Intiaani keräili puita nuotioon lähettääkseen savumerkkejä. Nuori intiaani seurasi sivusta ja päätti neuvoa:
- Oletpa sinä vanhanaikainen. Nykyään kaikki sanomat menevät perille puhelinlinjoja pitkin. Parin tunnin kuluttua nuori intiaani palasi takaisin. Vanhus kiroili puhelinlankavyyhtien kanssa:
- Samperi soikoon, olen aivan varma, ettei kukaan saa näitä syttymään.
Paavo oli vaalien alla puhujamatkalla maakunnissa. Erääseen tilaisuuteen oli kuitenkin vastoin odotuksia tullut vain kolme kuuntelijaa.
- "Mitäs nyt tehdään?" Paavo kysyi eturivissä istuvalta isäntämieheltä. "Kannattaakohan näin pienelle määrälle pitää puhettakaan?"
Isäntä vastasi:
- "Jos kutsuisin lehmäni syömään ja vain kolme lehmää tulisi, niin kyllä minä antaisin niille ruokaa."
Paavo piti vastauksesta. Hän meni puhujapönttöön ja piti yli kaksi tuntia kestävän palopuheen kuulijoilleen. Lopetettuaan vihdoin hän meni kysymään isännältä, mitä tämä oli pitänyt puheesta.
- "Jos vain kolme lehmääni tulisi syömään - niin en minä kuitenkaan tunkisi koko rehuvarastoani niiden kurkusta alas", isäntä totesi.
Cowboy ratsasti preerialla. Hän näki intiaanin makaavan maassa kyljellään korva maata vasten ja kuuntelevan:
- Vaunut, sanoo intiaani. Kaksi hevosta, toinen musta, toinen valkoinen. Mies ajaa, polttaa piippua. Naisella punainen mekko, polttaa myös piippua.
- Uskomatonta, hämmästeli cowboy. Tiedätkö kaiken tuon vain kuuntelemalla maata?
- En, vastasi intiaani. Vaunut ajoivat ylitseni puoli tuntia sitten.
Saksalainen, yhdysvaltalainen ja ruotsalainen olivat kuolleet ja jännittivät taivaan portilla.
- Koska te kaikki olette hyvin nuoria, sanoi Pyhä Pietari, päästän teidät kaikki takaisin. Mutta teidän jokaisen täytyy luvata parantaa paha tapanne. Sinä, saksalainen, et saa enää koskaan juoda olutta. Amerikkalainen, sinun täytyy luvata, ettet enää yritä rikastua. Ruotsalainen, sinä et saa enää koskaan olla yhdynnässä miesten kanssa.
Ystävykset palautettiin siis maan pinnalle, sattumalta baarin eteen. Saksalainen ei pystynyt hillitsemään itseään vaan meni baariin. Kadulle jääneet kuulivat posahduksen, eikä saksalaista näkynyt enää missään. Järkyttyneenä he jatkoivat matkaa, kunnes amerikkalainen huomasi kadulla jonkun kadottaman lompakon. Hän kumartui nostamaan sitä, jolloin kuului iso posahdus, eikä kumpaakaan näkynyt enää missään.
Kolme nahkatakkista motoristia parkkeerasi pyöränsä huoltoaseman pihalle. He astelivat sisään baariin, mutta totesivat sen aivan täydeksi. Katseltuaan asiakkaita vähän aikaa he lähestyivät erästä vanhemman puoleista rekkakuskia, joka lueskeli iltapäivälehteä ikkunan vieressä.
Yksi moottoripyöräilijöistä hypähti äkkiä eteenpäin ja iski yhdellä karateiskulla rekkakuskin lehden keskeltä kahtia. Mies taittoi tyynesti lehden kappaleet kokoon ja siemaisi kahviaan. Toinen motoristi sieppasi tuhkakupin pöydältä ja tyhjensi sen sisällön rekkakuskin kahviin. Mutta mies ei sittenkään reagoinut. Kolmas tarttui rekkakuskin viineriin ja survoi senkin kahvikuppiin saastan sekaan. Nyt rekkakuski nousi pöydästä, ja vilkaisemattakaan motoristeja hän kiitti myyjää ja asteli ulos baarista.
- "Jumaliste mikä mamis!" totesi yksi motoristeista istahtaen rekkakuskin paikalle.
- "Ei miestä yhtään!" täydensi toinen.
- "Eikä se osaa ajaa tota rekkaakaan", sanoi kolmas. "Se peruutti tossa pihalla kolme moottoripyörää ihan paskaksi."
Alkavassa murrosiässä ollut poika oli menossa kavereittensa luo katsomaan videoita. Hänen äidillään oli epäluulonsa siitä, millaisia filmejä pojat aikovat katsoa, ja hän varoitti poikaansa:
- Sitten et saa katsoa sellaisia tuhmia kuvia tai muutut kiveksi!
Poika ei tietenkään uskonut moista varoitusta ja lähti. Mutta jo puolen tunnin päästä hän palasi takaisin kotiin.
- Olit sinä äiti sittenkin oikeassa, poika selosti itku kurkussa. Mää katsoin ihan vähän vaan, ja heti alkoi paikat kovettua.
Tapahtui muinaisaikoina, että Jumala päätti viisaudessaan hävittää koko ihmiskunnan vedenpaisumuksella. Hän ilmoitti asiasta Nooalle, joka teki Jumalan ohjeiden mukaan arkin, johon hän sai ottaa vain perheensä sekä kaksi kappaletta eläimiä joka lajista ja ruokaa. Vedenpaisumus tuli, ja kaikki maan asukkaat hukkuivat viikkoja kestäneisiin sateisiin. Vain Nooa perheineen sekä arkissa olleet eläimet selvisivät. Maata ei näkynyt ympärillä ja ajan mittaan vedessä ajelehtivassa arkissa nousi esiin ongelma, johon ei ollut osattu varautua.
Arkin lukuisat eläimet luonnollisesti tuottivat niin paljon lantaa, että koko arkki uhkasi upota. Lopulta Nooa päätti, että se kaikki on lapioitava mereen. Niinpä hän ja hänen perheensä lapioivat sontaa yli laidan monta peräkkäistä päivää, kunnes arkki oli vihdoin siisti ja vedenpaisumus loppu. Myöhempinä aikoina Nooan ja hänen perheensä suuri lapiointiurakka unohtui eikä tuhansien vuosien päästä kukaan enää muistanut tuota suunnatonta paskakuormaa, joka oli kipattu arkista. Sitten eräänä päivänä Kolumbus löysi sen.
Nuori mies kuoli tapaturmaisesti ja saapui taivaan portille Pyhän Pietarin luo. Miehellä olisi kuitenkin ollut vielä muutama asia hoidettavanaan maan päällä ja hän tiedusteli, voisiko hän palata sinne vielä hetkiseksi. Kotvan tuumittuaan Pietari sanoi, että ehkä se voitaisiin järjestää, mutta vain sillä ehdolla, että mies palaisi sinne hämähäkin hahmossa ja laskeutuisi sinne oman seittinsä varassa. Mies tyytyi tähän ja kiitti Pietaria, joka sitten muutti hänet hämähäkiksi.
Niinpä mies-hämähäkki kiinnitti seittinsä pilven reunaan ja hyppäsi tyhjyyteen. Laskeutuminen alkoi. Alussa kaikki meni hyvin, mutta maahan oli kuitenkin pitempi matka kuin mitä mies oli odottanut. Jo puolivälissä matkaa hän tunsi seittiaineksensa käyvän vähiin. Hän yritti säästellä ainetta, mutta ei voinut estää sen hupenemista. Lopulta mies roikkui enää metrin korkeudella maan pinnasta, mutta hänen takaruumiinsa tuntui jo aivan tyhjältä. Hän ponnisti saadakseen viimeisetkin seitinrippeensä ulos.
Ja silloin vaimo ravisteli miehensä hereille. "Herää, pölhö! Sänky on täynnä paskaa!"
Nuori rouva oli saamassa ensimmäistä lastaan. Häntä pelotti kuitenkin kovasti tulevat synnytyskivut. Koska lääkärit eivät voineet auttaa tässä, hän meni ihmeparantajan luo. Ihmeparantaja sanoi, että hän ei pysty poistamaan kipuja kokonaan, mutta hän voi siirtää ne lapsen isän kannettavaksi. Nainen suostui tähän. Kun synnyttämisen aika sitten tuli, oli synnytys täysin kivuton. Rouva oli helpottunut mutta samalla levoton miehensä puolesta, sillä hän ei ollut kertonut tälle lainkaan sopimuksestaan ihmeparantajan kanssa. Kun mies sitten tuli aamulla katsomaan vaimoaan ja lastaan, nainen kysyi huolissaan:
- Kärsitkö kovasti viime yönä puolestani, kultaseni?
- Päinvastoin, nukuin kuin tukki. Vaikka naapuri kyllä kiljui kuin pistetty sika koko yön.
Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.
- Moottori on rikki, lentäjä ilmoitti. Me putoamme.
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, kenraali kauhistui. Eikö mitään ole tehtävissä?
- Valitettavasti ei mitään.
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa, sanoi kenraali peloissaan.
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.
Kenraali totteli heti.
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.
Kenraali oli niin hädissään että totteli.
- Auttaakohan tämä varmasti, hän kysyi sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa.
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.
Vanha mies lepäsi kuolinvuoteellaan. Hän kuuli, kuinka hänen vaimonsa hääri keittiössä, ja hänen sieraimiinsa leijaili suklaaleivosten tuoksu. Mies oli aina pitänyt suklaaleivoksista, joten hän pyysi vaimoaan tuomaan hänellekin sellaisen vielä viimeisen kerran. Mutta hänen äänensä oli jo niin heikko, ettei hänen vaimonsa kuullut pyyntöä. Ponnistaen kaikki voimansa mies laskeutui alas vuoteelta lattialle. Hän oli liian heikko kävelläkseen, mutta hän pystyi ryömimään keittiötä kohti. Hitaasti ja vaivalloisesti hän raahautui keittiöön, kunnes lopulta hänen edessään oli pellillinen tuoreita, ihania suklaaleivoksia. Hän kohotti kätensä ottaakseen yhden leivoksen. Silloin vaimo huomasi miehensä ja näpäytti tätä kakkulapiolla sormille.
- "Miksi sinä noin teit?" mies vaikeroi.
- "Ne ovat hautajaisia varten!"
- Oletpa sinä vanhanaikainen. Nykyään kaikki sanomat menevät perille puhelinlinjoja pitkin. Parin tunnin kuluttua nuori intiaani palasi takaisin. Vanhus kiroili puhelinlankavyyhtien kanssa:
- Samperi soikoon, olen aivan varma, ettei kukaan saa näitä syttymään.
Paavo oli vaalien alla puhujamatkalla maakunnissa. Erääseen tilaisuuteen oli kuitenkin vastoin odotuksia tullut vain kolme kuuntelijaa.
- "Mitäs nyt tehdään?" Paavo kysyi eturivissä istuvalta isäntämieheltä. "Kannattaakohan näin pienelle määrälle pitää puhettakaan?"
Isäntä vastasi:
- "Jos kutsuisin lehmäni syömään ja vain kolme lehmää tulisi, niin kyllä minä antaisin niille ruokaa."
Paavo piti vastauksesta. Hän meni puhujapönttöön ja piti yli kaksi tuntia kestävän palopuheen kuulijoilleen. Lopetettuaan vihdoin hän meni kysymään isännältä, mitä tämä oli pitänyt puheesta.
- "Jos vain kolme lehmääni tulisi syömään - niin en minä kuitenkaan tunkisi koko rehuvarastoani niiden kurkusta alas", isäntä totesi.
Cowboy ratsasti preerialla. Hän näki intiaanin makaavan maassa kyljellään korva maata vasten ja kuuntelevan:
- Vaunut, sanoo intiaani. Kaksi hevosta, toinen musta, toinen valkoinen. Mies ajaa, polttaa piippua. Naisella punainen mekko, polttaa myös piippua.
- Uskomatonta, hämmästeli cowboy. Tiedätkö kaiken tuon vain kuuntelemalla maata?
- En, vastasi intiaani. Vaunut ajoivat ylitseni puoli tuntia sitten.
Saksalainen, yhdysvaltalainen ja ruotsalainen olivat kuolleet ja jännittivät taivaan portilla.
- Koska te kaikki olette hyvin nuoria, sanoi Pyhä Pietari, päästän teidät kaikki takaisin. Mutta teidän jokaisen täytyy luvata parantaa paha tapanne. Sinä, saksalainen, et saa enää koskaan juoda olutta. Amerikkalainen, sinun täytyy luvata, ettet enää yritä rikastua. Ruotsalainen, sinä et saa enää koskaan olla yhdynnässä miesten kanssa.
Ystävykset palautettiin siis maan pinnalle, sattumalta baarin eteen. Saksalainen ei pystynyt hillitsemään itseään vaan meni baariin. Kadulle jääneet kuulivat posahduksen, eikä saksalaista näkynyt enää missään. Järkyttyneenä he jatkoivat matkaa, kunnes amerikkalainen huomasi kadulla jonkun kadottaman lompakon. Hän kumartui nostamaan sitä, jolloin kuului iso posahdus, eikä kumpaakaan näkynyt enää missään.
Kolme nahkatakkista motoristia parkkeerasi pyöränsä huoltoaseman pihalle. He astelivat sisään baariin, mutta totesivat sen aivan täydeksi. Katseltuaan asiakkaita vähän aikaa he lähestyivät erästä vanhemman puoleista rekkakuskia, joka lueskeli iltapäivälehteä ikkunan vieressä.
Yksi moottoripyöräilijöistä hypähti äkkiä eteenpäin ja iski yhdellä karateiskulla rekkakuskin lehden keskeltä kahtia. Mies taittoi tyynesti lehden kappaleet kokoon ja siemaisi kahviaan. Toinen motoristi sieppasi tuhkakupin pöydältä ja tyhjensi sen sisällön rekkakuskin kahviin. Mutta mies ei sittenkään reagoinut. Kolmas tarttui rekkakuskin viineriin ja survoi senkin kahvikuppiin saastan sekaan. Nyt rekkakuski nousi pöydästä, ja vilkaisemattakaan motoristeja hän kiitti myyjää ja asteli ulos baarista.
- "Jumaliste mikä mamis!" totesi yksi motoristeista istahtaen rekkakuskin paikalle.
- "Ei miestä yhtään!" täydensi toinen.
- "Eikä se osaa ajaa tota rekkaakaan", sanoi kolmas. "Se peruutti tossa pihalla kolme moottoripyörää ihan paskaksi."
Alkavassa murrosiässä ollut poika oli menossa kavereittensa luo katsomaan videoita. Hänen äidillään oli epäluulonsa siitä, millaisia filmejä pojat aikovat katsoa, ja hän varoitti poikaansa:
- Sitten et saa katsoa sellaisia tuhmia kuvia tai muutut kiveksi!
Poika ei tietenkään uskonut moista varoitusta ja lähti. Mutta jo puolen tunnin päästä hän palasi takaisin kotiin.
- Olit sinä äiti sittenkin oikeassa, poika selosti itku kurkussa. Mää katsoin ihan vähän vaan, ja heti alkoi paikat kovettua.
Tapahtui muinaisaikoina, että Jumala päätti viisaudessaan hävittää koko ihmiskunnan vedenpaisumuksella. Hän ilmoitti asiasta Nooalle, joka teki Jumalan ohjeiden mukaan arkin, johon hän sai ottaa vain perheensä sekä kaksi kappaletta eläimiä joka lajista ja ruokaa. Vedenpaisumus tuli, ja kaikki maan asukkaat hukkuivat viikkoja kestäneisiin sateisiin. Vain Nooa perheineen sekä arkissa olleet eläimet selvisivät. Maata ei näkynyt ympärillä ja ajan mittaan vedessä ajelehtivassa arkissa nousi esiin ongelma, johon ei ollut osattu varautua.
Arkin lukuisat eläimet luonnollisesti tuottivat niin paljon lantaa, että koko arkki uhkasi upota. Lopulta Nooa päätti, että se kaikki on lapioitava mereen. Niinpä hän ja hänen perheensä lapioivat sontaa yli laidan monta peräkkäistä päivää, kunnes arkki oli vihdoin siisti ja vedenpaisumus loppu. Myöhempinä aikoina Nooan ja hänen perheensä suuri lapiointiurakka unohtui eikä tuhansien vuosien päästä kukaan enää muistanut tuota suunnatonta paskakuormaa, joka oli kipattu arkista. Sitten eräänä päivänä Kolumbus löysi sen.
Nuori mies kuoli tapaturmaisesti ja saapui taivaan portille Pyhän Pietarin luo. Miehellä olisi kuitenkin ollut vielä muutama asia hoidettavanaan maan päällä ja hän tiedusteli, voisiko hän palata sinne vielä hetkiseksi. Kotvan tuumittuaan Pietari sanoi, että ehkä se voitaisiin järjestää, mutta vain sillä ehdolla, että mies palaisi sinne hämähäkin hahmossa ja laskeutuisi sinne oman seittinsä varassa. Mies tyytyi tähän ja kiitti Pietaria, joka sitten muutti hänet hämähäkiksi.
Niinpä mies-hämähäkki kiinnitti seittinsä pilven reunaan ja hyppäsi tyhjyyteen. Laskeutuminen alkoi. Alussa kaikki meni hyvin, mutta maahan oli kuitenkin pitempi matka kuin mitä mies oli odottanut. Jo puolivälissä matkaa hän tunsi seittiaineksensa käyvän vähiin. Hän yritti säästellä ainetta, mutta ei voinut estää sen hupenemista. Lopulta mies roikkui enää metrin korkeudella maan pinnasta, mutta hänen takaruumiinsa tuntui jo aivan tyhjältä. Hän ponnisti saadakseen viimeisetkin seitinrippeensä ulos.
Ja silloin vaimo ravisteli miehensä hereille. "Herää, pölhö! Sänky on täynnä paskaa!"
Nuori rouva oli saamassa ensimmäistä lastaan. Häntä pelotti kuitenkin kovasti tulevat synnytyskivut. Koska lääkärit eivät voineet auttaa tässä, hän meni ihmeparantajan luo. Ihmeparantaja sanoi, että hän ei pysty poistamaan kipuja kokonaan, mutta hän voi siirtää ne lapsen isän kannettavaksi. Nainen suostui tähän. Kun synnyttämisen aika sitten tuli, oli synnytys täysin kivuton. Rouva oli helpottunut mutta samalla levoton miehensä puolesta, sillä hän ei ollut kertonut tälle lainkaan sopimuksestaan ihmeparantajan kanssa. Kun mies sitten tuli aamulla katsomaan vaimoaan ja lastaan, nainen kysyi huolissaan:
- Kärsitkö kovasti viime yönä puolestani, kultaseni?
- Päinvastoin, nukuin kuin tukki. Vaikka naapuri kyllä kiljui kuin pistetty sika koko yön.
Pieni sotilaslentokone kuljetti kenraalia. Kun matka oli puolivälissä, kone alkoi äkkiä pudota jyrkästi.
- Moottori on rikki, lentäjä ilmoitti. Me putoamme.
- Eikä meillä ole laskuvarjoja, kenraali kauhistui. Eikö mitään ole tehtävissä?
- Valitettavasti ei mitään.
- Eikö yhtään mitään? Tekisin mitä tahansa, sanoi kenraali peloissaan.
- No hyvä on. Ottakaa housunne pois.
Kenraali totteli heti.
- Nyt työntäkää ohjaussauva takapuoleenne.
Kenraali oli niin hädissään että totteli.
- Auttaakohan tämä varmasti, hän kysyi sovitellessaan ohjaussauvaa ahteriinsa.
- Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä.
Vanha mies lepäsi kuolinvuoteellaan. Hän kuuli, kuinka hänen vaimonsa hääri keittiössä, ja hänen sieraimiinsa leijaili suklaaleivosten tuoksu. Mies oli aina pitänyt suklaaleivoksista, joten hän pyysi vaimoaan tuomaan hänellekin sellaisen vielä viimeisen kerran. Mutta hänen äänensä oli jo niin heikko, ettei hänen vaimonsa kuullut pyyntöä. Ponnistaen kaikki voimansa mies laskeutui alas vuoteelta lattialle. Hän oli liian heikko kävelläkseen, mutta hän pystyi ryömimään keittiötä kohti. Hitaasti ja vaivalloisesti hän raahautui keittiöön, kunnes lopulta hänen edessään oli pellillinen tuoreita, ihania suklaaleivoksia. Hän kohotti kätensä ottaakseen yhden leivoksen. Silloin vaimo huomasi miehensä ja näpäytti tätä kakkulapiolla sormille.
- "Miksi sinä noin teit?" mies vaikeroi.
- "Ne ovat hautajaisia varten!"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinä se sit varsinainen Topelius olet.
ihmeitä aikaan
onhan ne joku kuitenkin kirjoittanut, vai mitä?
Hyviä juttuja kumminkin, oli kuka tahansa kirjoittanut. :DDDDDDDDDDDd
totesin vaan jos sinulle sopii?
Minulle sopii mieluimmin miten vaan. ;))))
en ite kirjoittanut =o)