Ajattelin esittää oman teoriani kuolemanjälkeisestä elämästä. En tiedä, onko kukaan tällaista aikaisemmin esittänyt.
Lähdetään liikkeelle siitä, että on todistettavissa oleva toinen tajunnan taso, josta jokaisella ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia, eli unimaailma. Unesta ja sen syntymekanismeista on tieteen keinoin saatu selville hyvin vähän, eikä vieläkään tiedetä esim. miksi ihmiset näkevät unia ja missä aivojen osassa ne syntyvät.
Lähden siitä, että sielu, kuolemanjälkeinen elämä yms. ovat yhtä loogisia kokonaisuuksia kuin fyysinen maailmankaikkeuskin, ihmisen järki ei niitä vain kykene ymmärtämään. Ihminen on maapallon älykkäin olento, mutta kuka on sanonut, että kaikkea mitä emme ymmärrä, ei ole olemassa? Ihmisen käsityskyvylläkin on rajat.
Teoriani mukaan ihmisen sielu erkanee ruumiista unen aikana. Koska nukkuvan ihmisen elintoiminnot jatkuvat, se pääsee palaamaan takaisin ruumiiseen. Olisi mielestäni hyvinkin loogista, että kuollessa sielu suorittaa saman erkanemisen, mutta ei tietenkään pysty palaamaan kuolleeseen ruumiiseen. Näin unimaailma muodostaa ikuisen elämän, jonka jokainen ihminen näkee omalla yksilöllisellä tavallaan.
Tämänkaltaisen teorian vahvuus esim. yksittäisiin uskontoihin nähden on se, että kyseessä näyttäisi olevan looginen ja loppujen lopuksi luonnollinen järjestelmä. Uskon kaikkea ylläpitävään voimaan, mutta en persoonalliseen Jumalaan. Vaikea on kuvitella, että Jumalan kaltaisella henkiolennolla olisi niin heikko itsetunto, että rankaisisi helvetillä tai elämän päättymisellä niitä, jotka eivät usko häneen juuri oikean nimisenä. Varsinkin kun, jos hän olisi olemassa, hyvin tietäisi, että ihminen ei sellaisia asioita voi tietää, voi vain valita tuhansien uskontojen joukosta, joista vain yhden edustajat saisivat jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen.
En missään nimessä sano, että uskonnot olisivat turhia. Omassa teoriassani esimerkiksi islaminuskoinen saattaisi hyvinkin elää Koraanin kuvaamassa paratiisissa, koska hän on siihen koko ikänsä uskonut ja se on hänen alitajuntaansa painunut. Samoin kristityt voivat elää Raamatun kuvaamassa taivaassa jne.
Tätä teoriaa tukevat monien "kuoleman porteilla" käyneiden kokemukset, jotka ovat sattuneet sinä aikana kun heidän sydämensä ja aivotoimintansa on ollut pysähdyksissä. Unen kaltaisten kokemusten ilmaantuminen ei näyttäisi olevan kytköksissä elintoimintoihin. Useimmat kristityt ovat kertoneet kirkkaasta tunnelista, Jumalan äänestä jne. Muslimit taas ovat monesti kertoneet käyneensä paratiisissa, joka on ollut juuri sellainen kuin Koraanissa kuvataan. Tietenkin osa näistä tarinoista on sepitettyjä, mutta nämä kokemukset tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Pääasia, minkä haluan sanoa, on se, että on hyvin ahdasmielistä nähdä mahdollinen kuolemanjälkeinen elämä jonkinlaisena erillisenä kokonaisuutena. Jos tätä elämää on, se kuuluu tähän maailmankaikkeuteen yhtä luonnollisena osana kuin tänne syntyminenkin. Onhan sekin ihme, vai?? Toivoisin kannanottoja tähän asiaan.
Lähdetään liikkeelle siitä, että on todistettavissa oleva toinen tajunnan taso, josta jokaisella ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia, eli unimaailma. Unesta ja sen syntymekanismeista on tieteen keinoin saatu selville hyvin vähän, eikä vieläkään tiedetä esim. miksi ihmiset näkevät unia ja missä aivojen osassa ne syntyvät.
Lähden siitä, että sielu, kuolemanjälkeinen elämä yms. ovat yhtä loogisia kokonaisuuksia kuin fyysinen maailmankaikkeuskin, ihmisen järki ei niitä vain kykene ymmärtämään. Ihminen on maapallon älykkäin olento, mutta kuka on sanonut, että kaikkea mitä emme ymmärrä, ei ole olemassa? Ihmisen käsityskyvylläkin on rajat.
Teoriani mukaan ihmisen sielu erkanee ruumiista unen aikana. Koska nukkuvan ihmisen elintoiminnot jatkuvat, se pääsee palaamaan takaisin ruumiiseen. Olisi mielestäni hyvinkin loogista, että kuollessa sielu suorittaa saman erkanemisen, mutta ei tietenkään pysty palaamaan kuolleeseen ruumiiseen. Näin unimaailma muodostaa ikuisen elämän, jonka jokainen ihminen näkee omalla yksilöllisellä tavallaan.
Tämänkaltaisen teorian vahvuus esim. yksittäisiin uskontoihin nähden on se, että kyseessä näyttäisi olevan looginen ja loppujen lopuksi luonnollinen järjestelmä. Uskon kaikkea ylläpitävään voimaan, mutta en persoonalliseen Jumalaan. Vaikea on kuvitella, että Jumalan kaltaisella henkiolennolla olisi niin heikko itsetunto, että rankaisisi helvetillä tai elämän päättymisellä niitä, jotka eivät usko häneen juuri oikean nimisenä. Varsinkin kun, jos hän olisi olemassa, hyvin tietäisi, että ihminen ei sellaisia asioita voi tietää, voi vain valita tuhansien uskontojen joukosta, joista vain yhden edustajat saisivat jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen.
En missään nimessä sano, että uskonnot olisivat turhia. Omassa teoriassani esimerkiksi islaminuskoinen saattaisi hyvinkin elää Koraanin kuvaamassa paratiisissa, koska hän on siihen koko ikänsä uskonut ja se on hänen alitajuntaansa painunut. Samoin kristityt voivat elää Raamatun kuvaamassa taivaassa jne.
Tätä teoriaa tukevat monien "kuoleman porteilla" käyneiden kokemukset, jotka ovat sattuneet sinä aikana kun heidän sydämensä ja aivotoimintansa on ollut pysähdyksissä. Unen kaltaisten kokemusten ilmaantuminen ei näyttäisi olevan kytköksissä elintoimintoihin. Useimmat kristityt ovat kertoneet kirkkaasta tunnelista, Jumalan äänestä jne. Muslimit taas ovat monesti kertoneet käyneensä paratiisissa, joka on ollut juuri sellainen kuin Koraanissa kuvataan. Tietenkin osa näistä tarinoista on sepitettyjä, mutta nämä kokemukset tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Pääasia, minkä haluan sanoa, on se, että on hyvin ahdasmielistä nähdä mahdollinen kuolemanjälkeinen elämä jonkinlaisena erillisenä kokonaisuutena. Jos tätä elämää on, se kuuluu tähän maailmankaikkeuteen yhtä luonnollisena osana kuin tänne syntyminenkin. Onhan sekin ihme, vai?? Toivoisin kannanottoja tähän asiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin olen itsekin nämä asiat ajatellut.
näin pimeään vuosisat... vuodenaikaan muuta voi tehdä, kuin olla syvässä unessa, alvariinsa.
on jossain tuolla, mutta mikä on totuus? Minusta olet pohdiskellut asiaa mielenkiintoiselta kantilta. Entä mitä kuoleman jälkeen? Etsiikö sielu uuden, vastasyntyneen ihmisen vai mihin sielu menee vai syntyykö ihminen uudestaan ja sitä kautta sielu pääsee samaan kehoon? Voiko sielu valita kohteensa?
Unimaailmaakin on tutkittu ja S. Freud on sillä saralla niittänyt "mainetta". Siitä ei sen enempää. Mielestäni unessa alitajunta työskentelee ja se tuo esiin pelkoja, toiveita tms. erinäisissä muodoissa ja itsekin voi niitä yrittää tulkita. Tavallaan voihan sitä ajatella sielun erkanemisena ruumiista ihmisen nukkuessa, mutta miksi sielun tarvitsisi erkaantua ruumiista, jos kaikki tapahtuu päämme sisällä kuitenkin?
Unimaailma on toinen "maailmamme", jossa voi tapahtua eriskummallisia asioita.
En usko unilla olevan kuoleman kanssa mitään tekemistä paitsi metaforana (Nukkuu ikuista unta) Unta näkiessä ihmisen aivoissa on aina toimintaa, joka vaihtelee eri unenjaksoissa. Kuolleella ei tietenkään aivoissa sähköt liiku. Lisäksi tuskin unessa sielu mihinkään menee, kun kerran aina saadaan ihminen lähes heti hereille.