N81:n kommentteihin Arvot ja etiikka -osastolla heräsi muutamia ajatuksia:
>gnostilaisuuteen liittyi myös tuo naisvastaisuus. Nainenhan synnyttää ja täten tuottaa lisää pahaa materiaa. Gnostilaisissa kirjoituksissa ilmenee ajatus, että nainen voi pelastua vain, jos hän muuttuu miehen kaltaiseksi.
Miksi sitten Kreikassakin oli olemassa kouluja joihin kumpikin sukupuoli pääsi vapaasti opiskelemaan? Olivatko Platon ja Pythagoras naisvastaisia?
>Myös munkkeus voidaan liittää gnostilaisiin virtauksiin, sillä hehän ajattelivat, että kaikki ruumiillinen on pahaa jne. (ja puhun nyt siis ensimmäisten vuosisatojen gnostilaisista virtauksista, toki joihinkin myöhempiinkin pätee samat jutut).
Minun mielestän "ruumiin pahuus" on eksoteriaa, jonka syvemmästä käsittämisestä meillä ei ole enää tietoa. Voisinhan minäkin väittää että uskovaiset "syövät ja juovat jumalansa", jos kristinusko otetaan sellaisenaan, miettimättä sen tarkemmin sen mysteereitä. Gnostilaiset eivät käsittääkseni edes väittäneet että hyvä ja paha jumala TAISTELISIVAT keskenään, kun taas kristinuskossa tämä valtataistelu on hyvin keskeinen. Kristinusko ei hyväksy ihmisen omaan hyvyyteen ja henkiseen kehitykseen pohjautuvaa "pelastusta", kun taas gnostilaiset katsoivat että ihminen voi kehittyä - he eivät siis pitäneet "pahaa jumalaa" kovin merkittävänä, niin että tämän kanssa pitäisi jonkun taistella. Vai? Gnostilaisuus vaikuttaa enemmän hindulaisuudelta tai buddhalaisuudelta.
>Nämä opit EIVÄT kuulu kristinuskoon ja ne on julistettu harhaoppisiksi jo vaikka kuinka kauan sitten. Silti aina löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat niin. Kaikki he eivät tietenkään ole gnostilaisia. Gnostilaisuuden tuntomerkki ja se piirre, minkä mukaan se on saanut nimensäkin, on uskomus, että ihminen pelastuu tiedon kautta.
Niin juuri - miksi sitten syyttää gnostilaisia kristinuskon nais- tai ruumiinvastaisuudesta, kun heikäläiset oli suorastaan pyritty tappamaan eräänlaisen holocaustin kautta (>kataaarit) koska paavi inhosi sitä etteivät he tunnustaneen HÄNEN VALTAANSA.
>Mutta gnostilaisuus on joka tapauksessa vaikuttanut kristinuskon ajatteluun mainitsemallani tavalla, olihan se merkittävä kristinuskon haara alkuvuosisatoina.
Miten harhaoppi voisi olla merkittävä? Ellei se sitten ole ollut lähempänä alkuperäistä, saati oikeaa oppia.
Muutoin olen sitä mieltä että sellaisen uskonnon, jonka tunnustajat on murhattu, arvosteleminen on hiukka kiikkerä juttu kun heikäläiset eivät enää ole puolustautumassa. Toisin kuin hyvin ja paksusti voivat viralliset kristityt.
Jos syyttää gnostisismia ruumiin vastaisuudesta, niin miten tähän sitten soveltuu se keskiaikana yleinen taikauskoisuus joka sai ihmiset pelkäämään jumalan vihaa kun rutto iski? Eikö tämä rutto muka vaikuttanut mitenkään mihinkään? Ja minkä takia yleensä PIMEÄ keskiaika vaikuttaisi kehittyneen sitä mukaa kun paavin uskonto voitti alaa ja gnostilaisia kouluja suljettiin ja kataaritkin yritettiin saada kaikki hengiltä?
Eiköhän gnostilaisuus ole aika laaja ja epämääräinen kokoelma erilaisia oppeja ja lahkoja aivan kuten kristinuskokin, niin ettei siitä voi tehdä jotakin yleispätevää johtopäätöstä että he olivat vastuussa kaikesta pahasta mikä kristinuskon parissa sikisi? Ja minusta tuo käsitys on aika erikoinen, aivan samoin voisi juutalaisia syyttää siitä että he kärsivät keskitysleireillä.
(Kiiruussa kirjoitettuja ajatuksia, vaatinee vielä hiomista...)
>gnostilaisuuteen liittyi myös tuo naisvastaisuus. Nainenhan synnyttää ja täten tuottaa lisää pahaa materiaa. Gnostilaisissa kirjoituksissa ilmenee ajatus, että nainen voi pelastua vain, jos hän muuttuu miehen kaltaiseksi.
Miksi sitten Kreikassakin oli olemassa kouluja joihin kumpikin sukupuoli pääsi vapaasti opiskelemaan? Olivatko Platon ja Pythagoras naisvastaisia?
>Myös munkkeus voidaan liittää gnostilaisiin virtauksiin, sillä hehän ajattelivat, että kaikki ruumiillinen on pahaa jne. (ja puhun nyt siis ensimmäisten vuosisatojen gnostilaisista virtauksista, toki joihinkin myöhempiinkin pätee samat jutut).
Minun mielestän "ruumiin pahuus" on eksoteriaa, jonka syvemmästä käsittämisestä meillä ei ole enää tietoa. Voisinhan minäkin väittää että uskovaiset "syövät ja juovat jumalansa", jos kristinusko otetaan sellaisenaan, miettimättä sen tarkemmin sen mysteereitä. Gnostilaiset eivät käsittääkseni edes väittäneet että hyvä ja paha jumala TAISTELISIVAT keskenään, kun taas kristinuskossa tämä valtataistelu on hyvin keskeinen. Kristinusko ei hyväksy ihmisen omaan hyvyyteen ja henkiseen kehitykseen pohjautuvaa "pelastusta", kun taas gnostilaiset katsoivat että ihminen voi kehittyä - he eivät siis pitäneet "pahaa jumalaa" kovin merkittävänä, niin että tämän kanssa pitäisi jonkun taistella. Vai? Gnostilaisuus vaikuttaa enemmän hindulaisuudelta tai buddhalaisuudelta.
>Nämä opit EIVÄT kuulu kristinuskoon ja ne on julistettu harhaoppisiksi jo vaikka kuinka kauan sitten. Silti aina löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat niin. Kaikki he eivät tietenkään ole gnostilaisia. Gnostilaisuuden tuntomerkki ja se piirre, minkä mukaan se on saanut nimensäkin, on uskomus, että ihminen pelastuu tiedon kautta.
Niin juuri - miksi sitten syyttää gnostilaisia kristinuskon nais- tai ruumiinvastaisuudesta, kun heikäläiset oli suorastaan pyritty tappamaan eräänlaisen holocaustin kautta (>kataaarit) koska paavi inhosi sitä etteivät he tunnustaneen HÄNEN VALTAANSA.
>Mutta gnostilaisuus on joka tapauksessa vaikuttanut kristinuskon ajatteluun mainitsemallani tavalla, olihan se merkittävä kristinuskon haara alkuvuosisatoina.
Miten harhaoppi voisi olla merkittävä? Ellei se sitten ole ollut lähempänä alkuperäistä, saati oikeaa oppia.
Muutoin olen sitä mieltä että sellaisen uskonnon, jonka tunnustajat on murhattu, arvosteleminen on hiukka kiikkerä juttu kun heikäläiset eivät enää ole puolustautumassa. Toisin kuin hyvin ja paksusti voivat viralliset kristityt.
Jos syyttää gnostisismia ruumiin vastaisuudesta, niin miten tähän sitten soveltuu se keskiaikana yleinen taikauskoisuus joka sai ihmiset pelkäämään jumalan vihaa kun rutto iski? Eikö tämä rutto muka vaikuttanut mitenkään mihinkään? Ja minkä takia yleensä PIMEÄ keskiaika vaikuttaisi kehittyneen sitä mukaa kun paavin uskonto voitti alaa ja gnostilaisia kouluja suljettiin ja kataaritkin yritettiin saada kaikki hengiltä?
Eiköhän gnostilaisuus ole aika laaja ja epämääräinen kokoelma erilaisia oppeja ja lahkoja aivan kuten kristinuskokin, niin ettei siitä voi tehdä jotakin yleispätevää johtopäätöstä että he olivat vastuussa kaikesta pahasta mikä kristinuskon parissa sikisi? Ja minusta tuo käsitys on aika erikoinen, aivan samoin voisi juutalaisia syyttää siitä että he kärsivät keskitysleireillä.
(Kiiruussa kirjoitettuja ajatuksia, vaatinee vielä hiomista...)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tarkemmin ja paremmalla ajalla vielä huomautettakoon että gnostilaisuus EI ole minusta - sikäli kuin siitä paljoakaan tiedän - mikään "huippu-uskonto", mutta mielestäni siitä on vähän yksiulotteisia käsityksiä vallalla. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa kaikki missä tavoitellaan (syvempää) tietoa, ja sikäli mikäli gnostilaiset (minkä hyvänsä ajan) olivat TIEDON perässä, niin haluan saada kuulla heistä muutakin kuin syytöksiä naisvihamielisyydestä tai ruumiinvastaisuudesta. Toki heillä oli näemmä (kataareilla ainakin) hinkua selibaattiin yms., mutta en ole kuullut että he olisivat harrastaneet ruumiin kuritusta kuten kirkon parissa tehtiin. Jos he kuitenkin niin tekivät, niin ilmeisesti kyseessä oli ajalle ominainen "muoti".
Toisaalta ihmisen on pakko kääntää katseensa jossakin vaiheessa omaa napaansa eli kehoaan pidemmälle tai paremminkin sisemmälle, jos hän mielii keskittyä henkiseen kehitykseen. Nykyaikana voidaan tietysti helpommin kehittää niin materiaalista kuin henkistä puolta, aina näin ei ole ollut. Nykyisin materiaalinen puoli ei rasita niin paljon, että se estäisi hengen elämän...
Lievästi myönteiset käsitykseni gnostilaisuudesta pohjautuvat osin Freken ja Gandyn sekä Keith Laidlerin kirjoihin, ja tulipa tässä paremmalla ajalla mieleeni ihmetellä, miksi heidän kirjansa eivät olisi ns. "hyvää lukemista, kun he sentään ovat akateemisia tutkijoita. Vai onko niin että yksi akateeminen tutkija on akateemisempi kuin toinen, ja on joku taho joka päättää mitä saa tutkia, mitä mieltä siitä tutkimuksesta saa olla jne.? Uskoisin kyllä että F, G ja L ovat menneet varsin pitkälle omissa oletuksissaan, mutta ilmeisesti niin täytyy tehdä jotta saadaan TEORIA aikaiseksi. Jos tutkija tutkielmassaan sortuu kumartelemaan joka taholle muistaen mainita että "saattaa olla näin, mutta saattaapa olla toisinkin", mitä järkeä on edes kirjoittaa kirja? Tai lukea sitä?
Jokainenhan me tietysti haemme vakuuksia omille näkemyksillemme, eikä tästä pelasta edes akateemisuus. Vaikka suotavaa olisi että se kehittää objektiivista ajattelua. Tiedemiesten ja tutkijoiden väliset riidat kuitenkin osoittavat ettei niin aina käy, vaan akateemisessa maailmassa se varsinkin osoittautuu "tärkeimmäksi" puolustaa omia näkemyksiään vaikka päinvastaistakin jo olisi osoitettu. Jos siihen päinvastaisen tuloksen antavaan tutkimukseen edes ikinä päästään auktoriteettien pannessa vastaan.
Onko gnostilaisia oikeasti enää missään? Minkään suunnan edustajia? Onko sillä vaikutuksensa tuossa New Age -liikkeessä, kuten olen kuullut sanottavan?
Kyllähän välillä aina liikkuu huhuja salaseuroista, jotka olisivat muka säilyttäneet vanhat opit suht'koht' sellaisenaan, mutta se VOI olla aika romanttinen näkemys. Esim. teosofian parissa juuri väitetään että omataan tieto joka on säilynyt sellaisenaan vuosituhansia, ja minua sellainen leuhkiminen hieman hirvittää, vaikka olenkin teosofiselta pohjalta ponnistanut nykyaatoksiini.
New Age -liikkeen (jos sitä nyt voi liikkeeksi kutsua) parissa on paljon tämmöistä "kanavoitua" tietoa kaikenlaisista asioista ja ajoista, ja edellisten elämien muistoihin perustuvaa omakohtaista tietoa - mutta sen luotettavuuden kanssa on tietysti niin ja näin. Varsinkin tämän jälkimmäisen (regressio) kautta ovat monet sanoneet yhtä sun toista mm. näistä kataareista.
Helposti voi tietysti käydä niin, että muutaman tosiasian perusteella mielikuvituksekas ihminen rakentaa kokonaisen tuulesta temmatun opin, joka sitten alkaa elää täysin omaa elämäänsä. Tässä vaiheessa aletaan heijastaa nykyhetkeä menneisyyteen, ja nähdään menneisyys sellaisena kuin sen toivoisi olleen. Uuspakanuudessakin voidaan usein sortua tällaiseen romantisismiin. Ehkä sorrun siihen itsekin, mene tiedä. Mutta pääasia että ei elätellä yksipuolisia ja -oikoisia näkemyksiä jotka eivät suvaitse mitään muuta kuin yhden ainoan idean, esim. tyyliin se ja se oppi on "hyvien" asialla, toinen oppi "pahojen".
Kovasti noissa kirjoissa joita luen ("controversial history") kyllä välillä paahdetaan että olisi ollut kerran tietty yleismaailmallinen oppi, joka on vaikkapa Egyptistä siirtynyt israelilaisille, sieltä kautta Jeesuksen lähipiirin mukana Ranskaan ja Britanniaan, ja olisi jonkin aikaa vaikuttanut temppeliritarien ja vapaamuurarien keskuudessa. Jos lähdetään New Age -puolelle niin siellähän on tämä ajatus vihkimyksestä joka muinoin olisi ollut Egyptissä saatavilla (suppeasti sanottuna keinotekoinen valaistuminen, tietoisuudentilan manipulointi jossa ihmiselle paljastetaan transsitilassa että hän on kuolematon henki). Jos tätä ajatusta viljelevät ovat oikeassa, ei tämä tietenkään ole New Age -romantisismiin rajoittuva fantasia.
Mutta juuri sen mahdollisuuden vuoksi että se olisi kerran ollut totta minä haluan tutkia gnostisismiakin.
No en ole kyllä kuullutkaan noista tutkijoista, itse olen lukenut niistä gnostilaisista teksteistä, jotka on löydetty, että mitä he ajattelivat. Mutta varmaan sinä tiedät asiat paremmin kuin ne tekstit.
En tiedä, puhutaanko nyt edes samasta asiasta, olen jo pari kertaa yrittänyt sanoa, että minä puhun niistä gnostilaisista virtauksista, jotka syntyivät alkukirkossa. Gnostilaisia ryhmiä kun on satoja muitakin, kuin se mistä minä puhun.
Olen lukenut gnostilaisista (vv1100-1600)ryhmistä, joissa ruumiillisuus oli tärkeää ellei sitten ensisijaista. Niitä oli mitä erilaisimpia. Kuten gnostilaisuudessa yleensäkin, näissäkin ryhmissä on erilaisia vivahteita siinä miten vanhoja tekstejä tulkittiin. Kunhan ehdin etsin kirjan ja pistän tänne jonkun esimerkin. Mieleeni on jäänyt joitain juttuja, joita ihmettelin, koska hieman samantapaisia ajatuskulkuja tapaa nykysinkin.
1) Prosessi alkaa voimakkaalla 'sisäänpäin kääntymisellä' ja ihminen löytää 'tiedon' sisimmästään.
2) Puhuttiin 'sisäisestä lapsesta', joka 'syntyy' maailmaan, kun henkilö oli käy läpi tietyn prosessin.
3) 'Prosessi'on eräänlainen 'unio mystica', jossa liuetaan Jumalaan, jolloin 'ulkoinen' Jumala eräässä mielessä 'katoaa' ja henkilö kokee tulevansa itse jumalaksi,
4) prosessissa henkilön, aikuisen, lapsuuden aikaiset fantasiat aktivoituvat,
5)henkilö päätyy kokemaan 'suuruusharhan', hän kokee pystyvänsä mihin tahansa eikä kukaan saa häntä estää, se olisi vastoin jumalaa,
6) hänestä tulee aggressiivinen,
7) hän kuuntelee sisintään ja noudattaa mielijohteitaan.
8) He puhuivat itsen rakastamisesta ja paradokseista...Lopputulos on jonkinlainen megalomaaninen nihilismi.
He saattoivat pitää itseään Jumalan 'kaksiteräisena miekkana', he puhuivat julkisesti eri tavoin kuin sisäpiirissä, eräänlaista kaksoiskieltä.
He vastustivat katolista kirkkoa ja pappeja, harrastivat keskenään mm 'mystistä avioliittoa', nauttivat ylellisestä elämästä ja kaikki oli heille yhteistä (joskus ei aivan näin), ulkopuolisten omaisuus oli myös heidän,
- suhtautuivat häikäilemättömästi ja epäluuloisesti ulkopuolisiin
- eivät tunteneet katumusta
- kielsivät Jeesuksen ja olivat sitä mieltä, että kaikki, niin hyvä kuin pahakin on Jumalasta, ja siksi ei ole 'muuta syntiä' kuin se minkä ihminen on sellaiseksi määritellyt, myös 'viha' oli kunniaksi Jumalalle.
Aikakäsitys oli 'horisontaali', ei-lineaarinen, vaan 'kaikki oli heille tässä ja nyt'..
- Itseä ei saanut syyttää mistään, omatunto puuttui,
- kokivat ohjautuvansa 'keskustastansa' käsin. Kukaan ulkopuolinen ei saanut käskeä heitä. He puhuivat omissa teksteissän paljon vihasta ja kiroamisesta ym.. Heidän 'salainen' tietonsa oli peräisin 'pohjattomasta kuilusta'... mitä vielä??..hm.
He päätyivät väkivaltaiseen yhteenottoon muun yhteiskunnan kanssa.. Heillä oli omaperäinen moraalikäsitys, joten heitä on määritelty 'amoraalisiksi' (the The heresy of the Free Spirit, an Elite of Amoral Superman ja esim). Ryhmillä oli aina joku karismaattinen johtaja, eronnut munkki, tai erakkomunkki, kiertävä saarnaaja tms..
He tulkitsivat omalla tavallaan mm Danielin kirjaa, Ilmestyskirjaa ja Sibyllalaisia tekstejä,ikivanhoja juutalaisia oppeja, Kabbalaa jne..
Kirjassa, jota muistelen, on muutama kymmenen sivua heidän omia tekstejään, sekä heidän kanssaan tekemisiin joutuneitten viranomaisten kirjeitä ja kuvauksia.
Norman Cohn: The Pursuit of the Millenium, Pimlico
400 sivua pientä pränttiä
Kirja on hurja lukukokemus, kirjoittaja on tunnettu ja arvostettu sosiologi.
Jos henkisen kehityksen tien kulkija alkaa jossakin vaiheessa kuvitella että kaikki on hänelle sallittua, niin sitten ollaan kyllä täysin hakoteillä.
Ilmeisesti samoin kuin Kristus ja kristinusko tulee erottaa toisistaan, pitää myös gnosis ja gnostilaisuus nähdä kahtena eri asiana. Jos gnostilaisuuden nimikkeen alle tosiaan voi järkätä mitä ihmeellisintä porukkaa, taitaakin olla parempi etten täällä enää puhu mistään gnostilaisuudesta, saati yritä siitä löytää järjen hiventä... Parempi puhua gnosiksesta.
Itse olen käsittänyt niin että täyteen potentiaaliinsa kehittynyt Ihminen (kuten Buddha) on lopulta itse rakkaus, moraali, täyttymys jne. joten hänen ei tarvitse enää kuunnella itsensä ulkopuolisia auktoriteetteja tietääkseen mikä on oikein. Mutta koska me lähes kaikki ihmiset tällä pallolla emme ole lähelläkään Buddhan tietoisuudentilaa, on parempi ettemme ala kuvitella itsestämme kovin suurenmoisia! Ehkä kuitenkin vanhojen mysteeriokoulujen aikana oli toisin, ehkä silloin oli vielä ihmisiä jotka olivat Ihmisyyden kynnyksellä. Näistä kouluista siinneet lahkot ja opit sitten muistivat vanhasta salaisesta tiedosta kukin sirpaleen, ja vuosisatojen varrella sekin vähä korruptoitui täysin. Jonkinlaisia vanhan liekin leimahduksia toivoisin toki olleen silloin tällöin, mutta tiedä sitten...
Varmaan joo. Tietäisinkin! Olisin maailman onnellisin ihminen.
Nämä ryhmät olivat äärimmäisiä poikkeuksia muutenkin moninaisen ja moni-ilmeisen gnostilaisuudeksi jälkeenpäin nimitetyille ilmiöille. Yksi yhteinen piirre kaikissa, ehkä,on maailman ymmärtäminen jyrkän dualistiseksi.. jako kahtia voi kulkea ihmisen mielessä, ryhmän ja ulkopuolisten, Jumalan ja saatanan, taivaan ja helvetin jne välillä.. Jeesuksen hahmo voi kuulua johonkin gn:n lajiin, mutta silloin hänet ymmärretään gnosiksen tuojana, esim vain.. En tähän nyt enempää sepusta, koska en todellakaan tunne asiaa.
Gnostilaisuutta oli siis äärimmisestä askeesista äärimmäiseen väkivaltaisuuteen, eristäytyviä ja hyökkääviä ja vaikka mitä siinä välillä.. Muistan joltakin luennolta proffan lauseen: Jos haluatte ottaa kiinnostuksenne kohteeksi jotakin oikein monimutkaista, vaikeaa ja sekavaa niin ottakaa gnostilaisuus!
Hannele Koivusen (uskontotieteen alueeseen kuuluvassa?..joo) väitöskirjassa The Woman who Understood Completly on n 100-sivuinen aika ymmärrettävästi kirjoitettu jäsennys gnostilaisuudesta (Acta Semiotica Fennica, ISSN 1235-497X ; 3, A Semiotic Analysis of the Mary Magdalene Myth in the Gnostic Gospel of Mary)Väitöskirja on suomennettu, mutta en tiedä minkä verran sitä on muokattu (lyhennetty?)lukijaystävälliseksi..
Koivusen kirjassa mainitaan näistä 'metsäänmenijöistä' ns 'libertinistit'. Heistä (kuten muistakin )on myös tarkoituksella kirjoitettu myös vääristeltyjä 'vihamielisen' tarkkailijan väritettyjä kuvauksia.. (Mutta alkuperäisiä tekstejäkin on esim em. Cohnin kirjassa 1600-luvulta).
Kannattaa tutustua näihin kirjoihin. On tietenkin muitakin tätä aihetta tutkivia, esim Antti Marjanen.. Hakuun vain.
Ai niin.. Koivusen kirjassa on kiinnostavaa pohdintaa ja selvittelyä tuosta 'mieheksi' tulemisesta.. Sitä on kyllä hankala selittää, mutta ei siinä varsinaisesta 'mieheksi' tulemisesta ole kysymys.. Lue ihmeessä itse. Se on eräs tapa puhua 'gnosiksesta' gnosiksessa.. dualismi ei minun ymmärtääkseni mennyt mies- ja naissukupuolen välillä siinä mielessä kuin nykyisin ymmärretään.. Puh, kyllä on hankala asia!
Kun tässä tuli taas esiin ettet tiedä näitä kirjailijoita joista olen täällä useaan otteeseen maininnut, niin yritänpä kuvailla mitä sorttia he edustavat.
Löysin näitä kirjoja aikoinani Akateemisesta kirjakaupasta osastolta Controversial History. Ensimmäinen laatuaan taisi olla "Holy Blood, Holy Grail" kirj. Baigent-Leigh-Lincoln. Tämä kirja pitäisi jokaisen tosissaan kristinuskoa tutkivan ihmisen lukea, sillä se käsittelee sitä oliko Jeesus naimisissa ja missä hänen jälkeläisinsä mahdollisesti elivät. Kyllä käsittääkseni ainakin maailmalla tämä kirja on ihan tunnettu ja otettu jopa vakavana tutkimuksena vastaan (joskaan en ole tietoinen onko kirjoittajilla kovastikin läjäpäin oppiarvoja), mutta eihän meidän Suomessamme mistään mitään tiedetä eikä edes uskalleta ajatella mitään mikä ei sovi yleiseen katsomukseen asiantilasta.
Sittemmin olen lukenut tosiaan 1,5 (toinen kesken) Freken ja Gandyn kirjaa ja 1 Laidlerin kirjan. Kaikki Akateemiselta tilattavissa, ja maistiaisia löytynee netistä.
Kuten Kristiriitta tuolla toisaalla hyvin kuvasi niin gnostilaisuus on tosiaan vähän perhanan vaikea aihe. Ns. New Age -liikkeen tavoin siinä näyttää olevan jos jotakin mukana, ja mikä sitten olisi totuus, mikä on Gnosis? Eihän New Ageakaan voi kattavasti kuvata tahi arvostella sen mukaan mitä vaikkapa "pelastus tulee ufoilta" -höpösakin oppeihin kuuluu.
En tiedä kaikkea, mutta uskoisin ettei edes "vuoden nolla" tienoon "gnostilaisuus" voinut olla pelkkää pölhöilyä siitä että joku on sielukkaampi kuin toinen, naiset ovat tyhjän väärtti ja ruumiillisuus täysin saatanallista. Mutta JOS oli (ja kukas sen meille kertoo, kysyn vaan) niin sitten toivotan kaiken senkin hornan tuuttiin ja katson että ihmiskunnan aatteista ei löydy niin mitään hyvää eikä kiinnostavaa. Ellei ronki sieltä täältä ja turvaudu kollaasi-tyyppiseen ikiomaan katsomukseen ja oppiin.
Tyyppien Knight ja Lomas kirja "Uriel's Machine" on innoittanut minua sen pohtimisessa, oliko Jeesus-tarinan takana jokin tietty "vihittyjen" ryhmä joka suunnitteli Jeesuksen jokaisen edesottamuksen edeltäkäsin, itseasiassa vaikkapa pahasti sanottuna paritti tiettyjä ihmisiä keskenään jotta koko "Jeesus" olisi syntynyt. (Tämä ei ole ihan kirjan anti, vaan minun omaa haahuiluani.) KIRJAN mukaan mm. Irlannissa (New Grange yms. megaliittitemppelit) oli tapana ajoittaa kuninkaallisten pappissukujen lasten syntymä talvipäivänseisaukseen ja hetkeen jolloin valitussa temppelissä lankeaa Auringon ja/tai Venuksen säde tietystä aukosta lapseen. Tämä symboloisi sitä kuinka esi-isien sielu asettuu lapseen. Kirjassa esitetään että Jeesuskin olisi syntynyt tällä tavoin, ja idän viisaiden miesten (=astrologit?) näkemä tähti oli Venus. Osittain omien järkeilyjeni mukaan Venus olisi Jumalan Pojan symboli (Aurinko on Jumalan/Hengen symboli). Venushan on liitetty mm. Buddhaan ja Quetzalcoatliin.
"Uriel's Machine" tutkii Eenokin kirjaa ja puhuu vedenpaisumuksista. Se näkee kadonneen, tuhoutuneen kulttuurin jäljelle jääneiden viisasten miesten rakennuttaneen megaliittitemppeleitä sinne sun tänne ja olevan osittain vastuussa vaikkapa essealaisten opeista.
Ihan loppujen lopuksi, jos on kautta aikain jäänyt täällä epäselväksi itsekullekin että millä asialla minä olen, niin sanoisin että minun tärkein missioni historiaa ja uskontoja käsittelevän kirjallisuuden suhteen on löytää yhdistävä punainen lanka joka kertoisi siitä miten ihminen VOI kehittyä henkisesti. Uskoisin että joskus ihmiskunta on aiemman, korkeamman kulttuurin aikana omannut selkeän tiedon miten mieltä ja kehoa valmennetaan järjestelmällisesti. Jotta ei ole tarvinnut olla uskon varassa...
Voi olla että olen hieman liian tiukkapipoinen tässä tutkimuksessani (tai pakkomielteessäni, mene tiedä!)
Olen tainnut jostakin tuosta Koivusen kirjasta kuullakin, sehän taitaa tutkia Maria Magdalenaa.
Maailmallahan MM on ollut jo vuosia kiinnostuksen kohteena, vaikka Suomessa välillä tuskin edes muistetaan koko hahmoa/ihmistä. Kauhusarja Milleniumissakin oli jakso, jossa muuan teinityttö koki olevansa MM:n inkarnaatio... Että niin suuressa maailmassa, ja täällä vasta vuosien päästä. Ja sekös minua ärsyttää. Kaikki tieto tai aines ei tietenkään ole arvokasta, saati totta, mutta OLISI edes sitä matskua tarjolla...
Laitan nyt kumminkin tämän Koivusen tosissani korvan taakse.
Joitain vuosia sitten lukion uskonnonkurssilla käsiteltiin mm. Maria Magdalenaa ja Jeesuksen mahdollisia "naissuhteita".
Olen myös nähnyt tv:stä (Yle) sellaisen dokkarin,jossa pohdittiin ko. aihetta.
Ajat siis muuttuvat. En ole näemmä katsonut tarpeeksi tarkkaan tv:n ohjelmatietoja, ja oma peruskoulutukseni ei muinaishistoriallisina aikoina käsitellyt mitään >jännempää< uskontoihin liittyvää matskua. Mahtoiko siihen sitten vaikuttaa uskovainen opettaja, en tiedä.
Toisaalta meikäläisen lapsuusaikoina eli 70/80-luvuilla oli vielä seksivalistusta koulussa. Yhtäältä otetaan ja toisaalla annetaan?
On siellä nytkin seksivalistusta.
Koivusen tutkimus on kohdistunut naiseen ja naiseuden olemukseen uskonnoissa ja erityisesti kristinuskossa. Hän analysoi semittoottisesti gnostilaisessa Marian evankeliumissa esiintyvää kuvaa Maria Magdalenasta ja vertaa sitten tätä kuvaa Raamatun kanoonisten tekstien ja keskiaikaisen legendaperinteen Maria Magdalenaan.
Lisäksi hän tuo erillisessä luvussa esille joitakin sellaisia universaaleja, joita hänen mukaansa naiseuteen on liitetty kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa.
Koivunen pyrkii osoittamaan, että kristillisessä alkuseurakunnassa oli kaksi kilpailevaa traditiota:
- Pietarin symboloima kuulijakeskeinen, suurille massoille tarkoitettu opetus, joka oli tarkoituksellisen yksinkertaista ja konkreettista, sekä
- Maria Magdalenan symboloima esoteerinen, puhujakeskeinen suuntaus, jonka opetus suunnattiin harvoille ja valituille initioiduille. Tämä jälkimmäinen muotoutui 1. ja 2:lla vuosisadoilla, kokoisti n 150 jKr ja syrjäytettiin harhaoppina 400-luvun aikana.
Gnostilaisuus ei kadonnut, vaan jatkui ja jatkuu kristinuskosta erillisenä juonteena länsimaisessa ajattelussa.
Esim yllä laatimani sekava luettelo 'millenaaristen ja väkivaltaisten gnostisperäisten' ryhmien puhe- ja toimintatavoista, paljastaa mm Tommy Hellstenin kenties päätyneen 'gnosikseen' ja kaksoiskieleen, koska monet luettelemani metaforat ja kielikuvat
voi löytää hänenkin teksteistään (esim 'kuiluun hyppääminen', 'sisäinen viisaus', 'vihan positiivisuus', 'kyvyistä luopuminen', oman ryhmän pyhyys ja sen kyselemätön totteleminen, matkallelähtö itseen taakseen katsomatta, 'Olemisen' pohdiskelu..jne..) Ilmestyskirjan tulkintaa näkyy hänellä myös, merkitykseltään samankaltaista..
Kaksoiskielestä on viite esim 'Jeesus korotti itsensä Jumalaksi' (teoksessa Hellsten:Ihminen tavattavissa, - Koivusella ei!). Myös keskiajan gnostikot käyttivät suurelle yleisölle puhuessaan raamatunlauseita ja aivan tavanomaisilta kuulostavaa kristillistä kieltä, mutta.. sitten. Omassa piirissä, ja toiminnan seurauksista saattoi päätellä jotakin muuta. ..meneekös jo ihan sivuun! =)..
Mutta Cohnin kirjassa on kiinnostavia esimerkkejä aiheesta, aikalaiskuvauksia. Yksi esimerkki: s.298, Cohn (1900): Faced with persecucion, many Ranters seem to have adopted a secred language and to have carried on a wary and glandestine propaganda. John Tickell, Minister of Abignon, commented:..'They use to speak one thing and mean another.. Since the pretense of the conversion of several to the way of truth, they have _general_ sence, as for Instance. They will tell you that Christ was _Crucified_ at Jerusalem,.. but in what sence?..abominably corrupt, as a type and figure of the true death of Christ on them (as they pretend).... You shall find it, for a never failing observation, they will first insinuate an interest in your affections, and then corrupt your judgements. They will smile upon you, and cut your throate: use melting words, Honnysweet, smoothe as oyle, nut full of poyson..(Coppe, 1651)
Koivusen tutkimus edustaa toisaalta naistutkimuksen kritiikkiä länsimaista uskontoperinnettä kohtaan. Ihan hyvä juttu, mutta Koivusella on, mun mielestä oma maailmankuvallisia perusoletuksia, jotka leimaavat väistöskirjaa.. ikään kuin jotakin tutkimustuloksesta olisi ollut näkyvissä jo ennen tutkimukseen ryhtymistä.
Viimemainittu asia, tutkijan maailmankuva, johon hänellä tietenkin on oikeus oli esillä niissä haastatteluissa, jotka aikanaan radiosta kuulin tv:stä näin. Mieleen jäi: Ihmisen ei tule hallita tunteitaan, totuus löytyy sisimmästä (tämä ilmaukseni kyllä tekee vääryyttä Koivusen tutkimukselle eikä anna sinänsä antoisille ohjelmille kiitosta joka niille kuuluisi,.. enkä ole edes tutkija!.. ) Mutta kun tutkija alkaa ehdottaa yleisölle, että 'tehkää näin' ja perustana tutkijan 'salainen gnosis', alkoivat niskavillani väristä..Hellsten ei ehkä esiinny 'tutkijana' vaan teologina joka on löytänyt oman 'sisäisen lapsensa viisauden', perustaa eräänlaiseen 'paradoksaaliseen' intuitioon, ei järjen käyttämiseen, järjen, josta oikeastaan pitäisi luopua)
Katso 'Näköaloja uskontoon', Uskontotieteen ajankohtaisia suuntauksia, toimittaneet Ketola, Korkee, Pesonen, Yliopistopaino 1997.
Koivusen käsitys Jeesuksesta kristinuskon symbolina, Jeesus ristillä:.. 'verta tippuva, puolialaston mies, raadeltu ja kärsivä'.. ylipäätään vastenmielinen merkki' (Jeesus jälkeen Kristuksen, s181). Hellsten taas 'kysyy'(vai 'ehdottaa jotakin'?): Tarvitsemmeko 'pulla-Jeesusta' ja antaa valitsemiaan, toisenlaisia ominaisuuksia hieman pejoratiivisen 'pulla-Jeesuksen' tilalle.
Minustakin nämä asiat ovat kyllä aika kiinnostavia. Gnostilaisuutta vai 'uusgnostilaisuutta'? Vai New Agea? So what.. Siitä en kyllä ole aivan varma, mahtaako minun kohdallani uteliaisuudestani olla seurauksena 'henkinen kasvu'..toivottavasti ei. Olen hienokseltaan kyllästynyt koko samaan..
Huom! Puhuin nimenomaan siitä gnostilaisuuden haarasta, joka syntyi kristinuskosta sen alkuaikoina ja joka siihen vaikutti aika paljon!!!
"Miksi sitten Kreikassakin oli olemassa kouluja joihin kumpikin sukupuoli pääsi vapaasti opiskelemaan?"
Tämä ei ole tuon idean kanssa ristiriidassa kylläkään. Kyllä gnostilaisuudessa naiset pääsivät kouluun ja papeiksi, koska vain tulemalla miehen kaltaisiksi he pystyivät pelastumaan!
"gnostilaiset katsoivat että ihminen voi kehittyä"
Jaahas, kylläkin niissä tieteellisissä tutkimuksissa mitä minä olen lukenut (siis nimenomaan näistä gnostilaisista virtauksista, joita tarkoitan), on sanottu että gnostilaisuudessa toisissa ihmisissä on se "jumalallinen osa" ja toisissa vaan ei, ja nämä ovat tuhoon tuomittuja, koska he ovat pelkkää materiaa. On kyllä ollut myös kolmas ihmisryhmä, joka voi kehittyä pelastukseen, mutta he ovat tämän ylimmän ryhmän alapuolella.
Enkä ole koskaan syyttänyt gnostilaisuutta kaikesta kristinuskon ruumisvastaisuudesta!!! Nimenomaan tähdensin tuossa kirjoituksessa, etten tarkoita sitä vaan että gnostilaisuus alkukirkossa oli tällaista tämän hetkisen tutkimuksen mukaan, ja se on vaikuttanut kristinuskon ajatteluun ja vaikuttaa yhä (ainakin joittenkin uusgnostilaisten ryhmien kautta).
Kaikkia gnostilaisia EI murhattu tms. koska läheskään kaikki heistä eivät muodostaneet mitään erityisiä kirkkoja tai lahkoja, vaan he vaikuttivat kirkon sisällä. Ja juuri siksi he vaikuttivat kirkon ajatteluun!
Käsittääkseni kaikki tuon ajan ihmiset ovat kuolleet, sekä gnostilaiset, että kristityt. Emme voi muuta kuin luottaa tuosta ajasta tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen, johon juuri nojasin tuossa kirjoituksessani :
Vai oletko sinä joku gnostilaisuuden asiantuntija, joka tietää asiat paremmin kuin kaikki muut eksegeetikot?
>Huom! Puhuin nimenomaan siitä gnostilaisuuden haarasta, joka syntyi kristinuskosta sen alkuaikoina ja joka siihen vaikutti aika paljon!!!
Itse puhun gnostilaisuudesta pitkälti mainitsemieni kirjailijoiden näkövinkkelistä, ja he puhuvat sekä kristinuskon alkuajoista (Freke & Gandy) sekä kataarien ajasta (Laidler). Laidlerin kirjassa "The Head of God" kuvattiin kataareja ym. varmasti melkolailla samaan tyyliin kuin virallisemmassa tutkimuksessa, eli että he pyrkivät selibaattiin ja että heillä oli erilaisia oppineisuuden(?) asteita, kun taas F&G esittävät gnostilaiset laajalti Välimeren alueella tavattavien mysteerioiden perillisenä. He siis tutkivat enemmän gnostilaisten esoteerista (oletettua) tietoa kuin heidän ulkoista oppiaan tai rituaalejaan.
>Kyllä gnostilaisuudessa naiset pääsivät kouluun ja papeiksi, koska vain tulemalla miehen kaltaisiksi he pystyivät pelastumaan!
Hm. Mitähän sillä miehen kaltaisuudella sitten on tarkoitettu? Synnyttämättömyyttä kenties? Eihän henkisen kehittymisen tosissaan ottava NIINÄ AIKOINA voinut ryhtyä suurperheen äidiksi ja taloudenhoitajaksi.
>gnostilaisuudessa toisissa ihmisissä on se "jumalallinen osa" ja toisissa vaan ei, ja nämä ovat tuhoon tuomittuja, koska he ovat pelkkää materiaa. On kyllä ollut myös kolmas ihmisryhmä, joka voi kehittyä pelastukseen, mutta he ovat tämän ylimmän ryhmän alapuolella.
Kuulostaa selvältä kastijaolta. Tässä he ovat sitten menneet metsään alkuperäisestä reinkarnaatio-opista (jos sellainen on ollut, kuten minä uskon että on ollut). Jos tuo näkemys nyt sitten on ollut kauhean yleinen. Gnostilaisillahan oli muuten jumalattomasti kirjoituksia, joten jos olet ottanut tuon jostakin yhdestä kirjoituksesta, voiko siitä sitten päätellä kaikkien heikäläisten opit ja ajatukset kautta vuosisatojen?
Jos otetaan symbolinen kertomus että paha jumala on luonut materian ja houkutellut sinne hyvän jumalan luomat sielut, miksi osa sieluista olisi jotenkin poikkeavia? En oikein jaksaisi pitää gnostilaisia (minkään aikakauden) niin typerinä että he olisivat yleisemmin kuvitelleet osan ihmisistä olevan roskasakkia ja osan jumalaisia, kun heillä kuitenkin oli reinkarnaatio-oppi mukana näkemyksissään (ainakin osalla?)
>Enkä ole koskaan syyttänyt gnostilaisuutta kaikesta kristinuskon ruumisvastaisuudesta!!!
No hyvä. Siltä se vaan kuulosti... Sinulla kun tuntuu gnostilaisuus olevan se mitä sinä et voi sietää. (Minä muuten siedän kyllä kristinuskoa, mutta en sitä että yhtä oppia pidettäisiin täysin arvostelun yläpuolella olevana. Gnostilaisuuttakin tulee kritisoida, mutta voiko sen tosiaankin yksioikoisesti julistaa ruumiinvastaisuudeksi? Epäilen.)
>Nimenomaan tähdensin tuossa kirjoituksessa, etten tarkoita sitä vaan että gnostilaisuus alkukirkossa oli tällaista tämän hetkisen tutkimuksen mukaan, ja se on vaikuttanut kristinuskon ajatteluun ja vaikuttaa yhä (ainakin joittenkin uusgnostilaisten ryhmien kautta).
Niin, meillä on aina vain "tämän hetkinen" tutkimus. Toivoisinkin ettei kukaan tosissaan ala uskoa että vain osa ihmisistä olisi "pelastuksen" arvoisia, tai että materia on pahasta alkunsa saanut. Se "pahuus" on hyvin pitkälle viety harhakuvitelma jostakin syvemmästä totuudesta, luulen ma.
>Kaikkia gnostilaisia EI murhattu tms. koska läheskään kaikki heistä eivät muodostaneet mitään erityisiä kirkkoja tai lahkoja, vaan he vaikuttivat kirkon sisällä. Ja juuri siksi he vaikuttivat kirkon ajatteluun!
Mutta kataarit pyrittiin hävittämään viimeiseen yksilöön. Satoja vuosia aiemmin oli puolestaan suljettu kaikki pythagoralaisten ym. koulut.
>Vai oletko sinä joku gnostilaisuuden asiantuntija, joka tietää asiat paremmin kuin kaikki muut eksegeetikot?
En tietenkään. Mutta kuka muka on? Tietääkö joku tällä pallolla ihan kaiken ja lopullisen totuuden gnostilaisista? Peruspointtini on se, että ei voi ottaa jostakin uskosta tai opista jotakin yhtä tai kahta kohtaa (jotka voivat ollakin symbolisia tai eksoteerisia) ja sillä perusteella teilata sen pataluhaksi. Olen ainakin itse yrittänyt lukea Raamattua siihen malliin että löytäisin kaiken hyvän kristinuskosta joka minua ärsyttää nykyisessä muodossaan. Minun vikani on tietysti se että en lue Raamattua hyväksyäkseni sen muodon uskosta jota uskovaiset tyrkyttävät, vaan sen mikä minusta on mielenkiintoista... Sama koskee tätä epämääräistä gnostisismia. En kovin auliisti hyväksy yhtä linjaa jota joku keksii jossakin tuputtaa ainoana oikeana.
Ja tietysti jos gnostilaisuudessa oli vielä joitakin aineksia mahdollisista muinoin suoritetuista vihkimyksistä, niin minun on hemmetin vaikea jättää sitä tämän hetkisten yksiulotteisten akateemisten näkemysten huomaan. Tällä lausunnollani tietysti langetan itseni New Age huuhailijoiden sekaan, mutta sama se.
En ole yhdestä krijoituksesta, vaan aika monestakin näitä lukenut... ja aina vaan sä sanot, että muka väitän että kaikki gnostilaiset ovat olleet tuollaisia...
Sanon nyt viimesen kerran, että puhun niistä gnostilaisista, jotka vaikuttivat alkukirkon sisällä. Tahi lähimaastossa.
Hyvin vähän mulla on niistä muista lahkoista hajuakaan.
Enkä vihaa gnostilaisuutta mitenkään. Yritän vaan korjata vääriä näkemyksiä, ja kertoa yhden puolen gnostilaisuudesta. Minusta heillä on ihan mielenkiintoisiakin pointteja.
Tämä on vaan semmonen asia, josta olen kiinnostunut ja josta olen lukenut jonkin verran. Toinen mikä kiinnostaa, on totuus buddhalaisuudesta. Ensimmäiset jutut mitä siitä kuulin, oli että kun se on niin hienoa kun siinä ei oo mitää jumalia... nyt kun oon lukenu enemmän, olen saanut käsityksen, että ainakin osaan buddhalaisuudesta kuuluvat jumalat ja pahat henget yms., jotka tosin ovat myös tämän jälleensyntymisen kierron alaisina. Mutta aina kun kysyn tätä joltain, aletaan väittää, ettei siinä mitään jumalia ole... en tiedä oikein ketä uskoa. Olen kuullut näistä jumalista esim. lähetystyöntekijöiltä ja uskontotieteilijöiltä ja lukenut parista kirjasta ja nähnyt teeveestä yhden dokumentin, ja silti jotkut taas väittävät, ettei niitä ole.
Mutta tämäkin on kai vaikea juttu, juuri siksi, että buddhalaisuutta on niin monenlaista. Niinkuin gnostilaisuuttakin.
Josta vielä sen verran, että olen aika monesta paikasta lukenut niitten alkukirkon gnostikkojen käsityksestä, että VT:n Jumala on paha demiurgi, joka on muovannut maailman materiasta vankilaksi jumalallisille sieluille : ja kaikki nuo muutkin jutut on ihan tieteellisesti tutkittuja... mutta eihän siitä silti voi tietää kai kuinka totta se on. Halusin vain sanoa, etten keksi näitä omasta päästäni, vaan kaikki mitä sanon on maamme johtavien tutkijoitten hyväksymää tietoa.
Mutta, pitääkö vielä kerran sanoa, etten tod ajattele tätä ainoana totuutena gnostilaisuudesta, vain tiedon palasina siitä yhdestä pienestä gnostilaisuuden haarasta.
Mihin minä taas pyrin? Pyrin pääsemään ennakkoluuloistani muita uskontoja kohtaan, ja tämä onnistuu käsittäkseeni vain ja ainoastaan eläytymällä siihen, mitä toiset ihmiset uskovat. Jos en mene siihen juttuun sisälle, olen väkisinkin ulkona, eikä ole ihmekään, jos en ymmärrä koko juttua ja tuomitsen sen. Kehittymistä on, ja juuri se on tärkeää, ettei anna jutun viedä kokonaan mukanaan, jotta pystyy todella kriittiseen tarkasteluun.
Ehkä luulet, etten osaa kristisoida kristinuskoa ollenkaan. Olet väärässä, mutta täällä palstalla minun ei tarvitse sitä tehdä, kun muut hoitavat sen. Tuon mieluummin keskusteluun toisen näkökulman.
Mitä enemmän pohdin tätä gnostilaisuus-hommaa sitä selvemmin tulee esille taas senkin laajuus: paljon on siinä niin hyvää kuin huonoakin. Se että olen sattunut lukemaan muutaman kirjan joissa on käsitelty niitä hyviä puolia ei välttämättä kerro vielä totuutta koko asiasta. Mutta mikä toisaalta on totuus, kun taas kerran meillä voi olla 2 gnostilaiseksi itseään luulevaa ihmistä joista kummallakin on täysin erilaisia käsityksiä... Ja sama koskee jokaikistä uskontoa ja oppia mikä palloltamme löytyy.
Pitäisikö siis oppeja arvostella vallan pärstäkohtaisesti... "Pertta Puputin uskonto on ankea, Leila Lepikoisen valoisa, Risto Reippaan mystinen..."
Tuo mainitsemasi buddhalaisuuden määrittely on juuri hyvä esimerkki tästä ongelmasta: mikä on tarkasteltavan uskonnon oikea olemus. Luulenpa että ne jotka sanovat ettei b:ssa ole jumalia tms. sälää ovat filosofis-buddhalaisia, ja "oikeat" itämaissa asuvat buddhalaiset ovat massabuddhalaisia tai jopa nimibuddhalaisia. Onko sitten taas Dalai Lama buddhalaisuuden paavi... ottiatuota. Vastaavasti varsinkin USA:ssa mustan väestön keskuudessa on suosittua ryhtyä islamilaiseksi koska "kristinusko on orjuuttajien uskonto" (vaikka islamilaiset olivat merkittävästi orjakaupassa mukana) - ja onko näiden amerikan afrojen islam sitten sama kuin vaikkapa saudi-arabien, niin ota siitäkin sitten selko.
Voisikin ajatella että yksittäiset uskonnot ovat sateenkaaren päävärit, ja jokaisen ihmisen oma usko on omanlaisensa sävy, muunnos noista pääväreistä. Kun oppi tarpeeksi erikoistuu voi joskus olla vaikea sanoa mistä pääväristä se sai alkunsa - se kun ei enää edes muistuta lähimainkaan lähtökohtaansa.
Henk.koht. olen kovasti yksilöllisen valinnanvapauden kannalla, koska vierastan massojen mukana laukkaamista ja katson että joukossa tyhmyys tiivistyy. Jos ajattelee vaikkapa murhan- ja itsemurhanhimoisia KULTTEJA, niin eipä niissä touhuissa mitään järkeä ole kun lauma ravaa karismaattisen johtajan pillin tahtiin.
Ehkäpä filosofis-buddhalaiset/kristityt/muslimit/hindut/
jne. osaavat pitää uskonnon sillä tasolla että omista näkemyksistä ei koidu haittaa muille. Toiveikkaasti uskonkin että esim. tänne kirjoittavat ihmiset ovat enemmän tätä leiriä kuin niitä jotka vouhottavat kylillä ja kujilla... Vaikka minkäs sen tietysti sille voi jos veri vetää saarnaamaan. Ainakin itsessäni tunnistan voimakkaan juuri sellaiseen toimintaan usuttavan pohjavireen, ja yritän pitää sen kurissa nimenomaan itsetarkastelulla ja purkamalla julistamispaineet nettiin...
...eiköhän KAIKKI(!) uskonnot perustune ihmisen omaan näkemykseen maailmankaikkeuden `luojan´ ominaisuudesta ja hyväksynnästä,kö ?!?
Tieto ja nykytiede taasen pyrkivät hälventämään moista taikauskoisuutta...eli tieto lisännee uskon vähenemistä ?!?
:-)
Tieto ja tiede eivät aina käy yksi yhteen. Arvostan tieteitä suunnattomasti, mutta valitettavasti paljon niistä joudutaan perustamaan teorioille jotka tuntuvat muuttuvan jatkuvasti. Ei tarvitse kuin laukaista luotain avaruuteen, niin pian saamme kuulla että sen ja sen planeetan sääilmiöt tai kuut käyttäytyvät aivan toisin kuin luonnonlakien mukaan kuuluisi.
Toivonpa vaan että tulevaisuudessakin piisaa Einsteineja (mielellään henk.koht. elämässään paremmin käyttäytyviä...) Ettei lopu teoriat kesken.