Miksen syntynyt amerikkalaiseen unelmaperheeseen, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan, kunnioittavat toisiaan? Onko tuollaista perheidylliä olemassakaan?
Isäni on aina ollut syrjäänvetäytyvä, omalaatuinen, sukulaisten halveksima. Äiti on köyhistä oloista ja meni todennäköisesti naimisiin turvatakseen asemansa. Äidille on aina ollut tärkeää esitellä omaa osaamistaan ja taitojaan. Isä ei pysty syömään kaikkia ruokia ja äiti muistaa valittaa siitä että ei voi sitä ja tätä ruokaa tehdä kun ei saa ruokaan laittaa sitä eikä tätä. Kuitenkin äiti innolla laittaa kaikenlaisia ruokia jos kylään tulee vieraita, useimmiten miespuolisia.
Murrosikä oli vaikea ja inhosin isääni niin että olisin voinut tappaa hänet. Isällä on tapana muuttua ilkeäksi jos hän huomaa ettei hänestä pidetä. Isä oikein tahallaan ärsytti minua kun olin murrosikäinen. Ruumiillista kuritusta harjoitettiin ja rumalla äänellä komennettiin, asioita ei selitetty vaan käskettiin.
Olin perheen mustalammas eikä minun haluttu kotona kauan oleilevan vaan äiti alkoi hyvissä ajoin etsiä minulle opiskelupaikkoja ja töitä kauempaa. Kun avioiduin, olimme tervetulleita ja aviopuolisoni oli vanhemmilleni erittäin rakas. Kun vuosien päästä avioero tuli kohdallemme, oli äidilläni suuri murhe aviopuolisoni pärjäämisestä, ei minun. Veljeni toivoi ex-aviopuolisoni vierailuja tämän uuden kumppanin kanssa mutta minua ei kutsuttu ollenkaan käymään.
Nyt kun vanhemmat ovat aika vanhoja, toivovat he enemmän yhteydenpitoa ja sitä kautta itselleen jotain vanhuudenturvaa. Itse he eivät halua liikkua minnekään vaan odottavat että heidän luona käydään. En halua heille mitään pahaa, mutta en kaipaa näitä vierailuja.
Laitoin tämän kirjoituksen siksi, että ehkä joku muu on kokenut samankaltaista kotonaan. Perheen perustajille varoitus: harkitkaa ennen kuin astutte perhehelvettiin!
Isäni on aina ollut syrjäänvetäytyvä, omalaatuinen, sukulaisten halveksima. Äiti on köyhistä oloista ja meni todennäköisesti naimisiin turvatakseen asemansa. Äidille on aina ollut tärkeää esitellä omaa osaamistaan ja taitojaan. Isä ei pysty syömään kaikkia ruokia ja äiti muistaa valittaa siitä että ei voi sitä ja tätä ruokaa tehdä kun ei saa ruokaan laittaa sitä eikä tätä. Kuitenkin äiti innolla laittaa kaikenlaisia ruokia jos kylään tulee vieraita, useimmiten miespuolisia.
Murrosikä oli vaikea ja inhosin isääni niin että olisin voinut tappaa hänet. Isällä on tapana muuttua ilkeäksi jos hän huomaa ettei hänestä pidetä. Isä oikein tahallaan ärsytti minua kun olin murrosikäinen. Ruumiillista kuritusta harjoitettiin ja rumalla äänellä komennettiin, asioita ei selitetty vaan käskettiin.
Olin perheen mustalammas eikä minun haluttu kotona kauan oleilevan vaan äiti alkoi hyvissä ajoin etsiä minulle opiskelupaikkoja ja töitä kauempaa. Kun avioiduin, olimme tervetulleita ja aviopuolisoni oli vanhemmilleni erittäin rakas. Kun vuosien päästä avioero tuli kohdallemme, oli äidilläni suuri murhe aviopuolisoni pärjäämisestä, ei minun. Veljeni toivoi ex-aviopuolisoni vierailuja tämän uuden kumppanin kanssa mutta minua ei kutsuttu ollenkaan käymään.
Nyt kun vanhemmat ovat aika vanhoja, toivovat he enemmän yhteydenpitoa ja sitä kautta itselleen jotain vanhuudenturvaa. Itse he eivät halua liikkua minnekään vaan odottavat että heidän luona käydään. En halua heille mitään pahaa, mutta en kaipaa näitä vierailuja.
Laitoin tämän kirjoituksen siksi, että ehkä joku muu on kokenut samankaltaista kotonaan. Perheen perustajille varoitus: harkitkaa ennen kuin astutte perhehelvettiin!
Vastaukset 11
Vanhimmat
muusta kuin perhehelvetistä. Lapsuuden- ja sitten selkäpiitä karmivasta avioliitostani. En usko että enää koskaan menen naimisiin, puhumattakaan muista miessuhteista, olen niin vereslihalla kaikesta. Ei minua koskaan ole voinut tavoittaa kuin usko, en pääse muutoin eroon tästä häpeän kierteestä.
lapsuudessani enkä nuoruudessani joutunut, vaikka olin perheen ns. 'mustalammas'. Mutta tein nuoruudessani varmaankin itse lähimmäisteni elämästä helvetin, josta he kärsivät häpeää puolestani aina minun varhaisaikuisuuteeni saakka.
Ja sanon kaikille avioon aikoville tämän, että olipa menneisyytemme traumat sitten mitkä tahansa, niin Raamatun kehoitus: "Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" on erittäin rakkaudellinen kannustin Jumalan vaikuttamaa rakkautta edistääksemme keskinäisessä kanssakäymisessämme, näissä perustettavissa ja jo solmituissa avioliitoissa.
Uskontiellä täytyy myös muistaa, että "rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa", vaikka traumojakin olisi. Siunausta!
Pirullisia akkoja on maailma pullollaan ja feministit synnyttävät lisää.
Mutta ei ne akat keskenään lasta aikaan saa: se äijänkääkkänä on vihonviimeinen syypää!
puhui kyllä myös huonosta isästä. Luultavasti olet joku sairas naisten hakkaaja, joka näkee vian aina vain naisissa...
siitä voi tulla väärän henkilön kanssa helvetti. Oikean henkilön kanssa taas ihanaa...
Mutta jos näät viat aina toisissa etkä ikinä itsessäsi niin josain voi olla joku näkövinkkeli pielessä...
Monessa naisessa on Iisebelin henki,joka toimii salakavalasti hallinnan ja vallan kautta.Ja niimpä miehet siirtyvät pikkuhiljaa tossun alle.Ja se on naisen tarkoitus.Yleensä tällaiset naiset on saaneet jo omassa kodissaan auktoriteettipaikan,ja usein heidän äitinsä on vallanhaluisia.ja isät nössöjä.
Lukekaahan Gordon ja Emiliy Binningin kirja: Olkaa Jumalalle alamaiset.Siinä kerrotaan Iisebelin hengestä eli haureuden hengestä.
Ja he valitsevat nössö ukonkin jota saavat latistaa!!Sitten kehuvat kuinka kiltti ukko heillä on,mutta oikeesti nämä naiset on latistaneet ukko raasun hiljaiseksi tohvelisankariksi!
Joten: nämä "kunnianhimoiset"? naiset? imevät voimansa ukostaan joka on nössö kaivo heille.Tällä tavoin kunnianhimoinen??? elää,vain saamalla "lähteestään" (joka on nössö ukko) voimia,salakavalasti Iisebelin henki toimii!!
Mässäilee henkivalloilla: henkiä siellä, henkiä täällä, kaikki asiat laitetaan henkivaltojen tiliin.
etkö kestä totuutta? Binningit jos kuka ovat Jumalalle alamaiset.Tunnen heidät erittäin hyvin!!
Täytyy kai sitten kysyä niin kuin Pontius Pilatus, että "mikä on totuus"?
Minulla on tuo kirja itselläni ja olen sen lukenut ja sanoin siitä oman mielipiteeni. Mitä toiset siitä kirjasta ajattelee, on heidän asiansa. En suosittele ainakaan kovin herkille ihmisille jotka ovat alttiita lähtemään joka huuhaan vietäväksi.
edes uskovaiset eivät HALUA USKOA DEMONEIHIN vaan elävät pimeydessä!!! siksi esim.Binningit on monelle kauhistus.Koska he ovat totuudessa.Ja totuus tekee kipeetä,uskovaisetkin haluavat piilotella totuutta.Jotta saavat rypeä synnissä.Ja salaisuuksissa! Binningit tuovat valoon pimeyden touhuja ja demonien paljastuksia,joka olisi välttämätöntä täällä jokaiselle maan matkalaiselle!!!
Gordon on pannut itsensä likoon täysin ja paljastanut omat pimeät puolensa,joista ei varmaan demonit tykkää mutta Jumala tykkää.
Itse haluisin seurata heidän jalanjälkiään....