Oletteko täysin avoimia kumppanillenne asioistanne, vai salaatteko jotain? Jos salaatte, niin miksi? Pelkäättekö kumppanin reaktiota siitä vai haluatteko muuten vaan elää niin, että on olemassa myös sellaisia asioita, mitkä ei kumppanille kuulu?
Tai onko olemassa asioita, mitä ette ole koskaan kertoneet kenellekään?
Tai onko olemassa asioita, mitä ette ole koskaan kertoneet kenellekään?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ei se, että puolisoilla on omia asioita, joita ei välttämättä halua toisen kanssa jakaa, tarkoita sitä etteikö kunnioittaisi puolisoaan.
Ihminen tarvitsee myös omaa tilaa, johon puolison ei tarvitse kuulua. Kyse ei ole nyt pettämisestä tai sellaisista salattavista asioista vaan omasta reviiristä.
Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka esim. valehtelevat puolisolleen mitä joku tavara on maksanut ettei toinen olisi vihainen.
asian vierestä. Huomasin muuten, että meillä on täysin sama "horoskooppi", se keltis. :)
En minäkään lähtis tuolle valehtelulinjalle suhteessa, haluan pitää jotkut asiat vain itselläni. Ja aivan varmasti kumppani pitää myös jotkut asiat itsellään.
keltikseksi tunnistanut, mutta jospa en tunne itseäni...no joo, kyllä mä tunnen itseni hyvin ja pidänkin itsestäni aika paljon. :)
On helpompi elää totuudessa.Ei tarvi muistella, mitä luikuria on lasketellut. :)
on turha kaivella,sillä siitä ei ole mitään hyötyä.Etenkin jos suhde on vielä tuore,on kumppanin mieltä turha pahoittaa kertoilemalla esim.vanhoista seksiseikkailuistaan.
tuota ajatellutkaan. Tarkoitin siis jotain sellaisia asioita, kuin vaikka jotain pinttyneitä tapoja tai vastaavia, mitä ei ole vuosienkaan yhdessäolon jälkeen kehdannut/halunnut kertoa kumppanilleen. Esimerkkinä vaikkapa voisin heittää tähän palstakirjoittelun tai sitten sellainen salaisuus, että aina kun käy lenkillä, niin poikkeaa johonkin kahvilaan syömään salaa jonkun leivoksen. Ymmärsitkö? Eli ns. tällaisia pieniä huvittavia asioita. :)
voi kertoa...kuuluu sarjaan Nauranpa itselleni, niin muutkin voivat nauraa. :D
Ajan mittaan puoliso ne huomaa ihan varmasti. Vaikea salata leivoksen syöntiä, jos on kermavaahtoa nenänpäässä kun tulee kotiin lenkiltä. Voi tietysti narrata, että se on jotain muuta...;P
nyt kuitenkin olevan sen verran tarkkana, että vilkaisis kotona tullessaan peiliin ja katsois, ettei kasvoissa ole mitään ylimääräisiä rippeitä. :P
mutta puhut nyt naiselle, joka saattaa olla paita nurinpäin koko päivän eikä huomaa sitä itse. :)
Ihan muutaman kerran on saumat törröttänyt tai niskalappu on leuan alla...kannattas varmaan vilkaista peiliin myös kotoa lähtiessä. :P
et vanhat seksiseikkailut kannattaa aina pitää vaan omana tietonaan.
tunnusta koskaan mitään! Pikkivipinät ovat olleet ja menneet. Minun motto on se, että tieto lisää tuskaa. Miehen omissa festari-ym kapakkareissuissa tapahtuneet asiat ovat hänen. Minulle kertoo,jos katsoo tarpeelliseksi. Myöskään minun ei tarvitse tehdä kolmesivuista tilitystä omista menoistani.
Meillä on kunnioitus toisen asioihin, se koskee myös maileja ja puhelinta. Molemmat ajattelemme näin, jos löytää paremman niin ovi on auki.
Toisaalta yksinäisyys iskee joskus rajusti toisen mennessä ennemmän kuin olisi tarvis, mutta toisaalta taas rakastan yksinoloa.
Vapaana ihminen rakastaa eniten!
ei parisuhteessa ole pakollista tunnustaa kaikkea
jotain on hyvä pitää itsellään
en takroita pettämistä,mutta jotain pieniä asioita
Jaamme Jokisen kanssa mielestäni kaiken oleellisen. Sellainen syvä perusluottamus ja halu pitää oma kämmen avoimena tekee synnintunnustukset ja tenttaamiset turhiksi.
Tiedämme aika paljon toistemme historioistakin.
Aikamoisia 'shemeikoita' olemme olleet kumpainenkin... Niin kauan on naitu 'missä sattuu' kun on etsitty. Samankaltaisuutemme auttaa ymmärtämään tekojen motiiveita, eikä sen jälkeen ole syytä eikä motiivia laittaa toista tilille.
On muuten olemassa tutkims valkoisista valheista.. Ihminen valehtelee keskimäärin 50 kertaa vuorokaudessa.. Jos emme niin tekisi olisi maailma kammottava paikka elää, luulen ;))
olikin erikoinen tutkimus, että oikein 50 kertaa vuorokaudessa. *alkaa laskemaan omiaan* :)
Olen kuullut että ihminen 'valehtelisi' jopa 200 kertaa päivässä. Jonkun muun tutkimuksen mukaan tuo määrä olisi vain 2.
Mikä sitten valehteluksi lasketaan? Jos sekin mitä ihminen jättää sanomatta, sellaista suojelevaa salailua, silloin määrä voi olla huikea.
Ja valehtelun määrä riippuu sitä miten paljon on ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin. Jos nököttää yksin pimiössä, selviää päivästä vähin valhein.
Totta.
Niin, no mä mietin kans tuota, että jos elää yksin, eikä ikinä käy missään, niin sillonhan ei tuu pahemmin valehdeltua, kait. Hyvä huomio tuo sanomatta jättäminen, sekin voi olla sitä valehtelua. Itse syyllistyn siihen silloin tällöin, no okei.. joka päivä. :D
Voiko ihminen valehdella itselleen? Luulotella? Voisiko se olla valehtelua?
Entiä. Ennen kuin voimme puhua valehtelusta, pitäisi määritellä mikä on tosi ja totuus.
että tietoisesti harhautat toista ihmistä puhumalla puuta heinää.
Jos sinulta kysytään ja vastaat totuudenvastaisesti, sinä valehtelet.
Jos sinulta ei kysytä, etkä kerro jotain asiaa, se ei ole varsinaisesti valehtelemista vaan jotain muuta. Riippuu sinun moraalistasi ja keskinäisestä luottamuksesta ihmiseen, jota asia mahdollisesti koskettaa.
Valkoista valhetta käytetään usein siihen, ettei haluta loukata toista ihmistä sanomalla asia suoraan. Jokainen tekee sitä varmasti joka päivä.
voi itselleenkin valehdella juuri siten, että uskottelee asioita. En sitten tiedä, voiko sitä määritellä jo jonkin asteiseksi sairaudeksi...?
Kysymys onkin moraalisista ja eettisistä arvoista, joihin asioita peilataan.
Voisi kuvitella että eri sivilisaatioiden väliset keskustelut tulkitaan valheiksi, vaikka kumpikin osapuoli pyrkii pitäytymään omissa totuuksissaan.
Mustan ja valkoisen valheen rajaa ei ole.
Se on juuri sitä luulosairautta, minkä voi parantaa vain ihmeparantaja.
ja riippuu ihmisen omista arvoista. Itse pyrin sanomaan asiat suoraan.
Totta puhut sivilisaatio- ja kulttuurieroista, puhumattakaan uskonnollisista näkökannoista.
Tässä nyt oli kyse puolisoiden välisestä avoimuudesta. Ei voi asioita yleistää, jokaisella parilla on omat koukeronsa, itsepä ne parhaiten tietää. Mun on helppo nyt puhua, kun ei ole puolisoa *hah*
Dr.Phil... :D
Just hän!
Onkin pirun vaikea sanoa, ovatko salailut ja valkoiset valheet oireita ei-toimivasta parisuhteesta, vai päinvastoin.
Valheillahan suojataan usein jotain arvokasta, suoraan sanomalla yritetään joskus taas rikkoa.
Kuten Evääni tuossa sanoi, kaikki oleellinen tulee toisen tietää, siitä se luottamus rakentuu.
että tykkäätte katella Dr Philiä? ;o)
Kas kun kukaan palstalainen ei ole vielä tohtoriksi alkanut vai onko???? :)
Hupisanomissahan voisi olla lääkäripalstakin...tri jokinen & trinna Atula
ja onkin sitten parin tai puolisoiden oma asia, mitä on tuo oleellinen....luottamus on kuitenkin peruspilari.
Kyllähän lehti lääkäripalstan tarttee, vaikka kaikki ovatkin täällä fysiologispsyykkisesti moitteettoman kovassa iskussa.
Mutta ainahan meillä on joku 'ystävä', jolla asiat eivät ole ihan justjetsulleenjees mallillaan.
Siitä vaan sykolokiseeraamaan ja atuloitsemaan.
Kyllä mä katselen silloin tällöin. En siis joka jaksoa, mutta aina välillä, jos on mielenkiintoinen aihe tai sattuu oleen telkka auki... riippuu vähän tilanteesta. :)
... ettei kaikkia ostamiani vaatteita pidä isälle näyttää, jatkan samaa linjaa äijjän kanssa , mies kun kysyy taasko uusi vaate niin pokkana kerron sen olleen kaapissa vaikka kuinka kauan, siis ei ole uusi. Järkyttävää et tätä "perintöä" olen vienyt eteenpäin, nyt tyttäreni kertoo samat stoorit isälleen! Sanottakoon et olen aikamoinen vaatefriikki joten rahaa palaa ja tunnen sit huonoa omatuntoa, josta seurauksena tää valkoinen valhe miehelle!
Heh, mulla on ihan samoja taipumuksia nuitten vaatteiden suhteen. :)
Ostatko sä niitä vaatteita omilla vai miehen rahoilla? Kai se ukkoskin jotain ostelee, miks salailemaan? :o)
Jokaisella meillä on oma heikkoutensa, sulla ne on ilmeisesti vaatteet.
Valkoinen valhe on sallittu silloin, kun ei halua pahoittaa toisen mieltä. :)
ainakin omia rahojani. Silti tuntuu joskus aina nololta, kun on TAAS mennyt ostamaan jotain, vaikka raha on muutenkin tiukassa ja se olis tarpeellista johonkin oikeasti hyödylliseen.
tykkää ostelemisesta, ostan vaan kun jotain tarvitsen...siis yleensä...joskus sorrun, mutta harvoin.
Ymmärrän kyllä pointtis asiassa. :)
minäkin ostan silloin, kun koen tarpeelliseksi, vaikkei oikeesti oliskaan mikään hädänomainen tarve. :D Joo, no kyllä tiedän, että ymmärsit mua ja mä sua. Ihan samaa tarkoitimme. :D
Hyvin oivallettu tuo "koen tarpeelliseksi" . :)
omillani sekä miehen rahoilla!! Painottaisin kuitenkin et ostan niitä vaatteita tosi paljon ehkä siks tuo salailu. Toiseks, mies ostaa vaatetta ehkä kerran 10:ssä vuodessa joten kukas sen nalkutusta vaatteiden ostosta jaksais kuunnella!!