...tähän riemulliseen ja juhlalliseen aikaan. Christus resurrexit - tai kuten kenties sanon mieluummin, koska olen siirtymässä itäisen riituksen jäseneksi: Kristos anesti!
http://www.americanpapist.com/2006/04/your-ppotd-papist-picture-of-day-wed_12.html
http://www.americanpapist.com/2006/04/your-ppotd-papist-picture-of-day-wed_12.html
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kylläpä kerroit kiehtovan asian omista aikeistasi. Miten tuollainen riituksen vaihto Suomessa käytännössä tapahtuu? Olen utelias.
Riituksen vaihto tapahtuu molempien riitusten piispojen päätöksellä. Jatkuvan matkustamisen takia en ole tällä hetkellä kirkon kirjoilla Suomessa, mutta toivon että asia muuttuu ajan myötä. Silloin luonnollisesti osallistun latinalaisen riituksen liturgiaan.
pysyvää yleensä? Vai onko se olosuhteiden sanelemaa, kuten sinun tapauksessasi, Rousku, kun joudut matkustelemaan paljon. Ja vielä kysyisin, että mihin riitukseen vaihdat? Ehkä tyhmä kysymys, mutta kun en snaijjaa.
sanoit, että osittain työn sanelema on tämä Sinun "siirtosi". Tarkoittaako se sitä, että kun olet sanokaamme muualla, sen ajaksi tämä tulee tapahtumaan? Entäs sen jälkeen? Tuletko silloin niinsanotusti "takaisin"? Huomaat kai kokemattomuuteni, mutta samalla kiinnostukseni tässä todella harvinaislaatuisessa asiassa.
Voitko - mikäli se on mahdollista ja sopiva - kertoa lisää?
Ei riitusta vaihtamaan pakota mikään. Kaikilla latinalaisen riituksen jäsenillä on oikeus vastaanottaa mitä tahansa sakramentteja itäisen riituksen kirkossa, joten kyse ei ole "jättämisestä" eikä riituksen vaihtaminen takaisin olisi "palaamista" - me olemme kaikki yhtä ja samaa katolista kirkkoa. Asiassa kannattaa vain pyrkiä sellaisiin järjestelyihin, jotka parhaiten tukevat omaa kivistä tietä kristittynä.
Kyse on siitä, että olen suuren tai jopa suurimman osan ajastani paikassa, jossa voin osallistua roomalaiskatolisen lisäksi maroniittikatoliseen liturgiaan. Oman taustani vuoksi koen olevani molemmissa riituksissa ja vaimoni taustan vuoksi minua motivoi myös halu saada perheellemme yhteinen riitus - eikä paikallinen piispa ollut järjestelyä vastaan. Suomessa toki meinaan käydä pyhässä messussa kuten ennenkin, vaikka toki esim. paastosäännöksiä tulee noudattaa juuri oman riituksen mukaisesti. Ainakaan kyse ei ole siitä, että jotenkin en pitäisi hiippakunnastamme. Tässä elämäntilanteessa paras ratkaisu on tämä, ja tulevaisuudesta en tiedä. Rakastan toki isänmaatani, enkä spekulatiivisesti sulje pois mahdollisuutta että jonain päivänä asuisimme Suomessa ja olisimme roomalaiskatolisia. Mutta ensin on mietittävä juuri tämän hetken hengellistä hyötyä.
"Oman taustani vuoksi koen olevani molemmissa riituksissa"
Piti olla:
"Oman taustani vuoksi koen olevani kotona molemmissa riituksissa"
Mitkähän järjestelyt parhaiten tukisivat omaa kompurointia katolisella tiellä?
Siinäpä annoitkin miettimisen aihetta.
Hyvää jatkoa sinulle!
("Kompurointi" tuossa viittaa omaan tyyliini, ei sinun, jonka oletan vakaammaksi.)
Jos kyseessä on Libanonin maroniitit, niin itseään he useimmiten kutsuvat vain maroniiteiksi.
Suomalaiset puhuvat usein maroniittikristityistä..
Rousku, mistä tulee kutsumasi "maroniittikatolinen" nimitys, itse en ole kuullut heitä aikaisemmin kutsuttavaksi siksi?
Seuraavia tuloksia:
Maronite Catholic Church of Australia
Our Lady of the Cedars Maronite Catholic Church
Maronite Catholic Mission of South Africa
Maronite Catholic Sacraments
Maronite Catholic Parishes
Evangelical Maronite Catholic Church Inc., joka tosin ei taida olla oikeasti katolinen...
...käytin englannin kielessä yleisen käytännön (Maronite Catholic) mukaisesti ilmaisua maroniittikatolinen. Mutta olet oikeassa. Suomeksi varmasti olisi parempi puhua vain maroniiteista, toisaalta asiayhteys varmasti kertoo onko olennaista korostaa kyseessä olevan katolinen paikalliskirkko.
"Kaikilla latinalaisen riituksen jäsenillä on oikeus vastaanottaa mitä tahansa sakramentteja itäisen riituksen kirkossa, joten kyse ei ole "jättämisestä" eikä riituksen vaihtaminen takaisin olisi "palaamista" - me olemme kaikki yhtä ja samaa katolista kirkkoa."
"Riituksen vaihto tapahtuu molempien piispojen päätöksen perusteella."
Voisitko Rousku vääntää rautalangasta, kun ihmettelen, miksi tarvitaan piispojen päätös, jos kerta jokaisella katolilaisella on oikeus saada kaikki sakramentit myös toisen riituksen kirkosta. Onko niin, että ensisijassa on se "oma" riitus, mutta jos matka kirkkoon on esim. liian pitkä tms., niin silloin voi käydä muualla? Tuo piispojen päätös oudoksuttaa.
Jaksatko vielä vastailla...
toisin päin.
Eli maroniitti joka tulee vaikkapa Suomeen voi ilmottautua esim. kirkkoherralle katolisessa kirkossa jäseneksi ja asia on sillä selvä.
Jos haluaa tehdä toisin päin niin luulisi käytännön olevan saman. Kokemusta ei ole.
"Voisitko Rousku vääntää rautalangasta, kun ihmettelen, miksi tarvitaan piispojen päätös, jos kerta jokaisella katolilaisella on oikeus saada kaikki sakramentit myös toisen riituksen kirkosta. Onko niin, että ensisijassa on se "oma" riitus, mutta jos matka kirkkoon on esim. liian pitkä tms., niin silloin voi käydä muualla? Tuo piispojen päätös oudoksuttaa."
Jokaisella katolilaisella on oikeus käydä minkä tahansa riituksen kirkossa vaikka koko elämänsä ajan ilman mitään erityisiä perusteita. Eikä se silti muuta omaa riitusta ajan myötä ilman muodollista kirkon päätöstä - jos näin olisi, tulisi hyvin epäselväksi mitä kanonista lakia sovelletaan kuhunkin henkilöön, ja se taas pahimmillaan johtaisi esim. mitättömiin avioliittoihin. Vaikka lapsi vastaanottaisi kasteen jossain toisessa riituksessa, hän kuuluisi silti vanhempiensa riitukseen kunnes asiasta on muodollinen päätös.
Jäi tuo piispojen päätös selvittämättä, mutta ehkä sitä ei sitten tarvitakaan... Asia olkoon kuitattu vastauksellasi.
sitten on, mihin riitukseen sitä kuuluu ja mitä kanonista lakia keheenkin sovelletaan? Meillä katolisessa kirkossa sovelletaan vain vahvimman lakia! Etkö jo sitä ole tajunnut?
Kun olet lukenut näitä kanonisia lakeja sun muita, kertoisitko mitä kanonista lakia matoniittikirkko käyttää ja luultavasti heillä on omansa, niin miten se eroaa meidän roomalaiskatolisesta kanonisesta laista.
Kertoile vaikka esimerkkejä, onko jossakin kohdissa suuria eroja ja missä.
Vastaile sen verran kun kerkiät, kiiiiitos.
Tarkistin riituksen vaihdon omalta papiltani, joka on kanonisen lain tohtori (Yhdysvalloissa jopa toimii alalla).
Hänen mukaansa riituksen vaihtoon tarvitaan Pyhän Istuimen (eli Vatikaanin) antama lupa. Ainoa poikkeus on se, että menee naimisiin toiseen riitukseen kuuluvan kanssa, jolloin riituksen vaihto onnistuu ilman Vatikaanin erityislupaa.
Voi tietenkin olla, että Rousku on menossa naimisiin! :-)
Jenkkiystäväpappini, kanonisen lain tohtori (JCD), sanoi, ettei toiseen riitukseen OSALLISTUMINEN merkitse kirkkolain kannalta riituksen VAIHTAMISTA.
Jälkimmäinen voi tapahtua vain Vatikaanin luvalla (ainoa poikkeus avioliitto toiseen riitukseen kuuluvan kanssa, jolloin riitusta saa kai vaihtaa).
Ja muodolliseen riitusvaihtoon vaaditaan Vatikaanin lupa. Ei liene helppoa saada noin vain.
minullekin tuo riituksen "vaihto". Rousku kirjoitti aikaisemmin siitä, että tarvittaisiin piispojen lupa toiseen riitukseen osallistumiselle. Se taas oudoksutti minua, koska hän samalla kirjoitti, että kyse ei ole riituksen vaihtamisesta. Kiitos sinulle, Ajatteleva katolilainen, selvityksestäsi.
Muuten: Rouskuhan ON naimisissa! Tuolla ylempänä hän mainitsee vaimostaan, jonka tausta on siinä riituksessa, johon Rousku nyt on "vaihtamassa".
Onkohan kyseessä se sama pappi, joka luuli että ainoa sakramentti jonka isä Jan voisi viettää Suomessa, vaikka hätätilanteessa, oli sairaiden voitelu? Pieleen meni silloin, mitenkähän on tällä kertaa.
"Rousku kirjoitti aikaisemmin siitä, että tarvittaisiin piispojen lupa toiseen riitukseen osallistumiselle. Se taas oudoksutti minua, koska hän samalla kirjoitti, että kyse ei ole riituksen vaihtamisesta."
En kyllä sanonut näin (voit tarkistaa asian ylempää). Sanoin, että piispojen lupa tarvitaan toisen riituksen (tarkasti ottaen riitusta käyttävän paikalliskirkon) jäseneksi siirtymiseen, mutta ei sen viettämiin sakramentteihin osallistumiseen. Lisäksi korostin, etten mielestäni puhuisi hiippakuntamme "jättämisestä" ja myöhemmästä mahdollisesta "palaamisesta", koska olemme kaikki kuitenkin yhtä ja samaa kirkkoa.
Ja kyllä, olen onnellisesti naimisissa. Ei minulta ainakaan ole vaadittu että pyytäisin lupaa Vatikaanista...
Olet usein sanonut, että täällä puhutaan liikaa kaanoneista, mutta tässäpä vihdoinkin tilaisuus.
Idän katolisten kirkkojen kanoninen laki, kaanon 32 (nyt en käännä, koska lakiteksti on lakitekstiä):
1. No one can validly transfer to another Church sui iuris without the consent of the Apostolic See. 2. In the case of Christian faithful of an eparchy of a certain Church sui iuris who petition to transfer to another Church sui iuris which has its own eparchy in the same territory, this consent of the Apostolic See is presumed, provided that the eparchial bishops of both eparchies consent to the transfer in writing.
Olennaista siis on, että Vatikaanin lupa tarvitaan, mutta se oletuksena on annettu, jos molemmilla paikalliskirkoilla on hiippakunnat vaihtajan asuinalueella ja kummatkin piispat suostuvat.
...on idän katolisille kirkoille yhteinen. Se on ennen kaikkea vähemmän tarkka kuin latinalaisen kirkon laki, koska erot eri paikalliskirkkojen välillä ovat suurempia. Siihen voi tutustua osoitteessa http://www.intratext.com/X/ENG1199.HTM .
Alempana on lainaus kanonisesta laista. Asia on vain puoliksi kuten sanoit.
Jenkkiystäväpappisi on kyllä oikeassa: Vatikaanin lupa (tai ehkä "myötämielisyys" olisi parempi sana) tarvitaan, mutta siinä ei ole kaikki: lupa oletetaan annetuksi jos kummallakin paikalliskirkolla on alueella hiippakunta ja kummatkin piispat ovat suostuvaisia.
Haluatko papiksi? Uudessa riituksessa sinut voidaan ilmeisesti vihkiä papiksi, vaikka olet naimisissa.
Siinä on meikäläisellä työmaata ehkä loppuelämäksi kahlata tuo läpi, niin, niin, ei olisi pitänyt kysyä, tiedän.
Varmasti hyvin moni katolinen mies pohtii ainakin nuoruudessaan, ryhtyisikö papiksi. Minulla kuitenkin on tilanne vähän erilainen; on perhe, jolle olen vastuussa elämästäni, ja työ (joka sinänsä sopisi esim. diakonin tai diakoniatyötä tekevän papin pohjakoulutukseksi). Lisäksi ei olisi viisasta miettiä asiaa ennen kuin on täysin integroitunut uuteen riitukseensa.
Sen sijaan aikomuksena olisi kyllä opiskella teologiaa tulevina vuosina osa-aikaisesti. Kenties se antaa lisänäkemystä siihen, tulisiko kutsumusta pohtia.
Sekä jenkkipappiystäväni isä John että "meidän oma" isä Tuomo (kummatkin kanonisen lain tohtoreita) ovat sanoneet minulle ihan saman asian: kanonista lakia ei voida lukea ja soveltaa "maallikkovoimin", ilman alan opintoja. Siinä on kuulemma niin paljon yhtymäkohtia, lisäsääntöjä ja jopa ristiriitaisuuksia, että "maallikkovoimin" päädytään vääriin tulkintoihin (varsinkin jos sitä luetaan pilkuntarkasti).
Muuten noissa pykälissä oli ihan sama asia, jonka sain tietää isä Johnilta ja josta kerroin tuolla aikaisemmin.
Et siis asu Suomessa, koska täällä ei ole maroniittien hiippakuntaa. Ja tahtoisinpa nähdä piispa Józefin antaman kirjallisen luvan!
Ihan samat ohjeet pätee teologiaankin. Siis:
TEOLOGIAA ei voida lukea ja soveltaa "maallikkovoimin", ilman alan opintoja. Siinä on kuulemma niin paljon yhtymäkohtia, lisäsääntöjä ja jopa ristiriitaisuuksia, että "maallikkovoimin" päädytään vääriin tulkintoihin (varsinkin jos sitä luetaan pilkuntarkasti).
Kiitos vastauksesta ja onnea tuleviin opintoihin!
Kuka tahansa eukko / lapsi / oppimaton ihminen
voi Hengen innoittaman tulkita teologiaa syvemmin kuin korkeasti oppinut teologi.
Viittaan pyhään Tuomas Akvinolaiseen, joten sinulla ei ole tässä nokan koputtamista. Valitan.
Kun viitataan, niin annetaan samalla viite. Tuskin löytyy.
"Sekä jenkkipappiystäväni isä John että "meidän oma" isä Tuomo (kummatkin kanonisen lain tohtoreita) ovat sanoneet minulle ihan saman asian: kanonista lakia ei voida lukea ja soveltaa "maallikkovoimin", ilman alan opintoja. Siinä on kuulemma niin paljon yhtymäkohtia, lisäsääntöjä ja jopa ristiriitaisuuksia, että "maallikkovoimin" päädytään vääriin tulkintoihin (varsinkin jos sitä luetaan pilkuntarkasti)."
Silti kumpikaan tuskin sanoi, että tulkintani on väärä? Ei minun tarvinnut edes tulkita sitä, ainoastaan kääntää sen ydinkohdat suomeksi. Lisäksi minulla on asiasta kahden paikallisen piispan ja heidän kanonisten oikeusasiamiestensä vakuutus, ja se riittää kyllä minulle. Luulisi että tuolla on näitä asioita käsitelty aiemminkin. En minä tätä maallikkovoimin tulkitse, kerron nimenomaan mitä minulle ovat ammattilaiset sanoneet.
Oppiarvo on muuten kanonisen oikeustieteen, ei kanonisen lain tohtori. Tosin tämä tarkoittaa yleensä pääosin latinalaisen kirkon lakia eli CIC:tä opiskellutta henkilöä; idän kirkkojen kanonisen lain oppineille on omat oppiarvot.
"Muuten noissa pykälissä oli ihan sama asia, jonka sain tietää isä Johnilta ja josta kerroin tuolla aikaisemmin."
Kerroit kyllä että Vatikaanin suostumus vaaditaan riituksen vaihtamiseen, muttet erästä aivan yhtä olennaista asiaa: lupa on oletuksena annettu, jos alueella on molempien riitusten hiippakunnat ja molemmat piispat suostuvat asiaan. Ei tuossa ole mitään epäselvää. Mikä tässä nyt on, onko sinusta ikävää että teen näin?
Pannaan tähän vielä alkukielinen kaanon teoksesta Codex Canonum Ecclesiarum Orientalium:
Can. 32 - § 1. Nemo potest sine consensu Sedis Apostolicae ad aliam Ecclesiam sui iuris valide transire. § 2. Si vero agitur de christifideli eparchiae alicuius Ecclesiae sui iuris, qui transire petit ad aliam Ecclesiam sui iuris, quae in eodem territorio propriam eparchiam habet, hic consensus Sedis Apostolicae praesumitur, dummodo Episcopi eparchiales utriusque eparchiae ad transitum scripto consentiant.
Suomeksi siis (ja tämä käännökseni pitää yhtä sekä alkutekstin että englannin- ja ranskankielisten käännösten kanssa):
Kaanon 32. - § 1. Kukaan ei pysty ilman Apostolisen Istuimen myöntymystä siirtymään pätevästi toiseen sui iuris [autonomiseen] -Kirkkoon. § 2. Jos kyse on jonkin sui iuris -Kirkon hiippakunnan kristitystä uskovasta, joka anoo siirtoa toiseen sui iuris -Kirkkoon, jolla on samalla alueella oma hiippakunta, oletetaan tämän Apostolisen Istuimen myöntymyksen olevan olemassa edellyttäen, että molempien hiippakuntien Piispat suotuvat kirjallisesti siirtoon.
"Et siis asu Suomessa, koska täällä ei ole maroniittien hiippakuntaa."
Pitää paikkansa etten ole tätä nykyä kirkon kirjoilla Suomessa ja asun yli puolet ajastani ulkomailla: senhän sanoin jo aiemmin ylempänä! Ei sillä että minäkään aina kaikkia viestiketjuja lukisin kokonaan ennen kuin vastaan niihin.
Kanonisen oikeustieteen tohtorin (anteeksi vain virheeni!) opinnot edellyttävät itäisten kirkkojen kirkkolain tuntemista. Tarkistettu tieto!
Sanoin nimenomaan, että "yleensä" kanonisen oikeustieteen oppineet ovat "pääosin" opiskelleet CIC:tä. Totta kai myös CCEO:ta, mutta niille, jotka opiskelevat pääosin sitä, on omat oppiarvot.
Sitä paitsi oleellinen kysymys on jo tässä selvennyt.
Näköjään dialogimme on poistettu, mutta minulle ainakin selvisi missä kommunikaatio katkesi: isä Tuomohan puhuu tosiaan avioliitosta (äktenskap) tekijänä, jonka vuoksi Vatikaanin lupaa ei tarvitse erikseen hakea. Minä luulin aiemmin, että kyse oli avioliittoon aikomisesta. Joten näinpä tämäkin selvisi, hyvää jatkoa.
alkupuolelta. Sieltä muistaakseni löytyy Tuomaan ajatus Kristuksen antamasta ymmärryksestä, josta oppimaton ihminen hänen ansiostaan voi olla osallinen mutta viisas filosofi tietämätön. Eikö sama päde teologiaan ennen/ilman Kristusta? Joten sellainen filosofia tai teologia ei ole mitään verrattuna yksinkertaisen ihmisen tietoon, jonka hän on saanut uskossa Kristukseen.
Teologiassakin tarvitaan nöyryyttä. Credo ut intelligam.
Olin ilo selailla tuon linkin avaamaa uskon maailmaa. Viihdyin noilla mainioilla sivuilla pitkään ja palaan. Hienoja sivuja puhtain asein Kirkon luovuttamattoman pyhällä asialla ovat nuoret Katolilaiset Uudessa Maailmassa (U.S.A.) tehneet. Kiitos, hyvä veli tarjoamastasi polusta lähteelle. Sen raikasta uskon vettä on hyvä ammentaa. Kielikään ei ollut liika vaikeaa. Vaikka tosihan se on että kovasti hitaampaa se on lukeminen muilla kielillä kuin näillä kunnon kotimaisilla.
Sitten tuohon toiseen asiaasi, veljeni. Varoitan sinua nyt vakavasti. Noissa itäisissä riituksissa on paljon kaikenlaisia hippejä ja on myös kommunistien soluttautujia. Siellä ei mikään ole sitä miltä näyttää eikä keneenkään voi luottaa niin että varjele sinä vaan sielusi autuus ja oikea uskosi ja pysy tässä oikeassa kelkassa. Vai kirjoititko meille iloksemme aprillipilan, sinä hulvaton veijari?
Lataa mp3-tiedostot hetimmiten mp3-soittimeesi!
http://www.americanpapist.com/smithvcurran.html
...eri piispako? Onko näin? Voimmeko siis me kaikki ns. "toisinajattelijat" seurata sinua ja luopua piispa Wróbelista? Kuka vastaanottaisi meitä?
Kerrothan lisää tästä asiasta, Rousku hyvä.
Tarvitseeko osata muinaiskreikkaa (tai kirkkoslaavia)? Keneen pitää ottaa yhteyttä??
Minusta tuntuisi kyllä ihan luontevalta kuulua itäiseen riitukseen, ikiaikaisella rajamaallahan elämme. En osaa luokitella itseäni "toisinajattelijaksi". En vain yksinkertaisesti tunne oloani kotoisaksi puolalaistetussa hiippakunnassamme.
Hyvää Pääsiäistä sinulle ja siunausta matkallesi.
Mitä hyötyä/iloa Kristuksen ylösnousemuksesta 2000 vuotta sitten on tässä hiippakunnassa, jossa emme vieläkään näe HITUSTAKAAN veljellistä rakkautta siellä korkealla tasolla, jolta odotamme esimerkkiä?
Sana "rakkaus" (tähän asti vaarallisena pidetty, lähes tabu - vrt. Köyliön saarna 2005) kyllä kärsi inflaation, etten sanoisi raiskauksen, EI paavi Benedictuksen ensyklikassa, vaan eräiden lukijoiden yli-innokkaassa reagoinnissa...
...tuskin minulta saat, mutta omia näkökulmiani kyllä. Vaikka korkealla tasolla olisi tapahtunut mitä (piispat ja paavitkin ovat syntisiä), Jumalan rakkaus meitä kohtaan on objektiivista: Kristuksen ylösnousemuksen tähden me saamme armon ja anteeksiannon, levon ja lohdutuksen, eukaristian ja synninpäästön. Lisäksi kunkin kristityn tulee ennen kaikkea keskittyä hänen omaan kilvoitukseensa, ja sille ei ole mitään muuta voimaa kuin Jeesuksen ylösnousemus. Kaikki muu on toissijaista, välinearvoista, ja mikään ei sen voimaa estä vaikuttamasta. Jeesus on kaikki.
En aivan ymmärtänyt, mitä sanoit että jotkut lukijat (ilmeisesti siis Deus Caritas Est -ensyklikan lukijat?) reagoivat yli-innokkaasti. Voisitko selventää?
Kiitos vastauksesta.
Tässä selvennystä:
Minusta tässä hiippakunnassa on liikaa yritystä olla paavillempia kuin paavi itse. Viime kesänä ei sana "rakkaus" ollut trendikästä, nyt sitä toitotetaan pasuunain kanssa (kun kiertokirje ilmestyi).
Yksi pieni rakkauden teko, veljellisen anteeksiannon ele, vaikuttaisi mittaamattomasti enemmän.
oli niin lyhyt, mutta sitäkin osuvampi.
Bull`s eye.
Jokaisella on varmasti erilaisia mielipiteitä siitä, milloin rakkaudesta puhutaan liikaa, mutta kai jokainen on sitä mieltä, että parempi mahdollisesti liikaa kuin liian vähän? Kardinaali Ratzingerillakin oli maine Jumalan verikoirana, eikä häneltä vaadittu kovaotteisten tekojensa perumista ennen kuin hän sai paavina puhua rakkaudesta.
Pääsiäisiloa kaikille. Rousku, missä on itäisen riituksen seurakuntia? Tallinnassa ja Tukholmassa ainakin on, mutta miten muualla?
"Rousku, missä on itäisen riituksen seurakuntia? Tallinnassa ja Tukholmassa ainakin on, mutta miten muualla?"
Itä-Euroopassa ja Lähi-idässä huimasti enemmän kuin Länsi-Euroopassa ja Amerikoissa (tarkempi jakauma riituksesta riippuen), mutta kuuluuhan teknisesti jokainen alue johonkin seurakuntaan. Esim. maroniiteilla tiedän kyllä olevan toimintaa Tukholman lisäksi muuallakin Ruotsissa, mutta itse olen osallistunut maroniittipalveluksiin vain Yhdysvalloissa (mikä on luonnollisesti auttanut kielikysymyksessä). Maasta riippumatta olennaista on, että seurakunta on yhteydessä Antiokian maroniittipatriarkka Nasrallah Sheiriin.
piti kirjoittaa "Sfeiriin".
myös kardinaali, mutta ei saa ikänsä vuoksi enään äänestää esim. paavinvaaleissa. Hän on jäämässä muistaakseni jo ensi vuonna eläkkeelle patriarkan toimista.
Mukavan oloinen pappa, tv:stä katsottuna.
Perunamies ja varsinkin Grecian ovat palanneet palstoille!
Mitä oikein pitäisi ajatella, kun Grecian vertaa vaimonsa virtsarakontulehdusta sr Eugenian todella vakavaan sairauteen?
Tragikoomista. Sitähän elämä on.