http://www.msnbc.com/news/817645.asp#BODY englanti
http://www.chechenpress.com/news/10_2002/9_11_10.shtml venäjä
Christian Caryl NEWSWEEK INTERNATIONAL, lokakuu no 14
Sotilassaappaan alla
Venäjän unohdettu sota Tshetsheniassa muuttuu likaisemmaksi ja enenevässä määrin uhkaa levitä sen rajojen yli. Raportti etulinjasta.
Se oli sen kaltainen tarina, jonka ihmiset Tshetsheniassa tuntevat liian hyvin. Keskellä yötä maastopukuihin ja kasvonaamioihin pukeutuneet venäläiset joukot saartavat Krasnostepnovskojen kylän. Etsittyään brutaalilla tavalla oletettuja kapinallisia, he pidättävät kuusi miestä iältään 32-44 vuotta, sitovat heidän silmänsä ja lastaavat heidät kuljetuspanssareihin.
Kadonneet miehet löytyvät neljä kuukautta myöhemmin syyskuun alussa joukkohaudasta läheltä Inguushian rajaa. Vihje tuli sotilailta, jotka olivat tehneet surmatyön. He olivat veloittaneet tiedosta suuren rahasumman. Tämä tapaus, jonka venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial on dokumentoinut, kertoo Tshetshenian sodan raakalaismaisesta ja kyynisestä luonteesta.
Länsi voi teeskennellä ettei sotaa ole, kuten myös presidentti Vladimir Putin, joka jo kauan sitten julisti tämän kolme vuotta kestäneen konfliktin loppuneeksi. Mutta se ei ole loppunut. Jos jokin, niin Venäjän armeijan brutaali taktiikka - erityisesti ns "puhdistusoperaatiot", jollainen koettiin Krasnostepnovskojessa - on lujittanut tshetsheenien vastarintaa. Viimeisin kapinallisten offensiivi, joka suoritettiin kesän lopulla, todisti että sissit ovat kaikkea muuta kuin lyötyjä. Pahaenteisesti sota näyttää nyt valuvan Tshetshenian rajojen yli ja sytyttävän laajemman alueellisen konfliktin. Venäjän armeija on viime viikkoina pommittanut väittämiään sissien tukikohtia naapurimaassa Georgiassa. Kapinalliset ovat hyökänneet venäläisten joukkojen kimppuun Ingushetiassa, mikä merkitseen mahdollisesti vaarallista muutosta heidän aikaisempaan politiikkaansa, jossa inguushit, tshetsheenien läheinen sukulaiskansa, on säästetty tuhoisilta taisteluilta.
Newsweek on saanut tietää korkea-arvoisista tiedustelulähteistä, että Moskova saattaa pian siirtää maahanlaskujoukkoja Georgian rajan yli ajaakseen kapinalliset pois vaikeakulkuisuudestaan kuuluisasta Pankisin laaksosta. Offensiivi voi tulla niinkin aikaisin kuin lokakuun puolivälissä. Jos niin käy, Washington ja sen eurooppalaiset liittolaiset joutuvat vaikeitten valintojen eteen. Tilanteessa, jossa on Afganistan, sota terrorismia vastaan ja Irak, viimeinen asia jota tarvitaan on sota Kaukasiassa. Bushin hallinto on tylysti ilmoittanut Putinille, ettei Venäjä saa vapaita käsiä Georgiassa vastineeksi tuesta sodassa Bagdadia vastaan. Mutta se on myös antanut ymmärtää, ettei se tule vaatimaan Putinia vastuuseen tavasta, millä hän kohtelee tshetsheenejä - joista jotkut tosiaan ovat vaalineet suhteita Al-Qaidaan ja muihin radikaaleihin islamisteihin. Hyökkäys Georgiaa vastaan voisi hajottaa tämän hienovaraisen diplomaattisen tilanteen ja luoda uhkaavan ennakkotapauksen Venäjän sotilaalliselle interventiolle entisiin neuvostotasavaltoihin ja horjuttaen vakautta koko alueella.
Samaan aikaan raakalaismaisen sodan tappioluvut jatkavat kasvamistaan. Venäjällä on arviolta 100 000 sotilasta Tshetsheniassa ja sen lähistöllä. Virallisesti se on menettänyt taisteluissa 4500 miestä, mutta Sotilaiden Äitien Komitea, joka kerää tietonsa sotilaiden perheiltä, sanoo että todellinen luku on lähellä 11000 kaatunutta. Elokuussa sissit ampuivat alas raskaasti lastatun venäläisen helikopterin olalta laukaistavalla ilmatorjuntaohjuksella ja kuvaten tapauksen videolle. Maahansyöksyssä kuoli 118 sotilasta (kokonaismäärä jo ainakin 121, suom huom). Helikopteri oli ylikuormassa, koska useimmat kyydissä olleet olivat liian peloissaan kulkeakseen maanteitse sodassa olevan tasavallan halki. Venäjän sotilassaattueet säännöllisesti joutuvat radiolaukaistavien miinojen tai väijytysten uhreiksi.
Aleksander Petrov Human Rights Watch-järjestöstä arvioi, että 10 ihmistä kuolee Tshetsheniassa päivittäin - 3-4 venäläistä sotilasta ja 7-8 tshetsheeniä, siviilejä ja sissejä. Kukaan ei tiedä kuinka monta tshetsheeniä on kuollut sodan aikana. Arviot liikkuvat niinkin suurista luvuista kuin 80 000-100 000 ensimmäisessä sodassa 1994-96. Siitä lähtien kun taistelut alkoivat uudelleen kolme vuotta sitten, 20 000-40 000 on kuollut lähinnä siviilikohteiden pommituksissa ja tykistötulessa. Mutta enemmän kuin mikään muu, tarkastusratsiat kuten Krasnostepnovskojessa, ovat saaneet tavalliset tshetsheenit vihaamaan anteeksiantamattomasti Moskovaa. Venäläiset käyttävät näistä operaatioita sanaa "zachistki", sananmukaisesti tarkoittaen "puhdistusta" tai "siivousta". Sana on yksi kyynisimmistä kaunistelevista ilmaisuista, joita hallitus on keksinyt peittääkseen väkivallan, jota se harjoittaa todellisia ja kuvitteellisia vihollisia vastaan. Sen sijaan, että zachistki-operaatiot -joihin usein liittyy erilaista kiristystä, ryöstelyä, pahoinpitelyä ja raiskauksia- tukahduttaisivat väestön tuen kapinallisille, niillä on itseasiassa täysin vastakkainen vaikutus. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan, zachistkien aikana on kadonnut (tai yksinkertaisesti vain teloitettu) yli 2000 tshetsheenimiestä, satoja yksin viime vuonna.
Puolalainen toimittaja Krystyna Kurczab-Redlich kävi hiljattain Tshetsheniassa arvioimassa venäläisen strategian vaikutusta. Hän kirjoitti seuraavan otteen Newsweekin puolankieliseen painokseen:
Kello 5 aamulla huhtikuun 14. 2002 panssaroitu ajoneuvo liikkui hiljaa Neuvosto-katua. Nuori ruskeatukkainen mies, yltä päältä veressä, jalat ja kädet sidottuna seisoi kyydissä. Ajoneuvo pysähtyi ja mies heitettiin maahan. Hänet raahattiin läheisen teräsketjuaidan luokse. Ajoneuvo lähti pois ja kuului kova räjähdys, jonka aiheutti dynamiitti tai kranaatti. Räjähdys lennätti miehen pään seuraavalle kadulle, jonka nimi on "Leninin käskyt".
"Oli vaikea ottaa kuvia tapauksesta, vaikka olen jo tavallaan tottunut tähän", sanoi pienikokoinen harmaantuva tshetsheeninainen, joka on käyttänyt vuosia dokumentoiden sitä, mitä Venäjä kutsuu "terrorismin vastaiseksi operaatioksi". (Ilmeisistä syistä hän ei halua nimeään julkisuuteen) Hänen mukaansa ihmisten räjäyttäminen, elävinä tai kuolleina, on viimeisin taktiikka, jonka Venäjän armeija on ottanut käyttöön sodassa. Sitä sovellettiin ehkä tehokkaimmin 3.7. Mesker-Jurtin kylässä, missä 21 miestä naista ja lapsia sidottiin yhteen ja räjäytettiin, jonka jälkeen jäännökset heitettiin ojaan. Tekijöiden näkökulmasta tällainen tapa tappaa on hyvin käytännöllinen, se estää ruumiiden lukumäärän laskemisen, mahdollisesti jopa löytämisen. Se ei kuitenkaan aina ole onnistunut viimeksi mainitussa suhteessa. Keväästä lähtien koirat ovat kaivaneet esiin ruumiinosia eri puolilla Tshetsheniaa lähes päivittäin.
Samaan aikaan myös perinteiset menetelmät jatkuvat. 9.9. Krasnostepnovskojen kuuden miehen ruumiit löydettiin alastomina, muovipussit sidottuina heidän päähänsä. Kesäkuussa oja, jossa lojui 50 silvottua ruumista, löytyi läheltä Venäjän armeijan tukikohtaa Hankalaa. Ruumiilta puuttuivat silmät, korvat, raajat ja sukuelimet. Helmikuusta lähtien joukkohautoja on löytynyt läheltä Groznia, Chechen-Jurtia, Alhan-Kalaa ja Argunia. Lähes 10 vuotta, ensimmäisen sodan alkamisesta lähtien, harmaatukkainen nainen on partioinut kameransa kanssa. Hän latoo kaameita kuvia pöydälleen, kuin muinaismuistoja tai perhekuvia. Hän sivelee kädellään oikean murskatun kallon särmiä, joka on yksi noin tusinasta, jotka löydettiin helmikuussa Mesker-Jurtin ja Cechen-Jurtin välimaastosta. "Jäänteet haudattiin pian kuoleman jälkeen", hän sanoi. "Kudokset olivat vielä hyvässä kunnossa. Lihan riekaleet viittasivat siihen, että uhrien kimppuun oli hyökännyt koiria. On vaikea täysin tietää, ihmiset eivät halua puhua, he pelkäävät olevansa seuraavana vuorossa".
Venäläis-Tshetshenialainen ystävyysseura, yhteistyössä Human Rights Watchin kanssa, raportoi että ajanjaksona 15.7.-15.8. tänä vuonna, 59 siviiliä ammuttiin, 64 kidnapattiin, 168 loukkaantui pahoin ja 298 joutui kidutetuiksi. Monet miehet yksinkertaisesti katoavat jouduttuaan sotilaiden tai turvallisuuspalvelun pidättämiksi, toiset taas ammutaan muitta mutkitta. Chechen-Aulissa tehdyn operaation aikana 21.5.-11.6. 22 miestä tapettiin. Useimmat olivat iältään 20-26 vuotta, kaksi oli 15 vuotiaita. Koska Chechen-Aul katsotaan vihamieliseksi alueeksi, se on käynyt läpi 20 "puhdistusta" tänä vuonna. Yleensä Federaation asevoimat suorittavat iskut (erityisesti OMON, poliisin erikoisjoukot ja Speznaz, sen vastine armeijassa) ja ne voivat tapahtua minä vuorokauden aikana tahansa.
Tyypillisesti kylä ensin ympäröidään panssarivaunuilla, kuljetuspanssareilla ja kuorma-autoilla, joista yksi, ns. puhdistusauto, on suunniteltu ja sisustettu kiduttamiseen. New Yorkissa päämajaansa pitävän Human Rights Watchin mukaan kidutus on suosituin menetelmä kerätä tiedustelutietoja. Eristyksissä ja ilman yhteyksiä toimivat venäläiset joukot toivovat saavansa sissien toimista tietoja vangitsemalla siviilejä lähes summittaisesti ja puristamalla heistä kaiken sen tiedon mitä heillä saattaa olla.
Kaikkein hyväntahtoisimmassa muodossaan nämä iskut rajoittuvat henkilökohtaisen omaisuuden, kuten autojen, jääkaappien, televisioiden, korujen, alusvaatteiden, vaatteiden, taloustavaroiden ja tietenkin rahan varastamiseen. Mutta ne säännönmukaisesti muuttuvat rumemmiksi. "He saapuivat kello 5 aamulla 23.8.", sanoi Zuhra Enikaloin kylästä. "He tulivat noin sadalla panssaroidulla ajoneuvolla, kaikki täynnä sotilaita. Me juoksimme heidän luokseen henkilöpapereidemme kanssa. Luoja varjele sinua joutumasta kasvokkain kärsimättömän "federaalin" kanssa. Parhaimmassa tapauksessa joudut silloin kidutetuksi tai sinut ammutaan heti. Pahimmassa tapauksessa sinut viedään pois. Noin 20 heistä, hampaisiin asti aseistautuneina ja kasvot naamioituina, kipesi pihalle ja tuli taloon. Kuten aina, he olivat likaisia, parrat ajamatta ja haisivat vodkalle. He kiroilivat kauheasti. He ampuivat jalkojemme juureen. He ottivat henkilöpaperini ja alkoivat repiä niitä. Olin ostanut ne 500 ruplalla. Se maksoi minulle kaiken mitä minulla oli. He menivät naapurin taloon, jossa asui Magomedovan perhe. Kuulimme laukauksia ja 15-vuotiaan Aminatin, Ahmedin ja Aslambekin siskon huutoja. "Antakaa hänen olla, tappakaa meidät sen sijaan!", huusi toinen veljistä. Kuulimme lisää laukauksia. Ikkunasta näimme puolipukeisen OMON-komentajan makaavan Aminatin päällä. Aminat oli veren peitossa, häntä oli ammuttu. Toinen sotilas huusi: `kiirehdi Kolja, vielä kun hän on lämmin´."
Joskus he jotka selviävät hengissä toivovat olevansa kuolleita, kuten Sernovodskissa tänä kesänä. Siellä kyläläiset kertoivat miten heidät ajettiin pellolle ja pakotettiin katsomaan miten tyttöä raiskattiin. Kun miehet yrittivät puolustaa häntä, 68 miehistä kytkettiin käsiraudoilla kuljetuspanssareihin ja raiskattiin myös. Tämän tapauksen jälkeen 45 heistä lähti vuorille ja liittyi sisseihin.
Eräälle lähes sokealle vanhemmalle miehelle, Nurdi Dajejeville lyötiin naulat läpi käsien ja jalkojen, koska hänen epäiltiin olevan yhteydessä taistelijoihin. Kun sukulaiset myöhemmin löysivät hänen jäänteensä, häneltä puuttui toinen käsi. Toisen kyläläisen Aldan Manajevin sukulaiset löysivät puolestaan ruumiin ilman päätä. Perheet pakotettiin allekirjoittamaan julistus, jonka mukaan Dajejev ja Manajev olivat räjäyttäneet itsensä.
Yleensä vangitut yksinkertaisesti katoavat. Sen jälkeen heidän perheensä alkavat kuumeiset etsinnät ja kyselevät kaikista armeijan esikunnista ja tarkastuspisteiltä. Jos he onnistuvat paikantamaan kadonneen perheenjäsenen, he ehkä kykenevät lunastamaan hänet vapaaksi. Nykyinen markkinahinta elävästä henkilöstä liikkuu tuhansissa dollareissa. Kuolleesta ruumiista hinta ei ole paljoa halvempi. Jos kadonnutta ei löydetä, perheenjäsenet lähettävät kirjeitä Putinille ja vetoomuksia ihmisoikeusjärjestöille. He lähettävät valokuvia kadonneesta. Ja he odottavat. Useimmat kaapatuista eivät koskaan palaa ja jäljet jäähtyvät. Ne jotka palaavat ovat usein raajarikkoja, heidän munuaisensa ja keuhkonsa ovat vaurioituneet, kuulo ja näkö on tuhoutunut ja luut rikki. On lähes varmaa, etteivät he enää kykene saamaan lapsia.
Venäläiset eivät kiistä, etteikö näitä asioita tapahtuisi. Todellakin virallinen käsky numero 80 annettiin, jossa kielletään väärinkäytökset siviilejä kohtaan. Käskyn toteutusta tarkkaillaan enimmäkseen puheiden tasolla. Minkä useimmat journalistien kirjoitukset alueelta jättävät käsittelemättä, on toisen osapuolen raakuudet. Kuka tahansa, jonka sissit luokittelevat "kollaboraattoriksi", voi joutua teloitetuksi tai kidnapatuksi. Kesällä kauko-ohjattu miina, oletettavasti venäläiselle saattueelle tarkoitettu, räjähti bussipysäkillä Tshetshenian pääkaupungissa Groznissa ja tappoi 11 siviiliä, joukossa kaksi lasta.
Asiantuntijat sanovat, että sissijohtaja Aslan Mashadov, joka aiemmin luettiin varsin maalliseksi, on hiljattain onnistunut yhdistämään usein kuppikuntaiset joukkonsa ottamalla takaisin esikuntaansa useita erityisen radikaaleina islamisteina tunnettuja komentajia. Uudet kapinallisten videonauhoitukset osoittavat, että nationalistiset tunnukset ovat saaneet väistyä islamististen tieltä. Tämä viittaa siihen, että venäläisten brutaali käytös on aiheuttanut heidän vastustajiensa radikalisoitumisen.
Onko mitään tietä ulos? Hiljattainen mielipidemittaus osoittaa 61% kannatusta rauhanneuvotteluille tapana lopettaa sota, kun vastaava luku vuoden 2000 alussa oli 22%. Myös eturivin venäläiset poliitikot - huomiotaherättävimmin entinen pääministeri Jevgeni Primakov - ovat alkaneet kehoittaa neuvotteluihin. Viime lokakuussa tärkeä Putinin avustaja tapasi Mashadovin edustajan Moskovan lentokentällä, tosin ilmeisesti tuloksetta. Hiljattain useita johtavia moskovalaisia poliitikkoja tapasi sissien edustajia Lichtensteinissa keskustellen mahdollisista rauhansuunnitelmista. Seuranneissa tapaamisissa Zurichissä elokuussa, entinen turvallisuusneuvoston sihteeri Ivan Rybkin, joka auttoi neuvottelemaan aselevon ensimmäisessä sodassa 1996, luonnosteli yhdessä Mashadovin avustajan Ahmed Zakajevin kanssa ratkaisumallin, joka pitäisi Tshetshenian "Venäjän Federaation rajojen sisällä" (avainvaatimus Moskovalle, joka ei halua ennakkotapausta federaatiosta irtautumiselle), myöntäen samalla laajan itsehallinnon. Ongelma on, että tällainen vaihtoehto muistuttaa epäilyttävästi järjestelyä, joka lopetti ensimmäisen sodan - eikä pystynyt estämään tasavallan luisumista anarkiaan ja Venäjän interventiota kolme vuotta sitten. Aloite otettiin vastaan korviahuumaavalla hiljaisuudella Kremlissä.
"En näy mahdollisuutta aselepoon tai rauhansopimuksen saavuttamiseen", sanoo Ivan Safranchuk "Maanpuolustustiedon Keskuksesta" Moskovassa. Raakalaismaisuuden tämän hetkistä tasoa arvioiden, hän käyttää lievää ilmaisua.
© 2002 Newsweek, Inc.
Englanninkielisiä linkkejä:
http://www.hrw.org/press/2001/05/chechnya0515.htm
http://www.hrw.org/press/2001/10/eu-russia-1001.htm
http://www.hrw.org/backgrounder/eca/chechnya_women.htm
http://www.hrw.org/press/2002/02/russia0228.htm
http://www.hrw.org/press/2002/03/unchr031402.htm
http://www.hrw.org/press/2002/04/chechnya041002.htm
http://www.hrw.org/press/2002/05/nato0527.htm
http://www.amnesty.no/web.nsf/ac1a1a01ea7194a3c1256a07004fad10/26f68a262a21dcd8c1256b0b00408dcb?OpenDocument
Katso myös Suomi-Tsetshenia seura
http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/
http://www.chechenpress.com/news/10_2002/9_11_10.shtml venäjä
Christian Caryl NEWSWEEK INTERNATIONAL, lokakuu no 14
Sotilassaappaan alla
Venäjän unohdettu sota Tshetsheniassa muuttuu likaisemmaksi ja enenevässä määrin uhkaa levitä sen rajojen yli. Raportti etulinjasta.
Se oli sen kaltainen tarina, jonka ihmiset Tshetsheniassa tuntevat liian hyvin. Keskellä yötä maastopukuihin ja kasvonaamioihin pukeutuneet venäläiset joukot saartavat Krasnostepnovskojen kylän. Etsittyään brutaalilla tavalla oletettuja kapinallisia, he pidättävät kuusi miestä iältään 32-44 vuotta, sitovat heidän silmänsä ja lastaavat heidät kuljetuspanssareihin.
Kadonneet miehet löytyvät neljä kuukautta myöhemmin syyskuun alussa joukkohaudasta läheltä Inguushian rajaa. Vihje tuli sotilailta, jotka olivat tehneet surmatyön. He olivat veloittaneet tiedosta suuren rahasumman. Tämä tapaus, jonka venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial on dokumentoinut, kertoo Tshetshenian sodan raakalaismaisesta ja kyynisestä luonteesta.
Länsi voi teeskennellä ettei sotaa ole, kuten myös presidentti Vladimir Putin, joka jo kauan sitten julisti tämän kolme vuotta kestäneen konfliktin loppuneeksi. Mutta se ei ole loppunut. Jos jokin, niin Venäjän armeijan brutaali taktiikka - erityisesti ns "puhdistusoperaatiot", jollainen koettiin Krasnostepnovskojessa - on lujittanut tshetsheenien vastarintaa. Viimeisin kapinallisten offensiivi, joka suoritettiin kesän lopulla, todisti että sissit ovat kaikkea muuta kuin lyötyjä. Pahaenteisesti sota näyttää nyt valuvan Tshetshenian rajojen yli ja sytyttävän laajemman alueellisen konfliktin. Venäjän armeija on viime viikkoina pommittanut väittämiään sissien tukikohtia naapurimaassa Georgiassa. Kapinalliset ovat hyökänneet venäläisten joukkojen kimppuun Ingushetiassa, mikä merkitseen mahdollisesti vaarallista muutosta heidän aikaisempaan politiikkaansa, jossa inguushit, tshetsheenien läheinen sukulaiskansa, on säästetty tuhoisilta taisteluilta.
Newsweek on saanut tietää korkea-arvoisista tiedustelulähteistä, että Moskova saattaa pian siirtää maahanlaskujoukkoja Georgian rajan yli ajaakseen kapinalliset pois vaikeakulkuisuudestaan kuuluisasta Pankisin laaksosta. Offensiivi voi tulla niinkin aikaisin kuin lokakuun puolivälissä. Jos niin käy, Washington ja sen eurooppalaiset liittolaiset joutuvat vaikeitten valintojen eteen. Tilanteessa, jossa on Afganistan, sota terrorismia vastaan ja Irak, viimeinen asia jota tarvitaan on sota Kaukasiassa. Bushin hallinto on tylysti ilmoittanut Putinille, ettei Venäjä saa vapaita käsiä Georgiassa vastineeksi tuesta sodassa Bagdadia vastaan. Mutta se on myös antanut ymmärtää, ettei se tule vaatimaan Putinia vastuuseen tavasta, millä hän kohtelee tshetsheenejä - joista jotkut tosiaan ovat vaalineet suhteita Al-Qaidaan ja muihin radikaaleihin islamisteihin. Hyökkäys Georgiaa vastaan voisi hajottaa tämän hienovaraisen diplomaattisen tilanteen ja luoda uhkaavan ennakkotapauksen Venäjän sotilaalliselle interventiolle entisiin neuvostotasavaltoihin ja horjuttaen vakautta koko alueella.
Samaan aikaan raakalaismaisen sodan tappioluvut jatkavat kasvamistaan. Venäjällä on arviolta 100 000 sotilasta Tshetsheniassa ja sen lähistöllä. Virallisesti se on menettänyt taisteluissa 4500 miestä, mutta Sotilaiden Äitien Komitea, joka kerää tietonsa sotilaiden perheiltä, sanoo että todellinen luku on lähellä 11000 kaatunutta. Elokuussa sissit ampuivat alas raskaasti lastatun venäläisen helikopterin olalta laukaistavalla ilmatorjuntaohjuksella ja kuvaten tapauksen videolle. Maahansyöksyssä kuoli 118 sotilasta (kokonaismäärä jo ainakin 121, suom huom). Helikopteri oli ylikuormassa, koska useimmat kyydissä olleet olivat liian peloissaan kulkeakseen maanteitse sodassa olevan tasavallan halki. Venäjän sotilassaattueet säännöllisesti joutuvat radiolaukaistavien miinojen tai väijytysten uhreiksi.
Aleksander Petrov Human Rights Watch-järjestöstä arvioi, että 10 ihmistä kuolee Tshetsheniassa päivittäin - 3-4 venäläistä sotilasta ja 7-8 tshetsheeniä, siviilejä ja sissejä. Kukaan ei tiedä kuinka monta tshetsheeniä on kuollut sodan aikana. Arviot liikkuvat niinkin suurista luvuista kuin 80 000-100 000 ensimmäisessä sodassa 1994-96. Siitä lähtien kun taistelut alkoivat uudelleen kolme vuotta sitten, 20 000-40 000 on kuollut lähinnä siviilikohteiden pommituksissa ja tykistötulessa. Mutta enemmän kuin mikään muu, tarkastusratsiat kuten Krasnostepnovskojessa, ovat saaneet tavalliset tshetsheenit vihaamaan anteeksiantamattomasti Moskovaa. Venäläiset käyttävät näistä operaatioita sanaa "zachistki", sananmukaisesti tarkoittaen "puhdistusta" tai "siivousta". Sana on yksi kyynisimmistä kaunistelevista ilmaisuista, joita hallitus on keksinyt peittääkseen väkivallan, jota se harjoittaa todellisia ja kuvitteellisia vihollisia vastaan. Sen sijaan, että zachistki-operaatiot -joihin usein liittyy erilaista kiristystä, ryöstelyä, pahoinpitelyä ja raiskauksia- tukahduttaisivat väestön tuen kapinallisille, niillä on itseasiassa täysin vastakkainen vaikutus. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan, zachistkien aikana on kadonnut (tai yksinkertaisesti vain teloitettu) yli 2000 tshetsheenimiestä, satoja yksin viime vuonna.
Puolalainen toimittaja Krystyna Kurczab-Redlich kävi hiljattain Tshetsheniassa arvioimassa venäläisen strategian vaikutusta. Hän kirjoitti seuraavan otteen Newsweekin puolankieliseen painokseen:
Kello 5 aamulla huhtikuun 14. 2002 panssaroitu ajoneuvo liikkui hiljaa Neuvosto-katua. Nuori ruskeatukkainen mies, yltä päältä veressä, jalat ja kädet sidottuna seisoi kyydissä. Ajoneuvo pysähtyi ja mies heitettiin maahan. Hänet raahattiin läheisen teräsketjuaidan luokse. Ajoneuvo lähti pois ja kuului kova räjähdys, jonka aiheutti dynamiitti tai kranaatti. Räjähdys lennätti miehen pään seuraavalle kadulle, jonka nimi on "Leninin käskyt".
"Oli vaikea ottaa kuvia tapauksesta, vaikka olen jo tavallaan tottunut tähän", sanoi pienikokoinen harmaantuva tshetsheeninainen, joka on käyttänyt vuosia dokumentoiden sitä, mitä Venäjä kutsuu "terrorismin vastaiseksi operaatioksi". (Ilmeisistä syistä hän ei halua nimeään julkisuuteen) Hänen mukaansa ihmisten räjäyttäminen, elävinä tai kuolleina, on viimeisin taktiikka, jonka Venäjän armeija on ottanut käyttöön sodassa. Sitä sovellettiin ehkä tehokkaimmin 3.7. Mesker-Jurtin kylässä, missä 21 miestä naista ja lapsia sidottiin yhteen ja räjäytettiin, jonka jälkeen jäännökset heitettiin ojaan. Tekijöiden näkökulmasta tällainen tapa tappaa on hyvin käytännöllinen, se estää ruumiiden lukumäärän laskemisen, mahdollisesti jopa löytämisen. Se ei kuitenkaan aina ole onnistunut viimeksi mainitussa suhteessa. Keväästä lähtien koirat ovat kaivaneet esiin ruumiinosia eri puolilla Tshetsheniaa lähes päivittäin.
Samaan aikaan myös perinteiset menetelmät jatkuvat. 9.9. Krasnostepnovskojen kuuden miehen ruumiit löydettiin alastomina, muovipussit sidottuina heidän päähänsä. Kesäkuussa oja, jossa lojui 50 silvottua ruumista, löytyi läheltä Venäjän armeijan tukikohtaa Hankalaa. Ruumiilta puuttuivat silmät, korvat, raajat ja sukuelimet. Helmikuusta lähtien joukkohautoja on löytynyt läheltä Groznia, Chechen-Jurtia, Alhan-Kalaa ja Argunia. Lähes 10 vuotta, ensimmäisen sodan alkamisesta lähtien, harmaatukkainen nainen on partioinut kameransa kanssa. Hän latoo kaameita kuvia pöydälleen, kuin muinaismuistoja tai perhekuvia. Hän sivelee kädellään oikean murskatun kallon särmiä, joka on yksi noin tusinasta, jotka löydettiin helmikuussa Mesker-Jurtin ja Cechen-Jurtin välimaastosta. "Jäänteet haudattiin pian kuoleman jälkeen", hän sanoi. "Kudokset olivat vielä hyvässä kunnossa. Lihan riekaleet viittasivat siihen, että uhrien kimppuun oli hyökännyt koiria. On vaikea täysin tietää, ihmiset eivät halua puhua, he pelkäävät olevansa seuraavana vuorossa".
Venäläis-Tshetshenialainen ystävyysseura, yhteistyössä Human Rights Watchin kanssa, raportoi että ajanjaksona 15.7.-15.8. tänä vuonna, 59 siviiliä ammuttiin, 64 kidnapattiin, 168 loukkaantui pahoin ja 298 joutui kidutetuiksi. Monet miehet yksinkertaisesti katoavat jouduttuaan sotilaiden tai turvallisuuspalvelun pidättämiksi, toiset taas ammutaan muitta mutkitta. Chechen-Aulissa tehdyn operaation aikana 21.5.-11.6. 22 miestä tapettiin. Useimmat olivat iältään 20-26 vuotta, kaksi oli 15 vuotiaita. Koska Chechen-Aul katsotaan vihamieliseksi alueeksi, se on käynyt läpi 20 "puhdistusta" tänä vuonna. Yleensä Federaation asevoimat suorittavat iskut (erityisesti OMON, poliisin erikoisjoukot ja Speznaz, sen vastine armeijassa) ja ne voivat tapahtua minä vuorokauden aikana tahansa.
Tyypillisesti kylä ensin ympäröidään panssarivaunuilla, kuljetuspanssareilla ja kuorma-autoilla, joista yksi, ns. puhdistusauto, on suunniteltu ja sisustettu kiduttamiseen. New Yorkissa päämajaansa pitävän Human Rights Watchin mukaan kidutus on suosituin menetelmä kerätä tiedustelutietoja. Eristyksissä ja ilman yhteyksiä toimivat venäläiset joukot toivovat saavansa sissien toimista tietoja vangitsemalla siviilejä lähes summittaisesti ja puristamalla heistä kaiken sen tiedon mitä heillä saattaa olla.
Kaikkein hyväntahtoisimmassa muodossaan nämä iskut rajoittuvat henkilökohtaisen omaisuuden, kuten autojen, jääkaappien, televisioiden, korujen, alusvaatteiden, vaatteiden, taloustavaroiden ja tietenkin rahan varastamiseen. Mutta ne säännönmukaisesti muuttuvat rumemmiksi. "He saapuivat kello 5 aamulla 23.8.", sanoi Zuhra Enikaloin kylästä. "He tulivat noin sadalla panssaroidulla ajoneuvolla, kaikki täynnä sotilaita. Me juoksimme heidän luokseen henkilöpapereidemme kanssa. Luoja varjele sinua joutumasta kasvokkain kärsimättömän "federaalin" kanssa. Parhaimmassa tapauksessa joudut silloin kidutetuksi tai sinut ammutaan heti. Pahimmassa tapauksessa sinut viedään pois. Noin 20 heistä, hampaisiin asti aseistautuneina ja kasvot naamioituina, kipesi pihalle ja tuli taloon. Kuten aina, he olivat likaisia, parrat ajamatta ja haisivat vodkalle. He kiroilivat kauheasti. He ampuivat jalkojemme juureen. He ottivat henkilöpaperini ja alkoivat repiä niitä. Olin ostanut ne 500 ruplalla. Se maksoi minulle kaiken mitä minulla oli. He menivät naapurin taloon, jossa asui Magomedovan perhe. Kuulimme laukauksia ja 15-vuotiaan Aminatin, Ahmedin ja Aslambekin siskon huutoja. "Antakaa hänen olla, tappakaa meidät sen sijaan!", huusi toinen veljistä. Kuulimme lisää laukauksia. Ikkunasta näimme puolipukeisen OMON-komentajan makaavan Aminatin päällä. Aminat oli veren peitossa, häntä oli ammuttu. Toinen sotilas huusi: `kiirehdi Kolja, vielä kun hän on lämmin´."
Joskus he jotka selviävät hengissä toivovat olevansa kuolleita, kuten Sernovodskissa tänä kesänä. Siellä kyläläiset kertoivat miten heidät ajettiin pellolle ja pakotettiin katsomaan miten tyttöä raiskattiin. Kun miehet yrittivät puolustaa häntä, 68 miehistä kytkettiin käsiraudoilla kuljetuspanssareihin ja raiskattiin myös. Tämän tapauksen jälkeen 45 heistä lähti vuorille ja liittyi sisseihin.
Eräälle lähes sokealle vanhemmalle miehelle, Nurdi Dajejeville lyötiin naulat läpi käsien ja jalkojen, koska hänen epäiltiin olevan yhteydessä taistelijoihin. Kun sukulaiset myöhemmin löysivät hänen jäänteensä, häneltä puuttui toinen käsi. Toisen kyläläisen Aldan Manajevin sukulaiset löysivät puolestaan ruumiin ilman päätä. Perheet pakotettiin allekirjoittamaan julistus, jonka mukaan Dajejev ja Manajev olivat räjäyttäneet itsensä.
Yleensä vangitut yksinkertaisesti katoavat. Sen jälkeen heidän perheensä alkavat kuumeiset etsinnät ja kyselevät kaikista armeijan esikunnista ja tarkastuspisteiltä. Jos he onnistuvat paikantamaan kadonneen perheenjäsenen, he ehkä kykenevät lunastamaan hänet vapaaksi. Nykyinen markkinahinta elävästä henkilöstä liikkuu tuhansissa dollareissa. Kuolleesta ruumiista hinta ei ole paljoa halvempi. Jos kadonnutta ei löydetä, perheenjäsenet lähettävät kirjeitä Putinille ja vetoomuksia ihmisoikeusjärjestöille. He lähettävät valokuvia kadonneesta. Ja he odottavat. Useimmat kaapatuista eivät koskaan palaa ja jäljet jäähtyvät. Ne jotka palaavat ovat usein raajarikkoja, heidän munuaisensa ja keuhkonsa ovat vaurioituneet, kuulo ja näkö on tuhoutunut ja luut rikki. On lähes varmaa, etteivät he enää kykene saamaan lapsia.
Venäläiset eivät kiistä, etteikö näitä asioita tapahtuisi. Todellakin virallinen käsky numero 80 annettiin, jossa kielletään väärinkäytökset siviilejä kohtaan. Käskyn toteutusta tarkkaillaan enimmäkseen puheiden tasolla. Minkä useimmat journalistien kirjoitukset alueelta jättävät käsittelemättä, on toisen osapuolen raakuudet. Kuka tahansa, jonka sissit luokittelevat "kollaboraattoriksi", voi joutua teloitetuksi tai kidnapatuksi. Kesällä kauko-ohjattu miina, oletettavasti venäläiselle saattueelle tarkoitettu, räjähti bussipysäkillä Tshetshenian pääkaupungissa Groznissa ja tappoi 11 siviiliä, joukossa kaksi lasta.
Asiantuntijat sanovat, että sissijohtaja Aslan Mashadov, joka aiemmin luettiin varsin maalliseksi, on hiljattain onnistunut yhdistämään usein kuppikuntaiset joukkonsa ottamalla takaisin esikuntaansa useita erityisen radikaaleina islamisteina tunnettuja komentajia. Uudet kapinallisten videonauhoitukset osoittavat, että nationalistiset tunnukset ovat saaneet väistyä islamististen tieltä. Tämä viittaa siihen, että venäläisten brutaali käytös on aiheuttanut heidän vastustajiensa radikalisoitumisen.
Onko mitään tietä ulos? Hiljattainen mielipidemittaus osoittaa 61% kannatusta rauhanneuvotteluille tapana lopettaa sota, kun vastaava luku vuoden 2000 alussa oli 22%. Myös eturivin venäläiset poliitikot - huomiotaherättävimmin entinen pääministeri Jevgeni Primakov - ovat alkaneet kehoittaa neuvotteluihin. Viime lokakuussa tärkeä Putinin avustaja tapasi Mashadovin edustajan Moskovan lentokentällä, tosin ilmeisesti tuloksetta. Hiljattain useita johtavia moskovalaisia poliitikkoja tapasi sissien edustajia Lichtensteinissa keskustellen mahdollisista rauhansuunnitelmista. Seuranneissa tapaamisissa Zurichissä elokuussa, entinen turvallisuusneuvoston sihteeri Ivan Rybkin, joka auttoi neuvottelemaan aselevon ensimmäisessä sodassa 1996, luonnosteli yhdessä Mashadovin avustajan Ahmed Zakajevin kanssa ratkaisumallin, joka pitäisi Tshetshenian "Venäjän Federaation rajojen sisällä" (avainvaatimus Moskovalle, joka ei halua ennakkotapausta federaatiosta irtautumiselle), myöntäen samalla laajan itsehallinnon. Ongelma on, että tällainen vaihtoehto muistuttaa epäilyttävästi järjestelyä, joka lopetti ensimmäisen sodan - eikä pystynyt estämään tasavallan luisumista anarkiaan ja Venäjän interventiota kolme vuotta sitten. Aloite otettiin vastaan korviahuumaavalla hiljaisuudella Kremlissä.
"En näy mahdollisuutta aselepoon tai rauhansopimuksen saavuttamiseen", sanoo Ivan Safranchuk "Maanpuolustustiedon Keskuksesta" Moskovassa. Raakalaismaisuuden tämän hetkistä tasoa arvioiden, hän käyttää lievää ilmaisua.
© 2002 Newsweek, Inc.
Englanninkielisiä linkkejä:
http://www.hrw.org/press/2001/05/chechnya0515.htm
http://www.hrw.org/press/2001/10/eu-russia-1001.htm
http://www.hrw.org/backgrounder/eca/chechnya_women.htm
http://www.hrw.org/press/2002/02/russia0228.htm
http://www.hrw.org/press/2002/03/unchr031402.htm
http://www.hrw.org/press/2002/04/chechnya041002.htm
http://www.hrw.org/press/2002/05/nato0527.htm
http://www.amnesty.no/web.nsf/ac1a1a01ea7194a3c1256a07004fad10/26f68a262a21dcd8c1256b0b00408dcb?OpenDocument
Katso myös Suomi-Tsetshenia seura
http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.