Kristilliset Arvot ?

osoittautuukin. Mutta eivät ne siitä pahene jos ymmärttää niiden tarkoituksen olla eräänlainen "liikenne sääntö" meidän ihmisten vaelluksella täällä maan päällä.

Sinun himot, niin mitä sinusta jää jäljelle?

Ateisti perustaa moraalin ja arvon myötätuntoon, krisselit pelotteluun ja palkintoihin.

Entä milloin lainattu moraalinen ajatus muuttuu kristityksi arvoksi? Silloin kun pappi sen lausuu vaiko, kun rivijäsen omaksuu arvon? Vai sitten kun kukaan ei enää muista sen alkuperää?

Kristinusko on juutalaisuuteen traditioon pohjautuva uskonto ja uskonnot joihin td. viittaat ovat nuorempia kuin vanhimmat Raamatun tapahtumat.
Seuraavassa hieman näkemystä yksijumaluuteen ja siihen, että lukuisilla kansoilla jo ennen buddhalaisuutta, konfutsealaisuutta ja hindulaisuutta, oli käsitys Yhdestä Luojasta, joka oli kaiken luonut.

"KÄSITYS YHDESTÄ JUMALASTA



Kun on tutkittu käsitystä kaiken jumaluudesta eli panteismista, niin on hyvä tietää, ettei tämä käsitys suinkaan ole alkuperäistä ihmiskunnan perintöä, vaan se on tavallaan vääristymä, joka on seurannut siitä, kun ihmiset ovat luopuneet yhden Jumalan palvonnasta ja alkuperäisestä perinnöstään.

Sensijaan paljon vanhempi käsitys ihmiskunnan perinnössä on käsitys yhdestä Jumalasta. Se ei suinkaan ole mitään länsimaalaisuutta tai mitään muutakaan sellaista, vaan kyseessä on asia, joka ajoittuu jo ihmiskunnan alkuhistoriaan. Esim. ensimmäisessä Mooseksenkirjassa on osuva viittaus tähän asiaan:



- (1 Moos 4:26) Ja myöskin Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä.



Hyviä esimerkkejä samasta asiasta, eli yhden Jumalan palvonnasta kansojen historiassa, voidaan toki löytää useita muitakin (Kuvaavaa asialle on, että 1868-1954 elänyt Wilhelm Schmid kokosi 4500-sivuisen teossarjan, johon on koottu todisteita "alkukantaisten" heimojen monoteistisista jumalakäsityksistä. Hänen kokoelmansa jälkeen on löydetty ainakin 1000 vastaavaa esimerkkiä.). Sillä jos katsotaan monien luonnonkansojen perimätietoa, niin on niillä säilynyt alkuperäistä tietoa Taivasjumalasta sekä korkeimmasta, aidosta ja todellisesta Jumalasta. Usein, mitä primitiivisempi kulttuuri on kyseessä, sitä paremmin nämä tiedot ovat säilyneet.

Niinpä mm. monilla idän heimoilla, joissa nyt esiintyy monijumalisuutta, esim. Intiassa, Thaimaassa, Burmassa (Burmassa esim. karenit, kachinit, lahut, wa-heimo ja kui-heimo), on säilynyt perimätietona kertomuksia tästä asiasta, kuten myös syntiinlankeemuksesta, vedenpaisumuksesta ja kieltensekoituksestakin - eli asioista, joista Raamattukin puhuu. Samoin esim. Kiinassa on Sang Tin eli Taivaan Herran palvonta ollut yleistä jo satoja vuosia ennen konfutsealaisuuden, taolaisuuden ja buddhalaisuuden syntyä, ja Sang Ti on ollut pääasiallinen uskon kohde (Encyclopedia of religions and ethics).

Samaan asiaan, eli monoteismiin, viittaa vielä seuraava lainaus, joka käsittelee Intiassa vallinneita uskomuksia. Merkittävää siinä on, että se osoittaa tässäkin maassa aikanaan vallinneen uskon yhteen Jumalaan, josta sitten kuitenkin ollaan vähitellen luovuttu:



Mutta vanhat Veda-kirjat, Veda-laulut antavat ratkaisevan todistuksen. On totta, että jo varhaisimpana veda-kautena mainitaan monia jumalia, kuten sateen jumala Indra, tuulen jumala Vayu, myrskyn jumala Marut, aurinkojumala Surya, aamunkoiton jumalatar Ushas ja tulen jumala Agni. Mutta näitä pidettiin yhden ainoan, korkeimman Olennon eri ilmestyksinä.

Professori Max Muller kuvaa tämän varhaisen veda-uskonnon ilmiöitä seuraavin sanoin: "Vedan polyteismia edeltää monoteismi; ja näitä lukemattomia jumalia rukoiltaessakin häämöttää epäjumalisten lausuntojen sumusta yhden suuren, äärettömän Jumalan muisto kuten sinitaivas pilvenhattaroiden takaa". Tänä varhaisena veda-uskonnon aikana oli hindulaisuus uskonnollisesti ja siveellisesti turmeltumaton. Ei tiedetty silloin kastilaitoksesta eikä sielunvaelluksesta; kuvainpalvelusta, laillisia lapsimurhia, leskenpolttoa, paholaisten palvontaa, mieletöntä filosoofista mietiskelyä ei silloin ollut. Sensijaan on varhaisissa Veda-lauluissa useita yleviä kohtia; monista niistä kaikuu yleisesti tunnettu perimätieto luomisesta, ihmisen lankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta, jotka kuuluvat ihmiskunnan ensikäsitteisiin. (7)"

Mm. Sang Ti (Taivaan Herra) oli kiinalaisten palvonnan kohde jo 2600eKr ja Koreassa samaisesta Luojasta käytettiin nimeä Hanamin (Suuri). Tsoudynastian (1066-770eKr) aikana Kiinassa päädyttiin siihen, että vain keisarilla ja ylimistöllä oli riittävästi tietoa ja valmiutta palvoa ko. Jumalaa. Lopulta oikeus jäi vain keisarille. Muulla kansalle tarjotiin Konfutsen opetuksia, mutta nekin upposivat lähinnä oppineisiin ja yläluokkaan ja muodostuivatkin heidän yksinoikeudekseen. Myöhemmin Kiinan tuli taolaisuus ja tämän jälkeen buddhalaisuus, mutta buddhalaisuus ilman jumalia (joka oli alunperin Gautaman opetusta) ei uponnut kiinalaisiin, jotka olivat tottuneet palvomaan Sang Ti:tä tai muita jumalia. Niinpä buddhalaiset munkit muuttivat oppia, buddhan patsaista tuli kiinalaisen näkösiä (Gautamahan oli intialainen) ja kiinalaiset alkoivat palvomaan patsaita. Perimätieto Sang Ti:stä kuitenkin säilyi hyvin pitkään.

Muina esimerkkeinä voisi mainita burmalaiset kansat, joilla oli usko yhteen Jumalaan ja siihen, että heillä oli ollut Pyhä Kirja, jonka he olivat hukanneet, mutta se tulisi lännestä takaisin.

Afrikassa on heimoja, joilla oli Yksi Jumala, jolla oli jopa poika. Heidän kuvauksensa Jumalasta vastaa hyvin paljon Vanhan testamentin kuvauksia Jahvesta, nimi on vain eri.

Inkat palvoivat aurinkojumalaa, mutta heilläkin oli perimätiedon mukaan olemassa Luoja, Viracocha, joka oli unohtunut auringonpalvomisen myötä. Kun inkat alkoivat uudestaan palvomaan Viracochaa, se pidettiin vain papiston ja ylimmistön tietona, sillä kansa olisi voinut raivostua kaikesta kärsimyksestä, jonka aurinkojumalan palvominen oli aiheuttanut. Kun espanjalaiset valloittajat tulivat, he tuhosivat hallinnon (samalla perimätiedon Yhdestä Jumalasta) ja törmäsivät kansan epäjumalanpalvelukseen. Pitää myös muistaa, etteivät lähetyssaarnaajat olleet ensimmäiset eurooppalaiset, vaan sotilaat. Jos lähetystyöntekijät olisivat tulleet paikalla 200 vuotta aikaisemmin, he olisivat td. löytäneet kansan, joka palveli Yhtä Jumalaa, joka oli kaiken Luoja.

Väitteesi on siis osittain totta, arvot jotka ovat olleet maailman alusta asti ihmisille annettuina, ovat säilyneet kristinuskoon asti. Kristinuskolla vain sattuu olemaan sama Jumala kuin kaikilla noilla alkuperäiskansoillakin, eri nimisenä ja ne kansat ovat odottaneet vuosituhansia täydentävää sanomaa Jumalasta, jonka he ovat tunteneet jo kauan ennenkuin Kristus oli maan päällä. Jopa ennen ns. vanhoja uskontoja (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.) Kristitys lähetyssaarnaajatkaan eivät ole aina tajunneet yhtäläisyyttä. Koreassa he tajusivat ja antoivat Jumalan nimen olla se, mikä se on Korean kielessä. Tämän takia kristittyjen osuus Etelä-Koreassa on hyvin suuri ja kasvaa jatkuvasti. Sama koskee Kiinaa, kun Jumalan nimeksi ei tarjota vieraskielistä nimeä, vaan sitä mikä se on ollut siellä jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskuamme.

Suosittelen lukemaan kirjan "Iankaikkisuus heidän sydämessään."(Don Richardson), Jumala on ilmoittanut itsensä sekä Aabrahamin (erittyinen ilmoitus) että Melkisedekin (yleinen ilmoitus) tavoin.

Ai niin, 600eKr Ateenassa tapahtui kummia. Rutto riehui kaupungissa, eikä sadat jumalat auttaneet. Pyydettiin hätiin Epimenides Kreetalta, joka käski uhraamaan tietyt lampaat tuntemattomalle jumalalle. Kun homma toimi, pystyttettiin tälle jumalalle alttareita, joissa luki "Tuntemattomalle jumalalle". Aikojen saatossa ateenalaiset unohtivat tuon tapauksen, mutta lopulta päätettiin säilyttää yksi tuolle jumalalle pyhitetty alttari. Ja kukapa sen huomasi ollessaan Ateenassa? Paavali!

Jumala on siis ilmoittanut itsensä myös muille kansoille kuin juutalaisille. Raamatussakin tästä on useita kertomuksia.

Mistä ne arvot siis ovat peräisin? Olet oikeassa, eivät ne ole kristittyjen yksinoikeus.