Olen itsekkin
juopon isän kanssa elänyt,lapsesta alkaen,pelätä sai,aina kun alko kuulumaan isän tulo kotiin,eikä ollut aina iltapalaa syöty,jos päivällistäkään?
Jotenkin vaan kuitenkin elettiin,vaikka vaikeaa oli.
Isän ammattiin nähden meillä olisi pitänyt olla siihen aikaan vähän, jopa monia muita paremmin taloudellisesti,mutta ei ollut,viinaperkele vei leivän perheemme suusta,silloin vihasin minäkin isääni,säälin äitiä,jokasai isän tulojen rippeillä yrittää elättä kuusilapsista poikakatrastaan,arvaat varmaan,ei se helppoa ollut.
Ja isä oli juovuksissa ollessaan vielä väkivaltainenkin,varsinkin äitä kohtaan.
Sodassakin oli täydet 5 vuotta,ehjänä ja terveenä palasi rintamalta,tullakseen vaan tuomaan ahdistusta juomisellaan,joskus toivoin,että olispa kuollut sodassa,niin äiti olisi saanut valtiolta rintamamies eläkkeen.
No en sitten enää vanhempana noin ajatellut,ja ennen isän kuolemaa,olimme kyllä hyvät ystävät,hän katui tosissaan mitä oli aikanaan perheelleen aiheuttanut,eikä tehtyä saanut enää tekemättömäksi.
Siksi annoin koko sydämestäni isälle kaiken anteeksi,ja usko tämä,tuli kuule niin hyvä ja kevyt olo,en ollut silloin edes uskossakaan,mutta se,että annoin isälleni anteeksi,vapautti minut menneisyyden taakasta.
Raamattu sanoo,"Kunnioita isääsi ja äitiäsi,jne..." Hän oli kuitenkin minun isäni,ilaman häntä ei minua olisi,ei olis minulla tätä ainutkertaista,yhtä ainutta maanpäällistä elämää,ilman isää en olisi tässä,siksi sen tähden lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan,jota he ovat,sitä ei heiltä vie mikään,vaikka olisivat kuinka kelvottomia muuten vanhemmiksi,he ovat elämän mahdollisuuden antaneet lapsilleen,siinä on se kunnioituksen ydin.
Anna siis sinäkin anteeksi,taistele itsesi voittoon,ja sitä et saa,ennen kuin annat anteeksi ehdoitta,ilaman mitään vasta vaatimusta.
Siitä sinulle alkaa aivan uusi elämä,vapaudut menneisyyden kiroista,avaa sydämesi Jumalan rakkaudelle tuon tunnustuksen ja anteeksi antamuksen kautta,et tule katumaan,mitä menetettävää sinulla on? Katkeruus ja viha,etkö uskalla niistä luopua,vapaudu anteeksiantamuksessa ,saat onnen ja rauhan.
juopon isän kanssa elänyt,lapsesta alkaen,pelätä sai,aina kun alko kuulumaan isän tulo kotiin,eikä ollut aina iltapalaa syöty,jos päivällistäkään?
Jotenkin vaan kuitenkin elettiin,vaikka vaikeaa oli.
Isän ammattiin nähden meillä olisi pitänyt olla siihen aikaan vähän, jopa monia muita paremmin taloudellisesti,mutta ei ollut,viinaperkele vei leivän perheemme suusta,silloin vihasin minäkin isääni,säälin äitiä,jokasai isän tulojen rippeillä yrittää elättä kuusilapsista poikakatrastaan,arvaat varmaan,ei se helppoa ollut.
Ja isä oli juovuksissa ollessaan vielä väkivaltainenkin,varsinkin äitä kohtaan.
Sodassakin oli täydet 5 vuotta,ehjänä ja terveenä palasi rintamalta,tullakseen vaan tuomaan ahdistusta juomisellaan,joskus toivoin,että olispa kuollut sodassa,niin äiti olisi saanut valtiolta rintamamies eläkkeen.
No en sitten enää vanhempana noin ajatellut,ja ennen isän kuolemaa,olimme kyllä hyvät ystävät,hän katui tosissaan mitä oli aikanaan perheelleen aiheuttanut,eikä tehtyä saanut enää tekemättömäksi.
Siksi annoin koko sydämestäni isälle kaiken anteeksi,ja usko tämä,tuli kuule niin hyvä ja kevyt olo,en ollut silloin edes uskossakaan,mutta se,että annoin isälleni anteeksi,vapautti minut menneisyyden taakasta.
Raamattu sanoo,"Kunnioita isääsi ja äitiäsi,jne..." Hän oli kuitenkin minun isäni,ilaman häntä ei minua olisi,ei olis minulla tätä ainutkertaista,yhtä ainutta maanpäällistä elämää,ilman isää en olisi tässä,siksi sen tähden lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan,jota he ovat,sitä ei heiltä vie mikään,vaikka olisivat kuinka kelvottomia muuten vanhemmiksi,he ovat elämän mahdollisuuden antaneet lapsilleen,siinä on se kunnioituksen ydin.
Anna siis sinäkin anteeksi,taistele itsesi voittoon,ja sitä et saa,ennen kuin annat anteeksi ehdoitta,ilaman mitään vasta vaatimusta.
Siitä sinulle alkaa aivan uusi elämä,vapaudut menneisyyden kiroista,avaa sydämesi Jumalan rakkaudelle tuon tunnustuksen ja anteeksi antamuksen kautta,et tule katumaan,mitä menetettävää sinulla on? Katkeruus ja viha,etkö uskalla niistä luopua,vapaudu anteeksiantamuksessa ,saat onnen ja rauhan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hieno kirjoitus, todella totuuden mukainen ja oikeudellinen. Tähän Jumala on sinut kasvattanut, kertomaan tälle syntiselle kansalle anteeksi antamisen merkityksestä.
Herran ruumis on valmis kaikkine jäsenineen ja jokaisessa jäsenessä on oma kasvatus ja voitelu.
Itse olen saanut melko rauhallisessa ympäristössä kasvaa ja muistan edesmenneitä hyvin mielin.
Toista on vaimoni suhteen, vaan hänkin on pystynyt Jeesuksessa anteeksi antamaan vanhemmilleen, joten olet aivan oikeassa, jos vaadimme korvausta, ennen anteeksi antamusta, niin mennään hiukan kierto teitä raamatullisesti ajatellen.
"Pystynyt Jeesuksessa anteeksi antamaan"
Voi ihme!
en muista nähneeni isääni juovuksissa koskaan tai sitten en tajunnut onks vaiko ei?
kaikki muu onkin sitten hämärän peitossa...
hänen hirmuvaltansa rikkoi minut.tappoi minut.ja mikäli en haluaisi antaa anteeksi kaikkea sitä tuskaa mikä on yhä sydämessäni hänen vuokseen,niin miksi olisin pannut sitten omaisuuteni terapiaan ja eheytymisseminaareihin jotka eivät ihan halpoja ole?
kyse ei siis ole siitä ettenkö halua antaa anteeksi en halua kantaa vihaa.en halua.
vaan jostain syystä kaikille ei ole kaikki asiat niin hokkupokkus juttuja?
ja on varmaan vielä meillä erilaista sinun kanssasi sekin että tuskin sinua on haluttu tappaa??
ym.
joka päivä työstän itsestäni isääni pois ja kaikkea sitä saastaa joka on kehossani,sielussani,veressäni.
joka päivä taistelen ollakseni olemassa.ja olen irtisanoutunut kaikista häneen liittyvästä mutta silti en ole vielä päässyt vapaaksi.
kyse ei siis ole ollenkaaan siitä ettenkö haluaisi!!
totta helv...ä tahdon päästä irti hänestä.tahdoinhan jo lapsenakin,miksi siis en nyt,elämän ehtoopuolella olevana mummina:) ??
myös katkeruudella... anteeksiantamus on niin vaikea juttu, että siihen pitää kypsyä - väkisin siitä ei tule mitään
näin se on minunkin elämässäni
Oma lapsuuteni on ollut turvattu ja monista puutteista huolimatta onnellinen.
RitariOlevaisen kirjoitus on suoraan sydämestä ja se puhuttelee.
Siunaan sinua ja kiitän kirjoituksestasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä!
kertaa puhut vähä mitä et loppuun asti ajattele. Mulla taitaa olla samanlaisia kokemuksia ku hellarin tyttärellä ja kun tiedän ja hyvin muistan että äitini uskoontulon jälkeen perhe-elämä loppu ja tuli tilalle se jatkuva omien lasten hakkaaminen. Ja niistä hakkaamisista, joissa sitte oikein tarkastettiin että mustelmia varmasti tuli, otettiin käsky raamatusta ja lauseita siinä samalla. Sitä parempaa raamatun puolta ei kait sitte viitsitty lukea kun maan päällisen elämän tärkeimässä paikassa eli omassa kodissa sitä ei toteutettu. Itte olen kerran asiasta maininnut aikuisena ja vanhan muorin ainut kommentti oli että olis pitäny hakata vielä enämpi. Se mikä hellarin tyttärelle minulle ja monelle muullekkin olis kohtuullista niin että voi antaa anteeksi niin pitää jonkun osata pyytääkkin anteeksi. Mulla kun vanhemmat vielä elävät vaikkakin vanhoja ovat vois vielä tällainenkin olla mahdollista vaikka tuntuu että "helvetti jäätyy" ennenkuin sellaista tapahtuisi. Tää on tosi hyvä keskustelun aihe ja tiedän että näitä tapahtuu paljon helluntalaisuudessa ja kaikissa muissakin liikkeissä. Jumala tällaisiin on vähiten syypää sillä me ihmiset osataan sössiä kaikki hyvät jutut. Helluntai opissa ei puhuta mitään lasten vuosia jatkuvista törkeistä pahoin pitelyistä enkä ole sitä lukenut muistakaan tunnustuksista mistään muistakaan seurakunnista. Se että asioita sillä tavoin puretaan omiin lapsiin on viha omaa saamattomuuttaan turhautuneisuuttaan ja jois denkin täytyy jopa nauttia siitä ruumillisesta ja henkisestä pahoinpitelyistä se tosin menee jo mielenterveyden piikkiin. Ritari saattaa ajatella että sielunvihollinen laitta tällaista kirjoittaan mutta kyllä olen nää itte kokenut. Joskus olis livenä kiva jutellakkin ko. asioista mutta nyt tuli pitkästi juttua.
Anteeksiantaminen ei ole helppo asia. Varsinkaan, jos anteeksipyyntöä ei kuulu. Totta puhut, että anteeksipyytäminen helpottaisi väärinkäytöksen uhria. Toisilta ihmisiltä ei voi kuitenkaan odottaa sellaista, mitä heillä ei sisimmässään ole. Nimittäin halua tehdä sovinto, jos se on mahdollista.
Äitisi on oikeastaan säälittävä olento, koska ei kykene vieläkään näkemään omaa kauheaa käyttäytymistään. Toisen ihmisen, oman lapsen, pahoinpitely ja piinaaminen omassa kodissa, ei ole millään puolusteltavissa. Minusta vaikuttaa, kuten itsekin sanoit, että kysymys on vakavasta häiriintyneisyydestä, mielenterveyden ongelmista, joihin olisi pitänyt saada apua jo äitisi uskoontulovaiheessa tai ennen sitä.
Raamatusta voi sairas ihminen löytää tukea vaikka minkälaiselle käyttäytymiselle.
Kun vastasin RitariOlevaisen viestiin kiittämällä siitä, olin iloinen, että hän oli pystynyt pääsemään lapsuuden traumaattisista kokemuksista anteeksiantoon ja sovintoon.
Olen järkyttynyt kokemastasi ja pahoittelen, jos vähättelin jotenkin uhrien; sinun, hellarintyttären ja muiden samanlaisia kokemuksia omaavien tunteita. Lohduttaisin, jos osaisin, mutta minulla ei ole sanoja.
Kirjoituksesi alusta saa käsityksen ikäänkuin olisit lukenut tekstejäni aiemminkin. Ehkä luulet minua joksikin muuksi. Samapa tuo. Toivotan sinullekin siunausta ja toivon, että ennen "helvetin jäätymistä" voit kokea vielä anteeksipyytämisen ja -antamisen armon.
nyt sulta tuli niin upeaa tekxtiä että olit sitte nainen tai mies niin virtuaali hali sinne. Mää luulen että äitillä jäi siinä uskoontulemisessa jotain omalta puolen kesken. Mää en onneksi omia vanhempia voi vihata ja moni varmaan luulee että vastakkain on taas uskova ja ei uskova mutta ei se aina ole niin. Nää mielenterveys ongelmat on luku sinänsä ja tuolla mun "toiminta seurakunnassa" city seurakunta oli usea jotka olivat joko joutuneet käyttään tai käyttivät. No niistä on monelle terapiaa päästä jutteleen . Mutta minusta sinne taivaaseen kelpuutetaan sairaitakin ja voi olla että ollaan (ittekkään en ole täysin terve) ollaan hyvillä paikoilla niin hellarintytär minä äitini ja miljoonia muita. Mutta täytyy lähtee kauppaan vielä sitä leipääkin tarvitaan.
lukiessa olen havainnut,että tätä vahempiin kohdistunutta katkeruutta ja vihaa on luultua paljon enemmän uskovien perheiden lapsissa.
Ehkäpä minun tapauksesi on sitten niitä lievmpiä?
Hellaritytöllä,yhtä lailla sinulla on todella ollut kestämistä isä ja äidinkin puolelta.
Minulla oli se hyvä elämässä,että äiti oli uskossa,hän rukoili yö kaudet kun oli vaikeaaaa isän ja talouden kanssa.
Äidiltä sain rakkautta ja huolenpitoa,aina hän jostain ruokapöytään jotain sai,että elämä voi jatkua.
Ymmärtämistä se vaatii,että osaa asetaa itsensä juuri sinun tai HT:ön asemaan.
Tuskaa ja kipu on niin syvällä,on oikein osa peroonaanne,ehkä tuntuu mahdottomalsta antaa anteksi,ehkä se on käsittämättömyyden takana,vieras sana ,antaa anteeksi?
Uskon kuitenkin,että on voima ja rakkaus olemassa jonka kautta voi antaa anteeksi,vaatimatta sitä toiselta,se ei tule omasta sydämestä,sehän on mahdottomuus,mutta kun Jumala pääsee särkemään tuon kovan kuoren,joka on osa sdäntä,, se vaatii Jumalan täyttä käsittelyä,ja senkin on mahdollisuus saada,Jeesus murskattiin syyttömänä,isiemme,äitiemme ,meidän lasten,ja lasten lasten takia,siellä aukeni Jumalan rakastava sydän,kaikkea meidän ahdistuneisuutta ja kielteisyyttä,syntistä minäämme, varten,että voisimme ottaa vastaan armahduksen,ja sen kautta myös tuolla Jumalan rakkaudella kyvyn antaa anteeksi ,mahdottomiakin.
Siunausta elämäänne.
http://tiedostamaton.net/a/sivupersoona.html
Tää ketju on erinomainen esimerkki hengellisestä väkivallasta, jota kohdistetaan niihin joilla on ongelmia joita jotkut MUUT ihmiset ovat heille aiheuttaneet.
Eli siis oikein hyvä esimerkki on tämä ketju kristillisestä anteeksiannon vaatimuksesta.
Erittäin hyvä esimerkki myös siksi, että tässä on esillä pähkinänkuoressa esim. kristillisen terapian ja sielunhoidon ydin.
Anteeksiantoterrorismi.
---
Tämän enempää tällä kertaa tähän anteeksiantoasiaan puuttumatta heittäisin hellatytölle kysymyksen: Oletko koskaan ajatellut että voisit pyrkiä jatkamaan elämääsi antamatta anteeksi?
Ootko ajatellut että voisit vain haistattaa paskat vanhemmillesi ja kaikille niille jotka elämästäsi tekivät helvettiä, ja tehdä sen hyvällä omallatunnolla, koska sinulla on siihen oikeus?
Ja sen jälkeen keskittyä vain itseesi ja oman persoonasi ja elämäsi luomiseen ja rakentamiseen?
Anteeksianto ei vapauta sinua itseäsi menneisyyden taakoista. Anteeksianto vapauttaa sen JOLLE annetaan anteeksi.
On olemassa tekoja jotka ovat anteeksiantamattomia, ja kirjoituksistasi päätellen sellaisia tekoja sinä olet joutunut toisten taholta elämässäsi kestämään.
Joten miksi vapauttaa tekijät teoistaan erityisesti tilanteessa jossa he eivät edes tajua tehneensä mitään väärin, tai eivät kadu mitään?
Mitä anteesianto siis ketään hyödyttäisi tuossa tilanteessa?
Ei mitään.
---
Se, että ei anna anteeksi, eikä edes pyri anteeksiantoon ei tarkoita samaa kuin katkeroituminen.
Oletko tullut ajatelleeksi että entä jos oletkin junnannut tuossa tilanteessasi koko tämän ajan vain siksi että olet jumiittunut tähän anteeksiantokysymykseen? Että olet aina ajatellut ettet voi olla vapaa ennenkuin annat anteeksi?
Mitäs jos kokeilisit toista tapaa, ja päättäisit että kohdistatkin voimavarasi anteeksiantoon tähtäämisen sijasta ihan vain omaan itseesi, omaan elämääsi ja oman terveytesi ylläpitämiseen?
Enkä aio nyt tässä enempää aiheesta sanoa. Mutta täällä on yksi vastaus samantapaiseen juttuun jos kiinnostaa lukea.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000011080381
Lisäksi minä suosittelisin sinulle hellatyttö perehtymistä aiheeseen "uhriutuminen". Otapa selvää mitä se tarkoittaa, ja meiti kuulostaako se tutulta, ja pitäisikö asialle tehdä jotain.
kuulosti ihan oikeesti ihmeen hyvältä! siis haistatan paskat nyt samantien kaikille paskiasille jotka on tehneet pahaa,ikään näköön sukupuoleen sun muuhun katsomatta.
kaikille vedättäjilleni,naruttajilleni,piinaajilleni,pedofiileille,seksiin painostajilleni,nälvijöille,vittuilijoille,ilkkujille,valvottajilleni sun muille.
ja kaikille uskonnolla linttajilleni,kaikille jotka vaativat oleen mua joku muu kuin olen.jos en kenelle tällaisena kelpaa niin samantekevää.siis haistakaa paska kaikki.piste.
..kylläpäs helpotti!! kiitos pakana!!!
kun saa purkaa sen sisällä olevan vihansa...ei siis vahingoittamalla fyysisesti toisia ihmisiä...
kyllä itsellänikin tekee mieli joskus potkaista jotain ovea tms. kun joku on loukannut tai muuten paha olla...
tai jos joku on loukannut tms. mielessäni joskus melkein ajattelen että haistakoon sekin p.....
jos olis vain mahdollista pääsisit vaik johonki mettään yksin jossa ei olis muita ihmisiä niin siellä vois sen ahdistuksen ja vihan huutaa ulos...
Jumala loi sinut sellaiseksi kuin olet-olet Hänelle rakas. jos joku ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet-älä välitä...et elä ihmisille mieliksi. emmehän voi olla omia itsejämme jos elämme ihmisille mieliksi. ja kaiken lisäksi juuri farisealaiset pyrkivät olemaan ihmisille mieliksi.
ei se ulkokuoren silottaminen auta, jos sisin on täynnä tuskaa tai vihaa tai katkeruutta...joskus menneisyyden haavoista paraneminen voi viedä aikaa...enemmän toivoisin seurakuntiin sielunhoidollista palvelua.
Niin sitä pitää hellatyttö! =D Hjuva hjuva! ;-) (vitsi vitsi)
Mut ei tuo pitkälle vielä johda. Vaikka tuosta se alkaakin.
Alkaa, jos olit tosissasi.
---
Olen sitä mieltä että sun kannattaa ensiksi opetella kuuntelemaan ITSEÄSI, ja sen jälkeen vasta kuuntelemaan muita.
Tämä tarkoittaa sekä sitä että et kuuntele hellareita, et ateisteja, et mormoneja, ei jehovantodistajia, et muslimeja, et luterilaisia, et katolilaisia, et new agelaisia - etkä mitään muitakaan, meitä pakanoitakaan.
Et siis KETÄÄN muita kuin ITSEÄSI.
Sinun on ihan turha odottaa mitään "pelastajaa" itsesi ulkopuolelta, koska sellaista ulkopuolista pelastajaa (ei sen enempää ihmistä kuin jumalaakaan) ei ole, eikä tule.
Sinun paras pelastajasi olet sinä itse.
Kukaan ihminen, joka ei osaa olla armollinen itselleen, ei kykene olemaan armollinen myöskään muille.
Ja itselleen armolliseksi opettelemiseen tarvitaan paljon paljon aikaa. Erityisesti tilanteessa jossa taustalla on traumaattinen lapsuus, nuoruus ja muu elämä.
Monien ihmisten kohdalla koko elämä ei riitä siihen että pääsee sinuiksi menneisyytensä kanssa ja itsensä kanssa - eikä tarvitse riittää.
Joillakin ihmisillä on niin raju lapsuus ja menneisyys, ettei siitä voi kenenkään odottaa selviytyvän (mitä se "selviytyminen" sitten tarkoittaakin) tämän yhden elämän aikana.
Mutta mun mielestäni kirjoitustesi perusteella sun kandeisi ensimmäisenä antaa tila sinun oikeutetulle VIHALLESI.
Vihaa niin paljon kuin pystyt ja osoita sitä niin paljon kuin pystyt: lain rajoissa.
Ja vihaa niin kauan kuin vihastuttaa. Hyvällä omallatunnolla - koska sinulla ON siihen oiekus.
Mutta katso että kohdistat sen vihasi OIKEAAN OSOITTEESEEN.
Väärään ossaan osoitetusta vihasta on syntynyt paljin turhaa tuskaa ja vihaa..... :-/
---
Äläkä koskaan pyri anteeksiantoon.
JOS anteeksianto on tullakseen, se tulee pyytämättä, kysymättä.
Anteeksianto tulee JOS on tullakseen.
Tai sit se ei tule.
Anteeksiantamattomuus ei kuiternkaan estä sinua elämästä.
olen ollut sellainen helvetin nössäle koko elämäni ajan.nyt se saa loppua.annan anteeksi just silloin ku haluttaa jos haluttaa.se on mun asiani.en enää pakota itteeni liian aikaisiin suorituksiin en väellä enkä voimalla.
en yritä enää teeskennellä jotain nunnaa ku minusta ei siihen ole.tai meistä:) ottaen huomioon sivupersoonieni määrän.yksi minä on niin helvetin hurskasta pyhimystä,toinen taas kaikkea muuta ja kolmas niiltä väliltä jne.
nyt antaa palaa.en jaksa enää nöhjöttää ja olla olevinani jotain muuta ku oon.samantekevää.kaikki on samnatekevää,muille.
se on ollut aina ongelmani etten ole pysynyt itteni puolella.olen antanut valtiaille oman elämäni valtikkaan jolla he on mestannut mua.nyt otan sen takaisin--sillä sillä on ihan varmaan muutakin käyttöä.....olis kirveellä töitä:)) niin ne pruukaa sannoo!!!
olen paljon huutanut ja se helpottaa.mutta sitä riittää.olisi ihanteellista saada huutaa milloin ja missä vain niin paljon kun keuhkoista lähtee.en olisi olemassa enää tässä mikäli en olisi huutanut.auto on hyvä paikka huutaa,tukehdutettua huutoa sieltä ei kuulu mihinkään.parantavinta olisi kun saisi huutaa milloin vain ja missä vain ja kuinka kovaa vain haluaa,silloin vasta se parantaa.
se on halvin ja tehokkain paranemisen keino-ei pillereitä ei palleroita:))
hellari, joka kirjoitin tuon viestin, että joskus se vihan purkaminen helpottaa...muttei sillai, että vahingoittaa toisia ihmisiä...
se, että patoaa sisälle pahat tunteensa: vihan, katkeruuden jne. on ihmiselle itselleen pahaksi. on hyvä tietysti Herralle tunnustaa että minulla on tällaisia tunteita, mutta Herra tietää sen ilman että Hänelle sitä tunnustaa.
ei kukaan ihminen omin voimin kykene antamaan anteeksi. jonkun haavat voivat olla niin syvät, että anteeksiantaminen vie aikaa. syyllistäminen on pahinta mitä voi olla tuollaisessa tapauksessa, että ihmisellä on syvät haavat eikä hän ole pystynyt-vielä-antamaan anteeksi...
eli anna rakas sisko itsellesi aikaa ja armahda itseäsi...huuda autossa tai metsässä pahaa oloasi ulos...kiukuttele Isälle-Hän sen kyllä kestää.
Siis ajatukset että "anteeksiantaminen vie aikaa." "ei kukaan ihminen omin voimin kykene antamaan anteeksi." ja että "eikä hän ole pystynyt-vielä-antamaan anteeksi... " ikävä kyllä sisältävät anteeksiannon vaatimuksen.
Tuo sinun mainitsemasi ajatusrakennelma on tuttu nimenomaan kristillisen sielunhoidon perusperiaatteista. Siitä mitä vastaan minä henk. koht. olen.
Se että anteeksiantoon tähdätään ja että anteeksianto on se ainoa oikea päätepiste jollekin pahalle asialle, on itsessään anteeksiannon vaatimus.
---
Mun ajatukseni on se, että ihmisen ei tarvitse antaa koskaan anteeksi. Ei sitten "lopultakaan". Ihmisen ei tarvitse edes pyrkiä anteeksiantoon.
Ja että anteeksiantamattomuus ei tarkoita samaa kuin katkeruus.
Ja että vihaaminen ja vihansa näyttäminen ja anteeksiantamattomuus ei tarkoita samaa kuin kosto.
(Tosin kostokin voi olla terapeuttista ;-P Kosto ei välttämättä johda kostonkierteeseen, vaan parhaimmillaan voi herättää sen toisen osapuolen tajuamaan mahdollisesti ensimmäistä kertaa elämässään että hänen teoillaan on seuraukset. Ja että sille toiselle ei sittenkään voi ihan mitä tahansa mennä tekemään. Kosto voi parhaimmillaan laittaa ihmisen miettimään sitä mitä on tullut tehtyä että se toinen on niin vihainen että on lähtenyt kostamaan.)
---
Mun tarkoitukseni ei ole mitenkään ronkkia toisen tekstiä ja etsiä suurennuslasin kanssa toisen tekstistä asioita joihin takertua, kuten mun kirjoitustyylini usein tulkitaan.
Mutta koska jotkut jutut on niin kuvaavia niin otan niistä esimerkkjä. Toivottavasti tämä nyt ei liikaa ärsytä ketään... :-/
Mutta kiinnitin huomioni myös seur. lauseeseen:
"huuda autossa tai metsässä pahaa oloasi ulos...kiukuttele Isälle-Hän sen kyllä kestää."
Tällaiset sanat kuin "kiukutteleminen" kertoo hyvin paljon siitä millä tavalla ihmisen vihaan suhtaudutaan. Vihaa, vihan näyttämistä pidetään jotenkin _lapsellisena_. Vihaa ei siis oteta VAKAVASTI.
Tuossa annetaan ihmiselle lupa - ei suinkaan oikeasti vihata - vaan olla lapsellinen. Vähä niinkuin uhmaikäinen.
Lapsellisuudestahan ei ole kysymys kun puhutaan väärinkohtelun tuloksena syntyneestä vihasta.
Ja myös tämä aiheuttaa mielestäni paljon ongelmia.
..sillä minä olen pohjimmiltani kanssasi samaa mieltä!! aito minuus on siis samaa mieltä kanssasi!
ongelmani on vaan se että uskovaiset on väkisin vääntäneet ja pakottaneet lähes,taivutellen antamaan anteeksi,hups hei vaan kaikki!!
se on niin helv...n helppo toisten sanella ohjeitaan jotka ei ole olleet siinä tilallani!
tilassani:(
olen jollakin tavalla sitä mieltä myös ettei se ole sama kuin katkeruus jos ei kykene antaan anteeksi ja jos en halua.en halua antaa ex anteeksi kaikkia niitä hirmutekoja joita hän tekee yhä.en vaan voi antaa enkä sitä paitsi tahdo antaa.jos annan se on kuin hyväksyisin hänen duuninsa?
anteeksianto on toisaalta sama kuin asian hyväksyminen ja pään silittely jolla duunarit saavat jatkaa touhujaan.
mulle samantekevää mitä touhuu.yksi lysti.ei liikuta enää minua.vaikka saan kyllä ihmetellä suuresti kaikkea kummallisuutta..siihen on minulla oikeus.
mutta anteeksi antamaan en kykene enkä halua enkä viitsi nähdä vaivaa moiseen pelleilyyn.
itse olen myös ns.toisinajattelija en usko ollenkaan kaikkea mitä minun pannaan syömään.haluan ajatella omilla aivoillani ja uskallan kyseenalaistaa.
ja tiedätkö kuinka mulle kävi pääsiäisenä...
minulle iski muna-allergia!
eikö olekin surullista:( henki vaan salpaantui puoleksitoista tunniksi..tällä iällä..taas on luovuttava jostakin mikä on toisille ihan normaalia!!
t.hellatyttö
Otan osaa muna- allergian johdosta! ;-P
Mä en nyt halua että otat näitä mun kirjoituksia siten että tässä yrittäisin julistaa sinulle mitään Elämän Suuria Totuuksia.
Minä en harjoita näin netin välityksellä enkä muutenkaan mitään terapiointia ammatikseni tai muutenkaan. Nämä ovat VAIN minun, yhden ihmisen, yhden yksittäisen siviilihenkilön omia ajatuksia asioista, ei sen enempää. Nämä EIVÄT siis ole mitään ammattimaista neuvojen antamista.
Se tarkoittaa sitä että sinä itse yksin päätät aikuisena ihmisenä mitä asioita näistä otat vastaan ja mitä et.
Tämän halusin vain vielä varmistaa. :-)
---
Nyt toivottelen vain hyvää matkaa tiellesi!
Vaikka kuoppia ja monttuja on varmasti riittänyt, niin toivotaan että suurempiin tulivuoriin et polkusi varrella enää törmää. Etkä mutavyöryihin. Etkä lumivyöryihin. Etkä hiekkamyrskyihin. Etkä tsunameihin....
Onneksi tässä elämässä on paljon katastrofeja joiden armoille antautumiseen on oma päätäntävalta.
Ja jos yhtään lohduttaa voit olla, hellatyttö täysin varma siitä että maailmasta löytyy vielä sinunkin tarinaasi karmeampia elämänkohtaloita!
Et siis ole yksin.