Nykyään Tukholmassa asuva vanha kunnioitettava seremoniamestari Markku Koponen kysyy tänään HS:n mielipidesivulla miksi uutisointi katolisesta kirkosta on usein kielteistä, mutta kaikkia muita kirkkokuntia koskeva negatiivinen uutisointi on olematonta:
"On aina helpompaa hyökätä kristillistä kirkkoa vastaan solvaamalla katolilaisia. Tai solvaamalla maan pientä uskonnollista vähemmistöä, johon viisisataa vuotta kestänyt uskonnollinen valtionpropaganda on opettanut Välskärin kertomuksien kautta jo kouluajoista saakka."
"On aina helpompaa hyökätä kristillistä kirkkoa vastaan solvaamalla katolilaisia. Tai solvaamalla maan pientä uskonnollista vähemmistöä, johon viisisataa vuotta kestänyt uskonnollinen valtionpropaganda on opettanut Välskärin kertomuksien kautta jo kouluajoista saakka."
Vastaukset 82
Vanhimmat
Kai muissakin uskisyhteisöissä on moitteen sijaa, mutta katoliset paaveineen ovat niin näkyviä.
Juu, luin samaisen Koposen kirjoituksen. Itse jäin ihmettelemään sitä, miksei hän kertonut olevansa katolilainen?
Joka tapauksessa Koposelle voisin näin listan kautta lähettää sellaiset terveiset, että totta kai Vatikaania ja katolista kirkkoa haukutaan, kun kerran aihetta löytyy! Mikään muu kirkkokunta ei ole rypenyt näin massiivisen pedofiiliskandaalin kanssa, salailu sen ympärillä oli vailla vertaansa. Katolinen kirkko pitää vielä kiinni monista vanhoillisista käsityksistään, mistä monet muut ovat jo luopuneet, kuten esim. ehkäisy ja naispappeus. Kyllähän kirjoittajan itsensäkin täytyy ymmärtää, että em asiat nähdään Suomessa valtaväestön keskuudessa niin itsestäänselvyyksinä, että katoliset käsitykset nostattavat aina ihmetystä.
Tietenkin myöskin Vatikaanin toimet EU:n sisällä ovat omiaan ruokkimaan ärtymystä: Vatikaani lobbaa koko ajan parlamanttia moraalikysymyksissä ja puuttuu törkeällä tavalla eri maiden sisäpolitiikkaan. Tämä on nähty mm. Sloveniassa, jossa allekirjoitettiin konkordaattisopimus Vatikaanin kanssa (Vatikaani auttoi EU-jäsenyyden kanssa ja vastalahjaksi Vatikaani tahtoi lääkäreille ja tuomareille omantunnonvapauden avioero- ja aborttikysymyksissä. Ei onneksi mennyt läpi!) Italian vaaleissa Vatikaani hääräsi kovasti mukana ja taas ollaan kieltämässä ja rajoittamassa aborttioikeutta.
Vastaavia juttuja voisi kertoa loputtomiin. On siis selvää, että katolinen kirkko saa moitteita osakseen, koska mikään muu kirkkokunta ei näin aktiivisesti yritä puuttua politiikkaan länsimaissa. Katoliselta kirkolta 'unohtuu' koko ajan moraaliarvoja lobatessaan, etteivät he edusta koko Eurooppaa tai ihmiskuntaa! Taannoinen Fides oli hyvä esimerkki tästä; siellähän jälleen kerran puolusteltiin avioliiton pyhyyttä ja homoliittojen suurta haittavaikutusta sillä, että kaikkiin ihmisiin on sisäänkoodattu samat luovuttamattomat arvot, joten ei katolinen kirkko ollenkaan aja omia intressejään, vaan edustaa kaikkia maailman ihmisiä. Terveiset Fides-lehden toimitukseen ja Vatikaaniin, että minä ainakin irtisanoudun näistä kirkon moraalikäsityksistä ja kiellän heitä jatkossa esiintymästä koko maailman nimissä!
"Vatikaani auttoi EU-jäsenyyden kanssa ja vastalahjaksi Vatikaani tahtoi lääkäreille ja tuomareille omantunnonvapauden avioero- ja aborttikysymyksissä. Ei onneksi mennyt läpi!"
On se ihmeellistä että kaikille muille tulisi antaa omantunnonvapaus paitsi katolilaisille.
Kun laki sanoo ettei katolisella lääkärillä ole oikeutta kieltäytyä tekemästä aborttia, on perusteltua käskeä keisaria painumaan kuuseen.
Höpöhöpö, rousku!
Vatikaanin lobbaama omantunnonvapaus abortin ja avioeron suhteen kaatui siihen, että laillisen toimenpiteen pitää olla saatavilla!
EU:n lainsäädäntöelimet olivat varsin yksimielisiä tästä asiasta! Ihmisiä kun ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan- ja huom. rousku, EU:ssa EI noudateta Vatikaanin ja katolisen kirkon säätämiä lakeja.
Homman nimi on se, että jos lääkäri tai tuomari ei pysty omantunnonsyistä hoitamaan virkaansa, heidän pitää vetää siitä henk.koht. johtopäätäöksensä, erota ja ruveta vaikkapa maanviljelijäksi!
"Vatikaanin lobbaama omantunnonvapaus abortin ja avioeron suhteen kaatui siihen, että laillisen toimenpiteen pitää olla saatavilla!"
Vaikka olisin sitä mieltä että abortin tulisi olla laillista, en silti ymmärtäisi tätä argumenttia. Ei toimenpiteen saatavuus kaadu siihen että lääkäri voi kieltäytyä siitä omantunnonsyystä. Aina voi mennä seuraavalle lääkärille.
Taidat olla kaupunkilainen? Ongelmana onkin se, ettei entisten itäeurooppalaisten maiden maaseudulla ole lääkäreitä joka mutkassa. Kylässä saattaa olla yksi lääkäri, ja jos hän kieltäytyy, niin köyhillä ihmisillä ei ole varaa matkustella ympäri maata etsimässä suostuvaa lääkäriä.
Mitä pienempi paikkakunta, sitä suurempi paine myös kirkon puolelta lääkäriä kohtaan...Tämä olisi johtanut käytännössä siihen, ettei laillista toimenpidettä olisi ollut missään saatavilla. Kannattaa googlettaa ja lukea EU:n raportti aiheesta, se on varsin valaiseva ja vie pohjat mukavasti tuolta sinun hölmöltä lauseeltasi ' ainahan on olemassa muita lääkäreitä'
No mutta! Voisin kuvitella, että se itäeuroopan peräkylän ainoa lääkäri on oikea katolilainen, joka ei tapa lasta kohtuun.
Jos hänet erotetaan, niin mistä löytyy seuraava nykymenoon sopeutunut SS-lääkäri?
Ei tässä nyt pidä heti antautua elämän vihollisten propagandaan, niin härskiä se on.
Minusta on hienoa, että meillä on edes katolinen kirkko "lobbaamassa" turhia abortteja vastaan.
Ei ole mitään muuta loogista alkuhetkeä uuden ihmisyksilön synnylle kuin hedelmöittymishetki. Jos tuon uuden yksilön elämä hedelmöittymisen jälkeen lopetetaan, oli kyseessä sitten abortti tai tappaminen myöhemmällä iällä, kyseessä on aina korvaamattoman ainutkertaisen elämän päättyminen väkivaltainen ja ennenaikainen päättyminen.
Tämä on niin selkeää ja vastaanpanematonta logiikkaa, että olen kiitollinen kirkolle, joka pitää tarpeettomien aborttien asiaa esillä. Vaatii rohkeutta puhua tästä aikoina, jolloin suuri osa yhteiskuntaa on seksuaalisen mielihalunsa vietävänä ja samaan aikaan ahdistunut siitä, ettei elämä "vapaana" tunnukaan niin kivalta ja naminamilta kuin pitäisi.
ole edes sekundalaatua. Raskaudenkeskeytys on laillinen medikaalinen toimenpide, jolla ei ole mitään tekemistä tappamisen ja murhaamisen kanssa - muilta osin kuin niiden synkkien murhien osalta, joiden uhreiksi monet lääkärit ja hoitajat ovat joutuneet "elämänpuolustajien" murha-attentaateissa. On hyvä, että lääkäreiden on tehtävä ammattiinsa kuuluvat lailliset toimenpiteet. Myös takapajuisilla alueilla. Uskonnollinen fanatismi edistää aina takapajuisuutta ja eriarvoisuutta.
nainen tietää itse, milloin abortti on tarpeen. Kenenkään ei ole pakko vastoin tahtoaan synnyttää maailmaan ei-toivottuja lapsia. Kiitos järkevät päättäjät, nämä asiat eivät vanhojen herrojen kirkolle kuulu!
"Henkisesti abortti on valtaosalle raskas kokemus. Tyypillistä on kokea syyllisyyttä, masennusta, riittämättömyyttä, häpeää, surua, itkuisuutta, univaikeuksia ja hermostuneisuutta."
Ensinnäkin rousku antaa ymmärtää, että lakia ei tarvitse joissakin tapauksessa noudattaa, mikä on samaa kuin rikokseen yllyttäminen. Tämä on taas vastoin suomi24 sääntöjä, mutta rouskulle sallittakoon myös tämä kuten muutkin mauttomuudet.
Toisekseen kuten edellä jo tuli ilmi, mutta mikä ei mene kaaliisi, niin vaihtoehtona on luopuminen lääkärin ammatista, mikäli sitä ei pysty harjoittamaan omantunnon syistä. Vaihtoehtona ei ole lain rikkominen. Lain tarkoituksena on turvata potilaan oikeudet siinäkin tapauksessa, että lääkäri harjoittaa vapaa-aikoina uskonnollista kulttia, joka saattaa vaikeuttaa potilaan oikeuksia saada sellaiset palvelut, joihin potilaalla on oikeus.
Kolmanneksi en ymmärrä, mikä hinku teillä on palauttaa yhteiskunta takaisin sinne henkiseen kivikauteen, jonka hedelmät ovat todettu jo mädiksi. Jokaisessa edistyneessä yhteiskunnassa on aborttioikeus ja oikeus avioeroon.
Olisi edes perusteluita, mutta kun ei. Ainoastaan vanha tuttu ikuinen muuttumaton TOTUUS, jonka profeettanne ja traditionne todistavat oikeaksi.
"Olisi edes perusteluita, mutta kun ei."
Viattoman ihmisen surmaamisen estäminen on minulle riittävä syy.
alkuperäisestä ajatuksesta, nimittäin Koposen historiallis-katolilais artikkelista?
mukaan kukaan ole viaton edes vasta synnyttyään.
Kulttinne mukaanhan ainoa viaton piti uhrata, että te muut saisitte pahat tekonne anteeksi. Sekään ei ihmetytä teitä moraalisesti.
Kultinne ylipappi on enemmän huolissaan hedelmöittyneistä munasoluista kuin ihan oikeista ihmisistä, elleivät ne ole sitten homoseksuaaleja, eronneita tai sukupuolensa korjanneita.
Jotenkin tuntuu, että kulttinne mukaan ihmisen pitää syntyä tänne kärsimään. Tämä selittäisi sen välinpitämättömyyden, mitä ylipapppinne osoittaa esimerkiksi nälkää näkeviä kohtaan.
Ei sellaista tarmoa ja intoa löydy köyhyyden poistamiseen kuin avioerojen ja aborttioikeuden poistamiseen.
http://www.vanguardngr.com/articles/2002/cover/april06/17042006/f317042006.html
http://www.iol.co.za/index.php?from=rss_World&set_id=1&click_id=&art_id=iol1145184768979P115
http://www.christiantoday.com/news/church/pope.benedict.addresses.millions.of.pilgrims.in.first.easter.mass/1108.htm
http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/4902640.stm
Ystävälläni ei mene päivääkään, ettei hän miettisi, missä lapsi olisi nyt. Ja olisi kaksikymppinen mies tai nainen, oman elämänsä ratkaisujen edessä. Hankalaa olisi ollut kasvattaa lasta yksinhuoltajana 80-luvulla yliopisto-opiskelijana Tampereella... olisiko?
Vaihtoehdoista ei edes tuolloin puhuttu, abortin sai kuin asperiinin päivystyksestä.
laillisessa lääketieteellisessä toimenpiteessä nimeltä raskaudenkeskeytys ei ketään surmatakaan. Kyseessä on medikaalinen operaatio. Vertauskuvallisesti voimme kyllä nimittää murhaksi sitä, että naiset pakotettaisiin jatkamaan ei-toivottuja raskauksia vastoin tahtoaan. Sekö se on misogyynisen katolisen kirkon asialistalla?
kokevat masennusta ja pahaa olo, kun on kimoussa tuollaiset fundamentalistit syyllistämässä. Abortin aiheuttama suru on kuitenkin ohimenevää ja se on aina viisaampi ja vastuullisempi kuin jatkaa ei-toivottua raskautta -etenkin kun jatkamiusen ja äitiyden lähtökohdat ovat olemattomat. Kyllä nainen tietää, milloin on raskaudenkeskeytyksen aika ja tässä asiassa naiset itse ovat se korkein auktoriteetti. Katolilaistenkin on opittava kunnioittamaan naisten itsemääräämisoikeutta. Ja lakia.
ei koskaan mediassa ole muita kuin funkkukatolisten mielestä ikäviä uutisia, koska katolisen kirkon toikkarointi ja sikailujen peittely on sellaista, ettei siitä kirkosta kerta kaikkiaan ole muuta uutisoitavaa kuin normaalijärjen mukaan kielteisiä seikkoja. Semmoinen kirkko!
ei vielä ole lapsi, voit riitta kertoa ystävällesi nämä rauhoittavat terveiset.
Näin meillä katolilaisilla. Jumala sanoo kohtuullisen selkeästi "älä tapa".
Voi teitä! Yksityishenkilöinä saatte olla abortista ihan mitä mieltä tahansa, MUTTA lainsäädäntö sitoo aborttia vastustavia lääkäreitäkin! Lain yli ei vain voi kävellä yksityiseen uskonnolliseen vakaumuksensa vedoten! Laillinen lääketieteeelinen toimenpide on pyydettäessä tehtävä tai sitten on luovuttava ammatistaan julkisen sektorin puolella. Yksityispraktiikan pitäjänä voi valikoida asiakkaansa, jos siihen tarvetta tuntee.
Tässä taas nähdään se, miten katolinen kirkko ja katolilaiset yrittävät tuputtaa omia käsityksiään myös niille, jotka eivät samoihin arvoihin usko! Sitten ihmetellään lehtien palstoilla, kun julkinen sana suhtautuu negatiivisesti katoliseen kirkkoon! No, ei ihme! Kyllä islaminuskoisiinkin suhtauduttaisiin todella ikävästi, jos he ryhtyisivät ajamaan EU:n alueella esim. sharia-lakia läpi ja kaikkia kansalaisia velvoittavaksi. Uskonto uskontona ja politiikka politiikkana!
Mielelläni näkisin, että tässä asiassa kaikki aborttia vastustavat pidättäytyisivät tekemästä sitä itselleen omassa elämässään ja tätä kautta toteuttaisivat vakaumustaan. Ja sitten muulla tavalla ajatteleville annettaisiin ihan rauhassa mahdollisuus tehdä omat valintansa ilman, että katolinen kirkko tyrkyttää sitä 'ainoaa oikeaa totuutta' tässäkin asiassa.
Vai voiko joku sanoa, missä vaiheessa abortti ei enää olekaan ok? Eli missä vaiheessa alkio muuttuu ihmisyksilöksi? Kahdeksassa viikossa? Kahdessatoista? Vai 24. raskausviikolla?
Minusta ainutkertainen yksilö syntyy hedelmöityshetkellä.
Katsohan lääkärikirjasta, siellä kerrotaan viimeinen laillinen raskausviikko, jolloin abortti voidaan vielä suorittaa. Mutta tätä aborttikeskustelua ja vääntöä milloin solumöykystä tulee ihminen, on aivan turha jatkaa jälleen kerran ja tämän otsikon alla. Aborttia sivuttiin siksi, että se on laillinen toimenpide, josta ei edes katolisen vakaumuksen perusteella voi lääkäri kieltäytyä. Ja hyvä näin.
"Totuudesta ei voi äänestää."
Se, mitä lääkärit ovat sitten aikoinaan päättäneet ainutlaatuisen elämänsiemen keskeytykseen soveltuvista viimeisistä viikoista on sosiaalinen sopimus, joka on kiinni kunkin yhteiskunnan yleisestä tilasta ja käytännössä aina muutoksessa. Nykyinen lääketiede voi pelastaa sen ikäisiä alkioita, joiden abortointi oli pari vuosikymmentä sitten ihan ok.
ei ole kokemusta siitä, millaista on olla ei-toivotusti raskaana. Naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan ja esim. raskauden jatkamisesta tai keskeyttämisestä. Jumalalla pelottelua ja Joulupukin lahjoilla pelottelua ei siinä kaivata. Eikä järjetöntä syyllistämistä, mitä monet uskovaiset tuntuvat ihan lämpimikseen harrastavan.
Ei tartte ryhtyä maanviljelijäksi. Voi toimia lääkärinä vaikka yksityispuolella ja valkata potilaat. Ja voi tehdä sellaisia lekurin hommia missä ei joudu tekemään "ikäviä" päätöksiä eikä pohtia eettisiä kysymyksiä.
Kaikki biologian ja embryologian oppikirjat sanovat, että elämä alkaa hedelmöityksestä. Jos siittiö ja munasolu ovat ihmisestä niin silloin
raskaudenkeskeytyksessä lopetamme ihmiselämän.
Se yksi solu mikä saa koko katolisen kansan pois tolaltaan on yhtä yksilöllinen ja relevantti ihminen kuin mikä tahansa yksittäinen solu minun yksilöllisessä ruumiissani.
Järki käteen katolinen kansa!
Hra Koposen historiantulkinnat ovat lievästi sanoen uskallettuja. Ehkä röyhkein esimerkki tästä on väite, jonka mukaan roomalaiskatolilainen kirkko on ainoa, joka vastusti kansallissosialismia ja antisemitismiä Kolmannessa valtakunnassa. Vaikka unohtaisimmekin sen pikkuseikan, että herrat Hitler ja Himmler - monista pienemmistä tekijöistä puhumattakaan - olivat elämänsä loppuun saakka katolilaisia (heitä ei koskaan ekskommunikoitu!), niin on sanottava, että katolinen kirkko ei kirkkona pannut rikkaa ristiin juutalaisten auttamiseksi tai Hitlerin väkivaltakoneiston vastustamiseksi. Toki monet yksittäiset katolilaiset tekivät näin, mutta kirkkona katolinen kirkko joko vaikeni tai esitti tukeaan Hitlerille. Useat Saksan katolisista piispoista näkivät Hitlerissä jopa Jumalan valitseman johtajan Saksan kansalle. Katolinen kirkko ärähti vain silloin, kun kirkon tai sen työntekijöiden omat edut olivat vaarassa.
Suurista kirkkokunnista puhtaimmat jauhot ovat pussissa evankelisella tunnustuskirkolla (die Bekennende Kirche), joka osallistui suoraan vastarintaan Hitleriä vastaan. Toki tämänkin kirkon lähimmäisenrakkaudella oli rajansa: homoseksuaalien ja Jehovan todistajien vainoa ei tunnustuskirkko pitänyt mitenkään kritiikin arvoisena.
Kaikista uskontokunnista taas puhtaimmin lienevät selvinneet juuri Jehovan todistajat. Tosin heidänkään kohdalla historia ei ole aivan niin puhtoinen kuin he itse mielellään väittävät.
hautaan asti hartaita katolilaisia myös Goebbels ja Heydrich perheineen. Tärkeitä herroja puolueessa ja vallankahvassa molemmat eikä varmasti kellään aikomustakaan niitä isoja pesueita ekskommunikoida. Totta on, että katolinen kirkko vaikeni kuoliaaksi mahtavan määrän ihmisiä. Miksihän sen kertominenkin on Herr Koposen mukaan jotenkin kiusallista?
Katolilaisia olivat kumpainenkin mainitsemasi. Heidän hartaudestaan en tosin menisi pistämään päätäni pantiksi.
Heydrichistä muistetaan mainita siellä missä hänestä kirjoitetaan, että ainakin hän oli suorastaan fanaattisen katolisen äidin oma kultapoika ja ihanteellisen katolisen perheen kulissia pidettiin innolla ja ponnella yllä niin lapsuusperheessä kuin katolisen ja vauraan Lina-rouvankin kanssa. Goebbelsin Magda-rouvan puolestaan kouluttivat ursuliinisisaret ja katolisia perhearvoja vaalittiin sitten sulassa sovussa kansallissoasialistisen eetoksen kanssa. Kivoja mainospoikia näpsäköissä edustusunivormuissaan, heitähän sitä katolisella kirkolla kansallissosialistisesta Saksasta ja saman ajan kiihkonationalistisesta oikeistolaisesta keskisestä ja itäisestä Euroopasta löytyy. Katolisen kirkon historia on todella melkoinen aarreaitta, kun vain Herr Koponenkin huomaisi...
kasvaa lukumäärältään maailman suurimmaksi, joissakin mielessä mahtavimmaksi, Totuuden vartijoiksi, niin silloin pienikin kauneusvirhe romuuttaa sitä mahtavuutta. Kun sitten tämä pieni kauneusvirhe kasvaa maanosia käsittäväksi skandaaliksi, silloin on vaikea puhua ainoasta oikeasta moraalivartijasta.
Jos lisäksi tämän suuren yhteisön jäsen ei suostu myöntämään tapahtuneita salailuja, virheitä, silloin olemme todella ikävässä tilanteessa.
Silloin olemme sulkeneet tien joka muuten johtaisi paranemiseen.
Historiaa on katsottava molemmat silmät auki.
Se mitä katolisessa kirkossa tapahtui viimeisen 50 vuoden aikana - ainoa positiivinen poikkeus oli II Konsiili - ei anna paljon mahdollisuutta kritisoida heitä, jotka kritisoivat kirkkoa. He eivät halua romuutta sitä, vaan pakottaa, mikäli vielä on mahdollista, muuttaa asioita, jotka olisi pitänyt muuttaa jo aikaisemmin.
Kaipaus dogmittoman, inhimilliseen rakkauteen on edelleen suuri.
Kyllä vain! Lisätietoja mm. Magda-rouvan ursuliinikytkennästä löytyy professori Guido Knoppin mainiosta kirjasta Hitlerin naiset. Kirja valottaa kiinnostavalla tavalla myös muiden kuuluisien natsien katolilaisuutta.
Totta joka sana, Jari! Eniten Koposen jutussa kuitenkin huvitti se, ettei hän itse tullut kertoneeksi olevansa katolilainen. Mikä siinä nyt niin hävettävää oli?
Koposen 'historiantietämys' on aikaisemminkin ollut varsin puutteellista ja vinoutunutta. Fakta vain on se, että viime vuosina katolinen kirkko maailmalla on etupäässä sekaantunut kaikkeen kiusalliseen. Turha siis ihmetellä uutisointia! Onneksi länsimaissa tiedotusvälineet saavat toimia vapaasti ja uutisoida epäkohdista. Kenties tämä on päässyt Koposelta unohtumaan, kun hän on niin tottunut Fides-tason uutisointiin. Ei siis ole peilin vika, jos naama on vino!
sanon sinulle, kristitty veli Jariällä:
Sinunkin valheillasi on lyhyet jäljet.
Ymmärrän, että olet henkilökohtaisesti pettynyt Katoliseen kirkkoon. Mutta jos olet onnellinen nykyisessä, kuten väität, niin miksi JATKUVASTI haukut entistä (johon tuskin kahdessa vuodessa voi päästä todella sisälle!)? Juuri tällainen toiminta tuottaa eniten haittaa ekumenialle, kuten sisar Benedicta Idefelt on useasti, viisaasti huomauttanut.
Joskus tuntuu, kuin sinut olisi suorastaan palkattu Katolisen kirkon mustamaalaamiseen?
Luterilainen kirkko on monella tavalla kriisissä, nuoret aikuiset eroavat jne. ja mietittäneen kuumeisesti keinoja tilanteen korjaamiseksi. Vuosikymmeniä vaatineet uudistukset (Virsikirja, Raamatun käännös, liturgia) eivät näytä tuottaneen mainittavasti tulosta. Minusta kristittyjen täytyy toimia tässä tilanteessa YHDESSÄ, eikä toinen toistaan haukkuen. Sinun historiantulkintasi on kaukana analyyttisestä ja suhtautumisesi katolisuuteen kaukana kristillisestä.
Aivan turhaa sinä Jaria haukut! Hän puhui pelkkää asiaa- mikä olis sitten vaihtoehtoinen toimintamalli? Pitäisikö kaikki katolisen kirkon ongelmat lakaista maton alle ja hyssytellä? Sitten ei tulisi kenellekään paha mieli, paitsi raiskatuille, pedofilian uhreille, ahdistelun uhreille ja kaikkinaisen muun väärinkäytön uhreille, mutta sehän ei enää ketään kiinnostakaan, pääasia että Kirkon maine säilyy ja pidetään kulissia kunnossa! Tätäkö te haluatte?
Mistä lähtien on ollut niin, että mustaa ei saa sanoa mustaksi? Milloin valhe on lakannut olemasta valhe? Kyllä minä jälleen kerran ihmettelen eräiden katolilaisten ajatuskulkua! Mitä turvaa siitä saa, että laittaa pään pensaaseen ja kieltäytyy näkemästä maailmaa ja kirkkoa sellaisena kuin se on? Ei valheellisuuteen pitäisi koskaan tuudittautua.
Kirkko ei muutu parempaan, jos ihmiset sen sisällä ovat valmiita aina kääntämään katseensa pois epäkohdista ja painamaan kaiken villaisella. Totuus tekee kuulemma kipeää, mutta siitä se kannattaisi katolisessa kirkossakin alkaa! Turha teidän on epäkohtien paljastajia moittia ja heitä vähättelemällä yrittää viedä pohja pois kritiikiltä.
mitä kirjoitin ja rauhoitu. En minä sanonut enkä tarkoittanut, että kirkon menneistä tai nykyisistä erehdyksistä, virheistä jne. pitäisi vaieta, kritiikki ei ole sallittua tms.
Minusta on valitettavaa, että Välskärin kertomukset ovat vaikuttaneet näin pitkälle tulevaisuuteen. Topelius tuskin aavisti, mikä vaikutus hänen pikku fiktiollaan olisi ei vain Suomessa, vaan myös Ruotsissa, ihmisten mielikuviin katolisesta kirkosta. Kun siihen lisätään nykymedian sensaationnälkäinen uutisointi, niin ei se välttämättä lisää todellista tietämystä. Ja missä ei ole todellista tietoa, ei ole asiallista kritiikkiäkään.
Valehtelua esiintyy kaikkialla, kyllä se sujuu ateistilta ja luterilaiselta jne. ihan mallikkaasti. Luterilaisesta lehdestä luin valituksen, että katolilaiset sentään selvittävät skandaalejaan, kunpa heilläkin...
On niin helppo projisioida kaikki paha "niihin toisiin". Kirkossa. Maailmassa. Joka tilanteessa.
Selityksesi on pelkkää tuulikanteleen helinää! Ensin toteat, että toki ongelmista saa puhua, mutta sitten hetkeä myöhemmin rivien välissä sen kiellät. Niin että miten se nyt on? Pelkkää sensaation nälkääkö uutisointi katolisesta kirkosta aina on? Miksi yrität vähätellä kirkon ongelmia? On jokseenkin lapsellista todeta, että ongelmia on kaikkialla ja ateistitkin osaavat valehdella. Niin? Tätä ei kai kukaan ole kiistänytkään, mutta tämän aloituksen tarkoituksena oli keskutella katolisesta kirkosta, sen ongelmista ja medianäkyvyydestä. Turha siis vetää muita kirkkokuntia tähän. Minä en näe sille muuta tarkoitusta, kun vesittää ja liudentaa katolisen kirkon ongelmia: kyllä ne muutkin osaa.
Joo, varmaan ne osaa, mutta ei se tee katolisen kirkon ongelmista yhtään sen sallitumpia tai vähäisempiä! Ja Välskärin kertomuksilla ei ole mitään tekemistä nykyisen uutisoinnin tai ihmisten käsitysten kanssa! Et kai tosissasi tuota heittänytkään? Kyllä kirkko on ihan itse oman maineensa pilannut!
Niin, ja olihan myös Mussolini katolilainen..
Ja Adolf Eichmann oli luterilainen.
Tuskin kummankaan elämä erityisesti antaa kuvaa sen enempää luterilaisuudesta kuin katolisuudesta. Yhtä vähän kuin Josef Stalin ortodoksisuudesta.
Jos valheillani on niinkin lyhyet jäljet, niin sinulle ei liene vaikeaa nimetä pari sellaista valhetta?
Tämä ensyklika Mit brennender Sorge, jonka mainitset, tuomitsi Kolmannen valtakunnan kirkkopolitiikan. Siinä paavi valitteli, ettei Saksa noudata sitä valtakunnankonkordaattia, jonka se on Pyhän istuimen kanssa solminut. Ensyklika valitteli m.m. luostarien sulkemista ja pappien virasta pidättämistä, uskonnonopetuksen vaikeutumista kouluissa jne. Samalla paavi tuomitsi myös kansallissosialismissa levinneen "uuspakanuuden" (Neuheidentum). Ensyklika ei tuominnut Saksassa vallitsevaa rasismia ja antisemitismiä, ei liioin kansallissosialistista politiikkaa yleensä.
katolisen kirkon historiasta ja nykypäivästä ei ole mitään projisointia, vaehtelua tai skandaalien rakentelua. Ei ole historiasta ja nykypäivästä kirjoittavien vika, että katolisesta kirkosta löytyy niin paljon moraalisesti väärää toimintaa. Siitä on kerrottava, ei sitä voi salailla. Kirkko omalla toiminnallaan on vaikuttanut siihen, mikä sen todellinen kuva on. Syytät nyt aivan vääriä tahoja omassa katkeruudessasi.
puhuttu laajemmalla ja rakenteellisemmalla tasolla siitä sidoksesta, joka vallitsi kansallissosialismin ja katolisen kirkon välillä ja siitä, kuinka haluton katolinen kirkko oli natsien rikoksiin millään tavoin puuttumaan.
on aivan turha osoitella sormella katolilaisia, kaikesta mitä Saksassa tapahtui. Molemmilla on rikollisensa, marttyyrinsä ja ennen kaikkea pelkurinsa, vallan myötäilijät.
Montako painosta tuohon aikaan taas otettiinkaan Lutherin teoksesta "Juutalaisista ja heidän valheistaan"?
Adolf Hitlerin ateistisella epäkristillisellä ideologialla oli Suomessakin aikoinaan paljon ihailijoita sekä uskovien että uskomattomien piirissä.
Jatka sinä kampanjaasi, minä lopetan tähän.
kirkkoihin kuulumattomana, historiaa tuntevana kansalaisena. En ole sen paremmin katolinen kuin luterilainenkaan eikä tässä ole kysymys mistää kat-lut-maaaottelusta, vaan historiallisen totuuden tarkastelusta. En voi sille mitään, että katolisen kirkon syyllisyys on tässäkin asiassa raskas. Jos se taakka ei olisi niin raskas, ei niin monien kärsimystä olisi sallittu silmät sulkien.
2000 vuoden ja miljoonien vajavaisten ihmisten yhteisöstä moraalisesti tuomittavaa, löytyyhän sitä jo tältä pikku palstaltammekin ja jokaisen omalta lyhyeltä vaellukselta.
Ei tarvitse olla edes ammattihistorioitsija huomatakseen tietyn vääristymän siinä, miten Suomessä on opetettu katolisuudesta. Vaikka kouluopetusta on jo kiitettävästi korjattu, niin mediassa korostuvat kielteiset seikat. Toisin sanoen, kun yleinen tietämys katolisuudesta on vähäinen tässä ympäristössä, niin mielestäni sellainen ihminen, joka ei itse ota selvää asioista, vaan tyytyy median uutisointiin, ei saa oikeaa kuvaa katolisesta kirkosta.
Mistä päättelet, että olisin katkera? Minusta nämä ovat asioita, joilla on tietyt historialliset ja ajankohtaiset syynsä, niihin voi ja kannattaakin vaikuttaa. Suhtaudun tulevaisuuteen luottavasti. Mielestäni kaikenlaisten viholliskuvien ja vastakkainasettelujen aika on ohi, keskinäisen kunnioituksen ja dialogin aika alkanut.
kirkon ongelmia, esimerkiksi Helsingin hiippakunnassa vallitsevaa tilannetta.
Median kannalta on onnetonta, että katolinen kirkko Suomessa on vetäytynyt jonkinlaiseen bunkkeriin, juuri kun tarve avoimeen kommunikaatioon on niin ilmeinen.
"Välskärin kertomuksilla ei ole mitään tekemistä ... ihmisten käsitysten kanssa!" Luulen, että on, mutta kuulisin mielelläni aatehistorioitsijan näkemyksen asiasta.
historiantutkimuksen piirissä kirjoitetaan katolisen kirkon väärinkäytöksistä, syynä ei kyllä ole kirjoittajien asenteet tai Välskärin kertomukset. Kirjoituksen synkkä sisältö selittyy kirkkosi synkällä historialla. En halua Suomeen sellaista kasvatusperinnettä, että tutkijat ja journalistit opetettaisiin epäobjektiivisiksi katolisen kirkon kohdalla ja koulittaisiin sulkemaan silmänsä kun pitäisi kirjoittaa asiallista tekstiä. Eikö sitten saisi siitäkään kirjoittaa kuinka mahtavaa roolia ovat Afrikassa taannoin hutujen ja tutsien keskinäisessä sodassa näytelleet juuri ja nimenomaan katoliset kirkonmiehet ja nunnat. Heidän asiaansahan käsitellään nytkin oikeusistuimissa.
Epäasiallisessa vastauksessasi Jarille olit sekä katkera että alennuit typerään ilkeilyyn. Se oli hieno näyttö katkeruudesta.
- objektiivisuutta opetukseen, tutkimukseen ja mediaan.
Kansanmurhiin syyllistyneet oikeuden eteen, ideologiasta ja uskonnosta riippumatta. Eikö se ole selvä asia?
The Observerin viestistä tuolla alempana kirjoitan sinulle Jariällä, että en missään nimessä ole tarkoittanut loukata sinua henkilökohtaisesti, ihmisenä. Ilmeisesti akateemisen maailman edustajia en yleensä osaa kohdella silkkihansikkain. Kenelle on paljon annettu, häneltä paljon vaaditaankin. Jos Katolista kirkkoa kuvaa pääsääntöisesti rikosten ja synkkien salaisuuksien tyyssijana, niin minusta se on massiivinen valhe. Ei tarvitse kaunistella, mutta ei myöskään vain kauhistella. Eli Spinozan sanoin: non ridere... sed intelligere.
Olen juuri lukemassa natsikauden historiasta ja minusta näyttää, että siitä on annettu yksipuolinen kuva, jonka puitteissa on vaikea ymmärtää TAVALLISTEN kunnon ihmisten mukautumista ja aktiivista mukaan menemistä natsien valheelliseen ideologiaan. Se olisi kuitenkin tärkeää, jotta historia ei toistaisi itseään.
"...katolinen kirkko ei kirkkona pannut rikkaa ristiin juutalaisten auttamiseksi tai Hitlerin väkivaltakoneiston vastustamiseksi."
Toivon, että luet esim. RABBI David G. Dalin kirjan "the Myth of Hitler's Pope".
Eikö ole kummaa, ettei kukaan haukkunut sodan aikana tai heti sodan jälkeen Katolista Kirkkoa siitä, ettei se tehnyt mitään juutalaisten auttamiseksi? Miksi kaikki väitteet ilmestyvät vasta 60-luvulla ja vielä fund.protestanttien ja joidenkin sekulaarien toimesta? Miksi suurimman puolustuksen ovat antaneet juuri JUUTALAISET?
Esim. Paavia ja Kirkkoa ovat puolustaneet: The Anti-Defamation League:sta Joseph L. Lichten, "A Question of Judgment (1963)", Israelin diplomaatti Pinchas Lapide "Three Popes and the Jews (1967)", juutalainen historioitsija Jeno Levai "Hungarian Jewry and the Papacy: Pius XII Did Not Remain Silent" (1968), Einstein, Israelin ensimmäinen päämies jne. jne.
Katolinen Kirkko pelasti n. 700 000 juutalista natseilta, toiseksi eniten liittoutuneiden jälkeen. Meillähän on myös kuvia Paavin loma asunnosta jossa muutamaa tuhatta juutalaista piiloteltiin.
Aina voi viilata pilkkua ja sanoa, että olisi voitu tehdä enemmän. Olen samaa mieltä.
Hitlerin Saksa oli pakanallinen, sosiaali-darwinistinen, vahvemman oikeutta ja viidakon lakia toteuttava instituutio. Niin katolisen kirkon kuin luterilaisen kristinuskontulkinnan piirissä oli niitä, jotka myötäilivät, ja niitä, jotka taistelivat natsipakanuutta vastaan.
Monet katolilaiset ja luterilaiset toimivat natsi-ideologiaa vastaan ja pelastivat ihmisiä murhaamiselta, mutta toiset eivät, vaan myötäilivät. Valtakunnanpiispa Muller oli evankelisen kirkon piispa. Mutta myös jotkut katoliset piispat ihannoivat natsismia, kun taas toiset saarnoillaan ärsyttivät heitä. Eräs saksalainen piispa, jonka nimeä en muista, joutui erityisen vihan kohteeksi, mutta natsit eivät uskaltaneet tappaa häntä yleisen mielipiteen takia.
Molemmilla puolilla oli kristittyjä marttyyreja kuten kat. Maximilian Kolbe ja lut. Dietrich Bonnhoefer.
Joskus vallitsee sellainen yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa heikoimpien tappaminen on varsin tavallinen laillinen medikaalinen prosessi, ja sen vastustajat vihattuja.
"on aivan turha osoitella sormella katolilaisia, kaikesta mitä Saksassa tapahtui. Molemmilla on rikollisensa, marttyyrinsä ja ennen kaikkea pelkurinsa, vallan myötäilijät.
Montako painosta tuohon aikaan taas otettiinkaan Lutherin teoksesta "Juutalaisista ja heidän valheistaan"?"
Kyllä minä tämän kappaleen sisällön allekirjoitan. Alkuperäisessä viestissäni totesin nimenomaan, ettei edes (yleeensä kritiikittömästi ylistetyllä) Tunnustuskirkolla ole puhtaita jauhoja pussissaan.
Herr Koponen vain totesi eilisessä artikkelissaan Hesarissa, että katolinen kirkko vastusti koko ajan natseja, kun taas luterilaiset ja muut myötäilivät. Tämä on luvalla sanottuna bullshittiä.
Pius XII on paavina hyvin ristiriitainen henkilö, ja hänen asennettaan holokaustin aikana on tulkittu hyvin monella eri tavalla. Arviot vaihtelevat "Hitlerin paavista" suureen humanistiin.
Totta on, että Pius XII pelasti henkilökohtaisella asioihinpuuttumisellaan Ikuisen kaupungin juutalaisia. Hän tarjosi Vatikaanissa pakopaikon 477 juutalaiselle, sen lisäksi Rooman luostareihin ja kirkkoihin kätkettiin noin 4300 juutalaista. Lisäksi paavi onnistui hankkimaan monelle kristityksi kääntyneelle juutalaiselle viisumit Etelä-Amerikkaan. Arviot, joiden mukaan paavi olisi pelastanut 700.000-800.000 juutalaista, on sen sijaan historioitsijoiden toimesta tyrmätty.
Yhtä lailla totta on sekin, että paavi kieltäytyi useaan otteeseen tuomitsevasti Kolmannen valtakunnan ja sen sateliittivaltioiden juutalaispolitiikkaa. Pius XII sanoi useaan otteeseen suoraan, että Vatikaani kylläkin tuomitsee antisemitismin asenteena, mutta se ei ota kantaa yksittäisiin lakeihin. Pius XII kieltäytyi lisäksi tuomitsemasta juutalaisiin kohdistuneita joukkomurhia, vaikka lukuisat tahot - myös lukuista katoliset papit ja piispat - tätä nimenomaisesti pyysivät.
Monien juutalaisten paavia myötäilevät lausunnot (esim. Pinchas Lapiden ja Golda Meirin) taas on nähtävä tuon ajan poliittisen tilanteen valossa. Israeli tarvitsi kiihkeästi Vatikaanin tunnustusta valtiona (sitä se ei ole saanut vieläkään), ja kannanotot paavin toimintaan on nähtävä tämän asian valossa.
Kaiken kaikkiaan on siis sanottava, että paavi Pius XII pelasti useiden juutalaisten hengen yksityishenkilönä, mutta paavina, katolisen kirkon päänä, hän pysyi hiljaa. Juuri tähän viittasin sanomalla, että "katolinen kirkko ei kirkkona pannut rikkaa ristiin juutalaisten auttamiseksi". Mainitsihan seuraavassa lauseessa, että monet yksittäiset katolilaiset kylläkin näin tekivät. Näin teki varmasti myös Pius XII.
Polleana poikana olet sitten ajatellut kirjoittaa Pius XII:sta 2. maailmansodan aikana. Hieno juttu. Mikähän mahtaa olla asiantuntemuksesi, että saatat kailottaa totutta ("Totta on...")? Kiitos vaan, mutta painu luterilaiselle palstalle huutelemaan.
Sinulla ei sitten käynyt edes mielessä mitä tapahtui hollantilaisille piispoille, kun he puhuivat juutalaisten puolesta. Kerropa meille. Sinulta unohtui Rooman päärabbin kääntyminen katolilaiseksi, nähtyään paavin kristillisen esimerkin - kiitokseksi hän otti joka kastenimekseen paavin oman kastenimen. Paavi ei koskaan toimi ainoastaan yksityishenkilönä - samoin kuin et sinäkään luterilaisena pappina voi toimia ilman, että annat tietynlaisen kuvan koko luterilaisen kirkon toiminnasta tekosillasi täällä, tai missä tahansa muualla. Keinotekoinen ero paavin ja Pacellin välillä ei millään tapaa tarkoita, ettei paavi pistänyt tikkua ristiin juutalaisten auttamiseksi. Päinvastoin.
On aika yksisilmäistä tulla riehumaan tälle palstalle paavista - ihan oikeasti. Uskoisinkin että jos sinä pitäisit huolta siitä että pysyt nyt kunnollisena protestanttina kun olet katolisen kirkon kerran jättänyt, ja me pidämme huolen siitä että olemme hartaita katolilaisia, niin kaikki hoituu paremmin ja ilman polemiikkia. Se olisi tässä tilanteessa parasta ekumeniaa - riittääköhän meillä rahkeet?
"Polleana poikana olet sitten ajatellut kirjoittaa Pius XII:sta 2. maailmansodan aikana. Hieno juttu. Mikähän mahtaa olla asiantuntemuksesi, että saatat kailottaa totutta ("Totta on...")?"
Minä olen tosin teologi enkä historioitsija, mutta väitän silti tuntevani II maailmansodan aikaisen historian suhteellisen hyvin. Asiat, jotka kirjoitin, ovat historiantutkimuksessa yleisesti hyväksyttyjä, monet muut ovat kiistanalaisempia.
"Sinulla ei sitten käynyt edes mielessä mitä tapahtui hollantilaisille piispoille, kun he puhuivat juutalaisten puolesta. Kerropa meille."
Saksan miehittämissä Alankomaissa maan katolinen ja reformoitu kirkko sopivat julkaisevansa yhtaikaa protestin juutalaisten kuljetuksia vastaan. Reformoitu kirkko veti tukensa asialta viime hetkellä, joten maan katolinen kirkko julkaisi protestin yksin. Tämän johdosta Gestapo vangitsi maan katoliset piispat sekä satoja pappeja ja sääntökuntalaisia. Osa heistä toimitettiin keskitysleiriin.
Luultavasti juuri tämä väkikohtaus sai paavin pidättytymään protesteista Saksaa vastaan. Hän pelkäsi ilmeisesti, että Saksassa ja maan miehittämillä alueilla olevat katoliset papit ja piispat joutuisivat kostotoimenpiteiden kohteiksi, mikäli Vatikaani tuomitsisi Saksan juutalaispolitiikan.
En äsken väittänytkään, että paavi olisi toiminut pahaa tahtoaan siten kuin toimi. Toki hänellä oli syynsä. Tämä ei kuitenkaan muuta faktoja paavin toiminnasta toiseksi.
Ehkä muistat vielä, että hra Koponen loihe eilen lausumahan, että katolinen kirkko ainoana tuomitsi natsien rikokset II maailmansodan aikaan. Protestantit hännystelivät hänestä Hitleriä. Tämä lausunto oli eilen ja on vielä tänäänkin ihan sitä itseään - tähän ei vaikuta se, miksi paavi pidättäyti lausunnoista.
"Sinulta unohtui Rooman päärabbin kääntyminen katolilaiseksi, nähtyään paavin kristillisen esimerkin - kiitokseksi hän otti joka kastenimekseen paavin oman kastenimen."
Ei tämäkään unohtunut - kaikki kunnia vain Eugenio-rabbille -, mutta ei se faktoja mihinkään muuta.
"Paavi ei koskaan toimi ainoastaan yksityishenkilönä."
Mitenkähän tämän ottaa. Katolilaisetkin muistelevat mielellään paavin toimineen yksityishenkilönä, jos tämä on vaikkapa siittänyt lehtolapsia tai päästänyt suustaan kaikenlaista kummallista. Jos paavin jokainen teko ja lausunto on ymmärrettävä kirkon pään ominaisuudessa tehdyiksi ja lausutuiksi, on paavi renessanssiaikaan teoillaan de facto poistanut selibaatin ja Galileo Galilein prosessin yhteydessä dogmatisoinut maakeskeisen maailmankuvan. Ethän sinäkään tätä tahdo?
Hollantilaisten (katolilaisten) piispojen protestista. Sen jälkeen kun piispat julkaisivat saarnansa, SS alkoi heti pidättää juutalaisia, juutalaisia jotka olivat kääntyneet katolilaisiksi, katolilaisia pappeja, nunnia ja munkkeja joilla virtasi tippakaan juutalaista verta suonissa. Protesti siis aiheutti välittömän vastaiskun, jollaista paavi ei olisi halunnut muualla Euroopassa. Oliskohan ollut vähän edesvastuutonta huutaa kajauttaa Vatikaanista sotahuuto Hitleria vastaan. Kuinka monta legioonaa on paavilla?
Paavi ei toiminut kuten toimi suojellakseen pappejaan, vaan välttääkseen enempiä juutalaisia vastaan tehtyjä iskuja.
Lisäksi mielestäni on ihan edesvastuutonta jäkättää siitä, ettei paavi pistänyt "tikkua ristiin". Se ei todellakaan ole totta. Renesanssi paavit ennättivät vaikka minkälaiseen vallattomuuteen, muttei se tarkoita että PAAVIT eivät tehneet tekosijaan PAAVEINA. He olivat kyllä huono esimerkki kristikunnalle, onneksi meillä on nyt jo vuosisatojen historia joka on pyhillä paaveilla varustettu. Ex cathedra lausunnot ovat sitten ihan eri asia, ja on aika kummallista jollei pappi ja teologi osaa erottaa niitä muista aktiviteetistä.
"Protesti siis aiheutti välittömän vastaiskun, jollaista paavi ei olisi halunnut muualla Euroopassa. Oliskohan ollut vähän edesvastuutonta huutaa kajauttaa Vatikaanista sotahuuto Hitleria vastaan."
Tätä on vaikea sanoa, koskei sitä koskaan yritetty. Unohtaa ei voi sitä, että Alankomaissa katolinen kirkko on pieni vähemmistökirkko, kun taas Saksassa se oli protestanttien kanssa tasavahva. Katolisen kirkon protesti olisi siis koskettanut suurta osaa kansasta. Eikä Hitlerillekään olisi ollut ihan yksinkertaista ryhtyä vastatoimiin puolta väestöä vastaan.
Saksassakin on esimerkkejä tehokkaista protesteista kansallissosialistien hallintoa vastaan. Eräs ensimmäisistä tuli itseasiassa katoliselta Oldenburgin Münsterinmaalta, jossa paikallinen piispa sai aikaan kampanjan, joka pakotti paikallisen puoluepampun peruuttamaan määräyksensä ristien poistamisesta koululuokista. Bielefeldissä sijainneiden Bethelin hoitokotien johtaja, luterilainen pastori Bodelschwing onnistui estämään laitostensa vaikeasti kehitysvammaisten potilaiden surmaamisen eutanasiaohjelmassa (jos kohta laitosten juutalaiset potilaat surmattiin). Hieman myöhemmin koko eutanasiaohjelma peruutettiin kansan vastarinnan vuoksi. Vielä sodan aikaan vuonna 1943 juutalaisten miesten kanssa naimisissa olleet saksalaisnaiset onnistuivat mielenosoituksillaan estämään miestensä lähettämisen kuolemanleireille.
Saksan kansallissosialistinen johto ei siis ollut aivan niin haavoittumaton protestien edessä kuin se itse mielellään väitti. Laajan kansanosan - vaikkapa Saksan katolilaisten - protesti juutalaispolitiikkaa vastaan olisi saattanut kääntää tilanteen. Mitenkään varmaa tämä ei tietenkään ole. Eikä kukaan voi sanoa, miten suuri osa Saksan katolilaisista olisi seurannut paavin kehotusta protestoida.
"Paavi ei toiminut kuten toimi suojellakseen pappejaan, vaan välttääkseen enempiä juutalaisia vastaan tehtyjä iskuja."
Paavin lopullisista motiiveista tuskin kukaan elossa oleva enää tietää, mutta uskoisin paavin olleen selvillä siitä, ettei mikään ulkopuolinen reaktio voi kääntää Saksan käsiin joutuneiden juutalaisten kohtaloa enää pahemmaksi. Paavihan ei virkkanut mitään vielä silloinkaan, kun kaasukammiot olivat täydessä käynnissä. Tästä on paha enää panna pahemmaksi.
Wikipedia: "According to the governmental statistics agency (CBS) 30% of the population consider themselves to be Roman Catholic, 20% Protestant (predominantly Dutch Reformed) and 8% 'other denominations'. 42% consider themselves unaffiliated."
Hiukan epäilen, ovatko nämä tilastot II maailmasodan ajalta. Minulla pitäisi olla jossain vanha Pikkujättiläinen noilta vuosilta, joten siinä lienee "ajantasaisempaa" tietoa. Voin koettaa etsiä sen huomiseksi-
Olet oikeassa siinä, että monet katolilaiset historian saatossa ovat langenneet TOTALITARISMIN pauloihin, pelosta, tyhmyydestä, kunnian- ja vallanhimosta tms. (Luulen, että totalitarismin kuten kaikkien muidenkin syntien alkuedellytys on aina pelko, joko ihmisten tai väärin käsitetty Jumalan pelko).
Ihmettelen, miksi haluat puhua siitä vain Katolisen kirkon erityisenä virheenä. Haukut silloin väärää puuta. Totalitarismin voi nimittäin yhdistää ja on yhdistettykin melkein mihin tahansa ideologiaan/uskontoon (esim. vaikkapa skientismiin, mikä avaa pelottavia näkymiä). Kristinusko ja totalitarismi ovat kuitenkin pohjimmiltaan yhteensovittamattomia. Eli kun mikä tahansa kristitty yhteisö alkaa harjoittaa ja sallia sitä, se on suoraan ristiriidassa oman syvimmän olemuksensa kanssa. Kristinuskon ytimessä on rakastava persoona, tai paremminkin persoona, joka on itse rakkaus (paavi Benedictus XVI:n ensimmäinen kiertokirje muistuttaa juuri tästä, että Jumala on rakkaus). Sitä on mahdotonta rehellisesti yhdistää totalitaristiseen ideologiaan. (Eräille katolisille järjestöille, kuten Opus Dei, tuosta saattaa tulla jopa kohtalonkysymys.)
Mistä johtuu totalitarismin lumo? Hypoteesini mukaan turvallisuuden tarpeesta. Mutta jo etukäteen tulisi ymmärtää, ettei se anna mitä lupaa. Ihmistä ei ole luotu minkään koneiston sätkynukeksi, vaan Jumalan yhteyteen, kuten pyhä Augustinus sanoo. Eikä Jumala ole diktaattori.
Palaan netin ääreen viikon kuluttua, hyvää jatkoa.
Keskustelun alkuun palataksemme, vähemmistö on kautta aikojen ollut "turvallinen vihollinen". Vai mitä?
pitävät monet perustellusti totaliristisena koneistona, jopa yhtenä maailman ensimmäisistä.
Minusta on järjetöntä nimittää katolista kirkkoa pieneksi vähemmistöksi sen paremmin globaalin mittasuhteen arvioinnissa kuin silloinkaan, kun puhumme vaikka natsi-Saksasta tai Keski-Euroopan maista laajemmin kansallissosialismin aikana. Maailmanlaajuisesti media kirjoittaa asiallisesti katolisen kirkon piirissä tapahtuvista väärinkäytöksistä ja katolisen hierarkian törkeästä sotkeutumisesta politiikkaan, eikä silloin puhuta mistään pienestä vähemmistöstä. Väitteesi ei kestä lähempää tarkastelua.
"...että paavi kieltäytyi useaan otteeseen tuomitsevasti Kolmannen valtakunnan ja sen sateliittivaltioiden juutalaispolitiikkaa. Pius XII sanoi useaan otteeseen suoraan, että Vatikaani kylläkin tuomitsee antisemitismin asenteena, mutta se ei ota kantaa yksittäisiin lakeihin....
...paavi Pius XII pelasti useiden juutalaisten hengen yksityishenkilönä, mutta paavina, katolisen kirkon päänä, hän pysyi hiljaa."
Paavi tuomitsi natsisimin kiertokirjeissään "Mit Brennender Sorge" ja "Summi Pontificatus". Näitä liittoutuneet pudottivat natsi-saksaan ilmateitse
80 000 kappaletta. New York Times otsikoi: "Pope Condemns Dictators, Treaty Violators, Racism."
Kiertokirjeet ovat nimenomaan paavien keino opettaa koko Kirkkoa. Hän siis ei toiminut yksityishenkilönä vaan Kirkon päänä.
"Pius XII kieltäytyi lisäksi tuomitsemasta juutalaisiin kohdistuneita joukkomurhia, vaikka lukuisat tahot - myös lukuista katoliset papit ja piispat - tätä nimenomaisesti pyysivät."
Tähän toivoisin historiallisia lähteitä.
"Arviot, joiden mukaan paavi olisi pelastanut 700.000-800.000 juutalaista, on sen sijaan historioitsijoiden toimesta tyrmätty."
Ja toiset historioitsijat (mm. juutalaiset) ovat päinvastaista mieltä.
"Monien juutalaisten paavia myötäilevät lausunnot (esim. Pinchas Lapiden ja Golda Meirin) taas on nähtävä tuon ajan poliittisen tilanteen valossa."
Israelin valtio muodostui jo -47. Suuriosa juutalaisten historioitsijoiden, rabbien jms. puolustuksista tulivat 60-luvulla milloin kat-nazi väitteet ilmaantuivat. Jos politiikka pitää ottaa huomioon niin minusta tulee myös tarkastella niiden tahojen motiiveja, jotka näitä väitteitä levittelivät (ja aloittivat).
Edelleen, minusta jokainen taho olisi voinut tehdä enemmän ja virheitäkin tehtiin. Minusta on vain asiatonta liioitella ja vääristellä asioita (en tarkoita sinua, vaan väitteiden aloittajia) ajaakseen omaa agendaansa. Syvällä natsi-saksassa oli varmastikin vaikeampaa taistella julkisesti heitä vastaan. Suurin osa taistosta käytiin maan alla. Helppoahan se on satojen kilometrien päästä omien joukkojen takaa julkisesti tuomita natsit ja heidän politiikkansa.
siunausta.
Juu, kaivoin sen vanhan Pikkujättiläisen vuodelta 1938 esiin, ja täytyypä tunnustaa, että sana "pieni" vähemmistön edessä on kyllä harhaanjohtava, kun puhutaan Alankomaiden katolilaisista 1930-luvulla. Tuon kirjan mukaan Alankomaissa oli tuolloin 40 % reformoituja, 35 % katolilaisia, 2 % juutalaisia ja loput "siviilirekisterissä".
"Paavi tuomitsi natsisimin kiertokirjeissään "Mit Brennender Sorge" ja "Summi Pontificatus"."
"Mit Brennender Sorge" - jonka muuten julkaisi jo Pius XI vuonna 1938 - kritisoi ennen kaikkea kansallissosialismin kirkkopolitiikkaa: pappien vangitsemisia, luostarien sulkemisia jne. Pius XI valittaa, ettei Hitler hallituksineen haluakaan noudattaa sitä valtakunnankonkordaattia, jonka hän "suurin epäillyksin ja miltei vastoin tahtoaan" oli allekirjoittanut. Samalla paavi tuomitsee myös selkein sanoin kansallissosialistien piirissa suositun "uuspakanuuden" eli yrityksen elvyttää vanha germaaninen uskonto.
"Summi Pontificatus", jonka Pius XII julkaisi lokakuussa 1939, siis pian sodan alkamisen jälkeen, tuomitsee ennen kaikkea kaksi nykyajan erehdystä: sen, etteivät kaikki ihmiset olisi tasa-arvoisia ja sen, että valtion suvereeniudella ei olisi rajoja. Juuri nämä erehdykset ovat paavin mukaan johtaneet juuri alkaneeseen suursotaan. Kritiikin kärki on siis selvästi suunnattu kansallissosialistista ideologiaa vastaan, mutta tätä ei mainita kertaakaan nimeltä. Liioin ei mainita Saksaa tai juutalaisia. Sitä vastoin paavi kyllä valittelee katolisen Puolan, "kirkon rakkaan tyttären", joutumista hyökkäyksen kohteeksi.
Kumpikin ensyklika on siis selvästi negatiivinen kansallissosialismia kohtaan. Mit Brennender Sorge perustaa kuitenkin kritiikkinsä ennen kaikkea kansallissosialismin kirkkovastaisuuteen, ja Summi Pontificatus taas on kovin kukkaiskielinen lausunnoissaan.
""Pius XII kieltäytyi lisäksi tuomitsemasta juutalaisiin kohdistuneita joukkomurhia, vaikka lukuisat tahot - myös lukuista katoliset papit ja piispat - tätä nimenomaisesti pyysivät."
Tähän toivoisin historiallisia lähteitä."
Liitän tähän osan Pius XII:ta käsittelevää artikkelia englanninkielisestä Wikipediasta. Wikipediasta löytyy myös lisätietoa lähdeviitteiden alta:
"The Holocaust
Pope Pius issued no condemnation of Kristallnacht on November 1938, although he was informed of it by the papal nuncio in Berlin. [33]
In March 1939, Pius did obtain 3,000 visas for European Jews who had been baptized and converted to Catholicism to go to Brazil, although two-thirds of these were later revoked for "improper conduct" (i.e. continuing to practice Judaism). [34]
In the spring of 1940, Pius declined to act when Chief Rabbi of Palestine, Isaac Herzog, asked Cardinal Secretary of State Luigi Maglione to intercede on behalf of Spanish and Lithuanian Jews facing deporation to Germany.[35]
In 1941 Cardinal Theodor Innitzer of Vienna informed Pius of Jewish deportations in Vienna.[36] Later that year, when asked by French Marshal Henri Philippe Petain if the Vatican objected to anti-Jewish laws, Pius responded that the church condemned racism, but would not comment on specific rules.[37] Similarly, when Petain's puppet government adopted the "Jewish statutes," the Vichy ambassador to the Vatican was told that the legislation did not conflict with Catholic teachings.[38] In October of 1941 Harold Tittman, a U.S. delegate to the Vatican, asked the Pope to condemn the atrocities against Jews; Pius replied that the Vatican wished to remain "neutral,"[39] reiterating the neutrality policy which Pius invoked as early as September 1940.[40]
In 1942, the Slovakian charge d'affaires, told Pius that Slovakian Jews were being sent to death camps.[41] In August 1942, by which time it has been estimated than 200,000 Ukrainian Jews had been killed, in response to a letter from Andrej Septyckyj, Pius advised Septyckyj to "bear adversity with serene patience" (a quote from Psalms).[42] On 18 September 1942, Monsignor Giovanni Battista Montini (who would later become Pope Paul VI), wrote to Pius, "the massacres of the Jews reach frightening proportions and forms."[43] Later that month, when Myron Taylor, U.S. representative to the Vatican, warned Pius that silence on the Holocaust would hurt the Vatican's "moral prestigue", the Cardinal Secretary of State replied that the "rumors" about crimes committed against Jews could not be verified.[44] In December 1942, when Tittman Cardinal Secretary of State Maglione if the Pius would issue a proclamation simialar to the Allied declaration "German Policy of Extermination of the Jewish Race," Maglione replied that the Vatican was "unable to denounce publicly particular atrocities."[45]
In late 1942, when it became clear that an allied victory over the Nazis was inevitable, Pius XII advised German and Hungarian bishops that speaking out against the massacre of the Jews would be politically advantageous.[46] On April 7, 1943, Cardinal Tardini, one of Pius’s closest advisors, told Pius that it would be politically advantageous after the war to take steps to help Slovakian Jews. [47]
In January 1943, Pius would again refuse to publicly denounce the Nazi violence against Jews, following requests from Wladislaw Raczkiewicz, president of the Polish government-in-exile, and Bishop Konrad von Preysing of Berlin.[48] On September 26, 1943, following the Nazi invasion of Italy, Nazi officials gave Jewish leaders in Rome 36 hours to produce 50 kilograms of gold (or the equivalent in dollars or sterling) threatening to take 300 hostages. In his memoir, then Chief Rabbi of Rome, recounts that he was selected to go to the Vatican and seek help.[49] The Vatican offered to loan 15 kilos, but the offer proved unnecessary when the Jews received an extension.[50] Soon afterwards, when deportations from Italy were imminent, 477 Jews were hidden in the Vatican itself and another 4,238 were protected in Roman monasteries and convents.[51]
In March 1944, through the papal nuncio in Budapest, Angelo Rotta, urged the Hungarian government to moderate its treatment of the Jews.[52] These protests, along with others from the King of Sweden, the International Red Cross, the United States and Britain led to the the cessation of deportations on 8 July 1944.[53] Also in 1944, Pius appealed to 13 Latin American governments to accept "emergency passports", although it also took the intervention of the U.S. State Department for those countries to honor the documents.[54]
When the church transferred 6,000 Jewish children in Bulgaria to Palestine, Cardinal Secretary of State Maglione reiterated that the Pope was not a supported of Zionism.[55]
In 2005, Corriere della Sera published a document dated 20 November 1946, ordereding Jewish children in France, who had been baptized by Catholics during the war, should be kept in the custody of the Church; the document stated that the decision "has been approved by the Holy Father." At least Angelo Roncalli (who would become Pope John XXIII) ignored this directive.[56] Two Italian scholars, Matteo Luigi Napolitano and Andrea Tornielli, confirmed that the memorandum was genuine although the initial reporting by the Coriere della Sera was misleading, as the document had originated in the French Catholic Church archives rather than the Vatican archives.[57] Abe Foxman, the national director of the Anti-Defamation League (ADL), called for an immediate freeze on Pius's beatification process until the relevant Vatican Secret Archives and baptismal records were opened. Foxman, a holocaust survivor who was baptized by his Polish nanny during the war, had undergone a similar experience when his parents had to fight a protracted custody battle after the war.[58]"
Wikipedia ei tietystikään ole mikään vastaansanomaton auktoriteetti, mutta artikkeli viittaa useisiin lähteisiin ja se on perusteellisesti ja perustelevasti kirjoitettu.
""Arviot, joiden mukaan paavi olisi pelastanut 700.000-800.000 juutalaista, on sen sijaan historioitsijoiden toimesta tyrmätty."
Ja toiset historioitsijat (mm. juutalaiset) ovat päinvastaista mieltä."
Minun tietääkseni näin suuria lukuja on esittänyt vain Pinchas Lapide (sekä he, jotka hyväksyvät Lapiden luvut niitä sen paremmin tutkimatta). Kun kuitenkin holokaustista selvinneiden luku koko Saksan miehittämällä alueella arvioidaan noin miljoonaksi, tuntuu 700.000 kovin suurelta. Huomattava osa Saksan juutalaisiahan pakeni jo ennen sotaa, ja suuri osa Euroopan juutalaisista asui ortodoksisilla alueilla.
""Monien juutalaisten paavia myötäilevät lausunnot (esim. Pinchas Lapiden ja Golda Meirin) taas on nähtävä tuon ajan poliittisen tilanteen valossa."
Israelin valtio muodostui jo -47. Suuriosa juutalaisten historioitsijoiden, rabbien jms. puolustuksista tulivat 60-luvulla milloin kat-nazi väitteet ilmaantuivat. Jos politiikka pitää ottaa huomioon niin minusta tulee myös tarkastella niiden tahojen motiiveja, jotka näitä väitteitä levittelivät (ja aloittivat)."
Israel on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt saamaan Vatikaanin tunnustuksen; olisihan tämä hyvin vahva moraalinen ja vertauskuvallinen tuki Israelille. Israelin kansainvälinen asema ei 1960-luvulla vielä ollut mitenkään vahva, joten kaikenlainen tuki olisi tullut tarpeeseen.
Tietysti pitää paikkansa sekin, että myös paavin arvostelijoilla oli "oma lehmä ojassa". Saksassahan kansallissosialistisen menneisyyden selvitystyö alkoi todenteolla vasta 1960-luvulla, ja tällöin haluttiin tutkia kaikki natsismin syntyyn ja etenemiseen johtaneet ilmiöt juurta jaksain. 60-luvun nuoret radikaalit suhtautuivat katolisen kirkon tapaisiin instituutioihin erittäin kriittisesti, ja kirkon ambivalentti rooli kansallissosialismin aikaan oli tervetullut lyömäase koko kirkkoa vastaan.
Wikipedia ei tosiaan ole ehkä se luotettavin lähde, mutta onneksi artikkeli ei ollut yksipuolinen:
(Pius XII=Pacelli)
In March 1935, Pacelli wrote an open letter to the Bishop of Cologne, calling the NAZIS "false prophets with the pride of Lucifer."
On April 28, 1935 before 250,000 pilgrims at Lourdes, France, said of the NAZIS, "It does not make any difference whether they flock to the banners of the social revolution, whether they are guided by a false conception of the world and of life, or whether they are possessed by the superstition of a race and blood cult" and called the NAZIS "miserable plagiarizers who dress up ancient error in new tinsel."
In 1938, Pacelli had spoken at the Cathedral of Notre Dame in Paris against the Nazi “pagan cult of race,†as well as the “vile criminal actions†and “iniquitous violence†of the Nazi leadership.
On September 6, 1938, in speech to a pilgrims which was reported by the international press Pius XI said: "ANTI-SEMITISM is incompatible with the lofty thought which that fact expresses. It is a movement with which we Christians can have nothing to do. No, no, I say to you it is impossible for a Christian to take part in ANTI-SEMITISM. It is inadmissible. Through Christ and in Christ we are the spiritual progeny of Abraham. Spiritually, we are all Semites."[24]
Pius XII's famous Christmas broadcast of 1942, referred to "all who during the war have lost their Fatherland and who, although personally blameless, have simply on account of their nationality and origin, been killed or reduced to utter distinction," but did not specifically mention the Jews.[26] German war documents reveal the FUROR Pius XII's speech aroused within NAZI ranks:
"In a manner never known before...the Pope has repudiated the National Socialist New European Order. His radio allocution was a masterpiece of clerical falsification of the National Socialist world-view....His speech is one long attack on everything we [the NAZIS] stand for....God, [Pius XII] says, regards all peoples and races as worthy of the same consideration. Here he is clearly speaking on behalf of Jews... Here he is virtually accusing the German people of injustice toward the Jews, and makes himself the mouthpiece of the Jewish war criminals." [27]
HITLER discussed in a meeting on 26 July 1943 the possibility of invading the Vatican and IMPRISONING the POPE in Upper Saxony.[30] In 1943, Adolf Hitler threatened to level the Vatican with "blood and fire." One of the more recent confirmations of this plot was reported in the Italian newspaper Avvenire which suggested that Hitler ordered SS General Karl Wolff, a senior occupation officer in Italy, to kidnap Pius XII.
Adolf HITLER said "[Pius XII] is the only human being who has always contradicted me and who has never obeyed me. [32]
Edelleen: Kirkko ja Paavi ei ollut hiljaa. Aina olisi voitu tehdä enemmän. Pätee kaikkiin osapuoliin.
Siunausta.
Edellisessä viestissäni en puhunutkaan muusta kuin katolilaisesta vähemmistöstä Suomessa. Halusin palauttaa keskustelua aiheeseen, ja siinähän on juuri kysymys katolisen kirkon mediakuvasta meillä, Topeliuksen perinnöstä jne.
Suomen väkiluku on yli viisi miljoonaa, joista suurin osa kuuluu luterilaiseen kirkkoon.
Katolisen kirkon jäsenmäärä Suomessa on n. 8000, eli promilleluokan vähemmistö. (Kaikki katolilaiset mahtuisivat Hartwall-areenaan, tai pariin huvijahtiin, ainakin sellaisiin juuri valmistuneen Freedom of the Seas -aluksen kokoisiin).
Tämä oli pakko selittää, nyt sitten poistun viikoksi. Lopputoivomus: lukekaamme toisen viesti huolellisesti ja yrittäkäämme parhaamme mukaan ymmärtää, mitä hän tarkoittaa, ennen kuin vastaamme. Hyviä keskusteluja.
"Israeli tarvitsi kiihkeästi Vatikaanin tunnustusta valtiona (sitä se ei ole saanut vieläkään)"
Kiitän kannanotostasi ja pointeistasi, mutta tämä lause ei parhaan käsitykseni mukaan pidä paikkaansa. Vatikaanivaltio tunnusti Israelin vuonna 1993 ja muodosti sen kanssa täydet diplomaattiset suhteet Pyhän Istuimen välityksellä apostolisen nuntiatuurin kautta.
olihan taas lapsellisen fanaattista. Älä sinä nyt kaikkea propagandaa usko. Toivotaan ja rukoillaan yhdessä että tuo sinun uskomaton (teeskennelty?) sinisilmäisyys kokemuksen myötä karisee.
Elikkäs että siunausta, sitäpä sitä.
kipeämmin tarvitsi Israelin valtio Vatikaanin (mahdollista) tunnustusta ja sen aiheuttamaa lumipalloefektiä pian perustamisensa jälkeen. SEHÄN se oli Jarin viestin olennainen - ja oikeaan osuva - pointti.
Kiitos oikaisusta! Tietoni olivat näemmä tosiaan jämähtäneet 1990-luvulle - silloin kun minä vielä olin nuori... (ah ja voih!).
Miten muuten mahtaa olla sen pääkaupunkiasian laita? Istuuko nuntius Jerusalemissa vai Tel Avivissa?
Monsignor Antonio Franco on Jerusalemin ja Palestiinan apostolinen delegaatti sekä Israelin ja Kyproksen apostolinen nuntius. Ensinmainittu on siis alemman tason virka. Nuntiatuurin postiosoite sijaitsee Vanhassa Jaffassa, joka taas sijaitsee Tel Avivissa. Sen sijaan delegaation osoite on Jerusalemissa. Sitä en tiedä, kummassa hän asuu.
Ei pidä kokonaan unohtaa, että II maailmansodassa taisteli lopulta pieni Suomikin kirkkonsa tukemana fasismin rinnalla Neuvostoliittoa ja liittoutuneita vastaan. Lisäksi oli samalla puolella joitakin akseleita jossa katolisetkin olivat urhoollisesti mukana.
Yksittäisistä henkilöistä jotkut tekivät todella jaloja tekoja toiset taas hyvässä uskossa äärimmäistä pahaa.
Pisteitä noista tapahtumista on moneen kertaan jaettu siten, että varsinainen totuus on kovasti hämärtynyt.
Joku viisas on sanonut, ettei historiaansa pitäisi unohtaa. Esillä olevassa asiassa monet ovat kovasti huonomuistisia.
Turust
Saakohan alkuperäinen syytös negatiivisesta uutisoinnista vettä myllyynsä illan dokumentista (MTV3), jonka nimisuomennos on alkuperäänsäkin raflaavampi: God's Rottweiler / Jumalan verikoira.
Valoittuuko muuten alla sekä tausta saksalaisen Benedictus XVI:n lempinimelle että dokumentin suomennokselle? Ei aivan katolilaisuus-palstan asiaa, mutta vähän kevennystä näemmä kaivataan.
Vanhimpiin koirarotuihin kuuluva rottweiler on peräisin roomalaisvallan ajoilta, jolloin rodun yksilöitä pidettiin paimenina. Roomalaiset legioonat toivat Alppien yli mukanaan koiria. Rottweilin seudulla ne risteytyivät paikallisten koirien kanssa. Rotu nimettiin vanhan saksalaisen Rottweilin kaupungin mukaan rottweilinteurastajankoiraksi.
Verikoira eli vihikoira on vanhimpia ajaviin ja jäljestäviin koiriin kuuluvia rotuja. Se kehitettiin alunperin suurriistan jäljestykseen, mutta myöhemmin sitä alettiin käyttää ihmisten jäljestykseen, mistä se nimenomaan onkin nykyisin tunnettu.
Verikoira sai nimensä siitä, että se oli nimenomaan puhdasverinen, eikä suinkaan siksi, että olisi ollut mitenkään verenhimoinen. Päinvastoin, löydettyään "uhrinsa" se ilostuu ja saattaa häntää heiluttaen nuolla tämän kumoon.
Verikoira on rauhallinen ja lempeä, leikkisä ja humoristinen. Se on ystävällinen ihmisiä kohtaan, joskin hiukan varautunut vieraille. Se ei mielellään riitele toisten koirien kanssa. Tärkein luonteenpiirre on itsepäisyys, mikä tekee siitä loistavan jäljestäjän ("kesken ei lopeteta").
Verikoira ei hauku (ei osaa), vaan se ulvoo. Ääni onkin todella vaikuttava.
Lukekaapa tuosta alta. Herr Koposenkin olisi hyvä lukea, niin ehkäpä ymmärtäisi, kun katolisen kirkon kannanotot eivät mene aina ihan nurkumatta läpi maailman lehdistössä...
Vatikaani entistä raivokkaammin samaa sukupuolta olevien liittojen kimpussa
Paavi Benedictus XVI käytti jopa pääsiäisjuhlaa ilmaistakseen kielteisen kantansa homoihin. Hän johti perinteisen ristisaaton. Sen kuluessa hän puhui epäsuorasti homoista. Paavi vaati yhteiskuntaa ympäröivän saastan puhdistamista. Hänen mukaansa maailma on saatanallisen ylimielisyyden otteessa, jonka tarkoituksena on perheen eliminoiminen.
Taustana entistä jyrkemmälle tuomiolle on esimerkiksi juuri pidetyt vaalit Italiassa. Vatikaani tuki avoimesti vanhoillista Berlusconin johtamaa koalitiota, joka hävisi vaalit. Vasemmisto on ilmoittanut, että he aikovat voitettuaan vaalit ajaa läpi lain, joka takaa samaa sukupuolta oleville pareille samat oikeudet kuin tavallinen avioliito mahdollistaa.
***
Katolisella kirkolla alkaa maltti loppua. Helmikuussa Espanjan katolisen kirkon piispa Antonio Algora vertasi Espanjan pääministeriä José Luis Rodriguez Zapateroa Rooman hirmuhallitsijaan Caligulaan. Syynä oli Zapateron laiksi ajama, samaa sukupuolta olevien henkilöiden täydellinen avioliitto.
Kaikki alkaa jossakin vaiheessa.
Aika karsii väärät oksat, siksi voi luottaa siihen, että rakkaus voittaa lopussa vanhentuneet dogmit.
Hyvää viikonloppua.
kohtuullisen positiivinen kuva edesmenneestä paavista jonkinlaisena liberaalina, kunnes eräs fundamentalistinen kirjoitus houkutti lukemaan katolilaisuudesta lisää tältä palstalta. En osannut edes kuvitella miten konservatiivinen paavi ja hänen kirkkonsa virallinen opetus on, ennen kuin rouskut, LLL:ät sun muut valistusupseerit tämän toivat sen tällä palstalla julki. Eipä katolilaisuus ollut herättänyt edes minkäänlaista kiinnostusta juuri olemattoman uutisoinnin takia.
Ja konservatiivisuus ja yhden totuuden politiikka herättää minussa vastenmielisyyttä, ei uskovaisuus sinänsä, joka on jokaisen oma asia, jos suodaan myös toisille elää omalla tavallaan.
Pedofiliatapauksesta tuli skandaali lähinnä kirkon skandaalimaisen vähättelyn ja peittelyn takia, jota palstan vakio valistusupseerit täällä edelleen toteuttavat, eikä sen takia että pedofiilitapauksia ylipäänsä löytyi joukosta. Pedofiliaa esiintyy kaikkialla, missä lasten kanssa pääsee tekemisiin. Saivartelu, pikkumaisuus ja älyllinen epärehellisyys on myös niitä asioita, joihin tällä palstalla törmää alituiseen.
"Katolisuus koetaan jostain syystä selvästi pelottavampana kuin ortodoksia tai muut kirkot. Pelolla on pitkälle historiaan ulottuvat juuret, joista vähäisin ei ole Topeliuksen kirjoittama historiallinen romaani, Välskärin kertomukset. Se on tosin vasta viime vuosisadan tuote, mutta kirjailija piirtää jesuiittamunkki isä Hieronymuksesta niin kammottavan kuvan, että se on tainnut upota niidenkin alitajuntaan, jotka eivät kirjaa ole edes lukeneet."
Näin kirjoittaa (luterilainen) Sirkku Nyström Kirkko&Kaupunki -lehdessä 1996, n:o 42 kolumnissaan "Miksi katolisuus pelottaa?". Tuossa vain ote mielenkiintoisesta jutusta. Ei minustakaan ole mitään liioittelua väittää, että Topeliuksen luoma fiktiivinen hahmo on jättänyt tietyn jälkensä siihen kuvaan, joka ihmisillä Suomessa (ja Ruotsissa) on katolisesta kirkosta. Toivottavasti kirkkoamme opitaan tuntemaan yhä enemmän tosiasioiden pohjalta, eikä vain kielteisten vaan yhtä hyvin myönteisten.