Olin "uskovainen" lähes kaksi vuotta. KOetin uskoa ja uskoa ja luottaa ja muuttua. Mulle luvattiin vaikka mitä hienoa mutta mitään siitä ei koskaan kuulunut. Lopulta minun oli vaan pakko todeta että ainakin Helluntalaisuus on vain tiukka sarja erilaisia opittuja mielipiteitä joista pidetään kynsin hampain kiinni. Niistä luopuminen on tabu. Loppujen lopuksi minulle selvisi että kaikki tehdään loppujen lopuksi ITSE! Siihen jopa kehoitetaan. Tekemään itse kaikki. Taistelut "syntejä" vastaam tehdään aivan itse eikä siihen ole muuta voimaa kuin vankat ja opitut mielipiteet. Lopulta en jaksanut enää elää sitä elämää. En voi muuttaa itseäni toisen mielipiteiden mukaan. Jotka ovat vain opittuja,ja joita toistettu vuosisadasta toiseen.
Tulin siihen tulokseen että.
Syvästi-Pettynyt
12554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sama täällä. meitsikin on kokenut samallailla.
muistan kuinka yritin olla äidilleni? ns.uskovaista jotta edes jollakin tavoin kelpaisin hänelle,mutta ei,ei,ei,ei.
yritin miellyttää,miellyttää.ajattelin itsekseni:jospa nyt olisin toisenlainen jospa sitten---mutta ei?
ja kaikki ns.uskovaiset? sanovat,kyllä jumala hoitaa,jumala hoitaa ei tarvi itte tehdä mittään kun jumala hoitaa...
mutta taas raamatussa sanotaan että mein pitäs ittekki tehdä jottain? joten missä on menty vipuun? ei jumala haluu mein olevan passiivisia ja etteikö hoideta omaa osuuttamme.kaikki on seotettu.kukaan ei käytä enää järkeään!!
Älä silti menetä uskoasi Jeesukseen. Seurakunnat ovat vajavaisia ja opetus usein mitä sattuu. Pyydä Jumalaa, että Hän täyttää sinut Pyhällä Hengellä ja antaa Sanastaan sinulle opastuksen.
Minä olen lujassa uskossa, enkä kuulu mihinkään muuhun seurakuntaa kuin Jeesuksen ikiomaan yhteisöön. Toki Hän on johdattanut minulle muutamia hyviä ja rakkaita uskonystäviä joiden kanssa silloin tällöin vahvistumme yhteisestä uskostamme erään ystävämme kotona.
Jeesus on tehnyt kohdallamme ihmeitä, vaikka meillä ei muita johtajia, eli siis paimenia olekkaan, kuin itse Hän.
Herra toimii omalla ajallaa meidän kaikkien kohdalla ja Hän irottaa pikkuhiljaa ja rauhallisesti meitä sidonnaisuuksistamme ja synnistämme, ei ikinä painostamalla, vaan rakkaudella.
Kun tulin uskoon, helluntaiseurakunnan vanhimmat lupasivat, että saan Jumalalta voiman erota kaljasta ja tupakasta, ja he saivat profetioita, että löydän pian uskovan tyttöystävän seurakunnasta. Kävin heidän kanssaan henkilökohtaisia keskusteluja, ja kaikenlaista luvattiin. Ei auttanut kokosydäminen antautuminen, ei henkikaste, ei sielunhoito,ei mikään. Mikään ei muuttunut. Jonkun vuoden jälkeen minua alettiin karsastaa ja kartella, puhuttiin lihallisesta uskovasta ja luopiosta, tuli kadotustuomioita. Siksi lähdin heidän keskeltään.
mutta ethän pane Jeesuksen päähän ihmisten tekoja. Jeesus on rakkaus, pikämielisyys, kestävyys ja varmuus. Usko Häneen ja pyydä Häneltä Pyhän Hengen täyteyttä ja lue Sanaa. Sellaisena sinä kelpaat. Tärkeintä on, että haluaa antaa Hänelle elämänsä ja elää Hänessä. Kaikki muu annetaan aikanaan. Aikanaan sinä selviät sidonnaisuuksista ja synneistä ja elämääsi tulee kestävä rauha.
Kovia lupailet, että aikanani selviän sidonnaisuuksista. Kertomastani on nimittäin aikaa 22 vuotta. Vielä pysyvät kalja ja tupakka matkassa.
Pahempi on se joka suusta ulos tulee, pahat ajatukset, ahneus, syytökset, kovat sanat....
Suusta sisään menevä voi kyllä turmella Jumalan astiaa, eikä ole todellakaan itselle terveellistä ja varsinkin jos kalja on kuvioissa liika kiskomisena, aiheuttaa se jos mitä muitakin ongelmia.
Mutta silti minä uskallan sanoa, että sinä kelpaat Jumalalle.
Ainakin sinä pääset viimeistään noista turmelijoista eroon, sitten kun et ole ruumiisi vanki enää. Minulla on usko siihen, että se on mahdollista jo aikaisemminkin ja toivo ei häpeään saata.
Älä hylkää syntiesi takia Jeesusta, ettei Hänen kova katkera ristinkuolemansa hukkaan menisi.
Puhu Hänelle synneistäsi ja pyydä Häntä apuun, mutta älä pety jos apu ei sinun ajallasi tule.
Muista, että pahat ajatukset ja teot ovat synti ja niistäkin saa vapautuksen.
Tämä synti asia on niin vaikea asia, meille jotka olemme heräänneellä omallatunnolla, että toivon ja rukoilen, että Jeesus lähettään tänne kirjoittamaan sellaisen henkilön jolla on siihen koulutus, minun koulutukseni tuolla alueella on liian vajavainen.
Ainoastaan sen tiedän varmuudella, että Jeesus ei sinua hyljeksi, sinä itse itseäsi hyljeksit ja ne kasvamattomat uskovaiset. Mene kaikkinesi Hänen luokse, Hän antakoon kyvyn parempaan elämään.
Parannusta meidän tulee tehdä jatkuvasti. Tiedäthän että emme saa varastaa, valehdella, tehdä huorin, olla kunnioittamatta vanhempiamme, tappaa.....
Sellaiset synnit ovat ilmeisiä ja niistä tulee heti tehdä parannus. Sidonnaisuuksista saa Jeesus itse vapauttaa, koska ihminen on usein niin kyvytön niiden kanssa.
Ikävä kyllä, jokaisella on syntiä, toisella ilmeisempiä ja toisella salaisempia ja niistä jokaisen tulee tehdä Jeesuksen avulla parannusta.
Rukoillaan, että Jeesus lähettää ihmisen, jolla on tästä selkeää tietoa, tuomaan sitä tänne.
Muista, älä jätä Jeesusta, parasta ystävääsi ja varmaa apuasi ja Jumalaa, jota me saamme kunnioittaa ja rakastaa tälläisinämme, vajaina.
sinulle ei tuputeta uskoa, mutta saatat parantua alkoholismista. Ei sielläkään patenttilääkettä ole: kaikki lähtee sinusta itsestäsi ja päätöksistäsi. Tukea sieltä saat. Paljon tukea.
Onnea matkaan.
Ei kenestäkään synnitöntä tule. Kuolemaan asti olemme syntisiä, mutta me uskovat olemme ARMAHDETTUJA SYNTISIÄ. Tilanne on sellainen kuin on kuvattu Roomalaiskirjeen 7. luvun lopussa:
14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Huomatkaa tuo viimeinen virke: "Niin minä siis TÄMMÖISENÄNI palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." Uskova kelpaa Jeesuksen sovitustyön tähden Jumalalle, voi olla täynnä Pyhää Henkeä, tehdä menestyksellistä palvelutyötä j.n.e. vaikka ei olekaan päässyt eroon synnistä! Joka luulee päässeensä synnistä eroon, ei voikaan olla kovin hyvä Jumalan palvelija, koska hän elää valheessa eikä osaa armahtaa kanssaveljiään ja sisariaan. 1. Johanneksen kirjeen 1. luvussa sanotaan hyvin selvästi:
7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
ja lähetti hänet, jolla on koulutusta ja tietoa tuomaan sitä tänne.
Näin Kristuksen ruumis tulee valmiiksi. Toisella jäsenellä on tieto siitä asiasta ja toisella toisesta asiasta.
Kiitos Jumalalle, että lähetit tämän ihanan ystäväsi tuomaan synnin luonnetta ja ihmisen osaa synnin edessä ja Jeesuksen armoa syntiselle, tänne meidän kaikkien luettavaksi ja opittavaksi ja tiedostettavaksi.
Paavalikin, joka todella tunsi laajasti Jumalan tahdon, joutui siitä huolimatta taistelemaan syntiään ja lihansa tahtoa vastaa, mutta ei epäillyt olevansa kadotettu sen tähden, vaan hänellä oli uskallus Herraan Jeesukseen. Se jo mikä on nöyryyttä.
Tästä syntiasiasta on hyvä kirjoittaa useammin koskapa se on uskovaisillekin niin epävarma asia ja monet lähtevät jopa Jeesuksen luota poissa, kun ajatteleva olevansa, jonkin asian takia kelpaamattomia.
ei ole tuollaista kuin kuvaatte. Siis omissa voimissa tehtävää sääntöjen, käskyjen ja kieltojen noudattamista. Juuri sellaisesta Jeesus tuli vapauttamaan, kun ihmisen on mahdotonta saada itsestään aikaan mitään Jumalalle kelpaavaa. Ei tarvitse. Jeesuksen työ riittää pelastukseen. Pyhän Hengen työ muuttaa meitä. Se kaikki on armoa. Lukekaapa Kolossalaiskirjeen 2. luvun lopusta, mitä siellä sanotaan: tee-se-itse-menetelmä on lihallista ja maailmallista eikä hengellistä.
ikäänkuin muuttuneet maailmallisemmaksi näin nykyaikoina yhden kymmenen-, tai kahdenkymmenen vuoden aikana, vai ovatko ne olleet ennenkin sellaisia?
Ainahan näissä uskonyhteisöissä on ollut myös niitä 'lihan käsivarrella' vaativia ihmisiä, koska yhteisömme ovat vajavaisia.