Olen lukenut ties kuinka monta kirjaa jotka käsittelvät uskoa ja uskontietä. Näitä kirjoja sitten ihmiset lukevat ja niissä sanotaan monesti ehdottomia absoluutteja "Näin Jumala toimii" tai "Jumala ei toimi niin" tai "Monet opettavat että Jumala..blaablaa. mutta minä sanon että he ovat väärässä" ja sitten tulee toinen kirjoittaja joka kumoaa kaksi edellistä ja sanoo että "He eivät tunne Jumalaa koska kirjoittavat näin" Toinen sanoo "Jumala ei koskaan käytä parantamiseen lääkäreitä" toinen taas sanoo kivenkovaan "Jumala käyttää parantamiseen lääkäriä ja lääkkeitä mutta parantajana on Jumala silti" KUmpikin näistä kahdesta sanoo kivenkovaan olevansa uudestisyntynyt uskova. Toinen taas sanoo "Jumala käyttää vajavaista ja syntistä ihmistä" Toinen taas sanoo "Jumala ei koskaan toimi syntisen ihmisen kautta"
Etsimme toisten kokemuksia ja mietimme mitä jossakin muualla on tapahtunut ja emme itse etsi Herraa itseään omakohtaisesti. Teemme itsellemme oman mielemme ja elämäntilanteemme mukaisia johtopäätöksiä toisten kokemuksista. Sitten olemme milloin mitäkin mieltä kukin ja torailemme keskenämme.
Etsimme toisten kokemuksia ja mietimme mitä jossakin muualla on tapahtunut ja emme itse etsi Herraa itseään omakohtaisesti. Teemme itsellemme oman mielemme ja elämäntilanteemme mukaisia johtopäätöksiä toisten kokemuksista. Sitten olemme milloin mitäkin mieltä kukin ja torailemme keskenämme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saarnoja ja opetuksia on maailma täynnä.
Minulle oli yksi hienoimpia asioita alkaamaksaa kymmenyksiä.
Siinä kun alkoi nähdä ihmeitä joita Jumala tekee.
Siinä oli niinkuin kaksistaan Herran kanssa.
Kukaan muu ei tietänyt maksamisia ja Herra toimi, vaikka ei edes uskoni ollut kovin vahva asian suhteen.
Nyt kun katsoo taaksepäin, niin siunausta ei voi kieltää.
On jännittävää oppia elämään salattua uskonelämää yksin hänen kanssaan.
Moni käy kuuntelemassa saarnoja lisää ja lisää, mutta uskonaskeleiden ottaminen puuttuu kokonaan.
Sellainen irtiotto ja joutuminen olemaan Herran kanssa kaksistaan on parasta koulua uskovalle.
Tietysti saarnojakin ja uskovien yhteyttäkin tarvitaan.
Jumala, emme itsekään tiedä mistä oikein puhumme.
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Emme liikaa voi korostaa Herran omakohtaista, sisäistä tuntemista. Olkaamme itsellemme aivan rehelliset ja tutkikaamme, tunnemmeko Hänet ja asuuko Hän meissä, vai olemmeko matkassa mukana vain ulkoisesti, opituin ihmiskäskyin ja tunteillamme.
Itse haluan palstalla kirjoituksillani korostaa Herran itsensä tuntemisen välttämättömyyttä. Jos olemme epävarmoja tästä asiasta (tunnenko Hänet henkilökohtaisesti) niin voimme tietenkin kysyä asian myös toisin: "Tunteeko so. tunnustaako Hän minut?"
Uskonasia on mitä henkilökohtaisin asia, joka suhde Herraan ratkaistaan ihmissydämen sisimissä kammioissa kahdestaan Herran kanssa. Oikean Jumalasuhteemme seurauksena rakkaussuhteemme muihin uskovaisiin on mitä luonnollisin asia. Älkäämme olko hengellisiä huijareita ja narreja.