Tämä kysymys on suunnattu niille, jotka ovat tulleet JT-uskonnon piiriin "ulkoa päin", ei siis vanhempien kautta. Sillä ei niinkään ole merkitystä, onko enää mukana, tai onko ehtinyt kasteelle asti vai jäänyt tutkimis/julistaja-asteelle.
Mikä jehovantodistajissa viehätti?
Tällä voitaisiin kartoittaa sitä, millaisia ihmisiä JT-uskonto houkuttelee, ja mitkä ovat heidän vahvuutensa uskonnon "markkinoilla".
Oma JT-seikkailuni ajoittuu idealistiseen nuoruuteen. Olin hyvin uskonnollinen, mutta luterilaisesta taustastani huolimatta en oikeastaan luterilainen.
Kaipasin jotain muuta kuin löysä luterilaisuus. Jotain, missä ihmiset ottavat uskonnon tosissaan. Hard corea, niin sanotusti.
Minua häiritsi suuresti esim. se, että luterilainen kirkko soveltaa Raamatun moraalinormeja ajan hengen mukaisesti (siis lipsuu normeista). Myös kirkon "musta menneisyys" mm. noitavainoineen oli, ja on edelleen, minun hankala hyväksyä. Uskoin Jumalaan, mutta en kolminaisuuteen. Katsoin, että uskon lisäksi tarvitaan myös tekoja, ja uskosta täytyy kertoa toisille. En voinut ajatella, että Jumala kiduttaisi pahojakaan ihmisiä helvetissä ikuisesti.
Oli siis hyvinkin luonnollista, että hakeuduin juuri jehovantodistajien kanssa tekemisiin. Tiukka ja asiat tosissaan ottava järjestö, joka on sopivasti vihamielinen valtauskontoja kohtaan, ja monet oppikysymykset natsasivat kohdallen. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat.
No, se oli sitä aikaa, ja moni asia on muuttunut. Ei minulla silti ole mitään erityistä jehovantodistajia vastaan. Olen sitä mieltä, että vikoineenkin JT-uskonto on ihan kilpailukykyinen "tuote" uskonnon markkinoilla, omassa markkinaraossaan. Pahinta, mitä he itselleen voisivat tehdä, olisi ehkä jonkinlainen "liberaali" linja. Jehovantodistajien vahvuus on juuri tiukassa kurissa, joka vetoaa joihinkin. Kuka mistäkin tykkää.
Mikä jehovantodistajissa viehätti?
Tällä voitaisiin kartoittaa sitä, millaisia ihmisiä JT-uskonto houkuttelee, ja mitkä ovat heidän vahvuutensa uskonnon "markkinoilla".
Oma JT-seikkailuni ajoittuu idealistiseen nuoruuteen. Olin hyvin uskonnollinen, mutta luterilaisesta taustastani huolimatta en oikeastaan luterilainen.
Kaipasin jotain muuta kuin löysä luterilaisuus. Jotain, missä ihmiset ottavat uskonnon tosissaan. Hard corea, niin sanotusti.
Minua häiritsi suuresti esim. se, että luterilainen kirkko soveltaa Raamatun moraalinormeja ajan hengen mukaisesti (siis lipsuu normeista). Myös kirkon "musta menneisyys" mm. noitavainoineen oli, ja on edelleen, minun hankala hyväksyä. Uskoin Jumalaan, mutta en kolminaisuuteen. Katsoin, että uskon lisäksi tarvitaan myös tekoja, ja uskosta täytyy kertoa toisille. En voinut ajatella, että Jumala kiduttaisi pahojakaan ihmisiä helvetissä ikuisesti.
Oli siis hyvinkin luonnollista, että hakeuduin juuri jehovantodistajien kanssa tekemisiin. Tiukka ja asiat tosissaan ottava järjestö, joka on sopivasti vihamielinen valtauskontoja kohtaan, ja monet oppikysymykset natsasivat kohdallen. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat.
No, se oli sitä aikaa, ja moni asia on muuttunut. Ei minulla silti ole mitään erityistä jehovantodistajia vastaan. Olen sitä mieltä, että vikoineenkin JT-uskonto on ihan kilpailukykyinen "tuote" uskonnon markkinoilla, omassa markkinaraossaan. Pahinta, mitä he itselleen voisivat tehdä, olisi ehkä jonkinlainen "liberaali" linja. Jehovantodistajien vahvuus on juuri tiukassa kurissa, joka vetoaa joihinkin. Kuka mistäkin tykkää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja voitteko väittää ettei niillä ole pokkaa mennä ovelta ovelle-työssä, kun tasan tietää mikä on maine. Aivan hyvät muistot jäi.
Ensi ihastus syntyi, kun sain kysymyksiini kauan kaipaamani järkevät vastaukset. Se oli kuin palapeli, jossa kaikki palaset loksahtavat aikanaan kohdalleen. Sittemmin arvostus on kasvanut erityisesti sitä kohtaan, että saan vapaasti olla oma itseni, ajatella, pohtia ja hankkia tietoa asioista. Minun ei tarvitse hyväksyä uskonnolliseksi totuudeksi asioita, joihin en usko ja joissa ei ole mitään järkeä. Niin, kaiken kaikkiaan siinä on "totuuden sointi" ja hyvät perustelut, jotka ovat kaikkien saatavilla ja tutkittavissa.
> Tämä kysymys on suunnattu niille, jotka ovat tulleet JT-uskonnon piiriin "ulkoa päin", ei siis vanhempien kautta.<
Ilmeisesti maailmasta totuuteen tulleita on kovin, kovin vähän. Ainakin vastausten määrästä pääteltynä.
Olen ymmärtänyt, että "maailmasta" tulleita on jehovantodistajissa melko paljon. Vähemmistö toki, mutta ei mitenkään häviävän pieni osa. Ehkä he vaan eivät pyöri tällä palstalla. Tai sitten JT-seikkailu oli niin traumaattinen, ettei mitään positiivis-sävyistä haluta kirjoitella.
Syynä lienee se, etteivät Jehovan todistajat juurikaan lueskele tällaisia palstoja.