uskovaisia jotka ovat erillään seurakunnastaan,vaikka eivät olekkaan erotetut,minä olen siinä "seurakunnassa"?
Onko paikalliseurakuntaan kuuluminen "pakollista",pysyäkseen uskon kaidalla tiellä? Ja vielä,että voisi kasvaa uskossaan ja olla hyödyksi,ettei armo jää turhaksi kohdallamme?
Itse olen sitä mieltä,että parasta uskoon tulleelle on liittyä paikallis seurakuntaan mahdollisimman pian,jos ei ole päässyt uskontielle juuri siellä seurakunnan tilaisuuksissa,että on sitten kuin normaalia myös liittyä samaan seurakuntaan.
Siellä on "lämmintä",tosin joskus "kuumaakin"?
Mutta niin pitääkin olla,se juuri kasvattaa ja oppii tuntemaan siskoja ja veljiä,ja mikä parasta,siellä yhdistää Kristuksen veri,uskivat yhteen,ja Jumalan Pyhä henki,siinä on aito ja oikea ekumenia,ei pelkkä ulkoinen kokoontuminen ole vielä tae aidosta ekumeniasta.
Veri ja Pyhän Hengen osallisuus luo oikean yhteyden,Herraan,ja sitä kautta samanhengen valtaamiin.
Mutta on sitten minunlaisiani,ja muunkin laisia "erakoituneita",kuin juuret kuivasta maasta kasvaneita,Nikodeemuksia,jotka syystä tai toisesta ovat vaan hissukseen jääneet pois,voin ainakin omalsta kohdltani sanoa,että rakkaus seurakuntaan on yhä tallella,ja kaipaan sinne joka hetki,tunne kipua,olemalla pois,tunnen myös,että olen "mustalammas" ihmisten mielestä,siksi en halua loukata heitä,menemällä vastoin heidän tahtoaan,mukaan,se on se piikki minun lihassani.
Syy suinkaan ei ole heidän,että he niin tuntevat minua kohtaan,mutta se eiolekkaan itse syy.Vaan tieto,että ei ole tervetullut.
Rakastan ja rukoilen kuitenkin kaikkien pyhien puolesta,en oiekastai ole heistä erossa,olen jäsen Kristuksen ruumiissa.
Jeesus sanoi,että Hänellä on MUITAKIN lampaita,tämä on oikeastaan tarkoitus lohduttaa ja rohkaista olemaan vaikka yksinkin,jos on estoja mennä seurakuntaan,ei sen takai kannata uskostaan luopua.
Toisaalta toivo kuitenkin,että saisit rohkeuden mennä mukaan,astu vaan uskossa seurakuntasi keskelle,olet Kristuksen oma,ja seurakunta on Kristuksen,verellään ostama joukko,sinä kuulut siihen,kehoitankin,mene Jeesuksen nimessä,siunaa ,sitä vaikeintakin,jonak katse tuntuu,että se voi vaikka tappaa,Jeesus rakastaa sinua,mene seurakunnan toimintaan mukaan,ole rohkea uskossasi,jos koet jonkin tehtävän omaksesi,"ota" se,se on sinua varten.
Jeesuskin ole yksin. Hän kasvoi ja vahvistui Jumaklan armossa,kuin juuri kuivasta maasta.
Ollaan vaikka yksin,kunhan vaan emme luovu Kristuksesta Jeesuksesta,sillä Hänen rakkaudestaan ei voi kukaan eroittaa.
Kun sanotaan tuossa "ei voimat" se vaputtaa myös synnin vallasta,synti on noita voimia,eikä vähäisempiä ollenkaa,siksi on sanottu,ei "VOIMAT"!
Siispä mikään ei voi eroittaa Kristuksen rakkaudesta,ei yksinäisyyskään!
Jos kuka oli yksin,niin Johannes Patmoksella. Siksi hän haikailikin uuteen maahan,jos ei ole enää "aikaa,eikä merta"! Sillä merieroitti hänet seurakunnastaan,hän oli yksin,niikuin myös oli sydämessään,vaikka ympärillä kuohui,Jeesus oli yksinäinen kulkija,syntymästään asti,ei ollut Hänellä sijaa majatalossakaan.
Meillä nyt sentään jokaisella on koti,jossa asumme ja elämme ja olemme turvassa ja suojassa monenlaiselta,kevään "ahavalta" ?
Onko paikalliseurakuntaan kuuluminen "pakollista",pysyäkseen uskon kaidalla tiellä? Ja vielä,että voisi kasvaa uskossaan ja olla hyödyksi,ettei armo jää turhaksi kohdallamme?
Itse olen sitä mieltä,että parasta uskoon tulleelle on liittyä paikallis seurakuntaan mahdollisimman pian,jos ei ole päässyt uskontielle juuri siellä seurakunnan tilaisuuksissa,että on sitten kuin normaalia myös liittyä samaan seurakuntaan.
Siellä on "lämmintä",tosin joskus "kuumaakin"?
Mutta niin pitääkin olla,se juuri kasvattaa ja oppii tuntemaan siskoja ja veljiä,ja mikä parasta,siellä yhdistää Kristuksen veri,uskivat yhteen,ja Jumalan Pyhä henki,siinä on aito ja oikea ekumenia,ei pelkkä ulkoinen kokoontuminen ole vielä tae aidosta ekumeniasta.
Veri ja Pyhän Hengen osallisuus luo oikean yhteyden,Herraan,ja sitä kautta samanhengen valtaamiin.
Mutta on sitten minunlaisiani,ja muunkin laisia "erakoituneita",kuin juuret kuivasta maasta kasvaneita,Nikodeemuksia,jotka syystä tai toisesta ovat vaan hissukseen jääneet pois,voin ainakin omalsta kohdltani sanoa,että rakkaus seurakuntaan on yhä tallella,ja kaipaan sinne joka hetki,tunne kipua,olemalla pois,tunnen myös,että olen "mustalammas" ihmisten mielestä,siksi en halua loukata heitä,menemällä vastoin heidän tahtoaan,mukaan,se on se piikki minun lihassani.
Syy suinkaan ei ole heidän,että he niin tuntevat minua kohtaan,mutta se eiolekkaan itse syy.Vaan tieto,että ei ole tervetullut.
Rakastan ja rukoilen kuitenkin kaikkien pyhien puolesta,en oiekastai ole heistä erossa,olen jäsen Kristuksen ruumiissa.
Jeesus sanoi,että Hänellä on MUITAKIN lampaita,tämä on oikeastaan tarkoitus lohduttaa ja rohkaista olemaan vaikka yksinkin,jos on estoja mennä seurakuntaan,ei sen takai kannata uskostaan luopua.
Toisaalta toivo kuitenkin,että saisit rohkeuden mennä mukaan,astu vaan uskossa seurakuntasi keskelle,olet Kristuksen oma,ja seurakunta on Kristuksen,verellään ostama joukko,sinä kuulut siihen,kehoitankin,mene Jeesuksen nimessä,siunaa ,sitä vaikeintakin,jonak katse tuntuu,että se voi vaikka tappaa,Jeesus rakastaa sinua,mene seurakunnan toimintaan mukaan,ole rohkea uskossasi,jos koet jonkin tehtävän omaksesi,"ota" se,se on sinua varten.
Jeesuskin ole yksin. Hän kasvoi ja vahvistui Jumaklan armossa,kuin juuri kuivasta maasta.
Ollaan vaikka yksin,kunhan vaan emme luovu Kristuksesta Jeesuksesta,sillä Hänen rakkaudestaan ei voi kukaan eroittaa.
Kun sanotaan tuossa "ei voimat" se vaputtaa myös synnin vallasta,synti on noita voimia,eikä vähäisempiä ollenkaa,siksi on sanottu,ei "VOIMAT"!
Siispä mikään ei voi eroittaa Kristuksen rakkaudesta,ei yksinäisyyskään!
Jos kuka oli yksin,niin Johannes Patmoksella. Siksi hän haikailikin uuteen maahan,jos ei ole enää "aikaa,eikä merta"! Sillä merieroitti hänet seurakunnastaan,hän oli yksin,niikuin myös oli sydämessään,vaikka ympärillä kuohui,Jeesus oli yksinäinen kulkija,syntymästään asti,ei ollut Hänellä sijaa majatalossakaan.
Meillä nyt sentään jokaisella on koti,jossa asumme ja elämme ja olemme turvassa ja suojassa monenlaiselta,kevään "ahavalta" ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos kirjoituksestasi. On aikoja, jolloin syystä tai toisesta olemme vähemmän seurakunnan näkyvässä toiminnassa ja kokoontumisessa mukana. Sydämissämme kuulumme kuitenkin Jumalan perheväkeen ja tunnemmekin tuon Hengen yhteyden, joka yhdistää meidät veljiin ja sisariimme.
Itse olen uskovien kesken kotonani missä kulloinkin olen. Kovasti kaipaisin uskovaisten välisten raja-aitojen kaatumista ja että "me yhtä olisimme ja maailma näkisi kuinka me toisiamme rakastamme ja toisistamme huolta pidämme".
Jumala on säätänyt meille Seurakunnan siunauksen, yhteyden ja kasvun paikaksi, josta käsin teemme Hänen valtakuntansa työtä. Rukoilen, että jokainen uskovainen pysyisi yhteydessä veljiensä ja siskojensa kanssa ja pääsisi ymmärrykseen, että Jumalan Seurakunta on suunnattomasti enemmän kuin pelkkä ulkonainen paikkakunnalla kokoontuva uskovaisten joukko, joskin se on sitäkin. Seurakunnan keskellä on Herra. Hän on ottanut asunnon ihmisen sydämessä ja on päättänyt johtaa Seurakuntansa kautta -Kristuksen lunastuksen perustuksella- paljon lapsia kirkkauteen.
Jumalan rauhaa Sinulle RitariOlevainen. Herra on uskollinen Jumala eikä jätä kesken kättensä työtä. Hän ei totisesti anna itselleen lepoa ennen kuin olemme turvallisesti kotona.
Mutta Jumala, joka on kuolleista nostanut Hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on Herramme ja Vapahtajamme, antakoon Sinulle rauhan ja levon kaikin tavoin. Hyvää keskiviikkopäivää.
"Kovasti kaipaisin uskovaisten välisten raja-aitojen kaatumista ja että "me yhtä olisimme ja maailma näkisi kuinka me toisiamme rakastamme ja toisistamme huolta pidämme". "
Pitäiskös sun aloittaa itsestäs ja lopettaa parjaavat puhees? Sillä lailla saattais maailma parantua. Sä oot ollu täällä mm. homojen sortaja ja joutavien valejuttujen levittelyn mestarina. Semmonen ei edistä muuta kun sun omaa kilvenkiillotustas. Teepä siis peiliinkattomistemppu ja parannus!
Lueppas uudestaa nuo kirjoitukset ja sitten oma kirjoituksesi. Rehellisesti sanottuna sinun kirjoituksesi on tehty tuomiohengessä..
oletko hookkani vai poikalapsiko se siinä. Tavishellu minkähänlainen sellainen mahtaa olla. Minusta me kaikki ollaan erillaisia persoonia ja niin pitääkin olla.
Mist' sää tiiät, kuka ton kirjootti? Profetoit sie? Povvaat sie?
Äärettömyys ja äärellisyys ovat vastakohtia. Kaiken pituus ja syvyys ja leveys, sen ymmärtäminen - ihmisen rajallisuus tulee vastaan.
Tiedätkö, Jumalakin saattaa joskus poimia ihmisiä eroon muista. Ymmärrän kirjoituksesi. Ymmärrän hiertävän pahanmielen ja kysymysmerkit.
Erillään että voisi yhdistää, uskotko ettei ole taistelua taistelun vuoksi. Ei ahistusta ahistuksen vuoksi. Kaikella on jokin päämäärä.
Miksi Jumala loi? Miksi minut näin, miksi sinut noin? "Käääk!" Taivaallinen paratiisi viimein tuo lopulliset tiedon sanat.
Annetaan syntejä anteeksi...annetaan anteeksi...siinä on voimaa, siinä on voimaa, siinä on Paljon Voimaa!
Kiitos Jumalan sanasta, tuttan! Siitä huokuu tuo Kristukselle ominainen mielen laatu, joka kehottaa antamaan anteeksi niin kuin Jumalakin on meille Kristuksessa Jeesuksessa anteeksi antanut. Anteeksiantoon kätkeytyy suunnaton voima ja parantava vaikutus; sekä itsellemme että lähimmäisillemme. Sillä seikalla, kuka kulloinkin on ollut oikeassa tai väärässä, ei ole niinkään merkitystä vaan saamme ottaa anteeksiantamuksen vastaan ja antaa kaikille anteeksi. Tästä alkaa parantuminen Hänen siipiensä suojassa.
Itkumuurilla kohtasin Herran,
haavat synteini siellä mä näin.
Kädet rakkahat siunatun rauhan
toivat tuntooni taivasta päin.
Vihan liekit pois sammuvat siellä
kun me katsomme Vapahtajaan.
Ja Hän johtavi kaidalla tiellä
kunnes aukeaa taivainen maa.
Tuli siunattu olo,kyyneleet,siunatut kyyneleet,kiitos,Jumala sinua siunatkoon,samoin JukkaFinladi`ia ,uskokaa tai älkää,olen odottanut,kyyneleet, kiitos Jeesus !
Jeesus elää ja on sydmessä. Kyllä tuntuu tutulta, monet vuodet minäkin kuljin, hyljättynä. Moni meni toiselle puolen katua, ja sylki kuin, olisi pahan nähnyt minussa. Raamattu on suuri lohtuni ollut, Jeesuskin joutui kaikkien pikkaamaksi, vomistu sinäkin Jeesuksessa. Paha käy vrmasti meitä vastaan. Siitäpä tiedämme, olevamme oikealla tiellä. Eihän paha pahaa vastaan hyökkää. Siunausta oikealla tiellä.