Naapurissani on vanha, kohta 13-vuotias pikkukoira, josta olen todella huolissani. Olen katsellut tätä tilannetta toissa kesästä asti ja kertonut myös huoleni kyseisen koiran omistajille. Koira oireilee - jalat saattavat pettää kesken pissareissujen, joskus uikuttaa ylösnoustessa, ympäri kehoa kasvanut erinäisiä kasvaimia, kasvoissa lievä halvaus, silmissä sumea väri ym. Eikö tällaista koiraa voisi jo lopettaa?! Ymmärrän, että koira on rakas naapureilleni ja eivät raaski lopettaa, mutta kurjaa katsoa, kun koira selvästi kärsii.. Miten saisin naapurini tajuamaan asian? Huom. he ovat hoitaneet aina koiran todella hyvin!
Huolissani naapurin vanhasta koirasta
Leobold
3553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvä että olet puhunut naapurisi kanssa jo, näkemättä on vaikea sanoa, mutta kuvauksiesi perusteella paras teko uskolliselle ystävälle olisi naapureiltasi päästää koiransa sateenkaarisillalle.
Yritä vielä, mene lenkillä juttelemaan naapureillesi, silitä koiraa, ihastele miten hyvin on hoidettu kun on tuohon ikään elänyt, vaan mainitse että alkaa jo näitä vaivoja näköjään ja kysy ovatko käyneet lääkärillä. Kehota että kävisivät ja sano että se on palvelus heidän rakkaalle koiralleen, eiväthän he vielä tiedä lääkärin mielipidettä.
Yritä ensin vielä kerran puhua kauniisti.
Entisessä työpaikassani menin asiakaskäynnille iäkkään pariskunnan tykö. Mies oli peräti 100-vuotias, rouva 94. Ja heillä oli 17-vuotias pieni valkoinen koira, joka oli heille rakkainta maailmassa. Voinen koiran nimenmkin mainita: Efraim. Efraimia oli käytetty lääkärissä lastenlastyenlasten toimesta useampaan otteeseen. Sillä oli vaikea sydämen vajaatoiminta, jonka vuoksi sen henkeä ahdisti, nestettä kertyi keuhkoihin, jalat olivat turvonneet pökkelöt vaikka pololla oli maksimilääkitys. - Kyllä se poika siitä vielä, vanhukset mutisivat ja rapsuttelivat koiraa kyynel silmäkulmassa, kun menin töksäyttämään että pahaa teki moista katsella (Efraim läähätti raatona jaloissani ja sillä oli TODELLA paha olo muutaman askeleen jälkeen).
Eläinlääkäritkään eivät ilmeisesti henno puuttua ankarammin asioiden kulkuun tällaisissa tapauksissa, joissa tunteet ovat syvästi mukana mutta joissa toivoa ei eläimellä enää ole, eikä kärsimystä olisi syytä jatkaa?
Soita eläinsuojeluvalvojallesi. Hänen numeronsa löydät puhelinluettelosta. Selitä millainen tilanne on, niin hän kyllä varmasti puuttuu siihen.