Mun elämä on yhtä helvettiä, mulla on kuollut monia läheisiä ja on ikävä heitä. Olen yrittänyt löytää elämääni asioita, joista saisi voimaa, mutta ei niitä ole. Hetken aikaa olin onnellinen kun luulin että yksi ihminen tykkäisi minusta ja olisi vakavasti kiinnostunut minusta. Mutta yhtäkkiä hän hylkäs ja ehkäpä siksi kun sai seksiä. Pelottaa kun ihmiset ovat niin katalia valhettelijoita, jotka haluavat vain satuttaa toista. Onhan moni muukin särkenyt sydämeni, olen vain niin tyhmä ja idiootti. Arvoton yksilö, joka ei näytä löytävän ihmistä, joka rakastaisi ja joka ei kiusaisi minua leikkimällä tunteillani. Tää elämä on vain niin raskasta, aina sanotaan että ei ikinä tiedä mitä hyvää elämällä on vielä annettavana. Mutta eipä sitä hyvää ole tullut vastaan, pelkkää pettymystä ja pahaa oloa vain vuodesta toiseen.
Joillakin elämä hymyilee aina, joillakin on kaikkea mitä he elämältä tahtovat. Mä ainakin olen ollut huono kohde näille huijareille, sillä olen ollut niin rikki ja onneton, että mä en kestä sitä kun mun tunteilla leikitään. No ainaki se on varmaan hyvä olla, kun tietää että onneton ihminen tappoi itsensä muun muassa saamansa kohtelun vuoksi. Mutta eipä se kiinnosta kuitenkaan, sehän nyt on näille kiusantekijöille ihan sama. Vaikka kuinka rukoilisi Jumalaa että anna voimaa, älä anna minun päätyä niin kauheaan ratkaisuun kuin itseni tappamiseen...silti joudun aina palaamaan tähän samaan asiaan. Itsemurha ei ole synti enää tässä vaiheessa, kun on yrittänyt hakea apua, yrittänyt kestää, kestänyt sietämättömän ahdistavaa oloa, yrittänyt katsoa ilosemmin tulevaisuuteen. Jumala tietää ja näkee miten paha minun on olla, Hän tietää mikä minut on särkenyt, Hän tietää että olen hauraampi kuin moni muu ihminen.
Keinot on mietitty, pitää vaan alkaa keräämään sitä rohkeutta. Kuinka usein olenkaan toivonut että pääsis jo pois, olen niin nuorikin vielä. Mutta ei tämä elämä ole minua varten, enkä minä elämää varten. Minusta ei ole mitään hyötyä, kukaan ei kaipaa minua, kukaan ei rakasta. Vaikka kuinka on yrittänyt olla kiva, niin silti joudun hyljätyksi. Mutta olin väärä kohde kaikkeen siihen mitä mulle tehtiin. Ajatus itsemurhasta on helpottava, se ei enää pelota. Kun en enää kestä, olen valmis. Olen masentunut, olen hakenut apua. Mutta ei kukaan voi poistaa tätä tuskaa minusta, ainoastaan Jumala. Toivon todella kyllä että Hän ehtisi hoitaa minut täältä pian pois ennen kuin teen sen itse. Olisihan se kivempi niin, mutta ainakin tällä hetkellä ja lähiaikoina kerään voimia tähän elämäni suureen juttuun, lopulliseen tekooni.
Elämä ei ole minua varten, olen liian rikki, ehjäksi minua ei enää saa. Ja en uskalla koskaan enää edes luottaa että joku ihminen olisi vakavissaan suhteeni. Tulin jätetyksi, hylätyksi. Olen kuin unessa, pohtimassa milloin lähden.
Onnellista kevättä ja kesää kaikille teille, toivon että kenenkään ei tarvitsisi kokea tällaisia tunteita. Ymnmärrän kyllä IM-jutun tehneitä. Mutta olkaa iloiset jos teillä ei ole tällaista, jos elämä hymyilee ja asiat sujuvat.
Joillakin elämä hymyilee aina, joillakin on kaikkea mitä he elämältä tahtovat. Mä ainakin olen ollut huono kohde näille huijareille, sillä olen ollut niin rikki ja onneton, että mä en kestä sitä kun mun tunteilla leikitään. No ainaki se on varmaan hyvä olla, kun tietää että onneton ihminen tappoi itsensä muun muassa saamansa kohtelun vuoksi. Mutta eipä se kiinnosta kuitenkaan, sehän nyt on näille kiusantekijöille ihan sama. Vaikka kuinka rukoilisi Jumalaa että anna voimaa, älä anna minun päätyä niin kauheaan ratkaisuun kuin itseni tappamiseen...silti joudun aina palaamaan tähän samaan asiaan. Itsemurha ei ole synti enää tässä vaiheessa, kun on yrittänyt hakea apua, yrittänyt kestää, kestänyt sietämättömän ahdistavaa oloa, yrittänyt katsoa ilosemmin tulevaisuuteen. Jumala tietää ja näkee miten paha minun on olla, Hän tietää mikä minut on särkenyt, Hän tietää että olen hauraampi kuin moni muu ihminen.
Keinot on mietitty, pitää vaan alkaa keräämään sitä rohkeutta. Kuinka usein olenkaan toivonut että pääsis jo pois, olen niin nuorikin vielä. Mutta ei tämä elämä ole minua varten, enkä minä elämää varten. Minusta ei ole mitään hyötyä, kukaan ei kaipaa minua, kukaan ei rakasta. Vaikka kuinka on yrittänyt olla kiva, niin silti joudun hyljätyksi. Mutta olin väärä kohde kaikkeen siihen mitä mulle tehtiin. Ajatus itsemurhasta on helpottava, se ei enää pelota. Kun en enää kestä, olen valmis. Olen masentunut, olen hakenut apua. Mutta ei kukaan voi poistaa tätä tuskaa minusta, ainoastaan Jumala. Toivon todella kyllä että Hän ehtisi hoitaa minut täältä pian pois ennen kuin teen sen itse. Olisihan se kivempi niin, mutta ainakin tällä hetkellä ja lähiaikoina kerään voimia tähän elämäni suureen juttuun, lopulliseen tekooni.
Elämä ei ole minua varten, olen liian rikki, ehjäksi minua ei enää saa. Ja en uskalla koskaan enää edes luottaa että joku ihminen olisi vakavissaan suhteeni. Tulin jätetyksi, hylätyksi. Olen kuin unessa, pohtimassa milloin lähden.
Onnellista kevättä ja kesää kaikille teille, toivon että kenenkään ei tarvitsisi kokea tällaisia tunteita. Ymnmärrän kyllä IM-jutun tehneitä. Mutta olkaa iloiset jos teillä ei ole tällaista, jos elämä hymyilee ja asiat sujuvat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
huono otsikon valinta, mutta se kertoo sen että en jaksa ajatella selkeesti enää.
Kuolla ehtii myöhemminkin, mistäpä tiedät vaikka huomenna kohtaat vuosikymmeniä kestävän onnen
älä masennu,minäki oon aika nuori ja en pysty käveleen oon 27v poika ja on kuollu isä ja oon menettäny oman kullan,vaan pakko on jaksaa hyvää kevättä ja koita jaksaa nii mäki koitan et oo yksin sen asian kans hyvää jatkoa!!!kyllä me selevitään kaikesta paskasta huolimatta.
NÄIN!!!
Höpsö! Kyllä minä susta tykkään,,,
Joo, tiedän tunteen. Eikä se oikeestaan johdu siitä, että olisin joku "raukkapaska, joka ei kestä elämää", vaan siitä, että koen, että kuoleman jälkeen kaikki tulee yksinkertaisesti olemaan niin IHANAA...
Mutta tämä ei ole mikään itsemurhakehoitusviesti...uskon nimittäin myös karman lakeihin ja jälleensyntymiseen. Jälleensyntyminen ja "vanhat läksyt" saattavat seurata helposti sinua, jos tapat itsesi tässä elämässä...
Emmä mitään tiädä, mutta mietin kuitenski. Nyt olen jo nähnyt vähän elämää - iloa, surua. Oli aika, jolloin sisälläni oli aika paljon tuskaa, hämmennystä. Minun oli vaikea olla täällä, ihmisenä. Mihinkään ei oikein päässyt pakoon, yritin kyllä. Yritin todella. En olisi jaksanut elää, mutta kuollakaan en oikeastaan tahtonut. Hankala tilanne. Ajattelen että elämä itsessään on myönteinen asia ja se ei pääty siihen kun keho lopettaa toimintansa. Suurin osa surusta johtuu siitä, mielestäni, että ajattelemme voivamme kuolla ja siten ehkä päästä jotenkin pois jostakin, jonnekin, tai pakoon, elämää. Ei elämää voi paeta, edes kuolemalla. En kuulu mihinkään uskontoon tms, isoisä on minua opettanut ja sitä on opettanut sen isoisät ja isoäidit tuhansia vuosia. Ne tietää elämästä. Ne opetti että ajattele itse miten asiat on. Olen kulkenut paljon luonnossa ja en minä siellä mitään kuolemaa tai kilpailua ole koskaan nähnyt. Vaikka puut kaatuilee ja välillä rytisee lujaa, elämä on aina läsnä. Toivoa on aina, elämä itse ei hylkää meitä koskaan. Tämän olen nähnyt ja kokenut. Tunteet, ne on toinen juttu. Et sinä siitä mene rikki, vaikka riepoisi kuinka lujaa tahansa. Ihminen on käsittämättömän lujaa tekoa, etenkin jos on herkkä. Minä tiedän. Mutta meidän pitää myös oppia huolehtimaan itsestämme, kokonaisvaltaisesti. Talvi ja pimeä on joskus kovin pitkää ja raskasta, joskus elämäkin on epämukavaa. Talven jälkeen on aina tullut kevät ja kesä. Nytkin tulee taas. Pidän kesästä. Ihmisiä tulee ja menee, eikö jokaisen homma ole elää oma elämänsä ja omat tunteensa, riippumatta siitä mitä muut tekee tai sanoo tai ajattelee. Jokaisella on järkeä, sitä sopii käyttää tunteiden lisäksi. Tunteet on kiva juttu, mutta ei yksin niistä voi elää. Se rupeaa harmittamaan jos yksistään tunteilee. Järki taas käteen, kunnioittaen myös tunteita ja kesää kohti. Opettele omat tehtäväsi nyt ja aikanaan sinulla voi oll aupea lahja annettavana muillekin - ilman katkeruutta. Jokaisella on lahja, sinullakin, sinulla on mahdollisuus etsiä se ja käyttää sitä rakentavasti, itsesi ja muiden iloksi. Kauneus on ympärilläsi, kuljet kauneudessa ja olet kauneus. Tsemppiä matkallesi, valinta on sinun.
Uskomattoman kauniisti kirjoitettu. Toivon todella, että alkuperäinen kirjoittaja lukee tekstisi useaan kertaan.
asioilla on tapana järjestyä...
siinä kaikki viestini sulle.
apua itsellesi. Tarvitset nyt ihmisen jolle saat purkaa tunteesi rohkeasti. Mene rohkeasti mielenterveystoimistoon juttelemaan. Soita tilaa aika, siitä asiasi lähtevät purkautumaan. Yksin synkkiä ajatuksia miettiessä asiat tuntuvat vielä synkemmiltä. Älä anna periksi, maailmassa on vaikeasti vammautuneitakin ihmisiä jotka kaikesta huolimatta jaksavat elää ja olla vaikka heidän elämänsä ei ole niin helppoa. PAISTAA SE PÄIVÄ VIELÄ RISUKASAANKIN, sanotaan ja minä vahvasi uskon tuohon lauseeseen.
Minulle tuli surullinen mieli, kun luin kirjoituksesi. Haluaisin, että ihmiset jaksaisivat aina uskoa huomiseen....
En osaa auttaa tai neuvoa. Mutta jos joku tulisi sinun luoksesi ja kertoisi saman elämäntarinan, saman surun ja pyytäisi neuvoa kuinka jaksaa vaikeiden aikojen yli, mitä vastaisit hänelle, epätoivoiselle ihmiselle?
Mikä on sinun neuvosi eksyneelle?
mieti.
Muakin elämä potkinu enemmän kun tarpeeks. Oon ajatellu samaa ratkaisua kuin sinä.
Älä tee mitään tyhmää. Mä välitän sinusta ja haluan puristaa sun kättä ja sanoa sen sulle.
Moni muukin haluaa. Sä olet tärkeä. Pistä yhteystietoja niin mailataan!
ettei kukaan häntä jää kaipaamaan. Väärässä oli, ikävä on vieläkin vaikka aikaa on jo kulunut. Ystävillä, vanhemmilla ja sukulaisilla. Hän ei tosin ainakaan minulle masennuksestaan puhunut mitään, josta syytän välillä itseäni. Halusiko hän esittää minulle urheaa vai olinko niin surkea isoveli ettei minulle kannattanut asiasta puhua? Joka tapauksessa pyydän, harkitse vielä asiaa, luulen että asiasi eivät oikeasti ole niin huonosti kuin itse luulet. Ilmoittele jos haluat jutella, annan sähköpostiosoitteen.
> Ystävillä, vanhemmilla ja sukulaisilla.
Entä jos edellä mainittuja ei ole ? Siis vanhempia ja sukulaiset ovat omissa oloissaan.
Minäkin mietin itsemurhaa joka päivä, olen ajautunut läpi elämääni tähän pisteeseen, että poispääsyä ongelmistani ei enää ole. Mitä jos sanoisin, että olen lapsesta saakka kärsinyt peloistsa, enkä tiedä, miksi. Olen lapsesta saakka tätä yrittänyt selvittää, mutta ratkaisua en ole saanut vaikka kuinka olen itkenyt. Olen yrittänyt kaikkea yrittäessäni selvittää monia ongelmiani, itseäni, jopa terapiaan jouduin, mutta siitä ei ollut apua, ainoastaan sairastuminen psykoosiin. Siitä on nyt vuosia, en rupea selittelemään mitä sen jälkeen on ollut, samaa selvittelyä kummiskin, mutta nyt olen siinä pisteessä, että en voi enää paeta. Ainut kysymykseni onkin enää mielessäni: antaako Jumala itsemurhan anteeksi? Pääsenkö silloin taivaaseen, jos sen teen? Vai olenko valehtelija, jolla ei ole tarpeeksi uskoa/paha ihminen, joka ei pelkonsa takia pysty kohtaamaan muiden ihmisten tuomioita saadessaan kuulla, minkälainen ihminen minä olen; mieleltään kenties sairas ja vammautunut. Minä olen ajautumassa tilanteeseen, jossa vaivalla saamani hennot ihmissuhteet ovat nyt hajoamassa aivan piakkoin, sillä he alkavat aavistaa että minussa on jotain vialla. Lapsesta alkaen olen tätä toivonut, että minua voitaisiin auttaa. Mutta nyt ymmärrrän, ettei se ole niin yksinkertaista; eivät he voi minua auttaa, eivätkä välttämättä halua. Heidän silmissään olen sairas, poisajettava. Tätä en kestä. Voi Isä, kun hakisit minut pois! Pliis vastatkaa, kysymykseeni koskien itsemurhaa ja taivaaseen pääsyä.