Minä suhtaudun tähän ateisti palstaan jotenkin kaksijakoisesti. Olen aina välillä poissa netistä useitakin päiviä peräkkäin, en ajattele enkä mieti tämän palstan keskusteluja niinä päivinä varmasti kertaakaan. Kun taas olen netissä, niin tulen tätä palstaa lukemaan automaattisesti. Ensimmäisinä päivinä nämä uskovaisten pyristelyt ateistin kimpussa lähinnä huvittavat, sitten kommentoin muutamaan/johonkin kirjoitukseen ja lopulta joku uskovainen lahopää saa minut ärsyyntymään typeryydellään.
Näihin keskusteluhin saa kummasti etäisyyttä kun kolmeen-neljään päivään ei käy niitä lukemassa ja kun taas lukee niitä niin tajuaa hyvin että keskustelut eivät oikeasti etene mihinkään, ne vain alkavat ja päättyvät. Hyväkin aloitus ja kunnon keskustelu päättyy siihen että vastaukset/kommentit ovat tyyliltään vittuilua tai yhden rivin pituista nälvintää tai hokemista puolelta ja toiselta :)
Näihin keskusteluhin saa kummasti etäisyyttä kun kolmeen-neljään päivään ei käy niitä lukemassa ja kun taas lukee niitä niin tajuaa hyvin että keskustelut eivät oikeasti etene mihinkään, ne vain alkavat ja päättyvät. Hyväkin aloitus ja kunnon keskustelu päättyy siihen että vastaukset/kommentit ovat tyyliltään vittuilua tai yhden rivin pituista nälvintää tai hokemista puolelta ja toiselta :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olen uskovainen ja myönnän että jotkut meistä saattavat olla välillä todella ärsyttäviä. Mutta ihan yhtä lailla te ateistit osaatte olla ärsyttäviä. Otetaan esimerkki että joku uskovainen on kirjoittanut pitkän ja tarkkaan mietityn kirjoitelman maailman synnystä. Sitten tulee joku ateisti joka sanoo että polta se sun satukirjas sä oot ihan sekasin. Tai päinvastoin joku uskovainen tulee ja sanoo että jeesus elää ja sä joudut helvettiin.
Mielestäni toi on aika hupaisaa, mutta toisaalta se tuntuu pahalta kun on kirjoittanut omista tuntemuksistaan ja joku tulee haukkumaan. Toisaalta tämän päivän ihmisiltä ei voi odottaa käytöstapoja, ainakaan nuoremmilta sellaisilta.
Ymmärrän toki että se loukkaa kun raamattu satukirjaksi kutsutaan ja sitä varmasti käytetään tarkoituksellisestikin loukkaamaan. Emme me ateistit ihan niin tyhmiä ole ettemme tietäisi sitä miten tärkeänä ko kirjaa pidätte.
Ateistina minun on vain vaikea ymmärtää miksi raamattua käytetään geologian, maantiedon, biologian tai historian oppikirjana. Mihin juuri uskoon tullut henkilö kadottaa kaiken sen tiedon mitä on koulusta saanut? Raamatussa on hyviäkin asioita joita jokainen voi toteuttaa omassa elämässään mutta miksi pitää uskoa että raamattu on sanasta sanaan totta? Ja se ainoa totuus on kirjoitettu vasta jeesuksen kuoleman jälkeen.
Yhtä lailla en kykene ymmärtämään sitä että miksi minua, joka olen ateisti, peloitellaan helvetillä, johon en usko. Mahtaneeko noiden uhkausten kirjoittajat edes ymmärtää sitä mitä ateismi tarkoittaa? Tokkopa. Kyseessä on kyllä niin turha uhkaus kuin olla ja voi mutta kertoo kyllä monen uskovaisen omasta maailmankuvasta paljon. Ja asenteesta elämään ja kuolemaan.
olen kanssasi, vaikken uskovainen olekaan. tuntuu todella pahalta, kun kertoo vilpittömästi omasta pikku ajatusmaailmastaan ja joku teilaa sen tavalla, josta mainitsit.
tämä juupas-eipäs keskustelu on kyllä aika huvittavaa, eikä se totisesti etene mihinkään, mutta tarviiko sen sitten edetäkään :)
mie, vaikutat harvinaisen fiksulta uskikselta :)
Jotta ymmärtäisi tuon ärtymisen uskovaisten vuodatusia kohtaan, pitäisi osata ajatella, että meissä ateisteissa on enemmistönä olevan nuoren väen lisäksi myös aikuisia ja jo melko iäkkäitäkin.
Silloin on tietysti selvää, että vuosikymmenien aikana on törmännyt tuhansia kertoja siihen, että muuten ihan normaaleilta vaikuttavat ihmiset uskovat aivan naurettaviin asioihin. Perustavat jopa koko elämänsä niiden varaan.
Aika ajoin on pakko keittää yli moisen vuoksi.
Johan sillä on ollut ihan kohtalokkaita seurauksiakin monella eri elämän alueella.
Ainakin minä olen joutunut elämäni aikana sulkemaan potentiaalisten kavereiden (ystävistä nyt puhumattakaan) piiristä yli 75 % muuten ihan mukavista ihmisistä, koska ovat uskoneet kuka mihinkin merkillisyyksiin.
Ei kavereiden saati ystävien kanssa kommunikoidessa pidä joutua koko ajan tarkoituksella sulkemaan pois ajatusta siitä, että tuo toinen on mielenvikainen harhaisessa uskossaan.
Ei tule keskustelusta eikä varsinkaan viihtymisestä mitään, jos pitää kaihtaa tärkeistä asioista puhumista, jotta ei loukkaisi toista.
Toivottomuuttahan tuo jo tuottaa ja sitä myöten varsin matalan toleranssin uskovaisten juttuihin nähden.
"miksi raamattua käytetään geologian, maantiedon, biologian tai historian oppikirjana"
Heität tosin aika rankan väitteen ja yleistyksen "kaiken tiedon" poisheittämisestä. Tai että kaikki juuri uskoon tulleet niin tekisivät.
On eri asia uskoa Raamatun sanoman olevan totta kuin että pitäisi toimia kirjaimellisesti kuten siellä sanotaan. Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko kaiketi kehoittaa toimimaan niin. Heillä onkin kristinoppi, ei -sanoma. Allekirjoitan osan heidän näkemyksistään, mutta en läheskään kaikkea. Jotenkin heidän "opistaan" puuttuu Armo. Muutenkin vierastan Yhden Miehen totuuksia (Muhammed, Smith). Luterilaisuushan perustuu myös yhden uskovan perustamaan oppiin. Raamatun tulkinnasta on tehty oppi. Se minua närästää hieman, vaikka kuulunkin edelleen kirkkoonkin.
Suurin osa raamatunlukua koskevista ohjeista neuovoo lukemaan toki raamattua kuten siellä lukee, mutta myös muistamaan että tekstit on ensijaisesti kirjoitettu aikalaisille. Vaikka raamattu on Pyhän Hengen innoittamien ihmisten kirjoittamaa, Jumala ei ole käyttänyt ihmistä sanelukoneena.
Raamattu on kuvaus ihmisen ja Jumalan suhteesta ja ennenkaikkea se on Jumalan ilmoitus pelastuksesta, mutta jotta ihminen ymmärtäisi miltä pitää pelastua, siellä on kaikkea muutakin. Pitäähän johdantoakin olla, vai mitä?
Mainitsemillasi "oppikirjoilla" myös pyritään osoittamaan Raamatun epäuskottavuutta (maa olisi litteä jos Raamattu olisi totta jne.). Myös jotkut ateistit pyrkivät pitämään Raamattua mm. maantiedon kirjana ja nykypäivän tiedon valossa kirjoitettuna. Ja määrittelevät sen uskottavuutta noiden kriteerien kautta. Kuinkahan moni 0-100-luvulla kirjoitettu asiakirja tai tapahtuma siis kestäisi tarkastelun. Kolumbuksen aikaan luultiin maapalloa litteäksi, myös tiedemiehet. Onko siis kaikki sen aikainen kirjoitus epäuskottavaa?
Hei, mitähän Eino Leino sanoisi, jos hänen runojensa perusteella alettaisiin määrittelemään maan muotoa? Tai muita tieteellisiä asioita? Psalmit ovat runomuodossa olevaa kerrontaa!
"Yhtä lailla en kykene ymmärtämään sitä että miksi minua, joka olen ateisti, peloitellaan helvetillä, johon en usko."
Mikä on pelottelun ja varoittamisen ero? Jeesus ei pelotellut, hän varoitti.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että on myös uskovia, jotka ovat vilpittömästi huolissaan jokaisen ei-uskovan takia, vain sen takia, etteivät halua näiden joutuvan kadotukseen tai olisivat iloisia jos nämä pääsisivät taivaaseen?
Itse olen hyväksynyt sen tosiasian, etteivät kaikki tule koskaan uskomaan. Raamattu itseasiassa kertoo karua kieltään siitä, että portti on ahdas. Siitä eivät pääse "hyvät" tai "paremmat" ihmiset tai "omilla ansioillaan valituksi tulleet". Siitä pääsevät ne ihmiset, jotka ovat pyytäneet anteeksi kaikkia syntejään (olivat ne sitten suuria tai pieniä) ja ovat ottaneet armon vastaan. Ne ihmiset, jotka ovat saaneet "syytön"-lausunnon. Sen saa yksin armosta, ei tekoihin perustuen. Teot tulevat vasta "armahduksen" ilosta!
Luottokunnasta ei saa luottokorttia tai lainaa, jos luottotiedoissa on yksikin merkintä. Ei ole siis "suhteellisen puhtaita luottotietoja", vaan puhtaat tai niissä on merkintä.
Sama koskee rikosrekisteriä. Siellä joko on merkintä tai sitten se on puhdas. Se ei voi olla suhteellisen puhdas. Joihin työpaikkoihin sen pitää olla aivan puhdas.
Taivasta voisi verrata noihin. Ei ole suhteellisen synnitöntä. On joko syntinen tai synnitön. Synnittömät menevät taivaaseen, syntiset kadotukseen. Moraaliseettisesti synnin suurudella on väliä, siis inhimmillisessä mielessä. Hengellisesti ei. Jokainen tunnustamaton ja anteeksisaamaton synti vie pois Jumalan yhteydestä. Ilman Jeesusta kukaan ei pääsisi taivaaseen, mutta hänen kauttaan jokainen joka sitä haluaa. Hän on avain ja tie sinne.
Tämä on tietenkin tyhjää puhetta ihmiselle, joka ei usko Jumalan olemassaoloon. Siksipä olisikin typerää jankuttaa samaa asiaa.
Olet mukavan tuntuinen, asiallinen kirjoittaja.
P.S Ainoastaan UT:n kirjoitukset on kirjoitettu Jeesuksen jälkeen, mutta niinhän uutisetkin kerrotaan tapahtuman jälkeen. Uskotko niiden todenperäisyyteen? Me nimittäin saamme hyvin vähän reaaliaikaista informaatiota, ymmärrätkö mitä tarkoitan? Joudumme joka päivä "uskomaan" jo tapahtuneista asioista kertoviin viesteihin. Kuinka paljon kykenet tarkastamaan taustoja tai muita näkemyksiä? Sairauksissa usein halutaan myös toisen lääkärin näkemys, mutta useimmat asiat nielemme yhden ihmisen kertoman perusteella. Jeesuksesta kertoi jo Raamatussa (UT)ainakin viisi eri kirjoittajaa, VT:ssä esiintyvät kymmenet jopa sadat profetiat.
Jeesus on Aabrahamin jälkeläinen, joka tuli kaikkien kansojen siunaukseksi.
Evankeliumi on "hyvät uutiset" muistaakseni suoraan käännettynä. Sen tulisi olla ilosanoma, ei tuomion julistus.
Miksi siihen on niin vaikea uskoa?
Mikä meni pieleen?
tuo sinun ja monen muunkin uskovan näkemys edustaa täysin mustavalkoista (joko olet puolellamme tai meitä vastaan -tyyppistä) näkemystä, joka ei tosiaan tunnu kovin jumalalliselta rakkaudelta vaan lähinnä kammottavalta.
Ja jos raamatussakin on jo valmiiksi määritelty ketkä pääsevät ja ketkä eivät pääse taivaaseen, on tämä taas ihan puhdasta fatalismia ja täysin ristiriidassa ihmisen vapaan tahdon kanssa. Joillain ihmisillä ei siis ole edes teoriassa mitään mahdollisuutta pelastukseen. Eikös se ole vähän epäreilua?
Eipä taida se taivaan isä uskoa tasa-arvoon (puhumattakaan nyt siitä että kaikkivaltiaana jumalana hän voisi tietenkin vaivatta pelastaa kaikki ihmiset jos vain haluaisi - mutta eipä vaan jostain syystä halua?)
Enemmänkin omista ennakkoluuloistasi kuin uskovista todellisuudessa?
"Ainakin minä olen joutunut elämäni aikana sulkemaan potentiaalisten kavereiden (ystävistä nyt puhumattakaan) piiristä yli 75 % muuten ihan mukavista ihmisistä, koska ovat uskoneet kuka mihinkin merkillisyyksiin."
Minä en ole sulkenut ainotakaan ateistia tai muuten vain ei-uskovaa kaveripiiristäni pois, vaikka eivät uskokkaan. He kohtelevat minua ihmisenä ja minä heitä. Keskustelemme joskus uskonasioista, mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Sukulaiseni eivät ole uskovia, mutta en ole heitä sulkenut pois, eivätkä he minua.
"Ei kavereiden saati ystävien kanssa kommunikoidessa pidä joutua koko ajan tarkoituksella sulkemaan pois ajatusta siitä, että tuo toinen on mielenvikainen harhaisessa uskossaan."
Huhhuh, luetko mitä kirjoitat? Miksi sinun pitäisi niin ajatella? Kommenttisi taitaa kertoa enemmän omasta suvaitsemattomuudestasi kuin jonkun harhaisesta mielestä. Olisitko mielisairaalle ystävä, vaikkä hän olisi esim. skitsofreenikko?
Voisitko olla vankilassa olleen ihmisen ystävä?
Tai narkomaanin? Voisitko toimia narkomaanin tukihenkilönä?
"Ei tule keskustelusta eikä varsinkaan viihtymisestä mitään, jos pitää kaihtaa tärkeistä asioista puhumista, jotta ei loukkaisi toista."
Voitko koskaan elää täysin loukkaamatta ketään?
Tuolla tavalla otat vastuun toisen osapuolen tunteista ja itseasiassa suljet hänet pois yhteydestäsi omien pelkojesi ja ennakkoluulojesi tähden. Pelkäät, että loukkaat. Parempi siis olla olematta tekemisissä?
Annoit tosiaan perspektiiviä ja ajatuksia.
"Perustavat jopa koko elämänsä niiden varaan."
"Näkyvä on katoavaista, mutta se mikä ei näy, on ikuista."
Niin, ei-uskovat laittavat koko elämänsä katoavan varaan, mutta se voi kadota jo elämän aikana. Minkä varaan tikkaat silloin nojaavat?
"Normaaleilta vakuttavat"? Miten määrittelet normaalin? Oletko sinä normaali, terve jne.? Mikä on siis epänormaali? Sairas? Heikko?
Normaalista poikkeava on siis erilainen, poikkeava. Pitäisikö kaikkien olla normaaleja, samanlaisia, muottiin sopivia, jotta voisit olla heidän "kaverinsa"? Onneksi Jumala ei määrittele pelastusta tai hyväksyntäänsä tekoihin. Hän hyväksyy ihmisen yhteyteensä vain ja ainoastaa armosta. Hänen kanssaan ystävyyden solmiminen alkaa armosta ja aloitteentekijä on aina Jumala.
Ystävyyttä/kaveruutta ei tarvitse ottaa vastaan, mutta hän tarjoaa sitä kaikille, myös niille 75%: lle, jotka sinä torjuit. Jumala ei torju ketään, joka haluaa hänen ystäväkseen.
"joka ei tosiaan tunnu kovin jumalalliselta rakkaudelta vaan lähinnä kammottavalta. "
Jos sanon päihderiippuvaiselle ystävälleni, että sinä joko menet hoitoon tai kuolet jatkamalla elämääsi noin, onko kyse rakkaudellisesta teosta vai kammottavuudesta?
Miten määrittelet "jumalallisen rakkauden"? Kaiken sallivana, hyväntahtoisuutena ja kaiken suvaitsevana tunteena? Kuule, silloin ei ole kyse rakkaudesta. Totuudellinen rakkaus käskee alkoholistiaviomiestä menemään hoitoon tai vaimo lähtee (olet joko puolellani tai vastaan).
Sinun rakkauskäsityksesi mukaan vaimo rakastaa miestään, eikä siis vaadi miestä muuttamaan tapojaan. Voit tarkastaa kummankin rakkaus-käsitteen terapeuteilta ja psykologeilta, kumpaako he pitävät Rakkautena.
Kammottavalta Jumalan rakkaus tuntuukin ihmisestä, joka ei halua muuttua, vaan haluaa olla yksilö ja päättää täysin itse omasta elämästään. Hän haluaa olla oman itsensä Herra.
Ei Raamatussa ole määritelty ketkä, vaan kaikki, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, pyytävät Hänet elämäänsä, avaavat oven, pelastuvat. Raamatussa vain todetaan, etteivät kaikki avaa ovea. Suurin osa haluaa joko jatkaa syntistä elämäänsä, olla tekemättä parannusta vanhoista tavoistaan tai sitten halua tehdä homman itse. Pelastaa itse itsensä, pyhittämällä itse itseään, treenaamalla itseään paremmaksi ihmiseksi tai tekemällä hyviä tekoja.
"(puhumattakaan nyt siitä että kaikkivaltiaana jumalana hän voisi tietenkin vaivatta pelastaa kaikki ihmiset jos vain haluaisi - mutta eipä vaan jostain syystä halua?)"
Eli hekin pelastuisivat, jotka eivät halua sitä?
Koska jokainen joka haluaa, tie on valmistettu. Vasten tahtoaan kukaan ei joudu taivaaseen eikä helvettiin. Kukaan joka ei halua helvettiin, ei sinne joudu, mutta sama koskee myös taivasta. Kumpaankin mennään haluten sinne. Jos sanot, että ettet halua helvettiin, sen välttämiseen on keino. Jos sanot, että haluat taivaaseen, siihenkin on keinonsa. Mutta vain yksi tie.
Jos taivaaseen pääsisivät kaikki:
Taivaaseen pääsisivät myös he, jotka eivät koskaan katuneet pahoja tekojaan, pyytäneet anteeksi, tai kärsineet heille kuuluvaa rangaistusta. Olisiko se mielestäsi oikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka olivat esim. kärsineet näiden pahantekijöiden takia? Silloin paha ei saisi koskaan sitä mitä sille kuuluu, vaan se jopa palkittaisiin taivaalla, teoista huolimatta.
Ja taas. 2000 vuotta sitten Jumala avasi oven kaikille taivaaseen, hän poisti esteen. Se ovi on Jeesus. Mutta siitä ovesta on jokaisen käytävä, koska muuta ovea ei ole.
"Jokainen joka huutaa avukseen Herraa, pelastuu." Joku psalmikohan tuo oli, en nyt muista. "....ettei YKSIKÄÄN joka häneen uskoo hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä."(Joh.3:16)
Yksikään joka uskoo Jumalan Poikaan ja pysyy uskossaan, ei huku. Jos kaikki uskovat, kukaan ei huku. Jumala on siis valmistanut kaikille pelastuksen, mutta kaikki eivät ota sitä vastaan. Jumala ei pakota.
Ymmärrätkö?
Mustavalkoisuudesta. Yö ja päivä ei voi olla samassa paikassa samaan aikaan. Niin ei voi olla pimeys ja valokaan. Itseasiassa pimeys on pysyvä tila, jonka valo rikkoo tunkeutuessaan siihen. Vai onko avaruudessa valoisaa?
Jos olen siis mustavalkoinen, sitten olen. Perustan väitteeni Joh.14:6:een. Uskokoon ken tahtoo.
Elämä ei kuitenkaan ole mustavalkoista, se pitää sisällään myös harmaan sävyjä ja muitakin värejä. Mutta Taivaaseen pääsy on joko tai.
Mutta käsittääkseni kaikki eivät edes sinne halua?
Ei millään pahalla, mutta verauksesi ovat väärän laisia.
"Jos sanon päihderiippuvaiselle ystävälleni, että sinä joko menet hoitoon tai kuolet jatkamalla elämääsi noin, onko kyse rakkaudellisesta teosta vai kammottavuudesta?"
Tässä ei ole kysymys pelkästä uskosta. Alkoholismi aiheuttaa vakavia vaurioita elimistöön sekä tekee yhteiselämän tuskalliseksi, usein näkee myös sen, että alkoholisti kärsii alkoholismistaan psyykkisesti.
Vertaat tässä uskovaista tarjoamassa pelastususkoa uskonnottomalle tyyliin voit vielä pelastua, jos otat Jeesuksen vastaan ja uskot häneen, saat iänkaikkisen elämän.
Alkoholismi vertaus loogisuudessaan menisi näin:
Näet ystäväsi juhlivan silloin tällöin ja hän potee myös joskus juhlinnan jälkeen krapulaa. Alkoholilla maustettuja juhlia ystävälläsi on kuitenkin vain n. 10 kpl vuodessa. Sinä USKOT hänen kärsivän vakavasta alkoholismista ja jos hän ei lopeta USKOT hänen kuolevan. Hyvänä ystävänä esittelet hänelle aa-klinikan esitteitä ja tarjoat hänelle toimiston puhelinnumeroa. Välillä kehoitat häntä käymään paikanpäällä saamassa apua.
Absurdia.., eikö?
>>>Heität tosin aika rankan väitteen ja yleistyksen "kaiken tiedon" poisheittämisestä. Tai että kaikki juuri uskoon tulleet niin tekisivät. >On eri asia uskoa Raamatun sanoman olevan totta kuin että pitäisi toimia kirjaimellisesti kuten siellä sanotaan. Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko kaiketi kehoittaa toimimaan niin.>Vaikka raamattu on Pyhän Hengen innoittamien ihmisten kirjoittamaa, Jumala ei ole käyttänyt ihmistä sanelukoneena.>Raamattu on kuvaus ihmisen ja Jumalan suhteesta ja ennenkaikkea se on Jumalan ilmoitus pelastuksesta, mutta jotta ihminen ymmärtäisi miltä pitää pelastua, siellä on kaikkea muutakin. Pitäähän johdantoakin olla, vai mitä?
> Kuinkahan moni 0-100-luvulla kirjoitettu asiakirja tai tapahtuma siis kestäisi tarkastelun. Kolumbuksen aikaan luultiin maapalloa litteäksi, myös tiedemiehet. Onko siis kaikki sen aikainen kirjoitus epäuskottavaa?>Mikä on pelottelun ja varoittamisen ero? Jeesus ei pelotellut, hän varoitti.>Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että on myös uskovia, jotka ovat vilpittömästi huolissaan jokaisen ei-uskovan takia, vain sen takia, etteivät halua näiden joutuvan kadotukseen tai olisivat iloisia jos nämä pääsisivät taivaaseen? >Itse olen hyväksynyt sen tosiasian, etteivät kaikki tule koskaan uskomaan.>Miksi siihen on niin vaikea uskoa?>Mikä meni pieleen?
kohdalla moni on kokenut puheet katkaisuhoidosta yhtä kamalana rakkaudettomuutena kuin moni kokee puheet uskosta tai pelastuksesta.
Mutta...Väitteessäsi on perää.
Selvennän hieman.
Näkisinkin vertauksen olevan enemmän niin, että uskovana näen pelastukselle kintaalla viittavan ihmisen enemmänkin kuten jo alkoholi/päihdeongelman koukussa kamppailevan ihmisen, joka ei myönnä olevansa ongelmakäyttäjä.
Osa läheisistä/ammattiauttajista näkee jo syntyneen riippuvuuden ja siitä seuraavat murheet. Ihminen ei kuitenkaan itse koe itsellään olevan ongelmaa, saattaa jopa sanoa, että pääsen itse eroon esim. huumeista. Olen kokenut tuon työssäni useita kertoja. Kyllä siinä kuule on myös ns. uskosta. Ihminen ei itse usko olevansa pulassa ja uskoo itse selvittävänsä elämänsä.
Vertauksesi itseasiassa kertoo hyvin yleisen syyn, miksi ihminen ei koe tarvitsevansa pelastusta.
"Enhän minä nyt niin suuri syntinen ole, en ainakaan enemmän kuin moni muu." Ihminen siis kokee olevansa "kohtuukäyttäjä", ei siis syytä huoleen!
Moni kokee olevansa jopa kohtalaisen hyvä ihminen, tai hyvä tyyppi. Ehkäpä jopa hyvät teot vaikuttavat vaakakupissa enemmän kuin ne pahat teot? Eli pidemmät selvät kaudet suhteessa humalakertoihin.
Niinpä. Mutta tiesitkö? Ihmisen elämässä tuollainen kohtuukäyttö ei aiheuta aa-klinikan suosittelua, mutta syntien osalta tilanne on toinen.
Taivaaseen pääsyn edellytys on täysi "raittius", ei yhtään "krapulaan" johtanutta merkintää papereissa! Ei edes kohtuullisen hyvä elämä auta.
Kuka sinne sitten kelpaa? Ei kukaan!
Ilman Jumalan apua. Kristus on se Jumalan apu.
Ymmärsitkö?
Vertauksesi oli hyvä, koska juuri noin moni ei-uskova kokee uskovan.
"Mikä onkaan paras tapa pitää ihmiset kurissa ja järjetyksessä kuin peloittelu. "
Minä tiedän. Pelolla saadaan ihminen tottelemaan kun pelon aiheuttaja on läsnä, mutta kun hän poissa, ei enää totella. Onko siis pelottelu kuitenkaan paras tapa? "Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa"
Minä näkisin paljon tehokkaammaksi keinoksi rakkauden (joka voi olla myös ihmistä kehittävää tai korjaavaa, eikä vain päänsilittelyä ja hyväntahtoisuutta.), arvostusta ja ihmisen asemaan asettumista. Kun ihminen kokee olevansa rakastettu, hyväksytty sellaisen kuin on, hän elää. Muuten hän joutuu selviytymään. Pelko aiheuttaa vastarintaa tai erilaisia selviytymiskeinoja. Rakkaudessa elävän ei tarvitse kehittää selviytymiskeinoja, vaan hän voi kohdata jopa omat kipunsa ja heikkoutensa turvallisesti.
Tämän allekirjoittavat monet mielenterveysammattilaisetkin. Ja siitä on myös kristinuskossa pohjimmiltaan kyse. Uskoivat ihmiset sitä tai eivät. Valitettavasti useat seurakunnat tai uskovien yhteisötkään eivät tajua, että on usko, toivo ja rakkaus ja rakkaus on niistä suurin.
Joskus onkin sanottu, että joissakin piireissä asia on:"Usko, toivo ja rakkaus, mutta usko on niistä suurin...";).
Asia on kuitenkin niin, että ilman keskinäistä rakkautta meillä ei ole mitään. Tämä koskee sekä ei-uskovia että uskovia. Rakkaudettomuus ja oman edun tavoittelu on nykyajan suurin vitsaus. Sen tajuamiseen ei tarvitse olla edes uskossa. Markkinatalouden nimissä jyrätään ihmisyyttä enemmän kuin koskaan ennen. Ihminen on susi ihmiselle, on aina ollut.
"Minun uskoni jumalan luomiskykyyn ja kaikkivoimaisuuteen loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun laitan kaukoputken jalustalle ja aloitan tähtitaivaan tarkkailun."
Heh, minut sama asia saa taas ihmettelemään Jumalan suuruutta ja kokemaan suurta nöyryyttä, että tuo sama taho, joka on luonut kaiken, on kiinnostunut meistä jokaisesta. Ja jos Hän olisi voinut luoda kaiken muutamassa päivässä, mihin kaikkeen Hän pystyykään?
Itse pidän kuitenkin luomiskertomuksen aikaa epäolennaisena, sillä näen myös mahdolliseksi sen, että Jumala loi maailman prosessina. Minulle tärkeintä on se, mitä Jumala teki, eikä miten tai missä ajassa.
"Miksi kuulua kirkkoon kun ei kykene uskomaan kirkkoon eikä raamattuun?"
No ei siihen silloin mitään syytä ole. Itseasiassa itse harkitsen kirkosta eroamista, mutta toisista syistä. Minusta kirkko pettää ihmisiä liberaaliteologialla (lapsena saatu kaste riittää, kaikki pääsevät taivaaseen). Minun mielestäni pitää uskaltaa seistä opetuksen takana, vaikka maailma olisi vastaan. Ihmisarvoa silti loukkaamatta tai toisin ajattelavia tuomitsematta. Eli, pitää kiinni omasta kannastaan syyttämättä kuitenkaan muita väärässä olemisesta. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Minä en häpeä evankeliumia, mutta en halua kuitenkaan tuomita ihmisiä, jotka siihen eivät usko. Se on heidän asiansa. Minulla ei ole oikeuttakaan raamatun mukaan tuomita ketään. Se valta on yksin Jumalalla.
muillakin palstoilla. Minä juutuin aivan naurettavaan "sotaan", kun eräällä toisella palstalla huomautin jollekulle, että hänen esittämänsä väite ei ollut tähtitieteellinen fakta. Nyt hän heittelee minua haukkumanimillä ja väittää itsepäisesti, että olen Pohjanmaalta, körttimies ja kutsunut häntä Saatanan kätyriksi. En tiedä, kenen kanssa hän kuvittelee käyvänsä sotaa ja mistä aiheesta. Sellaista se on...