Tälläistä olen tässä viime aikoina miettinyt kun itse kärsin suhteellisen pahasta masennuksesta ja vielä pahemmasta paniikkihäiriöstä joka jostain kumman syystä esiintyy mahdottoman vahvana yksinolon pelkona (silloin tällöin myös suljetun paikan kammona, esim busseissa tai täysissä saleissa, huoneissa joista on vaikea päästä pois). Joskus aikoinaan pelkäsin jopa 10minuutin yksinoloa melkeinpä hysteerisesti ja sain vahvoja paniikkikohtauksia, nykyisin pelko rajoittuu lähinnä satunnaisiin yksinoloihin huonoina päivinä ja siihen jos pitää viettää yö yksin talossa, mihin en pysty muuten kun keskellä valoisinta kesää äkäisten unilääkkeiden avulla. Asun vielä vanhempieni luona (olen 22) lähinnä tästä syystä ja tämä pelkohan tietenkin vaikeuttaa aika reilustikin elämääni.
Mietin että onko tälläinen pelko harvinaista, tai onko täällä ketään muuta jonka paniikkikohtaukset tulevat tälläisestä syystä? Vaikea uskoa että tämä olisi mikään harvinainen pelko mutten esimerkiksi googlaamalla löytänyt mitään aiheesta. Keskustelu olisi mielenkiintoista, kertokaa kokemuksistanne :)
yksinolon pelko / paniikkikohtaukset
13
4346
Vastaukset
- todellakaan yksin
Olen jo aikuinen mies. Vuonna 98 erosin pitkäaikaisesta suhteesta... ihan hyvä.
Mutta se syöksi minut mustaan aurinkoon - masennukseen. hieman myöhemmina lkoivat paniikkihäiriöt. Kärsin aivan oikeasti myös yksinäisyydestä, mutta minun pannarini alkoivat aina ruuhkajunassa tai -bussissa.
Tätä kesti nelisen vuotta. Kävin terapiasa ja söin partiin otteeseen "ilopillereitä" (Zipramil tai jokin sellainen). Ne todella auttoivat.
Nyt olen ollut tolpillani jo pari vuotta. Käy ihan vain arvauskeskuksen lääkärillä. Saat varmasti apua. Olet onneksi nuori, ja toipuminen on ilmeisesti nopeampaa.
Toisaalta nuorena tunteet ovat voimakkaampia - hyvässä ja pahassa.
Keroon lisääkin kokemuksistani, jos uskot siitä olevan hyötyä....- bankai
Mukava tietää etten ole yksin :)
Lääkärillä olen kyllä käynyt, useaankin otteeseen, olen ollut psykiatrisella osastolla 17 vuotiaana, silloin kohtaukset alkoivat ja pahenivat niin etten voinut enää olla koulussa enkä yksin kotona viittä minuuttia pidempään, loppujen lopuksi oikein ilman missään ilman vanhempiani tai tätiäni, muiden ihmisten seurassa en tuntenut oloani turvalliseksi.
Lääkkeitä olen siitä lähtien käyttänyt, aikanaan on ollut Seronil, Remeron, Zoloft ja nyt Cipralex. Välillä on aikoja jolloin paniikkikohtauksia ei niinkään tule, viime aikoina ovat palanneet taas ja varsinkin tuo kun en voi viettää öitä yksin alkaa olla aika rampauttavaa. Nopeasta toipumisesta ei hirveästi ole toivoa, ongelma on kai sen verran syvällä, terapiassa olen ollut vuosia, en oikein tiedä mikä tässä tilanteen korjaisi. - Nightmare-n
En tiedä onko minulla paniikkihäiriö... Mutta viime yönäkin tuntui että oli vaikea hengittää ja tuntui kuin taju olisi lähtemässä...
Se alkoi kun rupesin järkeilemään kaikkea viimeaikoina tapahtunutta... Olin 1,5 vuotta erään jätkän kanssa ja meillä meni poikki kun mokasin pahasti... En viitsi kertoa sitä tässä kun olen kirjoittanut siitä niin monesti... mutta siitä kyllä löytyy keskustelu palstalta mielenterveys kohdasta masennus, lääkkeet, alkoholi ja psykoosi... Siihen olen aika paljonkin kirjottanut... ennen nimimerkki Nightmare(n).
Siellä siis on jotain viime aikaisista tapahtumista.. Olen ahdinkossa tämän asian kanssa.. Lääkärit ei usko ja jos uskookin ne vaan määrää lisää lääkkeitä... Olen 40km päässä kotoa kun en uskalla mennä siihen kaupunkiin kun pelkään että siellä tapahtuisi taas jotain. Onneksi minulla on mukava sisko joka otti minut tänne.. Olen ollut täällä 2 viikkoa.. Ja puhelimessa olen puhunut tämän entisen kanssa ja aina kun olen puhunut sen kanssa niin tulee niin tyhjä olo ja välillä ei tiedä mikä oikein on... - Nightmare-n
Nightmare-n kirjoitti:
En tiedä onko minulla paniikkihäiriö... Mutta viime yönäkin tuntui että oli vaikea hengittää ja tuntui kuin taju olisi lähtemässä...
Se alkoi kun rupesin järkeilemään kaikkea viimeaikoina tapahtunutta... Olin 1,5 vuotta erään jätkän kanssa ja meillä meni poikki kun mokasin pahasti... En viitsi kertoa sitä tässä kun olen kirjoittanut siitä niin monesti... mutta siitä kyllä löytyy keskustelu palstalta mielenterveys kohdasta masennus, lääkkeet, alkoholi ja psykoosi... Siihen olen aika paljonkin kirjottanut... ennen nimimerkki Nightmare(n).
Siellä siis on jotain viime aikaisista tapahtumista.. Olen ahdinkossa tämän asian kanssa.. Lääkärit ei usko ja jos uskookin ne vaan määrää lisää lääkkeitä... Olen 40km päässä kotoa kun en uskalla mennä siihen kaupunkiin kun pelkään että siellä tapahtuisi taas jotain. Onneksi minulla on mukava sisko joka otti minut tänne.. Olen ollut täällä 2 viikkoa.. Ja puhelimessa olen puhunut tämän entisen kanssa ja aina kun olen puhunut sen kanssa niin tulee niin tyhjä olo ja välillä ei tiedä mikä oikein on...Näitä kohtauksia on ollut paljon ja aina vaan ne tulee useammin...
- Miespuolinen
Mulla tulee paniikkikohtaukset silloin kun on tullakseen, ne ei katso aikaa eikä paikkaa. Yleensä ihmismassojen keskellä (pyrin jonkin verran välttämään niitä), yksinollessa myös jos alan ajattelemaan ahdistavia asioita. Ihmismieli on niin kummallinen. Kun on hetki aikaa levähtää, niin sitä muka pitää ryhtyä ajattelemaan tekemättömiä töitä, vähiä rahoja tms. jotka ahdistavat vielä enemmän.
Mutta kyllä me pärjäämme, tavallamme. :) - minä vain
hei....oletko hakenut apua vaivaasi.Minä kärsin myös muutama vuosi tuollaisesta paniikista.Pelotti olla yksin kotona,sain kaikenlaisia oireita kuristi kurkkua,sydän hakkas aivan hirvee olo.Taustalla oli kuoleman pelko pelkäsin,että kuolen ennenkuin saan apua.Pahinta oli,kun en ymmärtänyt,että se oli paniikkihäiriötä.Sitä kesti melkein vuoden,ennenkuin oikea lääkäri tajusi tilanteeni ja sain lääkityksen.Elämäni nyt ihanaa lääkkeet auttoivat ja uskallan taas elää.Hae ihmeessä apua saat sitä varmasti.Kaikkee hyvää sulle....
- bankai
Apua kyllä olen hakenut, tuossa ylemmässä vastauksessa pidempään selitän siitä... Ei se apuakaan niin yksinkertaisesti ole saatavilla, varsinkaan kun tämä ei ihan lyhyen ajan ongelma ole. Mutta kiitos vastauksesta, kiva tietää etten ole ainoa joka tästä pelosta kärsii :)
- luru
Hei.
Olen 21 vuotta, ja tunsin samoja tuntemuksia kuin kirjoituksessasi. mulla on noin 2 vuotta siitä kun läheisen ystäväni isä kuoli, jolloin tuli kamala paniikki. en uskaltanut nukkua mieheni lähdettyä töihin ja itkin kamalasti. kokoajan tuntu et jokapuolelle sattuu enkä tiedä sattuiko oikeasti. lähipäivinä yksi asiakkaistani kuoli.(tunnen hänen poikansa.)olen ravintolassa töissä pienessä kylässä jossa kaikki tuntee melkein toisensa, ainakin päällepäin. kun kuulin siitä, tuli hirveä olo, itkin ja aloin taas pelkäämään. jotenkin heijastan sen omaan kuolemaani, että kun hän kuoli, niin kohta minäkin kuolen. Se on kamalaa. mieheni on vielä tällä hetkellä ulkomailla ja yksin tuntuu vielä hirveemmältä.. uskon että asia heijastuu jostain jutusta mitä en itse ole vielä ainakaa tiedostanut. soitin jo yhdelle kiropraktikolle, jolla olen käynyt aikaisemmin juttelemassa.. jos se auttaisi minua saamaan selville tunteitani. tuli vaan mieleen, että mitkä lääkkeet auttaa? ja voiko ne auttaa tällaisessa tilanteessa. on jotenkin poissaoleva olo. Haluaisin muuttua takaisin omaksi itsekseni mikä olin n.3 vuotta sitten. elämäniloa täynnä oleva neitonen. toivottavasti pystyt auttamaan, edes jotenkin. t.laura
- Herbiina
Mulla myös on tosi vaikeaa aika ajoin olla yksin kotona pojan kanssa kun isäntä on iltavuorossa. Yövuorot ovatkin sitten jo juttu ihan erikseen, en ole pystynyt olemaan kotona öitä kaksin pojan kanssa(6v.) viime loppukesästä lähtien. Välillä mennään bunkkaamaan vanhempien luo tai sitten useimmiten veljeni tulee meille "yökylään". Lääkkeitä syön jo 13:sta vuotta ja terapiassa käyn mutta kun ei avaudu se juju miten tästä pääsis taas eroon. Tähän sairastelun väliin on toki löytynyt hyviäkin jaksoja ja on voinut "normaalisti" elää ja nukkua, mutta tänään taas tämmöistä. Tsemppiä sulle taistoon ;)
- Petronella
Mulla ensimmäinen paniikkikohtaus tuli yöllä. Heräsin sydämen jytkytykseen korvissa ja tukehtumisen tai pyörtymisen tunteeseen. Kohtauksia tuli aika ajoin yöllä, mutta ne jäivät välillä pitkäksi aikaa pois. Seuraavaksi paniikkikohtauksia alkoi tulla tilanteissa, joista tuntui, ettei pääse pois, karkuun. Esim. koulussa luennoilla alkoi huimata, kurkkua kuristi, tuli tunne, että pyörryn kaikkien ihmisten keskelle. Mietin, mitä muut ajattelevat, kun kupsahdan kesken luennon. Kuolemanpelko ei ollut kovin kova, useimmiten luennoitsia oli lääkäri, joten järjellä ajatellen apu olisi ollut lähellä. Mutta järjellähän ei paniikkikohtauksen kanssa ole juuri tekemistä, se ei lopu järkeilemällä.
Nyt ennen joulua sain viikkoja kestävän ahdistuksen. Paniikki jäi päälle. Koko ajan kurkkua kuristi, niskaa ja kasvoja pisteli, huimasi ja sydän jytkytti. Myös kädet ja jalat tuntuivat joko raskailta tai niitä puudutti. Oireet helpottivat kun oli jotain tekemistä tai olin ihmisten seurassa.Siis seurassa, jolta tiesin pääseväni pakoon tarpeen vaatiessa. Yksin ollessa oireet palasivat. Yöaikaan muiden mentyä nukkumaan paniikki kasvoi sietämättömäksi. Vaikka olen perheellinen, tuli tunne, ettei kukaan voi yöaikaan auttaa. Kuljeskelin kaikki yöt pitkin ja poikin kotia ja yritin rauhoittua. Silmissä vilisi ja henki ei kulkenut: En nukkunut viikkokausiin.
Lääkäri määräsi unihäiriön hoitoon Remeronia ja tarvittaessa Imovanea. Paniikkikohtauksiin hän ei suuremmin puuttunut. Sanoi, että Remeronin pitäisi auttaa. Se unilääkkeen kanssa kyllä auttoikin nukkumaan ja paniikki ja ahdistuskin oli pois jonkin aikaa.
Nyt oireet ovat palanneet vaikka molemmat lääkkeet ovat minulla edelleen käytössä. Yksin en voi olla, miehen ollessa töissä ja lasten koulussa kuljeskelen koko päivän jossain ihmisten keskellä. Välillä olo helpottuu ja tulen kotiin, mutta kohta on lähdettävä taas. Yöllä jälleen sama juttu. Otan unilääkettä tupla-annoksen ja olen tokkurassa, mutta paniikki on ja pysyy...
Ehkä melko sekava sairauskertomus, mutta sekava alkaa olla olotilakin... - Organon
teille!
Henkkoht en saa paniikkikohtauksia kotona/yksin vaan "tuolla ulkona". Se on ihan paska juttu, mutta niin on kyllä yksinolon takia panikoiminenkin. Meitä on moneksi. - unknown
Puhuit tuossa kirjoituksessasi yksinolon pelosta bankai. Kirjoituksestasi on tosin aikaa, mutta jos käyt täällä vielä niin toivottavasti saat tämän. Noniin puhuit, että sait jo 10 minuutin yksinolon aikana vahvoja paniikkikohtauksia ja minulla on sama. En ole neljään vuoteen ollut yli puolta tuntia yksin kotona. Olen nyt neljä vuotta viettänyt koulun jälkeen aikaa esim kaupungilla, jos pääsen aikaisemmin kuin muut perheenjäseneni. Tapan aikaa kunnes pääsen isosiskoni tai porukoitteni kanssa kotiin. Olet varmaan kokenut saman, että joskus haluaisi olla yksin omassa kodissaan, rauhassa, mutta kun ei pysty. Pelkotilat ovat ainakin minulla niin pahoja, että yksinolemisen harjoitteleminenin on lähes mahdotonta. Itse pelkoa on todella vaikea edes laannuttaa tuntuupa melkein, että se pahenee ajan myötä.
- AnonyymiUUSI
mä haluun aina et joku puhuu muu kun ne olemattomat demonit mun mielessä haluun et on joku kaveri tai perheen jäsen kenen kanssa olla he eivät ymmärrä miksi haluan että video tai äänikirja pölöttää vaikka en edes keskittyisi siihen vihaan hiljaisuutta ja ettei jotain kivaa ole tapahtumassa siksi katson päivät läppäräi koska se rauhoittaa kun joku puhuu nytkin vieressäni on video käynnissä vaikken katso sitä lasken päiviä kouluun kun näkee joka päivä kavereita en tykkää kun menen uuten harrastukseen en puhu koska olen ujo uusille ihmisille ja kun muut kuiskivat ja vilkuilevat minua kun olen yksin ja on hiljaisuus ainoa seura on mieleni joka vain kiusaa ja haukkuu minua joka kertoo valheita joita uskon koska ei ole ketään muuta ketä kuunnella sitten uskon niiden valheiden olevan totta mutten enää tajua mitkä ovat totta ja mitkä ajatuksieni valheita
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y27819162Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van863582- 1242255
- 1961956
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1421860Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten2931610Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101362Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu861298Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1491162Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu2421059