No jos joku alan ihminen voisi autella...
Yläleuan olen korvannut vuosia sitten kp:lla ja nyt alaleuassa on enää etummaiset kuusi ja muut on poistettu vaivojen takia. Nyt olen syönyt ruokani puremalla näillä etuhampailla sekä ylätekareilla. Reunimmaiset omat hampaat ovat eniten kipeytyneet ja muut ovat rasittuneet.
Nyt pitäisi kiiruusti laittaa alas jotain, mutta ovatkohan nämä omat jo pilalla, kun olen niitä näin kauan rasitellut ? Mitä se rasitus on voinut aiheuttaa näille etuhampaille ?
Yläleuan olen korvannut vuosia sitten kp:lla ja nyt alaleuassa on enää etummaiset kuusi ja muut on poistettu vaivojen takia. Nyt olen syönyt ruokani puremalla näillä etuhampailla sekä ylätekareilla. Reunimmaiset omat hampaat ovat eniten kipeytyneet ja muut ovat rasittuneet.
Nyt pitäisi kiiruusti laittaa alas jotain, mutta ovatkohan nämä omat jo pilalla, kun olen niitä näin kauan rasitellut ? Mitä se rasitus on voinut aiheuttaa näille etuhampaille ?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kokemuksesta voin sanoa, että rasitus ilmenee tässä tapauksessa kipuina ja väsymisenä leukaluussa sekä hampaissakin. Purenta on täysin näiden etuhampaiden varassa, kun poskihampaat puuttuvat ja alaetuhampaat ovat nyt turhan kovilla, vaikka purentavoimat ovatkin pienemmät, kun sinulla on ylhäällä se kp. Purenta on sinulla nyt varmasti sekaisin ja rasittuneet alaetuhampaasi voivat olla jo siinä kunnossa, että niiden varaan ei ehkä kannata rakennuttaa ainakaan osaproteesia. Se voi pahemmassa tapauksessa olla hyvin lyhyt ratkaisu juuri tämän rasittuneisuuden vuoksi.
Kuten jo sanoin, niin en ole alan ihminen, vaan puhun nyt omista kokemuksista, mutta halusin vain kertoa sinulle, että olet tietoinen tästäkin asiasta.
No tätä vähän olen itsekin ajatellut. Toinen näistä reunahampaista on vielä kaiken tämän muun lisäksi hieman heiluvainen ja vinossa.
Olisi kiva, jos joku alalla oleva vielä viitsisi kommentoida.
Laita vaan kokotekarit tilalle, sillä eihän noista sun omista enää mitään kestävää kalustoa saa. Olisi varmaan pitänyt laittaa ne osatekarit jo aikoja sitten. Kun ne hampaat ovat jo noinkin rasittuneet, niin revitä ne vaan pois.
Hyvin yksilöllistä. Ilmeisesti sinulla on siis alhaalla omat hampaat kulmahampaasta kulmahanpaaseen. Periaatteessa kulmahampaat ovat varsin vankat ja pitkäjuuriset, kun taas nuo etuhampaat ovat pieni- ja kapeajuurisia. Kokoproteesin ollessa yläleuassa, purentavoimat ovat kuitenkin aika pieniä, vaikkakin koko purentavoima suuntautuu juuri sinne. Alaleuassa purentavoima tulee kuitenkin varsin kohtisuoraan, joten suunnan puolesta edullisempi tilanne kuin yläleuassa. Suurin uhka kuitenkin on parodontiitti, eli kiinnityskudostulehdus. Jos näiden omien hampaiden ympäriltä on hammaskivi ja bakteerit syöneet tukisäikeitä ja luuta, voi pienikin liikarasitus lisätä tuhoa.
Yleensä suurin haitta tuon tyyppisestä jäännöshampaistosta on se, mitä se tekee yläleualle. Kun yläleuassa rasitus tulee vain eteen, siihen saattaa vuosien varrella kasvaa helttamainen muutos ns. flappy ridge. Se tulee siis eteen-keskelle hampaatonta yläharjannetta. On sellainen joustava ja pehmeä, mutta ei pelkkää limakalvoa vaan vähän kuin "kumimainen" uloke, joka sitten haittaa proteesin pysymistä.
Koska proteesin pysyvyys huononee, mekaaninen ärsytys lisääntyy ja usein kehkeytyy myös krooninen tulehdus.
Toinen haitta on yläleuan etualueen luu surkastumisen nopeutuminen. Kun yläleukaa kuormitetaan epätasaisesti eli siis vain etualueelta, tästä kohtaa alkaa luuta kadota nopeammin kuin muualta. Seurauksena -jälleen kerran- proteesin pysyvyysongelmia.
Purentapareja sinulla on niukasti. Suositellaan, että ainakin kymmenen hammasparin olisi kohdattava purennassa, että toiminnallisuus olisi tyydyttävä. Jos omat hampaat ovat kunnossa, tälläisessa tilanteessa yleensä suositellaan alaleukaan rankaproteesia. Se saadaan hyvin liittymään ja kiinnittymään omiin hampaisiin ja on yleensä kohtuullisen mukava. Pelkkään akryyliproteesiin puolestaan liittyy niin paljon ongelmia, että sitä ei enää suositella kuin poikkeustilanteissa (esim. jos hampaat ovat heikot ja ennuste lyhytaikainen). Joka tapauksessa, vaikka alhaalla olisi minkälainen (irrotettava) proteesi, purenta tulee aina olemaan voimakkaampi omien hampaiden kohdalla. Sivualueilla olevat proteesihampaat kuitenkin kohtuullisesti vähentävät tästä johtuvia haittoja.
Anteeksi, kyseessä siis flabby ridge-kudosmuutos.
Lisään vielä, että nykytilanteessa myös lihakset ja leukanivel ovat lujilla. Purentafunktion on luonto tarkoittanut poskihampailla tehtäväksi.
Kiitos vastauksestasi !
Ikävä kyllä nämä omat, mitä on jäljellä oireilevat purentavaivoilla, vihlomisilla ja yksi reunassa on heiluvainen, joten on aika riski käyttää näitä uuden kaluston teossa. Onkohan se parodontiitti sitten jo ehtinyt tehdä tuhojaan ?! Tätä pientä heiluvuutta oli parissa jo aikaisemmin poistetussakin hampaassa sekä useissa hampaissa on ollut pahoja oireilevia ienvetäytymiä.
Voi olla aika lyhytaikainen ratkaisu tämä omien varaan proteesin rakentaminen ja haluaisin pelata varman päälle ja saada kerralla kunnon kalustot alas ennen kuin yläkaluston kanssa tulee jotain vaikeuksia.
Miten alan ihmisenä suhtautuisit tässä tapauksessani irtokokoproteesiin tai esim. peittoproteesiin ?
Kiitos, jos vielä viitsit vastata näihin !
Hyvää alkavaa kesää !
Heipä hei sinullekin!
Pieni heiluvuus alahampaissa ei ole aivan kriittistä, mutta kovin heiluvaista ei tietenkään kannata säästää. Alaleuassa kuitenkin vähän heikompikin hammas on tärkeä. Omat hampaat voidaan kiinnittää toisiinsa lasikuitukytköksellä, joka antaa aika mukavasti tukea. Samoin toimii rankaproteesin ranka, jos se kulkee omien hampaiden takana niissä kiinni.
Jos reunimmainen hammas on se heikko, se on aina huono pinnehammas. Pinne kuitenkin rasittaa aika paljon, jos taaempana ei ole omia hampaita. Silloin proteesin täytyisi olla jatkuvasti hyvin istuva, sillä pienikin keinuvuus taaksepäin ikäänkuin nitkuttaa pinnehampaita. Akryyliproteesissa tämä ei ole niin voimakasta, mutta sen muut vaikutukset taas voivat viedä huonompaan...
Pelkät hampaan juuretkin pitävät leukaluuta yllä, siinä peittoproteesin etu. Alaleuassa tuota luun määrän merkitystä ei voi kylliksi korostaa, joten epätoivoisetkin yritykset joilla pääsee muutaman vuoden eteenpäin ovat hyväksyttävämpiä kuin yläleuassa. Peittoproteesia varten omat hampaat pitää katkaista aika nysiksi, joten useimmiten tulisi olla juurihoidettuja. Silloin niihin voisi laittaa vaikka pallonepparin, jolla proteesi pysyy paremmin. Valitettavasti peittohampaat reikiintyvät aika helposti hyvälläkin puhdistuksella. Kultakapat eli juuren päällä kultahuppu tietysti ratkaisee tämän ongelman, mutta kallis - ei sen vuoksi kovin usein käytetty (Suomessa, muualla kyllä).
Alakokoproteesi on se viimeinen vaihtoehto. Kyllähän sillä pärjää, jos on pakko! Ongelmaton vaan ei ole. Koska pääsee aina vähän liikkumaan, tulee herkästi painohaavoja yms. hiertymiä. Koska liikkuu helposti, ärsyttää myös luuta ja se surkastuu herkemmin. Kokoproteesi usein myös tuntuu olevan kielen tiellä ratkaisevasti enemmän kuin osaproteesi (joka on siis "auki" edestä). Alaleuassa myös jänteet ja lihasten kiinnittymiskohdat ovat enemmän tiellä kuin yläleuassa.
Edellä mainittujen vuoksi parin implantin varaan rakennetut kiskot ja nepparit ovat tulleet suosituiksi alakokoproteesin kiinnityksen lisäämiseksi.
Jos laittaisi nepparikiinnitteisen / implanttien varaan / peittoproteesin, niin kuinka pian ne nepparit laitetaan, kun oletettavasti omat jäännöshampaat poistetaan ensin ja niille tehdään proteesit ?
Tiedätkö näistä enemmän ?
Kiitos taas.
Tämä "lasikuitukytkös" jäi hieman vaivaamaan.
-Mitähän se tarkoittanee käytännössä ?
-Mihin sillä oikein pyritään ja onko se pitkäaikainen ratkaisu noin kestävyydessä, vuosia vai kuukausia ?
-Hintakin olisi kiva tietää ?
-"Nepparit", mitä ne tarkoittavat ?
Mitä tässä tämän alkuperäisen kysyjän tapauksessa näistä hoitovaihtoehdoista olisit itse valmis laitattamaan itsellesi, jos olisit samassa tilanteessa ? Jäi vähän kaivelemaan, kun kerroit hänelle, että "viimeinen vaihtoehto olisi vasta alakokoproteesit" ?
No niin, hyvä keskustelu saatiin aikaiseksi.
Jos kysytään, mitä hammaslääkäri itselleen tekisi, niin todennäköisesti suun implantteja täyteen! Vaikka pankkilainalla. Kestäisin vaikka luusiirrehommatkin, jos sillä vapautuisi irtoproteeseista, niin paljon olen huonosti toimivia sellaisia nähnyt. Toisaalta ammattilainen arvostaa hammasasiat yleensä korkeammalle, ja on valmis panostamaan siihen, joku toinen ostaa mielummin uuden auton tai lomamatkan.
Mutta asiaan. Nämä ovat niitä juttuja joissa "hyvää" vaihtoehtoa ei olekaan, jos kustannukset rajoittavat. Ongelmana alakokoproteesin käytössä eivät ole ne lähivuodet sen valmistamisen jälkeen, vaan ne myöhemmät vuodet. Luu surkastuu keskimäärin millin verran vuodessa (yksilöllistä). Välittömästi hampaanpoistojen jälkeen luukato on voimakkaampaa ja tasaantuu sitten. Mutta jos kymmenessä vuodessa katoaa 10 mm, mitä sitten? Kahdessakymmenessä 20 mm ja 30 v. 30 mm (näin kärjistäen) ja sitten ei ole jäljellä enää mitään! Okei, ei se ihan noin suoraviivaisesti mene, mutta sanotaan kuitenkin, että useimmilla vaikeammat pitovaikeudet tulevat 10-20 vuoden välillä. Minkä ikäinen olet silloin? Hyvällä proteesien hoidolla (säännölliset pohjaukset) luukatoa voidaan merkittävästi hidastaa, mutta valitettavasti samoista syistä kuin omat hampaat on menetetty, ei useinkaan huolehdita proteeseistakaan. Eli unohtuvat suuhun vuosikausiksi. Ymmärrettävää kyllä, koska jokainen pohjauskerta on rasittava painohaavaepisodeineen jne ennen kuin ovat taas hyvät.
Kun siis valitaan vähemmän hyvistä vaihtoehdoista, tulos on kompromissi. Siksi omista alahampaista kannattaa yleensä pitää kiinni viimeiseen asti. Jo muutaman vuoden kestävyys vie eteenpäin. Särkyjä ei tietenkään ole tarkoitus kestää, mutta jos edes kolme neljä hammasta säästyy, sekin auttaa. Jos ei onnistu, niin sittenhän asia on selvä, pois vaan.
Hampaiden yhteen kytkemisellä tarkoitin sitä, että omat hampaat voidaan liittää toisiinsa kiinni palkkimaisella lasikuitumateriaalilla (everStick-kuitu). Silloin yksittäinen hammas ei kanna rasitusta vaan kohdistuu kerralla useampaan. Yksinkertainen juttu: karhennetaan hampaiden sisäpinta tai tehdään pieni ura, käsitellään yhdistelmämuovin sidosaineilla ja yhdistelmämuovilla kiinnitetään kuitulujite paikalleen. Alaetualueella kestää yleensä hyvin, vaikkakin jonkin verran muovia voi aika ajoin joutua lisäilemään, helppoa korjata. Tilanteesta riippuen voi kestää vuosikausia. Voi aiheuttaa vaarallisen tukevuuden tunteen, koska hampaat eivät enää heilukaan. Silti niiden säännöllinen hammaskivenpoisto ja puhdistus on erittäin tärkeää. Hinta n. 85 e kokonaisuudessaan (kela korvaa muistaakseni n. 30 e). Tulee muuttumaan kesäkuun alusta, kun kelan koodi muuttuu: tulee olemaan n. 36 e/hammasväli (miinus korvaus).
Pinne on aina hampaalle rasitus. Pinteen tulee olla kunnossa: hampaan molemmilla puolilla tulee olla yhtäläinen tuki, muuten pinne vääntää.
Muuta yleistä: parista heikosta ohutjuurisesta alaetuhampaasta ei ole kovin paljon iloa proteesin pysymisessä, varisnkin jos luuta on ympäriltä menetetty. Sen sijaan jo pelkät tukevat kulmahampaat voivat olla erittäin ratkaisevan hyvät. Näissä riippuu erittäin paljon kokonaistilanteesta, mikä sopii yhdelle, voi olla toiselle aivan väärä ratkaisu, joten toisten kokemuksille ei kannata kovin paljon antaa painoarvoa. Suun muoto ja olosuhteet voivat poiketa niin paljon. Mummot ja vaarit pärjäsivät aikanaan mukavasti kokoproteeseillaan, mutta nykypäivänä ihmiset eivät välttämättä tyydy samaan. Usein lähtötilanne on ollut vielä hyvin erilainen, koska aiemmin otettiin hampaita kerralla runsaasti ja nykyään enempi hivutustaktiikalla, joten luun määrä vaihtelee eri alueilla.
Kiva keskustella alan asiantuntijan kanssa...säästyy lääkärimaksut heh!
Jos potilaalla on vuosien ajan kipuilevia, särkeviä, vihlovia sekä kenkkuja purentahampaita, joita hoidetaan ja silti vaivoja on ja on, niin eihän tämä liene enää järjen mukaista, jos näiden takia joutuu kärsimään vuodesta toiseen, vai ? Tekarit vaan tilalle ja omat pois. Voiko näitä enää käyttääkään missään osaproteeseissa...vaivat vain siirtyisivät eteenpäin...eihän se ole potilaasta kivaa, entäs lääkäristä sitten ? Potilas palaa aina uudelleen lääkärin luo samoista vaivoista valittaen ja taasko hoidetaan lisää ?? Missä vaiheessa pitää siis ottaa järki käteen näissä hoidoissa ? Hermot tässä menee ainakin potilaalta, en tiedä sitten meneekö lääkäriltä ?
Toki omat on aina omia, mutta jossainhan se raja menee tai sen pitäisi mennä. Kyllä sitä potilastakin harmittaa, kun rahaa palaa hoitoihin ja tulosta ei vaan synny ja vaivat senkun jatkuvat. Omien kanssa olisi, mutta ei vaivaavien omien kanssa ole häävi olla. Elämänilo menee jo tässä ovesta lujaa ulos.
Implantteja tässä aion minäkin laitella, jos luuta vaan piisaa. Näitä nepparijuttuja vain, ei suuta täyteen implantteja kuitenkaan. Tiedätkö sinä näistä nepparijutuista / peittoproteesi tms. jotain, kun niistä löytyy aikaa vähän tietoa ?
Kuvata varmaan pitää ensin, jotta luun tilanne selviää. Aion poistattaa omat ja laitattaa ne nepparit, joihin se kp kiinnittyy. Tämä ratkaisu vaati pitkän kypsyttelyn, sillä hoitorumbaa on tässä vuosien aikana ollut ihan tarpeeksi. Olen saanut mielestäni kärsiä jo tarpeeksi näistä ja olisi vielä kiva olla ilman vaivoja, kun elinvuosiakin on vielä toivottavasti vielä monia edessä. Lääkäri on jo katsottuna.
Omista hampaista olen pitänyt kiinni niin pitkälle, kuin se on ollut mahdollista. Kaikkea olen suostunut kokeilemaan, mutta rajansa kaikella. En nyt sentään ihan mihin vain rupea, missä lopputulos voi olla sitä sun tätä ja valovuosien päässä, jos sielläkään.
Kiva, jos sinä jaksat keskustella, kun olet asiantuntija näissä asioissa. Minulla on vaan vuosien varrella sattunut kaikenlaista mokaa näissä hoidoissa ja suhtaudun nykyään aika kriittisesti näihin hammashoitoihin. Mokista olen valittanut ja korvauksia en ole saanut. Rahallisesti olen aikas lailla tappion puolella. Omien oikeuksien puolesta olen taistellut ja hävinnyt nekin taistelut. Katkeruus on jäänyt, sillä maksumiehenä olen ollut minä eikä mokannut lääkäri.
Pinteestä voisin sanoa, että rasittaa se hammasta. Minulla pinnehammas pääsi pinteestä huolimatta kiertymään paikaltaan. Vaivoja oli ihan tarpeeksi ja pitkiä ikäviä juurihoitoja, jotka päättyivät nolosti - hampi pois, kun kipuja vaan oli edelleen.
Jaksatkos vielä vastailla ?
Huonot tietysti pois... tarkoitin vain, että jos on jokunen hyväennusteinen hammas joukossa, niitä ei kannata automaattisesti poistaa. Jos on varaa laittaa edes pari implanttia kokoproteesin kiinnittimiksi, silloin jo kannattaa tätä vaihtoehtoa pitää ensisijaisena. Tavallinen kokoproteesi alaleuassa ei enää monia toiminnallisesti tyydytä. "Alaleuan kokoproteesia kiinnittävät voimat ovat parhaimmillaankin lähes poikkeuksetta hyvin vähäiset. Siksi alaproteesissa on kiinnitettävä kaikki mahdollinen huomio siihen, että irrottavat voimat olisivat mahdollisimman pienet" - Therapia Odontologica.
Implantteja on nykyään saatavilla hyvin monenlaisia. Näistä pyritään valitsemaan kullekin se sopivin. Silloin kun implanttien päälle tulee irrotettava kokoproteesi, voidaan valita sen kiinnikkeeksi esim. kiskotyyppiset implantit tai pallokiinnikkeet. Kisko tarkoittaa sitä, että suussa on kahden tai kolmen implantin välille rakennettu metallikisko ("palkki"), jota vastaava ura on proteesin pohjassa. Pallokiinnikkeissä ("nepparit") suussa on pari implanttia, joissa ovat pallon malliset kiinnikkeet ja taas vastaavat kolot proteesissa johon kiinnittyvä. Molemmissa tapauksissa kiinnikkeet siis jäävät proteesin alle täysin piiloon. Menetelmä on aika yksinkertainen ja useimmilta löytyy luuta sen verran, että implantit voidaan asentaa. Kiinnikkeet vaativat kuitenkin tilaa peittoproteesissa, pallokiinnittimet vähemmän kuin kisko.
Jos laittaisi sellaiset pallokiinnikkeet ja parilla nepparilla ja ne omat hampaat poistettaisiin, niin missä järjestyksessä tämä prosessi etenisi ?
Ensin pois omat sitten ne nepparit vai...
Pitääkö olla jokin väliaikainen proteesi välillä vai joutuuko olemaan välillä ilman mitään proteeseja ?
Kuinka kauan se luutumisprosessi / nepparit vie aikaa ?
Onko tälläinen menetelmä turvallinen ja luutuvatko ne implantit aina tai voivatko ne lähteä pois ?
Pysyvätkö nämä pallokiinnikkeet hyvin kiinni myös proteesin puolella ?
Pitääkö näitä kiinnikkeitä uusia vuosien kuluessa ?
Miten näitä pitää hoitaa / puhdistaa ?
Laitetaanko tälläisiä ko. peittoproteeseja myös nuoremmille ihmisille vai pitääkö olla mummu- tai pappaikäinen ja luuharjanne niin matala, että siellä ei enää pysy mikään irtoproteesi ?
Miten suhtaudut muuten tuohon juurihoitoon, onkos se mielestäsi terveysriski ?
Antaisitkos tehdä itsellesi myös, jos saa udella ?
Toisilla eivät juurihoidot vaan onnistu, kun on niin käyrät juuret.
Kuinka kauan on sinun mielestäsi järkevää hoidattaa juurihoidossa olevaa hammasta, kun se ei vaan tule kuntoon, vaikka kuinka hoidettaisiin ja särkylääkkeiden voimalla mennään päivä kerrallaan eteenpäin ?
Jos on varaa laitella niitä implantteja, niin laitetaanko niitä sellaisessa tapauksessa potilaalle, jos potilas ei halua laittaa osaproteesia ? Voiko lääkäri kieltäytyä laittamasta niitä, vaikka luuta olisikin tarpeeksi ?
Pattitilanne - potilas ei halua osaproteeseja ja lääkäri ei suostu kp:n laittoon ja implantteihin ei olisi varaa.
Jätetäänkö potilas näiden muutamien omiensa kanssa olemaan ja elämään, vai miten tästä päästään eteenpäin.
Näitä tilanteita on ja tulee aina olemaan ? Tietysti aina voi vaihtaa lääkäriä ja useimmiten se myös tuottaa tulosta.
Kulkeeko lääkäri hampaan vai rahan perässä ?
Millaiset ovat potilaan oikeudet maksavana asiakkaana, vai onko niitäkään enää olemassa ?
Implantologia on viime aikoina kehittynyt niin nopeasti, etten ole aivan varma, pitävätkö seuraavat tiedot pilkulleen paikkaansa, mutta pääpiirteitä:
Implantointimenetelmiä on siis erilaisia. Perinteisesti tehtiin niin, että ensin poistettiin oma hammas, sitten odotettiin aukon luutumista muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen ensimmäisessä leikkauksessa asetettiin titaani-implantti. Annettiin luutua 4-6 kk. Sitten pienemmässä operaatiossa siihen distanssi eli jatkeosa. Tämän jälkeen, n. viikon kuluttua päästiin varsinaiseen hampaan rakentamiseen (jäljennökset hammasteknikolle, sovitus, kiinnitys jne).
No, nyt löytyy menetelmiä, joissa voidaan implantti asettaa suoraan hampaan poistokuoppaan. Sekä ns. yksivaiheisia menetelmiä, joissa on jatkeosa valmiina. Uusimpana on tullut vielä ns. välitön kuormitus, joka tarkoittaa sitä, ettei enää odotetakaan implantin luutumista, vaan ryhdytään suoraan hammasosan tekoon ja koko homma valmistuu hyvin lyhyessäkin ajassa.
Valitettavasti en täysin tiedä, mikä näistä uudemmista menetelmistä sopii peittoproteesin alle. Joka tapauksessa siinä tuo implanttiosa on yksivaiheinen. Yleensä leikkauksen jälkeen pitäisi viikon verran olla ilman proteesia.
Implantin luutuminen eli osseointegraatio leukaluuhun kestää muutaman kuukauden (nykyään odotellaan usein vain 3-4 kk). Jos implantti luutuu alun alkaen hyvin, ongelmia ei pitäisi tulla jatkossakaan. Ja luutuminen käsittääkseni tapahtuu n. 98-99 prosenttisesti hyväksyttävästi (niin että hammas tms. voidaan rakentaa).
Proteesissa olevia pallokiinnikkeen kiinnittymiskohtia eli ns. matriiseja joudutaan aika ajoin uusimaan, sanoisinko muutaman vuoden välein. Tämä on hyvin helppoa, eikä edes kallista.
Huolellinen suuhygienia eli suussa olevin implanttien puhdistus on oleellista. Niihinkin voi tulla peri-implantiitti, joka on vastaava kuin kiinnityskudostulehdus luonnonhampaassa. Onneksi ei kovin yleistä. Lähinnä ikenen liikakasvu implanttien tai tuollaisen implanttikiskon ympärillä on aika tavallista jos ei puhdistuksesta huolehdita. Poistettavissa helposti kirurgisesti. Samoin tulee itse proteesia puhdistaa tarkasti.
Ikä ei ole este, lähinnä yleistila ja hoidon tarve ratkaisevat. Parempi olisi olla sen verran ajoissa implanttiasioissa, että luuta olisi vielä omasta takaa jäljellä.
Lopuksi juurihoidoista. Juurihoidettu hammas ei mielestäni itsellään ole terveysriski. Juuren ympärillä oleva tulehdus sen sijaan on, ja juurihoidon tehtävänä on tämän parantaminen.
Ilman muuta hampaaseeni tehtäisiin juurihoito, jos tarve olisi. Olen tehnyt kollegoillekin.
Juurien käyryys ei enää nykypäivänä ole täydellinen hoidon "este". Koneellisella preparoinnilla eli laajennuksella ja hyvin taipuisilla juurihoitoneuloilla on mahdollista päästä varsin käyriinkin kanaviin. Käyryys on kylläkin hidaste... Suurin haitta on kanavien ahtaus, joka tulee eteen vanhemmilla henkilöillä, juurikanavat kun ahtautuvat iän myötä. Silloin voi olla hyvin hankalaa päästä juuren kärkeen asti. Sama koskee muita kuin pääkanavia. Harvoin hammas oireilee kuitenkaan jälkikäteen siitä syystä, että olisi elävää kudosta jäänyt juuren kärkeen, paitsi tietysti hoidon alkuvaiheessa (jos hammas ollut elävä), koska ajan myötä tämä vähäinen hermoripe nekrotisoituu eli kuoleentuu. Jos sen sijaan on märkäinen hammas kyseessä, olisi tietysti hyvä päästä kärkeen asti, koska siellä saattaa olla bakteereja.
Epäonnistumiset juurihoidoissa liittyvät mielestäni eniten seuraaviin seikkoihin: aiemmin huonosti tehty juurihoito tai amputaatio (ydinontelon kuolletus), johtaa yleensä kanavien ahtautumiseen; iäkäs potilas (ahtaus); suun avaamiseen liittyvät rajoitukset (suu ei aukea tarpeeksi tai ei jaksa pitää auki); heikko näkyvyys edell. tai muusta syystä; runsas sylki tuppaa alueelle; ei saada kumiliinaa (kofferdamia) suojaksi; jne.
Riippuu hampaan tärkeydestä, kuinka kauan hoitoa kannattaa jatkaa. Seiskoista eli toisista poskihampaista luonnollisesti luovutaan herkemmin kuin etuhampaista. Tärkeitä sillan tukihampaita pyritään hoitamaan viimeiseen asti, myös kirurgisesti hoitaen, samoin jos kriittinen irtoproteesin kannalta.
Juurihoidolla on hyvä ennuste, jos kanava saadaan heti hyvin puhdistettua, oireet helpottavat muutamassa päivässä ja parin hoitokerran jälkeen on selvää paranemista. Hyvin laajoissa luussa olevissa pesäkkeissä voi niiden paraneminen kestää pitempäänkin, mutta itse hampaan juuri tulee saada nopeasti bakteerittomaksi. Jos nyt jotain aikarajoja voi sanoa, niin kipu pitää saada pois muutamassa päivässä. Infektio pitää saada paranemaan päin parissa kuukaudessa. Jos ei edistystä tapahdu, ennuste heikkenee. Ennuste riippuu etenkin juurihoidon aiheesta.
Juurihoidon erikoishammaslääkäri voi vielä tehdä jotakin: paremmin preparoida, ottaa bakteerinäytteen (voi olla lääkkeelle resistentti bakteeri tai sienikin) jne.
Myös potilaan vastustuskyky on huomioitava.
Implantoinnista,
Miksi pitää implanttileikkauksen jälkeen olla ilman proteesia viikon ajan ?
Pallokiinnikkeiden uusiminen, mitä maksaa noin suunnilleen ja joutuuko silloin olemaan kauan ilman proteeseja ?
Onko näissä implantoinneissa jokin takuu ?
Mitä jos implantit eivät luudukkaan, niin miten sitten menetellään, saako rahat takaisin edes osittain ?
Jos minulla on implantit suussa, niin miten se metalli reagoi, jos esim. menen metallinpaljastimen läpi lentokentällä eli piippaako ?
Irtoproteesin / kp pohjauksesta, milloin pitää proteesit pohjata ensi kerran / vuoden vai kahden vuoden päästä niiden saannista ? Mistä tietää itse sen, koska pitää niitä pohjata, jos ne pysyvät hyvin suussa eikä ruokaa mene väliin ?
Juurihoidosta, kuinka tavallista on, että juurenhoitoneula voi katketa käyrään kanavaan, kun sitä yritetään väkisin rassata auki ? Miten tässä tapauksessa kuuluu toimia, jos neulanpalasta ei saada pois ja hammas särkee kovin ? Voiko tässä tapauksessa tehdä resektiota, jos se hammas särkee ?
Juurihoitoja tehdään myös purennallisista syistä eli hampaassa ei ole silloin infektiota, vai ?
Syvät reiät, jos reikä on syvä ja se vaan paikataan ja parin viikon päästä hammas särkee ja vihloo kuumalle ja sitten on edessä juurihoito, niin onko lääkäri menetellyt väärin jo heti alussa, kun paikkasi syvän reiän eikä aloittanut heti juurihoitoa ?
Alkava reikä, jos vuodesta toiseen reikä on aina alkava reikä ja kuvia hampaasta ei koskaan oteta vuosien aikana, niin voiko reikä päästä kehittymään syväksi ?
Ienvetäytymät, onko perää, että ienvetäytynyt hammas voi sattua purressa, vaikka ienvetäytymä on ienrajassa ? Jos näitä syviä vetäytymiä on monissa hampaissa, niin voivatko ne olla syntyneet muustakin syystä kuin harjalla jynssäämisestä ? Voiko ientulehdus lisätä näitä vetäytymiä ?
Kuuluuko lääkärin hyvään käytökseen potilaan vaivojen vähättely ja syyttely, että vaivat olisivat "vain korvien välissä" ?
Miten lääkärinä toimisit, jos olisit tehnyt selvän virheen hoidossa ja potilas valittaisi sinulle tästä ? Syyttäisitkö potilasta vai pystyisitkö myöntämään virheesi ? Entä laskuttaisitko potilasta tästä silti, vaikka virhe olisi ollut sinun ?
- ilman proteeseja pitää olla siksi, että haava-alueet parantuisivat paremmin, todennäköisesti ettei proteesi kuormittaisi juuri laitettuja implantteja. Aina ei tarvitse olla ilman, riippuu menetelmästä.
- Pallokiinnikkeiden uusimisen hintaa en valitettavasti osaa sanoa, kun en tiedä implantologiassa käytettävien osien hintoja. Se voidaan tehdä hammaslääkärin vastaanotolla, jos on tarvittavia "osia" (yleensä löytyy, jos hammaslääkäri kyseistä menetelmää käyttää), poistetaan vain vanha poraamalla pois proteesista ja kiinnitetään uusi akryylillä. Tai sitten voi lähettää jäljennöksen teknikolle, joka tekee vastaavan. Silloin menee yleensä seuraavaan päivään tai ainakin muutama tunti.
- jos implantti on laitettu asianmukaisesti ja oikeaan paikkaan oikeanlainen, luutumisen tulisi tapahtua. Jos implantti ei kaikesta huolimatta luudu, se yleensä joudutaan poistamaan. Jos hoito ei johda toivottuun lopputulokseen (luutumiseen), se ei ole silloin kirurgin vika. Hän on kuitenkin tehnyt toimenpiteet ja on oikeutettu palkkioonsa. Luutumisen ennustetta heikentää lähinnä luun laatu ja määrä, yleissairaudet (mm. diabetes), sekä varsinkin yläleuassa tupakointi. Joskus myös voi olla alun alkaen selvää, ettei implanttia saada laitettua optimaaliseen paikkaan, jolloin potilaan on jo valmiiksi mietittävä, onko hän halukas ottamaan riskin, mikä tästä seuraa. Potilasta on informoitava mahdollisista komplikaatioista yleensäkin.
Proteesiosan taas tekee usein eri henkilö, proteetikko tai aiheeseen perehtynyt yleishammaslääkäri, joten vastaa omasta osuudestaan. Tai teknisen työ tekee vielä kolmas henkilö, hammasteknikko, joka myös vastaa omasta työstään, hammaslääkärin ohjeiden mukaan.
- Implantit eivätkä metallirunkoiset osaproteesitkaan eivät ole tähän asti piipanneet metallinpaljastimessa.
- Proteesin pohjauksen väli on yksilöllinen. Riippuu lähtötilanteesta kuinka pian on pohjattava. Jos on useampia omia hampaita poistettu, pohjaustarve tulee nopeammin kuin jos vain yksittäisiä. Tämän alkuvaiheen tarpeen huomaa usein itsekin, koska kutistuma alussa on voimakkaampaa. Myöhemmin pohjaustarvetta voi olla vaikea arvoida, koska muutokset tulevat pikkuhiljaa ja niihin ehtii tottua. Säännölliset tarkistukset siis tarpeen.
- Juurihoitoneulan katkeaminen kanavaan ei ole ihan tavatonta. Varsinkin ensimmäiset koneellisen preparoinnin neulat katkesivat luvattoman herkästi. Nyt materiaalia on parannettu. Normaalisti katkennut pätkä ei häiritse paranemista, jos kanava on saatu kohtuullisesti sitä ennen putsattua. Jos hammas oireilee siitä syystä, että kanavassa on tällainen este, voidaan yleensä tehdä joko resektio tai joskus erikoishammaslääkäri voi saada neulanpätkän poiskin normaalireittiä. Monijuurisessa hampaassa myös pelkkä syyllinen juuri voidaan poistaa.
- Purennallisista syistä kuolioon menevä hammas yleensä ennen pitkää infektoituu bakteereilla, mutta voi olla myös sn. steriili nekroosi.
- Hampaat pyritään säilyttämään elävinä, joten jos on mahdollisuus, että syvän reiän jäljiltä hermotus toipuu, siihen tartutaan. Usein näin käykin. Mutta joissain tapauksissa bakteereita voi olla mikroskooppisesti jo syvemmällä, ja jos eivät tukehdu paikan alla, niin voivat päästä ydinonteloon asti aiheuttaen tulehduksen.
- Alkava reikä on huono termi. Pitäisi oikeammin puhua joko pysäytettävästä tai pysähtyneestä karieksesta. Edellinen on aktiivinen ja etenee ilman hoitoa, jälkimmäinen ei. Muutos voi näyttää samanlaiselta pitkäänkin, jolloin on voinut jo muuttua pysähtyneeksi. Yleensä kerran pysähtynyt ei enää etene. Röntgenkuvista tilannetta kannattaa kyllä seurata.
- Hammas, jossa on ienvetäymä, voi aristaa purressa, jos vetäymä on purennallista alkuperää. Eivät siis ainoastaa kovan harjauksen aiheuttamia. Ientulehdus pahentaa aina tilannetta.
Olen näköjään jäänyt koukkuun tähän keskusteluun!
Joka tapauksessa, missään tapauksessa ei hammaslääkärin eikä kenenkään muunkaan terveydenhoidon ammattilaisen tule vähätellä tai syytellä potilaan vaivoja. Koskaan ei ole eteeni tullut sellaista tilannetta, että olisin niin käyttäytynyt ja olen sentään ollut alalla pitkälti toistakymmentä vuotta. Omat potilaani ovat fiksua porukkaa, eikä mitään syyttelyä ole puolin eikä toisin. Toimin, yllätys yllätys, yksityissektorilla. En haluaisi olla kaupungilla töissä ja yleisenä vähättelyn aiheena, jota potilaat eivät arvosta. Monet ovat käyneet vastaanotollani vuosia ja tunnen monen ongelmat jo ulkomuistista. Pitkäjänteisessä toiminnassa sitä myös oppii vastuunsa. On potilaita, jotka tulevat säntillisesti kun kutsutaan, eikä heillä ole enää kovin paljon hoidettavaa, lähinnä peruspuhdistelua. Jos on jotain erityistä (esim. iensairautta), on oltava tiukempi kontrolli ja tiheämmät välit, jotta tilanne säilyy hallinnassa.
Sitten on niitä, jotka tulevat kiltisti aina kun joku paikka lohkeaa tai jotain muuta ovat itse havainneet, mutta eivät käy säännöllisesti eivätkä usein halua muuta kuin vaivaavan hoidetuksi. Tai sitten sillä hoitojaksolla tehdään kaikki kuntoon ja ja sen jälkeen potilas häviää taas muutamaksi vuodeksi... Näitä jälkimmäsiä on joskus tuskastuttavaa seurata, kun hoito ei tuota toivottuja tuloksia, koska ylläpitohoito jää puuttumaan. Taitaa olla ihmisen luonnekysymys sekin.
Jokainen ihminen on erehtyväinen, lääkäri ja hammaslääkärikin ja virheitä sattuu aivan kaikille. Omat rajansa täytyy tuntea, ettei ehdoin tahdoin hanki hankaluuksia ryhtymällä toimenpiteisiin tai hoitoihin, joissa tarvittaisiin suurempaa tietotaitoa. Kuitenkin "rutiinitoimenpiteessäkin" voi sattua komplikaatioita.
Jos huomaan vikaa hoidossani, pyrin sen tietysti korjaamaan. Jos kyse on esim. siitä että on tullut paikkaan paikkaylimäärää, jonka havaitsen vasta seuraavalla kerralla, hion pois vähin äänin, tai lohjenneesta paikasta, jonka valmistamisesta ei ole kauaa kulunut, korjaan sen tietysti veloituksetta. Jos paikan lohkeaminen johtuu teknisestä suorituksesta, mielestäni sellaisia kuuluu korjailla muutaman vuoden ajan veloituksetta, jos kyseessä on säännöllisessä hoidossa käyvä potilas. Esim. yhdistelmämuovipaikkoihin voi tulla pienen pieni lohkeama väliin jos reuna jää teräväksi tai jos on esim. huono kontakti ts. väli kerää ruokaa. Jos taas paikan lohkeamisen voi katsoa johtuvan potilaan purennallisista syistä (esim. kuluneissa madaltuneissa hampaissa on vaikea saada paikkoja kestämään useastakin syystä), sen voi katsoa olevan potilaasta johtuva syy. Samoin jos tulee kariesta paikan reunaa.
Taannoin tein kiltisti kolmesti saman paikan uudelleen potilaalle, jolla oli poikkeuksellisen voimakas oksennusrefleksi, takahampaan paikkaus oli todella hankala, luultavasti yökkäillessä pääsi kieli kostuttamaan mikä estää muovin sidostumisen. Rutiinitoimenpide, mutta hankala. En silti laskuttanut kuin sen ensimmäisen kerran.
Jos sattuu isompi komplikaatio, potilasta on luonnollisesti informoitava tilanteesta. Jos tilanne on korjattavissa, niin tehdään tai lähetetään sellaiselle joka siihen pystyy. Jos itse voi tapauksen hoitaa, en siitä laskuttaisi. Vain pari kertaa on tullut takkiin (=mennyt uusiksi) isompi hoito (protetiikasta kyse, eli vain "esineellistä" haittaa ja epämukavuutta ja vaivannäköä potilaalle). Yhteisymmärryksessä on hoitunut.
Asia tulee mutkikkaaksi, jos kyseessä on potilaasta johtuva seikka ja potilas ei tätä suostu ymmärtämään.
Eikös ne rasituskivut jo kerro paljon niiden omien tilasta. Ei kai se rankaproteesi niitä omia enää paremmiksi saa. Edelleen ne omat ovat purennassa mukana rasitusten kera.
Muuten ne pinteet rasittavat sitä tukihammasta vuosien kuluessa. Jos nyt oletetussa tukihampaassa on vaivaa, niin pinne lisää taatusti vielä vaivoja, joten älä ihmeessä ainakaan rankaproteesia laita.
No luinpas minäkin näitä ja voisin sanoa tälle rasituskipuiselle sanasen, vaikkakin olen vaan ihan alakokoirtoprotskun omistajan läheinen, joten omia kokemuksia ei ole, vaan hänen.
Läheiselläni oli likimain samantyyppinen tilanne kuin sinulla. Hän laittoi rangan ja parin vuoden päästä tukihammas sanoi sopimuksensa irti ja kalliista juurihoidoista huolimatta se ei kuntoon tullut. Poistaa piti ja kallis ranka oli käyttökelvoton. Hän laittoi tilalle irtokokoprotskun ja se toimii hyvin. Se pysyy ihan hyvin ja syöminen sujuu ja pussaaminenkin.
Pinteet todella rasittavat hammasta. Minulla pinne painoi hammasta ja sitä pinnettä löysennettiin. Sekään ei oikein auttanut ja hammas kipeytyi. Meni hermot sen kanssa sähläämisessä ja laitoin kokoproteesit. Ne ovat paljon mukavammat käytössä ja mikään ei paina.
Eräs lekuri viis veisasi näistä mun rasituskivuistani plus muista riesoistani, kun kävin valittelemassa niistä. Halusin kp:n juuri näistä syistä ja niskojaan nakkeli mokoma lekuri ja otti vielä maksun siitä, että sai sanoa,että laitata ja hiotuta vaan hampaita ja osaproteesit suuhun vaan, niin omat rasitushampaat muka "paranevat" siitä vuosien rasituksen jälkeenkin. Voi hokkus pokkus, kun en sitä itse tajunnut.
Hei haloo, ajattelin ja kiitin sekä kumarsin. Ei koskaan enää tälle lekurille. Onneksi näitä lekureita vielä riittää täällä Suomen maassa ja Virosta löytyy lisää - potilasta ymmärtäviä...