tuntuu, että joka paikassa, eri seurakunnissa väitellään sekä keskenään, että muiden seurakuntien kanssa typeristä asioista, joilla ei ole todellakaan mitään väliä.
Olen jotenkin niin kurkkua myöten täynnä kaikkia seurakuntia. Missä on se rauha ? yhteisymmärrys ? toisten rakastaminen sellaisina, kuin he ovat ?
Kukin kirkkokunta/seurakunta ajattelee olevansa yksin ja ainoastaan oikeassa. Toisia ei suvaita.
Itse koen, että väittelyllä tai pakkopullalla ei ketään käännytetä tai oikaista oikealle tielle.
Mietin, että mitähän Jumalakin ajattelee meistä uskovaisista tällä hetkellä. Olemme varmaan Jumalalle kauhistus ! Me joiden pitäisi olla tämän maan suola. Ja se suola on käynyt mauttomaksi. Itse olen ihan yhtä syyllinen, kuin kaikki muutkin uskovat.
Olen vain tällä hetkellä taas niin pettynyt ja väsynyt muihin uskovaisiin ja kirkkokuntiin. Missään ei ole sitä uskovaisten yhteyttä. Mitäköhän meistä uskovaisista vielä tulee...
Olen jotenkin niin kurkkua myöten täynnä kaikkia seurakuntia. Missä on se rauha ? yhteisymmärrys ? toisten rakastaminen sellaisina, kuin he ovat ?
Kukin kirkkokunta/seurakunta ajattelee olevansa yksin ja ainoastaan oikeassa. Toisia ei suvaita.
Itse koen, että väittelyllä tai pakkopullalla ei ketään käännytetä tai oikaista oikealle tielle.
Mietin, että mitähän Jumalakin ajattelee meistä uskovaisista tällä hetkellä. Olemme varmaan Jumalalle kauhistus ! Me joiden pitäisi olla tämän maan suola. Ja se suola on käynyt mauttomaksi. Itse olen ihan yhtä syyllinen, kuin kaikki muutkin uskovat.
Olen vain tällä hetkellä taas niin pettynyt ja väsynyt muihin uskovaisiin ja kirkkokuntiin. Missään ei ole sitä uskovaisten yhteyttä. Mitäköhän meistä uskovaisista vielä tulee...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kristukseen. Me uskovat ja kirkkokunnat olemme aina vajavaisia. Kristus on täydellinen. Sama pettymys on mullakin. Mutta yritän nostaa katseeni ylös Ristiin!
ps. Jumalalla olisi jo harmaat hiuksetkin harventuneet, jos hänellä olisi ne!
Näin se todellakin on! Uskovilla olisi tässä suhteessa nyt vakavan parannuksen paikka, ennenkuin on liian myöhäistä. Siitä meidät ennen muuta pitäisi tuntea Jeesuksen seuraajiksi, että rakastamme toisiamme. Hyvät käytöstavat varsinkin toisiamme kohtaan olisivat mielestäni ensiarvoisen tärkeitä. "Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne." Missään tapauksessa ei saisi suhtautua pilkallisesti toisen uskonveljen tai sisaren mielipiteisiin, vaan olla aina rakentavalla mielellä. "Rakkaus rakentaa."
Myös me kristityt joudumme tekemään parannusta joka päivä. Tärkeintä on tosiaan muistaa kelle me elämme ja kaikki se mitä Jeesus on opettanut. Pitäkämme siis katseemme Kristuksessa ja tehkäämme omalta osaltamme kaikkemme kristittyjen yhteyden ja lähimmäisen rakkauden puolesta. Siunausta kaikille!!
Älä hätäile, äläkä ole pettynyt seurakuntiin ja uskovaisiin, sillä nyt on murrosvaihe, joka herättää monenlaisia kiistoja.
Jeesus on vaatimassa suomalaisilta, että he vihdoin ja viimein tulisivat Hänen sanansa tekijöiksi eikä vain puhujiksi ja siitä lähtee nyt tällä hetellä monet kiistat, sillä useat eivät haluaisi muuttua.
Silloin, kun väsähdät, mene vain Jeesuksen eteen ja ole Hänen kanssaan, niin voimasi uudistuu ja jaksat taasen.
Annoit hyvän neuvon meille kaikille.
Ihmisiin yleensä pettyy. Ehkä katselet liikaa ihmisiin. Jeesustahan meidän pitäisi ajatella ja Häneen katsoa. Tässä on minullekin läksyä koko elämäksi. En puhu ylhäältä.
Silti, ainoa tie on pyrkiä itse elämään Jeesusta lähellä ja haluta sitä, että Jumala muuttaisi minua kohti Jeesuksen kaltaisuutta, vaikka se niin hidas prosessi onkin ja itsekin olen hyvin alussa, enkä näe itse itsessäni sitä muutosta, jos sitä on tapahtunut.
Jeesuksen läheisyyttä ja armoa sinulle!
Minua ei haittaa pienet skismat eri seurakuntien tai jopa samaan seurakuntaan kuuluvien välillä. Se on elämää. Pahinta olisi täysi mykkyys.
Rauha ei ole sodan tai riitojen poissaoloa, vaan Jumalan läsnäoloa. Jumalan läsnäolossa ihminen on levollinen ja rauhallinen, vaikka maa pyörähtäisi sijoiltaan. [Olispahan enemmän aurinkoa meillekin vaihteeksi, kun navat vaihtaisivat paikkaa.]
>Mietin, että mitähän Jumalakin ajattelee meistä uskovaisista tällä hetkellä. Olemme varmaan Jumalalle kauhistus !<
Päinvastoin. Herra itse sanoo tuntevansa ajatuksensa meitä kohtaan. Hän ilmoittaa, että ne ovat rauhan eivätkä turmion ajatukset. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon.
"Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer 29:11).
> Mitäköhän meistä uskovaisista vielä tulee...<
Ole turvallisella mielellä. Me tiedämme tulevamme Hänen kaltaisikseen. Näin Raamattu lupaa. Voit luottaa siihen.
"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." (1.Joh.3:2)
Pettyneenä ja väsyneenä näkee asiat huonommassa valossa ja tilassa kuin ne todellisuudessa ovat.
Jokainen on varmasti kokenut joskus samaa kuin sinä.
On myös melkoisen varmaa, että jos katselee koko ajan itsensä ja toisten puutteita, niin niitä löytyy. Etsivä löytää. Koeta sen vuoksi etsiä hyviä puolia itsestäsi, muista ihmisistä, seurakunnista ja kaikesta. Lopuksi jätä kaikki Kaikkivaltiaan käsiin. Hän kuulee sinua, näkee ja tuntee sinut. Myös huolesi uskovaisten tilasta voit jättää rukoillen Hänen hoitoonsa. Hän pitäköön huolen.
Näin mielenkiintoisen taulun vähä aika sitten kun kävin tapaamassa erästä sukulaistani (adventisti-tätiäni).
Taulussa luki: Rakkaus ei ole toinen toiseen tuijottamista vaan se on yhdessä samaan suuntaan katsomista.
että me yhtä olisimme tarkoitti hän sillä sitä, että me ymmärtäisimme kaikki kristinuskon opetukset samalla tavalla. Mistään yhteistyöstä, tai "rakastamisesta" ei tuolloin ollut kyse, vaikka ne ovatkin tarpeellisia. Paavali puhuu kirjeissään, että "puolueet" ovat tarpeellisia jotta näkisimme mihin ihmiset haluavat kuulua. Kaikilla todella Jeesusta seuraavilla on taatusti yhteisymmärrys ja rakkaus keskenään. Tosiasia vain on, että kaikki eivät ole halunneet luovuttaa itseään kokosydämisesti.
Olet oikeassa. Murheesi on aiheellista, Jumalan mielen mukaista murhetta. Siinäkin olet oikeassa, että asia on yhteinen. Emme tahdo jaksaa yksilöinäkään, kun kokosydäminen rakkauden yhteyden rakentaminen on laiminlyöty. Kristittyjen tila on huolestuttava:
"Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole. Jer 6:13-14
En siis kehoita sinua rauhoittumaan ja menemään yksinäsi Herran eteen omaa mielenrauhaa tavoitellaksesi. Sen sijaan kristittyjen puolesta on aihetta rukoukseen niin omassa kammiossa kuin yhteisestikin, jotta saisimme ymmärryksen yhdessä säikähtääksemme tilaamme ja yhdessä kääntyäksemme Jumalan puoleen näin:
"Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'" Jooel 2:12-17
seurakunnan tai kristittyjen tilasta, niin meillä on vielä vähän toivoa. Olisiko hyvä ajatus, että muutamat asioiden tilasta huolestuneet kokoonnutte yhteen rukoilemaan tilanteen puolesta. Näin tapahtui pietismin kehdossa aikoinaan ja siitä lähti liikkeelle vaikutus, joka rantautui meidänkin maahamme. Suomalaisiin herätysliikkeisiin vaikutti aikoinaan Saksan pietismi. Perustakaa tällaisia soluja, joissa asiasta huolestuneet kokoonnutte rukoilemaan, tutkimaan Raamattua ja keskustelemaan yhdessä.
odotellaan vielä jokunen aika, niin meidän uskovien on ihan pikipakko alkaa pitämään enemmän yhtä.
" ...niin meidän uskovien on..."
Ketjussa esiintyy usein em. lause.
TÄYTYY SIIS AINA KOROSTAA - ME USKOVAT-
NOKIAN HERÄTYS JA JÄRTVENPÄÄN ARKKI YMS AVOIMIA SEURAKUNTIA.
http://tampere.nokiamissio.fi/
http://www.arkki.org/index.php?menu=tapahtumat&page=tulevat
täytyy tuottaa suuri pettymys sinulle, joka et kristittynä ole perehtynyt Raamattuun, tuohon Pyhään sanaa. Elämme lopun aikoja ja perkele villitsee täällä maan päällä. Yrittää jopa eksyttää meidät valitutkin. Riehuu myös tällä nettipalstalla lapsellisten, Jeesusta vastaanottamattomien joukossa, valitettavasti. Hebr.9:27-28amen. Siunausta