Miten sopivat yhteen, tai ovat ymmärrettävissä, että: Jeesus sanoo jossain kohden ikeensä olevan sovelias ja kuormansa keveä. Kuitenkaan sen paremmin Getsemanea kuin ruoskimisia, Golgatasta nyt puhumattakaan, ei voine pitää mitenkään keveinä - Jo matkalla Golgatalle, mies uupui ristin alle niin, että Simon Kyreneläisen täytyi auttaa sen kantamisessa.
Miten nämä kohdat olisivat ymmärrettävissä vai onko kysymyksessä taas jokin jumalallinen paradoksi, jota ei pysty ymmärtämään?
Miten nämä kohdat olisivat ymmärrettävissä vai onko kysymyksessä taas jokin jumalallinen paradoksi, jota ei pysty ymmärtämään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
noin yleisemmin jokaiselle uskovalle kuuluvaan "ristin kantamiseen",joka on kullekkin yksilölle sopiva ja siten mitoitettu, että uskossa eläminen on mahdollista.
(Olen näköjään vähän väärällä palstalla, luterilainen kun olen, mutta suokaa anteeksi)
Toi kannattaa lukea asiayhteydessään, niin pääsee paremmin kärryille.
Jeesus sanoi: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Jeesus kutsuu luokseen ihmisiä, jotka raatavat monenlaisten kuormien alla. Raskain kuorma meillä on Jumalan laki, jota yritämme täyttää, jotta kelpaisimme Jumalalle. Sitä me emme tahdo millään jaksaa kantaa - se on meille liian painava kuorma. Koko ajan reppuumme tulee vain lisää syntiä, joka painaa niin, että jossain vaiheessa ymmärrämme, ettei näin painavaa lastia kantaen pääse koskaan Taivaan kotiin saakka.
Yksi ihminen tuskailee Raamatussa näin: "Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa" (Ps. 38:5) ...ja sanoittaa tuossa meidän kaikkien ihmisten luonnollisen tilan.
Nyt Jeesus tarjoaa meille vaihtokauppaa: Hän tahtoo ottaa harteiltamme lain täyttämisen raskaan kuorman. Hän otti meiltä koko syntitaakkamme, jota emme jaksaneet kantaa, ja tarjoaa tilalle aivan erilaisen ikeen: kevyen ja meidän hartioillemme sopivan.
Jeesus kulki kohti ristiä koko maailman syntitaakka hartioillaan. Hän otti vapaaehtoisesti omaksi syykseen meidän rikkomuksemme, pahat tekomme, jumalattomuutemme, epäuskomme, kovuutemme, armottomuutemme, ilkeät sanamme, ja koko syntisyytemme. Sen taakan alla hän joutui horjumaan, uupumaan, hikoilemaan verta, ottamaan vastaan Jumalan koko rangaistuksen.
Jesaja ennustaa kirjansa luvussa 9 Jeesuksesta:
"Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,
valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat..."
Meitä painoi Jumalan oikeudenmukaisen tuomion uhka, sisimmästämme teoiksi pulppuava synti, sielunvihollisen syytökset ja kuolemanpelko.
Jeesus eli synnittömän elämän, jolloin hän oli täysin ilman mitään tällaisia taakkoja. Vain hän, jolla ei ollut itsellään taakkoja, saattoi auttaa meitä, joilla on taakkamme. Jeesus tarjoaa vaihtokauppaa.
Jes. 53:4-5
"...hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet."
Hän kantoi tuon kuormamme nöyränä ja hiljaisena: "Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut." (Jes. 53:7)
Vain hänen ristintyössään sielumme löytää levon ja omatuntomme löytää rauhan.
helluntalaisten palsta vaan "Keskustele helluntalaisuudesta-palsta". Ilmeisen suuri osa meistä tämän palstan kirjoittajista on muita kuin helluntailaisia.
Ok, aattelin vaan, että kysyjä ehkä haluaa
helluntailaisten vastaavan :)
Hih, mä oon kyllä toivoton lörpöttelijä :)
Mä olisin voinut kirjoittaa vaan kaksi riviä:
Jeesus otti meidän raskaan ikeen
ja antoi meille oman kevyen ikeensä.
tarkoitti puhuessaan laveasta tiestä ja kaidasta tiestä... Ilmeisesti niillä piti olla jotain eroa... Jeesus sovitti syntimme ja kantoi sairautemme, mutta ei vapauttanut meitä kaikesta ikävästä, joka väistämättä kohtaa elämäämme. Jeesushan itse sanoi: "Ei ole palvelija Herraansa suurempi" Meidän tulee yhdessä Jesuksen kanssa naulita syntisen luontomme ristille, ja kuolla sille. Sen myötä voimme myös nousta hänen kanssaan yhtäläisessä ylösnousemuksessa.Meidän on aina maksettava hintaa siitä, että saamme seurata Jeesusta. Hinta ei ole enempää, eikä vähempää, kuin omalle itselle kuoleminen. Jeesus siis ei sovittanut vaikeuksiamme, eikä poistanut syntistä luontoamme. Hän osti meidät omakseen maksamalla puolestamme synnin hinnan, jota emme olisi koskaan voineet itse maksaa. Niinpä hänellä on omistajan oikeudet johdattaa meitä mihin haluaa. Ja aina se merkitsee lihalle kuolemista. Ainoastaan parannuksen tekemällä ja pahoista tavoista ( esim. ilkeät puheet) luopumalla voi vastaanottaa anteeksiantamuksen. Jotta anteeksiantamuksen voi vastaanottaa, täytyy kunnioittaa lahjan antajan omia kriteereitä, joista parannuksen teko on yksi. Laki ei koskaan lakkaa tuomitsemasta syntiä, joten päästäksesi vapauteen kristuksessa ( josta käsittääkseni puhuit) on sinun käytävä sisään ahtaasta portista, ja kuoltava omalle itsellesi. Et enää määrää omasta elämästäsi, vaan saat Kristuksen antama ikeen, hänen ristinsä kannettavaksesi. Se on niin vaikeaa, ettet selviä siitä ilman kaikkea apua, jonka Jumala voi antaa. En siis usko mihinkään "taivaalliseen vaihtokauppaan", josta puhuit.
Kirjoitin pelastuksen näkökulmasta.
Pelastus on aina yksin armosta Kristuksen ristin tähden. Alussa, keskivaiheissa ja viimeisellä henkäyksellä. Evankeliumi ei vaadi ihmiseltä mitään, ei edes sitä 0,005%:n omaa tekoa. Pelastus on 100%:sesti taivaallinen vaihtokauppa, eikä siihen saa lisätä ehdoksi mitään omaa tekoa. Silloin armo ei olisi enää armo, vaan se muuttuisi ansioksi.
Elämän kilvoituksesta en tuossa vielä kirjoittanut mitään. Sillä tiellä kannamme kyllä monenlaista ristiä ja vainoakin. Siinäkin kaikki on pohjimmiltaan Jumalan vaikuttamaa: Hän on se, joka meissä vaikuttaa - sekä tahtomisen että tekemisen, kuten Sana sanookin.
Jeesuksen ristin työ oli kertakaikkinen, mikä tarkoittaa sitä että kaikki tulevatkin syntimme ovat jo anteeksi annetut. Tätä raamattu tarkoittaa sillä, että pelastus on lahja. Me emme kykene koskaan korvaamaan Jumalalle pahoja tekojamme, koska emme voi omastamme ottaa, ts. meillä ei ole mitään omaa, koska Jumala on meidät luonut, ja me näinollen olemme Jumalan "omaisuutta".
Kaiken olemme lahjaksi saaneet, vapauden valita helvetin ja taivaan väliltä. Kumosit edellisessä viestissäsi vapaan tahdon, mikä on aika kummallista. Mehän valitsemme aina itse ja Jumala lajoittaa meille pelastuksen, jota emme voi ansaita.