Onneksi viime sotien aikana oli Suomessa vielä sen verran MIEHIÄ, ettei ollut vaarana Tsetsenian nykyinen kohtalo. Pantiin hanttiin oikein asevoimin ja lisäksi vielä sotien jälkeen hermostutettiin venäläisiä oikein olan takaa asekätkentäjutulla; veli venäläinen harkitsi tarkkaan kannattaako yrittää miehitystä...
eivät yrittäneet koska laskivat operaation hinnakkaaksi sekä jumalattoman veriseksi. Lisäksi Suomi olisi sitonut venäläissotilaita vuosikymmeniksi erittäin rauhattomin seurauksin.
ONNEKSI SIVARIUS EI OLLUT NIIN "MUOTIA" NÄINÄ VAIKEINA VUOSINA.
Sivarisössöt sössöttävät epämääräistä "rauhanideologiaansa" turvallisissa oloissa jotka ovat muitten raskaan raadannan tuloksia.
Näitä raatajiahan oikein pilkataan nykyisessä individualistisessa "minä ensin" sivarikulttuurissa, mutta voipi olla, että hymy hyytyy vielä joskus.
eivät yrittäneet koska laskivat operaation hinnakkaaksi sekä jumalattoman veriseksi. Lisäksi Suomi olisi sitonut venäläissotilaita vuosikymmeniksi erittäin rauhattomin seurauksin.
ONNEKSI SIVARIUS EI OLLUT NIIN "MUOTIA" NÄINÄ VAIKEINA VUOSINA.
Sivarisössöt sössöttävät epämääräistä "rauhanideologiaansa" turvallisissa oloissa jotka ovat muitten raskaan raadannan tuloksia.
Näitä raatajiahan oikein pilkataan nykyisessä individualistisessa "minä ensin" sivarikulttuurissa, mutta voipi olla, että hymy hyytyy vielä joskus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Trolli mikä trolli.
Trolli?
Mitä suomalaisten olisi sitten viime sodassa pitänyt tehdä ylivoimaisen vihollisen yrittäessä miehittää maan?
Olisiko siihen vittu soikoon pitänyt suostua?
Mikä onkaan sivarimielipide tällaiseen ongelmaan kun rautaa työnnetään rajan yli ja kaikki vain katsoisivat toisiinsa, että tässä sitä nyt sitten ollaan eikä kukaan tee mitään... kohta saadaan rupla valuutaksi.
Sivariuden ongelma on täysin naurettava todellisuuspako: mikään ylivoimalla tapahtuva tunkeutuminen autonomisen valtakunnan alueelle ei ole torjuttavissa poskea kääntämällä!
Ei ennen eikä tulevaisuudessa.
...hyökätä Venäjän puolelle kun hädin tuskin saivat puolustettua venäläisten hyökkäyksiä.
Talvisodassa neukkuja nöyryytettiin erittäin raskaasti mm. Raatteen tapahtumien muodossa.
Suomihan oli tarkoitus jakaa puoliksi Oulun korkeudelta Neukkujen suunnitelmissa. Pari viikkoa piti kestää.
Jos silloin ei olisi tehty sivarihengessä mitään, olisi suomen itsenäinen taival katkennut jo vuoteen 1940 ja Suomi muistuttaisi tällä hetkellä itäkarjalaa 60 vuotta vanhan rapistuneen infrastruktuurin keskellä... mistään siviilipalveluksesta emme myöskään puhuisi vaan poikiamme olisi paraikaa Tsetseniassa suorittamassa kansanmurhaa Duuman ja Putinin käskystä.
Tsetsenia olisi oikea paikka näille trendi punikeille, rauhaarakentamaan sinne ilman asetta.
nyt eletään 2000 luvulla eikä missään 1940 luvussa
ettekö tosiaan keksi mitään muuta kuin tätä iänikuista vetoamista sodan aikaisiin tapahtumiin.
Havaintoihin ja historiaan ei siis tule luottaa? Sotia ei siis enään tule kun on keksitty rap musiikki? Ok.
Elossa olevat veteraanit ovat kovasti sitä mieltä, että siviilipalvelus on yksi niistä asioista, jonka vuoksi he taistelivat ja ja siitä saamme heitä kiittää. Tyytyväisiä ovat olleet, kun moista mahdollisuutta käytetään hyväksi.
...ei kyllä kuuluisi oikeastaan vastaukseksi sinun viestiisi, mutta piti nyt laittaa tämä tänne kun kaikki aina hypettävät täällä "sivaritonpettureitaeikunnioitaveteraanejaplääplääplää"
mietelmä onkin täyttä naivismia. Moni sivari
ymmärtääkin tämän tosiasian mutta kieltää sen
itseltään suojellakseen huonoa itsetuntoaan.
Sivarius tai varsinkin totaali on yhteisvastuun
pakoilemista. Useimmat tuntemani sivarit ovat
kuitenkin valinneet siviilipalveluksen huonosta
kunnosta tai ujoudesta johtuen. Joukkoon mahtuu
muutama homokin. Yksikin poika ei jaksanut yhtään
punnerrusta. Millä tavalla sellainen pitäisi rynkystä
joka saattaa painaa jopa 5 kiloa? Paras siis vaan
vaihtaa vaippoja ja valitella amnestylle Suomen sivaredien
epäinhimmillisestä palvelusajasta (Venäjällä siviilipalvelus
on muuten 3,5 vuotta)
JH, sulla on vahva pointti.
Kyllähän se on niin, että nämä sivarijutut ovat aikuisuuden myrskyisille ensivesille kahlaavien teinipoikien "minä olen fiksu ja humaani, inhimillinen ja massasta erottumaan haluava hyvin positiivis-erilainen ihminen" - juttujua. Äidin, isin, siskon, koulun, kaveripiirin, sosiaaliturvan (laajassa mittakaavassa sis. peruspalvelut) palvomien lasten käden kurkotteluja ylös korkeuksiin - "nähkää minut filosofis-moraalisena ajattelijana, olen erikoisempi kuin nuo tuhannet muut". Lapsen kasvettua aikuiseksi ja kun yhteiskunnan takaamat, aivopesusta vapaat turvalliset opinnotkin alkavat olla ohi voi pikku pyöreys pönäköittää sopivasti myös ajatusmaailmaa, eikä tuo oman erinomaisuuden todistelun kaikupohjana toiminut "sivariuiskaan" enää niin kauheasti ääntää pyri julki huutamaan.