ja tervetuloa ateismipalstalle!
Jos kokisitte ihmeparanemisen uskosta, niin että yhtäkkiä huomaisitte olevanne ateisteja, miten elämänne muuttuisi?
Jos kokisitte ihmeparanemisen uskosta, niin että yhtäkkiä huomaisitte olevanne ateisteja, miten elämänne muuttuisi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Todennäiköisesti kulkisin loppuelämän kuin valaistetussa tunnelissa. Heräisin joka aamu 7.00 aivan pirteänä riippumatta siitä, olenko mennyt nukkumaan klo 3.00. Ruoka saattaisi maistua paremmalta ja olisin ihmisille ystävällinen sekä ystäville kertoisin rehellisesti kuulimiseni.
Tartuttaisin ympärillä kulkeviin ihmisiin hyvän elämänasenteeni ja loppujen lopuksi se levisi ympäri maailmaa ja maailmasta tulee paratiisi. Kun maailma on paratiisi, ihmiset lopettaisi syntien puhdistuksen ja olisi pyytämättä jumalalta neuvoa elämäänsä. 150v päästä huomattaisiin, että olemme unohtaneet uskonnon ja maailmalla ei olisi enään uskontojen välisiä sotia. Näin kaikki olisi kuin yhtä perhettä.
Nääh, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, jatketaan samaan malliin.
Imagine there's no countries,
It isn't hard to do,
Nothing to kill or die for,
No religion too,
Imagine all the people
living life in peace.
Ainakin kannattaisi yrittää - ei tämä nykymaailma niin ihana ole.
Sitten olisin uskovainen " a teist ".
Sitten olisin uskovainen " a theist ".
Uskon, että jokainen pohtii jumala-asioita jossain elämänsä vaiheessa. Jos ihminen tulee täysin vakuuttuneeksi jumalan olemattaolevaisuudesta, vaikuttaa se tietenkin hänen elämäänsä ratkaisevalla tavalla. Onhan kysymys elämänkatsomuksesta.
Jos olisin vakuuttunut, ettei mitään jumalaa tai kuolemanjälkeistä elämää ole, suurin muutos tapahtuisi pikkuhiljaa todennäköisesti moraalisella alueella.
Elämäni muuttuisi moraaliltaan vapaamielisemmäksi, kuin mitä se oli ennen uskoontuloa. Näin uskoisin käyvän myös muille uskovaisille.
Ei jumalaa, ei sanktioita kuoleman jälkeen.
Ihanteellinen tilanne verovilpillisille, vapaan seksin harjoittajille, pedofileille, diktaattoreille... you name it...
Toteuta kaikkia mielihalujasi, mutta älä jää kiinni..
Jos ihminen ottaa huomioon vain materiaalisen todellisuuden, hänen elämänsä on tietenkin vain materiaalinen todellisuus. Materiaalinen elämäntarkoitus, materiaaliset arvot.
Lienee sitten totta, että uskonnottomilla on luonnostaan parempi moraali, koska he pystyvät elämään hyvää ja moraalista elämää ilman pään päällä leijuvaa rangaistuksen uhkaa. Mene tiedä.
Uskon Jumalan olevan rakkaus. Raamatun mukaan rakkaudessa ei ole pelkoa. Jos pyrin noudattamaan oikeaa moraalia rangaistuksen pelon takia, suhteeni Jumalaan ei ole oikea, koska se ei ole silloin rakkaussuhde.
Jos en olisi uskossa, omatuntoni ei olisi herännyt, kuten se nyt on.
Ennen uskoontuloa saatoin varastaa "jotain pientä" työnantajaltani (vessapaperia, kyniä, tms.), pettää tyttöystävääni tai käyttää "valkoisia valheita".
Nykyisin en tee niin. Uskon elämäni olevan moraalisesti parempaa nyt kuin mitä se oli ennen uskoontuloa.
Kun Stalin hylkäsi jumalauskon ja omaksui ateismin, hänelle oli ehkä helpompi tehdä hirmutekonsa, kuin että jos hän olisi ottanut huomioon tekonsa iankaikkiset seuraukset.
Mihin muuten uskonnottomien moraali perustuu?
lapsena opittuun oikeudenmukaisuuteen, toisten huomioon ottamiseen yms. itsestäänselvyyksiin, joiden noudattamiseen ei tarvita jumalan pelkoa tai taivaan odottamista.
ei ole oppinut niitä lapsena? Pidät niitä itsestään selvyyksinä. Miksi sitten ihminen edelleenkin saatetaan tappaa muutaman euron takia, ex-vaimo ampua keskellä kirkasta päivää, hakata toinen erilaisen ihonvärin takia tai tappaa väärän uskonnon takia? Yllättävän harva osoittaa oppineensa lapsena mainitsemiasi asioita, joten pidän tuohon luottamista lähinnä utopiana kuin realismina.
Uskovalla niiden noudattamiseen ei tarvita jumalan pelkoa tai taivaan odottamista, koska kumpikaan ei pelasta. Siis ainakaan noiden asioiden noudattaminen. Taivaasen pääsyn ehtona ei ole Jumalan pelkääminen tai hyvien tekojen tekeminen sinne pääsyn toivossa. Milloin te tajuatte kristinuskon ydinsanoman? Se on armosta pelastuminen, ei tekojen kautta! Teot punnitaan kyllä, mutta ne eivät ole pelastumisen ehto.
Pelastumisen ehdot:
" Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. (Room. 10:9-10)
Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. (Room. 10:13) "
Roomalaiskirjeessä on aiheesta lisää.
käynyt. Mutta olen kuullut lukuisista sellaisista, joissa Ateisti on tullut uskoon. näitä tapauksia on pilvin pimein.
"Jos kokisitte ihmeparanemisen uskosta, niin että yhtäkkiä huomaisitte olevanne ateisteja, miten elämänne muuttuisi?"
Luultavasti kävisi niin, että alkaisin haukkumaan typeryksiksi kaikkia, jotka eivät ajattele kuten minä.
Väittäisin, ettei Jumalaa ole ja siitä huolimatta sanoisin, en kiellä Jumalan olemassa oloa, minä vaan en usko.
Laittaisin joka palstalle vähintään kerran päivässä viestit:
"erotkaa kirkosta"
"onneksi en ole uskis, hehehehe..."
Lisäksi, kehuisin aina sopivan tilaisuuden tullen kuinka älykäs, komea ja menestynyt olen. Luultavasti kieltäytyisin myös lukemasta ja ajattelemasta muiden tekstejä (paitsi kielioppivirheitä), ajaisin vain voimakkaasti omaa näkemystä, vaikka sen perusteet olisivat kuinka hatarat.
Kiinnittäisin ihmisten huomion turhanpäiväsiin kohtiin ja pyrkisin johtamaan kaikessa harhaan.
Kaiken tämän jälkeen olisin varmaan tosionnellinen ja hymyilisin aina vastaan tulijoille, sydämeni täyttäisi ilo ja rakkaus, kaikkea kehittynyttä kohtaan ja toivoisin muille vain parasta.
..etteivät jotkut pysty käyttäytymään järkevästi kuin uskossa. Onneksi kaikki eivät ole sellaisia.
Sääli että sinä olet juuri sitä tyyppiä!
että kaikki riippuu ihmisestä, keskittyisimme elämään itsellemme ja muillekin, jos se sopisi tarkoitusperiimme ja opettelisimme taas luottamaan vain itsemme ja rukoilemisen sijaan voisimme taas vain toivoa, että asiat menisivät elämässä paremmin, jos ne eivät sitä olisi. Toteaisimme, että kaikki toivo on laitettava ihmisiin, jotta maailma paranisi ja oikeudenmukaisuus voittaisi, heikkojenkin osalta.
Tai sitten mukautuisimme markkinatalouden lakien alle, kuluta niin olet olemassa. Olet tärkeä suoristustesi ja saavutuksiesi mukaisesti, jos et ole tehnyt mitään merkittävää, et myöskään ole mitään. Jos olet syntynyt köyhään perheeseen, kohtalosi määräytyy joko sen mukaan tai oman yrittämisen mukaan. Elämästä tulisi taas selviytymismatka. Pitäisi luottaa sokeasti omiin voimavaroihin ja sitten ehkä muihin ihmisiin ja heidän hyväntahtoisuuteensa. Tajuaisimme, että olemassaolomme riippuu täysin omista kyvyistämme ja lopulta muiden ihmisten armosta meitä kohtaan.
Pahimmillaan tulisi joko syödyksi tai syötyä muita...;)