KRISTUKSEN PALVELUS TAIVAALLISESSA PYHÄKÖSSÄ
Taivaassa on pyhäkkö, todellinen pyhäkköteltta, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse. Siinä Kristus suorittaa palvelusta meidän hyväksemme; hän tekee uskoville mahdolliseksi saada hyväkseen hänen sovitusuhrinsa, jonka hän uhrasi ristillä ainutkertaisesti kaikkien puolesta. Hänet asetettiin virkaansa meidän suureksi ylipapiksemme taivaaseenastumisensa yhteydessä, jolloin hän myös aloitti välitystyönsä. Profeetallisen 2300 päivää käsittävän ajanjakson lopussa vuonna 1844 hän ryhtyi suorittamaan sovittavan palvelutyönsä toista ja viimeistä vaihetta. Tämä työ liittyy taivaalliseen oikeudenkäyntiin, tutkivaan tuomioon, joka on osa kaiken synnin lopullisesta hävittämisestä, mistä muinaisen heprealaisen pyhäkön puhdistaminen suurena sovituspäivänä oli vertauskuva. Tuossa vertauskuvallisessa toimituksessa pyhäkkö puhdistettiin eläinuhrien verellä, mutta taivaalliset puhdistetaan Jeesuksen veren täydellisellä uhrilla. Tutkiva tuomio paljastaa taivaallisille olennoille, ketkä kuolleista ovat kuolleet Kristukseen uskovina ja sen vuoksi on hänessä katsottava arvollisiksi saamaan osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Se myös osoittaa, ketkä elävistä pysyvät Kristuksessa, noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen ja ovat sen vuoksi hänessä valmiit muutettaviksi hänen iankaikkiseen valtakuntaansa. Tällä tuomiolla osoitetaan Jumalan toimineen oikeudenmukaisesti pelastaessaan ne, jotka uskovat Jeesukseen. Sen perusteella julistetaan, että ne, jotka ovat pysyneet uskollisina Jumalalle, saavat ottaa vastaan valtakunnan. Tämä Kristuksen palvelustyön päätökseen saattaminen merkitsee ihmiskunnan armonajan loppumista ennen toista tulemusta.
Iltauhrin aika on tullut. Jerusalemin temppelin esipihassa seisoo pappi valmiina teurastamaan uhrikaritsan. Hänen kohottaessaan veitsen karitsan teurastamiseksi maa tärähtelee. Kauhuissaan hän pudottaa veitsen ja karitsa pakenee. Maanjäristyksen jylinän läpi hän kuulee voimakkaan ratkeamisesta aiheutuvan äänen, kun näkymätön käsi repäisee temppelin väliverhon kahtia ylhäältä alas asti.
Kaupungin laidalla tummat pilvet peittävät näkyvistä ristin. Kun Jeesus, Jumalan pääsiäiskaritsa, huutaa "Se on täytetty", hän kuolee maailman syntien tähden.
Esikuva on saavuttanut täyttymyksensä. Juuri se, mihin temppelin palvelusmenot ovat kautta vuosisatojen viitanneet, on nyt tapahtunut. Vapahtaja on antanut sovittavan uhrinsa. Koska vertauskuva on kohdannut todellisuuden, tähän uhriin tähdänneet toimitukset saavat nyt loppua. Siksi väliverho repäistiin halki, veitsi putosi ja karitsa pääsi pakoon.
Mutta pelastushistoriaan sisältyy enemmän. Se ulottuu ristin jälkeiseen aikaan. Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen johtavat huomiomme taivaalliseen temppeliin, jossa Jeesus palvelee pappina. Kristus on kerran uhrattu, "jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit" (Hepr. 9:28); nyt hän jakaa kaikkien saataville tämän sovittavan uhrinsa ansiot.
Pyhäkkö taivaassa
Mooses sai käskyn rakentaa Jumalalle pyhäkkö, jotta Jumala voisi asua kansansa keskellä (2. Moos. 25:8). Tämä ensimmäinen pyhäkkö toimi ensimmäisen (vanhan) liiton alaisuudessa (Hepr. 9:1). Pyhäkkö oli paikka, jossa ihmisille opetettiin pelastuksen tietä. Noin 400 vuotta myöhemmin kuningas Salomon rakentama pysyvä temppeli Jerusalemissa korvasi Mooseksen rakentaman kannettavan telttamajan. Nebukadnessarin hävitettyä Jerusalemin temppelin, Baabelin vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset rakensivat toisen temppelin, jota Herodes Suuri kaunisti ja jonka roomalaiset hävittivät vuonna 70 jKr.
Uusi testamentti osoittaa, että uudella liitolla on myös pyhäkkö. Tuo pyhäkkö on taivaassa. Siinä Kristus toimii ylipappina "Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella". "Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse" (Hepr. 8:1,2). *1 Siinain vuorella Moosekselle näytettiin "malli", "kaava", "esikuva" taivaallisesta pyhäköstä (2.Moos. 25:9,40). *2 Raamattu nimittää hänen rakentamaansa pyhäkköä taivaan todellisuuden kuvaksi ja "todellisen pyhäkön kuvaksi" (Hepr. 9:23,24). Maallisen pyhäkön ja siinä toimitetun palveluksen tuli siis antaa meille erityistä valoa taivaallisen pyhäkön merkityksen ymmärtämiseen.
Raamatussa on paljon viittauksia taivaalliseen pyhäkköön tai temppeliin (esim. Ps. 11:4; Miika 1:2,3) *3 Näyssä Ilmestyskirjan kirjoittaja Johannes näki taivaallisen pyhäkön. Hän käytti siitä nimitystä "taivaan temppeli, todistuksen teltta" (Ilm. 15:5); hän mainitsee myös, että "taivaassa avattiin Jumalan temppeli" (Ilm. 11:19). Hän näki esineitä, joiden mukaan maallisen pyhäkön etummaisen osan eli pyhän kalusteet oli valmistettu, kuten seitsemän lampunjalkaa (Ilm. 1:12) ja suitsutusalttari (Ilm. 8:3). Hän näki siellä myös liitonarkun, joka muistutti sitä, mitä pidettiin maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä (Ilm. 11:19).
Taivaallinen suitsutusalttari sijaitsi Jumalan valtaistuimen edessä (Ilm. 8:3; 9:13), ja tämä valtaistuin oli Jumalan taivaallisessa temppelissä (Ilm. 4:2; 7:15; 16:17). Tästä voimme päätellä, että Danielin saama näky valtaistuinsalista (Dan. 7:9,10) koski taivaallista temppeliä eli pyhäkköä. Tämän vuoksi Jumalan rangaistustuomiot eli viimeiset vitsaukset lähetetään taivaan temppelistä (Ilm. 15:5 - 8).
On sen vuoksi selvää, että Raamattu esittää taivaallisen temppelin todellisena paikkana (Hepr. 8:2), ei pelkkänä kielikuvana tai ajatusluomuksena. *4 Taivaallinen pyhäkkö on Jumalan varsinainen asumus.
Palvelus taivaallisessa pyhäkössä
Pyhäkön sanoma oli sanoma pelastuksesta. Jumala käytti pyhäkön menoja julistaakseen evankeliumia (Hepr. 4:2). Maallisen pyhäkön menot kuvasivat Kristuksen työtä meidän hyväksemme (Hepr. 9:9 - 12). "Vertauskuvien ja uhrimenojen avulla Jumalan tarkoitus oli kohdistaa Israelin usko maailman Lunastajan uhriin ja pappispalvelukseen. Hän oli 'Jumalan Karitsa', joka ottaisi pois maailman synnin (Gal. 3:23; Joh. 1:29)." *5
Pyhäkkö kuvasi kolmea vaihetta Kristuksen palvelustyössä: 1) sijaisuhria, 2) papillista välitystyötä ja 3) lopullista tuomiota.
Sijaisuhri. Jokainen pyhäkön uhri oli vertauskuva Jeesuksen kuolemasta syntien anteeksi antamiseksi ja paljasti sen totuuden, ettei "anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta" (Hepr. 9:22). Nuo uhrit kuvasivat seuraavia totuuksia:
1. Jumala tuomitsee synnin. Koska synti on syvälle juurtunutta kapinaa kaikkea sitä vastaan, mikä on hyvää, puhdasta ja totta, sitä ei voida jättää huomiotta. "Synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23).
2. Kristuksen sijaiskuolema. "Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat - - mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen" (Jes. 53:6). "Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu" (1.Kor. 15:3).
3. Jumala antaa sovitusuhrin. Tuo uhri on Jeesus Kristus. "Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi" (Room. 3:24,25). "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Kristus otti Lunastajana synnin tuomion kannettavakseen. "Kristusta kohdeltiin meidän ansiomme mukaan, jotta meitä voitaisiin kohdella hänen ansionsa mukaan. Hänet tuomittiin meidän syntiemme tähden, joihin hänellä ei ollut mitään osaa, jotta meidät voitaisiin vanhurskauttaa hänen vanhurskautensa tähden, johon meillä ei ole mitään osaa. Hän kärsi kuoleman, joka kuului meille, jotta me saisimme elämän, joka oli hänen. 'Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.'" *6
Maallisen pyhäkön uhrit olivat toistuvia. Tämä vertauskertomus lunastuksesta kerrottiin uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen. Sen sijaan esikuvan täyttymys - Herramme todellinen sovituskuolema - tapahtui Golgatalla vain yhden ainoan kerran (Hepr. 9:26 - 28; 10:10 - 14).
Ristillä ihmisen synnin rangaistus maksettiin kokonaan. Jumalallinen oikeus tyydytettiin. Oikeudellisesta näkökulmasta maailma palautettiin Jumalan suosioon (Room. 5:18). Sovitus, rekonsiliaatio, suoritettiin loppuun ristillä, niin kuin uhrit olivat esikuvanneet, ja katuva uskova voi luottaa tähän Herramme täytettyyn työhön. *7
Papillinen välittäjä. Jos uhri sovitti synnin, miksi tarvittiin pappia?
Papin tehtävä kiinnitti huomiota siihen, että tarvittiin välittäjää syntisten ja pyhän Jumalan välillä. Papillinen välitystyö paljastaa synnin vakavuuden ja sen vieraantumisen, mikä on aiheutunut synnittömän Jumalan ja syntisen luodun välille. "Aivan niin kuin jokainen uhri kuvasi Kristuksen kuolemaa, samoin jokainen pappi kuvasi Kristuksen välitystyötä, jota hän suorittaa ylipappina taivaallisessa pyhäkössä. 'Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus' (1.Tim. 2:5)." *8
1. Välittäjä ja sovitus. Sovittavan veren käyttö papin suorittaman välitystyön yhteydessä esitetään Raamatussa myös osana sovitusmenoja (3.Moos. 4:34,35). Niin kuin Kristuksen sovituskuolema sovitti maailman Jumalan kanssa, samoin Kristuksen välitystyö eli hänen synnittömän elämänsä ja sijaiskuolemansa ansioiden hyväksikäyttö tekee sovituksen Jumalan kanssa uskovalle henkilökohtaiseksi todellisuudeksi.
Leeviläinen pappeus havainnollisti sitä pelastavaa palvelusta, jota Kristus on toimittanut kuolemastaan lähtien. Meidän ylipappimme, joka palvelee taivaassa Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella, "toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse" (Hepr. 8:1,2).
Taivaallinen pyhäkkö on suuri johtokeskus, jossa Kristus toimittaa papillista palveluaan meidän pelastuksemme hyväksi. "Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan" (Hepr. 7:25). Sen vuoksi meitä rohkaistaan astumaan "rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme" (Hepr. 4:16).
Maallisessa pyhäkössä papit toimittivat kahta erillistä palvelusta - jokapäiväistä palvelusta pyhäkön ensimmäisessä osassa eli pyhässä (katso tämän kirjan lukua 4) ja vuotuista palvelusta pyhäkön toisessa osassa eli kaikkeinpyhimmässä. Nämä palvelukset kuvasivat Kristuksen papillista palvelustyötä. *9
2. Palvelus pyhässä. Pyhäkön ensimmäisessä osassa, pyhässä, tapahtuvaa pappispalvelusta voitaisiin luonnehtia palvelukseksi, joka oli esirukousta, anteeksiantamusta, sovitusta ja ennalleen asettamista. Se oli jatkuvaa palvelusta, joka tarjosi jatkuvan pääsyn Jumalan tykö papin välityksellä. *10 Se oli vertauskuvaa siitä totuudesta, että katuvalla syntisellä on välitön ja jatkuva pääsy Jumalan tykö esirukoilijana ja välittäjänä toimivan Kristuksen pappispalvelun kautta (Ef. 2:18; Hepr. 4:14 - 16; 7:25; 9:24; 10:19 - 22).
Kun katuva syntinen *11 tuli pyhäkköön mukanaan uhrieläin, hän asetti kätensä viattoman eläimen pään päälle ja tunnusti syntinsä. Tämä teko vertauskuvallisesti siirsi hänen syntinsä ja siitä aiheutuvan rangaistuksen tuon uhrin kannettavaksi. Tästä seurasi, että hän sai anteeksiannon synneistään. *12 Juutalainen tietosanakirja esittää: "Käsien laskeminen uhrin pään päälle on tavallinen rituaali, jolla aikaansaadaan syntien siirtäminen ja samalla syyllisyyden siirto." "Jokaisessa uhritoimituksessa on esillä ajatus korvaamisesta, sijaan asettamisesta; uhrieläin ottaa syntisen ihmisen paikan." *13
Syntiuhrin verta käsiteltiin kahdella tavalla: a. Jos sitä vietiin pyhäkköön, sitä pirskotettiin väliverhon edessä ja siveltiin suitsutusalttarin sarviin (3.Moos. 4:6,7,17,18). b. Jos sitä ei viety pyhäkköön, sitä siveltiin esipihassa olevan polttouhrialttarin sarviin (3.Moos. 4:25,30). Tässä tapauksessa pappi söi osan uhrilihasta (3.Moos. 6:25,26,30). Kummassakin tapauksessa uhraajat ymmärsivät, että heidän syntinsä ja syyllisyytensä oli siirretty pyhäkköön ja sen papistoon. *14
"Tässä vertauskuvallisessa rituaalissa pyhäkkö otti vastuun katuvan syntisen syyllisyydestä - ainakin toistaiseksi - kun syntinsä tunnustava ihminen uhrasi syntiuhrin. Hän lähti pois anteeksisaaneena, vakuuttuneena siitä, että Jumala oli hänet hyväksynyt. Samoin tämän vertauskuvan täyttymyksessä, kun Pyhä Henki saa katuvan syntisen vastaanottamaan Kristuksen Vapahtajakseen ja Herrakseen, Kristus ottaa päälleen hänen syntinsä ja syyllisyytensä. Hänelle annetaan synnit anteeksi ilmaiseksi. Kristus on uskovan Takaaja samoin kuin hänen Sijaisensa." *15
Pyhässä tapahtuva palvelus keskittyy sekä vertauskuvassa että todellisuudessa ensisijaisesti yksilöön. Kristuksen pappispalvelus koituu kaikkien niiden hyväksi, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa (Hepr. 7:25). "Kristuksen tähden Jumala armahtaa katuvan syntisen, lukee hänen hyväkseen Poikansa vanhurskaan luonteen ja kuuliaisuuden, antaa anteeksi hänen syntinsä ja kirjoittaa hänen nimensä elämän kirjaan tunnustaen näin hänet lapsekseen (Ef. 4:32; 1.Joh. 1:9; 2.Kor. 5:21; Room. 3:24; Luuk. 10:20). Ja kun uskova pysyy Kristuksen yhteydessä, Herramme jakaa hänelle Pyhän Hengen kautta armoaan, niin että hän kypsyy hengellisesti ja heijastaa jumalallisen luonteen ominaisuuksia (2.Piet. 3:18; Gal. 5:22,23)." *16
Pyhässä tapahtuva palvelus saa aikaan uskovan vanhurskauttamisen ja pyhityksen.
Taivaassa on pyhäkkö, todellinen pyhäkköteltta, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse. Siinä Kristus suorittaa palvelusta meidän hyväksemme; hän tekee uskoville mahdolliseksi saada hyväkseen hänen sovitusuhrinsa, jonka hän uhrasi ristillä ainutkertaisesti kaikkien puolesta. Hänet asetettiin virkaansa meidän suureksi ylipapiksemme taivaaseenastumisensa yhteydessä, jolloin hän myös aloitti välitystyönsä. Profeetallisen 2300 päivää käsittävän ajanjakson lopussa vuonna 1844 hän ryhtyi suorittamaan sovittavan palvelutyönsä toista ja viimeistä vaihetta. Tämä työ liittyy taivaalliseen oikeudenkäyntiin, tutkivaan tuomioon, joka on osa kaiken synnin lopullisesta hävittämisestä, mistä muinaisen heprealaisen pyhäkön puhdistaminen suurena sovituspäivänä oli vertauskuva. Tuossa vertauskuvallisessa toimituksessa pyhäkkö puhdistettiin eläinuhrien verellä, mutta taivaalliset puhdistetaan Jeesuksen veren täydellisellä uhrilla. Tutkiva tuomio paljastaa taivaallisille olennoille, ketkä kuolleista ovat kuolleet Kristukseen uskovina ja sen vuoksi on hänessä katsottava arvollisiksi saamaan osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Se myös osoittaa, ketkä elävistä pysyvät Kristuksessa, noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen ja ovat sen vuoksi hänessä valmiit muutettaviksi hänen iankaikkiseen valtakuntaansa. Tällä tuomiolla osoitetaan Jumalan toimineen oikeudenmukaisesti pelastaessaan ne, jotka uskovat Jeesukseen. Sen perusteella julistetaan, että ne, jotka ovat pysyneet uskollisina Jumalalle, saavat ottaa vastaan valtakunnan. Tämä Kristuksen palvelustyön päätökseen saattaminen merkitsee ihmiskunnan armonajan loppumista ennen toista tulemusta.
Iltauhrin aika on tullut. Jerusalemin temppelin esipihassa seisoo pappi valmiina teurastamaan uhrikaritsan. Hänen kohottaessaan veitsen karitsan teurastamiseksi maa tärähtelee. Kauhuissaan hän pudottaa veitsen ja karitsa pakenee. Maanjäristyksen jylinän läpi hän kuulee voimakkaan ratkeamisesta aiheutuvan äänen, kun näkymätön käsi repäisee temppelin väliverhon kahtia ylhäältä alas asti.
Kaupungin laidalla tummat pilvet peittävät näkyvistä ristin. Kun Jeesus, Jumalan pääsiäiskaritsa, huutaa "Se on täytetty", hän kuolee maailman syntien tähden.
Esikuva on saavuttanut täyttymyksensä. Juuri se, mihin temppelin palvelusmenot ovat kautta vuosisatojen viitanneet, on nyt tapahtunut. Vapahtaja on antanut sovittavan uhrinsa. Koska vertauskuva on kohdannut todellisuuden, tähän uhriin tähdänneet toimitukset saavat nyt loppua. Siksi väliverho repäistiin halki, veitsi putosi ja karitsa pääsi pakoon.
Mutta pelastushistoriaan sisältyy enemmän. Se ulottuu ristin jälkeiseen aikaan. Jeesuksen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen johtavat huomiomme taivaalliseen temppeliin, jossa Jeesus palvelee pappina. Kristus on kerran uhrattu, "jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit" (Hepr. 9:28); nyt hän jakaa kaikkien saataville tämän sovittavan uhrinsa ansiot.
Pyhäkkö taivaassa
Mooses sai käskyn rakentaa Jumalalle pyhäkkö, jotta Jumala voisi asua kansansa keskellä (2. Moos. 25:8). Tämä ensimmäinen pyhäkkö toimi ensimmäisen (vanhan) liiton alaisuudessa (Hepr. 9:1). Pyhäkkö oli paikka, jossa ihmisille opetettiin pelastuksen tietä. Noin 400 vuotta myöhemmin kuningas Salomon rakentama pysyvä temppeli Jerusalemissa korvasi Mooseksen rakentaman kannettavan telttamajan. Nebukadnessarin hävitettyä Jerusalemin temppelin, Baabelin vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset rakensivat toisen temppelin, jota Herodes Suuri kaunisti ja jonka roomalaiset hävittivät vuonna 70 jKr.
Uusi testamentti osoittaa, että uudella liitolla on myös pyhäkkö. Tuo pyhäkkö on taivaassa. Siinä Kristus toimii ylipappina "Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella". "Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse" (Hepr. 8:1,2). *1 Siinain vuorella Moosekselle näytettiin "malli", "kaava", "esikuva" taivaallisesta pyhäköstä (2.Moos. 25:9,40). *2 Raamattu nimittää hänen rakentamaansa pyhäkköä taivaan todellisuuden kuvaksi ja "todellisen pyhäkön kuvaksi" (Hepr. 9:23,24). Maallisen pyhäkön ja siinä toimitetun palveluksen tuli siis antaa meille erityistä valoa taivaallisen pyhäkön merkityksen ymmärtämiseen.
Raamatussa on paljon viittauksia taivaalliseen pyhäkköön tai temppeliin (esim. Ps. 11:4; Miika 1:2,3) *3 Näyssä Ilmestyskirjan kirjoittaja Johannes näki taivaallisen pyhäkön. Hän käytti siitä nimitystä "taivaan temppeli, todistuksen teltta" (Ilm. 15:5); hän mainitsee myös, että "taivaassa avattiin Jumalan temppeli" (Ilm. 11:19). Hän näki esineitä, joiden mukaan maallisen pyhäkön etummaisen osan eli pyhän kalusteet oli valmistettu, kuten seitsemän lampunjalkaa (Ilm. 1:12) ja suitsutusalttari (Ilm. 8:3). Hän näki siellä myös liitonarkun, joka muistutti sitä, mitä pidettiin maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä (Ilm. 11:19).
Taivaallinen suitsutusalttari sijaitsi Jumalan valtaistuimen edessä (Ilm. 8:3; 9:13), ja tämä valtaistuin oli Jumalan taivaallisessa temppelissä (Ilm. 4:2; 7:15; 16:17). Tästä voimme päätellä, että Danielin saama näky valtaistuinsalista (Dan. 7:9,10) koski taivaallista temppeliä eli pyhäkköä. Tämän vuoksi Jumalan rangaistustuomiot eli viimeiset vitsaukset lähetetään taivaan temppelistä (Ilm. 15:5 - 8).
On sen vuoksi selvää, että Raamattu esittää taivaallisen temppelin todellisena paikkana (Hepr. 8:2), ei pelkkänä kielikuvana tai ajatusluomuksena. *4 Taivaallinen pyhäkkö on Jumalan varsinainen asumus.
Palvelus taivaallisessa pyhäkössä
Pyhäkön sanoma oli sanoma pelastuksesta. Jumala käytti pyhäkön menoja julistaakseen evankeliumia (Hepr. 4:2). Maallisen pyhäkön menot kuvasivat Kristuksen työtä meidän hyväksemme (Hepr. 9:9 - 12). "Vertauskuvien ja uhrimenojen avulla Jumalan tarkoitus oli kohdistaa Israelin usko maailman Lunastajan uhriin ja pappispalvelukseen. Hän oli 'Jumalan Karitsa', joka ottaisi pois maailman synnin (Gal. 3:23; Joh. 1:29)." *5
Pyhäkkö kuvasi kolmea vaihetta Kristuksen palvelustyössä: 1) sijaisuhria, 2) papillista välitystyötä ja 3) lopullista tuomiota.
Sijaisuhri. Jokainen pyhäkön uhri oli vertauskuva Jeesuksen kuolemasta syntien anteeksi antamiseksi ja paljasti sen totuuden, ettei "anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta" (Hepr. 9:22). Nuo uhrit kuvasivat seuraavia totuuksia:
1. Jumala tuomitsee synnin. Koska synti on syvälle juurtunutta kapinaa kaikkea sitä vastaan, mikä on hyvää, puhdasta ja totta, sitä ei voida jättää huomiotta. "Synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23).
2. Kristuksen sijaiskuolema. "Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat - - mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen" (Jes. 53:6). "Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu" (1.Kor. 15:3).
3. Jumala antaa sovitusuhrin. Tuo uhri on Jeesus Kristus. "Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi" (Room. 3:24,25). "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Kristus otti Lunastajana synnin tuomion kannettavakseen. "Kristusta kohdeltiin meidän ansiomme mukaan, jotta meitä voitaisiin kohdella hänen ansionsa mukaan. Hänet tuomittiin meidän syntiemme tähden, joihin hänellä ei ollut mitään osaa, jotta meidät voitaisiin vanhurskauttaa hänen vanhurskautensa tähden, johon meillä ei ole mitään osaa. Hän kärsi kuoleman, joka kuului meille, jotta me saisimme elämän, joka oli hänen. 'Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.'" *6
Maallisen pyhäkön uhrit olivat toistuvia. Tämä vertauskertomus lunastuksesta kerrottiin uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen. Sen sijaan esikuvan täyttymys - Herramme todellinen sovituskuolema - tapahtui Golgatalla vain yhden ainoan kerran (Hepr. 9:26 - 28; 10:10 - 14).
Ristillä ihmisen synnin rangaistus maksettiin kokonaan. Jumalallinen oikeus tyydytettiin. Oikeudellisesta näkökulmasta maailma palautettiin Jumalan suosioon (Room. 5:18). Sovitus, rekonsiliaatio, suoritettiin loppuun ristillä, niin kuin uhrit olivat esikuvanneet, ja katuva uskova voi luottaa tähän Herramme täytettyyn työhön. *7
Papillinen välittäjä. Jos uhri sovitti synnin, miksi tarvittiin pappia?
Papin tehtävä kiinnitti huomiota siihen, että tarvittiin välittäjää syntisten ja pyhän Jumalan välillä. Papillinen välitystyö paljastaa synnin vakavuuden ja sen vieraantumisen, mikä on aiheutunut synnittömän Jumalan ja syntisen luodun välille. "Aivan niin kuin jokainen uhri kuvasi Kristuksen kuolemaa, samoin jokainen pappi kuvasi Kristuksen välitystyötä, jota hän suorittaa ylipappina taivaallisessa pyhäkössä. 'Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus' (1.Tim. 2:5)." *8
1. Välittäjä ja sovitus. Sovittavan veren käyttö papin suorittaman välitystyön yhteydessä esitetään Raamatussa myös osana sovitusmenoja (3.Moos. 4:34,35). Niin kuin Kristuksen sovituskuolema sovitti maailman Jumalan kanssa, samoin Kristuksen välitystyö eli hänen synnittömän elämänsä ja sijaiskuolemansa ansioiden hyväksikäyttö tekee sovituksen Jumalan kanssa uskovalle henkilökohtaiseksi todellisuudeksi.
Leeviläinen pappeus havainnollisti sitä pelastavaa palvelusta, jota Kristus on toimittanut kuolemastaan lähtien. Meidän ylipappimme, joka palvelee taivaassa Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella, "toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse" (Hepr. 8:1,2).
Taivaallinen pyhäkkö on suuri johtokeskus, jossa Kristus toimittaa papillista palveluaan meidän pelastuksemme hyväksi. "Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan" (Hepr. 7:25). Sen vuoksi meitä rohkaistaan astumaan "rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme" (Hepr. 4:16).
Maallisessa pyhäkössä papit toimittivat kahta erillistä palvelusta - jokapäiväistä palvelusta pyhäkön ensimmäisessä osassa eli pyhässä (katso tämän kirjan lukua 4) ja vuotuista palvelusta pyhäkön toisessa osassa eli kaikkeinpyhimmässä. Nämä palvelukset kuvasivat Kristuksen papillista palvelustyötä. *9
2. Palvelus pyhässä. Pyhäkön ensimmäisessä osassa, pyhässä, tapahtuvaa pappispalvelusta voitaisiin luonnehtia palvelukseksi, joka oli esirukousta, anteeksiantamusta, sovitusta ja ennalleen asettamista. Se oli jatkuvaa palvelusta, joka tarjosi jatkuvan pääsyn Jumalan tykö papin välityksellä. *10 Se oli vertauskuvaa siitä totuudesta, että katuvalla syntisellä on välitön ja jatkuva pääsy Jumalan tykö esirukoilijana ja välittäjänä toimivan Kristuksen pappispalvelun kautta (Ef. 2:18; Hepr. 4:14 - 16; 7:25; 9:24; 10:19 - 22).
Kun katuva syntinen *11 tuli pyhäkköön mukanaan uhrieläin, hän asetti kätensä viattoman eläimen pään päälle ja tunnusti syntinsä. Tämä teko vertauskuvallisesti siirsi hänen syntinsä ja siitä aiheutuvan rangaistuksen tuon uhrin kannettavaksi. Tästä seurasi, että hän sai anteeksiannon synneistään. *12 Juutalainen tietosanakirja esittää: "Käsien laskeminen uhrin pään päälle on tavallinen rituaali, jolla aikaansaadaan syntien siirtäminen ja samalla syyllisyyden siirto." "Jokaisessa uhritoimituksessa on esillä ajatus korvaamisesta, sijaan asettamisesta; uhrieläin ottaa syntisen ihmisen paikan." *13
Syntiuhrin verta käsiteltiin kahdella tavalla: a. Jos sitä vietiin pyhäkköön, sitä pirskotettiin väliverhon edessä ja siveltiin suitsutusalttarin sarviin (3.Moos. 4:6,7,17,18). b. Jos sitä ei viety pyhäkköön, sitä siveltiin esipihassa olevan polttouhrialttarin sarviin (3.Moos. 4:25,30). Tässä tapauksessa pappi söi osan uhrilihasta (3.Moos. 6:25,26,30). Kummassakin tapauksessa uhraajat ymmärsivät, että heidän syntinsä ja syyllisyytensä oli siirretty pyhäkköön ja sen papistoon. *14
"Tässä vertauskuvallisessa rituaalissa pyhäkkö otti vastuun katuvan syntisen syyllisyydestä - ainakin toistaiseksi - kun syntinsä tunnustava ihminen uhrasi syntiuhrin. Hän lähti pois anteeksisaaneena, vakuuttuneena siitä, että Jumala oli hänet hyväksynyt. Samoin tämän vertauskuvan täyttymyksessä, kun Pyhä Henki saa katuvan syntisen vastaanottamaan Kristuksen Vapahtajakseen ja Herrakseen, Kristus ottaa päälleen hänen syntinsä ja syyllisyytensä. Hänelle annetaan synnit anteeksi ilmaiseksi. Kristus on uskovan Takaaja samoin kuin hänen Sijaisensa." *15
Pyhässä tapahtuva palvelus keskittyy sekä vertauskuvassa että todellisuudessa ensisijaisesti yksilöön. Kristuksen pappispalvelus koituu kaikkien niiden hyväksi, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa (Hepr. 7:25). "Kristuksen tähden Jumala armahtaa katuvan syntisen, lukee hänen hyväkseen Poikansa vanhurskaan luonteen ja kuuliaisuuden, antaa anteeksi hänen syntinsä ja kirjoittaa hänen nimensä elämän kirjaan tunnustaen näin hänet lapsekseen (Ef. 4:32; 1.Joh. 1:9; 2.Kor. 5:21; Room. 3:24; Luuk. 10:20). Ja kun uskova pysyy Kristuksen yhteydessä, Herramme jakaa hänelle Pyhän Hengen kautta armoaan, niin että hän kypsyy hengellisesti ja heijastaa jumalallisen luonteen ominaisuuksia (2.Piet. 3:18; Gal. 5:22,23)." *16
Pyhässä tapahtuva palvelus saa aikaan uskovan vanhurskauttamisen ja pyhityksen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Job:
38:22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
Siksi ei kukaan voi todella sanoa millaista on taivaassa.
1. Kor. 2:9
vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".
Miksi tehdä oppi sellaisesta, joka on meille tuntematonta.
Miksi korostaa sellaista jota ei Jeesus eikä apostolit opettaneet.
Miksi kertoa totuutena omia johtopäätöksiään ja mielensä tuotoksia ja vaatia niihin uskomista muiltakin?
Miksi ei mieluummin Evankeliumia joka käskettiin opettamaan, vaan mieluummin sellaista josta ei ole koskaan käskyä tullutkaan?