Lain tarkoitus
Jumala antoi lakinsa antamaan ihmisille runsaita siunauksia ja johtamaan heitä pelastavaan suhteeseen itsensä kanssa. Pane merkille seuraavat lain erityiset tehtävät:
Se ilmoittaa ihmiselle Jumalan tahdon. Kymmenen käskyä ilmentävät Jumalan luonnetta ja rakkautta, ja ne ilmoittavat hänen tahtonsa ja tarkoituksensa ihmiskuntaa kohtaan. Ne vaativat täydellistä kuuliaisuutta, "sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin" (Jaak. -2:-10). Laki on elämän sääntö, ja siksi kuuliaisuus laille on elintärkeätä pelastuksellemme. Kristus itse sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Tämä kuuliaisuus on mahdollista ainoastaan sen voiman avulla, minkä uskovassa asuva Pyhä Henki antaa.
Se on Jumalan liiton perusta. Mooses kirjoitti kymmenen käskyä sekä muita lakeja kirjaan, jota nimitettiin liiton kirjaksi (2.-Moos. -20:1 - 24:-8). Myöhemmin kymmenen käskyä sisältäviä kivitauluja nimitettiin "liiton tauluiksi", mikä osoitti niiden tärkeyttä ikuisen liiton perustana (5.Moos. -9:-9; vrt. 4:-13. Enemmän liitoista tämän kirjan luvussa 7).
Se toimii arvosteluperusteena tuomiolla. Kaikki Jumalan käskyt ovat oikeat, vanhurskaat (Ps. 119:-172). Siksi laki asettaa vanhurskauden normit. Jokainen ihminen tuomitaan näiden vanhurskaiden periaatteiden mukaan, ei omantunnon mukaan. Raamattu sanoo: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista" (Saarn. -12:-13,14; vrt. Jaak. 2:-12).
Ihmisten omatunto vaihtelee. Joidenkin omatunto on "heikko", toisten taas "likaantunut","paha" tai siinä on "polttomerkki" (1.Kor. -8:-7,12; Titus 1:-15; Hepr. 10:-22; 1.Tim.- 4:-2). Omatunto on kellon kaltainen: toimipa se muuten miten hyvin tahansa, se on ensin asetettava oikeaan aikaan ennen kuin siitä on hyötyä. Omatuntomme sanoo meille, että meidän tulee tehdä oikein, mutta se ei kerro, mikä on oikein. Vain Jumalan suuren normin - hänen lakinsa - mukaan säädetty omatunto voi pitää meitä erossa synnistä.
Se osoittaa, mikä on syntiä. Ilman kymmenen käskyn lakia ihminen ei voi nähdä Jumalan pyhyyttä, omaa syyllisyyttään eikä tarvettaan kääntyä.
Kun ihminen ei tiedä rikkovansa Jumalan lakia, hän ei myöskään tajua kadotettua tilaansa eikä ymmärrä tarvitsevansa Kristuksen sovittavaa verta.
Jotta ihmiset näkisivät todellisen tilansa, laki toimii kuin peilinä (ks. Jaak. 1:-23 - 25). Ne, jotka katsovat siihen, näkevät oman luonteensa puutteet Jumalan vanhurskaan luonteen taustaa vasten. Näin moraalilaki osoittaa, että koko maailma on syyllinen Jumalan edessä (Room. 3:19) ja joutuu vastaamaan hänelle.
"Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on" (Room. 3:20), sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1.Joh.-3:-4). Paavali sanoikin: "Vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin" (Room. 7:7). Laki saa syntisen vakuuttuneeksi synnistään. Se auttaa syntistä tajuamaan, että hän on Jumalan vihan tuomitsema ja että hänen rangaistuksensa on ikuinen kuolema. Laki saattaa hänet tuntemaan äärimmäisen avuttomuutensa.
Se on välikappale kääntymisessä. Pyhä Henki käyttää Jumalan lakia johtamaan meitä kääntymykseen. Kun nähtyämme oman luonteemme tajuamme olevamme syntisiä, kuolemaan tuomittuja ja ilman toivoa, tunnemme tarvitsevamme Vapahtajaa. Silloin evankeliumin hyvä uutinen tulee meille todella merkitykselliseksi. Siten laki ohjaa meitä kohti Kristusta. Hän on ainoa, joka voi auttaa meitä tässä epätoivoisessa tilanteessamme. Tätä taustaa vasten Paavali viittasi sekä moraalilakiin että seremonialakiin, kun hän kirjoitti: "Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme" (Gal.- 3:24, VKR).
Mutta vaikka laki paljastaa meille syntimme, se ei voi pelastaa meitä. Niin kuin vesi on väline, jolla voimme puhdistaa likaiset kasvot, samoin nähtyämme Jumalan moraalilain peilistä likaisuutemme me käymme sille lähteelle, "joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta" (Sak. 13:-1) ja pesemme itsemme "Karitsan veressä" (Ilm. -7:14). Meidän on katsottava Kristukseen, "ja kun Kristus paljastetaan meille Golgatan ristillä kuolemassa koko maailman syntien alla, Pyhä Henki näyttää meile - - miten Jumala suhtautuu kaikkiin niihin, jotka katuvat rikkomuksiaan." Silloin toivo täyttää sydämemme ja uskossa käännymme Vapahtajamme puoleen, joka antaa meille ikuisen elämän lahjan (Joh. -3:-16).
Se antaa todellisen vapauden. Kristus sanoi, että "jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34). Kun rikomme Jumalan lakia, emme ole vapaita, mutta kuuliaisuus kymmenelle käskylle takaa meille todellisen vapauden. Jumalan lain mukainen elämä merkitsee vapautta synnistä. Se merkitsee myös vapautta synnin seurauksista - jatkuvista loukatun omantunnon vaivoista ja lisääntyvästä syyllisyydestä, mikä kuluttaa elinvoimia. Psalmista sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin" (Ps. 119:45). Jaakob nimitti dekalogia "vapauden täydelliseksi laiksi" (Jaak.- 1:25).
Voidaksemme vastaanottaa tämän vapauden, Jeesus kutsuu meitä tulemaan hänen tykönsä syntitaakkoinemme. Hän tarjoaa meille niiden sijaan oman ikeensä, joka on kevyt ja hyvä kantaa (Matt. 11:29,30). Ies on palveluksen apuväline. Ies jakaa kuorman painon ja tekee tehtävän suorittamisen helpommaksi. Kristus tarjoutuu jakamaan ikeen kanssamme. "Ies, joka sitoo meidät palvelukseen, on Jumalan laki. Tuo suuri rakkauden laki, joka ilmoitettiin Eedenissä, julistettiin Siinailla, ja uudessa liitossa kirjoitetaan sydämeen, on se, mikä sitoo inhimillisen työntekijän Jumalan tahtoon." Kun olemme ottaneet Kristuksen ikeen harteillemme, hän kantaa raskaan kuorman ja tekee kuuliaisuudesta ilon. Hän tekee meidät kykeneviksi onnistumaan siinä, mikä aikaisemmin oli mahdotonta. Näin laista, joka on kirjoitettu sydämeemme, tulee riemun ja ilon lähde. Olemme vapaita, sillä me haluamme noudattaa hänen käskyjään.
Jos lakia opetetaan ilman Kristuksen pelastavaa voimaa, ei koeta vapautta synnistä. Mutta Jumalan pelastava armo, joka ei tee lakia tyhjäksi, tuo mukanaan synnistä vapauttavan voiman, sillä "missä Herran Henki on, siellä on vapaus" (2.-Kor.- 3:-17).
Se ehkäisee pahuutta ja tuo siunauksia. Lisääntyvä rikollisuus, väkivalta, siveettömyys ja jumalattomuus, mikä tulvan tavoin leviää maailmassa, on dekalogin väheksymisen seurausta. Kun tätä lakia kunnioitetaan, se ehkäisee syntiä, edistää oikeita tekoja ja ylläpitää oikeutta. Ne kansakunnat, jotka ovat sisällyttäneet sen periaatteita lakeihinsa, ovat kokeneet suurta siunausta. Toisaalta sen periaatteiden hylkääminen johtaa jatkuvaan rappeutumiseen.
Vanhan testamentin aikoina Jumala usein siunasi kansoja ja yksilöitä sen mukaan, miten kuuliaisia he olivat hänen lailleen. "Vanhurskaus on kansalle kunniaksi," sanoo Raamattu, ja "ilman oikeutta ei valtaistuin kestä" (Sananl.- 14:-34; 16:-12). Ne, jotka kieltäytyivät tottelemasta Jumalan käskyjä, kohtasivat onnettomuuksia (Ps. 89:-31 - 33). "Jumalattoman kodissa on Herran kirous, mutta oikeamielisten asuinsijan hän siunaa" (Sananl. 3:33; vrt. 3.Moos.- 26; 5.-Moos. -28). Sama yleinen periaate pitää paikkansa tänäänkin.
Jumala antoi lakinsa antamaan ihmisille runsaita siunauksia ja johtamaan heitä pelastavaan suhteeseen itsensä kanssa. Pane merkille seuraavat lain erityiset tehtävät:
Se ilmoittaa ihmiselle Jumalan tahdon. Kymmenen käskyä ilmentävät Jumalan luonnetta ja rakkautta, ja ne ilmoittavat hänen tahtonsa ja tarkoituksensa ihmiskuntaa kohtaan. Ne vaativat täydellistä kuuliaisuutta, "sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin" (Jaak. -2:-10). Laki on elämän sääntö, ja siksi kuuliaisuus laille on elintärkeätä pelastuksellemme. Kristus itse sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Tämä kuuliaisuus on mahdollista ainoastaan sen voiman avulla, minkä uskovassa asuva Pyhä Henki antaa.
Se on Jumalan liiton perusta. Mooses kirjoitti kymmenen käskyä sekä muita lakeja kirjaan, jota nimitettiin liiton kirjaksi (2.-Moos. -20:1 - 24:-8). Myöhemmin kymmenen käskyä sisältäviä kivitauluja nimitettiin "liiton tauluiksi", mikä osoitti niiden tärkeyttä ikuisen liiton perustana (5.Moos. -9:-9; vrt. 4:-13. Enemmän liitoista tämän kirjan luvussa 7).
Se toimii arvosteluperusteena tuomiolla. Kaikki Jumalan käskyt ovat oikeat, vanhurskaat (Ps. 119:-172). Siksi laki asettaa vanhurskauden normit. Jokainen ihminen tuomitaan näiden vanhurskaiden periaatteiden mukaan, ei omantunnon mukaan. Raamattu sanoo: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista" (Saarn. -12:-13,14; vrt. Jaak. 2:-12).
Ihmisten omatunto vaihtelee. Joidenkin omatunto on "heikko", toisten taas "likaantunut","paha" tai siinä on "polttomerkki" (1.Kor. -8:-7,12; Titus 1:-15; Hepr. 10:-22; 1.Tim.- 4:-2). Omatunto on kellon kaltainen: toimipa se muuten miten hyvin tahansa, se on ensin asetettava oikeaan aikaan ennen kuin siitä on hyötyä. Omatuntomme sanoo meille, että meidän tulee tehdä oikein, mutta se ei kerro, mikä on oikein. Vain Jumalan suuren normin - hänen lakinsa - mukaan säädetty omatunto voi pitää meitä erossa synnistä.
Se osoittaa, mikä on syntiä. Ilman kymmenen käskyn lakia ihminen ei voi nähdä Jumalan pyhyyttä, omaa syyllisyyttään eikä tarvettaan kääntyä.
Kun ihminen ei tiedä rikkovansa Jumalan lakia, hän ei myöskään tajua kadotettua tilaansa eikä ymmärrä tarvitsevansa Kristuksen sovittavaa verta.
Jotta ihmiset näkisivät todellisen tilansa, laki toimii kuin peilinä (ks. Jaak. 1:-23 - 25). Ne, jotka katsovat siihen, näkevät oman luonteensa puutteet Jumalan vanhurskaan luonteen taustaa vasten. Näin moraalilaki osoittaa, että koko maailma on syyllinen Jumalan edessä (Room. 3:19) ja joutuu vastaamaan hänelle.
"Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on" (Room. 3:20), sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista (1.Joh.-3:-4). Paavali sanoikin: "Vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin" (Room. 7:7). Laki saa syntisen vakuuttuneeksi synnistään. Se auttaa syntistä tajuamaan, että hän on Jumalan vihan tuomitsema ja että hänen rangaistuksensa on ikuinen kuolema. Laki saattaa hänet tuntemaan äärimmäisen avuttomuutensa.
Se on välikappale kääntymisessä. Pyhä Henki käyttää Jumalan lakia johtamaan meitä kääntymykseen. Kun nähtyämme oman luonteemme tajuamme olevamme syntisiä, kuolemaan tuomittuja ja ilman toivoa, tunnemme tarvitsevamme Vapahtajaa. Silloin evankeliumin hyvä uutinen tulee meille todella merkitykselliseksi. Siten laki ohjaa meitä kohti Kristusta. Hän on ainoa, joka voi auttaa meitä tässä epätoivoisessa tilanteessamme. Tätä taustaa vasten Paavali viittasi sekä moraalilakiin että seremonialakiin, kun hän kirjoitti: "Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme" (Gal.- 3:24, VKR).
Mutta vaikka laki paljastaa meille syntimme, se ei voi pelastaa meitä. Niin kuin vesi on väline, jolla voimme puhdistaa likaiset kasvot, samoin nähtyämme Jumalan moraalilain peilistä likaisuutemme me käymme sille lähteelle, "joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta" (Sak. 13:-1) ja pesemme itsemme "Karitsan veressä" (Ilm. -7:14). Meidän on katsottava Kristukseen, "ja kun Kristus paljastetaan meille Golgatan ristillä kuolemassa koko maailman syntien alla, Pyhä Henki näyttää meile - - miten Jumala suhtautuu kaikkiin niihin, jotka katuvat rikkomuksiaan." Silloin toivo täyttää sydämemme ja uskossa käännymme Vapahtajamme puoleen, joka antaa meille ikuisen elämän lahjan (Joh. -3:-16).
Se antaa todellisen vapauden. Kristus sanoi, että "jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8:34). Kun rikomme Jumalan lakia, emme ole vapaita, mutta kuuliaisuus kymmenelle käskylle takaa meille todellisen vapauden. Jumalan lain mukainen elämä merkitsee vapautta synnistä. Se merkitsee myös vapautta synnin seurauksista - jatkuvista loukatun omantunnon vaivoista ja lisääntyvästä syyllisyydestä, mikä kuluttaa elinvoimia. Psalmista sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin" (Ps. 119:45). Jaakob nimitti dekalogia "vapauden täydelliseksi laiksi" (Jaak.- 1:25).
Voidaksemme vastaanottaa tämän vapauden, Jeesus kutsuu meitä tulemaan hänen tykönsä syntitaakkoinemme. Hän tarjoaa meille niiden sijaan oman ikeensä, joka on kevyt ja hyvä kantaa (Matt. 11:29,30). Ies on palveluksen apuväline. Ies jakaa kuorman painon ja tekee tehtävän suorittamisen helpommaksi. Kristus tarjoutuu jakamaan ikeen kanssamme. "Ies, joka sitoo meidät palvelukseen, on Jumalan laki. Tuo suuri rakkauden laki, joka ilmoitettiin Eedenissä, julistettiin Siinailla, ja uudessa liitossa kirjoitetaan sydämeen, on se, mikä sitoo inhimillisen työntekijän Jumalan tahtoon." Kun olemme ottaneet Kristuksen ikeen harteillemme, hän kantaa raskaan kuorman ja tekee kuuliaisuudesta ilon. Hän tekee meidät kykeneviksi onnistumaan siinä, mikä aikaisemmin oli mahdotonta. Näin laista, joka on kirjoitettu sydämeemme, tulee riemun ja ilon lähde. Olemme vapaita, sillä me haluamme noudattaa hänen käskyjään.
Jos lakia opetetaan ilman Kristuksen pelastavaa voimaa, ei koeta vapautta synnistä. Mutta Jumalan pelastava armo, joka ei tee lakia tyhjäksi, tuo mukanaan synnistä vapauttavan voiman, sillä "missä Herran Henki on, siellä on vapaus" (2.-Kor.- 3:-17).
Se ehkäisee pahuutta ja tuo siunauksia. Lisääntyvä rikollisuus, väkivalta, siveettömyys ja jumalattomuus, mikä tulvan tavoin leviää maailmassa, on dekalogin väheksymisen seurausta. Kun tätä lakia kunnioitetaan, se ehkäisee syntiä, edistää oikeita tekoja ja ylläpitää oikeutta. Ne kansakunnat, jotka ovat sisällyttäneet sen periaatteita lakeihinsa, ovat kokeneet suurta siunausta. Toisaalta sen periaatteiden hylkääminen johtaa jatkuvaan rappeutumiseen.
Vanhan testamentin aikoina Jumala usein siunasi kansoja ja yksilöitä sen mukaan, miten kuuliaisia he olivat hänen lailleen. "Vanhurskaus on kansalle kunniaksi," sanoo Raamattu, ja "ilman oikeutta ei valtaistuin kestä" (Sananl.- 14:-34; 16:-12). Ne, jotka kieltäytyivät tottelemasta Jumalan käskyjä, kohtasivat onnettomuuksia (Ps. 89:-31 - 33). "Jumalattoman kodissa on Herran kirous, mutta oikeamielisten asuinsijan hän siunaa" (Sananl. 3:33; vrt. 3.Moos.- 26; 5.-Moos. -28). Sama yleinen periaate pitää paikkansa tänäänkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
=====>>>>>Lain tarkoitus
Jumala antoi lakinsa antamaan ihmisille runsaita siunauksia ja johtamaan heitä pelastavaan suhteeseen itsensä kanssa. Pane merkille seuraavat lain erityiset tehtävät:
Se ilmoittaa ihmiselle Jumalan tahdon. Kymmenen käskyä ilmentävät Jumalan luonnetta ja rakkautta, ja ne ilmoittavat hänen tahtonsa ja tarkoituksensa ihmiskuntaa kohtaan. Ne vaativat täydellistä kuuliaisuutta, "sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin" (Jaak. -2:-10). Laki on elämän sääntö, ja siksi kuuliaisuus laille on elintärkeätä pelastuksellemme. Kristus itse sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä" (Matt.- 19:-17). Tämä kuuliaisuus on mahdollista ainoastaan sen voiman avulla, minkä uskovassa asuva Pyhä Henki antaa.
Mooseksen laki annettiin vain Israelilaisten noudatettavaksi Se käy ilmi kaikkialta Vanhassa Testamentissa --5.Mooseksesta 14 luku---
20. Kaikkia puhtaita siivellisiä te saatte syödä.
21. Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Muukalaiselle, joka sinun porteissasi on, sinä saat antaa sitä syötäväksi, tahi myy se vieraalle; sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa.
Tuossa Israelilaiselta oli Mooseksen lain mukaan kielletty se minkä hän voi vaikka myydä pakanan syötäväksi.
Eikö tuo juuri todista että laki oli vain Israelin noudatettavaksi?
Sapatti on samoin!