Perhe on yksi tärkeimmistä elämän asioista. Joskus olisi hyvä tehdä perheenä jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa. Sellaista, joka katkaisisi arjen kiireet ja jota voisi yhdessä muistella jälkeenkin päin.
Mitä nämä asiat voisivat olla? Millä tavalla olette saaneet perheenä puhtia jaksaa arkista aherrusta?
Mitä nämä asiat voisivat olla? Millä tavalla olette saaneet perheenä puhtia jaksaa arkista aherrusta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
...en ole mikään hyvä esimerkki, niin rutiinista poikkeaminen on hyväksi. Keksi jotain uutta perheesi viihdykkeeksi: menkää extempore keilaamaan tai pelaamaan snookeria, ostakaa uudet stereot ja pitäkää "levyraati", menkää kylpylään, ostakaa vene ja alkakaa kalastaa, pelatka korttia, yms....
Joo, jos sä maksat! ;-)
Ei vaan... Must ainakin ihan pelkkä hiljentyminen ja rauhottuminen tekee joskus hyvää... Vois vaikka porukalla puhua jostain raamatun kertomuksest tai piirtää siitä.
Jos pipo kiristää niin hyvä neuvo on olla stressaamatta liikaa arjen rutiineista ja käyttää sitä "siivousaikaa" laadukkaammin. Esim. Mennä ulos syömään ja sit vaik pelata yhdessä jotain peliä.
kun vois vähän välillä muuttaa maisemaa olisi sekin ihan piristävää...
Mieti mitä perhe tykkää tehdä... koetasovittaa yhteen...voi olla vaikeata...myös rahakukkaron kanssa.
Jos olette hyviälaulamaan tai tekeen näytelømää, niin voisitte mennä johonkin vanhain kotiin laulamaan tai esittämään näytelmää.Vanhukset tykkää yleensäsellaisesta ohjelmastaja varsinkin lapsista joissa näkevättulevaisuuden. Ilon aiheuttaminen muille saattaa olla todella piristävää!
Pullaa ja kakkua tarjotaan varmasti mehun kanssa!
Pienemmät lapset nauttivat erityisesti siitä, että pääsevät mukaan oikeisiin töihin. Eli leipomaan, nikkaroimaan, siivoamaan, hoitamaan puutarhaa, kiillottamaan kenkiä (yksi meidän lasten suosikeista!), ompelemaan oikeasti ompelukoneella (valvotusti), hoitamaan kotieläimiä, katsomaan naapurin kissanpentuja.
Hieman isompien lasten kanssa huippujuttuja on meno ulos elokuviin, uimahalliin, taidemuseoon, teatteriin tai tavalliseen museoon. Myös mukavassa paikassa kyläileminen on kivaa, varsinkin jos siellä on samanikäisiä lapsia.
Ihan kotona meillä on ollut hauskaa, kun olemme tehneet tavallisesta kotisaunasta "turkkilaisen kylpylän", sytytelleet ympäriinsä kynttilöitä, tehneet hyvää saunamehua ja hienot voileivät tai kaikille mieluisaa uuniruokaa. Myös ääneen lukeminen ja yhdessä laulaminen on ollut suosittua. Peleistä se tikkukasasta tikun hivuttaminen on ollut hauskaa, koska siinä lapset pärjää usein paremmin kuin aikuiset. Myös erilaisia sanaleikkejä on leikitty, eli pitää tehdä järkevä lause satunnaisista sanoista.
Ei ole rahasta kiinni. Niin ja vielä yksi ihan parhaita, joka sopii kaiken ikäisille: lähdetään sieneen, hiihtämään, marjaan tai lintuja kiikaroimaan ja tehdään hienot hyvät eväät yhdessä, termokseen kaakaota ja jotain pikku namia vielä mukaan, esimerkiksi kylmiä lättyjä tai pannukakkua. Toimii aina.
...ja toivottavasti tämä viesti nyt SAISI olla täällä, vaikka sen on calmato kirjoittanut. Luultavasti poistetaan siksi, että ei liity mormonismiin, koska oikeasti mormoniperheillä ei ole aikaa olla yhdessä kuin korkeintaan ne pakolliset perheiltamaanantait pyhien kirjoitusten äärellä...
Enpä ole sellaisista perheilloista kuullutkaan.
...se loppu se loppu .... ei pitäisi olla vainoharhainen...
"...ja toivottavasti tämä viesti nyt SAISI olla täällä, vaikka sen on calmato kirjoittanut."
"koska oikeasti mormoniperheillä ei ole aikaa olla yhdessä kuin korkeintaan ne pakolliset perheiltamaanantait pyhien kirjoitusten äärellä..."
Tämähän ei pidä paikaansa ollenkaan... Itse vietämme lastemme kanssa joka-ikisen illan OSITTAIN keskiviikkoa lukuunottamatta...Sillä keskiviikkona on MUIDENKIN järjestöjen kokouksia joiden jäsnenä olen minä tai joku muu perheestä se *pakollinen* seurakuntaneuvosto... Eli 6 päivää viikossa ollaan lasten kanssa ja silloin tällöin tehdään yhdessä todella halpa tempaus --- Mennään kävelylle ja leikkimään paikalliseen leikkipuistoon...
lasten innostus puhtaaseen Pohjoismaiseen uskon kulttuurin. Olen havainnut tämän mm. siitä, että kirkkoveneiden piirtäminen on lapsille hyvin tavanomaista vaikka kukaan ei ole heille vielä opettanut edes katekismusta saatikka Raamattu historiaa.
Turust
Piirtäminen on parhaita harrastuksia. Myös puun kaivertaminen on onnistunut omilta lapsilta hyvin.
Hartaista asioista juuri kirkkovene tyynellä järvellä näyttää koskettavan nuoria erityisesti.
Mormonit antavat kovin laiskasti ideoita perheen iloiseksi yllättämiseksi. Täytynee siis entisen mormonin kaivella lisää ideapakkiaan, ja onhan niitä:
- laittakaa herneitä turpoamaan ja sitten kasvatelkaa varret sellaisiksi viisisenttisiksi. tulee hyvää viherravintoa ja herneiden kasvua on hauska seurata. Samaan käy myös auringonkukansiemenet.
- pystyttäkää teltta sisälle kotiin keskelle lattiaa, viekää sinne mukavat pehmusteet ja köllötelkää musiikkia kuunnellen. Lapset viihtyy telttaleikissä pitkään myös seuraavana päivänä.
- leikatkaa yhdessä matonkuteita
- aloittakaa lahjahuivi jollekin mukavalle tyypille, ja kutokaa siihen vuorotellen mitä väriä kukin haluaa ja niin pitkä pätkä kuin jaksaa
- seuratkaa jossain ojassa sammakonkudun kehitystä sammakoiksi asti
- menkää ratsastustallille katselemaan hevosia
- pienoisgolf alkaa kohta, eikä maksa kovin paljon
- punokaa yhdessä pajuista pihalle tai parvekkeelle mukava köynnöskasvien kiipeilypaikka, aitaus tai vapaamuotoisen taiteellinen kori/ pihatonttu
- etsikää mielikuvituksellisen muotoisia kiviä, peskää ja kuivatkaa ne ja parannelkaa vähän maalilla, niin saatte pihaan kotitekoiset pihaotukset
- kääntäkää yhdessä kompostia ja tutkikaa ja tunnistakaa kompostin pieneläimet mikroskoopin ja kirjojen avulla
- ajakaa Porkkalanniemeen tai muuhun hyvään lintupaikkaan eväiden kanssa, ottakaa mukaan lintukirjat ja kiikarit, lähistöllä on myös luvallisia tulentekopaikkoja, joten nuotiovehkeet myös mukaan
...riittäisikö nyt?
Onko mormoniperheillä tällaiseen aikaa? Minun tietämäni mukaan vanhempien aika menee ylitöissä että selviäisivät veloistaan ja sitten kirkon velvollisuuksissa. Loppuaika ollaan niin väsyneitä ja vetämättömiä, että lapsilla on tuskin mitään iloa vanhemmistaan.
lapsuudessani oli kun teurastaja syksyisin erotti ja puhdisti sian virtsarakon puhallettavaksi palloksi. Muita palloja ei tuohon aikaan juuri ollutkaan.
Minun mielestäni olisi lapsen kehityksen kannalta hyödyllistä palauttaa käyttöön noita kotona valmistettuja erinomaisia leluja, ennen kuin me kaikki, - lopulta nuo hyvät ajat muistavat tulemme kätketyksi maan poveen.
Turust
Minun ensimmäinen ilmapallokokemukseni on hieman toisenlainen. Jostain syystä isä ja äiti halusivat olla kahdenkesken sunnuntai-iltapäivänä ja minut piti saada häädetyksi omiin puuhiini. Sainki aivan ihmeellisen ilmapallon! Se oli pitkä ja iso, ihan vaalea ja lähes läpinäkyvä. Isä puhalsi sen minulle ja viihdyin sen kanssa oikein hyvin.
Kun isä ja äiti sitten tulivat omasta kammaristaan, koitti uloslähdön hetki. Pettymykseni oli suuri, kun en saanut ottaa tätä hienoa ilmapalloa edes ulos. Isä vaan kylmäverisesti hävitti sen ja laittoi sen roskikseen!
käyttökelpoinen pallo joka kesti kevyttä potkimista. Pallon kuivuessa vähän sitä kasiteltiin vernissalla joka pidensi merkitävästi sen käyttöikää.
Turust
ovat mukavia viihdykkeitä. Tavalliset "lautapelit" antavat tilaisuuden opetella myös oman vuoron ja toisen vuoron kunnioitusta, jos lapset ovat siinä iässä, että he ovat tämän kykeneviä oppimaan.