Olen pari vuotta seurannut tämän palstan keskusteluja. Aika monta asiaa kirkosta ja Jumalasta on selvennyt lukemalla tekstejä, ja ihan usein olen löytänyt viestejä jotka henkii aidosta uskollisuudesta Jeesukselle ja kirkon opetukselle. Joskus viestit ovat kriittisiä, joskus jopa piispan vastaisia, mutta sellaista todellinen elämä on: taistelua tyylimyllyjä vastaan.
Oli ajanjakso kun täällä villitsi mitä kummallisempia kirjoittajia, joilla oli ainoastaan ilkeitä sanoja toisista kirjoittajista, paavista, piispasta, papeista ja seurakuntalaisista. En tiedä olivatko he katolilaisia tai eivät, se ei minua paljon häiritse. Itse olen kyllä ihan sunnuntaivelvollisuuden täyttävä katolilainen, milloin nyt ei sairaus tms. estä. Ja nyt ne samat kirjoittelijat ovat tulleet takaisin. Heidät tunnistaa alemmistakin keskusteluista niinä jotka katkerasti ja rikinkatkuisesti haraavat kaikkea palstalla sanottua vastaan, käyvät kiinni henkilöihin erityisesti piispaan ja ihan kaikkeen mitä kirkko yrittää tehdä täällä Suomessa, jotta sen jäsenet voisivat paremmin. Kun piispa ottaa ekumeenisen askelen, sitä kritisoidaan ja vähätellään. Kun rousku tai LL, tai vaikka Ignatius puhuvat siitä mitä kirkko opettaa, tai jos he vaikka paljastavat pitävänsä uudesta tai vanhasta paavista, heidät ammutaan alas välittömästi.
Onko tämä mielestänne keskustelunarvoista? Se ei ole enää edes kinastelua, tai omien mielipiteiden esittelyä - se on ihan puhdasta pahuutta. Minulle tulee ihan heikko olo kun luen tekstejä. En aio eritellä kenenkään nimimerkkejä, ja varmasti jokainen tälle palstalle kirjoittava ja aktiivisesti sitä seuraava on joskus ennättänyt vihastua, ehkäpä poikkeuksena on OFM-maallikkojen edustaja - jonka tekstejä lukisin mielelläni lisää (olisiko aika vaikka avata omat webbisivut?). En ole vailla syntiä, mutta heitänpä silti tämän kiven: miksi jaksatte pahoittaa toisten mieliä? Mikä antaa teille energiaa - kun omat voimat alkavat jo ehtyä pelkästä lukemisesta, en siis kirjoita tänne kovin usein, vaikka luenkin tekstejä - kiusata toisia kristittyjä?
Meidän kirkossa on aina ollut tietty kuri ja järjestys - varmasti jokaisessa kerhossa tai klubissa on omansa. Mutta kirkkojärjestys on asia, joka koskettaa niitä jotka tahtovat olla kirkon toiminnassa. Ex-aktiivit ovat kyllä aina ja ikuisesti tervetulleita kirkon juhliin, messuihin, rukoushetkiin ja ties mihin. Kukaan ei sulje teiltä ovia. Mutta miksi tuhlata aikaansa kirkon haukkumiseen ja panetteluun, jos se ei ole enää rakas. Ja jos se on rakas, mitenkä me kirkon aktiivit voitaisiin auttaa sinua näkemään ne hyvät puolet paremmin? Rakkaalle ei voi puhua sillä tavalla kun täällä monet kirjoittavat.
Minua oikeasti surettaa lukeaa monia viestejä täällä. Tiedän että joitakin katolilaisia kismittää Opus Dein Suomeen tulo - mutta siitä on jo pitkä aika. Minä olen oppinut elämään niiden pappien kanssa, jotka siihen kuuluvat. Isä Manun kanssa olen rukoillut ruusukkoakin, ja varmasti ihan samaa Jumalanäitiä rukoilimme apuun. Piispa on uusi, erilainen eikä käy kaikkien mieliin. Isä Janin ulkomailla olo tekee monia sydämiä surulliseksi - monet meistä pitivät häntä ystävänä, jo monen sukulaiset ovat saaneet häneltä ensimmäiset sakramentit. Itseni mukaanlukien. Meillä on siis paljon rukousaiheita. Mutta riittääkö rukoilijoita?
Keskustella saa, ja pitääkin. Me Suomen katolilaiset olemme ihan tietoisia siitä, että olemme vähän erilaisia kuin muut kristityt. Joskus meillä on ihan aihetta olla ylpeitä siitä, että me kuulutaankin sellaiseen kristilliseen kirkkoon, jolla on moni-tuhatvuotinen historia - on kirjailijoita ja ajattelijoita, taidemaalareita ja mystikoita. On pyhimyksiä ja on kovia synnintekijöitäkin. Me olemme yhdessä sen verran hyviä ystäviä - mitä pyhiinvaelluksilla ja Stelliksessä aina muiden seurakuntalaisten jäseniä näkee, että jokaiselle on varmasti ystäviä joihin turvata hädän hetkellä. Pappien puoleen voi kääntyä, kun tarvitsee lisärukouksia, messu-uhria tai vaikka käydä ripillä, ja usein kirkkoherra tai jo toiseen seurakuntaan siirtynyt pappi jaksaa kuunnella niitä samoja juttuja jotka se on jo kuullut useampaankin kertaan. Heidän joukosta on meillä monilla hyviä, uskollisia ja rakastavia ystäviä Kristuksessa.
Ja kun se hetki tulee että vihastuttaa, suutututtaa ja tekee mieli ilkeillä omaa mielipahaa muihin, silloin voi kääntyä juuri niihin ystäviin. Kiitos Jumalalle siitä. Ei tarvitse nimemerkin takaa leikkiä sala-ampujia. Eikä tarvitse uhkailla kommuuniojonoissa. Voi mennä sen oman kaverin luokse, papin tai vaikka sisaren, ja kertoa miltä tuntuu. Apu on lähellä ja Jumala on aina meidän kanssa.
Minulla ja luulen että monella muullakin on tullut paha olo tästä palstasta. Täällä riidellään asioista jotka kyllä tiedetään seurakunnissa, mutta niistä ei tapella. Niitä suretaan ja niiden asioiden puolesta rukoillaan, mutta niillä ei lyödä ihmisiä - ei piispaa, pappejamme eikä muitakaan. Kun tätä palstaa ovat muutamat tuttavat lukeneet (sattuivat olemaan luterilaisia), heitä on ihan kauhistuttanut tällainen meno. Minua kauhistuttaa kanssa. Ei sellainen palsta ole katolinen, jossa tapellaan ja haukutaan, solvataan ja yritetään kampittaa muita. Kai meidän pitäisi auttaa toinen toista, kun yksi horjuu niin kahden olisi syytä ottaa sitä heikointa käsivarsista kiinni ja tukea. Minkälaista tukea luulette tältä palstalta löytyvän?
Minua surettaa palstan kohtalo, mutta seurakunnassa minulla on hyvä olla. Siellä missä meitä on aina joka sunnuntai muutama keräänynyt yhteen Jeesuksen nimessä, ja siellä missä Herra itsekin on paikalla. Minulla on kirkossa paikka. Ja niin on kaikilla, jotka sinne haluaa tulla. Ei tapella, vaan yritetään elää niinkun kristityn pitäisi elää, joohan?
Oli ajanjakso kun täällä villitsi mitä kummallisempia kirjoittajia, joilla oli ainoastaan ilkeitä sanoja toisista kirjoittajista, paavista, piispasta, papeista ja seurakuntalaisista. En tiedä olivatko he katolilaisia tai eivät, se ei minua paljon häiritse. Itse olen kyllä ihan sunnuntaivelvollisuuden täyttävä katolilainen, milloin nyt ei sairaus tms. estä. Ja nyt ne samat kirjoittelijat ovat tulleet takaisin. Heidät tunnistaa alemmistakin keskusteluista niinä jotka katkerasti ja rikinkatkuisesti haraavat kaikkea palstalla sanottua vastaan, käyvät kiinni henkilöihin erityisesti piispaan ja ihan kaikkeen mitä kirkko yrittää tehdä täällä Suomessa, jotta sen jäsenet voisivat paremmin. Kun piispa ottaa ekumeenisen askelen, sitä kritisoidaan ja vähätellään. Kun rousku tai LL, tai vaikka Ignatius puhuvat siitä mitä kirkko opettaa, tai jos he vaikka paljastavat pitävänsä uudesta tai vanhasta paavista, heidät ammutaan alas välittömästi.
Onko tämä mielestänne keskustelunarvoista? Se ei ole enää edes kinastelua, tai omien mielipiteiden esittelyä - se on ihan puhdasta pahuutta. Minulle tulee ihan heikko olo kun luen tekstejä. En aio eritellä kenenkään nimimerkkejä, ja varmasti jokainen tälle palstalle kirjoittava ja aktiivisesti sitä seuraava on joskus ennättänyt vihastua, ehkäpä poikkeuksena on OFM-maallikkojen edustaja - jonka tekstejä lukisin mielelläni lisää (olisiko aika vaikka avata omat webbisivut?). En ole vailla syntiä, mutta heitänpä silti tämän kiven: miksi jaksatte pahoittaa toisten mieliä? Mikä antaa teille energiaa - kun omat voimat alkavat jo ehtyä pelkästä lukemisesta, en siis kirjoita tänne kovin usein, vaikka luenkin tekstejä - kiusata toisia kristittyjä?
Meidän kirkossa on aina ollut tietty kuri ja järjestys - varmasti jokaisessa kerhossa tai klubissa on omansa. Mutta kirkkojärjestys on asia, joka koskettaa niitä jotka tahtovat olla kirkon toiminnassa. Ex-aktiivit ovat kyllä aina ja ikuisesti tervetulleita kirkon juhliin, messuihin, rukoushetkiin ja ties mihin. Kukaan ei sulje teiltä ovia. Mutta miksi tuhlata aikaansa kirkon haukkumiseen ja panetteluun, jos se ei ole enää rakas. Ja jos se on rakas, mitenkä me kirkon aktiivit voitaisiin auttaa sinua näkemään ne hyvät puolet paremmin? Rakkaalle ei voi puhua sillä tavalla kun täällä monet kirjoittavat.
Minua oikeasti surettaa lukeaa monia viestejä täällä. Tiedän että joitakin katolilaisia kismittää Opus Dein Suomeen tulo - mutta siitä on jo pitkä aika. Minä olen oppinut elämään niiden pappien kanssa, jotka siihen kuuluvat. Isä Manun kanssa olen rukoillut ruusukkoakin, ja varmasti ihan samaa Jumalanäitiä rukoilimme apuun. Piispa on uusi, erilainen eikä käy kaikkien mieliin. Isä Janin ulkomailla olo tekee monia sydämiä surulliseksi - monet meistä pitivät häntä ystävänä, jo monen sukulaiset ovat saaneet häneltä ensimmäiset sakramentit. Itseni mukaanlukien. Meillä on siis paljon rukousaiheita. Mutta riittääkö rukoilijoita?
Keskustella saa, ja pitääkin. Me Suomen katolilaiset olemme ihan tietoisia siitä, että olemme vähän erilaisia kuin muut kristityt. Joskus meillä on ihan aihetta olla ylpeitä siitä, että me kuulutaankin sellaiseen kristilliseen kirkkoon, jolla on moni-tuhatvuotinen historia - on kirjailijoita ja ajattelijoita, taidemaalareita ja mystikoita. On pyhimyksiä ja on kovia synnintekijöitäkin. Me olemme yhdessä sen verran hyviä ystäviä - mitä pyhiinvaelluksilla ja Stelliksessä aina muiden seurakuntalaisten jäseniä näkee, että jokaiselle on varmasti ystäviä joihin turvata hädän hetkellä. Pappien puoleen voi kääntyä, kun tarvitsee lisärukouksia, messu-uhria tai vaikka käydä ripillä, ja usein kirkkoherra tai jo toiseen seurakuntaan siirtynyt pappi jaksaa kuunnella niitä samoja juttuja jotka se on jo kuullut useampaankin kertaan. Heidän joukosta on meillä monilla hyviä, uskollisia ja rakastavia ystäviä Kristuksessa.
Ja kun se hetki tulee että vihastuttaa, suutututtaa ja tekee mieli ilkeillä omaa mielipahaa muihin, silloin voi kääntyä juuri niihin ystäviin. Kiitos Jumalalle siitä. Ei tarvitse nimemerkin takaa leikkiä sala-ampujia. Eikä tarvitse uhkailla kommuuniojonoissa. Voi mennä sen oman kaverin luokse, papin tai vaikka sisaren, ja kertoa miltä tuntuu. Apu on lähellä ja Jumala on aina meidän kanssa.
Minulla ja luulen että monella muullakin on tullut paha olo tästä palstasta. Täällä riidellään asioista jotka kyllä tiedetään seurakunnissa, mutta niistä ei tapella. Niitä suretaan ja niiden asioiden puolesta rukoillaan, mutta niillä ei lyödä ihmisiä - ei piispaa, pappejamme eikä muitakaan. Kun tätä palstaa ovat muutamat tuttavat lukeneet (sattuivat olemaan luterilaisia), heitä on ihan kauhistuttanut tällainen meno. Minua kauhistuttaa kanssa. Ei sellainen palsta ole katolinen, jossa tapellaan ja haukutaan, solvataan ja yritetään kampittaa muita. Kai meidän pitäisi auttaa toinen toista, kun yksi horjuu niin kahden olisi syytä ottaa sitä heikointa käsivarsista kiinni ja tukea. Minkälaista tukea luulette tältä palstalta löytyvän?
Minua surettaa palstan kohtalo, mutta seurakunnassa minulla on hyvä olla. Siellä missä meitä on aina joka sunnuntai muutama keräänynyt yhteen Jeesuksen nimessä, ja siellä missä Herra itsekin on paikalla. Minulla on kirkossa paikka. Ja niin on kaikilla, jotka sinne haluaa tulla. Ei tapella, vaan yritetään elää niinkun kristityn pitäisi elää, joohan?
Vastaukset 72
Vanhimmat
mutta minä näen juuri päin vastoin.
Minua ei sureta ollenkaan tämän palstan kohtalo, sehän on vain peili.
Minua surettaa hiippakunnan tilaa, koska monelle EI ole hyvä olo.
Sinun tuntemukset ovat minulle loukkaamattomia, minä kunnioitan ne, mutta toisten, muun muassa minun pahoinvointi on myös hyväksyttävä tosiasia.
Niitä ei voi kieltää.
Mitä luulet muuten, mistä kaikki alkoi?
Kaikella ystävyydellä, sama kuten yllä.
Toivoisin, ja pyytäisin, että hakisit apua pahaan oloosi jostakin muualta, ammattiauttajalta. On väärin, että työnnät sitä muiden niskaan täällä. Tämä on keskustelupalsta, jonka tarkoitus on ihan muu kuin henkilökohtainen terapia.
Se ei ole sinun peilisi.
empatiastasi. Ellet ole huomannut, puhuin monikossa. Minun ei tarvitse "työntää" tuntemustani kenenkään niskaan, se on hiippakunnan yleinen, helposti havaittava tila, rakas terapiaan suosittelija. Täällä ollaan kyllä yleensä keskustelemassa ja ne henkilötkin, joita todella häiritsee tämä pahasti lukkiutunut tilanne, kertovat havainnostaan. Ja kun eri ihmiset puhuvat, kertomukset, tuntemuksetkin ovat erilaisia. Ja näin syntyy keskustelupalsta jonne me, sinun korkeasti arvostamallamme luvallasi - kirjoitamme. Jos taas sinun on vaikea ymmärtää yleistilanne, älä "lähetä" ketään terapiaan koska se ele antaa sinusta hyvinkin omituisen kuvan.
Keskusteluforumi on peili, joka on yhteinen, se kuvaa yleistilannetta ja sinne kirjoittajien tilannetajuntaa tai, kuten vastauksesi esimerkki oivallisesti osoittaakin, sen puutetta.
Tämä keskusteluforumi ei ole peili hiippakuntamme yleistilasta. Sinulla ei ole mitään perustetta väittää sellaista. Minä nimittäin toimin seurakunnassani, ja näen siellä onneksi PALJON ihmisiä, jotka eivät ajattele ja toimi niin kuin sinä.
Sinun kirjoituksesi saattavat olla peilin sinun mielentilastasi, sama koskee muitakin kirjoittajia. Mutta mikään yleinen peili ei tämä forumi ole.
Sorruit muuten taas siihen valheeseen, että väität omien tuntemuksiesi olevan "hiippakunnan yleinen, helposti havaittava tila". Ei, sitä ne eivät ole. Sinun näkemyksesi on vain sinun näkemyksesi. Kyllä, on varmasti muitakin, jotka ovat samaa mieltä kuin sinä. Mutta yhtä lailla on muita, jotka ovat samaa mieltä kuin minä.
Oli aihe ja syy mikä tahansa, niin kyllä ahdistuneiden ihmisten kannattaisi hakea ammattiapua.
Jos forumi ei ole yleinen peili, mikä se sitten on? Vain siksi, että S I N Ä toimit seurakunnassa, se ei vältämättä tarkoita sitä, että kaikki on niin kuten sanot. Mutta tiedätkö Sole mitä?
En viitsi, en todella viitsi kinata kanssasi sellaisesta, josta sinulle ei ole kokemusta.
Olet onnellinen, sehän on pääasia.
Ai anteeksi, unohdin vielä (jottei päiväsi menisi pilalle) olet oikeassa, tottakai.
Sole on aina oikeassa.
Muut terapiaa tarvitsevat taas väärässä.
Perjäile, suuri Sole!
Älä vaan astu varjosi päällä.
"Jos forumi ei ole yleinen peili, mikä se sitten on?"
Kuten sanoin, forumi on peili vain siellä kirjoittavien yksilöiden mielentilasta, ei hiippakunnan tilasta. Ja koska ei ole yhtään minkäänlaista näyttöä siitä, että muutamat täällä kirjottelevat olisivat tieteellisesti oikein valittu otos hiippakunnan jäsenistä, ei kukaan tietenkään voi väittää, että palsta heijastelisi hiippakunnassa vallitsevia mielipiteitä.
Minulla on hänestä täysin päinvastainen näkemys.
Hän on tämän palstan yksi valopilkuista ja myätätuntoinen kirjoittelija muita kohtaan. Mukava persoona!
Minun käsittääkseni myötätunnon osoittaminen vain samoin ajatteleville ja sarkasmia tavoittelevien heittojen jakeleminen muille ei anna kuvaa kovin mukavasta persoonasta. Pelottaa ajatella, että joutuisi usein olemaan kasvokkain tekemisissä ihmisen kanssa, joka on empaattinen ja mukava niin kauan kuin hänen näkemyksiään myötäillään, mutta jakelee "älä kompastu varjoosi" -neuvoja sellaiselle, joka tämän kaverin jatkuvasta rummutuksesta huolimatta sitekästi sanoo olevansa eri miletä.
Siellä missä sinä seurakunnassa toimit, puhutteko avoimesti hiippakunnan tilasta ollenkaan? Epäilen sitä, kirjoittamasi perusteella.
On helppo, erittäin helppo toimia seurakunnassa sitä, ja tätä, tuntematta/kuulematta/keskustelematta lainkaan mitä ihmiset siellä ajattelevat.
Jos tuo omia päinvastaisia ajatuksiaan siellä julki, ei ehkä ole enään toivottu toimitsija seurakunnan piirissä. Moni ei uskalla puhua, varsinkin jos on hiippakunnan palkkalistoilla.
Tämä keskustelufoorumi on eräänlainen peili osasta kirkon jäseniä, jotka eivät löydä muuta kanavaa sitä tuoda julki, mielestäni olet tässä suhteessa väärässä.
Varmasti näet paljon iloisia ja mukavia ihmisiä seurakunnassasi, se on totta, mutta en menisi takuuseen kuinka moni myöskin heistä miettii seurakuntamme tilaa. Pinnan alla kumminkin kuohuu.
Harmoniseksi sitä ei ainakaan voi kutsua.
Todella ikävää kun yhdistät "ammattiavun" joidenkin täällä ikävää oloansa purkajiin, ikävä vertaus. Suorastaan halveksiva ja heitä nöyryyttävä.
luulen että pelkosi on aiheeton, sanat eivät haavoita, satuttavat vain.
"älä "lähetä" ketään terapiaan koska se ele antaa sinusta hyvinkin omituisen kuvan."
Kiitos ja katso tätä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000015849114
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000015263358#22000000015263358
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000015436071#22000000015436071
"Perjäile, suuri Sole! Älä vaan astu varjosi päällä."
Täällä onkin taas hyvää keskustelua käynnissä.
Olisi aivan luonnotonta, jos seurakunnassani toimivat ihmiset koko ajan puhuisivat
"hiippakunnan tilasta"! Mehän koko ajan vaikutamme siihen tilaan, muokkaamme sitä sillä omalla toiminnallamme, jota silläkin hetkellä teemme. Kun puhumme vaikkapa käsillä olevista tai suunnitelluista asioista, puhumme hiippakuntamme tilasta. Mutta tarkoitatko siis, että meidän toimijoiden pitäisi siinä toimiessamme useinkin puhua niistä muutamista, jotka tuovat esiin pahaa oloaan? Vai mikä on se "hiippakunnan tila", josta pitäisi puhua?
En tiedä, kuka ei uskalla tuoda eriäviä mielipiteitään esille kirkossamme. Minä ainakin uskallan - ja olen tuonut niitä esiin tälläkin forumilla esim. ehkäisykeskustelun yhteydessä. Minulle ei ole koitunut mitään hankaluutta siitä, että tuon esiin omat kirkon virallisesta opetuksesta poikkeavat mielipiteeni tai kriittisen kantani vaikkapa Fides-lehden tasoon. Jos olisin kirkon palkkalistoilla, niin tietysti miettisin kaksi kertaa, ennen kuin kritisoisin työnantajaani julkisuudessa - niin mietin nykyisen työnantajani ja aikaisempien työnantajienikin kohdalla.
Mikä ammattiavusta puhumisessa on halveksivaa tai nöyryyttävää? Mitä nöyryyttävää on ammattiavun hakemisessa jos ahdistaa? Mielestäni ei mitään. Jos ihminen tuntee vaikkapa olevansa torilla, joka on kuin näkymätön vankila, niin kyllä se mielestäni kertoo ahdistuksesta. Ja ahdistukseen on meidän jokaisen hyvä hakea apua - ei sen ammattiavun pitäisi tänä päivänä olla enää mikään nolo asia, päinvastoin.
Ymmärrän eriävän kantasi: "Hiippakunnassa aurinko paistaa, linnut laulaa". Eipä jatketa siitä aiheesta, ettei menisi riitelyksi. Nostan käteni pystyyn kanssasi.
Samat sanat, asiasta ammattiauttaja ym. terapia. Eivät taida auttaa "tässä sairastumisessa". Vain piispa voi sen suurimmaksi osin lääkitä, terapioida.
Jep. Sanat voivat satuttaa. Pointtini olikin se, että en voi pitää erityisen mukavana sellaista persoonaa, jonka myötätunto muuttuu pyrkimykseksi satuttaa tai vaientaa ikävillä sanoilla jokainen, joka ei taivu hänen tahtoonsa vaikkapa nettikeskustelussa.
"Eivät taida auttaa "tässä sairastumisessa". Vain piispa voi sen suurimmaksi osin lääkitä, terapioida."
Olen eri mieltä. Näen asian niin, että eräiden hiippakuntamme jäsenten mieli on mustunut, koska piispa ei toimi niin kuin he haluaisivat. Se, että he eivät saa omaa tahtoaan läpi, saa heidät näkemään kaikki piispan ja hänen kanssaan sovussa elävien tekemiset pahana tai mitättömänä. Koko hiippakunnan tila on heidän silmissään huono, koska asiat eivät mene heidän tahtonsa mukaan. Tästä syntynyttä pahaa mieltä puretaan sitten päivästä toiseen julkisuudessa ja samalla lietsotaan omaa pahaa oloa. Se ei ole tasapainoista, aikuista toimintaa. Tasapainoinen ihminen pystyy elämään ja toimimaan myös organisaatiossa, joka ei kaikilta osin toimi hänen mielensä mukaisesti.
Ratkaisu ei voi olla, että ratkaisut tehdään ja tyyli säädetään näiden muutamien yksilöiden tahdon mukaisesti - silloinhan asiat tehtäisiin monien muiden tahdon vastaisesti. Jos ei pysty elämään tasapainoisena ja rauhallisena maailmassa, joka ei mene oman mielen mukaan, tarvitaan ammattiauttajia, ei päätösten pyörtämistä tai tyylin muuttamista yhden ryhmän toiveiden mukaisesti.
ei jatketa.
En voi lakaista ongelmia maton alle niinkuin sinä, tai oikeastaan sinullahan ei niitä ole. Onneksi olkoon.
Sano nyt se viimeinen sana. Päivänjatkoja.
Ei, ongelmia ei mielestäni pidä lakaista maton alle. Vaan ongelmiin pitää tarttua niin, että ei syytä vain jotain muuta ongelmista tai kuvittele, että oma ongelma on koko joukon ongelma.
Ongelmat eivät aina ole jonkun muun syytä. Ja vaikka yksilöiden ongelman takana olisikin pettymys johonkin toiseen tahoon, niin ongelman ratkaisu voi silti olla yksilön sisällä, ei muiden mukauttamisessa omaan tahtoon.
löysit sen sanan, määritälmän, "viimeinen sana".
Sitä Sole tarvitse, saakoon sitä. Minä, terapian tarpeessa oleva pidän tur, anteeksi suuni kiinni.
Solen edessä muukin nostaa kettä.
Ai syytäkö? Olkoon sanomatta.
Sinulle halaus, tai ihan mitä vain.
mutta huomaan kun toinen on ahdistunut. Mutta annetaan olla. Minä lupaan, että helpotan oloasi, tulet näkemään.
Hyvää jatkoa sinulle (ilman sarkasmia).
Jos miekkailu sanoilla on mielestänne hurjaa, laskekaa sen minun unkarilaiseen temperamentiini.
Niin kuten olin äsken sanonut, mielipiteet ovat vain aktivoituneet, en kiellä sitä, tilanteen myötä.
Amazon, minä aina olen vastannut siitä, mitä olen sanonut.
Kiitos ymmärryksestäsi.
Sheriffin poissaollessakin TÄYTYY noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä tällä palstalla ja yksi sääntö oli, että vihjailut TOISTEN terveydestä (mielen tms.), diagnoosit jne. eivät kuulu tänne, ja poistetaan automaattisesti.
Keskustelun tasosta huolehtimalla voimme vaikuttaa siihen, ettei se muutu hedelmättömäksi riitelyksi.
Avaus oli asiallinen ja szigethyn vastaus oli asiallinen.
En ole vielä lukenut jatkoa, toivottavasti se on kuitenkin sujunut mallikkaasti. Sattuuhan harha-askeleita itse kullekin, mutta aina - nimimerkkiisi viitaten - on toivoa!
Kiitos sinulle mediakriitikko viestistä, joka minun olisi pitänyt kirjoittaa itse. Nimimerkin "toivoa täynnä" kirjoituksen olisin loukkaavan poistanut, jos olisin lukenut sen aikanaan. Nyt se jäi, koska en ollut paikalla ajoissa, ja kaiken sen jälkeen kirjoitetun poistuminen samalla olisi kohtuutonta.
Siis anteeksi nyt, mutta kuka kirjoittaja tai mitkä viestit täällä sinusta edustavat puhdasta pahuutta?!! (Mitä on "puhdas pahuus", tarkoitatko paholaista?)
Minä en löydä sellaisia, vaan tietämättömyyttä, ennakkoluuloja, epäluuloa, pelkoa, omahyväisyyttä, pilkantekoa, harkitsemattomuutta... Trollauksen takanakin on aina joku ihminen, joka oikeastaan ei halua muuta kuin tulla huomatuksi. Mikä on sinänsä ihan inhimillistä.
Sinulla on oikeus mielipiteisiisi, mutta mieti vähän sanojasi. Kiitos.
Miksi "palstan kohtalo" surettaa sinua? Ollaanko tätäkin viimeistä henkireikää sulkemassa? Ei se tule onnistumaan. Yhtä vähän kuin katolisen kirkon puolalaistamisoperaatio. Piispat vaihtuvat, lauma pysyy.
"Piispat vaihtuvat, lauma pysyy."
Kyllä se laumakin vaihtuu. Uusia tulee ja vanhoja häipyy - joitakin eroamalla, mutta enimmäkseen matkaa jatkamaan Isää kohti, kuoleman jälkeen. Piispamme on sen verran nuori, että ellei jokaisen elipäivistä päättävä Jumala toisin määrää, niin aika iso osa laumasta on vaihtunut ennen kuin piispa vaintuu.
kuin sinä et olisi vielä itsekkään oikein juurtunut kunnolla mihinkään, olet jotenkin tuuliajolla...En tarkoita sitä loukkaukseksi. Olet kuin kova panssarikuori ja sisältä ehkä jotakin muuta.
Monet asiat esim. tämä palsta on sinulle "läpihuutojuttu" ja sanoit että myös uusia palstoja tulee ja menee. Ehkä olet oikeassa, mutta tämä palsta ainakin nyt on ja voi hyvin.
Sanoit myös että ihmisiä hiippakunnassa menee ja tulee, on myös monia jotka ovat pysyneet ehkä suurin osa todella pitkän ajan. Todella monet pysyvät, vaikka niinkuin sanoin aikaisemmin pinnan alla kuohuu.
Olen sinun mielestäsi "tuuliajolla" enkä oikein juurutnut kunnolla mihinkään... Millä perusteella vedät tuollaisia johtopäätöksiä?
En todellakaan ole "juurtunut" tälle palstalle, ja toivon, että Jumala minua sellaiselta järjen sumenemiseltä suojelisikin. Mille tahansa nettipalstalle juurtuminen osoittaa mielestäni huolestuttavaa todellisuustajun kapenemista.
Mutta mistä päättelet, että en olisi "juurtunut" perheeseeni, sukuuni, kotimaahani, kotipaikkaani... ja moniin muihin asioihin, jotka ovat miljardi kertaa tärkeämpiä, kuin nämä keskustelut?
Olen täysin eri mieltä siitä, että tämä palsta voisi hyvin. Todellinen keskustelu uskoon ja kirkkoon liittyvistä asioista on täällä sangen harvinaista.
ennenkuin piispa?
Onko meillä muuta yhteistä (?) visiota?
SANOIT JUURI OIKEIN:
"Se ei ole enää edes kinastelua, tai omien mielipiteiden esittelyä - se on ihan puhdasta pahuutta."
Siis sitähän se on (ilman hihhulointia ja tiukkapipoisuutta). Hyvä esim. on tämä järjetön hyökkäys tuossa alla niitä kohtaan, jotka kysyvät vain jotainkin leikattujen transujen Eukaristiaan pääsemisestä. Sairasta hyökkäilyä ja pelkkää pahuutta tämä puolustelu. Onneksi asia on näin pöyristyttävän selkeää. Kiitos Luojan!
Niin on. Ovat eukaristiayhteydessä, kiitos Luojan. Harvinaisen selkeää
sukupuolensa vaihtajat EIVÄT voi Katolisen Kirkon mukaan osallistua Eukaristiaan eivätkä muihin sakramentteihin. Kaikkien pappien tulisi tämä tietää, sillä papit ovat saaneet Vatikaanista ohjeistusta.
paljolti samaa mieltä kanssasi. Keskustelupalsta ei tarvitsisi olla pahan olon kaatopaikka - ei ainakaan pääosin. Enemmän positiivisuutta minäkin kaipaisin ja kyllä täällä ihan asiallisia ja viisaita puheenvuorojakin on. Viisaudella tarkoitan sellaista kypsää, kristillistä ajattelutapaa ja suhtautumista. Huumorin kukkakin voisi useammin kukkia varsinkin nyt, kun luontokin sitä kohta tarjoaa.
Kyllä tämä palsta taitaa olla elinkaarensa päässä. Tästä on tulossa muutaman kirjoittajan pahan olon purkamisen paikka. Ne, jotka haluaisivat keskustella katolisen kirkon ja uskon asioista, väsyvät lopulta, kun aloitus kuin aloitus kääntyy aina niiden muutamien ihmisten tunteiden purkaukseksi.
Ja sitten kun muistuttaa, että heidän tunteitaan ei voi yleistää, saa vastaansa trollittelua ja syytöksiä siitä, että ei jaksa osoittaa heille empatiaa... vaikka piti keskustella jostain ihan muusta kuin aina vaan niiden yksien ja samojen ihmisten tunteista.
Varmasti tarvitaan forumeja, jossa ihmiset voivat purkaa pahaa oloaan. Mutta minä en ole psykiatri enkä psykologi. Ja välillä tuntuu, että heitä täällä tarvittaisiin. Toki me amatöörit voimme osoittaa empatiaa, mutta kun riittäväksi empatian tasoksi täällä vaaditaan valkoisen väittämistä mustaksi. Sitä, että mustuneen mielen todellisuuden sanoisi olevan hiippakunnan todellisuus. Sitä en voi sanoa, koska en näe asiaa niin. Jos sanoisin, niin valehtelisin, mutta rehellisyys tulkitaan empatian puutteeksi.
Tämä osoittaa, että nettiforumi ei ole oikea paikka hakea empatiaa ja purkaa pahaa oloaan. Jotta tämä forumi voisi kukoistaa, sillä pitäisi olla mahdollisuus keskustella katolilaisuuteen liittyvistä kysymyksistä laajemmin, ilman että tulee tietty nimimerkki ja vääntää keskustelun kuin keskustelun omien tunteidensa esittelyn areenaksi.
Mutta ei palstan kohtaloa mielestäni kannata surra. Aina tulee uusia palstoja, jotka kukoistavat hetken ja sitten kuolevat.
olet sairas, ns. Sole. Ja paha ja ilkeä ja inhottava.
Kyllä itsetutkiskeluun on, totta vieköön, tarvetta näin ulkopuolisin silmin. Olen ollut jo pitkään ikään kuin kirkon olella tutustumassa katolilaisuuteen ja miettimässä liittymistä. Mutta suoraan sanottuna en uskalla liittyä. Riidat ja keskinäiset kahinat näyttävät niin raadollisilta niin tällä palstalla kuin seurakunnassakin, että etsin rauhallisempia vesiä. Seurakunnassa riidat eivät näy yhtä selvästi, mutta klikkiytyminen "vanhoillisiin" ja "liberaaleihin" on kuitenkin silmiinpistävä. Missä se on se kristillinen rakkaus? Kumpikin klikki ratelee toisiaan.
Olen limittäin ja lomittain käynyt myös ortodoksisessa kirkossa. Onhan sielläkin tietysti kahnauksensa, mutta ei kuitenkaan ihan sodassa olla keskenään, kokonaisuus toimii. Todennäköisesti liityn idän kirkkoon, rohkeus ei riitä läntiseen versioon.
Tämä keskustelupalsta antaa väärän kuvan kirkomme tilanteesta - ainakin käytännön tasolla seurakunnissa. En ole esim. kirkkokahveilla huomannut, että seurakuntalaiset (eri klikit) raatelisivat toisiaan. Vai onko niin, että etsiydyn niiden seuraan, jotka eivät niin tee.
Kyllä se niin on, että me ihmiset olemme melko kriittisiä ja negatiivisia asiassa kuin asiassa. Ja jos ei ole, saa niiltä kriitikoilta tyhmän leiman, kun "sopeutuu", "ei käytä aivojaan". Kuitenkin kyse on usein halusta ajatella mieluummin positiivisia asioita, koska ei halua tuhlata energiaansa toisten ihmisten tai asioiden tilanteiden parjaamiseen. Uskon, että oma esimerkki on paras todistus rakkaudesta. Se on paras todistus myös ihmisestä itsestään. Jonkun aikaa voi huijata omalla käytöksellään muita, mutta totuus paljastuu lopulta.
Aralle Aatamille toivon kaikkea hyvää ja ennen kaikkea, että löytäisit oman hengellisen kotisi - oli se sitten kumpi tahansa mainitsemistasi. Olkoon kriteerinäsi se, johon tunnet Jumalan sinua vetävän.
Kiitos kirjoituksestasi.
Kuten huomaat, tällä palstalla alkoi heti juupas eipäs -kinastelu ja toisten ohjailu sinne sun tänne. Se on tyypillistä, ilmeisesti.
Mieleeni nousivat runoilijan säkeet:
Kaikki pahat sanat haavoittaa,
kaikki hyvät suruiseksi saa.
Se kuvaa tänne kirjoittavien silloin tällöistä mielialaa, minunkin.
Hiippakunnan tila, jonka syitä on rasittavaa toistella, on pääasiassa aiheuttanut koko tämän palstan olemassaolon. Tänne saavat kaikki kirjoitella. Tutustummepahan hiippakuntalaistemme sielunelämään ja heidän aika ajoin (siis minun mielestäni) pöyristyttäviin maailmankatsomuksiinsa.
Joukossamme on muutamia Besserwissereitä, joiden mielipiteet nostavat kuvaannollisesti niskavillat pystyyn, ja toisia, joiden kirjoitukset aiheuttavat vain naurunpurskahduksen.
Enpä oikein tiedä noista tuulimyllyistä. Kenties pidämmekin puhahdellen niiden siivekkeet toiminnassa?
"Joukossamme on muutamia Besserwissereitä, joiden mielipiteet nostavat kuvaannollisesti niskavillat pystyyn, ja toisia, joiden kirjoitukset aiheuttavat vain naurunpurskahduksen."
Hauskaa on se, että besserwisserit voivat olla joskus aivan vastakkaisilla puolilla kenttää eli ovat tyystin eri mieltä väiteltävästä aiheesta. Tai siis ne, joita itse kukin pitää besserwissereinä. Nimittäin harvoin kukaan pitää itsensä kanssa samaa mieltä olevia besservissereinä... saatika itseään, vaikka jonkun toisen silmissä juuri hän saattaa olla palstan paras besserwisseri.
Mutta noiden mainitsemiesi "keskustelijatyyppien" lisäksi voidaan löytää ainakin vielä kolmas tyyppi: keskustelijat, jotka uskovat, että hiippakunnan elämä on olennaisesti kietoutunut juuri heidän persoonansa ympärille.
ehdottaisin sinulle Sole jotakin.
Sinun todellisuutesi on toisenlainen.
Niin kuin pitääkin olla.
Minun on myös toisenlainen.
Nyt tulee ehdotus.
Tunnustamme, että on olemassa monta todellisuutta.
Ja näin jatkamme eteenpäin, kunkin omalla tavallamme, helpottaaksemme, auttaaksemme......jne, jne.
Hyväksytkö?
Niin, sitähän minä olen yrittänyt koko ajan painottaa. Sinä tosiaan elät toisessa todellisuudessa kuin minä.
Mutta jos tuota ajatusta toteutetaan rehellisesti, niin sinun pitäisi luopua yhdestä usein toistuvasta tavastasi: siitä, että puhut omista mielipiteistäsi me-muodossa, mutta huomautat heti toisinajatteleville, että he eivät saa käyttää me-sanaa, ainoastaan minä- sanaa. Ikään kuin sinulla olisi oikeus puhua muiden puolesta, mutta toisella toisinajatteleville et salli samaa.
Yritin sovitella mutta sinä - jyräät taas.
Kiitos.
Sinun kritiikkisi tämän palstan kirjoittajia kohtaan ei ole mitään uutta, joten en viisi sitä ryhtyä syvemmin analysoimaan. Sanon vain kaksi asiaa:
1. Keskustelut ovat juuri sellaisista aiheista, jotka katolilaisia ja muita katolilaisuudesta kiinnostuneita kiehtovat. Voit tietenkin aloitaa keskustelun mielestäsi jostakin "positiiviseksi" aiheesta, jos haluat. Saapa nähdä, saatko tuulta purjeisiin...
2. Kirkkomme on erittäin suurien ongelmien keskellä täällä Suomessa. En ole tavannut ketään, joka olisi siitä iloinen. Eivät ongelmat ole itsetarkoitus, vaan me kaikki pyrimme pääsemään niistä eroon. Mutta päästäksemme niistä eroon, meidän on ensin tunnustettava ne, keskusteltava niistä jne.
Itse luotan siihen, että kirkkoa arvostelevatkin katolilaiset tekevät niin rakkaudesta kirkkoa kohtaan. Kuka viitsisi puuttua kirkon asioihin, jos tuntisi ne itselle tyhjänpäiväisiksi? Siksi kehotan sinua luottamaan toisten hyvään tahtoon, silloinkin, kun se voi tuntua vaikealta.
Olemme kirkko yhdessä, emme kukaan yksin. Siksi jokainen ihminen on tärkeä ja jokaisen ajatus arvokas. Yhdessä pääsemme eroon ongelmistamme vielä kerran, mutta vain yhdessä.
eri mieltä rigoristisen konservatiivisen piispan kanssa ja että on eri mieltä hiippakunnan kuristusotteeseensa kaapanneiden traditionalistien kanssa tai se että on eri mieltä kaltaistesi pahan akselin pönkittäjien kanssa ja ilmaisee tämän kantansa keskusteluissa, ei todellakaan tarkoita, että kriittiset kirjoittajat olisivat ilkeitä, pahantahtoisia tai terapian puutteessa - ja mitä kaikkia ilkeitä leimoja nyt pitkän sepustuksesi mittaan ehditkään yrittää läiskiä. Kriittiset, demokratiaa ja sananvapautta puolustavat kirjoittajat ovat yksinkertaisesti kipeästi tarvittuja kriittisiä ääniä. Tuollainen imeläksi naamioitu myrkky, jota oma hyökkäyksesi edustaa, ansaitsee jäädä omaan arvoonsa - tarkemmin sanottuna arvottomuuteensa.
tappele kuin sinun ja Solen kaltaiset trollaajat, siis riidanhaastajat. Me muut keskustelemme emmekä lakkaa keskustelemasta tuon ala-arvoisen ja tekopyhän syyttelysikään jälkeen. Jos sinulla on niin hyvä olla seurakunnassasi ja hiippakunnassa, niin miksi sala-ammuit nimimerkin turvin? Miksi et kirjoittanut omalla nimelläsi?
Olen ollut tietoinen siitä, että kirjoittaminen ihan omalla nimelläni on samaa kuin itsensä tarjoaminen ensimmäiselle kohti ampujalle. Mutta tein sen tarkoituksella koska minulla ei ole mitään salattava (ei muillekaan), mutta ennen kaikkea alleviivasin sanomani näin, että olen TOSISSANI. Olin tosissani Solenkin kohdalla mutta en ole saanut "vastakaikua", tarkoitan vähäistäkän ymmärrystä. En odottanut, että hän olisi samaa mieltä kanssani, sehän olisi ollut osaltani tyhmää oletusta.
Mutta se armoton, kivenkovaa oikeassa olemisen pakko, se totaalinen rynnäkkö, joka ei tunne sympatiaa, ei edes osittaista, hetkellistä miettimistä tästä meidän mielestämme lohduttamattomasta tilanteesta, antoi minulle kuvan eräästä naisesta jolla on kovaa sydän.
Jos minä kävelen kadun aurinkoisella puolella, minulla on ajatusta heillekin, jotka jostakin syystä jäivät varjoon. Enkä huuda kadun toisella puolella, että ollaanpas siellä hiljaa, teille ei ole muuten mitään hätää, olkaa tyytyväisiä, nythän on kaunis kesäpäivä, mitä te marisette?
Näin minä valoisalta puolelta.
Ja närkästyisin siitä, että he ovat siellä tyytymättömiä.
Tilanne näyttäisi varmasti oudolta.
Solen kumppanit eivät edes katso toisella puolella.
Vaan ovat oikeassa.
niin olethan tavallaan antanut seurakuntalaisten tuntemalle huonolle ololle kirkossa "jonkinsortin kasvot".
Kyllä minusta voisi sanoa että olemme siitä sinulle kiitoksen velkaa.
Varmasti ei aina ole helppo kirjoitella omalla nimellään. Minusta osoitan jonkin sorttimentin rohkeutta, jopa huimapäisyyttä.
Yhdyn Amazonin kiitoksiin ja sanon, että juuri Szigethyn omalla nimellä esiintymisen vuoksi meidän kirkkomme huonolla voinnilla on "kasvot". Kukaan ei voi väittää, ettei Szigethy olisi tosissaan eikä hänen ansiostaan kukaan voi enää väittää, että kaikki kritiikki piispan valtapolitiikkaa vastaan olisi vain huuhaata.
Kiitos Sinulle, ystäväni Szigethy! Olen joskus ajatellut ottaa saman askeleen ja kirjoittaa tänne omalla nimelläni. Vielä en ole siihen valmis. Toivottavasti se päivä vielä tulee.
Miksi ihmeessä kirjoitat, että monet "pitivät" isä Jania ystävänä, siis menneessä aikamuodossa. Pidätkö heitä sitten pettureina?
Itse piispakin sanoi arvostavansa tällaista ystävyyttä ja hän sanoi, että isä Janilla on oikeus kunniaan, hyvään maineeseen tms. (kylläkin ristiriitaista rangaistustoimenpiteen kanssa).
Muuten olen sitä mieltä, että isä Janin kaunis vetoomus hiippakunnan taloudellisen tukemisen puolesta (Fides-lehdessä) vaikuttaisi aivan toisella tavalla lausuttuna lukupulpetin takaa tai seurakunnan kahvitilaisuudessa (papin arvovallalla).
sen sanoit!
Ja hyvin osuvasti.
Lausumispaikalla (tarkoitan isä Janin sijaintia) olisi ollut merkittävä tekijä, totta.
Mutta kun on tämä "eteisyys".
Osuit naulan kantaan, tappeluun väsynyt! Täällä on monenmonta kirjoittajaa jotka tulevat tänne purkamaan omia angstejaan, haukkumaan muita ja kritisoimaan kirkkoa. Jos oikeasti tahtoo olla kirkon jäsen, siihen ei varmasti ole esteitä. Jos oikeasti rakastaa kirkko, ei tulisi mieleenkään huudellen vaatia kaikenlaista ja mollaten pilkata milloin sisaria, milloin pappeja ja piispoja.
Mutta se missä osuit sen naulan kantaan parhaiten on siinä, kun sanot että tämä palsta ei todellakaan esitä kirkon tilannetta - ainoastaan tiettyjen ihmisten ongelmia. Minunkin elämäni omassa seurakunnassani on aika rattoisaa - eniten meidän kristillistä elämäämme haittaa keskinäinen piikittely. Palstalla tilanne taitaa olla sama, mutta ongelmat pursuvat kymmenenteen potenssiin tällä areenalla, eikä niitä positiivisia asioita saa sanoa ilman että joku heti huutaa vastaan.
Eukaristian äärellä tavataan!
Et ole ainut joiden vatsa kiertää tätä palstaa lukiessa. Katkirkkoon en koskekaan, sillä tiedän sen juttujen (vastakuolleen paavin haukkuminen, piispan vainoaminen ja kaikenlainen valitus kirkon opetuksesta) saavan minut pahalle tuulelle. Täällä todellakin on ollut välillä ihan mielenkiintoisiakin keskusteluja, esim. Mariasta ja kirkosta. Sheriffiä on haukuttu, mutta kaikenkaikkiaan hyvin systeemi on toiminut menneisyydessä. En tiedä mistä nämä keväiset kirjoittlijat ovat siinneet. Itse en heitä jäisi kaipaamaan jos häviäisivät lumien myötä.
Ei tässä auta muu kuin rukoilla, ja toivoa että katkirkkolaiset ja muut pienryhmät pääsisivät takaisin sisälle kirkon elämään. Odotellaan kevätsateita.
"henkilökohtaisista angsteista" on kysymys. Yhteisökin voi sairastua. Se ei ole mitään tavatonta, ja ennuste on yleensä hyvä, jos tosiasiat myönnetään.
Yksi objektiivinen indikaattori on jäsenmaksua maksavien määrä.
Rukoillaan vain, siitä olen samaa mieltä!
Minua kiinnostaisi tietää kuinka monta sataa (!) prosenttia suuremmat hiippakunnan suorat tulot hiippakuntalaisilta ovat uuden piispan aikana, verrattuna Paulin aikoihin. Luulen, että vastaus on aika iso luku.
Hiippakunnan pahoinvoinnilla, vai palstalla olevalla reippaalla sanailulla?
Edellinen on syy, toinen on seuraus.
Toisinpäin ei voi olla.
Jos kirjoittelu aiheuttaa joillekuille närkästystä, silloin hiippakunnan tilanne ei ole hahmoteltu ollenkaan.
Seurauksesta närkästynyt kieltäytyy näkemästä aiheuttajaa, kokonaisuutta.
Että Pohjan neito, me ollaan sitten viisaita, vai mitä?
(huumoria vähän, näin illan ratoksi)
Olet väärässä, jälleen kerran. Kuten monet tänne kirjoittaneet ovat sanoneet, palstalla kirjoittelevat töksäyttelevät usein sellaisia kommentteja, että niillä saa pilattua monen päivän. Sen lisäksi että ne jotka kirkon elämästä ovat vähänkään kiinnostuneet nyt luulevat että hiippakunta on yksi iso taistelutanner. Ja sehän ei ole totta, kuten tiedämme.
Kertoisiko se tämän piispan erinomaisuudesta, tai jostakin muusta? Heistä kun ei voi puhua samana päivänä ollenkaan.
Mutta se on eri juttu se.
Muuttuisiko tämä surkea tilannetta toisenlaiseksi jos luku olisi suuri?
Tuskin.
jotka kirjoittelevat tänne ja ovat kanssasi eri mieltä, mitä heillä tehdään?
Taistelutanner muodostui puolalaisen kirkonkäsityksen seurauksena.
Ja oikeudenmukaisuuden puuttumisen seurauksena.
Ja keskustelemattomuuden seurauksena.
Ja suomalaisen katolilaisuuden sivuuttamisen seurauksena.
Ja pappien väkinäisten siirtojen seurauksena.
Ja rakkauden puuttumisen seurauksena.
Jatkaanko?
Keiden vuodet ovat pilalla?
Ja minkä takia?
Olen väärässä, eikö niin?
Pidän viestejäsi yleisesti asiattomina ja niiden sävyä aika ilkeänä, mutta vastaan nyt vielä tähän viestiin nopeasti, ja toivon että sinä (ja minä, yhdessä) kasvaisit ulos siitä lapsellisesta kommentoinnista, johon moni tällä palstalla jatkuvasti syyllistyy (juttuja hiusten halkomisista ja silmälaseista, nimetäkseni muutaman).
Minusta jäsenmaksu ei ole mikään indikaattori, mutta minua kiinnostaa tietää, utelias kun olen (voit jättää kissa-aiheiset kommenttisi kirjoittamatta). JOILLAKUILLA palstalaisilla vaan on lievä fiksaatio tämän asian suhteen - heidän mielestään 87,6% (tms.) hiippakuntalaisista yhtyy piispa-kritiikkiin siksi, etteivät he maksa joka kuukausi n.s. jäsenmaksua. Minulle summat eivät merkkaa mitään, sattuu kiinnostamaan muut asiat. Voisit esittää kysymyksen 'ajattelevalle' ystävällesi ja muille vastaaville.
Kiitos. Sanotaanko vaikka terve maria toistemme puolesta?
Olen eri mieltä kanssasi.
Kiitos mielipiteestäsi.
nyt ja huomennakin.
Olemme sama seurakunta/hiippakunta.
Mutta tyylini en muuta.
Kaikella kunnioituksella, kuten yllä, Lorand Szigethy.
Nimimerkki nimim. tuossa sanoi, että viestijesi tyyli ja sisältö, on saanut ainakin hänet - ja mahdollisesti muitakin - pahalle mielelle. Mikä on sinun listasi tarkoitus? Onko sinusta oikein että jos sinulla on paha mieli, kaikilla pitäisi olla asiat yhtä huonosti?
En allekirjoita listaasi, enkä toivo että jatkat sellaista kirjoittelua joka oikeasti on vähän liian usein kriittinen siinä ei-rakentavassa mielessä. Mutta ajattelin rukoilla sen yksinäisen terve marian itsekin.
Hyvät jatkot.
Tämä on varmasti ihan totta, mutta mitä se merkkaa?! Se että ihmiset maksavat jäsenmaksua ei tarkoita mitään muuta kuin että heillä on siihen varaa. Kyllä meistä varmasti jokainen aktiivi-katolilainen antaa kolehtiin sen minkä voi.
mitä luulet, millä "tuulella" sai monet piispan hallintomalli?
Kritisoitte minun kirjoitustyyliäni.
Siihen on teille oikeus.
Mitä sanotte tilanteesta, vallitsevasta?
Mikä oli ensin, häirintyneen Szigethyn kirjoitukset, vai uusien tuulien aiheuttama sekasorto?
Kiitos viestistäsi.
Jos sinulla on paha olla, onko oikein että aiheutat muille samaa oloa? Ei ole. Jos piispa on syyllinen sinun pahaan oloosi, onko hänen vikansa että kirjoituksesi täällä ovat usein aika loukkaavia? Ei ole. Kritisoin kirjoitustyyliäsi, mutten sinua. Rukoilin vielä toisenkin terve marian, jottei 'sekasorto' leviäisi.
ainoa ja sehän on tässä kulmakivi.
Jos olisin ainoa, yleisestä palautteista olisin jo ajat sitten huomannut.
Minä en yksinkertaisesti voi aiheuttaa paha oloa. Jos he, jotka ovat todella tyytyväisiä vallitseviin oloihin, heille minä en voi aiheuttaa mitään pahaa. He voivat vaikka nauraa tällä täysin avoimella onnettomalla kirjoittajalle. Jotkut ehkätekevätkin noin. Senkun.
Mutta heidän naurunsa ei muuta tätä onnetonta tilannetta lainkaan.
Kirjoitukseni ovat loukkaavia.
Tuntuu, että he ovat herkkähipisiä jos he "loukkaantuvat" tästäkin vähästä.
Sheriffikon on olemassa.
Ehdota, pitäisikö minun ratketa onnesta kun joku herkkänahkainen kehtaa kirjoittaa, että isä Jani on siirtynyt eläkkeellä, tai että melkein pyhä piispaMME osaa niin hyvin hoitaa asiansa?
Siksikö syntyi Katkirkko, suomi24 keskustelu?
Siksikö erosi kirkosta toistasataa ihmistä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin?
Kiitos tituleerauksestasi "parahin", mutten ole parahin. Edustan - ja heidän mahdollisella luvallansa uskallan sanoa - jonkinmoista osaa tästä hiippakunnasta jotka eivät voi hyvin. Lue Fransiskus muidenkin kirjoituksia, helppo on havaita.
Minä olen hyvin näkyvä koska kirjoitan omalla nimelläni. En esiintymisvimmasta johtuen, vaan näin annan muillekin vertailumahdollisuutta. Minua saa kritisoida, nuo hyvät ihmiset aikaisemmin varastivat minun nimimerkkini kaksikin kertaa, minulle on suositeltu mielisairaalahoitoakin, tabletteja, itseruoskintaa, päivittäistä rippiä Larenzin kanssa, siis kidiutusvälineitä oli ollut tarjoilla.
Ja tiedätkö Fransiskus mitä?
Minä tykkään heistäkin koska he ovat meidän lähimmäisemme. He vaan eivät ole pystyneet vielä tekemään eroa sen välillä, mikä on epäoikeudenmukaisuuden kritisoimisen ja kirkon opin välillä. Näin pieni juttu se vaan on.
Ja taas tyylilläni en voi mitään.
Elämä on minua opettanut, että täytyy osata lukea rivienkin välistä.
Syytä tähän sarkasmiin Sinä et tiedä koska elämäsi on ollut täysin toisenlainen kuin minun.
Enkä pyydä anteeksi tyylini takia.
Noin huonossa jamassa en vielä ole.
Onneksi.
Nyt sinulta meni ihan täydellisesti jutun juoni ohi. Asia josta sinua on useampaan kertaan nuhdeltu, on tekstisi tyyli. Vaikka piispa olisi massamurhaaja, pedofiili ja vaikka kommunisti, ei se silti oikeuta sinua kirjoittamaan tavalla, joka harmittaa muita.
Tekstistäsi käy ilmi, että pidät itseäsi jonkinasteisena marttyyrina. Jos sinulle on sanottu pahasti, minusta asiallinen tapa suhtautua tilanteeseen olisi jättää itse kirjoittamatta tekstejä jotka loukkaavat. "Silmä silmästä ja hammas hampaasta" ei ole kristillinen arvojärjestelmä - Gandhi taisi lohkaista, että jos me eläisimme niin tarpeeksi pitkään, olisi maailma pian täynnä sokeita ja hampaattomia ihmisiä.
Sanon ilman vihjailua ja vilppiä sinulle tämän: tyylisi on oikeasti monia loukkaava. Jos tahtoisit saada meitä puolellesi, pitäisi sinun olemaan kohteliaampi. Jos piispa on läiminyt sinuä avokämmenellä, niin käännä poskesi äläkä vajoa sarkasmiin. Jeesuskaan ei vajonnut.
Olen kanssasi monesta asiasta erimieltä. Useammista varmasti samaa. Elämä tässä hiippakunnassa, ja jokaisessa luterilaisessa ja ortodoksisessakin, vaatii aimo annoksen nöyryyttä. Yritetään parhaamme, veli Lorand. Ja yritetään jättää sarkasmi ja ilkeily lapsellisille kinastelijoille. Ei puolustella omia virheitä, varsinkaan kun kovaäänisesti tuomitaan toisten syntejä. Jatketaan rukoilua.
olen kanssakärsijä. Ja niin kauan kuin yhdellekin on huono olo, minullekin on.
En koskaan halunnut kenenkään siirtymään meidän puolella. Joka ikinen näkee tilannetta omalla tavallaan, se alue on ulkopuolisilla koskematon, pyhä.
En tiedä sitäkään kuinka moni (?) on minua moittinut loukkaavan tyylini takia. Toinen kirjoittaa noin, toinen näin. Toinen ymmärtää sarkasmin paremmin kuin toinen. Koko tilanne on absurdi, tarkoitan hiippakunnan tilanne. Viljelen sarkasmia koska sille haluan herättää. En loukkaa, tai jos tuntuu siltä, se vaan johtuu tilanteen vakavuudesta. Kysymys tällä tantereella ei ole siitä, kenen urheiluseura on etevämpi, tässä on kysymys ihmisten henkisestä kodista jota nyt myllärrätty ylös alaisin melko tavalla. Et voi kieltää sitä.
Ja mikä tulee kasvojen kääntämiseen, no siihen en suostu. On jo käännätty tarpeksi. Olet varmasti hyvä ihminen mutta minä en voi muuttaa tyylini, en niin kauan kun yhdelläkin on huono olo ja samalla tiedän mistä osittain tämä kollektiivinen ahdistus johtuu.
Minua syytetty siitä, että puhun täysin turhaan monikossa, että minun ei missään tapauksessa saisin puhua -me- hengessä. Että minulle ei ole oikeutta tyrkyttää minun omaa henkilökohtaista pahoinvointini muille.
Teenkö minä noin kun tavattuani ympärilläni huolestuneita katseita, kuultuani hätääntyneitä kysymyksiä reagoin ainoalla minun mielestäni rehelliselle tavalla ja kerron, että näin ei saa jatkua enää.
Sellaiset kirjoittajat loukkaavat todella muita, jotka ilmoittavat lähes provokatoorisella tavalla, kuinka iloisia ovat, kun meille on niin hyvää, rakastava, huolehtiva esipaimen.
Valitan ystävä, valitan.
Nyt ei ole kohteliaisuudesta kysymys, varsinkin kun moni asettaa piispan johtajuutta kyseenalaiseksi. Se on oikeutettu, siitä pitää puhua ja joskus ajat ovat sellaiset, että kohteliaisuus ei palvele ketään. Silti loukkaamatta ketään. Jos joku pitää tekstejäni loukkaavana, silloin hän ei tiedä mitä loukkaus on.
Kun on näinkin vakavista asioista on nyt kysymys, kohteliaisuus on tarpeeton. Se hämää itse lausujaa ja myös kohdetta.
Avoin rehellisyys, olkoon kuinka kovalta tuntuvaa, on oikea tyyli.
Sodassa ei olla kohteliaita.
Minulla ei ole enää mitään lisättävä tähän.
Minä vastaan Jumalalle näistäkin lauseistani kohotetuin katsein kun se aika tulee.
Kiitos sinulle viesteistäsi Fransiskus.
Ei tässä todellakaan missään sodassa olla! Pientä rajaa, veliseni! Sinulle sanottiin asiallisesti että monet ovat pahoittaneet mielesi sarkasmisi tähden. Ota roska omasta silmästäsi ja sitä rataa... Huhhuh sitä sokeutta mikä kirjoittelustasi paistaa läpi! Koska et ole herkkähipiäinen itse, uskallan tuon sanoa. Minulle voit sanoa mitä tahansa. Frank kyllä kestää. Mutta kaikki vanhemmat naisihmiset eivät aina jaksa, joten ollaan inhimillisiä ja kohteliaita. Jos puhtaus on puoliruokaa niin kohteliaisuus on sitten se ruokarukous.
over and out.
jäsenmaksuun, mutta...
Kolehti ja oman seurakunnan tukeminen ovat mahdollisia ilman jäsenmaksun maksamistä. Onneksi.
Ei kai lähes 100 % katolilaisista yhdessä maailman rikkaista valtioista ole kyvyttömiä maksamaan kirkollisveroa jossain muodossa? Hei haloo.
palatakseni alkuperäiseen pisteeseen, koskeeko itsetutkiskelu myös piispaa?
Kun ei koskaan tiedä.
koskee jokaista ja siten myös piispaa, tietysti. (Vastasin nyt vaikka kysymys taisi olla retorinen.)
Olen ymmärtänyt, että SCJ-sääntökunta pitää sitä yleensä hyvin tärkeänä osana spiritualiteettiaan.
Olen tullut siihen tulokseen, että todellinen itsetutkiskelun tarve on SCJ-veljeskunnan puolalaisella haaralla. Hiippakunnassa on toteutumassa syyn ja seurauksen laki.