ja on lukemattomia rakkauslauluja, kertomuksia rakkaudesta, romanttisia elokuvia, rakkauden huumassa annettuja tyhjiä lupauksia jotka pian jo unohtuvat. Monta kertaa näihin edellä mainittuihin liittyy särkyneitä unelmia, sydänsuruja ja paljon pettymyksiä.
Arkipäiväinen rakkaus koostuu pienistä sanoista, pienistä teoista, rinnalla kulkemisesta, toisen ihmisen kunnioittamisesta ja luottamuksesta. Elämässä on ja tulee olemaan tilanteita, että tuo rakkaus on koetuksella, rakkaus ei ole koskaan itsestäänselvää vaan sen eteen joutuu tekemään työtä. Tuskin kukaan ihminen on jatkuvasti rakastava, rakastettava ja toista ihmistä kunnioittava, mutta näitä asioita kohden voi pyrkiä ja suuntautua.
Moni yksinäinen ihminen murehtii yksinäisyyttään ja kaipaa vierelleen ihmistä jonka kanssa voisi jakaa elämänsä. Joskus tuo kumppanin etsintä on niin kiihkeää, että melkeinpä takerrutaan ensimmäiseen joka näköpiiriin ilmestyy. Uskovaisilla jotka haluavat seurustella puhtaasti, voi olla hyvin kiire naimisiin ja siinä helposti kiirehtii sitoutumaan aivan väärään ihmiseen ja voipa joutua ties millaiseen avioliittohelvettiin.
Olisi kiinnostavaa kuulla, millä tavoin uskovaisten pariskuntien odotetaan seurustelevan ennen kuin avioituvat. Maailmahan ei ainakaan kannusta platoniseen rakkauteen, vaan kannustetaan mieluummin hakemaan seksikokemuksia. Pystytäänkö näistä asioista puhumaan seurakunnissa ja uskovissa kodeissa, vai pidetäänkö parempana olla puhumatta näistä asioista ollenkaan?
Miten seurakunnissa suhtaudutaan jos joku naimaton uskovainen nainen alkaa odottaa lasta? Onko tällainen tapahtuma nykyään vielä häpeän paikka vai iloitaanko tulevasta uudesta vauvasta myös seurakunnassa?
Arkipäiväinen rakkaus koostuu pienistä sanoista, pienistä teoista, rinnalla kulkemisesta, toisen ihmisen kunnioittamisesta ja luottamuksesta. Elämässä on ja tulee olemaan tilanteita, että tuo rakkaus on koetuksella, rakkaus ei ole koskaan itsestäänselvää vaan sen eteen joutuu tekemään työtä. Tuskin kukaan ihminen on jatkuvasti rakastava, rakastettava ja toista ihmistä kunnioittava, mutta näitä asioita kohden voi pyrkiä ja suuntautua.
Moni yksinäinen ihminen murehtii yksinäisyyttään ja kaipaa vierelleen ihmistä jonka kanssa voisi jakaa elämänsä. Joskus tuo kumppanin etsintä on niin kiihkeää, että melkeinpä takerrutaan ensimmäiseen joka näköpiiriin ilmestyy. Uskovaisilla jotka haluavat seurustella puhtaasti, voi olla hyvin kiire naimisiin ja siinä helposti kiirehtii sitoutumaan aivan väärään ihmiseen ja voipa joutua ties millaiseen avioliittohelvettiin.
Olisi kiinnostavaa kuulla, millä tavoin uskovaisten pariskuntien odotetaan seurustelevan ennen kuin avioituvat. Maailmahan ei ainakaan kannusta platoniseen rakkauteen, vaan kannustetaan mieluummin hakemaan seksikokemuksia. Pystytäänkö näistä asioista puhumaan seurakunnissa ja uskovissa kodeissa, vai pidetäänkö parempana olla puhumatta näistä asioista ollenkaan?
Miten seurakunnissa suhtaudutaan jos joku naimaton uskovainen nainen alkaa odottaa lasta? Onko tällainen tapahtuma nykyään vielä häpeän paikka vai iloitaanko tulevasta uudesta vauvasta myös seurakunnassa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kävin mielessäni meidän srk:n nuoret parit.Yksi pari seurusteli kolme vuotta ja menivät sitten naimisiin. (Kun puhun seurustelusta, se tapahtuu ilman sänkytouhuja, mutta suukot, hyväilyt yms kylläkin tapahtuu, kokouksiin tullaan käsikädessä kuuntelemaan Herran Sanaa -> oppimista meille kalkkiksille, joista osa istuu aviopuolisostaan erillään!) Kaksi paria menivat naimisiin alle kahdenvuoden seurustelun jälkeen. Osa seurustelee useamman vuoden. Yhdessä voi tehdä monenlaisia asioita. Mulla käypi nämä nuoret ihan kateeksi. He ovat jaksaneet odottaa sitä, että he ovat varmoja Herran edessä, että aviokumppani on oikea, Meidän saarnaajalla ei ole vihkilupaa (kuten ei yleensä hell. saarnaajilla ole) käyvät parit ensin maistraatissa, mutta pitävät liittoa pätevänä Herran edessä vasta sen jälkeen, kun heidät on siunattu aviovaimoksi ja -mieheksi.
Hyvä että jotkut ihmiset jaksavat tutustua toisiinsa ennen avioliittoa. Eihän sitä kokonaan opi toista ihmistä koskaan tuntemaan ja ajan mittaan ihmisillä on tapana muuttua.
On suuri siunaus jos tulee uskoon nuorella iällä ja voi sitten Jumalan tahtoon tukeutuen hakea suuntaa elämälleen, seurustelulle ja tulevalle avioliitolle. Jotkut ovat alkaneet rukoilla tulevaa aviopuolisoa jo kauan ennen kuin tämä on elämään johdatettu.
Nuo asiat ovat tietysti toisin jos ihminen tulee uskoon vasta sitten kun on kaikenlaista maailmassa jo koettu.
että jos onnistuisit kieltämään homoilta rakkauden, saisit sen siirrettyä jollain lailla itsellesi, saisit kokea itse enemmän rakkauden tunnetta? Rakkaus Jeesuksen kanssa kun taitaa olla melkolailla platonista...
tuo oikein meinaa? Tuossa allahan juuri väitit tulleesi uskoon, vai onko valehteleminen sinulle kovinkin yleistä?
Onko sinulla jokin pakkomielle saada homot joka keskusteluun mukaan? Avaustekstissä ei mainittu homoja ollenkaan.
Tuo kysymyksesi - en ole ajatellut asiaa tuolta kannalta.
tulla tietoiseksi motiiveista, jotka panevat sinut käyttäytymään natsimielisesti.
Oletko Työmies2 ajatellut mikä on se ongelma johon apua saadaksesi huutelet täällä? Miksi et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin?
muiden heimolaistesi lailla, kuvitella minulle ongelma? Ei sinun lamppusi alijännite ole minun ongelmani, minä olen täällä vaan tekemässä jännitemittauksia.
Työmies2:n ongelma on se, että hän yrittää vaieta ongelmistaan ja siirtää ne toisten ongelmiksi. Tuolla tavalla ongelmista ei selviä.
Rukoilkaa kaikki uskovaiset Työmies2:n puolesta: Työmies2:lle pelastumista ja apua hänen moniin ongelmiinsa.
- Kun tulen vanhaksi ja hiukseni harvenevat ja harmaantuvat? Kun lihon 10-20-30 kg enkä jaksa enää laihduttaa? Kun muistini alkaa pettää ja unohtelen asioita? Kun en enää muista olla huoliteltu ja siisti? Kun en jaksa olla hyvällä tuulella, vaan menetän malttini ja sanon sellaista mitä ei saisi sanoa?
- Vieläkö sitten rakastat minua?
Oliko tuo nykyaikainen vihkikaava? Jos minulta noita asioita kysyt niin pakko sanoa rehellisesti kieltävä vastaus.
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun noidannuoltasi vasten
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli tuli tei
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonostipuettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan
kaikkien näiden ryppyjen alla se olen minä
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.
-Eeva Kilpi-
Tuosta runosta tuli jostakin syystä mieleen omat jo vuosia sitten kuolleet isovanhemmat. Mummo oli lähes kuuro ja pappa lähes sokea, elivät hyvin vanhoiksi ja sitten kun toinen ensin kuoli niin toinen kuoli vähän ajan kuluttua.