Haluaisin esittää teille Raamattuun uskoville kysymyksen.
Olen ihan tavallinen suomalainen nuori mies. Käyn töissä, opiskelut on hoidettu, maksan laskuni... en ole tehnyt mitään rikollista. Vanhempiin ja sukulaisiin minulla on hyvät välit. Mummoa käyn katsomassa säännöllisesti. Kavereita on ihan riittävästi. Vietän aika yksinkertaista tavallista elämää ja olen onnellinen. Joitakin menetyksiä ja vastoinkäymisiä olen kokenut mutta aina niistä on päästy yli. Eli kaikenkaikkiaan olen ihan tavallinen heppu. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut tarvetta uskonnolliseen hengellisyyteen. Olen miettinyt tätä ja en tosiaan löydä sellaisia tuntemuksia että pitäisi esim. rukoilla. En edes niinä vastoinkäymisten aikoina. Olenko minä huono ihminen? Pitäisikö minun alkaa etsiä joitakin järjellisiä argumentteja, että tulisin uskoon?
Itse koen että esim. kirkko ei kosketa elämääni millään tavalla ja olenkin aikonut tulevaisuudessa jättää lapseni kastamatta.
Kysymykseni kuuluukin, että jos nyt sitten jumala onkin olemassa joutuvatko lapseni helvettiin, koska lapsiani ei ole kastettu? Eikös niin sanota raamatussa?
Olen ihan tavallinen suomalainen nuori mies. Käyn töissä, opiskelut on hoidettu, maksan laskuni... en ole tehnyt mitään rikollista. Vanhempiin ja sukulaisiin minulla on hyvät välit. Mummoa käyn katsomassa säännöllisesti. Kavereita on ihan riittävästi. Vietän aika yksinkertaista tavallista elämää ja olen onnellinen. Joitakin menetyksiä ja vastoinkäymisiä olen kokenut mutta aina niistä on päästy yli. Eli kaikenkaikkiaan olen ihan tavallinen heppu. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut tarvetta uskonnolliseen hengellisyyteen. Olen miettinyt tätä ja en tosiaan löydä sellaisia tuntemuksia että pitäisi esim. rukoilla. En edes niinä vastoinkäymisten aikoina. Olenko minä huono ihminen? Pitäisikö minun alkaa etsiä joitakin järjellisiä argumentteja, että tulisin uskoon?
Itse koen että esim. kirkko ei kosketa elämääni millään tavalla ja olenkin aikonut tulevaisuudessa jättää lapseni kastamatta.
Kysymykseni kuuluukin, että jos nyt sitten jumala onkin olemassa joutuvatko lapseni helvettiin, koska lapsiani ei ole kastettu? Eikös niin sanota raamatussa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yksin kaste ei pelasta ketään, mutta ei sen puutekkaan vie helvettiin. "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu." Pitää olla siis usko ja kaste, mutta pelkkä uskokin ja Jeesuksen pyytäminen Vapahtajaksi, elämänsä Herraksi pelastaa. Kasteesta luterilainen kirkko ja vapaat suunnat ovat eri mieltä, en jaksa siitä vääntää, mutta Jeesus siunasi lapsia ja sanoi lasten kaltaisten perivän Taivasten valtakunnan.
Osa luterilaisita papeistakin pitää henkilökohtaista uskonratkaisua ensisijaisena pelastustienä. Kasteessa ihminen jättää vanhan elämän taakseen, "haudataan" Kristuksen kanssa ja hän nousee uuteen elämään. Miten pieni lapsi voisi mitään jättää taakseen, kun on juuri syntynyt?
En usko, että olet huono ihminen tai paha ihminen.
Raamatun mukaan Jeesus sanoi kuitenkin seuraavat hyvin ehdottomat sanat:
"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei yksikään pääse Isän luokse muutoin kuin minun kauttani."(Joh.14:6)
Hän on hyvin ehdoton, mutta hänelle kelpaavat kaikki, jotka eivät ajattele olevansa liian hyviä siihen. Niin huonoa ihmistä ei olekkaan, joka ei saisi pyytäessään Jumalan armoa ja pelastusta.
Lapsistasi. Minun uskoni mukaan he eivät joudu helvettiin, vaikkei heitä ole kastettu.
"Pitäisikö minun alkaa etsiä joitakin järjellisiä argumentteja, että tulisin uskoon?"
Mitä mieltä sinä itse olet asiasta? Jos koet vetoa asian puoleen, kehoitan lukemaan Raamattua mieluummin kuin kysymään edes meidän uskovien mielipidettä asiaan.
Anna lapsiesi kasvaa ja päättää itse. Niin minä tekisin, vaikka olenkin uskovainen. En voisi päättää lapsieni puolesta heidän uskoontulostaan. Vaihtoehdoista voi kertoa ja keskustella, mutta ihminen lopulta päättää toiminnastaan ja elämänkatsomuksestaan itse. Eikö?
Mukavaa viikonloppua!
Nostan hattua. Niin minäkin olen tehnyt; keskustellut ja kertonut jos on ullut jutuksi. Kaksi kolmesta kersastani ei ole käynyt edes riparia. Se oli heidän oma päätöksensä. Ei uskoon kasvateta. Se tulee kuin (anteeksi brutaali ilmaus) paskahätä.
Uskonnollisuuteen toki voi kasvattaa, mutta isänä en nähnyt sitä tarpeelliseksi.
Pyhäkouluopettajasta, joka oli 10 vuotta toimessaan, meni kerran vapaiden suuntien kokoukseen ja tajusi, ettei ollut henkilökohtaisessa uskossa. Hän oli suorittanut uskontoa, ollut uskonnollinen tuntematta Jeesusta. Kuulosti aika karulle, vai mitä?
Uskonnollisuus ei pelasta, se voi olla jopa este tai ainakin hidaste.
Tiedän, mitä tarkoitat Jeesuksen tuntemisella.
Uskonnollisuus ON paha este. Eivät terveet tarvitse parantajaa..
Et varmaan kuitenkaan tarkoittanut, että vapaissa suunnissa ei olisi kuollutta uskonnollisuutta. Tietysti kansankirkossa sitä on paljon enemmin, mutta usko on yksilön suhde Jumalaan. Itse en kuulu mihinkään "seurakuntaan" Olen melko kerettiläinen. Mulla on äänestämisen suhteen sama ongelma. Äänestän henkilöä (naivia) en puoluetta. Valitettavasti kaikissa vakavasti otetavissa kristillisissä piireissä "isien perinnäissäännöt" ovat yksilön kahle.
On kuollutta uskonnollisuutta, totta. Sitä pyritään estämään tietoisesti ehkä enemmän kuin kansankirkossa.
Uskon kyllä, että seurakuntayhteys on tärkeä, sillä ilman seurakuntaa uskova on kuin hiili, joka on erillään hiilloksesta. Näkisin nimittäin, että uskovien yhteys on tärkeää, sillä Paavalikin puhuu Kristuksen ruumiista, joka on kaikki Jeesuksen omat, mutta kotiseurakuntakin ja hengellinen koti on tärkeä. Mikä se sitten kenellekin on, se on jokaisen itse löydettävä ja joskus voi joutua kulkemaan pitkään yksinkin, kunnes löytää oman porukan. Tai Jumala osoittaa sen...:)
Itse kuulun sekä luterilaiseen että helluntaiseurakuntaan, mutta hengailen myös vapaaseurakunnissa erilaisissa tapahtumissa.
Kuollut uskonnollisuus ja sen estäminen. Kyllä. Olen samaa mieltä. Miten kansankirkossa ( 80%+) suomalaisista kuuluu kansankirkkoon)voisikaan estää kuolutta uskonnollisuutta.
Seurakuntayhteyden tärkydestäkin olen jokseenkin samaa mieltä.
Ongelma on, niinkuin Jeesus sanoi : " Te kuormaatte ihmisten selkiin raskaista taakkoja, ettekä itse tahdo sormellakaan koskea niihin."
Olihan se sanottu Fariseuksille. Keitä ovat nykisen kristillisen seurakunnan Fariseukset???
Tuskin ovat kuolleet sukupuuttoon. Kansankirkossa taitanee olla enemminkin niitä saddykeuksia.
Älä ota henkilökohtaisesti. Mulla on mittarissa 50 ja rapiat. Olen ollut nuorempana toistakymmentä vuotta "yltiöfundis".
Nyt olen kyyninen vanha äijä. Valitettavasti koen, että kaikissa suunnissa, liikkeissä ja lahkoissa on ihmisiä (johtopaikoillakin ja varsinkin siellä) joille oman aseman säilyttäminen on tärkeämpää, kuin usko. Porukkaa on helppo hallita: "älä maista, älä katso, älä koske"-periaatteella.
Mieti nyt ( kun kerran kerroit olevasi Lut. hellari) onko Helluntaiseurakunnan opetuksessa asioita, jotka eivät perustu "paksuun mustaan kirjaan" Voin sanoa, että on niinkuin kirppuja kulkukoirassa. ( älä vieläkään pahastu. Niinhän niitä on kaikissa "tiukoissa piireissä".)
En ole pettynyt uskoon. En Jumalaan. Ihmisiin; itseään uskoviksi kutsuviin. Tosin täytyy sanoa, että niistä piireistä löytyvät myös suurimmat ihanteeni. (Jos lasketaan ne ihmiset, joihin minulla on ollut kunnia tutustua.)
Anthony de Mello: Havahtuminen. Suosittelen. de Mello toimi jesuiittapappina Intiassa.
Mutta kaikissa suunnissa on myös erilaisia seurakuntia. Jos saat jostain käsiisi Hannu Vuorisen "Rakenteilla armon talo"- kirjan, suosittelen.
Ehkäpä tuo itsekkyys ja uskon unohtaminen johtuu siitä että olemme ihmisiä? Onneksi opetuksesta voi nykyään jopa hellareiden parissa vääntää kättä. Nykyinen Ristin Voitto-viikkolehti on siitä hyvä esimerkki.
Joutuu tai ei riippuu mikä uskonnoista on oikea. Älä siis tee lapsia. Jos on jo ni heitä nopalla, mihin uskoon ne "kastat", ni heil on ainaki pieni mahis pelastua(et menetä mitään, jos ei ole jumalia). Mutta ehkä kannattaa valita suvaitsevainen, ettei häiritse muita ihmisiä. Toki jos poika ni suosittelen islamia, ku on ne neitsyet tyrkyllä njam.
Raamattu opettaa, että usko Jeesukseen pelastaa. Ei. ev.lut kirkon viralliseen oppiin edes kuulu että kaste pelastaa. Mieti kaste-asioita sen jälkeen kun Jumalalla on Sinulle merkitystä :) Jos olet Jumalan olemassaolosta epävarma, etsi häntä ja varmistu asiasta!
Raamattuun PITÄÄ uskoa, Jumalaan PITÄÄ uskoa, Jeesukseen PITÄÄ uskoa, jos et halua lapsinesi helvettiin paistumaan. Piste. Muu on sanahelinää.
jottei sinua tuomittais. Kun olin pieni niin uskovainen naapurin täti sanoi että Jumala pudottaa kuuman kiven päähän jos teet syntiä. Tein kolttosia ja menin räystään alle katsomaan putoileeko hehkuvia kiviä taivaalta. Ei pudonnut ja naapurin täti menetti uskottavuutensa.
Huh huh. Taas on hihhuleita liikekannalla.
Hyvä ystävä. Olet huolissasi lastesi tähden. Saitkin kysymyksiisi neuvoja, jotka ovat raamatunmukaisia. Mutta koska et tunne sitä, saatat silti olla ymmälläsi, kuten jokainen jolle nämä uskonasiat ovat kuin vieraan kielen kuuntelemista. Jos sitä ei ymmärrä, niin ei.
Usko ja uskoon ”tuleminen” ovat kinkkisiä kysymyksiä, mikäli niitä pohtii uskosta osaton. Käytänkin mieluimmin vertausta olla uskon sisä- tai ulkopuolella. Kun uskon olemusta tarkastelee ulkopuolelta, ei siitä saa mitään otetta eikä käsitystä. Neuvoja kyllä saa, kaikenlaisia, osa tuulesta temmattuja. Sinä tiedät nyt mitä raamattu sanoo pelastumisesta ja uskoon tulemisesta mutta mitä sitten kun tai jos pääset sen sisäpuolelle ? Siitä sinun ei tarvitse huolehtia, ei edes lastesi vuoksi, koska he tekevät omat ratkaisunsa kun ovat siihen kypsiä.
Monet välttelevät ottamasta kantaa koko pelastuskysymykseen. Se ei heitä kiinnosta, he eivät katso olevansa vielä niin huonossa ”jamassa” jne. Syitä on lukuisia, toinen toisiaan huonompia tai parempia, riippuen kenen kannalta asiaa tarkastelee.
Usko on Jumalan lahja. Kuvittele itsesi isäksi, joka rakastaa lapsiaan. Sinä aivan ilmeisesti oletkin sellainen, kannathan huolta heidän tulevaisuudestaan. Isä tahtoo antaa lapsilleen parasta mitä hänellä on. Mutta mitäs teet, jos lapsi ei tahdo ottaa lahjaa vastaan ? Isänä voit kyllä antaa lapsellesi lahjoja, mutta et voi pakottaa heitä leikkimään niillä.
Jumala rakastaa sinua ja tahtoo antaa siksi sinulle uskon lahjan, kuten myös lapsillesi. Mutta se on otettava vastaan, samoin kuin pieni lapsi ottaa iloiten vastaan uuden lelun. Jokainen, joka on uskon sisäpuolella, iloitsee lahjastaan ja on siitä kiitollinen, niin minäkin. Olen kahden lapsen isä, joista toinen on ottanut vastaan uskon lahjan, toinen ei vielä. Koska tiedän, mitä on olla uskon ulkopuolella, tekisin vaikka mitä, jotta toinenkin lapsistani TAHTOISI ottaa vastaan tuon kaikkein kalleimman lahjan. Mutta minä en voi johdattaa lapsiani tai ketään muutakaan uskon sisäpuolelle, en siis sinuakaan. Vain sinä itse voit sen vastaanottaa. Tee se nyt ja anna lapsillesi esimerkki, josta he myöhemmin kiittävät sinua.
Joki ei kerro valheita. Vaikka rannalla seisookin, epärehellinen kuulee ne silti.
Vanha Ugandan viidakon viisaus:
"Vaikka korva ei maista apinaa, se kuulee kyllä."
muista aina liikenteessä www.eroakirkosta.fi