Muistatteko vielä aloittamani keskustelun, jonka kävimme täällä siitä saako piispan eroa vaatia.
Olen sen jälkeen miettinyt asioita ja tullut siihen johtopäätökseen, että kannatan piispan eroa hänen omaa parastaan ajatellen. Hän on hyvin lyhyessä ajassa osoittautunut mielestäni täysin kykenemättömäksi johtamaan hiippakuntaa, edes sellaista pientä, kuten omamme täällä.
En ryhdy tässä toistamaan kaikkia ongelmiamme, koska niistä on täälläkin keskusteltu laajasti. Tahdon vain kysyä: Ei kai kukaan voi enää väittää etteikö kirkkomme täällä kotimaassamme olisi pahasti hajallaan? Se ei ollut sitä vielä viisi vuotta sitten... Koska me katolilaiset olemme samat kuin silloin, on tullut aika sanoa, että ongelmiemme syypää on piispa itse.
Kaikki tietävät, että piispa toimisi mieluummin professorina Puolassa. Annetaan hänen toimia. Mutta meillä on oikeus oikeaan piispaan, joka osaa kieltämme, on kiinnostunut meistä, osaa kuunnella, rakentaa ja kehittää kirkkoamme eteenpäin.
Kirjoitan tätä surullapäin, mutta vaihtoehtoja en enää pysty näkemään. Siksi: Piispa Jozef, eroa!
Olen sen jälkeen miettinyt asioita ja tullut siihen johtopäätökseen, että kannatan piispan eroa hänen omaa parastaan ajatellen. Hän on hyvin lyhyessä ajassa osoittautunut mielestäni täysin kykenemättömäksi johtamaan hiippakuntaa, edes sellaista pientä, kuten omamme täällä.
En ryhdy tässä toistamaan kaikkia ongelmiamme, koska niistä on täälläkin keskusteltu laajasti. Tahdon vain kysyä: Ei kai kukaan voi enää väittää etteikö kirkkomme täällä kotimaassamme olisi pahasti hajallaan? Se ei ollut sitä vielä viisi vuotta sitten... Koska me katolilaiset olemme samat kuin silloin, on tullut aika sanoa, että ongelmiemme syypää on piispa itse.
Kaikki tietävät, että piispa toimisi mieluummin professorina Puolassa. Annetaan hänen toimia. Mutta meillä on oikeus oikeaan piispaan, joka osaa kieltämme, on kiinnostunut meistä, osaa kuunnella, rakentaa ja kehittää kirkkoamme eteenpäin.
Kirjoitan tätä surullapäin, mutta vaihtoehtoja en enää pysty näkemään. Siksi: Piispa Jozef, eroa!
Vastaukset 201
Vanhimmat
Mutta ajatkin ovat kovat.
Hieman jotakin lisää menneisyydestä.
Juhlalliset vihkimiset olivat ohi, minäkin astuin Johanneksen kirkon penkiltä alas, huutamasta piispalle eläköötä. Halusin nähdä häntä kun hän kulki kirkon keskilaivaa pitkin.
Kahvitilaisuus Iso-Robertin kadulla.
Halusin silloin jutella isä Janin kanssa tästä juhlallisesta tilanteesta mutta häntä ei näy missään.
Kyselin missä hän on. Joku sanoi, että hän on hieman allapäin siellä jossakin nurkassa, ei kannata mennä häiritsemään.
Jotakin siellä tapahtui joko silloin tai aikaisemmin.
Niin.
Piispa halusi, että häntä vihittäisi PUOLASSA, eikä täällä.
Silloinen nuntius neuvoi häntä, että sen täytyy tapahtua täällä, hän on täällä piispa, eikä Puolassa.
Piispa antoi epäsuorasti ymmärtää, että se tiedotus oli virhe.
Isä Janin ensimmäinen virhe.
Kolmetoista yhtä "raskasta" vielä puuttuu.
Lilli, tähän alakuloiseen laumaan kuulumme.
Siksi meidän täytyy auttaa toistemme.
Siksi meidän täytyy hyväksyä heitäkin, jotka jostakin syystä ylistävät piispaa. Hyväksyä koska hekin ovat samaa laumaa ja yhdessä meidän kanssamme hekin joskus ymmärtävät, että nyt on jo kolmannen kivun aikaa - kuten aikanaan vanhat arabilääkärit kuvailivat hyvin hidasta paranemista.
Nyt aika alkaa olla jo kypsää - niin kuin Sinäkin sanoit.
Kunniakas poistuminen - niin kuin väsymys, jonkun yliopiston kunniakas kanslerinvirka, ajan riittämättömys - olisi vielä mahdollinen.
Koska näin ei voi jatkua.
Seuraavalla pääsiäissaarnalla ei saa enää tuomita vapautuksen teologiaa tai kommunismia, kuten tänä juhlana tapahtui.
Seurauksena 14 meni ulos kirkosta.
Lukemisen aikana sana kristillisyys tuli ulos toisella yrittämisellä - viidennen täällä vietetyn vuoden jälkeen!
Hänen mielestään se neljä onnetonta allekirjoittaja, jotka Kotima-lehdessä pyysivät rakkautta, keskustelua, yhdessäoloa - he kuulemma rikkoivat Jumalaa (!) ja Kirkkoa vastaan!
Emme halua, että nämä paatuneet seurakuntalaiset ja muutkin protestoijat aiheuttaisivat hänelle lisää unettomia öitä. Hänen oli eräänä aamuna vaikea nousta sängystä ylös - huolia, stressiä.
Hän ansaitsisi lepoa, rauhallista opetusilmapiiriä, tuttua, turvallista oman kielen surinaa, eikä tällaista kummalliselta kuulostavaa saatananszigethy-sorinaa, hän ansaitsisi nyökkääviä ihmisiä ympärillään, eikä tällaisia kapinoivia, liberaaliantiopussuomalaiskatolilaisia olentoja jotka tyhmyyttään eivät vieläkään tajua, että isä Janin karkottaminen oli parasta mitä heille oli voinut tapahtua.
Lepo, piispa, lepo.
Puolassa.
ikävä kaivella "taas" menneitä asioita, on pakko kysyä sinulta:
Minulle oli uusi uutinen, että piispa olisi halunnut vihittävän itsensä Puolassa virkaan Suomen piispaksi. Ei kuullosta ensialkuunsa mukavalta. Oliko asia todella noin, oliko huhu totta?
Oliko isä Jan siitä tietoinen? Sinä taidat olla sitä mieltä, eikö vain...
Vastaile kun aika antaa myöden. Ekä joku muukin palstalla haluaisi tietää näistä kysymyksistä, toivon mukaan.
Muistatko sinä tai joku palstalainen, missä Piispa Paul aikoinaan vihittiin, Suomen piispaksi, entä hänen edeltäjänsä...
Minulle nämä asiat ovat hämärän peitossa, kun olen nuorempaa sukupolvea.
Tiedän että löytyy kronikoita katolisen Suomen historiasta, mutta juuri nyt ne eivät ole käsilläni.
Kun mietin asiaa toiselta kantilta, piispa haluaisi vihittävän itsensä Puolassa, ehkä hänen äidinkielellään, on mukana sukulaiset, tuttavat ym. maamiehet...Siis onhän se ymmärrettävää, mutta silti entä me hänen lampaansa, eikö hän halua meitä juhliinsa, olisi mukava kuulla eri kannanottoja....
Mikä on käytäntä maailmalla. Kuka jaksaa muistaa miettiä tälläisiä asioita? Olenko ainoa?
Tietäväiset, vastatkaa.
Emme edelleenkään tiedä kiirastorstain jalkojenpesusta omassa katedraalissamme.
Tuon keskustelun päättyessä hiljaisuuteen
tuli mappi "Kysymyksiä ilman vastauksia"
täpösen täyteen.
Paul piispan vihkimispaikka on jossakin tiedossa.
Sinänsä hyvä kysymys.
ja siksi olkoon tiedossa sekin, että vihkimisen jälkeen kirkon edessä olevassa bussissa vihkimisseremooniaan osallistuneet klerikaalit olivat huokauksien saattelemina silminnähden hyvin helpottuneita. Sanoivat, että, no tämäkin on onnellisesti OHI.
Oliko kenties vaara, että jotakin menisi pieleen?
Mikä olisi voinut.....millä tavalla?
Saanko hypätä neljää vuotta eteenpäin? Miksi piispa tarkaili meitä silloin salaa oven takana kun olimme isä Janin vieraana piispantalossa?
Kysymykset kasaantuvat kivipalasina suurta historiallista freskoa varten.
MILLAINEN tulee olemaan valmis teos?
Anteeksi Amazon, tätä tarkemmin en pysty vastaamaan Sinulle.
Voi, Hyvä Jumala sentään, ettei olisi koskaan pitänyt perustaa Katkirkkoa, tai suomi24 palstaa!
Mutta näin vain tapahtui.
Olkoon Jumala kiitetty iankaikkisesti.
Finlandia Catholica -kirjan mukaan piispa Paul vihittiin piispaksi 16.8.1964 missäs muualla kuin omassa Pyhän Henrikin kirkossamme!
Olen monta vuotta siirtänyt ja siirtänyt teoksen hankintaa ja taas sitä olisi tarvittu.
Vastaus oli minulle mieluinen, jos niin voi sanoa.
Molempia tarvitaan, milloin missäkin tiedonvälityksessä. Hyvä kun on perustettu.
jos kaikki olisi jatkunut kuten aikaisemmin, niin silloin Katkirkko ei ehkä olisi perustettu.
Totta kai, molemmat ovat tärkeitä henkireikiä TÄSSÄ MUUTTUNEESSA TILANTEESSA.
Jatketaan.
Miten hän kehtasi ehdottaa, että hänet vihittäisiin Puolassa?
Itse olisin tyytyväine jos piispa olisi täyspäiväpiispa, sillä puolipäiväpiispa ei ole kenenkäään etu, paitsi ehkä Opus Dein.
koska Puola on hänen isänmaansa, synnyinmaansa ja kotimaansa.
Suomesta tulee _toinen_ kotimaani, hän sanoi vihkiäispuheessa.
Ja tässä sitä ollaan, keskellä "toiseutta" sanan kaikissa merkityksissä...
Olin mukana piispa Verschurenin vihkijäisissä Henrikinkirkossa, varmasti yhtenä nuorimmista osanottajista, vaikka mikään lapsi en silloin ollutkaan.
Henrikinkirkkoa valmisteltiin päiväkaudet tilaisuutta varten, mm. papiston kuori ja penkit siirretiin ja tehtiin rakennelmia. Tilaisuus oli muistaakseni oikein juhlava, vaatimaton, harras ja lämminhenkinen. Juuri sellainen kuin piispa Verschuren itsekin!
kovasti, että Suomesta tulisi piispan toinen kotimaa eikä vain oleskelupaikka.
Isä Jani kirjoitti minulle vähän aikaa sitten: olen synnyinmaassani, mutten - kotona.
Niin, miten ottaa....
Nyt menee yli - siis taasko? Taasko se alkaa?
Kiitos mutta ei kiitos.
and you will see:
ei mikään taas ala, vaan sama kriisi jatkuu kunnes ratkeaa, tavalla tai toisella. Toivokaamme, että hyvällä.
...vaati sinun lähtevän Puolaan. Voit nukkua rauhassa ja jos toisten ihmisten mielipiteet häiritsevät sinua, voit lukea jotakin muuta.
En ole varma, onko kirkkomme Suomessa hajallaan, mutta tarvitsisimme piispan, joka hallitsee suomen, ruotsin ja englannin ja joka on kiinnostunut hoitamaan virkaa täyspäiväisesti.
Hyvää pääsiäistä kaikille! Olen pitkästä aikaa taas mukana kirjoittelemassa. Ehkä tällaisen vanhemman ihmisenkin mielipiteellä on arvoa.
Lilli, olet uskaltanut sanoa ääneen sen, mitä monet ajattelevat. Nyt meillä on yksi tabu vähemmän.
Minusta vaarana on vain Opus Dei. Se on saanut aivan kohtuuttoman vallan ja aseman täällä meillä, enkä usko, että se hevin siitä luopuu. Vaarana voi olla hyvinkin se, että uudeksi piispaksi laitettaisiin jokin isä Larenz tai muu opusdeiläinen. Olisimme ojasta allikossa.
On totta, että vaihtoehdot ovat käymässä vähiin. Ehkä Jumala sittenkin tekee vielä ihmeen.
Tulee muistaa, että Viron kehuttu lämminhenkinen piispakin on Opus Deistä. Vaikka eipä silti, en minäkään opusdeiläistä piispaa meille toivoisi. Pidän nykyisestä, hänen puutteistaan huolimatta.
Tervetuloa takaisin, Kaardemummi!
En menisi luonnehtimaan Viron piispaa kovinkaan lämminhenkiseksi. Tässä keskustelussa joku kertoi, että kerran "lämminhenkisestä" Opus Dei -papista on vajaassa vuodessa kehittynyt koppava ja turhantärkeä piispa. Täällä on niin ikään kerrottu, että heppu teki KAIKKENSA tullakseen piispaksi Viroon. Nyt naapurimaamme on siis oppareiden "varmoissa käsissä" hamaan tappiin asti. Opus Dei ei petä koskaan, sen tyyli on takuuvarmasti sama kaikkialla maailmassa!
Sanon jo nyt: jos opparista koskaan tulisi piispa Suomeen, ortodoksit saavat minusta uuden jäsenen.
Lähestyt asiaa oikealla tavalla. Niin, mitä silloin jos tai kun Opus astuisi remmiin.
En voi muuta sanoa, kuin sen, että silloin asiat vaan NOPEUTUISIVAT.
Se hajaannus meinaan.
Ehkä he tietävät sen, siksi sekin on mahdollista, ettei Larenzista tulisi "pontifex".
Se olisi ehkä liian uskallettua.
Sitten kysyt, kuka sitten?
Ei aavistustakaan.
Onneksi viimeiseksi mahdollisuudeksi mainitsit Jumalan ihmeen.
Mietin sinun lausettasi:"Pidän nykyisestä, hänen puutteistaan huolimatta".
Mitkä ovat hänen hyvät puolensa, mietin, ja mietin.
Yksi asia tuli alussa mieleeni, hänen "makeet silmälasinsa", ihan totta, oikein huvittaa sanoa se!
Mitään muuta en keksi, tuleeko kellekkään mitään mieleen.
Olen täysin tyytyväinen piispaamme.
"Hajaannusta" ei ole olemassa, on vain muutaman äänekkään häirikön joukko, joilla ei ole häveliäisyyttä olla puhumatta (useammalla nimimerkillä) "kaikkien katolilaisten" suulla. Kauhean noloa, rukoilen heidän puolestaan.
Piispamme Josef tekee hyvää työtä, hän toi omalla tavallaan uskon takaisin kirkkoomme. Olen siitä erittäin kiitollinen.
Näppäilyviher...
"Olen täysin tyytyväinen piispaamme."
Perusteluja, kiitos!
"Hajaannusta" ei ole olemassa, on vain muutaman äänekkään häirikön joukko, joilla ei ole häveliäisyyttä olla puhumatta (useammalla nimimerkillä) "kaikkien katolilaisten" suulla. Kauhean noloa, rukoilen heidän puolestaan."
Noita "häiriköitä" on 98,7 % maamme katolilaisista. Se määrä on päättänyt uhata piispa Jozefin ukaaseja ja jättää maksamatta (piispan, Larenzin ja jopa isä Janin vetoomuksista huolimatta) jäsenmaksun hiippakunnalle.
"Piispamme Josef tekee hyvää työtä, hän toi omalla tavallaan uskon takaisin kirkkoomme. Olen siitä erittäin kiitollinen."
Noin voi puhua vain joku, joka ei itse ollut katolilainen ennen vuotta 2001!
kunnioitan mielipiteesi, koska, (huom Sole!) se on sinun.
Me muut olemme eri mieltä.
Ja olemme sovussa.
mitä et voi saada.
Sinulle on sanottu aika monta kertaa, että ne jotka eivät (toistaiseksi) maksa jäsenmaksua, eivät millään tavalla ole katkirkon, piispaa mollaavien ja lievästi ongelmallisten kavereiden puolustaja. Moni on rahaton, meillä kun on aika paljon maahanmuuttajia jäseninä - unohtuiko? Moni pappi ei kovin ahkerasti aiheesta saarnaa - vahinko.
Oikea kysymys on kuinka paljon enemmän hiippakunta saa lahjoitukseni nykyisen piispan aikana piispa Paulin aikoihin verrattuna. Vastaus on että aika monta kertaa enemmän. Soitapa hiippakuntaan ja kysy.
Ja lopeta typeryytesi. Prosenttilukusi kertoo ainoastaan sen kuinka moni ei maksa yhtä kirkon tukemisen mahdollisuutta. Moni meistä maksaa. Moni aika reippaasti enemmän kuin sen prosentin.
viestissäsi on "pointi" mutta sitä et taas voit kieltää, että maksajia olisi enemmän, jos.....loput tiedät.
Juj, juj ei Ajatteleva ole typerä, hän vain ajattelee. Ja jos hänen ajattelunsa tulos on se, että olemme lirissä, se ei ole hänen syynsä.
Harmaatukkaisia ihmisiä kuolee enemmän kuin tummatukkaisia. Ovatko siis harmaat hiukset syynä kuolemisiin?
Yhtä älykäs on ajatus siitä, että prosentin maksamatta jättämisen syynä olisi...
Hiusvertailu on hyvä mutta se ei oikein sovi tilanteeseen. Ei edes vertauksena koska hius on passivinen tekijä, maksajat tai maksamattomat ovat ihmisiä.
Jos suorittaisit gallupin k.o. teemasta, luulen, että saisit yllättävän vastauksen.
Saisit lisäksi lisää harmaita hiuksia ja samalla tietäisit - kuten tiedät vallan hyvin jo nytkin - loppuosan edellisestä viestistäni.
Mutta kammatkaamme edelleen jäljellä olevaa harmaata aineistoa, niin kauan kun ne on pään päällä.
Ihanaa kevättä sinulle "harras".
Monet ulkomaalaiset tulevat oloista joissa ei tunneta systemaattista maksamista hiippakuntansa pankkitilille kirkollisveroa.
Moni heistä joka kirkossa käy, maksaa kolehtiin ja he ymmärtävät että se on heidän osuutensa ja saa jäädä siihen. Eli he eivät sisäistä asiaa, ilmeisesti kielitaidottomuuden takia.
Tuloista se ei ole kiinni ainakaan heillä,suurimalla osalla, uskallan väittää. Moni heistä pärjää taloudellisesti, Suomessa on monia tukia joilla tuetaan maamme vähävaraisia. Niillä pärjää jos et käytä sitä mihinkään turhuuksiin.
Aina kun joku puhuu piispan erinomaisuudesta tai hyvyydestä, pyydän argumentteja.
Jankutus voi kannattaa, koska ainakin JOKU voi pysähtyä pohtimaan asioita.
mieleeni, hyvä, että pyysit Ajatteleva.
Piispa pystyy vaihtamaan värejään. Ihan totta.
Paikka Studium Catholicum, maallikoille (!) järjestetty tilaisuus, piispakin oli siellä. Maallikoille, siis.
Sen keskustelun aikana hänen kasvonsa värit muuttuivat milloin jonkun kysymysten johdosta, milloin yleisön buuaamisen johdosta. Aina eri sävyt, tilanteen mukaan. Väri oli voimakkainta kun hän valehteli isä Janin luvattonasta messusta Kouvolassa. Kerran sävy oli ihan valkoinenkin kun joku tituleerasi häntä tyhmäksi.
Multicolour.
joiden vilpitön - ja paino sanalla vilpitön - avoin kirje piispalle julkaistiin Kotimaa-lehdessä. Olimme todella vilpittömiä, mutta foorumi oli pakko valita - Fideksen miehityksen takia - muualta kuin hiippakunnan julkaisusta.
Halusimme saada aikaan keskustelua asiasta ja asioista, jotka tuolloin olivat tyrmistyttäneet seurakuntiemme aktiiveja.
Meidän oli vaikea uskoa, että piispa todellakin olisi tarkoittanut kaikkea sitä, mitä tuolloin tapahtui. Olimme satojen ihmisten äänitorvi ja asetimme itsemme reilusti alttiiksi omilla nimillämme, emme nimimerkein. Siten minä teen nytkin ja samoin ystäväni szigethy, joka kirjoittaa tällä palstalla.
Mikä oli seuraus? Vastauksena saimme jokainen piispalta henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän sanoi antavansa meille anteeksi ja rukoilevansa puolestamme. Ei muuta.
Mitään kanssakäymistä tai keskustelua ei siis milloinkaan syntynyt. Suomalainen kokee sellaisen ylimielisyydeksi.
Me rukoilemme piispan puolesta jokaisessa messussa, kuten muutkin katolilaiset.
Uskon, että Jumala osoittaa meille jokaiselle oman paikkamme maailmassa ja yhteiskunnassa. Hän tietää, mikä on hiippakunnalle ja hiippakuntalaisille hyväksi.
En ole fatalisti, olen luottavainen. Olisi tietysti houkuttelevaa antaa Jumalalle ohjeita. TOIVEET voin kertoa Hänelle rukouksessa ja Hän kuulee minuakin - ja tekee, kuten parhaaksi näkee. Häneen luotan.
Kirkoissamme rukoillaan turhan harvoin isänmaamme puolesta. Meille katolisen uskon harjoittaminen omassa isänmaassamme on tärkeää. Se edellyttää tietynlaista asennetta myös tueksemme muualta tulleelta papistolta. Kiitos heistä sellaisille, jotka ovat tukeneet meitä näinä vuosina!
Täällä kirjoittelevat muutamat nimimerkit, jotka ovat aina valmiita osoittamaan kirkon ovea toista mieltä oleville haluten siten korostaa mielestään puhdasta katolilaisuutta. Mikäli he nyt saavat tästä kirjoituksestani vettä myllyynsä niin korostan, etteivät he kenties tiedä minun olleen jo viisikymmenluvun puolivälistä monin tavoin erittäin aktiivinen hiippakuntalainen, vaikken ole aikaisemmin ajatellut asiaa siten, vaan iloinnut tovereitteni seurasta ja yhteisistä aikaansaannoksistamme. Olen niin ikään aina ollut valmis tukemaan sitä seurakuntaa, johon kulloinkin olen kuulunut. Samoin on menetellyt ja menettelee osa perheestänikin. - Siis: en tule vastaamaan nimimerkkien kommentteihin!
Pax et bonum eli Rauhaa ja kaikkinaista hyvää.
Tuulikki Tuuri OFS
Hyvä kun julkaisit kirjoituksesi, itse olen kuullut tuosta kirjeestä, mutta toisille asia on vähemmän tuttu. Muistin virkistys tekee hyvää säännöllisesti tässä asiassa (keskustelusta viime vuosien tapahtumista).
Minuun kirjeesi valoi uskoa että olemme oikealla asialla. Joskun "sorrun" epäuskoisuuden hetkiin ja joudun kysymään itseltäni:"Mitä oikein ajattelen ja toiminko oikein tässä piispan asiassa".
Aina tulen johtopäätökseen että asiasta on hyvä puhua ja pitää puhua, vaikeneminen ei kannata pidemmän päälle.
Ratkaisunavaimia minullakaan toisin ei ole. Aika näyttää..
teille neljälle. Kun luin tuon kirjeen, tapahtui, että vedin henkeä keuhkojen täydeltä. Huomasin, etten ollut vuosikausiin edes hengittänyt kunnolla... Muistan hetken elävästi. Tosin pettymys on sitäkin suurempi, kun kirjeenne jäi ilman vastakaikua. Ennen pitkää tosiasiat täytyy kuitenkin tunnustaa, minusta se aika on nyt käsillä. Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Pax et bonum.
Milloin viimeksi kuulitte EVANKELIUMIN selitystä/julistusta?
En siis tarkoita luentoja/esitelmiä/kyökkipsykologiaa/stoalaista filosofiaa/(semi?)pelagiolaisuutta/katekismuksen ulkolukua...
En suosittele kiittämään tässä ketään pappia hyvästä saarnasta (kuuleehan toki sellaisiakin).
Ettei vain mitään tapahtuisi...
Sanokaa: Eikö meillä katolilaisina ole OIKEUS sielunhoitoon? Olen sitä mieltä, että merkittävä osa meistä on jäännyt tuuliajolle, kun piispan ja hänen komentokaartinsa intressit ovat ihan muualla. Heitä on kiinnostanut lähinnä jo lyötyjen lyöminen (homot, eronneet, avoliitossa elävät, ehkäisyä käyttävät) eikä kirkosta etääntyneiden etsiminen takaisin.
Olenko ainoa, jonka mielestä tilanteemme on KATASTROFAALINEN?
Et ole ainoa. Siihen, mitä tässä viestissäsi kirjoitat, yhdyn täysin.
niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Surullisena allekirjoitan.
Todellisuus on nyt pakko tunnustaa.
Piispan mahdollinen ero on hänen oma asiansa. En ota kantaa siihen. Mutta piispana täytyy kohdata hiippakunnan todellinen tilanne, kuunnella hiippakuntalaisia ja kyetä dialogiin. Sine qua non.
"Eikö meillä katolilaisina ole OIKEUS sielunhoitoon?"
Soita papille ja tilaa aika tai mene ripille silloin kun on yleinen rippiaika. Ei se ole sen monimutkaisempaa.
Kirkko ei pakota ketään huomaansa. Jos olet etääntynyt kirkosta ja sen opetuksesta, kirkon tehtävä ei ole hyvitellä sinua ja muuttaa opetustaan mielesi mukaiseksi.
Kirkko on sinulle avoin. Jos sinä et ole avoin kirkolle, jos keskität voimasi taisteluun kirkkoa vastaan, pysyt etääntyneenä.
Pastoraaliset kysymykset ja ongelmat
eivät saa ansaitsemaansa huomiota,
niiltä on ummistettu silmät.
Eikä asiasta huomauttaminen ole todellakaan mitään "taistelua kirkkoa vastaan."
Muistan vielä ajan, jolloin luterilaiset, ortodoksit ja muut olivat kiinnostuneita katolisen kirkon opetuksesta. Meidän mielipiteitämme kysyttiin suurella kiinnostuksella. Siksi muuten sittemmin edesmennyt isä Jaac Reijnders perusti koko Katolisen Tiedotuskeskuksen.
Nykyään meille lähinnä nauretaan.
Nykyään meille lähinnä nauretaan, totta. Mutta monet myös itkevät ja rukoilevat puolestamme. Se antaa lohtua.
En enää harrasta ripittäytymistä kovinkaan usein, sillä suomenkielisten ilmaisujen vapaa käyttö on nykyisin hankalaa. Kenties sen vuoksi meille rippituolissa tarjotaan kammottavan pitkää luetteloa kaikesta mahdollisesta, mitä kenties olemme tehneet edellisen ripin jälkeen. Luulen, että papisto on kielellisesti perehtynyt vain noihin tiettyihin synteihin. Koko litania on siis vierasperäisiä pappeja varten?
Itse haluan keskustella asioista. En osaa luetella syntejäni kuin ostoslistaa kaupassa. Ennen ei Suomessa ole tarvinnut tehdä siten. Ilahdun, jos joskus paikalle osuu pappi, joka tuntee minut ja taustani ja jonka kanssa VOI keskustellakin! Silloin käytän heti tilaisuutta hyväkseni.
Ettei koko hengelliselle keskustelulla olisi ainoastaan syntisyys-sidonnaisuus. Totta on, että olemme heikkoja ihmisiä mutta jos meidän ainoa kontakti syntyy papiston kanssa, että olemme TAAS tehneet sitä ja tätä, se minusta ei ole se henkinen, lämmin side jota Sinä hyvin olet kuvannut.
Mutta mene ja kerro tästä täysin erilaisesta kulttuurista tulleelle papille.
Obs! On poikkeuksia. Huom!
Minuakin ärsyttää se, että täällä meidän hiippakunnassamme kaikki pyörii synti-synnittömyys -akselilla. Ei elämä niin helppoa ole! Olivatko pyhimykset esimerkiksi synnittömiä? Eivät, mutta silti he ovat antaneet kirkolle paljon.
Rippi on hyvä ja syvällinen kokemus (kuin puhdistus), mutta hengellinen elämä vaatii myös ravintoa. Sitä emme saa!
Alan olla todella kyllästynyt jatkuvaan narinaan Piispaamme kohtaan! Miten te ihmiset jaksatte soittaa samaa levyä vuodesta toiseen? Millä oikeudella te kapinoitte Vatikaanin suuressa viisaudessaan meille nimittämää Piispaamme vastaan?
Olen tullut siihen tulokseen, että asiat meillä Suomessa oat todella huonosti! Mikään ei ole enää pyhää! Ensin vaaditaan Aartsia takaisin (vaikka Piispamme on selkeästi sanonut hänen syyllistyneen raskaisiin väärinkäytöksiin), sitten vaaditaan Piispamme eroa ja viimeisimpänä puolustetaan transseksuaaleja! Mihin tämä hiippakunta on menossa?
En näe enää muuta mahdollisuutta kuin pyytää Opus Deiltä apua! Piispamme näyttää olevan voimaton tämän pitkään jatkuneen kapinahengen edessä, siksi olisikin parempi, jos Opus Dei ottaisi ohjat käsiinsä ja laittaisi hiippakunnan ruotuun! Ajat ovat kovat, ja silloin tarvitaan myös kovia otteita! Ehdotankin, että niskuroijat ja huhujen levittäjät sekä muut kirkon nakertajat ekskommunikoidaan, jos ensimmäiset huomautukset eivät käytöstä paranna. Sen jälkeen hiippakunnan talous paikataan jäsenmaksun pakollisuudella. Ja mitä tulee transseksuaaleihin, niin toivon, että tässä asiassa palataan Kirkkomme hengen mukaiseen opetukseen!
Olet sensaatiomainen. Et näe muuta mahdollisuutta kuin pyytää apua (?) Opus Deiltä.
Tiedätkö mitä sinä silloin teet? Sammutat tulipaloa - bensiinillä.
Tee sitä mies, tee ja heti!
Autat meitä.
ja oikeaoppinen kuin ohjeesi prostituoitujen palvelusten käytöstä avio-onnen edistämiseksi.
(Koska et edes vaihda keittoöljyä, rasvaiset perunasi vaarantavat terveyden kaksinkertaisesti. Helvetti on TOISTOA - siitä kai voimme olla samaa mieltä.)
Taas kerran sitä kommentoidaan...
"Miten te ihmiset jaksatte soittaa samaa levyä vuodesta toiseen?"
Ihmiset ovat samoja kuin ennen vuotta 2001. Vain piispa on vaihtunut. Revi siitä!
"Millä oikeudella te kapinoitte Vatikaanin suuressa viisaudessaan meille nimittämää Piispaamme vastaan?"
Suuresta viisaudesta kuka tahansa meidän hiippakuntamme katastrofaaliseen tilanteeseen tutustunut pystyy vetämään oikeat johtopäätökset.
"Olen tullut siihen tulokseen, että asiat meillä Suomessa oat todella huonosti!"
VIHDOINKIN! Myönnät siis saman mitä me muut olemme täällä jo kauan sitten todenneet.
"Mikään ei ole enää pyhää! Ensin vaaditaan Aartsia takaisin (vaikka Piispamme on selkeästi sanonut hänen syyllistyneen raskaisiin väärinkäytöksiin), sitten vaaditaan Piispamme eroa ja viimeisimpänä puolustetaan transseksuaaleja!"
Ainakaan katolisella kirkolla ei ole mitään opetusta transseksuaalisuudesta. Se "opetus" on vain sinun omassa päässäsi.
"Mihin tämä hiippakunta on menossa?"
Kohti vararikkoa.
"En näe enää muuta mahdollisuutta kuin pyytää Opus Deiltä apua!"
Miksi ihmeessä? Hehän ovat vallan kahvassa kiinni jo nyt. Ja piispan mukana saavat lähteä.
"Piispamme näyttää olevan voimaton tämän pitkään jatkuneen kapinahengen edessä, siksi olisikin parempi, jos Opus Dei ottaisi ohjat käsiinsä ja laittaisi hiippakunnan ruotuun!"
Jäljelle jäävät 3-4 katolilaista (jos oppareita itseään ei lasketa) olisikin sitten helppoa laittaa "ruotuun".
"Ajat ovat kovat, ja silloin tarvitaan myös kovia otteita!"
Missä evankeliumissa tuo lukee?
"Ehdotankin, että niskuroijat ja huhujen levittäjät sekä muut kirkon nakertajat ekskommunikoidaan, jos ensimmäiset huomautukset eivät käytöstä paranna."
Missä kohdassa kirkkolakia tuo lukee?
"Sen jälkeen hiippakunnan talous paikataan jäsenmaksun pakollisuudella."
Niistä 3-4 katolilaisesta saatkin sitten irti hirmuiset jäsenmaksutulot.
"Ja mitä tulee transseksuaaleihin, niin toivon, että tässä asiassa palataan Kirkkomme hengen mukaiseen opetukseen!"
Mitä on "hengen mukainen opetus"? Ei kuulosta ainakaan katoliselta!
Kirkko on antanut Papeille ohjeet miten menetellään näiden sukupuolen muuttajien kanssa - ei ole sakramentit mahdollisia. Nyt kuitenkin monia hämää se että Kirkko ei puhu käyttäen sanaa transseksualismi vaan asia ilmaistaan muuten selittäen Pappien ohjeissa. Miksi Kirkko ei käytä sanaa transseksualismi? Koska Kirkko ei tunnusta että olisi sellaista tautia tai häiriötilaa jossa ihmisen kaksi sukupuolta olisi keskenään ristiriidassa koska Kirkon mukaan ihmisellä on vain yksi sukupuoli, se joka hänellä on jalkojen välissä syntyissään.
Muuten meni odotetusti tuo kirjoittamisesi, mutta ihmettelen ettet Perunamies keksinyt transeksuaaleista mitään värikäämpää sanottavaa. Alkaako usko hiipua vai joko alat kyllästyä omaan leikkiisi...
Olet väärässä. Kysy asiaa papilta.
Ja koska kyseessä ei ole ismi, sitä ei kai sanota ismiksi?
vaan tuossa Grecian sanoo asian juuri niin kuin se Kirkkomme opetuksen mukaan on. Vain maallinen maailma puhuu transeksuaaleista, Kirkko ei käytä tuota termiä missään eikä tunnusta että sellaista vaivaa tai häiriötilaa olisi olemassakaan. Selitys Kirkon kannalle tuossa edellä Grecianin postissa. Kiitos, Grecian.
laajemmin haluaisi piehtaroida niin ilettävän asian kimpussa? Eikö se riitä että tässä faktat kerrotaan ja Kirkkomme kanta asiaan? Ja olennaista on, että sukupuolen muuttelu estää Kirkon sakramenttien nauttimisen. Näin Kirkkomme opettaa ja on asiasta informoinut pappeja.
Jopa suuresti palvomassanne kirjassa nimeltä Katolisen kirkon katekismus puhutaan HOMOSEKSUAALISUUDESTA mutta ei sanallakaan transseksuaalisuudesta.
Kirkon oppia ei väännellä vain "vasemmalle" (vaikka vapautuksenteologit ovat valitettavasti aina kirkon hampaissa). Kyllä sitä piispat ja pikkuwróbelit väänteltevät ja muuttelevat yhtä lailla "oikeallekin". Kumpaakaan vääntelyistä en hyväksy enkä näe niiden välillä mitään eroa.
Vai estää sukupuolen "muuttelu" (nykytiede muuten käyttää ilmaisua: korjaaminen) sakramenttien nauttimisen? Kasteenkin? Korkeintaan avioliiton! Muu puhe on täyttä puppua.
Kysy sinäkin asiaa papilta, nuorempi hiippakuntalainen.
En yleensä vaivaudu kommentoimaan tällaisia alaarvoisia itseeni kohdistuvia heittoja, jotka seriffin olisi syytä sensuroida. Mutta nyt teen poikkeuksen.
Ensinnäkin toisen uskoon kohdistuvat arvioinnit ovat varsin epäkristillistä käytöstä. Ihmettelen, että sinä matalamielisesti alennut tällaiseen. no, omapa on asiasi ja häpeäsi.
Mitä tulee transseksuaaleihin, niin tarkoituksena ei ole 'keksiä' värikästä sanottavaa, vaan noudattaa Kirkomme oppia. Jokainen joka vähänkään viitsii ja vaivautuu ajattelemaan, tietää luonnostaan, ettei Kirkomme hyväksy sukupuolensa vaihtamista toiseen. Olen tyrmistynyt, että tämän asia on näin vaikea ymmärtää! Ja miten selvää asiaa yritetään vängätä toiseksi!
ei katekismuksessa mainita, koska kirkko ei tunnusta ilmiön olemassaoloa, sillä se edellyttäisi sex/gender -jaon hyväksymistä ja siitä katolinen kirkko ehdottomasti kieltäytyy. Transseksuaalien sakramenttiyhteys kyllä tuomitaan, mutta siis käyttäen kiertoilmauksia. Tässä listan konservatiivit ovat kyllä ihan oikeassa samoin siinä, että asiaa käsitellään pastoraalisissa ohjeissa.
ymmärtäneet lukemansa lukiessaan Vatikaanin papeille antamia ohjeita, niin vastaus lienee samoilla linjoilla nuoremman hiippakuntalaisen esittämän kannan kanssa. Katolinen kirkko ei todellakaan ole oikea paikka homoille, lesboille eikä transsukupuolisille, sen takaa kirkko omilla kannanotoillaan.
sukupuolta ei voi "korjata" ja samoin kirkon silmissä yritykset muuttaa syntymäsukupuolta toiseksi on raskas synti ja tässä "vastakkaisessa sukupuolessa" eläminen estää sakramenttiyhteyden. Älä minua syytä katolisen kirkon opetuksen epäinhimillisyydestä!
Sitten sun pitää mennä oikaisemaan pappia ettei ole tajunnut oikein miten asiat oikeasti ovat. Vaan mites mä luulen että sulla kantti ei kestä?
Pitemmän aikaa vain luin tätä palstaa, kun en jaksanut monista eri syistä kirjoitella.
Sen ainakin olen pannut merkille, että juuri sinä Perunamies, olet ollut täällä ensimmäisenä arvioimassa ja aliarvioimassa toisten katolista uskoa. Kaikki vähääkään kanssasi erimieliset ovat saaneet kuulla kunniansa siitä, etteivät he muka olisi aitoja katolilaisia, paaville uskollisia ja niin edespäin.
Pata kattilaa soimaan! Vanhempana tätinä saan kai joskus sanoa jotakin suoraankin.
Onpa teillä hankalaa. Maailmassa syntyy kuitenkin jatkuvasti lapsia, joilla on syntyessään molempien sukupuolien tunnusmerkit, siis ihan fyysisesti. Eikö heitäkään ole olemassa?
Näiden lasten sukupuoli etsitään enemmän tai vähemmän mutuun perustuvalla leikkauksella, ja pieleen menneitä arvauksia korjaillaan myöhemmin.
Poistuuko asia jos sen olemassaolo kielletään?
Olen ihan samaa mieltä. Katolisella kirkolla ei olekaan mitään "opetusta" transseksuaalisuudesta, toisin kuin jotkut täällä kirjoittavat haluaisivat ja kivenkovaa väittävät, siis valehdellen. He eivät voi näyttää ainuttakaan virallista dokumenttia, jossa kirkko sanoisi juuta tai jaata näistä lähimmäisistämme.
Kirkon kanta asiasta on täysin selvä! Mikä tässä transjutussa on niin vaikeaa? Johan sen nyt järkikin sanoo, ettei tuollainen mielettömyys ole sallittua.
Se, että tällaisia epämuodostuneita lapsia syntyy, ei mitenkään liity tähän! Puuttuhan sitä lapsilta syntyessään käsiäkin eikä silti suositella muille ihmisille käsiensä katkomista!
Maailmassa on myöskin paljon naisiin rakastuneita ja naisten kanssa seksiä haluavia. Silti tätä ei missään nimessä Kirkko suosittele kuin avioliitossa oleville miehille!
Asiat eivät tietenkään poistu kieltämällä niiden olemassaolo, mutta ei sitä syntiä tarvitse päin silmiäkään heittää! Eikä synnintekoon pidä koskaan ketään kannustaa! Synti on syntiä ja sellaiseksi se pitää voida sanoa! Tällainen liberaalilässytys on mennyt aivan liian pitkälle!
Edes suuresti ihailemasi ja palvomasi piispa Józef ei pysty osoittamaan YHTÄKÄÄN katolisen kirkkomme virallista dokumenttia, jossa transseksuaalisuudesta sanottaisiin juuta tai jaata. Sellaista ei yksinkertaisest ole!
Mainitsemasi "opetus" voi kyllä olla omassa päässäsi, katolisen kirkon opetusta se ei ole.
Olet taas vauhdissa.
Minä olen Piispan kanssa tästä puhunut. Keskustelu oli luottamuksellinen, joten en voi tässä käydä referoimaan sitä. Mutta sen verran voin sanoa, ettei transseksuaalisuus todellakaan ole mikään Kirkon tunnustama tila! Ja hoitoihin ei Kirkkomme todellakaan kannusta! Se on yksiselitteisesti Jumalan luomistyöhön puuttumista. Ettekö te näe, että jos Kirkko tunnustaisi tässä asiassa Jumalan erehtyneen, niin sittenhän erehdyksiä olisi voinut sattua myös muualla. Kenties homoillekin olisi vain vahingossa lipsahtanut vastakkaisen sukupuolen aivot, jolloin homouskin olisi hyväksyttävää. Minkäs sitä vahingolle voi! Varsinkin jos Jumala sen on tehnyt!
Sanonpa vain, että jos te tietäisitte sen mitä minä, niin moni asia olisi teillekin aika selvää. Ihan Aartsista lähtien.
valehteli sinullekin niin kuin meille?
Luottamuksellisesti tietysti.
Piispamme ei valehtele! Minä jos joku tämän tiedän. Nyt on pakko tehdä intiimi tunnustus menneisyydestäni, olen nimittäin aikoinani (ennen kääntymystäni) ollut autokauppias. Voin rauhallisin mielin tämän tunnustaa (Herraamme avuksi huutaen), että silloin tuli lipevästi huijattua ja valehdeltua suut ja silmät täyteen. Perheelle oli saatva leipää pöytään, lapset olivat pieniä ja vaimo kotona. Olen myynyt käytettyjä autoja, jotka olivat päällisin puolin kiillotettuja, mutta täysin sekundaa sisältä. Kitillä korjailtiin helmoja ja maalia päälle.
Tarkoitukseni on siis sanoa, että silloinen paatunut minä valehteli ja huijasi. Tunnen kilometrien päähän omasta kokemuksestani jokaisen valehtelijan ja huijarin. Piispamme Josef on rehellinen mies! Tämän voin vakuuttaa. Hänellä on herkkä, vilpitön sydän, joka on monien murheiden raskauttama. Hän kokee suurta ahdistusta hiippakuntamme sekasortoisesta tilasta, jolle hän ei Jumalan miehenä ja rehellisenä ihmisenä voi tehdä mitään.
Suosittelisin vielä kerran teitä Aartsin ystäviä kysymään Aartsilta suoraan, mitä kaikkia piispan ohjeita hän on jättänyt noudattamatta. Epäilen, ettei Aarts ole kertonut teille koko totuutta. Hän vain leikkii marttyyria. Kuten Piispamme on sanonut; meillä jokaisella on oikeus hyvään maineeseen. Eikö tämä kerro jo teille sen, että Piispamme kädet ovat sidotut? Hän ei kerrassaan voi kertoa tällaisia asioita julkisesti!
vastatkoon sinulle joku muu.
En enää jaksa.
Tämä on vastaus transseksuaalisuus-asiasta Perunamiehelle, mutta en kirjoita sitä siihen ketjuun, koska perunakellarin valtias voisi poistaa viestini.
Olen taas kerran ajatellut valittaa piispasta nuntiukselle. Syy: hän EI NOUDATA kirkkomme opetusta, vaan jatkuvasti pistää sitä omalta kannaltaan "paremmaksi".
Tuoreessa muistissa ovat seuraavat piispan kannanotot, jotka tarkastukseni jälkeenkään EIVÄT ole katolisen kirkon opetusta:
1. Homoudesta voi "parantua".
2. Ehkäisyvälineet ovat itsessään pahoja.
3. Transseksuaalit eivät voi liittyä kirkkoon eivätkä nauttia sen sakramentteja (lainaan nyt Perunamiestä, tunnetusti piispalle kuuliaista hahmoa).
4. "Luonnollinen salaisuus" estää totuuden kertomisen (vrt. isä Jan).
5. Rekisteröidyt parisuhteet rikkovat perheet.
yms.
Minusta kirkon opetus on kirkon opetusta ja sillä sipuli. Ei ole oikein väännellä sitä mihinkään suuntaan, ei oikealle eikä vasemmalle. Omat mielipiteet ovat eri asia. Mutta kaikissa näissä asioissa piispa Józef ei olekaan väittänyt esittävänsä omia mielipiteitään, vaan kirkon "opetusta", jota ne eivät siis edusta.
Mitä sanotte, te muut? Onko meillä pointti?
on aivan eri asia kuin transsukupuolisuus. Intersukupuolisuus on fyysinen sukupuolikehityksen häiriö, transsukupuolisuus taas useimmissa tapauksissa lähinnä psykoottistasoinen identiteettihäiriö (ongelma siis fyysisen sijasta mentaalisella puolella).
Katoliselle kirkolle intersukupuolisuus (se, että henkilön biologinen sukupuoli on määrittelemätön: molempien sukupuolten tuntomerkkejä genitaaleissa tai sillä tavoin epämuodostuneet primaarit sukupuolituntomerkit, että on vaikea tietää tuleeko vastasyntynyt tai pieni lapsi - tuleva aikuinen - tulkita tytöksi vai pojaksi) ei ole samalla tavalla periaatteellisella tasolla ongelmallinen katoliselle kirkolle kuin transsukupuolisuus.
Kirjoittajat ovat sikäli ihan oikeassa perusteluissaan, että transsukupuolisuus määritellään (yksinkertaistaen): ihmisen gender (sosiaalinen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti) on ristiriidassa hänen sex-sukupuolensa (biologinen sukupuoli) kanssa. Katolinen kirkkohan tunnetusti vastustaa feministisestä teoriasta peräisin olevaa ajattelua sukupuolesta sex/gender-systeeminä (tämä katolisen kirkon kritiikki ja vastustus vahvistettiin viimeksi feminismiä suomivassa Mieheksi ja naiseksi -asiakirjassa... vai mikä sen nimi nyt oli, tiedätte mihin asiakirjaan viittaan, tähän varsin tuoreeseen, jossa katolinen kirkko haukkui ns. gender-feminismiä suurena vihollisenaan). Katolinen kirkko pitää edelleen kiinni siitä, ettei ole kahta eritasoista sukupuolta, vaan ihmisen sukupuoli määritellään biologisen sukupuolen nojalla eikä sitä saa ns. korjata (kansankielisesti "muuttaa"). Perustelu kirkon kannalle on juuri tuo ajatus, ettei voida puhua sexin ja genderin ristiriidasta, tästä syystä transsukupuolisuus on katoliselle kirkolle niin huomattava periaatteellinen ongelma ja tästä seuraa se, ettei ilmiötä myönnetä todella olemassa olevaksi (eli sanaa transseksuaalisuus ei katolisissa dokumenteissa suostuta käyttämään, vaan hoidot yms. transsukupuolisena eläminen tuomitaan käyttäen kiertoilmauksia.
Tästä syystä, jos kysyt tutulta papilta: "mitä katolinen kirkko opettaa transsukupuolisuudesta?", voit hyvin saada harhaan johtavan vastauksen: "ei mitään", sillä sanaa ei mainita, mutta kiertoilmauksin papeille suunnatuissa ohjeissa Vatikaani on moneen kertaan tehnyt selväksi, että transsukupuolinen ja hoitoihin osallistuva tai sukupuolensa ns. korjannut ei ole sakramenttien piirissä. Voi hyvin olla (tai on itse asiassa suorastaan todennäköistä), että kaikki papit eivät todellakaan ole edes oivaltaneet, mistä ilmiöstä Vatikaanin kukkaiskieliset ohjeet puhuvat! Sekin on totta, että Vatikaani on vahvistanut, että naisesta mieheksi leikkaus- ja hormonihoidoin korjattuja trans-miehiä ei missään oloissa voida hyväksyä pappiskoulutukseen ja vihkiä papeiksi.
katolinen kirkko tuomitsee kyllä transsukupuolisten osallistumisen sakramentteihin, tämä tapahtuu papeille suunnatuissa pastoraalisissa ohjeissa välttäen visusti koskaan käyttämättä termiä transsukupuolisuus/transseksuaalisuus. Asia ilmaistaan aina kierrellen, peitetermein, tuota kirkolle ongelmallista termiä käyttämättä. Toisessa viestissäni selitän kirkon (ongelmalliset) perustelut tälle. On myös muistettava, että intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus on kaksi eri ilmiötä. Myös kirkon asenne näihin sukupuolikehityksen häiriöihin on erilainen.
jotta saat tietää, mitä kirkko asiasta papeilleen komentona kertoo, sinun on tiedettävä, miten noita pastoraalisia ohjeita tulkita, sillä periaatteellisista syistä katolinen kirkko ei koskaan kirjoita mitään aiheesta transseksuaalisuus - tuota käsitettä mainiten. Samasta häiriötilasta ja sen vaikutuksesta henkilön oikeuteen päästä sakramenteille kirjoitetaan kyllä, mutta kiertoilmauksin. Ystävä hyvä, tätä juuri on katolisen kirkon vallankäyttö ja politikointi!
Suurelta osin asian ongelmallisuus liittyy katolisen kirkon käymään (toivottomaan) sotaan feminististä teoriaa ja yhteiskunta-analyysia vastaan. Sanon kaikilla niillä tiedoillani, joilla minulla on naistutkimusta opiskelevana kundina, joka syntyi katoliseen perheeseen.
että nuo äärikonservatiivisen - vai sanoako pikemminkin änkyrätraditionalistin - piispamme "opetukset" ovat uskollisia juuri sille katolisen kirkon opetukselle, jota mainitsemiasi yhteiskunnallisesti ja sukupuolipoliittisesti katoliselle kirkolle vaikeita asioita koskien virtaa nykyisin Vatikaanista. Tuota samaa excrementumia, mistä piispa Wrobel noista asioista tässä hiippakunnassa levittää, levittää katolisen kirkon lobbaus Euroopan parlamentissa ja kaikin mahdollisin keinoin globaalissa mittakaavassa. Katolinen kirkko on kauan sitten joutunut sellaisiin käsiin, että ikävä kyllä piispa Wrobel opettaa juuri ja nimenomaan nykyistä katolisen kirkon opetusta. Hän on johtajien suosiossa juuri tuosta syystä. Näin huonosti ovat asiat. P.S. Nuntius allekirjoittaa kaiken tuon mitä katolisen kirkon johto levittää. Sen hän on itse tehnyt selväksi kannanotoissaan. Jos näin ei olisi, ei hän olisi nyt nuntius. Sitä paitsi hän suojelee kaikin tavoin ja kaikin voimin piispa Wrobelia ja pitää yllä suhteita Vatikaaniin pitämällä Wrobelin Helsingin hiippakunnan piispana kaikilla niillä keinoilla, jotka hänellä on käytössään.
Tilanne on toivoton, ystävä hyvä.
On, on pointti! Voisi siihen lisätä vielä sielunhoidon rajallisuuden.
tästä olin kerran kirjoittanut - keskusteltuamme nuntiuksen kanssa suurin toivein - ettei nuntius saha sitä oksa, jonka päällä hän istu.
Sainkin siitä vihavyöryn päälläni mutta olin oikeassa.
Viimeinen lauseesi ei ole pessimismi.
Se on monessa (viidessä vuodessa) liemessä kypsynyt realismi.
Valitettavasti.
Oikeassa olet. Ja nuntiukseen sopii vanha sanonta, jonka mukaan "ei korppi korpin silmää noki". Se on muuten fiksu kaveri tuo Kerkko!
Olen epäilevällä kannalla valitusten suhteen, vaikka itse olen lähettänyt niitä peräti kaksi kappaletta. Kotiin tulee takaisin virallinen vastaus kirjeen saapumisesta, missä ei sanota käytännössä yhtään mitään.
Jotkut puhuvat jatkuvasti nuntiukselle valittamisesta, toiset eivät usko siihen ollenkaan. Toisaalta kirjoittamalla on tullut ainakin TEHDYKSI jotakin. Missä on se kultainen keskitie?
silloin ei voi olla keskitie. Muuten se on ampumista ja ohi, sanoo.
Nyt kun on keskusteltu nuntiuksen kanssa, minä tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että kun sanottavat on sanottu, kirjoitettavat on myös kirjoitettu, uudelleen kirjoittaminen ei auta enää. Ellei jotakin järisyttävä tapahdu. Tähänkään asti mikään ei auttanut.
Vai oliko niistä apua?
Nuntiukselle tilanne on jo täysin selvä.
Ja sekin, mitä hänen pitäisi tehdä.
Mutta kun hän on nuntius ja se toteamus on tyhjäntävä.
Mitään ei tapahdu.
Nyt on kaikki piispasta kiinni ja sekin on kaksipiippuinen juttu.
Joko hän alkaa todella kyllästyä tähän tai nuntiuksen rohkaisemana......taas ei tapahdu mitään.
Jaha. Että näin. Kuulkaapa nyt ääriliberaalin linjan edustajat, mitä Kirkkomme opettaa näistä asioista. Ensinnäkin, homoudesta voi parantua, kunhan vain rukoilee tarpeeksi. En sano, että se kaikkein paatuneimpien kohdalla on mahdollista, mutta ainakin sellaisten, jotka ovat 'vähän' homoja.
Kirkkomme tekee yhteistyötä mm. Aslan- nimisen järjestön kanssa, joka eheyttää homoseksuaaleja. Parantumisprosentti on toiminnanjohtajan mukaan 15-75%, joten kaikilla on ainakin toivoa! Aslanin johtohenkilöt ovat entisiä homoseksualisteja. Tämä ei ole mitään juoruilua, vaan he itse ovat asian rehellisesti kertoneet. Maailmalla Kirkkomme tekee monien ex-gay-järjestöjen kanssa vastaavaa yhteistyötä.
Ja ajatelkaapa nyt hyvät ihmiset sitäkin, että eheytymällä heteroksi, jokainen homoseksuaali saa kaipaamansa läheisen ihmissuhteen ja voi mennä naimisiin! Ette kai tekään halua olla tuomitsemassa homoja Kirkkomme opetuksen mukaiseen yksineloon siveydessä ja puhtaudessa? Yksinään eläminen ilman parisuhdetta olisi ainakin meikämiehelle ylivoimainen taakka! En haluaisi sitä kenellekään, jos asiaan vaan voi vaikuttaa! Ja voihan siihen, rukouksen parantavaa voimaa ei koskaan pidä aliarvioida!
Kertokaapa siis minulle, että miten on, kumpaa TE suosittelisitte seurakuntanne homolle, a) eheytymistä ja sen kautta avioliittoa vai b) ikuista sinkkuelämää ilman suhteita? Minulle vastaus on ainakin hyvin selvä!
Ehkäisyvälineet taas ovat murhaa. Tässäkin Kirkkomme opetus on selvää. Uudelle elämälle täytyy olla aina avoin- tämänhän me lupaamme papille jo naimisiin mennessämme.
Transasia on loppunkäsitelty. Kirkon ovet ovat aina katuville syntisille avoinna, mutta katumattomilla ei ole ehtoolliselle mitään asiaa.
"...Ensinnäkin, homoudesta voi parantua,..."
Mitä ihmettä taas kirjoittelet. Oletko tosissasi vai pelleiletkö, ei kai kukaan voi v. 2006 noin kirjoitella. Kun olet noin viisas mies niin kerro mikä on ko. taudin tautiluokitus tms.
Kernaasti vastaan, kun oikein kysytään! Homoudesta todellakin voi parantua, tästä Aslan on elävä esimerkki! Maailma on täynnä ex-gay organisaatioita, jossa rukouksen voimaan ja Jumalaan on turvattu ja luotettu. Homous on persoonallisuuden häiriötila, joka on liberaalin lainsäädännön vuoksi poistettu ensin Suomen rikoslaista ja sitten tautiluokituksesta.
Ensinnäkin, jos homous ei olisi häiriötila, niin silloinhan se olisi luonnollinen tila. Ja jos se taas olisi luonnollinen tila, niin Kirkonhan täytyisi hyväksyä se! Tätäkö sinä ajat takaa?
Minä en halua, että Ilmari ja Jalmari vihitään eteläpohjalaisen perintöryijyn päällä ja papin aamenella siunataan. Tässä olen legendaarisen ajattelijan Sulo Aittoniemen kanssa samoilla linjoilla. Haluaako hiippakuntalainen tätä sitten? Ajatelkaapa nyt oikein, kun kaksi isoa miestä mustissa nahoissaan seisoisi vihittävänä Henrikin Katedraalissa! Yhdessä siinä sitten ehtoolliset nautittaisiin ja avio-onnea toivoteltaisiin. Tähän se menee, jos liberaalille suuntaukselle ei laiteta stoppia! Ei kristitty ihminen tällaista halua. Kertokaapa te muut katolilaiset, tätäkö te haluatte?
Olen ollut katolilainen koko ikäni, reilusti yli puoli vuosisataa. Koko sen ajan olen asunut Suomessa. Luulen, että minulla on siksi kanttia verrata nykytilannetta entiseen.
Hyvä yhteishenki, joka kerran leimasi kirkkomme elämää, on hävinnyt kokonaan. Sitä on jäljellä vielä joissakin seurakunnissa ja yhdistyksissä, kuten teresoissa. Hiippakunnan tasolla se on mennyt.
Kun piispa Cobben (jota kutsuttiin joskus muuten suomalaisittain Villeksi) tai piispa Verschuren vierailivat seurakunnissa se oli aina suuri juhla. Oli ilo ja kunnia tervehtiä piispaa, kuunnella hänen saarnojaan ja keskustella kahvikupposen ääressä hänen kanssaan. Piispan vierailut olivat sellaisia kohokohtia.
Katolilaiset tunsivat toisensa ja mielellään auttoivat toisia. Käännynnäisiä opastettiin kirkon elämään ja maahanmuuttajia yritettiin auttaa parhaimman mukaan. Ensin tulivat chileläiset, sitten vietnamilaiset. Kirkkomme oli parhaillaan kuin yhtä suurta perhettä, jossa piispa oli se 'kokoava voima'.
Mielestäni piispa Wróbel ei tahdo olla täällä ollenkaan. Hän ei ole kiinnostunut meistä eikä meidän perinteistämme, historiastamme eikä meille rakkaista asioista. Hän ei kunnioita meitä. Stelliksen järjetön nimenmuutos viestii sellaisesta.
Miksi hän on täällä edelleen? Vuosien saatossa täällä on ollut käymässä montakin pappia, jotka ovat parin vuoden kuluttua havainneet sen, etteivät täällä viihdy, ja lähteneet pois. Miksi piispa ei voisi tehdä samaa? Minusta voisi. Tunnen sääliä piispaa kohtaan. Se, että hän on täällä oman tahtonsa vastaisesti, tuntuu pahalta. Se suorastaan paistaa läpi. Tulokset ovat sen mukaisia ja hiippakunta hajallaan.
Kannatan, Lilli, sinun ajatuksiasi. Olisi juuri piispan edun mukaista, että hän vain lähtisi.
Vaikka olen liittynyt kirkkoon aikuisemmalla iällä, n. 20 vuotta sitten, pystyn tekemään ihan saman havainnon.
Positiviinen, yhdistävä ja rakentava yhteishenki on mennyt ja sen tilalla kaikki vain syyttelevät toisiaan (terveisiä Perunamiehelle, proPiispalle ja Grecian2000:lle).
Nyt tarvitaan piispa, joka osaisi yhdistää meidät taas!
Lainaus: 'Nyt tarvitaan piispa, joka osaisi yhdistää meidät taas!'
Vastaus: Seurakuntaa ja sen elämää viime vuosinakin seuranneena, voin sanoa, ettei näin riitaista ja kapinahenkistä sakkia yhdistämään riitä mikään Piispa! Kyllä se rauha ja rakkaus asuu ihan teidän kaikkien omissa sydämissänne, jos se nyt ylipäänsä missään asuu. Ei kukaan Piispa voi sitä teille väkisin tuoda. Te olette kuin pikkulapset hiekkalaatikolla, tyytykää nyt vain osaanne ja siihen, ettette voi valita oman maun mukaan Piispaa Suomeen. Meille on hyvä Piispa annettu, kiitos Jumalalle hänestä!
En ole koskaan epäillyt Piispamme Josefin kykyjä johtaa hiippakuntaa. Hän on varsin pätevä mies, kun samanaikaisesti pystyy hoitamaan professuuriaan Puolassa. Tuohon ei moni pystyisi! Mutta hänkään ei voi teidän koville ja paatuneille sydämillenne mitään, jos te ette halua kapinanapinaanne lopettaa. Josef on rakkauden asialla!
"Seurakuntaa ja sen elämää viime vuosinakin seuranneena, voin sanoa, ettei näin riitaista ja kapinahenkistä sakkia yhdistämään riitä mikään Piispa! Kyllä se rauha ja rakkaus asuu ihan teidän kaikkien omissa sydämissänne, jos se nyt ylipäänsä missään asuu."
Näin on, voiskos sen enää paremmin sanoa.
huomasitko?
miten "erinomaisesti" hän hoitaa monia, hänelle "luotettuja" virkojaan.
Nyt oli kyllä naurussa pidättelemistä!
Hän oli varsinkin isä Janin asiassa.
Kuvittele Perunamies, millainen olisi tilanne täällä jos hän olisi kokopäiväpiispa!
Puolella tehollakin hän pystyi hajoittamaan ehjän hiippakunnan, karkoittamaan paimenen joka edellisen PIISPAN aikana hoiti kaikki asiat.
Inhimillinen mielikuvituskaan ei pysty kuvittelemaan sitä, mitä tämä piispa olisi voinut saada aikaan olemalla koko ajan täällä.
Tästä, vain tästä Puolalle kiitos.
Siis vain siitä, mikä ajankäyttöön tulee, ei muusta!
Minä jäin taas kakkoseksi. Minä ulvoin melkein naurusta. Ensin siksi mitä pottumies laittoi ruutuun, sitten kun Sinä lause lauseelta naulasit hänet kiinni omaan tekstiinsä.
Kyllä tämä elämä ahdistuksen keskelläkin on hauskaa. Hyi hitto, kiitos Ajatteleva hauskoista hetkistä, lisää!
Kyllä nämä sivut on pakko jotenkin säilyttää seuraaville, jottei......
Kerta kaikkiaan niin hienosti, viisaasti ja totuudellisesti tuossa kirjoitit, veli että voin vain liikutuksen kosteus silmäkulmassa todeta että tuohon ei ole mitään lisäämistä. Sinä sen sanoit!
Ja toden totta paatuneita ovat ne jotka eivät omaa Piispaansa kykene poikien tavoin kunnioittamaan ja rakastamaan. Piispamme on rakkauden asialla ja ennen kaikkea Piispamme on Katolisen Kirkon asialla! Sellainen pitää Piispan ollakin, joka muuta vaatii taitaa olla pahemman kerran väärässä paikassa Kirkossa ollessaan.
Rauha ja rakkaus, olet niistä oikeassa. Ja aloita muuten itsestäsi niin saatat yllättyä.
Luin taas noiden Perunamiesten ja muiden kirjoituksia, jotka haluavat vain viedä keskustelun pois itse asiasta. Asiaa kirjoitti nyt Kaardemummi. Tosiaan, hyvästä yhteishengestä on jäljellä enää kauniit muistot.
Luulisi, että niinkin pienessä hiippakunnassa kuin omassamme piispalla olisi lopulta vähän työsarkaa. Sitäkin tärkeämpää olisi hyvän (ja saanko sanoa: kristillisen) yhteishengen luominen ja ylläpitäminen.
Sellainen ei vain onnistu, jos pappeja lähetetään maanpakoon, jos meille rakkaiden paikkojen nimiä vääristellään, jos keskustelu kielletään, jos katolilaisia aliarvioidaan, jos mielivaltaisuus on arkipäivää.
Luottamus on sikäli paha asia, että jos se menee, sitä ei hevin saa ansaituksi takaisin. Tässä on piispan tragedia.
Kyllä te olette kovia liioittelun valheellisella saralla! Ai, että nyt on pappeja (monikossa) maanpaossa??? Rakkaiden paikkojen nimiä vääristellään (taas monikossa), keskustelu kielletään (miten niin??)
Miten teidän kanssa voisi päästä mistään yhteisymmärrykseen, kun tahallanne vääristelette faktoja! Kyllä Piispa on teidän edessänne täysin voimaton, kenenkään rakkaudettomaan elämänasenteeseen ei edes Piispamme Josef voi vaikuttaa. Ja silti vaaditte häntä luomaan yhteishenkeä! Tämä on niinsanotusti Mission Impossible!
Piispa ei estä Jan Aartsin Suomessa asumista, hänellä ei ole siihen valtuuksia. Suomi on demokraattinen maa ja jos Aartsilla on lupa-asiat viranomaisten kanssa kunnossa, kukaan ei voi häntä estää! Olen jo aiemminkin todennut, että Piispalamme on tärkeämpääkin tekemistä kuin eläkeikäisen Aartsin menemisten kyttääminen!
Stella Marisin nimen vaihtaminen ei ollut Piispamme idea, vaan Birgittalaisten. Piispa ainoastaan siunasi heidän päätöksensä. Nyt kun Stelliksen toiminta on totaalisesti muuttunut ja uudet tuulet puhaltavat, niin onhan aivan luonnollista, että nimenvaihdollakin symbolisoidaan tätä muutosta! Tämähän rinnastuu siihen, että kun k-kauppa Markunvalinta vaihtaa omistajaa, niin samalla nimikin vaihtuu S-market Kaisankeitaaksi. Mutta tietenkin jos kaikesta haluaa Piispaamme syyttää, niin kyllähän niitä syitä löydetään! Teidän syytöksenne ei vain enää ole kovin rehellisellä pohjalla!
Kuule Perunamies.
1. Piispan ei tarvitse enää "kytätä" isä Janin perään. Hän on jo sakraalisessa mielessä mitätöinyt häntä täällä Suomessa. Kiitos myös ympärillä vilisevistä "hyvistä" neuvonantajista.
2.Jos piispa, siis sanon vielä kerran, jos hän ei olisi nähnyt Stella Mariksen nimenmuuttoa tarpeelliseksi, hän ei yksinkertaisesti olisi suostunut siihen. Sisaret ehdottivat, piispa SUOSTUI.
3. Sanot, että vääristellään asioita. Me vain luettelemme ne. Apropos, vääristely. Voisitko sanoa, miksi piispa "vääristeli" totuutta isä Janin kielletystä messunpitemisestä Kouvolassa?
Nyt olin tosi ilkeä koska sinulla nyt ei ole vähäisintäkään mahdollisuus inttää vastaan. On nimittäin kymmeniä todistajia. Siis, Perunamies, kuinka on se vääris..., eikun suoraan: VALEHTELEMISEN laita?
Kuuntelen sinua Perunamies......
Taas on perunamuusissa setvimistä. Sanon vain sen, että asioiden vääristelijät löytyvät ihan muualta kuin tältä forumilta. Katsokaa vaikka hiippakunnan osoitekirjan etusivuja.
Perunamies, Grecian ja ProPiispa syyttele toisiaan, hehän ovat veljiä keskenään!
tuo pieni trio rupeaisi riitälämään keskenään.
Sillon maailmanpyörät....jne.
Jo nimimerkkini kertoo, että olen suhteellisen tuore katolisen kirkon jäsen. Olen liittynyt siihen piispa Josef Wrobelin kaudella.
Yksi ensimmäisistä havainnoistani oli hyvän yhteishengen puuttuminen. Joskus muistelen kaiholla entisen ev-lut. seurakuntani rientoja ja yhteishenkeä. Oli grilli-iltaa, tapaamisia, seurakuntailtoja, konsertteja. Nykyään kirkkoni tarjoaa minulle oikeastaan vain messuja ja tilaisuuden ripittäytyä. Se on minulle tärkeää, mutta se ei voi olla kaikkea. Kaipaan yhteisöä. Etsin sellaista Opus Deistä sillä seurauksella, että melkein erosin kirkosta. Enää en etsi.
Piispa Josefin kauden riidat ja riitelyt ovat lamauttaneet katolilaisten yhteishengen. Siinä on ollut yhtenä syypäänä juuri Opus Dein ja sen langettamat "tuomiot" eri papeista (joihin ei saa luottaa) ja maallikoistakin.
Miksei meillä ole mitään yhteistä? Jokin maanantaiklubi voisi olla kiva, mutta olen silloin töissä. Teresat tuntuvat minua vanhempien naisten kokoontumisilta, fransiskaaninen yhteisö liian eksoottiselta, dominikaaneja en tunne. Minusta seurakunnan pitäisi järjestää jotakin. Nykytilanteessa se voi olla vaikeaa, sillä heti kun "eri ryhmiin" kuuluvat katolilaiset kokoontuvat, alkavat riidat.
En osaa vaatia piispan vaihtumista. Mutta alan vähitellen sitä toivoa, jotta tilanteemme kääntyisi parempaan tai ainakin normaaliksi.
totuuden selviävät ajan puutteessa.
Näin vaan Sinullekin alkaa hahmottua kuvaa, jonka pelkestään ihmettelämisestäkin kysyjiä moititaan huono-uskoiseksi, kapinoivaksi. Kun sitten kritiikki voimistuu ja saavuttaa lakipisteensä, silloih heistä tulee heidän mukaan (en uskallakaan kirjoittaa!) Katkirkkolaisia!
Tilanne silti samana pysyy.
Ja Katkirkko myös.
Muista noina heikkoina hetkinä risukasan ja auringon suhdetta.
Jaksamista!
"....sillä heti kun "eri ryhmiin" kuuluvat katolilaiset kokoontuvat, alkavat riidat."
No, ei 100 prosenttisen varmasti ala riidat. "Riitelyä" on vain tällä palstalla, eikä se suinkaan merkitse sitä, että ihmiset riitelisivät yhteisissä tapaamisissa ynnä muissa tilaisuuksissa olivatpa he sitten mitä mieltä tahansa mistä tahansa.
"Miksei meillä ole mitään yhteistä? Jokin maanantaiklubi voisi olla kiva, mutta olen silloin töissä. Teresat tuntuvat minua vanhempien naisten kokoontumisilta, fransiskaaninen yhteisö liian eksoottiselta, dominikaaneja en tunne. Minusta seurakunnan pitäisi järjestää jotakin."
Olisikohan nyt kuitenkin niin, että taitaa olla hieman omastakin aktiivisuudestasi kiinni osallistutko vai et eri tilaisuuksiin ym. Ei sinua kukaan tule kädestä vetämään minnekään, ellet itse ala toimia. Fideksessä esim. jatkuvasti ilmoitellaan, milloin mistäkin tapahtumasta.
- on oopperailtoja, on karnevaaleja, on erilaisia matkoja ja retkiä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, on Caritaksen ilmoituksia sen toimintaan tutustumiseksi, Teresoihinkin kuulema kaivattaisiin lisää jäseniä etc.
Eli toimintaa on pilvin pimein, ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta vaikertaminen.
Pyhän Henrikin Seura ja Suomen Caritas.
Sitoutuneita ovat: SCJ-maallikot, mainitsemasi Maallikkofransiskaanit OFS ja Maallikkodominikaanit OP,
Birgittalaisjärjestön maallikko-oblaatit Obl OSsS,
pyhän Benedictuksen sekulaarioblaatit OblSB, Karmeliittamaallikot OCDS.
Teresa ry:stä tiedän, ettei siellä ole yksinomaan "vanhoja naisia"! Siellä kaikenikäiset naiset ovat iloista joukkoa. Kannattaa käydä katsomassa.
Luettelemasi porukat ovat kaikki erilaisten sääntökuntien maallikkoryhmiä. Minulla ei ole kutsumusta sellaiseen sitoutumiseen. Eikö lisäksi useimmilla niiden jäsenistä ole jonkinlaiset lupaukset?
Kaipaisin enemmän yhteisöllisyyttä seurakunnissa! Onko vaatimukseni mahdoton?
Sinun on parasta kysyä omassasi, onko siellä jokin vapaamuotoinen kokoontumistapa.
Huom. Jos olet laulutaitoinen, voisit ilmoittautua kuoroon. Tai jos haluat olla todella yhteisöllinen, ilmoittaudu kirkkokahvien keittäjäksi. Marian srk:ssa Teresat järjestävät kahvivuorot.
Ja toinen huom. Yhdistykset (P. Henrikin Seura, Suomen Caritas, Teresa ry) ovat tavallisia yhdistyksiä, eivät minkään sääntökuntien maallikkoryhmiä. Ei niihin sitouduta kuin kenties taitojensa mukaan työtä tekemällä tai saapumalla kuuntelemaan esitelmää - ja jäsenmaksu on tietenkin maksettava.
Voisiko teidän muiden mielestä piispalle vihjaista sitä, että eropyyntö olisi hänen (viimeinen?) mahdollisuutensa poistua tästä maasta selkä suorana ja pää pystyssä? Miten siitä voisi vihjaista?
Jotta vois edes hienovaraisesti vihjailla, henkilön, jolle se olisi tarkoitettu, pitäisi olla kommunikoiva, kuunteleva, tietyssä mielessä myös vastaantulevaa persoona.
Pitäisikö vielä jatkaa syitä, jotka eivät ole olemassa?
Miten vihjailet sellaiselle henkilölle, joka näkee ainoastaan vihollisia kohtelian anomuksen alla olevassa nimiluettelossa?
Kyllä näiden vuosien aikana on "vihjailtu".
Tulos?
Ollaan edelleen jamassa.
Hänen täytyy todella väsyä, saavuttaa hänen oma kipupisteensä jonka jälkeen ei ole muuta kuin vedota terveyteen.
Ratkaisu on omassa kädessään, me emme halua pitkittää tätä - kuulemma jo alkanutta - henkistä väsymistä.
Ulkopuolinen kunniakin säilyisi.
Muistakaamme myös häntä ympäröiviä "neuvonantajiakin", hänen ns. henkilääkäreitään.
En näe muuta kuin vaan jatkaa näin, kuten tähänkin asti vaikka kuinka toivottomalta se kuulostaakin. Kuuntelen jos on ideoita.
Kirkkokahvien jälkipuheilla yksi tuttavani esitti taannoin mielenkiintoisen ajatuksen. Piispa voi itsekin olla uhri. Tuttavani mukaan asiat menivät suunnilleen seuraavasti.
Opus Dei etsi Puolasta sellaisen professorin, jonka kädet ovat täynnä työtä yliopistotyössä. Sitten hänet lähetetään osa-aikapiispaksi Suomeen. Sellainen on Opus Deille helppoa, kun sen vaikutusvalta on tai ainakin oli melkoisen suuri Vatikaanissa.
Osa-aikapiispan aikana Opus Dei pystyy sitten pönkittämään omaa vaikutusvaltaansa ja valmistella sitä, että se aikanaan ottaa koko hiippakunnan haltuunsa. Mikä voisikaan olla kirkkaampi kruunu sen päässä kuin kokonaisen EU-maan läänitys? Mahdolliset vastavoimat ja kilpailijat vain ulkomaille (isä Jan, isä Tuomo...) ja Opus Dei saa myllertää vapaasti. Tuloksen tuntevat kaikki.
Saman teorian mukaan isä Teemu siirrettiin pois Henrikistä rangaistuksena siitä, että hän oli vuosien varrella varoittanut ihmisiä liian aikaisesta liittymisestä Opus Deihin.
Tuttavani mukaan piispa on vain Opus Dein uhri. Itse en ole tästä niin varma, mutta kyllä kuulostaa mielenkiintoiselta, eikö vain?
Mielenkiintoinen teoria tosiaan, Kaardemummi! Opus Dei on sellainen sylttytehdas, ettei mikään enää pääse yllättämään.
Sanotaanko näin: ei savua ilman tulta...
Käsittääkseni isä Tuomo lähti ulkomaille ihan vapaasta tahdosta ja olisin valimis lyömään vetoa siitä, että hän olisi lähtenyt vaikka piispana olisi ollut isä Jan.
En usko, että Opus Dei olisi suuresti vaikuttanut nykyisen piispan valintaan, vaan luulen että siinä painoi kansalaisuus ja sääntökunta aika paljon.
On kuitenkin täysin selvää, että nykyinen tilanne suosii Opus Deitä ja he pyrkivät varmasti ottamaan kaiken hyödyn tilanteesta irti. En yhtään ihmettelisi sitä, jos Opus Dein taholta oltaisiin vakuuettu piispa Josefille, että hän voi huoletta jatkaa professorina pikkuyliopistossaan ja he (Opus Dei) pitävät sitten huolta hiippakunnasta.
Minusta tästä on nähtävissä niin selviä merkkejä, että ei ole epäilystä siitä kuka todellisuudessa johtaa hiippakuntaamme.
että moni asia muuttuisi hiippakunnassamme parempaan suuntaan, jos piispa luopuisi professuuristaan ja keskittyisi hiippakunnan asioiden hoitoon.
Tilanne mutkistuisi silloin dramaattisesti. Piispalle olisi vastassa tämä samaa räyhäjengi ja lisäksi opparitkin kyttäisivät - kyllä - piispaa, meneekö kaikki heidän suunnitelmiensa mukaan. Sitten meillekin tulisi uusi "työkenttä", opparit nimittäin.
Muodostuisi silloin klassinen, hyvin vaarallinen triangeli.
Opus Dei.
Piispa. (ellei hän herää unestaan)
Ja me.
Sitten vasta alkaisi varsinainen kello viiden tee.
menee jutut ns. yli äyräiden. Kyllähän nuo ns. kirkkokahvijutut tiedetään.
Minä puolestani luulen, että silloin kaikki kääytyisi parempaan suuntaan lähes itsestään. Piispalla olisi aikaa opetella Suomen kieltä, ja vierailla seurakunnissa, ottaa vastaan seurakuntalaisia ja keskustella heidän kanssaan. Tätähän tekin haluatte: keskustelua. Ettehän tekään rähise ihan rähinöinnin ilosta.
Samalla piispa sitten ottaisi hiippakunnan johdon omiin käsiinsä ja palauttaisi Stella Marisin nimen ennalleen, siirtäisi pappiskanditaatit pois Opus Dein seminaarista ja rupeaisi harrastamaan sauvakävelyä ja venyttelyä ja notkistuisi sen verran jotta kiirastorstain jalkojenpesu onnistuisi. Tämän jälkeen suurin osa hiippakuntalaisista rupeaisi pitämään hänestä.
Opus Dei ei aiheuttaisi ongelmia sillä hehän ovat kuuliasiksi kasvatettuja. He tottelisivat piispaa. Ja jos sitten eivät tottelisi niin sitten siinä olisi syy poistaa heidät maasta.
En todellakaan usko, että mitään kolmintaistelua syntyy. Mutta niin kauan kuin piispa pitää professorin virkansa mitään kehitystä ei voi tapahtua näissä asioissa.
Itse asiassa mitä pisempään tämä tilanne jatkuu sen tukalammaksi tilanne käy ja sitä enemmän Opus Dei ehtii vetämään kotiinpäin. Nythän pari seminaristia on siirrtetty ilman mitään syytä Opus Dein seminaariin aivopestäviksi. Kun tällaiset kaverit sitten tulevat tänne papeiksi tilanne ei parane yhtään vaan pikemminkin huononee.
Eli siis Opus Dei pyrkii varmasti kaikin voimin pitämään tilanteen sellaisena kuin se nyt on. Lisäksi kapinointi piispaa vastaan ruokkii myös Opus Deitä. He saavat siitä tekosyyn kiristää lassoa hippakunnan kurkun ympärillä.
Eli hiippakunnan tukala tila jatkuu kunnes piispa luopuu professuuristaan taikka siksi kunnes hän jää eläkkeelle.
myös Opus Dein seminaari? Luulin, että ainoastaan neokatekumenaaleilla on täällä sellainen.
TAHTOISIN uskoa juuri niin kuin sinä, herra paroni von Münchhausen, että jos vain piispalla olisi aikaa, hän oppisi kieltä, vierailisi seurakunnissa, tilanne korjaantuisi...
En vain millään JAKSA USKOA siihen. Mikä on estänyt häntä tähänkään asti vierailemasta seurakunnissa, pitämästä seurakuntailtoja, tapaamasta ihmisiä, opettelemasta kieliämme (monikko!)... Todellinen este ei ole ajan puute, vaan tahdon puuttuminen. Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei hän HALUA juurtua tänne, suomalaistua, vierailla, keskustella jne.
Kukaan ei voi mitään luonteelleen. Joidenkin pappien luonne soveltuu paremmin johtotehtäviin, toisten ei. Piispa Józef sattuu vain kuulumaan jälkimmäiseen ryhmään. Ei se ole synti eikä häpeä, se on vain tosiasia.
OD:n pappisseminaaria Suomessa.
Jokaikinen kerta, kun joku papeistamme on siirretty, lähetetty ulkomaille tai alennettu kappalaiseksi, Opus Dein valta on kasvanut.
Tämä ei ole kirkkokahvijuttu. Tämä on tosiasia. Eikä tarvitse katsoa kuin lahden toiselle puolelle Viroon sen ymmärtämiseksi, että Opus Deitä KIINNOSTAA hiippakuntien valtaaminen.
Teoria voi olla vääräkin, mutta vaara on todellinen.
Sen sijaan hiippakunnan pappiskokelaat opiskelevat OPUS DEIN seminaarikoulussa Roomassa. Siellä on opiskellut ainakin vastikään diakoninvihkimyksen saanut Nguyen.
Ja kaiken järjen mukaan "köyhä" hiippakuntamme maksaa yltiö-ökyrikkaalle Opus Deille tästä "palveluksesta"...
enimmäkseen puuta heinää siksi yritän kiertää ne tilaisuudet hyvin kaukaa.
mutta kolmea ulkomailla papiksi opiskelevaa nuorta miestä vaadittiin siirtymään OD:n seminaariin Roomaan muutama vuosi sitten, nykyisen piispan aikana. Tämän on kertonut yksi heistä itse. Tarkemmin en tiedä, oletan että hiippakunta olisi lakannut maksamasta opintoja niissä seminaareissa, joissa miehet tuolloin olivat opiskelemassa.
jota rakas Paroniveljemme maalasi.
Kysyn Sinulta veli, miksi juuri nyt piispa muuttuisi, juuri nyt kun hän on melkoisessa pyörityksessä. Jopa meille "kerettiläisillä" Katkirkkolaisille itse nuntiuskin kertoi, että hän oli kehoittanut piispaa "kirjoittamaan vähämmän ja puhumaan hiippakuntalaisille enemmän".
Tämä skeptisyys ei tietenkään tarkoita sitä, etten haluaisi mitä kuvailit noin ruusuisesti, vaan uskoakseni siihen voimat alkavat hiipua.
Ostaisin vaikka kahtakin maalausta!
jokainen avun tarpeessa oleva kuulija tarttuu mihin vaan pitämään toivonsa edes säästöliekillä.
Se on inhimillistä.
Joku vähäpätöiseltä vaikuttava murukin voi olla seuraavan aterian alkusoitto.
paremmat, uskottavammat tiedonlähteet?
Fideskö? No annetaan olla.
Osittain ymmärrän sitäkin, että kierrät niitä pöytiä, vaikka joskus kannatta ohimennen kuulostella, eihän koskaan tiedä, ehkä juuri silloin jku sanoo jotakin joka kahden viikon kuluttua....
me voi olettaa, että piispa Josef on tyhmä. Älykkäänä ihmisenä hän varmasti ymmärtää sen mitä kirjoitin tänne ja luopuu professuuristaan Puolalaisessa pikkuyliopistossa meidän hyväksemme, sillä se on ratkaisu hiippakuntamme ongelmiin.
Jos hän vaikka laittaisi sen tarmon kielten opiskeluun mitä on laittanut yliopistoon hän varmasti oppisi sekä Suomen että Ruotsin kielet hetkessä. Osaahan hän jos saksaa, joten ruotsi ei pitäisi olla kovin tuskallista.
Kielitaidon puute on yksi täkeä osatekijä vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa.
itsekkin asunut opiskeluaikana ja työn vuoksi useita vuosia ulkomailla ja ei se kielen oppiminen niin helppoa ole kun suurin osa tarmosta menee opiskeluun/työntekoon. Sitä vetää itsensä niin helposti sohvapeunaksi ja avaa television.
Lisäksi tunnen joitakin ylopiston professoreita ja he tuskin ehtivät tekemään puolikaan heidän tehtävistää vaikka hoitavat virkaansa täyspäiväisesti. Ihmettelen suuresti miten piispa Josef pystyy ylipäänsä hoitamaan professuuriaan.
"Älykkäänä ihmisenä hän varmasti ymmärtää sen mitä kirjoitin tänne ja luopuu professuuristaan Puolalaisessa pikkuyliopistossa meidän hyväksemme, sillä se on ratkaisu hiippakuntamme ongelmiin."
Eiköhän älykäs ihminen olisi VIIDESSÄ VUODESSA jo siitä luopunut!
Esität kovin yksinkertaisia ratkaisuja vaikeisiin ja monitahoisiin ongelmiin. Kaikella kunnioituksella, Ajatteleva.
ratkaisut ovat yleensä aina parhaita ja toimivimpia tosielämässä.
Saatta olla, että älykäs olisi jo luopunut professuuristaan, mutta kuten on aiemminkin todettu, piispan kielitaito on niin ja näin ja jos sen lisäksi Opus Dei kuiskuttaa piispan korvaan pitävänsä huolta hiippakunnasta hänen ollessa Puolassa on ymmärrettävää, että piispalla on suuri kiusaus pitää professuurinsa.
Jos ratkaisussani on joku ongelma se on siinä kuinka saada piispa Josef olemaan uskomatta Opus Deitä.
Mutta ajatteleppa kuinka monet käyttävät edelleen reikäistä ja vaikeakäyttöistä Windowsia kun voisivat käyttää linuxia taikka Maccia. Älykäs ihminen vaihtaisi heti linuxiin (ja voisi mahdollisesti pitää Wintoyssin pelikäytössä kotona varalla). Mutta sitten tulevat pahat sedät jotka supiseavt korvaasi hunajaisia lauseita ja voi, niin monet menevät lankaan ja käyttävät Winkkaria edelleen.
In the world without walls and fences who needs windows and gates?
tulee kirkossakäynti suppeaksi, ainakin mitä korkeamessuihin tulee. Hiljaisissa messuissa ei ainkaan vielä tarvitse kuunnella mokomien saarnoja.
Täytyy kai ajoissa ryhtyä etsimään hautaamispappiakin jostain toisesta kristillisestä yhteisöstä.
Näinkö se luisuu Suomen katolinen kirkko lahkolaisten käsiin?
Olen ollut katolilainen vasta muutaman vuoden, mutta tänä aikana olen kuullut lähes kaikilta katolilaisilta, että Opus Dei on kirkkomme ongelmien takana.
En tietenkään tyhmänä heti uskonut sitä aluksi. Sitten tutustuin Opus Deihin, minkä seurauksena lähes erosin kirkosta. Edes oma avioliittoni - katolisessa kirkossa solmittu - ei täyttänyt oppareiden korkeita "pyhyyden kriteerejä".
Nykyään olen vuorenvarma siitä, että olemme yhdessä joutuneet Opus Dein valtapelin uhreiksi, todennäköisesti piispakin. Sen porukan vallanhimolla ei ole mitään rajoja. Ettekö usko? Lukekaapa sitten ketkä valtaapitävät ovat käyneet "luennoimassa" (eli käännytettävinä) opparimiesten ja -poikien Bulevardi foorumilla:
http://www.bulevardifoorumi.org
Meidän hiippakuntamme saaminen Opus Dein käsiin on yksi heidän päämääristään. Niin minunkin on annettu ymmärtää. Tai siis annettiin. Enää en ole heidän kanssaan missään väleissä.
-- pitäisi olla piispan t-ä-r-k-e-i-m-p-i-ä tehtäviä. Näin pienessä hiippakunnassa eivät äärijärjestöt voi toimia vapaasti, koska ne ovat vastuuttomia. Nyt ne ovat päässeet sen tekemään, tuloksena hiippakunnan syvä hajaannus. Surullista.
Tarkoitukseni ei ole "mässäillä" Sinun ikävällä kokemuksellasi millään tavalla. Minua vaan hätkähtänyt Sinun havaintosi, millä tavalla avioliittosi oli arvioitu Opuksen piirissä.
Tämä oli minulle täysin uutta ja ennen kun joku alkaa minua tästäkin kysymyksestä syyttää, pyydän, voisitko kertoa sitä hiukan enemmän.
Voit olla varma, etten ole opuksen kanssa tekemisessä, tämä ei ole provokaatio, vaan rehellinen, huolestunut kysymys.
Jos tietysti vaan haluat.
Kysyisin samaa kuin szigethy eli mitä "omia pyhyysvaatimuksia" Opus Deillä on avioliitolle? Kyllä katolisessa kirkossa suoritetun tavallisen avioliiton luulisi olevan pätevä ja kelpaava Opus Deillekin eli olen oikeasti yllättynyt tuosta kirjoituksesta. Mutta, samalla myös siis vilpittömän utelias, en provosoimassa tai kiistämässä kokemaasi. Mutta tämä kuulostaa huolestuttavalta.
Olen kyllä kertonut tapauksestani aiemmin tällä palstalla. Lyhyesti; tällainen akateeminen tyttö oli oivaa "saalista" naisoppareille, mutta kun ilmoitinkin solmivani avioliiton ei-katolilaisen duunarin kanssa, sen myötä oppareiden "ystävyys" kanssani oli loppu.
Se siitä avioliiton pyhyydestä!
siitä, kuinka Sinua oli kohdeltu. Sen syy, luulen, on alkanut Sinulle kirkastua ajan myötä.
Ensinnäkin, olet solminut avioliiton sellaisen kanssa joka ei ole katolilainen, hyvänen aikaa duunari, eikä hyvin ansaitseva lääkäri tai nimekäs asianajaja. Viimeksi mainitut ammatit ehkä olisivat auttaneet asiaa, he ymmärtävät rahan päällä varsin tunnetusti ovat "joustavia" ihmisiä ja hyvänen aikaa, hyvätuloinen on luterilaisenakin hyvätuloinen.
Et ole potentiaalinen heidän silmissä.
Se siitä rakkauden ilmapiiristä.
Mutta en halua päästä Sinua tyhjin käsin. Siteeran Sinulle - lohdutukseksi - itse Escrivan kirjoituksista erään lauseen. Päätä itse mitä hän tällä tarkoitti. Ehkä saat selitystä siihen, mitä Sinulle tapahtui ja miksi.
"in my life I have known several popes, many cardinals, a multitude of bishops.
But on the other hand, Founder of Opus Dei,
there is only one!"
Mitä sitten Sinä teet heidän mielestään tuon duunarin kanssa?
Pahoittelen minäkin. Asiatonta, sanoisin.
Tahdon vielä sanoa selvästi, että olen ihan samaa mieltä Lillin kanssa. Kannatan piispan eroamista hänen omaa parastaan ajatellen.
välttämätöntä? Inhimilliset seikat huomioiden häneltä voitaisiin hienovaraisesti tiedustella suostusiko hän tavallaan ikään kuin ylennykseen ryhtymällä kirkon suntioksi.
Erottaminen on aina äärimmäinen ja lopullinen toimenpide.
Turust
Turust, olet ehkä ymmärtänyt mistä ainakin itse puhuin. En kannata piispan erottamista, vaan eroamista. Päätös on hänen.
On yleisesti tunnettu tosiasia, että piispa pitää kiinni professorinvirastaan Puolassa. Arvatenkin hän on oman alansa huippunimiä. Miksei hän voisi sitten omistautua työlleen kokonaan? On kummankin osapuolen, hiippakunnan ja piispan itsensä, kannalta ikävää, että piispa joutuu pitämään meistä huolta osa-aikapiispana.
Eikö hän voisi viestiä Vatikaanin, ettei hänen aikansa riitä? Ettei hänen terveytensä kestä? Ettei tästä tule mitään? Tätä toivoisin, siis hänen eroamispyyntöään.
Samoilla linjoilla ollaan, Kaardemummi. Jos/kun piispa ei tahdo täällä olla, olisi kaikin puolin rehellistä sanoa se rehellisesti, vetää sitten siitä johtopäätökset ja jättää eroanomus.
Vakuutan: kukaan ei tule kuolemaan, ei kärsimään eikä todennäköisesti edes itkemään, vaikka tämä tosiasia tunnustettaisiin.
"Vakuutan: kukaan ei tule kuolemaan, ei kärsimään eikä todennäköisesti edes itkemään, vaikka tämä tosiasia tunnustettaisiin."
- paitsi ehkä Opus Dei.
kohta saat kimpuusi nimimerkin Fransiskusta joka jo pelotteli minua sillä, että "vanhat naiset ovat hermostuneita ja heille on pahaa mieli" minun sarkastisten kirjoitukseni takia. Kohta saat postia jossa lukee, että iäkkäät - tällä kertaa - miehet eivät pysty nukkumaan sarkastismisi takia.
Ajattele, argumentit ovat menneet jo näin matalaksi. Luepas vaikka huvin vuoksi millaista kirjeenvaihto oli Fransiskuksen ja minun välillä Itsetutkiskelu-osastolla. On täällä näköjään muukin kuin Perunamies tai Grecian.
Onneksi Fransiskus rukoile puolestani, jotta tyylini "paranisi" heitä miellyttävämpään muotoon.
Hän ilmeisesti haluaa rukoilla kauan, todella kauan.
No, miks`ei?
Satiirin mestarilta voi kysyä suoraan: Olisiko piispalle sopiva lahja kynä ja paperia sekä postimerkillä varustettu kuori, jossa lukee valmiiksi osoite "Paavi Benedictus XVI, Vatikaani, Vatikaanivaltio"?
Kas kun moinen ei tullutkaan mieleen. Lahjaideasi tulee ilahduttamaan saajan. Ja hänen ilonsa on suurempi kun hän näkee kirjekuoren alaosassa seuraavat valmiiksi liimatut merkit:
Express.
Very Urgent.
Poste Restante Lublin - Helsinki.
Paid by Finnish Diocese.
Komea lahja.
Räävitöntä!
Kaardemummi, luin vasta nyt tämän viestisi. Minusta se on hyvin järkeenkäypä vaihtoehto. Piispa voisi jättää päätöksen Vatikaanille.
Luonnollisesti on huomioitava erityisesti, että Katolinen kirkko Suomessa pyörii pitkälti piispan Varsovan yliopiston professuurista saamilla varoilla. Täällä käy monen siipiveikon todella onnettomasti mikäli piispa äkillisesti tulee estyneeksi hoitamaan kirkon rahoitusta.
Hänen puutteensa kielellisessä ilmaisussa ovat hyvin vähäisiä tarkasteltaessa monipuolisesti kokonaisuutta.
Täällä esitetään hyvin edesvastuuttomia ajatuksia.
Turust
olisin voinut vaikka vannoa, että se menee Pyhän Sydämen pappien veljeskunnan tilille lyhentämättömänä, niinkuin monella muullakin heistä.
Ilmeisesti olen nähnyt unta.
kummasta virasta luopuu, luulen. Siksi pitää molemmat sitä pohtiessaan.
Kuullostaahan "titteli herra piispa Wrobelikin aika huikealta", vaikka hiippakuntansa on melko "lilliputti"...
Laskitko leikkiä kun sanoit piispan pyörittävän koko hiippakunnan taloutta hänen palkallaan?
Viestitsi sisältää monta selitystä vaativa asiaa.
Toinen on edelleen kirjoitettu kysymys.
Kuinka onnettomasti voi käydä "siipiveikolle" jos palkka lakkaa tulemasta? Tarkoitatko näillä siivekkeille olennoille kenties hiippakuntalaisia?
Mutta seuraava väite ansaitsee kädenpuristusta.
Kieliongelma on vähäinen kokonaisuutta nähden.
Onnitteluni.
Olemme jo niin syvässä ojassa, ettei kukaan voi enää esittää edesvastuuttomia asioita.
koskeva tietoni perustuu aikojen kuluessa esitettyyn. Vakavan elämäkatsomuksen omaavana nuorukaisena (
Älä vanno väärin. Älä vanno mitään.
”niinkuin monella muullakin heistä” --> on arvokasta ryhtyä tutkimaan asiaa.
Aika monet ovat minun lisäkseni täällä valitelleet yhteisöllisyyden puuttumista hiippakunnastamme.
Tarkemmin ajateltuna ongelmana on rakkauden puuttuminen. Se on kaiken yhteisöllisyyden perusta.
Voimme toimia eri seurakunnissa, kerhoissa, yhdistyksissä ja maallikkoryhmissä, mutta kun hiippakuntana elämme kaikille ilmiselvässä rakkaudettomuuden tilassa, kaikki jää vain pelkäksi puuhasteluksi ilman, että siitä syntyy aitoa yhteisöllisyyttä.
Piispa Wrobel ei ole kertonut miksi isä Jan Aarts pantiin viralta, hänen papinoikeutensa evättiin ja hänet lähetettiin Hollantiin. Monista vetoomuksista huolimatta piispa ei ole tullut yhtään meitä vastaan, eikä edes antanut järkeenkäypää selitystä toimilleen.
Sellaista selitystä emme ole saaneet myöskään kaikkien vanhempien katolilaisten suuresti arvostaman isä Teemu Sipon viraltapanoon.
Jos tämä ei ole rakkaudettomuutta, mikä sitten on? Kaikki tällaiset ennalta-aavistamattomat toimet vähentävät luottamusta, kalvavat kirkon uskottavuutta, lisäävät pelkoa, syventävät hajaannusta, poikivat uusia rakkaudettomuuden tekoja. Miten tällaisessa ympäristössä voisikaan syntyä aitoa yhteisöllisyyttä?
Piispan olisi syytä miettiä näitä asioita ja tehdä niistä johtopäätökset. Oman ehdotukseni olen jo esittänyt.
Turussa on ilmeisesti erilaista tietoa kuin täällä pääkaupunkiseudulla.
En ole koskaan kuullut, että hiippakunta pyörisi piispan palkalla. Se tuntuu jo ajatuksena mahdottomalta. Eihän piispa Paul Verschurenkään toiminut professorina, vaikka olisi siihen hyvin pystynyt, ja silti hiippakunta tuli ihan hyvin toimeen. Muun muassa Kouvolan ja Oulun kirkot rakennettiin silloin.
Pahoittelen, en voi millään uskoa teoriaasi. Täällä pääkaupunkiseudulla puskaradio paremminkin viestittää hiippakunnan akuutista kassavajeesta. Siihen on helppoa uskoa, kun lukee Fideksessä ilmestyviä vetoomuksia, joiden kirjoittajaksi on kelpuutettu jopa epähenkilö nimeltä isä Jan Aarts.
Itse olen aivan viime päivinä kokenut perheeseeni kohdistuvan juuri sitä rakkaudettomuutta, seurakuntalaisista piittaamattomuutta, josta myös kerroit.
Haluamatta tuomita kaikkia puolalaisia - minulla on heidän joukossaan myös sydänystäviä, tosin maallikoita - hämmästelen yhä suurta eroa entisten hollantilaisten pappiemme ja nykyisten puolalaisten pappien välillä. Kuinka voikin samaan veljeskuntaan kuuluvien välillä olla niin valtava ero?
Hollantilaiset elivät meidän kanssamme, tulivat luo. Ryhmien kokoontuessa seurakuntasalissa heitä käytiin tervehtimässä, kyseltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Oltiin kirkkoyhteisö.
Nämä puolalaiset istuvat pappiloissaan ja odottavat meidän joka käänteessä - vaikka olisimme kuinka työn rasittamia - tulevan heidän luokseen. Kyllä tuollaisessa yhteisöhenki ja yhdessä tekemisen henki väljähtyy.
Kuka kertoisi sen heille? Kuka kertoisi sen niin, että viesti menee perille?
Onko todellakin ainoa tehoava mielenilmauksen keino se, että ensin lakkaa tekemästä mitään, jättäytyy pois messuistakin ja lopulta vaihtaa kirkkokuntaa?
Voisin allekirjoittaa joka lauseesi, samoin äsken Itsetutkistelun aika -keskusteluun kirjoittamasi viestin. Tulkitset sanoissasi erittäin hyvin eräiden seurakuntien nykytilannetta.
Juuri eilen olen ollut mukana keskustelussa, jossa halusimme välittää yhden puolalaisen scj-papin tajuntaan tätä vanhojen katolilaisten kokemaa ankeaa muutosta. Toivon todella, että hän lukee sinunkin viestisi täällä. Ja toivon, että sinun ja minun ja monen mielipide vaikuttaisikin jotakin. Toivon, mutta en halua miettiä sitä, uskonko.
hollantilaiset SCJ:n papit ovat ongemien takana. He harjoittivat sortopolitiikkaa muitasääntökuntia kohtaan ja loivat katkeruuden ilmapiirin. Nyt kun muilla sääntökunnilla on enemmän valtaa, vaikka piispa onkin SCJ:stä, vanhat suosikit itkevät kun ovat menettäneet lellikin aseman.
Minusta tätä edellämainitsemaani asiaa ei pidä sotkea siihen asiaan että mettä meillä on puolipäivä piispa, joka puolestaan aiheuttaa sen, että Opus Dei ohjaa lähes täysin hiippakuntamme toimintaa.
kokemuksestani voin sanoa, että piispa Paulon ja isä Janin aikana lellikit todella saivat mitä halusivat ja niiden asema, jotka eivät kuuluneet sisäpiiriin pyrittiin tekemään mahdollisimman kurjaksi.
Meillä on ilmeisen erilaiset kokemukset hollantilaisista papeista, ja totuus on tuolla jossain.
En kirjoittanut edellä enkä eilen ollut keskustelemassa niinkään lellikeistä kuin niistä, jotka ennen olivat aktiivisia seurakuntalaisia ja nyt ovat passivoituneet tai häipyneet pois. Pappien pitäisi ottaa koko seurakuntansa sydämelleen ja kuunnella niitäkin, jotka eivät kiltisti hymyile ja kiitä. Hekin ovat sitä Jumalan kansaa, jonka kanssa paimenten kuuluisi vaeltaa. Minun kokemukseni mukaan hollantilaiset toimivat tässä suhteessa aidommin ja todemmin vastuuta laumastaan kantaen kuin puolalaiset nykyään. He tekivät seurakunnasta kodin, jossa heikkokin ihminen tunsi itsensä aina tervetulleeksi ja huomioon otetuksi.
Siellä seisoimme, sinä ja minä. Mittailimme aidan pituutta, tarkailtiin onko
se suorassa, vaatiiko aita tukemista. Toinen meistä meni aidan sisäpuolelle
ja tutki pinnan laatua. Kyllä, sanoi sisällä oleva, tämä on maalattava.
Aidan toiselta puolelta kuului samanlainen toteamus.
Pensseli ja maali mukaan.
Entäs väri? Muistatko, tästä syntyi pieni erimielisyys, toinen meistä oli
vähän vaaleamman kannalla kun toinen suositteli tummempaa sävyä.
Tauko.
Tarjosit minulle tupakkaa.
Tiirailessamme paikoja huomattiin, että autotallin ikkunakin vaati jotakin
korjausta. Anakin pienet ikkunaruudut pitäisi saada samanlaiseksi, silloin
ruuduissa olivat erilaiset lasit. Joku lasi jopa puuttuikin.
Seinän vieressäkin huomattiin olevan paljon tekemistä.
Alaosa rappauksesta oli pudonnut maahan seinän viereen, sekin on korjattava
pois, sanoit.
Joku pensanpoikanenkin yritti siellä tehdä kevättä, senkin oksat on vielä
harvennettava, totesit.
Toinen tupakka. Kiitos.
Tuuli nousi mereltä päin.
Kun käänsimme selkää tuulta päin, huomattiin, että aivan, portin maalauskin
on niin ja näin. Mutta pidimme kuitenkin kiinni siitä, että ensin on aidan
vuoro, portti saa odottaa kesäilmoja.
Sovittiin, että aloitamme korjaukset heti kun kirvesmiestuttavamme on vapaa,
ammatti-ihminen pitää olla mukana vaikka kuinka olimme intoa täynnä.
Hymyilit.
Halusit tarjota kahvia, kutsuit sisään mutta minun piti jo mennä tapaamaan
vaimoani. Ensi viikolla sitten.
Näin sovittiin.
Tuulee nytkin. Kevättuuli, niin kuin silloin, siellä.
En tiedä onko korjauksia tehty, minä en sen jälkeen tavannut sinua siellä.
Oli niin paljon suunnitelmia, toivomuksia.
Muistatko vielä?
Pitääkö talon uusi isäntä huolta talostaan?
Piispantalosta, jota me haluttiin vähän korjailla.
Sinä Jani ja minä.
En halua lisätä huonoa oloasi, ajattelin vaan, että jakaisin tämän pienen muistelemisen tuottama tunnetta myös Sinun kanssasi.
mitä sanoit, koskien hollantilaisten "sortopolitiikkaa".
Jos he harjoittivat, kuvitellaan noinkin groteskillä tavalla ja tietysti väärin, niin mitä meidän pitäisi sanoa tästä uudesta puolalaisten harjoittamasta puolalais-katolilaisesta tavasta?
Hollantilaisten ei tarvinnut sortaa ketään, heille siihen ei yksinkertaisesti olisi riittänyt aikaa. He rakensivat ekumeniaa.
Ja he onnistuivatkin siinä.
Sisäinen sortaja ei pysty rakentamaan siltoja.
sanonut jo miten tilanne minusta korjautuisi.
1) piispa jättää professuurinsa
2) piispa opettelee suomea ja ruotsia (Samoin kaikki muut papit, jos joku sitä ei ole vielä tehnyt)
3) hankitaan omia suomessa kasvaneita hippakuntappeja, joilla ei ole mitään tekemistä Opus Dein kanssa.
4) Stelliksen nimi palautetaan ennalleen
5) piispa pesee jalat kiirastorstaina
6) Opus Dei ulos Suomesta kokonaan
Niin kauan kun piispa pitää professuurinsa mitään ei tapahdu. Opus Dei mellastaa vapaasti ja johtaa meidät ojasta allikkoon. Ja heistä joista piti tulla hiippakuntamme toivoja tulee sen vihollisen kätyreitä.
allekirjoita sortopolitiikkaa koska kuuluit hollantilaisten SCJ:n sisäpiirieliittiin.
Opetettiin 15 vuotta uskontoa.
Kiillotettiin kynttiläjalkoja.
Muiden kanssa kannettiin tavaroita kellotorniin.
Ja erehdyksestä johtuen samaa takaisin.
Rakensimme jouluseimiä vuosia.
Sitten purettiin ne.
Pesimme yhdessä ikkunoita.
Kirkon seinää puhdistettiin.
Harjoitettiin akrobatiaa - pestiin lamppuja.
Me "sisäpiirieliittiläiset" sorron käskellä.
Hävettääkö jo Paronia?
En hyväksy tässä yhteydessä eliittisanaa. Hollantilaisilla oli sisäpiirinsä, kyllä, niin kuin puolalaisillakin. Mutta koska tämä piiri teki aikaansa ja rahaansa uhraten paljon ja monenlaista työtä kirkon hyväksi, ei se ollut mitään eliittiä.
En usko, että Szigethy, Elisabeth, Kaardemummi tai kukaan muu "vanhoista" nykyisinkään kadehtii sitä sisäpiiriä, joka työskentelee yhdessä puolalaisten tai muiden pappien kanssa seurakuntansa hyväksi ja saa nauttia suosiosta. Mutta muutosta on tapahtunut pappien yleisessä asenteessa seurakuntalaisiaan kohtaan, sillä tavoin kuin esimerkiksi Elisabeth yllä kuvaa. Siitä tässä olemme huolissamme.
Ja tiedän, paroni, että sinun kokemuksesi ovat erilaiset, ja ymmärrän, että minun totuuteni ei ole ainoa. Silti pappien pitäisi meitäkin vanhoja aktiivisesti kuunnella. En ole katkera entinen lellikki, olen tavallinen kutakuinkin täysjärkinen maallikko, yli kolmekymmentä vuotta aktiivinen katolilainen. Ei minua saa jättää huomiotta sen vuoksi, etten nykyisin kirkossa juuri hymyile.
Hävettäisikö sinua sanoa ääneen mafian harjoittaman sorron olevan väärin? Ja sanoa ääneen että niiden jotka kuuluivat mafian sisäpiiriin ei tarvinnut kärsiä sorrosta? Minua ei hävetä sanoa tätä ääneen.
Hiippakuntamme selvästi tekee nyt vastaliikettä hollantilasiten SCJ:n pappien kauden jälkeen. Sen sijaan, että oltaisi palattu kultaiselle keskitielle, on sen ansiosta, että meillä on puolipäivä piispa valitettavasti menty todella ojasta allikkoon.
eipä ollut sisäpiirin ulkopuolelta asiaa esim. piispantalon portteja maalaamaan tai vaikkapa lukemaan eräässä srk:ssa, vaikka lukijana oli pitkän aikaa ent. khran aikana mm. sisäpiiriin kuuluva eräs luterilaiseen kirkkoon kuuluva hlö, josta monet vanhemmat srk:laiset pahoittivat mielensä.
päin vastoin. Haluan oppia vaikka menneestä ja vaikka jälkikäteen.
Kerro, minä kuuntelen, milloin tai millä tavalla tapahtui tuo mainitsemasi, miten sanoisin, tapahtumasarja? Tämä on puhdas kysymys, eikä riitely.
Totta kai, hollantilaisetkin ovat vain ihmisiä ja luonnollisesti erehtymisen mahdollisuus on heidänkin kohdallaan voimassa.
Muuten mainitsemistasi kuudesta (hyvistä) kohdista haluaisin merkitä yhtä kohdetta kysymysmerkilläni. Johtuen perustellusta epävarmuudestani. Se kohta missä sanoit, että piispa luopuisi professuuri virastaan Puolassa.
Hyvä, tämä on pointti.
Mutta nyt tulee kysymysmerkkini.
Onko oikeutettu sekin toivomus, että tämä kokopäiväpiispa muuttuisi sitten keskustelevaksi kanssakulkijaksi, integroitumista edes harjoittelevaksi paaimeneksi, joka, niin kuin nuntiuskin sanoi hänelle, kirjoittaisi vähemmän ja keskustelisi enemmän, jne, jne?
Nyt ollaan jo nimittäin luonne-alueella ja se vasta kinkkinen alue on.
Mitä luulet?
Muuten hyvät ovat pointit.
Kuka tahansa joka on itse ollut katolilainen kauempaan ennen vuonna 2001 voinee sydämestään yhtyä Kaardemummin arvioon. Juuri niin on!
Vaikka ponnistelen elääkseni rakkaudessa, vaikka seurakuntani ponnistelisi, hiippakuntamme PYSYVÄ rakkaudettomuuden ja anteeksiantamattomuuden tila myrkyttää lopulta meidät kaikki.
Piispa Józef, heräisit jo!
Luetusta epistolastako, vai itse henkilö oli häiritsevä tekijä?
Luulisi, että luettu teksti on pääasia, eikä lukija.
eräitä henkilöitä kieltäydyttiin ottamasta kirkon jäseniksi mikäli he eivät asu tietyssä kaupungissa ja harjoita tiettyjä ammatteja? Muistatko kuinka erääitä henkilöitä meinattiin kieltäytyä ottamasta kirkonjäseniksi vaikka asuivatkin määrätyssä kaupungissa ja harjoittivat määrättyä ammattia?
Muistatko kun meillä oli liika hiippakuntapappeja hiippakunnassa piispa Paulin ja isä Janin aikana?
Muistatko kun jotkut miettivät papiksi ryhtymistä muissa sääntökunnissa kuin SCJ, niin heidä pappisuran onnistumisen estämiseksi luvattiin käyttää kaikkia mahdollisia keinoja?
Noiden hollantilaisten SCJ-pappien kaudella tänne tulivat neokatekumenaalit, vietnamilaisten isä Paul, äiti Teresan lähetysveljet ja sisaret, karmeliitat - ja valitettavasti myös Opus Dei.
Tämäkö muka toisten tänne tuloa rajoittavaa "sortopolitiikkaa"? Arviosi on tällä kertaa ihan väärä, paroni-ystäväni.
"...piispa Paulon ja isä Janin aikana lellikit todella saivat mitä halusivat ja niiden asema, jotka eivät kuuluneet sisäpiiriin pyrittiin tekemään mahdollisimman kurjaksi."
Vai niin. Montakos pappia heidän ainakaan karkotettiin ulkomaille? Tai siirrettiin kirkkoherran virasta naapuriseurakunnan apupapiksi?
Pyydän, ettet kirjoittaisi ihan puuta heinää. Nämä asiat ovat sen verran vakavia.
En ryhdy arvailemaan puolalaisen pappisprofessorin palkkaa, mutta tuskinpa se suomalaisen proffan palkan tasoa edes hipoo.
Joten sellaisella ei hiippakuntaa pyöritetä... Ja eikös piispa Józef (tai hänen alter egonsa isä Larenz) kirjoittanut jossakin, että piispan palkka kattaa vain tämän omat menot?
etä unohdit mm. dominikaanit listasta, vai oliko se tarkoituksellinen unohdus?
Vähän tulee mieleen käyetettyjen autojen autokappias sinusta. Tässä autossa on uudet renkaat ja pakoputki. Sitten liikkeelle lähdettyä huomaat että jarrut puuttuu.
että lukijaksi kelpuutettiin lut.kirkon palveluksessa oleva hlö eikä vuosia kirkkoa uskollisesti palvelleita kirkon omia jäseniä.
että jaksat. Piispa paulin kaudella ja isä Janin kaudella parhaat virat oli hollantilaisilla! Ei susi sutta syö.
silloin ei ollut kuin hollantilaisia pappeja.
Se taas ei ollut "sorron" seurauksena.
vaikka piispan palkka menisi hevon kuusen humppaan.
ei mennä. Ajatus on ihan realistinen, toivotaan että voimamme riittää tässä riitelyssä silti lähimmäisestä välittämiseen.
Olen ajat sitten menettänyt kiinnostukseni tätä keskustelupalstaa kohtaan, mutta nyt on ihan pakko sanoa, että ongelmien ytimessä ollaan.
Sama rakkaudettomuus on totta myös seurakunnissa, ainakin täällä provinssissa. Yhteisöllisyydestä tuskin on enää edes muistot jäljellä.
sitten pyöritetään? Palstaa lukiessani olen saanut käsityksen, että hiippakuntalaiset ovat maksulakossa.
En pitäisi mahdottomana, että olisin lukenut tiedon piispan antamista avustuksista, hiippakunnan pää-äänenkannattajasta jonka nimeä en muista, mutta viittaa jotensakin Kuuban päämieheen.
Tietysti vastoin aikaisempaa kokemustani, saatan olla väärässäkin.
Turust
Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Ikävä tosiasia tosin lienee, että Opus Deitä ei saada ulos Suomesta. En myöskään tiedä, onko tämä kyseinen liike niin "paha" kuin mitä annetaan ymmärtää.
Jalkojenpesun kiirastorstaina pitäisi kyllä todella piispan toimiin kuulua, siitä olen (ehkä monen yllätykseksi?) samaa mieltä. Professuuri Puolassa vie toki aikaa ja toivoisin että jos on pakko valita kummasta luopuisi toivon että hän luopuisi tästä professuurista ja tulisi meille ihan omaksi piispaksi - haluten todella olla hiippakuntamme piispa täysipäiväisesti. Ymmärrän, jos joku muu on kanssani tästä eri mieltä.
Tiedätte, että olen melko uusi katolilainen. Siitä olen avoimestikin kertonut. Siksi on taas pakko kysyä nyt teiltä vanhemmilta että kuinka tämä pappien kotimaiden vaihdos tapahtui?
Meillä on ollu pitkään maassamme työskennellyt puolalainen isä Ryzard Mis, joka siis vastasi siitä että Suomeen saadaan riittävästi pappeja. Olenko ymmärtänyt oikein? Jossain vaiheessa nämä papit olivat kuitenkin hollantilaisia, mutta sitten alkoi tulla puolalaisia. Mistä tämä johtuu?
Olisin vanhan polven syntyperäisenä katolilaisena hyvin kiitollinen, jos tätä palstaa lukevat ja tutkivat luterilaiset ystävämme, teologian opiskelijat, samalla muistaisivat rukoilla meidän katolisen hiippakuntamme puolesta. Rakkaudettomuuden tila ei ole mikään pikkujuttu.
Hyvin kaunis muisto - ja samalla inhimillinen. Juuri inhimillisyyttä tarvitsisimme enemmän kirkkomme elämään, sellaista kuin muistossasi mm. isä Jan Aarts välitti.
Nykyään piispat ja monet papeista ovat etäisiä, etääntyneitä meistä. Välillämme on kielimuuri ja ymmärtämättömyyden muuri.
Missä on inhimillisyys? Missä on rakkaus?