Kun saa miehen itkemään..

...jos mies osaa itkeä. Mies nimittäin saa itkeä! Huomasin itse tuossa pari kuukautta sitten kuultuani rakkaaltani eräänlaisesta tekstiviestisuhteesta, että itkeminen oli ok. Ja minä olen 43v! Luulin jo kyynelteen loppuneen, mutta ei. Vielä viime yönä vaimo oli lohdutellut, kun olin unissani itkenyt (koskee vieläkin nimittäin vietävästi...)

Ei siinä ole mitään pahaa sinänsä. Paitsi se
että tuotti toiselle tosi pahan olon.
Minäkin olen suuttumuksellani saanut
mieheni muutamaan otteeseen itkemään, ja
tiedän että silloin kyllä unohtuu hetkeksi se
mistä sitä suuttui, ja
tärkeintä on vaan pyytää anteeksi. Kai se
johtuu siitä että mihet itkevät niin
harvoin että kun se kyynel sitten vierähtää
niin menee ihan hämilleen.

tuntuu ettei mieheni vierittäisi ainuttakaan kyyneltä vuokseni..ja minä puolestaan itken senkin edestä..en edes ymmärrä miksi olemme yhdessä kun asiat on näin,..=(
tuntuu ettei ole oikeaa rakkautta ollenkaan näin.

Minäkin sain poikaystävän itkemään, ihan tuossa pari päivää sitten ...tosin se ei johtunut riidasta (emme ole vielä riidellyt kertaakaan) vaan siitä kun vannottiin rakkauttamme toisillemme, ja se oli niin herkkä hetki. Hän vain sanoi "itkettää" ja kyyneleet tuli hänen silmiin...sanoin että itke pois vaan, ja sitten aloin itsekin itkeä :) onnen kyyneliä..

ne hetket muistaa, niitä on niin harvoin.
Olen saanut itkemään, tappelun yhteydessä, hän on alkanut itkemään ja pyytelemään etten koskaan jättäisi häntä. Niinkuin joku sanoi, siinä kyllä aseet tipahtaa heti alas. Tulee vaan sellanen olo että nyt tapahtuu jotain, mitä ei ehkä kannata vielä yllyttää - nyt riittää.
Mutta kyllä minulle hänen itkunsa on saanut vakuuttumaan että hän todella rakastaa minua, hän itkee vuokseni. Hän itkee koska pelkää joskus menettävänsä minut. Olen hänelle niin tärkeä - se tuntuu hyvälle.

Itku on ihan mukavaa, koska se tyhjentää kaiken päästä ja nousee ihan uusi ihminen. Se kai johtuu siitä, että itkevillä miehillä on voimakkaampia tunteita. Olen itkenyt monen naisen takia monta kertaa. Yleensä ne ovat liittyneet kivan suhteen päättymiseen. Itse riidan takia en muista itkeneeni kovinkaan usein.

Paras itku oli kyllä muutama kuukausi sitten, kun tapasin nykyisen morsiameni. Tuntui kuin taivas olisi auennut. Ehkä tänä vuonna on ollut se ilosta itkun aika, joka on tosi hyvää. Oli syy mikä tahansa, niin itkijälle se taitaa olla hyvää terapiaa, jos sille on selvä syy.

mieheni on joskus itkenyt minun ja meidän suhteen vuoksi. nykyään häntä ei tunnu mikään liikuttavan. ja TÄMÄ minua ahdistaa, eikö hän tunne enää mitään? ole onnellinen että miehelläsi on tunteet. kyllä miehet saa ja niiden olisi hyvin suotavaakin itkeä. ei se ole meidän naisten yksinoikeus.

Poikakaverini on hyvin herkkä, huomasin sen joskus kun purin hänelle tunteitani jotka saivat minut itkemään...useastikin. ja huomasin että poikaystäväni itki myös. tavallaan yllätyin, mutta toisaalta se on minusta hyvä juttu, sillä olisi kaameaa jos hän sanoisi että lopeta toi vollaaminen tai jotain sellasta. ollaan ylpeitä herkistä, TUNTEET OMISTAVISTA miehistämme!

Meillä on suhteessa aika suuri "tunnelataus". On paljon rakkautta ja intohimoa, mutta sitten myös negatiivisia tunteita.
Itse ärähdän vihaisena helposti todella pahasti, ja saan miehen itkemään sanoillani. Olen itsekin tunteellinen ihminen, mutta itkenyt selvinpäin mieheni edessä vain kerran. Hän on itkenyt paljon useammin.
Mies ei todellakaan ole mikään nynny, vaan menevä urheilija, joka kaveriporukassaan on "kovis".

Kuuntele Juice: Yhdessä itkien.

Itse pidän itkemistä henkisen terveyden merkkinä. Olen seurannut vuosikymmeniä Lapin miestä joka ei itke, joka ei turhamainen eikä muutenkaan akkamainen ja ymmärrettyäni lopulta mitä kaikkea tuon henkilön mielessä oikeasti tapahtuu ja miten iso määrä sellaisia inhimillisiä tunteita jää piiloon ja kokonaan huomiotta joiden ei tarvitsisi, ja kuinka usein toiset perheessä "lyövät lyötyä" niin sanotusti koska hän on ainoa jolla ei ole mahdollisuutta näyttää tunteitaan eikä kukaan huomaa ajoissa miltä hänestä tuntuu, pidän tuota vain ja ainoastaan surullisena. Kyllä, puhun omasta isästäni joka kylläkin on kaikin puolin kunnon mies mutta on surkeaa että tämä taipumus laiminlyödä omaa itseä ja omien tunteiden tunnnistamista esti mm. minua näkemästä häntä sellaisena kuin hän oikeasti on. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt millaista tragediaa olen seurannut ja mistä kaikki muiden mielestä kohtuuttomat ja huonosta luonteesta johtuvat ärhentelyt todellisuudessa saavat alkunsa. Ei näin.....

Mua itkettää ainoastaan läheisen kuolema, en tiedä onko elämä kovettanut liikaa, ainakin koulinut jos ei muuta.

En ole saanut (luojan kiitos) itkemään. Mutta siis itkeminenhän riippuu persoonasta - jotkut itkee helpommin ja jokavälissä. Jotkut taas ei itke vaikka ihan yhtälailla tai jopa enemmän sattuu. Omaa miestä en ole ikinä pitkän parisuhteen aikana nähnyt itkevän; en hautajaisissa tai tilanteissa, jotka liittyivät jopa omaan poikaan. Vaikka tilanteet siis viiltäneet ihan helkkaristi. Itse en pidä tätä minkäänlaisena merkkinä terveystilasta - kaikki henkiset kyvyt kuten empatia ja tunteiden ilmaiseminen täysin kohdallaan - eri juttu jos on sulkeutunut eli ei mitenkään ilmaise tunteitaan. Täytyy sanoa, että olen tavallaan tyytyväinen että hän on persoonaltaan sellainen. Jotenkin miesten ja poikien itkeminen on erityisen kivistävää katsottavaa. Ihan tarpeeksi eläydyn hänen tunteisiin jos jotain kamalaa tapahtuu ja jos vielä kyyneleet tulisi päälle, niin enpä tiedä miten sydän kestäisi.

Olen riidassa sanonut asioita, jotka ovat satuttaneet puolisoa. Kamalin tunne ikinä ja itse koki myös sen kivun, kun oli niin voinut edes sanoakaan ja juuri hänelle. Ja sen pitääkin sattua itseä vähintään yhtä paljon - eikä sen jälkeen enää tehdä niin ja oppia hillitsemään itsensä kuin aikuinen ja miettimään pidemmällä tähtäimellä. Ja sellainen, että toisesta haetaan sitä itkua tai kipua reagoinnin vuoksi tai satuttaakseen, koska itseä sattuu on mielestäni ihan äärettömän karseaa.