Loogisesti ajattelevan ihmisen on vaikea ymmärtää, kuinka "oikeamielinen ja rakastava" Jumala voi vaatia samanlaista hyveellisyyttä kaikilta niiltä miljardeilta ihmisiltä, "jotka hän on suvainnut asettaa erilaisiin olosuhteisiin" mielivaltaisesti ilman minkäänlaista näkyvää sääntöä. Yksi elää ylellisyydessä, toinen "syrjittynä järsien leivänkannikkaa". Yksi saa siveellisen kasvatuksen ja häntä ympäröi korkeilla ihanteilla kyllästytetty ilmapiiri. Toinen on joutunut rähjäiseen ympäristöön, häntä opetetaan valehtelemaan ja varastamaan ja kuta paremmin hän näitä opetuksia seuraa, sitä paremmin hän onnistuu elämässä. Onko oikeus vaatia samaa molemmilta? Onko oikein palkita toinen hyvästä elämästä, kun hänet oli asetettu ympäristöön, jossa oli melkein mahdoton joutua harhaan ja toinen saa rangaistuksen, vaikka hän oli saanut rajoitetut mahdollisuudet hyvään, niin ettei hänellä ollut aavistustakaan todellisesta siveellisyydestä? Totisesti ei! Eikö ole loogillisempaa ajatella, että olemme tulkinneet väärin raamattua kuin syyttää Jumalaa tällaisen kauhean suunnitelman ja järjestelmän laatimisesta?
Vastaus Loogisesti
skullface
131406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
todellakaan tarkoita sitä, että lapsista automaattisesti tulee suoraselkäisiä ja kunniallisia ihmisiä. Todellinen sivistys on sydämen sivistystä, käsitystä inhimillisyydestä. Mitä ajatella huumeita käyttävästä, kumppaniaan pettävästä ja toisiin alentuvasti suhtautuvasta porvarikodin kasvatista? Jos ihminen on tarpeeksi nöyrä tunnistaakseen kaipuun Jumalaan, hänellä on voimaa nousta kunnialliseen elämään mistä lähtökohdista tahansa.
Oikeesti jos oot noin kapeallanäkökulmalla niin mene jonnekki köyhään maahan ja katso mitkä ovat rajat. Siellä ihmiset tappaa saadakseen elättää itteensä. Sinä pelle joka olet syntynyt tänne Suomeen sossutuki elämään, ole iloinen siitä. Sulle ei ole hajuakaan asiasta.
keskustelija!
Pistit ihan asiallisen aloituksen, mutta vedit heti purut sieraimiin, kun joku ei ollutkaan samaa mieltä kanssasi.
Tuskin aloittajalla oli mielessä että porvariskodista tulee AUTOMAATTISESTI suoraselkäisiä ja kunniallisia ihmisiä.
Jos nyt lähdettäisiin siitä esim. että Amerikassa musta väestö joutuu humattavasti useammin vankilaan kuin valkoinen väestö. Tutkimusten mukaan se johtuu ennakkoluuloista ja yhteiskunnan harjoittamasta rakenteellisesta väkivallasta.
Tarkoittaa slummeja, toivottomuutta, väkivaltaa yms. josta ei ole edes mahdollisuutta päästä pois vaan ennemmin pääsee vaikka syyttä vankilaan jos ei ole ehtinyt oikeasti vielä rikosta tehdä. Ja siellä sitä sitten viimeistään oppii tai hajoaa.
Tai ajatellaan pedofiiliringin raiskaamaa 1- vuotiasta lasta.
Varmaan katsot kieroutuneesti hänelläkin olevan samanlaiset lähtökohdat kuin sinun porvariskodin lapsellasi.
Ymmärrän hyvin että jotakuta hermostuttaa jos lähtökohdaksi "asialliselle keskustelulle" otetaan tällainen asetelma jatkokeskusteluun.
Tutkitusti keski-ja yläluokkalaisten lapset pärjäävät paremmin elämässä ja tuntevat sen mielekkäämmäksi kun taas tutkitusti slummien asukkaat ja raiskatut tuntevat itsensä muserretuksi ja varsinkin slummialueilta tulee helpommin rikoksista tuomittuja, köyhiä, kouluttamattomia ja he kokevat elämänsä tyhjäksi, pelottavaksi tarkoituksettomaksi.
Ihan siitä riippumatta voiko joku porvariskodin lapsikin kokeilla huumeita tai peräti sortua siihen.
Onkohan kukaan koskaan tutkinut löytyykö noista lahkolaisista ym. kiihkouskovaisista normaaleissa olosuhteissa kasvaneita ihmisiä, vai onko kaikki vanhempien kieroonkasvattamia, tai koulukiusattuja raukkoja, jotka hekumoivat ajatuksella, miten jumala pitää heitä sit kuoleman jälkeen hyvänä, ja miten hienoa on katsella niitä syntisiä helvetin tulessa kitumassa, joita niin joutui kadehtimaan elinaikanaan?
Kokemukseni mukaan voit unohtaa huoletta Raamatun jumalakuvan. Itse asiassa voit unohtaa kokonaan perinteisen uskonnollisen paradigman tämän maailman olemuksesta.
Jos lähdet siitä lähtökohdasta, että a) tämä maailma ei ole oikea kotimme ja b) olemme täällä vain käymässä, koko asia selkenee välittömästi.
Olemme täällä todellakin vain käymässä ja olemme oppimassa ja hankkimassa kokemusta. Maailma on kova, julma ja epäoikeudenmukainen paikka, ja se on sitä tarkoituksella - sillä ne opinnot, joita olemme täällä suorittamassa, ovat myös kovia. Meillä toisaalta on eri asioita kullakin opittavana, jotkut ovat jääneet luokalleen ja joutuvat tulemaan tänne kertaamaan, toisilla on edelliskerralta suorittamatonta karmaa pois poltettavaksi ja jotkut tulevat tänne sen takia, että heidän kohtalonsa kietoutuu tavalla tai toisella jonkun toisen ihmisen opintoihin. Kun tämän mieltää, maailman kovuus, julmuus ja epäoikeudenmukaisuus saa mielekkyyden.
Jumala edellyttää meiltä kaikilta samaa hyveellisyyttä, mutta Hän on Rakkaus. Hänellä on tolkku, eikä hän ole mikään kostava ja rankaiseva sosiopaatti. Tämä hyveellisyys on sen takia, että me jokainen olemme pieni pala Jumalaa itseään, ja kaiken minkä teemme toisillemme, teemme viime kädessä itsellemme. Ja mitä kovempi tämänpuolinen elämämme on - ja jos silti olemme onnistuneet elämään hyveellisesti - sitä suurempi tulee olemaan onnistumisemme ja sitä paremmin olemme tämänpuoleisessa myös oppineet.
Me jokainen olemme kaupan päälle itse valinneet elämämme pääsuunnat sekä vanhempamme ja ne olosuhteet, joihin synnymme. Vaihtoehdot puolestaan ovat määräytyneet sen mukaan, mitä meillä on täällä opittavanamme - sekä sen mukaan, mikä on karmatilanteemme. Yksi elää ylellisyydessä, toinen "syrjittynä järsien leivänkannikkaa". Yksi saa siveellisen kasvatuksen ja häntä ympäröi korkeilla ihanteilla kyllästytetty ilmapiiri. Toinen on joutunut rähjäiseen ympäristöön, häntä opetetaan valehtelemaan ja varastamaan ja kuta paremmin hän näitä opetuksia seuraa, sitä paremmin hän onnistuu elämässä. Onko oikeus vaatia samaa molemmilta? Vastaus on että kyllä, mutta tolkun käyttö asiassa ei ole kiellettyä, ja Jumala kyllä tietää, että tuolla jälkimmäisellä onnistumisen mahdollisuudet ovat heiveröisemmät, ja jos hän epäonnistuu, niin ensi kerralla sitten helpommalla. Toisaalta se, kenelle paljon on annettu, siltä myös paljon vaaditaankin. Ne, kenellä tämänpuolesisessa on ollut todella vaikeaa ja kurjaa, heitä arvioidaan lievemmällä skaalalla kuin kultalusikka suussa syntyneitä.
Mietitäänpä vaikkapa jokin aika sitten 4D-dokumentissa ollutta australialaistyttöä Chloe Jankataa, joka kuoli leukemiaan 13-vuotiaana. Hänen elämänsä oli pelkkää kärsimystä, taistelua ja hivuttavaa loppua hirveän sairauden kynsissä. Silti hänen elämänsä oli äärimmäisen merkityksellinen. Hänen viimeiset sanansa olivat "This is bloody ridiculous" - tämä on pahuksen naurettavaa. Hänen elämänsä tarkoituksena oli toimia opettajana - opettajana lastensairaalassa, leukemian hoidossa ja vaikeuksien kohtaamisessa. Lopussa sairaalan henkilökuntaa haastateltaessa kävi ilmi, että he olivat oppineet Chloen tapauksesta valtavasti. Vaikka Chloe Jankata kuoli nuorena ja hänen elämänsä oli pelkkää kärsimystä, se ei missään tapauksessa ollut turha eikä merkityksetön elämä.
Vastauksena viimeiseen kysymykseesi on, että kyllä - me olemme tulkinneet jatkuvasti väärin Raamattua ja viimeisen 1600 vuoden ajan olemme menneet koko ajan suoraan metsään sen tulkinnassa. Meidän pitäisi alkaa tulkitsemaan Raamattua aivan uudella tavalla ja suhtautumaan siihen aivan eri perspektiivistä kuin tähän asti. Vaikeaa se tulee olemaan - eiväthän edes apostolit useinkaan ymmärtäneet Jeesusta.
sielu syntyy tänne maan päälle oppimaan. Meidän on tarkoitus kehittyä täällä paremmiksi sieluiksi. Edellisistä elämistä seuraa karmaa, joka on elettävä maanpäällä. tästä elämästä seuraa myös karmaa. Hyvistä teoistasi saat palkinnon ja pahoista keräät karmaa. Kerjäläinen on valinnut syntymään kerjäläiseksi.Oppivansa elämään kuten köyhät elää ja tuntea sen elämän kovuuden. ehkä kerjäläinen on saanut jo kaiken aiemmin.
öh. entäs lapsi joka kuolee alle 1- vuotiaana? mitä järkeä tässä on ihannoimanne sielun jalostamisen kannalta?
Omasta kokemuksestani opin, että lyhytkin elämä on arvokas. Tämä yksivuotiaana kuollut lapsi on voinut antaa vanhemmilleen arvokkaan oppitunnin rakkaudesta, kärsimyksestä ja elämästä.
Emme ole eristeisiä erakkoja, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja me kaikki liitymme toisiimme näkymättömin sitein. Emme polta pois vain omaa karmaamme, vaan myös toistemme karmaa.
Karman laki on sanasta sanaan totta. Me jokainen niitämme täsmälleen sitä mitä kylvämmekin, ja sitä kertyy sitten tulevaisuutta silmälläpitäen joko käytettäväksi tai poltettavaksi pois.
Mutta anteeksiantamuksen laki menee karman lain edelle. Antamalla toisillemme anteeksi poltamme karmaa pois ja säästämme toisiamme kokemasta tarpeetonta kärsimystä. Siksi Herran rukouksessa on "anna meille meidän syntimme anteeksi kuten mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Anteeksianto mitätöi karman.
Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö on niin tärkeä. Kaiken, mitä teemme toisillemme, teemme viime kädessä myös itsellemme. Viimeisellä tuomiolla eli loppuraportissamme saamme, pääsemme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme niiden ihmisten silmin, korvin ja tuntein, jotka ovat olleet tekojemme kohteina. Jumala antaa meille anteeksi, jos pyydämme sitä - ja hän edellyttää sitä meiltä toisiltamme myös. Ettei tulisi enää turhia materiassakäyntejä vain pelkän karmanpolton takia.
Sikiötutkimus osoitti, että vammainen lapsi on tulossa. Raskaus eteni ja ultraäänessä huomattiin, että lapselta puuttui toinen käsi lähes kokonaan ja vasen puoli päästä oli kuopalla.
Monien tutkimusten jälkeen oli selvää, että tuleva lapsi on monivammainen ja odotettavissa oleva elinaika n. 1-2 vuotta.
Lapsi syntyi ja omituisena ja omituisena hän oli rakastettu.
48 tunnin kuluttua lapsi kuoli. Oli tärkeää, että tämän lapsen annettiin syntyä sillä se kertoi lapsen vanhemmille niin tärkeästä vastuullisuudesta ja kärsimyksestä ja Jumalan rakkaudesta.
Kukaan ei välittänyt lapsen 48 tunnin kärsimyksestä.
kaikki tietäisivät tuon juuri nyt täällä maassa.
Ennenkaikkea hän pääsi pois. 48 h lihassa kärsien on pienempi paha kuin 48 v lihassa kärsien.
Kuka yleensäkään välittää ihmisen kärsimyksestä, olipa hänen ikänsä, sukupuolensa tai sosiaalinen statuksensa mikä tahansa?