HENKIKASTE JA PYHÄN HENGEN SAAMINEN ON SAMA ASIA.
Kyse on vain samasta asiasta käytetyistä erilaisista nimistä.
Monella tuntuu olevan se käsitys, että Pyhän Hengen saaminen ja Pyhän Hengen kaste on eri asia. Kaiken lisäksi nämä oikopäätä ilmoittaa, että Raamatussa mainitut Pyhän Hengen saamistapaukset ovat Pyhän Hengen kaste tapauksia. Milloin he sitten saivat Pyhän Hengen jos he oikopäätä saivat Pyhän Hengen kasteen? Onko siis kahdenlaisia tapauksia:
1. Ensin saadaan Pyhä Henki ja sitten myöhemmin erityisen kokemuksen mukaan saadaan Pyhän Hengen kaste.
2. Heti alussa saadaan Pyhän Hengen kaste ja erillistä Pyhä Henki saamista ei olekaan.
Esim kun Korneliuksen kodissa puheen kuulijoiden päälle tuli Pyhä Henki, niin monet käyttää tästä tapauksesta ( ja muistakin) ilmaisua ”Pyhän Hengen kaste”, vaikka Raamattu ei tuota ilmaisua tuosta tapauksesta käytä. Samaista ”Pyhän Hengen kaste” ilmaisua tietyt tahot käyttävät muistakin kerrotuista Pyhä Henki saamistilanteista, vaikka Raamattu itse EI KERTAAKAAN käytä tuota ilmaisua kertoessaan TAPAHTUNEESTA Pyhän Hengen saamisesta.
Ilmaisua ”kastaa Pyhällä Hengellä” Raamattu käyttää Johanneksen ilmaisuna ja Jeesuksen ilmaisuna; ”teidät kastetaan Pyhällä Hengellä ” kun he kertovat luvatusta ja TULEVASTA kristillisestä kasteesta, jossa kastajana ja Pyhän Hengen antajana toimii Jeesus.
Kun sitten Raamattu kertoo noista TOTEUTUNEISTA tapahtumista, ei missään tuosta tapauksesta käytetä ilmaisua ”Pyhän Hengen kaste”, vaan Raamattu käyttää ilmaisua:
- ”tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi” ( Pyhän Hengen tulo helluntaina Apt 2:4)
- ”tuli Pyhä Henki heidän päällensä” ( tapaus Korneliuksen kodissa Apt 11.15)
- ”tuli heidän päällensä Pyhä Henki ” (tapaus Efesossa Apt 19:6)
Eka helluntaita lukuun ottamatta Pyhän Hengen saaminen liittyi kristilliseen kasteeseen. Kristilliseen vesikasteeseen liittyy aina yhdessä vesi ja Pyhän Hengen saaminen. Johanneksen kasteessa oli yksistään vesi, mutta ei Pyhää Henkeä. Johanneksen kastetta ei siis voinut täydentää kristilliseksi kasteeksi siten, että myöhemmin olisi saatu Pyhä Henki ja siten ko kaste olisi ollut oikea kaste. EI, vaan koko kaste piti uusia, eli myöskin vesi piti tulla mukaan uudelleen, eli koko kasteen suorittajana tuli olla Jeesus. Vesi ja Pyhä Henki yhdessä tekivät vasta oikean kristillisen kasteen. Aikaisemmin Johanneksen kasteessa saatu vesi ei siis riittänyt.
(muuten tapaus Efesossa ei kerro, että kaste ja kätten päällepanemisen olisi eri tapahtuma, vaan yksinkertaisesti Paavali kastaessaan nuo efesolaiset, hän tuon KASTE TAPAHTUMAN AIKANA toki pani kätensä heidän päälleen, eli Pyhä Henki saatiin tuossakin kastetapahtuman aikana, eikä kasteen jälkeen ERILLISENÄ kätten päällepanemis -tapahtumana)
Kun Pietari eka helluntaina puhui hän ilmoitti, että kasteessa saatte Pyhän Hengen. Pietari ”niputti” syntien anteeksisaamisen, kasteen ja Pyhän Hengen saamisen yhteen ja samaan tapahtumaan: ” ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, niin te SAATTE PYHÄN HENGEN lahjan.”. Ei siis mainita, että saatte ”Pyhän Hengen kasteen”.
Ilmaisu ”kastaa Pyhällä Hengellä ” on käytetty ilmaisu Pyhän Hengen saamisesta kristillisessä kasteessa. Ei siis kyse ole Pyhän Hengen saamisen JÄLKEEN tapahtuvasta ”toisesta” taikka erillisestä ”Pyhän Hengen kasteesta”, vaan kyse on kristillisestä vesikasteesta, jossa saadaan Pyhä Henki, jota ei Johanneksen kasteessa saatu.
Raamatussa on paljon erilaisia ilmaisuja ja kuvakieltä jostakin nimenomaisesta asiasta tai tapahtumasta.
Esim kun Matteus mainitsee Johanneksen sanoneen: ”hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella”, niin seuraavassa jakeessa kerrotaan; ”Hänellä on VISKIMENSÄ kädessään, ja hän puhdistaa PUIMATANTERENSA ja kokoaa NISUNSA AITTAAN, mutta RUUMENET hän polttaa sammumattomassa tulessa.”
Käytetään siis ilmaisuja; “kastaa ...tulella”, ”viskimensä”, ”puimatanterensa”, ”nisunsa”, ”aitaan” ja ”ruumenet” jotka ovat Raamatun käyttämää kuvakieltä. Näin ollen ilmaisu ”kastaa Pyhällä Hengellä” on ilmaisu jota käytettiin vesikasteesta, ja se tarkoittaa vesikastetta ja siinä saatavaa Pyhää Henkeä, eli Jeesuksen suorittamaa kristillistä kastetta jossa Jeesus antaa Pyhän Hengen, eli ”kastaa Pyhällä Hengellä”.
On huomattava, että Raamattu käyttää vertauskuvallisia ilmaisuja tosi paljon puhuessaan erilaisista asioista ja tapahtumista. Myöskin samasta asiata käytetään monia eri ilmaisuja. Pyhästä Hengestäkin Raamattu käyttää mitä erilaisempia nimiä, eikö sitten myöskin Pyhän Hengen saamisesta.
Monesti asioita käytetään vertauskuvallisia nimiä. Näinhän nykyäänkin tehdään. Puhutaan esim, että joku ihminen on ”tulta ja tappuraa”. Missä ihmeessä se tuli ja tappura tuossa ihmisessä on? Toki meille aikalaisille on selvää mitä tuolla ilmaisulla tarkoitetaan.
Näin on myöskin on ymmärrettävä Raamatun käyttämä ilmaisu ”kastaa Pyhällä Hengellä” tarkoittavan Pyhän Hengen saamista kasteessa, eli Jeesuksen suorittama kaste antaa Pyhän Hengen, jota Johanneksen kaste ei antanut. Samalla asialla on vain monta nimeä.
On muuten huomattava, että Johannes käyttää Pyhän Hengen saamisesta myöskin ilmaisua ” kastaa Pyhällä Hengellä ja TULELLA”.
Jos siis haluTAAN väkisin ymmärtää ilmaisun ”KASTAA Pyhällä Hengellä” joksikin erilliseksi tapahtumaksi, niin jää yksi ongelma. Mitä tarkoittaa tuo Johanneksen käyttämä ilmaisu; ”kastaa TULELLA”? Kun selitetään ilmaisu ”kastaa Pyhällä Hengellä ”, niin jää selittämättä tuo ”kastaa TULELLA”.
Monet toki selittävät sen ja tekevät siten vielä kolmannenkin kasteen; ”tulikasteen”, vedoten tuohon Johanneksen käyttämään ilmaisuun. Raamatun mukaan on olemassa kuitenkin vain YKSI kaste ja se on vesikaste. Muita kasteita Raamatun kokonaisilmoitus ei opeta. Eli erillistä Pyhän Hengen kastetta ei ole, on vain YKSI kaste ja se on kristillinen kaste, jossa kastajana toimii Jeesus.
Pyhän Hengen saaminen ja ”Pyhän Hengen kaste” irrotetaan esim. helluntaipiireissä kasteesta käyttämällä esimerkkinä tapausta Korneliuksen kodissa jossa Pyhä Henki tuli ilmeisesti vain muutama minuutti ennen kastetta. (mikä on muuten ”säädetty” minuuttimäärä jonka ylitettyä kyseessä on kaksi eri asiaa ja tapahtumaa. Käytännössä moni hyvinkin pitkän aikaa jatkunut tapahtumaprosessi on yhtä ja samaa tapahtumaa.)
On virhe yrittää pakottaa Jumala toimimaan samalla tavalla kuin silloin kun evankeliumi ja kaste eka kertaa vietiin pakana-alueille. Eka helluntainakin Pyhä Henki tuli poikkeuksellisella tavalla, koska kyse oli eka kerrasta, joka ei siis ole tarkoitus toistua sellaisenaan. Eihän siis nyt enää edellytetä, että pitää näkyä tulisia kieliä kun Pyhä Henki saadaan.
Tapaus Korneeliuksen kodissa on tapaus joissa evankeliumi ja KASTE vietiin vastoin apostolien ja juutalaisten omaksumaa kantaa pakanoille. Kyse oli ensimmäisestä kerrasta. Pietari teki sitä mikä oli apostolien ja juutalaisten mielestä kiellettyä. Noilla erityistapauksilla Jumala muutti apostolien käsityksen ja väkevällä tavalla osoitti, että evankeliumi ja kaste ja Pyhä Henki kuuluvat myöskin pakanoille.
Jos vähänkin eläydytään Pietarin asemaan, niin jo pakanoiden tykö menemiseen Jumalan piti erityisellä tavalla osoittaa, että se on Jumalan tahto (vaikka se olikin vastoin Pietarin ja juutalaisten omaksumaa asennetta).
Jumala antoi Pyhän Hengen Korneliuksen kodissa tuolla tavalla ennen kastetta PIETARIN TÄHDEN, jotta tämä rohkenisi kastaa nuo pakanat, eikä tapauksesta tullut myöhemminkin Jumalan noudattamaa käytäntöä.
Pietari ei olisi millään rohjennut kastaa pakanoita ellei Jumala olisi taas erityisellä tavalla osoittanut Pietarille, että pakanatkin tulee kastaa. Merkiksi tästä Jumala antoi Pyhän Hengen heille ennen kastetta. Tuon nähtyään Pietari ei rohjennut vastustaa Jumalaa vaan kastoi nuo pakanat.
Ajatelkaa mikä vastarinta olisi syntynyt apostolien kokouksessa Jerusalemissa jos Pietari olisi omalla päätöksellään kastanut pakanoita. Pietari olisi varmasti julisteltu kerettiläiseksi ja pakanoiden kastaminen olisi jyrkästi kielletty. Siksi Jumalan piti osoittaa Pietarille ja apostoleille tuolla erityistavalla pakanoiden kastaminen Hänen tahtonsa mukaiseksi asiaksi, antamalla pakanoille tuossa tapauksessa Pyhä Henki ennen kastetta. Jumala siis tuossa tapauksessa osoitti, että Pietarin ei tule vastustaa Jumalaa vallalla olevilla opeilla ja asenteilla.
Jos tapaus Korneliuksen kodissa otetaan esimerkiksi ja ”sapluunaksi” sellaisenaan, niin pakanoita ei saisi kastaa ennen kuin he ovat saaneet Pyhän Hengen ja puhuvat kielillä.
On siis väärin rajoittaa Jumala toimimaan oppiin soveltuvalla, sapluunanomaisella tavalla.
Jumalan vain piti yksinkertaisesti laittaa pakanoiden evankeliointi ja kastaminen jollakin tavalla käyntiin ja osoittaa apostoleille, että evankeliumi ja kaste ja Pyhä Hneki kuului pakanoillekin.
Raamattu kertoo alussa tapahtuneista erityistapauksista Pyhän Hengen saamisenkin suhteen. Jos noita erityistapauksia otetaan sapluunaksi Pyhän Hengen saamisesta, niin silloin tulisi ottaa sapluunaksi Johanneksen täyttyminen Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa, ja tuliset kielet merkkinä Pyhän Hengen saamisesta, Pyhän Hengen saaminen kasteen jälkeen kätten päällepanemisella.
On ihmeellistä, että Efeson tapausta käytetään esimerkkinä siitä, että Pyhää Henkeä ei saada kasteessa. Olisi syytä kerta kaikkiaan ymmärtää, että Johanneksen kaste ei ole enää voimassa, eikä siinä sen voimassa ollessakaan saatu Pyhää Henkeä.
Tämän Johannes itse selvästi ilmoitta, että hänen kasteessaan ei Pyhää Henkeä saada, vaan vasta silloin kun Jeesus kastaa, niin silloin saadaan Pyhä Henki.
”Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.”
Tuo tarkoittaa juuri sitä, että kristillisessä kasteessa KASTAJANA toimii Jeesus ja että siinä kasteessa ihminen saa Pyhän Hengen JEESUKSELTA, eli hänet ”kastetaan Pyhällä Hengellä” jos tuota ilmaisua halutaan välttämättä käyttää. Johanneksen kastetta ei siis voinut täydentää antamalla Pyhä Henki saadun vesikasteen lisäksi jälkeenpäin. EI, vaan koko kaste piti uusia, eli koko toimitu tulee olla Jeesuksen suorittama. Kristillisen kasteeseen kuuluu erottamattomana osana vesi ja Pyhän Hengen saaminen, ja vasta silloin on kysessä oikea kristillinen kaste jossa Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä.
Myöskin Pietari yhdistää Pyhän Hengen saamisen kasteeseen opettaessaan eka helluntaina: ”ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, niin te SAATTE PYHÄN HENGEN lahjan.” Siis myöskin syntien anteeksisaamisen Pietari liittää kasteen yhteyteen.
Pyhän Hengen kaste ja Pyhän Hengen saaminen ja kristillinen kaste on siis sama asia josta tosin käytetään erilaisia nimiä. Pyhä Henki saadaan siis kasteessa, jossa kastajana ja Pyhän Hengen antajana toimii Jeesus.
Kaikkiaankin on turhaa yrittää rajoittaa Jumalaa ja Hänen tekojaan ja mahdollisuuksia meidän ymmärryksemme mittoihin mahtuvaksi ” pikkujumalaksi”. Tuollaisia pikkujumalia monet vaan tuntuvat sitkeästi itselleen tekevän ja niitä kumartava.
On syytä lopettaa itsepintainen Raamatun vääristäminen kun ympätään kaikkiin Raamatun kertomiin Pyhän Hengen saamistilanteisiin erillinen ”Pyhän Hengen kaste” ilmaisu. Eihän Raamattukaan tuota ilmaisua käytä noista tapahtumista kertoessaan.
Kertaakaan Raamattu ei käytä tapahtuneesta Pyhän Hengen saamisesta ilmaisua: ”heidät kastettiin Pyhällä Hengellä”, tai ”tulivat kastetuiksi Pyhällä Hengellä”.
Vaan käytettyjä ilmaisuja ovat mm:
- ”tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi” ( Pyhän Hengen tulo helluntaina Apt 2:4)
- ”tuli Pyhä Henki heidän päällensä” ( tapaus Korneliuksen kodissa Apt 11.15)
- ”tuli heidän päällensä Pyhä Henki ” (tapaus Efesossa Apt 19:4)
Se, että muka ”Pyhän Hengen kaste” olisi erityinen tehtävään tarvittava voiman anto on väärä tulkinta.
Jeesus käyttää ilmaisua; ”vaan, kun Pyhä Henki TULEE TEIHIN, ( ei siis; kun teidät ”kastetaan Pyhällä Hengellä ”) niin te saatte VOIMAN, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.(Apt 2:8)
Jeesus ilmoittaa tuossa, että Pyhän Hengen saamisen myötä yhtenä Pyhän Hengen ominaisuutena on VOIMA. Tuo ”voiman” saaminen ei siis ole erillinen tapahtuma. Eli Pyhä Henki ja ”voima” ei ole ERI asia ja eri kerralla saatava asia.
Lk 24:49. ”Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan VOIMA korkeudesta.”
Tuossa Jeesus lupaa opetuslapsille Pyhän Hengen ja käyttää Pyhästä Hengestä nimitystä ” voima”.
Eli vielä toisella tavalla sanottuna; Pyhä Henki ei ensin tule voimattomana Henkenä ja voima saataisiin sitten erikseen erityisenä Pyhän Hengen kasteena. (toki Pyhä Henki ei monestikaan käytä voimaansa heti ihmiseen tullessaan, vaan toimii kulloisenkin tilanteen mukaan)
Ei voida sanoa, että Pyhä Henki olisi eri asia ja VOIMA olisi eri asia. Ei edes voida sanoa, että Pyhä Henki ja Jeesus olisi eri asia.
Siellä missä ( ja kenessä) on Pyhä Henki siellä on AINA myös Jeesus. Jeesuksesta erillään toimivat henget ovat pimeyden henkiä (vaikkakin niitä useasti luullaan Pyhäksi Hengeksi ja ne sellaiseksi tekeytyy).
Jumalan täytyi alussa erityismerkeillä osoittaa apostoleille, että niin evankeliumi, kaste kuin Pyhä Henkikin kuului myöskin pakanoille. Nyt kun tuon tiedämme, niin Jumalan ei enää tarvitse erityistoimenpitein jokaisessa tapauksessa erikseen tuota osoittaa.
Monilla on tullut ongelmaksi se, että toimintamalliksi on otettu tuo eka sukupolven tilanne ja nuo erityismerkit ja -tapaukset, eikä ymmärretä sitä, että ne ovat sitä varten, että evankeliumi ja kaste saattoi lähteä valloittamaan maailmaa.
Tietyt tahot ottavat tapauksen Korneeliuksen kodissa esimerkiksi siitä, että vesikaste ja Pyhän Hengen kaste olisivat eri tapahtuma.
Raamattu ei ensinnäkään mainitse, että Korneliuksen kodissa kuulijat olisi KASTETTU Pyhällä Hengellä. Mainitaan, että Pyhä Henki tuli heidän päällensä, eli että kuulijat saivat Pyhän Hengen ja heidät kastettiin.
” Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki KAIKKIEN päälle, jotka puheen kuulivat.” Ja kun pakanat olivat saaneet Pyhän Hengen, niin silloin vasta Pietari rohkeni kastaa heidät.
Muuten, lapsia ei varmasti oltu Korneliuksen kodissa tilaisuuden alettua viety pois paikalta vaan ne olivat myöskin paikalla ja saivat Pyhän Hengen ja KAIKKI joiden päälle Pyhä Henki tuli kastettiin.
Turha yrittää siis rajoittaa Jumalaa ja Hänen kykyään antaa Pyhä Henki myöskin lapsille. Antoihan Hän Pyhän Hengen Johannekselle jo äitinsä kohdussa.
Muuten työelämässä mukana olevan Korneliuksen perhekunta oli varmasti melko suuri, ehkä satapäinen. Kuuluihan tuohon aikaan perhekuntaan myöskin palvelijat ja heidän perheensä kuin myöskin porteissa asuva muukalainenkin, kuin myöskin perheenpään lastenkin perheet.
Jeesuksen verellä lunastettu:
Voitto Ramu
JK
Ne JÄKÄTI-JÄKÄTI- JÄÄÄÄ jutut tuonne oman aiheen alle- KIITOS
Kyse on vain samasta asiasta käytetyistä erilaisista nimistä.
Monella tuntuu olevan se käsitys, että Pyhän Hengen saaminen ja Pyhän Hengen kaste on eri asia. Kaiken lisäksi nämä oikopäätä ilmoittaa, että Raamatussa mainitut Pyhän Hengen saamistapaukset ovat Pyhän Hengen kaste tapauksia. Milloin he sitten saivat Pyhän Hengen jos he oikopäätä saivat Pyhän Hengen kasteen? Onko siis kahdenlaisia tapauksia:
1. Ensin saadaan Pyhä Henki ja sitten myöhemmin erityisen kokemuksen mukaan saadaan Pyhän Hengen kaste.
2. Heti alussa saadaan Pyhän Hengen kaste ja erillistä Pyhä Henki saamista ei olekaan.
Esim kun Korneliuksen kodissa puheen kuulijoiden päälle tuli Pyhä Henki, niin monet käyttää tästä tapauksesta ( ja muistakin) ilmaisua ”Pyhän Hengen kaste”, vaikka Raamattu ei tuota ilmaisua tuosta tapauksesta käytä. Samaista ”Pyhän Hengen kaste” ilmaisua tietyt tahot käyttävät muistakin kerrotuista Pyhä Henki saamistilanteista, vaikka Raamattu itse EI KERTAAKAAN käytä tuota ilmaisua kertoessaan TAPAHTUNEESTA Pyhän Hengen saamisesta.
Ilmaisua ”kastaa Pyhällä Hengellä” Raamattu käyttää Johanneksen ilmaisuna ja Jeesuksen ilmaisuna; ”teidät kastetaan Pyhällä Hengellä ” kun he kertovat luvatusta ja TULEVASTA kristillisestä kasteesta, jossa kastajana ja Pyhän Hengen antajana toimii Jeesus.
Kun sitten Raamattu kertoo noista TOTEUTUNEISTA tapahtumista, ei missään tuosta tapauksesta käytetä ilmaisua ”Pyhän Hengen kaste”, vaan Raamattu käyttää ilmaisua:
- ”tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi” ( Pyhän Hengen tulo helluntaina Apt 2:4)
- ”tuli Pyhä Henki heidän päällensä” ( tapaus Korneliuksen kodissa Apt 11.15)
- ”tuli heidän päällensä Pyhä Henki ” (tapaus Efesossa Apt 19:6)
Eka helluntaita lukuun ottamatta Pyhän Hengen saaminen liittyi kristilliseen kasteeseen. Kristilliseen vesikasteeseen liittyy aina yhdessä vesi ja Pyhän Hengen saaminen. Johanneksen kasteessa oli yksistään vesi, mutta ei Pyhää Henkeä. Johanneksen kastetta ei siis voinut täydentää kristilliseksi kasteeksi siten, että myöhemmin olisi saatu Pyhä Henki ja siten ko kaste olisi ollut oikea kaste. EI, vaan koko kaste piti uusia, eli myöskin vesi piti tulla mukaan uudelleen, eli koko kasteen suorittajana tuli olla Jeesus. Vesi ja Pyhä Henki yhdessä tekivät vasta oikean kristillisen kasteen. Aikaisemmin Johanneksen kasteessa saatu vesi ei siis riittänyt.
(muuten tapaus Efesossa ei kerro, että kaste ja kätten päällepanemisen olisi eri tapahtuma, vaan yksinkertaisesti Paavali kastaessaan nuo efesolaiset, hän tuon KASTE TAPAHTUMAN AIKANA toki pani kätensä heidän päälleen, eli Pyhä Henki saatiin tuossakin kastetapahtuman aikana, eikä kasteen jälkeen ERILLISENÄ kätten päällepanemis -tapahtumana)
Kun Pietari eka helluntaina puhui hän ilmoitti, että kasteessa saatte Pyhän Hengen. Pietari ”niputti” syntien anteeksisaamisen, kasteen ja Pyhän Hengen saamisen yhteen ja samaan tapahtumaan: ” ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, niin te SAATTE PYHÄN HENGEN lahjan.”. Ei siis mainita, että saatte ”Pyhän Hengen kasteen”.
Ilmaisu ”kastaa Pyhällä Hengellä ” on käytetty ilmaisu Pyhän Hengen saamisesta kristillisessä kasteessa. Ei siis kyse ole Pyhän Hengen saamisen JÄLKEEN tapahtuvasta ”toisesta” taikka erillisestä ”Pyhän Hengen kasteesta”, vaan kyse on kristillisestä vesikasteesta, jossa saadaan Pyhä Henki, jota ei Johanneksen kasteessa saatu.
Raamatussa on paljon erilaisia ilmaisuja ja kuvakieltä jostakin nimenomaisesta asiasta tai tapahtumasta.
Esim kun Matteus mainitsee Johanneksen sanoneen: ”hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella”, niin seuraavassa jakeessa kerrotaan; ”Hänellä on VISKIMENSÄ kädessään, ja hän puhdistaa PUIMATANTERENSA ja kokoaa NISUNSA AITTAAN, mutta RUUMENET hän polttaa sammumattomassa tulessa.”
Käytetään siis ilmaisuja; “kastaa ...tulella”, ”viskimensä”, ”puimatanterensa”, ”nisunsa”, ”aitaan” ja ”ruumenet” jotka ovat Raamatun käyttämää kuvakieltä. Näin ollen ilmaisu ”kastaa Pyhällä Hengellä” on ilmaisu jota käytettiin vesikasteesta, ja se tarkoittaa vesikastetta ja siinä saatavaa Pyhää Henkeä, eli Jeesuksen suorittamaa kristillistä kastetta jossa Jeesus antaa Pyhän Hengen, eli ”kastaa Pyhällä Hengellä”.
On huomattava, että Raamattu käyttää vertauskuvallisia ilmaisuja tosi paljon puhuessaan erilaisista asioista ja tapahtumista. Myöskin samasta asiata käytetään monia eri ilmaisuja. Pyhästä Hengestäkin Raamattu käyttää mitä erilaisempia nimiä, eikö sitten myöskin Pyhän Hengen saamisesta.
Monesti asioita käytetään vertauskuvallisia nimiä. Näinhän nykyäänkin tehdään. Puhutaan esim, että joku ihminen on ”tulta ja tappuraa”. Missä ihmeessä se tuli ja tappura tuossa ihmisessä on? Toki meille aikalaisille on selvää mitä tuolla ilmaisulla tarkoitetaan.
Näin on myöskin on ymmärrettävä Raamatun käyttämä ilmaisu ”kastaa Pyhällä Hengellä” tarkoittavan Pyhän Hengen saamista kasteessa, eli Jeesuksen suorittama kaste antaa Pyhän Hengen, jota Johanneksen kaste ei antanut. Samalla asialla on vain monta nimeä.
On muuten huomattava, että Johannes käyttää Pyhän Hengen saamisesta myöskin ilmaisua ” kastaa Pyhällä Hengellä ja TULELLA”.
Jos siis haluTAAN väkisin ymmärtää ilmaisun ”KASTAA Pyhällä Hengellä” joksikin erilliseksi tapahtumaksi, niin jää yksi ongelma. Mitä tarkoittaa tuo Johanneksen käyttämä ilmaisu; ”kastaa TULELLA”? Kun selitetään ilmaisu ”kastaa Pyhällä Hengellä ”, niin jää selittämättä tuo ”kastaa TULELLA”.
Monet toki selittävät sen ja tekevät siten vielä kolmannenkin kasteen; ”tulikasteen”, vedoten tuohon Johanneksen käyttämään ilmaisuun. Raamatun mukaan on olemassa kuitenkin vain YKSI kaste ja se on vesikaste. Muita kasteita Raamatun kokonaisilmoitus ei opeta. Eli erillistä Pyhän Hengen kastetta ei ole, on vain YKSI kaste ja se on kristillinen kaste, jossa kastajana toimii Jeesus.
Pyhän Hengen saaminen ja ”Pyhän Hengen kaste” irrotetaan esim. helluntaipiireissä kasteesta käyttämällä esimerkkinä tapausta Korneliuksen kodissa jossa Pyhä Henki tuli ilmeisesti vain muutama minuutti ennen kastetta. (mikä on muuten ”säädetty” minuuttimäärä jonka ylitettyä kyseessä on kaksi eri asiaa ja tapahtumaa. Käytännössä moni hyvinkin pitkän aikaa jatkunut tapahtumaprosessi on yhtä ja samaa tapahtumaa.)
On virhe yrittää pakottaa Jumala toimimaan samalla tavalla kuin silloin kun evankeliumi ja kaste eka kertaa vietiin pakana-alueille. Eka helluntainakin Pyhä Henki tuli poikkeuksellisella tavalla, koska kyse oli eka kerrasta, joka ei siis ole tarkoitus toistua sellaisenaan. Eihän siis nyt enää edellytetä, että pitää näkyä tulisia kieliä kun Pyhä Henki saadaan.
Tapaus Korneeliuksen kodissa on tapaus joissa evankeliumi ja KASTE vietiin vastoin apostolien ja juutalaisten omaksumaa kantaa pakanoille. Kyse oli ensimmäisestä kerrasta. Pietari teki sitä mikä oli apostolien ja juutalaisten mielestä kiellettyä. Noilla erityistapauksilla Jumala muutti apostolien käsityksen ja väkevällä tavalla osoitti, että evankeliumi ja kaste ja Pyhä Henki kuuluvat myöskin pakanoille.
Jos vähänkin eläydytään Pietarin asemaan, niin jo pakanoiden tykö menemiseen Jumalan piti erityisellä tavalla osoittaa, että se on Jumalan tahto (vaikka se olikin vastoin Pietarin ja juutalaisten omaksumaa asennetta).
Jumala antoi Pyhän Hengen Korneliuksen kodissa tuolla tavalla ennen kastetta PIETARIN TÄHDEN, jotta tämä rohkenisi kastaa nuo pakanat, eikä tapauksesta tullut myöhemminkin Jumalan noudattamaa käytäntöä.
Pietari ei olisi millään rohjennut kastaa pakanoita ellei Jumala olisi taas erityisellä tavalla osoittanut Pietarille, että pakanatkin tulee kastaa. Merkiksi tästä Jumala antoi Pyhän Hengen heille ennen kastetta. Tuon nähtyään Pietari ei rohjennut vastustaa Jumalaa vaan kastoi nuo pakanat.
Ajatelkaa mikä vastarinta olisi syntynyt apostolien kokouksessa Jerusalemissa jos Pietari olisi omalla päätöksellään kastanut pakanoita. Pietari olisi varmasti julisteltu kerettiläiseksi ja pakanoiden kastaminen olisi jyrkästi kielletty. Siksi Jumalan piti osoittaa Pietarille ja apostoleille tuolla erityistavalla pakanoiden kastaminen Hänen tahtonsa mukaiseksi asiaksi, antamalla pakanoille tuossa tapauksessa Pyhä Henki ennen kastetta. Jumala siis tuossa tapauksessa osoitti, että Pietarin ei tule vastustaa Jumalaa vallalla olevilla opeilla ja asenteilla.
Jos tapaus Korneliuksen kodissa otetaan esimerkiksi ja ”sapluunaksi” sellaisenaan, niin pakanoita ei saisi kastaa ennen kuin he ovat saaneet Pyhän Hengen ja puhuvat kielillä.
On siis väärin rajoittaa Jumala toimimaan oppiin soveltuvalla, sapluunanomaisella tavalla.
Jumalan vain piti yksinkertaisesti laittaa pakanoiden evankeliointi ja kastaminen jollakin tavalla käyntiin ja osoittaa apostoleille, että evankeliumi ja kaste ja Pyhä Hneki kuului pakanoillekin.
Raamattu kertoo alussa tapahtuneista erityistapauksista Pyhän Hengen saamisenkin suhteen. Jos noita erityistapauksia otetaan sapluunaksi Pyhän Hengen saamisesta, niin silloin tulisi ottaa sapluunaksi Johanneksen täyttyminen Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa, ja tuliset kielet merkkinä Pyhän Hengen saamisesta, Pyhän Hengen saaminen kasteen jälkeen kätten päällepanemisella.
On ihmeellistä, että Efeson tapausta käytetään esimerkkinä siitä, että Pyhää Henkeä ei saada kasteessa. Olisi syytä kerta kaikkiaan ymmärtää, että Johanneksen kaste ei ole enää voimassa, eikä siinä sen voimassa ollessakaan saatu Pyhää Henkeä.
Tämän Johannes itse selvästi ilmoitta, että hänen kasteessaan ei Pyhää Henkeä saada, vaan vasta silloin kun Jeesus kastaa, niin silloin saadaan Pyhä Henki.
”Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.”
Tuo tarkoittaa juuri sitä, että kristillisessä kasteessa KASTAJANA toimii Jeesus ja että siinä kasteessa ihminen saa Pyhän Hengen JEESUKSELTA, eli hänet ”kastetaan Pyhällä Hengellä” jos tuota ilmaisua halutaan välttämättä käyttää. Johanneksen kastetta ei siis voinut täydentää antamalla Pyhä Henki saadun vesikasteen lisäksi jälkeenpäin. EI, vaan koko kaste piti uusia, eli koko toimitu tulee olla Jeesuksen suorittama. Kristillisen kasteeseen kuuluu erottamattomana osana vesi ja Pyhän Hengen saaminen, ja vasta silloin on kysessä oikea kristillinen kaste jossa Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä.
Myöskin Pietari yhdistää Pyhän Hengen saamisen kasteeseen opettaessaan eka helluntaina: ”ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, niin te SAATTE PYHÄN HENGEN lahjan.” Siis myöskin syntien anteeksisaamisen Pietari liittää kasteen yhteyteen.
Pyhän Hengen kaste ja Pyhän Hengen saaminen ja kristillinen kaste on siis sama asia josta tosin käytetään erilaisia nimiä. Pyhä Henki saadaan siis kasteessa, jossa kastajana ja Pyhän Hengen antajana toimii Jeesus.
Kaikkiaankin on turhaa yrittää rajoittaa Jumalaa ja Hänen tekojaan ja mahdollisuuksia meidän ymmärryksemme mittoihin mahtuvaksi ” pikkujumalaksi”. Tuollaisia pikkujumalia monet vaan tuntuvat sitkeästi itselleen tekevän ja niitä kumartava.
On syytä lopettaa itsepintainen Raamatun vääristäminen kun ympätään kaikkiin Raamatun kertomiin Pyhän Hengen saamistilanteisiin erillinen ”Pyhän Hengen kaste” ilmaisu. Eihän Raamattukaan tuota ilmaisua käytä noista tapahtumista kertoessaan.
Kertaakaan Raamattu ei käytä tapahtuneesta Pyhän Hengen saamisesta ilmaisua: ”heidät kastettiin Pyhällä Hengellä”, tai ”tulivat kastetuiksi Pyhällä Hengellä”.
Vaan käytettyjä ilmaisuja ovat mm:
- ”tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi” ( Pyhän Hengen tulo helluntaina Apt 2:4)
- ”tuli Pyhä Henki heidän päällensä” ( tapaus Korneliuksen kodissa Apt 11.15)
- ”tuli heidän päällensä Pyhä Henki ” (tapaus Efesossa Apt 19:4)
Se, että muka ”Pyhän Hengen kaste” olisi erityinen tehtävään tarvittava voiman anto on väärä tulkinta.
Jeesus käyttää ilmaisua; ”vaan, kun Pyhä Henki TULEE TEIHIN, ( ei siis; kun teidät ”kastetaan Pyhällä Hengellä ”) niin te saatte VOIMAN, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.(Apt 2:8)
Jeesus ilmoittaa tuossa, että Pyhän Hengen saamisen myötä yhtenä Pyhän Hengen ominaisuutena on VOIMA. Tuo ”voiman” saaminen ei siis ole erillinen tapahtuma. Eli Pyhä Henki ja ”voima” ei ole ERI asia ja eri kerralla saatava asia.
Lk 24:49. ”Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan VOIMA korkeudesta.”
Tuossa Jeesus lupaa opetuslapsille Pyhän Hengen ja käyttää Pyhästä Hengestä nimitystä ” voima”.
Eli vielä toisella tavalla sanottuna; Pyhä Henki ei ensin tule voimattomana Henkenä ja voima saataisiin sitten erikseen erityisenä Pyhän Hengen kasteena. (toki Pyhä Henki ei monestikaan käytä voimaansa heti ihmiseen tullessaan, vaan toimii kulloisenkin tilanteen mukaan)
Ei voida sanoa, että Pyhä Henki olisi eri asia ja VOIMA olisi eri asia. Ei edes voida sanoa, että Pyhä Henki ja Jeesus olisi eri asia.
Siellä missä ( ja kenessä) on Pyhä Henki siellä on AINA myös Jeesus. Jeesuksesta erillään toimivat henget ovat pimeyden henkiä (vaikkakin niitä useasti luullaan Pyhäksi Hengeksi ja ne sellaiseksi tekeytyy).
Jumalan täytyi alussa erityismerkeillä osoittaa apostoleille, että niin evankeliumi, kaste kuin Pyhä Henkikin kuului myöskin pakanoille. Nyt kun tuon tiedämme, niin Jumalan ei enää tarvitse erityistoimenpitein jokaisessa tapauksessa erikseen tuota osoittaa.
Monilla on tullut ongelmaksi se, että toimintamalliksi on otettu tuo eka sukupolven tilanne ja nuo erityismerkit ja -tapaukset, eikä ymmärretä sitä, että ne ovat sitä varten, että evankeliumi ja kaste saattoi lähteä valloittamaan maailmaa.
Tietyt tahot ottavat tapauksen Korneeliuksen kodissa esimerkiksi siitä, että vesikaste ja Pyhän Hengen kaste olisivat eri tapahtuma.
Raamattu ei ensinnäkään mainitse, että Korneliuksen kodissa kuulijat olisi KASTETTU Pyhällä Hengellä. Mainitaan, että Pyhä Henki tuli heidän päällensä, eli että kuulijat saivat Pyhän Hengen ja heidät kastettiin.
” Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki KAIKKIEN päälle, jotka puheen kuulivat.” Ja kun pakanat olivat saaneet Pyhän Hengen, niin silloin vasta Pietari rohkeni kastaa heidät.
Muuten, lapsia ei varmasti oltu Korneliuksen kodissa tilaisuuden alettua viety pois paikalta vaan ne olivat myöskin paikalla ja saivat Pyhän Hengen ja KAIKKI joiden päälle Pyhä Henki tuli kastettiin.
Turha yrittää siis rajoittaa Jumalaa ja Hänen kykyään antaa Pyhä Henki myöskin lapsille. Antoihan Hän Pyhän Hengen Johannekselle jo äitinsä kohdussa.
Muuten työelämässä mukana olevan Korneliuksen perhekunta oli varmasti melko suuri, ehkä satapäinen. Kuuluihan tuohon aikaan perhekuntaan myöskin palvelijat ja heidän perheensä kuin myöskin porteissa asuva muukalainenkin, kuin myöskin perheenpään lastenkin perheet.
Jeesuksen verellä lunastettu:
Voitto Ramu
JK
Ne JÄKÄTI-JÄKÄTI- JÄÄÄÄ jutut tuonne oman aiheen alle- KIITOS
Vastaukset 6
Vanhimmat
opetusta:
Pyhän Hengen kaste
Juhani Karvinen
Oppi Pyhästä Hengestä ja Hengen armolahjoista kuuluu epäilemättä kristillisen elämän ja uskon keskeisimpään aihepiiriin. Korostaessamme tässä esityksessä Hengen osuutta kristillisyydessä emme kuitenkaan tahdo kaventaa jumaluuden muiden persoonien arvoa tai työtä, sillä ilman Jumalan rakkautta ja Jeesuksen armoa ei Pyhän Hengen osallisuuskaan olisi mahdollista (2. Kor. 13:13).
Jumalan alkaessa lopun aikoina uudistaa seurakuntaansa, Hän on käyttänyt apuna armon työssään inhimillisiä välikappaleita. Uskonpuhdistus toi esiin opin uskonvanhurskaudesta. Baptismi toi uskovien kasteen, metodismi pyhityksen ja adventismi Herran tulon odotuksen. Helluntaiherätys sai armon omistaa nämä kaikki heti alkuhetkistään ja lisäksi sen suureksi tehtäväksi tuli palauttaa uusitestamentilliselle perustalle oppi Pyhästä Hengestä ja armolahjoista.
Hengen toiminnan historiaa
Pyhän Hengen armolahjat olivat voimallisesti käytössä apostolien ajan seurakunnassa, mutta kirkon laitostumisen myötä ne lähes kokonaan katosivat neljännen vuosisadan loppuun tultaessa. Uudistus tälläkin alueella alkoi uskonpuhdistuksen aikoihin ja on yhä voimistunut meidän aikaamme tultaessa. Nykyään lasketaan ns. kielilläpuhujia olevan maailmassa jo yli viisisataa miljoonaa.
Ennen varsinaisen helluntaiherätyksen syntyä, joka tapahtui tämän vuosisadan alussa, esiintyi huomattavia Hengen ilmiöitä esim. Ranskan hugenottien parissa ja John Wesleyn sekä D.L.Moodyn toiminnan yhteydessä. Tunnetuin tapahtuma Suomessa tällä alueella oli Pyhän Hengen vuodatus heinäväen ylle Telppäsniityllä vuonna 1796.
Henkikasteen merkitys
Jeesus kielsi oppilaitaan lähtemästä Jerusalemista ennen kuin heidän päälleen puettaisiin voima korkeudesta (Luuk. 24:49). Helluntain jälkeen sanoma levisi nopeasti kaikkeen maailmaan Hengen voimassa (Ap.t. 2:1). Pyhä Henki varjeli seurakunnan petoksilta (Ap.t. 5:1-5) ja harhautumiselta evankeliumin opissa (Ap.t. 15. luku). Henki johdatti julistajia (Ap.t 16:6-9), sekä antoi kristityille rohkeuden vainojen keskellä (Ap.t. 4:31). Pyhä Henki antaa voimaa olla Jeesuksen todistajana (Ap.t. 1:8). Pyhä Henki pyhittää seurakunnan (Room. 15:16). Henkikasteessa saatavien armolahjojen toiminta on korvaamaton seurakunnan rakentumiseksi (1. Kor. 14:12).
Hengen antamia viisauden ja tiedon sanoja ei voida syrjäyttää pelkällä opiskelulla eikä uskon henkeä voida korvata optimistisella ajattelulla. Samoin on muidenkin henkilahjojen laita. Henkikastetun ja Henkeä täynnä olevan julistajan sanomaan tulee uusi voitelu.
Kun Jumalan suuresti armoittama Smith Wigglesworth oli saanut henkikasteensa, ei hänen oma vaimonsakaan ollut enää tuntea häntä puhujapaikalla. Wigglesworth oli saanut voitelun, joka vei hänet saarnaamaan voimalla ja valtuuksilla kaikkeen maailmaan. Niilo Yli-Vainion uusi voitelu on lähihistoriaa, ja helluntaisanoman valtava leviäminen meidän päivinämme maailmassa on jatkuva osoitus Hengen väkevästä liikehdinnästä viimeisten aikojen sukupolven yllä.
Vääriä tulkintoja henkikasteesta
Kaikki kristilliset seurakunnat ja kirkot ovat periaatteessa tunnustaneet Pyhän Hengen persoonan ja työn. Jopa tähän asiaan liittyvät raamatulliset nimityksetkin, kuten henkikaste ja Hengen täyteys, ovat kuuluneet yleiseen hengelliseen sanastoon. Sanojen sisältö on vain valitettavan usein muuttunut. Niinpä esim. erityisen pyhittynyttä kristittyä on pidetty Henkeä täynnä olevana ihmisenä, ja henkikasteen on katsottu olevan sama tapahtuma kuin uudestisyntymisessä Hengen saaminen. Kun uudestisyntyminen vielä on yhdistetty lapsikasteeseen, niin henkikaste on käytännössä katsottu saatavan juuri tuossa tapahtumassa.
Metodistien keskuudessa on uskoontulon jälkeistä uutta jumalallista kokemusta nimitetty milloin "täydelliseksi pyhitykseksi", "täydelliseksi rakkaudeksi", "toiseksi siunaukseksi" tai "henkikasteeksi". Kuitenkaan tähän tapahtumaan ei katsottu kuuluvan esim. kielilläpuhumista. Kysymys lienee ollut lähinnä sellaisista Hengen kosketuksista, joita nyt nimitetään keskuudessamme voimavaikutuksiksi. Näiden väärien tulkintojen vaarallisuus on siinä, että ne johdonmukaisesti kieltävät tai väheksyvät todellista uusitestamentillisten Pyhän Hengen armolahjojen toimintaa.
Hengen täyteyden ja henkikasteen raamatulliset merkit
Meidän on ensinnäkin otettava huomioon, että kaikissa uudestisyntyneissä on Kristuksen Henki, jota nimitetään myös Hengeksi, Jumalan Hengeksi ja lapseuden Hengeksi (Room. 8:9,15). Koska on olemassa vain yksi jumaluuden kolmas persoona (Ef. 4:4), on näiden eri nimitysten takana sama Pyhä Henki. Tästä huolimatta apostolit edellyttivät, että kristityt tämän lisäksi saisivat Pyhän Hengen siten, että se voitaisiin nähdä (Ap.t. 8:15-18). Todennäköisesti tämä odotettu näkyvä merkki oli sama kuin muuallakin Apostolien teoissa, nimittäin kielilläpuhuminen ja ennustaminen (Ap.t. 10:45,46, 19:6).
Jumala haluaa antaa lapsilleen kielilläpuhumisen siksi, että voisimme rakentaa sillä itseämme ja varmistua tuosta näkyvästä ja kuuluvasta merkistä lahjamme todellisuudesta tunteidemme häälyvässä ristiaallokossa. Nimitämme tätä tapahtumaa henkikasteeksi Johannes Kastajan tästä asiasta lausuman ennustuksen mukaisesti (Mark. 1:8). Apostolien teoissa havaittava henkikasteen ainoa varma merkki on kielilläpuhuminen, johon voi liittyä myös tulisia kieliä tai ennustamista.
Hengen täyteys ei ole sama asia kaikissa tapauksissa kuin henkikaste. Hengen täyteys on mainittu Apostolien teoissa 10 kertaa. Näistä neljä yhdistyy suureen todistajarohkeuteen. Nämä paikat ovat Ap.t. 4:8,31, 7:55, 13:9. Lisäksi Ap.t. 2:4 kuuluu samaan asiayhteyteen. Näin toteutuu Jeesuksen lupaus voimasta olla Hänen todistajiaan (Ap.t. 1:8). Hengen täyteyteen Apostolien teoissa yhdistetään myös neljä kertaa viisaus, usko ja ilo, joista kaksi ensimmäistä voi viitata vastaaviin henkilahjoihin (Ap.t. 6:3,5, 11:24, 13:52). Täysin kiistämätön yhteys Hengen täyteyden ja henkikasteen välillä on ainoastaan yhden kerran Apostolien teoissa (Ap.t. 2:4). Lisäksi Ap.t. 9:17 voi viitata tällaiseen yhteyteen.
Ennen helluntaita tapahtui myös Hengellä täyttymisiä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Näissä tapauksissa ihmiset saivat voiman palvelutehtävää varten. Sellaisia henkilöitä olivat Besalel, Joosua, Amasai, Sakarja ja Miika (2 Moos. 31:3,5, 5 Moos. 34:9, 1 Aikak. 12:18, 2 Aikak. 24:20, Miika 3:8). Myöhemmin Johannes Kastaja, Elisabet ja Sakarias saivat saman lahjan (Luuk. 1:15,41,67). Näissä tapahtumissa ei missään mainita kielilläpuhumista, joka on siten katsottava helluntaina alkaneen uuden aikakauden merkiksi.
Hengen täyteyden keskeisin sisältö Raamatussa on voima, rohkeus ja kyky toimia Jumalan antamissa palvelutehtävissä. Vaikka henkikaste ja Hengen täyteys eivät olekaan sama asia, täyttyivät helluntain jälkeen Hengellä ne kristityt, jotka olivat jo saaneet henkikasteen. On siis käsitettävä, että henkikastetun on täytyttävä Hengellä yhä uudelleen ja uudelleen, joko kielilläpuhumisen merkein tai ilman kielilläpuhumista. Tärkeintä on voiman saaminen Jeesuksen todistajana olemiseen.
Mitä Uusi testamentti opettaa henkikasteen ja Hengen täyteyden saamisesta?
Hengen lahja on Raamatun opetuksen mukaan Isän lupaus. Se on annettu kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme kutsuu (Luuk. 24:49, Ap.t. 2:39). Jeesus opetti anomaan, etsimään ja kolkuttamaan. Juuri näin opetuslapset kokivat helluntainsa (Luuk. 11:9-13, Ap.t. 1:14; 2:l). Käsien päällepaneminen on raamatullinen tapa välittää Hengen kaste odottaville (Ap.t. 8:17; 19:6). Joillekin kristityille on annettu erityinen armoitus palvella juuri tässä asiassa apostolisella tavalla, mutta vaikka kaikilla ei olekaan sitä kykyä, on syytä silti palvella rohkeasti kaikki henkikastetta odottavia. Hengen lahjathan antaa Henki itse, emme me (1 Kor. 12:11).
Uskossa kuunteleminen on avannut Hengen virrat monien kristittyjen kohdalla (Gal. 3:5, Ap.t. 10:44-46). Jumalan totteleminen on myös esitetty Hengen saamisen edellytykseksi (Ap.t. 5:32). Tietoinen ja asenteellinen tottelemattomuus Jumalan äänelle on muutoinkin vakava synti (1. Sam. 15:22,23), josta on aina tehtävä parannus. Väärä sydämentila on yleensäkin este Hengen saamiselle (Ap.t. 8:21-23).
Edellä sanottu ei kuitenkaan merkitse sitä, että henkikastetta odottavien tulisi vaipua sairaalloiseen itsetutkisteluun. Jos tämänlaatuisia esteitä on, Jumala ilmoittaa ne selkeästi vilpittömälle omalletunnolle. Yleensäkin henkikastetta odottavien on varottava joutumasta lain alaiseen tilaan ja omiin tekoihin. onhan kysymys Jumalan armolahjasta, joka annetaan uskon kautta Jeesukseen (Gal. 3:14).
Uuden testamentin mukaan Hengen täyteys on annettu tarvittaessa Jumalan omille. Näin kävi esim. Pietarille, kun hän joutui vastaamaan uskostaan hallitsijoiden edessä (Ap.t. 4:8). Samoin tapahtui Paavalille hänen puolustaessaan evankeliumia väärää opettajaa vastaan (Ap.t. 13:8-12). Rukoilevat opetuslapset täyttyivät myös Hengellä ahdinkojensa keskellä (Ap.t. 4:31). Paavali opettaa lisäksi Hengellä täyttymisestä laulettaessa kiitosvirsiä. Sydämestä lähtevä kiitoslaulu onkin usein avannut Hengen virrat kristittyjen elämässä (Ef. 5:18-20).
Henkikasteen vaikutus kristityn elämässä
Me uskomme, että henkikastettu kristitty ei ole yhtään henkikastetta kokematonta toveriaan parempi Jumalan edessä. Pelastus on kokonaan yksin uskosta ja armosta (Room. 4:16). Henkikastetta kokematonta kristittyä voidaan verrata Jeesukseen ennen vesikasteen yhteydessä tapahtunutta Hengen saamista. Hän oli syntynyt Hengestä, tunsi pyhät kirjoitukset ja eli pyhää elämää (Luuk. 1:31, 2:46,47,51,52). Kuitenkin Hän sai voitelun palvelutehtäväänsä varten vasta Hengen tulemisen myötä. Tästä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta ja siihen niin olennaisena osana kuuluneet ihmeteot (Joh. 2:11, Ap.t. 10:38).
On selvää, etteivät henkilahjat voi vaikuttaa kristityssä ennen henkikastetta, koska ne annetaan juuri tässä tapahtumassa. Henkikasteen merkitys on henkilahjojen saaminen omaksi ja seurakunnan rakentumiseksi, Tässä yhteydessä ja yhä uudelleen saatava Hengen täyteys antaa voiman toimia Jeesuksen todistajana jopa vainojen keskellä. Jos oppi Pyhän Hengen persoonasta ja työstä on kristitylle vain opinkappale ilman elävää yhteyttä jokapäiväiseen kilvoitukseen seurakuntien ja yksilöiden elämässä, jää se jokseenkin turhaksi oikeaoppisuudestaan huolimatta.
Tällaista tilannetta voidaan rinnastaan pakastetun ruuan käyttöön. Pakastettu ruoka säilyy hyvin ja sisältää kaiken tarpeellisen ihmisen ravitsemiseksi, mutta se on sellaisenaan syötäväksi kelpaamatonta. Sulatettuna, valmistettuna ja hyvin tarjoiltuna se muodostaa herkullisen aterian läsnäoleville ja houkuttelee pöytään kauempaakin suloisella tuoksullaan. Toivomme, että totuus Pyhästä Hengestä nostettaisiin pois kristillisen dogmatiikan pakastearkun uumenista suureen pöytään koko suomalaisen kristikansan nautittavaksi.
!!!!!!!!!
päästä lihaa valloilleen, vaan kuoleta hengellä lihan teot. Jos sinun on vaikea ymmärtää ja hyväksyä Raamatun selvää ilmoitusta Pyhän Hengen kasteesta, jonka esim apostolit saivat helluntaina vaikka olivat jo sitä ennen tulleet uskoon ja heissä oli jo Pyhä Henki todistamassa lapsioikeudesta, niin ei se tilannettasi paranna vaikka kuinka toisia mollaisit jäkäti jäkäti-jutuillas.
Missä sanotaan, että apostolit saivat Pyhän Hengen kasteen eka helluntaina???
"olivat sitä ennen tulleet uskoon"
olivatko ?
"Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.
Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät."
Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat HE KAIKKI
yhdessä koolla. Ap 2:1
Vai meinaatko, että siellä oli vaan sylivauvoja??
Opetuslapset olivat uskossa jo ennen tätä.
Joh 16:31 Nyt te USKOTTE.
Kyllä uskossaolevakin saa epäillä joitakin asioita
kuten esim lapsikastetta, jota ei ole mainittu Raamatussa.
Lopeta Ramu jo tuo sekoilu. Teet itsestäsi vaan
naurettavan!!!!!!!
" Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat HE KAIKKI
yhdessä koolla. Ap 2:1
Vai meinaatko, että siellä oli vaan sylivauvoja??
"
En väitä , vaan että paikalla oli he KAIKKI, JA LISÄÄ JUOKSI PAIKALLA TUHANSITTAIN
- ai niin lapset jäivät päiväkotiin- takkka jätettiin yksin kotiin vai?