20 vuotta Tshernobylistä

Tietoa tuli tihkumalla. En millään jaksa muistaa missä siitä ensimmäisen kerran kuulin ja missä silloin olin.

Elämä jatkui muistaakseni ihan normaalisti. Minkäs teet, muuta kuin että toivot parasta ja pelkäät pahinta? Radioa ja töllöä pidettiin päällä.

Pääkaupunkiseutu ei saanut paljon saastelaskeumaa.

Kiitos kivasta kysymyksestä!
Mukavahan sitä on muistella:

Olimme olleet tyttöporukalla viikon Kiilopäällä (Lapissa) hiihtämässä ja tulimme isäni autolla viikonlopun aikana takaisin etelään. Maanatai-iltapäivällä kuulin ystävältäni, että akateemikko Miettinen oli tunnistanut ilmanäytteestä tuoreita fissiotuotteita (lyhytikäistä jodia) ja myös paljon cesiumia. Eli kyseessä oli ydinreaktori.

Katsoin Hesarista tuulensuuntaa, ja sen perusteella kuvittelin, että Kuolan ydinvoimalaitoksella on sattunut reaktorionnettomuus. Kuvitelmaa vahvisti huhu, että jossain Venäjän rajalla olisi havaittu enemmän aktiivisuutta kuin muualla. Jokin lehti (olisiko ollut Iltalehti?) veti samat hätäiset johtopäätökset ja teki oikein etusivun jutun Kuolan onnettomuudesta.

Tunsin nuoren (silloisen) pikkuneiti Ewa Wahlströmin ja tiesin, että hänen isänsä oli Loviisan säteilysuojelujohtaja. Tuttavieni kautta sain kuulla, että joillakin laitokselle tulleilla työntekijöillä olivat säteilypiipparit aamulla hälyttäneet kun yrittivät päästä valvotulle alueelle. Koska olin juuri tullut Suomen poikki enkä ollut käynyt suihkussa, olisi tukassani pitänyt olla extrasti fissiotuoteita mikäli päästö olisi tullut Kuolasta. Leikkasin hiuksista pätkiä lyijysuojaan ja mittasin gammaspektrin: oho gammapiikkejä löytyi. Otin hiukset pois lyijysuojasta ja mittasin uudelleen: sama spektri. Olin siis mitannut taustaa. En ollut extrasti kontaminoitunut. Onnettomuuslaitos ei siis ollut Kuolassa.

Koko illan seurasin uutisia radiosta ja TV:stä. Onnettomuudesta spekuloitiin minkä kerittiin ja venäjää epäiltiin. Mieleeni muistuu yhä se hetki kun uutisten lukija ilmoitti, että Venäjä on ilmoittanut laitokseksi Tshernobylskaja tai jotain sinne päin. Missä sellainen laitos on?

Seuraavana aamuna ei töissä tehty töitä. Jokaisella mahdollisella keinolla kaivoimme tietoa, mikä ihmeen laitos se oikein on. Ei kai vain grafiittireaktori? Sellainenhan oli palanut Wigner-efektin vuoksi Windscalessa. Sellaisia pommitehtaita oli USA:ssa Hanfordissa. Ei kai venäläiset käyttäneet pommintekovehkeitä sähköntuotantoon? Ihme ettei ollut jo aikaisemmin poksahtanut!

Ai ai kun olisi kiva lörpötellä lisää! Ainakin siitä miltä se tuntui, mutta sitä ei kysytty. Siksi laitoin kysymyksen tuonne otsikkoon.

Mä asuin silloin Venäjällä. Suututtaa niin paljon. Kennellekaan ei ole sanottu alussa mitään eikä siirretty ihmisiä Chernobolin alueelta. Mä olin silloin 9 vuotias. Muistan kun äiti antoi mulle maitoa, jossa oli jodia. Hassu juttu, mutta joditabletti tai vain vaikka jodi maidossa olisi pelastanut monta lastaa ikäviltä sairauksilta. Mutta kun ei ole kerrottu mitään. Ja silloin oli niin hyvä sää, melkein kuin kesällä, kaikki oli ulkona. Muistan kun äiti sanoi, että mä en enää voi leikkiä ulkona sateen aikana. Ja kun satoi piti laittaa päähään aina jotain. En mä silloin ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Mun muistaakseni telkkaristakin ei tullut mitään kuvaa Chernobolista. Niin, ja sitten kauppaan tuli niin isoja esim. tomaatteja, porkkanoita jne. Eikä silloinkaan kukaan sanonut että hei, ei tätä voi syödä. Kuitenkin joka vuosi sen jälkeen kasvatettiin saastuneella maalla niitä ja myyttiin ihmisille.

Tosi ikävä tapahtuma ja mä toivon että tällaista ei tapahdu enää. Mä olen nähnyt dokumenttielokuvia Chernobilista. Miten paljon lapsia sairastui syöpään onnettomuuden jälkeen:(

Päivänä,jolloin tshernobylissa sattui iso juttu,oli juuri aamulla aikaisin nukutettuna kilpirauhasleikkausta varten. Kun puolenpäivä jälkeen minua heräteltiin nukutuksesta,hoitaja kertoi jotain kauheaa sattuneen ydinvoimalassa. Vasta seuraavana päivänä ollessani hiukan virkeämpi,kuulin,mitä todella oli tapahtunut,enkä ollut uskoa koko asiaa,oli luullut puolittaisessa narkoosissa hourailleeni ja asia ei mennyt ihan totena ensin järkeeni. Sitten alettiin ilmoitella laskeuman oletetuista pahimmista vaara-alueista,joilla itsekin pienten lasten kanssa asuin. Kunta poisti kaikilta hoitopaikkojen pihoilta pintamaan ja lapsia pidettiin sisätiloissa pari viikkoa. Apteekista loppuivat joditabletit ja kaikki olivat peloissaan. Jos asiassa jotain myöteistä oli,olise se,että laskeuman cecium kertyi juuri kilpirauhaseen ja olin sattumalta noin 3 tuntia ennen laskeuman tuloa ollut leikkauksessa,jossa se poistettiin. Nykyään ei tarvi juuri muistella milloin kyseinen leikkaus tehtiin,niin vahvasti sattuma puuttui peliin.

...sillä olin vasta kolmen vanha ja vaikutin pohjanmaalla,mutta (ehkä nykymedian tekosia) mutta mieleeni "muistuu" jotain kohinaa vanhempien keskuudessa asiasta--> lapsi kai reagoi vahvasti kun vanhemmat käyttäytyvät poikkeuksellisesti..

riihimäellä olosuhteiden vankina pääsemättä pois, vaikka pahimmat laskeutumat mitattiin maamme aluella juuri riksussa.

...matkustanut Israeliin toiselle YK-komennukselleni. Jerusalem post:ista luettiin onnettomuudesta ja radioaktiivisen pilven mahdollisesta kulkeutumisesta pohjois-Eurooppaan. Huhuja levisi, että Baltian maista ja Suomesta väestö pakenee länteen pois pilven alta. Huoli oli aika kova ennenkuin sain pataljoonan Suomi-radioasemalta yhteyden perheeseeni ja kuulla heidän ja muiden suomalaisten voivan hyvin.

Totuus sensuroitiin ja siloiteltiin niin taitavasti etteipä tilanteeseen kukaan tajunnut suhtautua asiaan tarpeellisella vakavuudella.

Ihan hyvä että asia nousee esiin näinä energiapolitiikan ratkaisuhetkillä.

Sillä voi,voi, jos se sähkön hinta nousee 5 % niin pitäähän sitä kuudes ydinvoimala tehdä ilman muuta.
Viideskin on vasta tekovaiheessa ja senkin piti sähkön hintaa laskea.

Ajattelua ihmiset, ajattelua......

Onko kukaan ihmetellyt missä on kaikki mutantti sankarit?

hiekkalaatikolla "maanrakennushommissa"...

Ullanlinnassa, Vappu vietettiin sisätiloissa,silloinhan jopa satoi....

Olin Nepalissa, pienessä kylässä noin päivän kävelymatkan päässä Kathmandusta. Uutisen kuulin radiosta. Suurin huoli oli Suomessa olevista sukulaisista. Posti Suomeen kulki miten sattui. Taisimme kuitenkin olla itse suuremmassa vaarassa.

EHDOTTOMASTI EI MERIKAAPELEILLE JOITA HINGUTAAN SOSNOVYI BORIN RÄMÄN YDINVOIMALAN TEHOJEN NOSTAMISELLE!!!!!!!!! Biojätteistä enegiaa lisää,ja eihän energiaa niin valtavasti enää tarvitakaan kun suuret tehtaat muuttavat ulkomaille!!!!1 Tavallinen kansa käyttää energiaa suhteellisen vähän verrattuna teollisuuteen.Ei ole mitään tarvetta ostaa Venäjän ydinvoimalla tuottamaa energiaa,meillä on biojätettä vaikka muille jakaa ja tuuli jne.Syöpä täälläkin levisi Tsernobylin jälkeen!!!!! Olen nyt 55 v ja muistanut vähättelyn ja salailun oikein hyvin.

Olin Borisovissa nykjyisen Valkovenäjän alueella parin kaverin kanssa työkomennuksella. Onnettomuudesta kuulimme palattuamme Suomeen.

Onnettomuudesta kuulin sisareltani, joka asui ulkomailla. Suomessa tietoa ei heti kerrottu julkisuuteen. Itse odotin lastani ja muistan, miten neuvolassa otettiin odottavista äideistä näyte tutkimukseen, jonka tuloksista ei kuitenkaan kerrottu myöhemmin. Lieneekö miten paljon syntynyt silloin esim. vammaisia lapsia. Itselläni oli suuri huoli koko raskauden ajan, koska raskauteni oli onnettomuuden sattuessa vasta aluillaan. Onneksi itse sain terveen tyttären. Sen vain muistan ko. ydinvoimaonnettomuudesta, että Suomessa ei ollut mitään vaaraa koko aikana, mitenhän asia nyt hoidettaisiin, kuitenkaan emme olleet kovin kaukana ko. paikasta.

Olin lapsuudenkodissani Etu-Töölössä Helsingissä. Olin vasta 6-vuotias silloin ja näin íkkunasta suuren mustan pilven taivaalla, joka liikkui ylitsemme. Isä ja äiti kertoivat, että tuo pilvi tulee sieltä Tshernobylistä. Olin aivan ihmeissäni, että miten joku pilvi voi olla niin musta?
Sitten aloin pelkäämään leikkimään menemistä pihalle tai puistoon kun oli puhetta radioaktiivisesta säteilystä.
Muistan niin elävästi kun seurasimme vanhempiemme kanssa uutislähetystä,jossa Kari Toivonen luki uutiset. Sitä uutislähetystä odotimme koko perhe television edessä erittäin peloissamme. Se oli jännittävää aikaa ja herätti monenlaisia tunteita. Sana radioaktiivisuus kolahti varmasti eniten ja aiheutti epävarmuutta.

Muistan hyvin elävästi, missä olin. Varusmiespalvelua suorittamassa Kotkan Rankissa, tj noin 40.

Joka sunnuntaiseen tapaanhan piti säämiehen mitata geiger-mittarilla taustasäteilyn taso. Normaalihan on se noin 60 sykäystä/min. Tuona aamuna säteilytasoa ei voinut tarkasti määrittää. Arvioin melko karkeasti, että taro olisi ollut noin 300-400 sykäystä. Ilmoitin asiasta normaaliin tapaan aluekeskukseen puhelimitse. Jonkin ajan kuluttua soitettiin takaisin ja ihmeteltiin yhdessä, onko mittarini rikki. Mittasin arvon uudelleen ja päädyin samantasoiseen lukemaan. Vasta samana iltana muistaakseni tiedotettiin jotain suuripiirteistä asiasta uutisissa.

Tässä ihan lähellä Suomen raja on toinen samanlainen ydinvoimala, Sosnovij bor. Laitaisivat sen kiini.

äitini masussa

...se, että tulen muistamaaan Tshernobylin koko ikäni tod.näk. pelkästään tuosta ydinvoimalaonnettomuudesta. Ihan samoin kuin tulen muistamaan esim. Konginkankaan pelkästään tuosta järkyttävästä onnettomuudesta, jota tänään oikeudessakin puidaan...

Olin armejassa ja osallistunut pelastus operatiossa.

Olin silloin Israelissa kibutsilla vapaaehtois työssä.Meitä oli siellä aika liuta Suomalaisia ja muistan kun paikallis uutisissa tuli tieto onnettomuudesta.Muistaakseni melkeinpä kaikki olivat huolissaan ja säikähtäneitä tapauksesta.Moni myös minä hoppuilimme puhelimeen ja Suomeen soittamaan omaisille,että onko kaikki hyvin? Mietittiin ,että onko se Suomi vielä mailman kartalla?

Lentokoneessa ja nokka kohti Helsinkiin. Ikää tuolloin 1 vuosi. :D

Muistan miten synkkä musta sadepilvi varjosti taivasta. Olin koirani kanssa lenkillä ja kastuimme läpikotaisin. Tultuamme kotiin, kuivasin koiran. Otin suihkun ja vaihdoin kuivat vaatteet ylleni. Koirani kuoli syöpään seuraavana keväänä.

Odottelin lääkärin ilmoitusta kuopuksen kanssa kotiinpääsystä.

olin, mutta seuraavana päivänä koulussa tarjottiin pelkkiä höyrytettyjä nakkeja,pelkäsivät viranomaiset kai että muuten saa koululaiset säteilevää ruokaa.

äitini kohdussa..

ja me touhuttiin salaa

Olin Kenyassa matkoilla, näin TV:stä BBC:n uutisissa että jotain paha oli tapahtunut, uutisista sai sellainen käsistys että kaikki pohjoismaat oli pyyhitty kartasta pois, koitin soittaa kotiin mutta kaikki puhelinlinjat oli tukossa , kesti 5 tuntia ennen kun pääsin läpi, kotiväki ihmetteli kun olin ihan paaniikissa kun sain ne loppujenlopuksi kiinni.
Eihän täällä Suomessa huomattu oikeisitaan mitään.

Olin RASKAANA alle kolmikuukautinen sikiö kohdussa ja pelkäsin, että tuleva lapsi saa sikiövaurion. Jouduin odottamaan pelkoni kanssa syksyyn asti, jolloin syntyi terve poika.

Olin saanut juuri puettua neljä lastani ulkotamineisiin ja olimme lähdössä puistoon hiekklaatikolle. Uutinen putosi kuin pommi päälleni.En osannut toimia ja kauhu valtasi mieleni.Emme lähteneet hiekkalaatikolle vaan kadulle kävelylle.
Harmitti vietävästi suomalaisviranomaisten salailu,peittely ja kähmintä vakavassa asiassa.
Onnettomuushan tuli suomalaisten tietoon Ruotsin kautta.

Itse olin sairaalassa äidin kanssa,
tuolloin olin itse vain päivän ikäinen,
itselläni ei siis minkäänlaista muistikuvaa.
Enkä ole mitään "kertomuksia" kuullutkaan.

Mun synttärit on just tuona päivänä.

Tere!
Olin silloin 8v ja mummolassa taidettiin ollaan,(Virossa asuin silloin) ei menny ku muutama päivä ku mun eno pistettiin sinne peittämään sitä betonilla..Ei edes kerrottu mihin ne on matkalla, näivät sit ku olivat siel. Muistan sen, ku siltä tuli kirjeitä, että viikon päästä pääsee ja taas viikon päästä kirje että nyt luvattiin viikon päästä, ja noin niille luvattiin monta kk..
On vaan jääny mieleen mummon ja äitini itkut..
Nyt se sit kärsii, sillä on kaikki sisäelimet pirun huonossa kunnossa ja sairaaloissa juoksee harvasen päivä.. 56v. Että meillä toi Tsernobyl on muistissa varmaankin loppuelämämme... :(

KUINKA MONELLA LÄHTI SUOMESSA HIUKSET TÄMÄN JÄLKEEN ? JOSSAIN ON OLLUT KIRJOITUKSIA, ETTÄ TODELLA MONELLA, KATSOKAA TÄMÄN PÄIVÄN 20-40V MIEHIÄ JA NAISIA..

OLISKO OLLUT SYYPÄÄ, ETTÄ YHÄ USEAMPI SUOMALAINEN ON NYT VÄHÄHIUKSINEN

KUINKA MONELLA LÄHTI SUOMESSA HIUKSET TÄMÄN JÄLKEEN ? JOSSAIN ON OLLUT KIRJOITUKSIA, ETTÄ TODELLA MONELLA, KATSOKAA TÄMÄN PÄIVÄN 20-40V MIEHIÄ JA NAISIA..

OLISKO OLLUT SYYPÄÄ, ETTÄ YHÄ USEAMPI SUOMALAINEN ON NYT VÄHÄHIUKSINEN

..oltiinpa...sitä jo viisasta, tuossa iässä, silloin...sinä ja ystäväsi. Kyllähän se järkytys oli, silloin heräsi oikein miettimään tuota ydinvoima-asiaa... siihen saakka oli vain itsestään selvää, että se joka käyttää aamulla hiustenkuivaajaa, käyttää ydinvoimaa... juu

en missään. koska olin sillon -3 vuotias, eli minua ei ollu.

Ei sitä neljän ikäisenä oikein tajunnut mistä oli kyse. Rakennettiin vain kaverin kanssa leluista ydinvoimaloita ja leikittiin, että ne räjähtää. Kyllä meillä oli hauskaa :)

Olin silloin 11 vuotias ja elin normaalia lasten elämää. Muistan, kun ensin uutisissa puhuttiin kohonneista säteilyarvoista, jotka oli mitattu Suomen etelärannikolla. Katsottiin sitä uutislähetystä kotona vanhempien ja veljen kanssa. Taisi itse onnettomuudesta tulla tieto kahden päivän viiveellä ja kuvittelin päässäni sienimuodostelman ja raunioiksi tuhoutuneen kaupungin. Kun sitten ensimmäiset videokuvat tuli alueelta, yllätyksekseni siellä oli ihmisiä täydessä touhussa ja seutu ei ollutkaan maan tasalla. Sen aikaisen kylmän sodan ja kilpavarustelun vuoksi täälläkin näytettiin televisiossa paljon ydinasedokumentteja, joten asia järkytti paljon. Silloin en tosiaan vielä kyennyt erottamaan ydinlatausta ydinvoimalaonnettomuudesta.

Oma normaali elämä ei muuttunut. Samaan tapaan liikuskeltiin ulkona ja käytiin koulua. Sateita tai ulkoilmaa ei pelätty, vaikkakin säätiedotuksia ja laskeumauutisia seurattiinkin. STUK tyynnytteli ihmisiä, ettei vielä suurempia varotoimenpiteitä tarvinnut tehdä, mutta jotain rajoituksia annettiin nautakarjalle. Itseäni pelotti paljon laskeuman seuraukset sen alueella asuvien ihmisten puolesta. Me asuttiin itse Pohjois-Pohjanmaalla, eikä täällä elämä muuttunut. Edes sienien syömisen rajoitukset ei vaikuttanut, kun en sienistä ole koskaan pitänyt.

Seuraavien vuosien aikana ydinlatauksen ja ydinvoimaonnettomuuden erot alkoivat minulle selviämään ja Tshernon syyt ja seuraukset alkoivat pikkuhiljaa valkenemaan. Oma ahdistukseni muiden puolesta helpottui, mitä enemmän tietoa sain kerättyä. Samoin myös pelko vastaavanlaisen onnettomuuden tapahtumisesta uudelleen muualla helpotti.

Olin Portugalissa ja luin päivälehdistä, että Skandinaviassa on tapahtunut ydinonnettomuus ja Pohjoismaat ovat ydinsaasteen peitossa. Lennoista Suomeen ei ollut mitään varmuutta.
Soitto kotiväelle oli jännittävä, kun kesti pitkään ennenkuin puhelimeen vastattiin. Sitten selvisi, että Suomi ei ollutkaan pyyhkiytynyt pois maailmankartalta.

T: eräs

olin äidin mahassa....

Vuonna 1986 lähdimme interreilille keski-ja etelä-eurooppaan. Kun kerroimme olevamme Suomesta, monet kavahtivat ja sanoivat "tsernobyl". Jotenkin ne kuvittelivat meidänkin olevan saastuneita.

Mielestäni esim. Italiassa oltiin paljon varovaisempia kuin suomessa. Kun yritimme syödä hedelmiä kuorineen, meitä kehoitettiin kuorimaan ne, koska kuorissa saattoi olla tsernobyl...

Itse en luonnollisestikkaan ollut elossa vielä sillon, mutta historian tunnitkin järkyttävät. Eräs kaverinikin on kotoisin virosta ja hänen isänsä joutui ajamaan Tshernobylin ohi monta kertaa, koska oli rekka kuski...Mietin vaan että mitä hänelle olisi voinut tapahtua ja mitä siskolleni? siskoni syntyi samaisena vuonna ja suomessakin oli uintikielto..Eli saasteita oli päässyt myös suomeen...

Mä ainakin olin silloin vielä siittiönä faijan kivespusseissa. :P

Empä oikein musta siitä Tsernobylin tapahtumasta, koska olin silloin vähän reilut 5 kuukautta vanha.

niin, istuin paskalla ja luin aku ankkaa

Eipä oikeen vaikuttanut minuun mitenkään, olin nimittäin vasta vajaat 5kk vanha!

Olin onnettomuuden aikaan 6-vuotias. Muistan kuitenkin selvästi vakavan ilmapiirin ja Tshernobylin onnettomuus oli pitkään mukana leikeissä. Myös tv:n uutiskuvista on jäännyt mielikuvat; karuus, rumuus, likaisuus. Hieman vanhempana (kouluikäisenä) kuulin joidenkin aikuisten puhuvan laskeumista ja jäämistä mm. sieniin. En ole sen jälkeen sieniä suuhun laittanut! Onnettomuus tuntui silloin myös pelottavammalta.

Olin 15 ja muistan kuinka siihen suhtauduttiin: "Parhaimpien ystäviemme, Neuvostoliittolaisten, ydinvoimalassa on sattunut pieni ongelma. Ei siitä ole meille tai muille mitään haittaa". Ja meitä juoksutettiin siinä cesium sateessa cooperin testissä. Voin vain arvata, että keuhkot säteilee vieläkin. Mielestäni pitäisi nostaa syyte silloisia poliitikkoja vastaan, joilla oli varmasti tieto välittömästi ja kuinka vakavasta asiasta oli kyse, mutta joka salattiin kansalta! Salaaminen ja peitteleminen oli rikos kansaa kohtaa!

Äitini oli lentokoneessa matkalla Lenigradista Kiovaan. Kone laskeutui tunti räjähdyksen jälkeen Kiovaa. Matkalaiset kuulivat räjähdyksestä vasta viikon kuluttu Vaalimaalla. Paikan päällä asiasta ei puhuttu mitään.

telakalla laivan kanssa ja siellä tuntui jonkinlainen sähköisyys,...????Tai mitä se sitten olikin eli ne höyryt tulivat tai vaikuttaivat meihin vaikka emme olleet lähelläkään,....

Olin silloin 11-vuotias ja luonnollisesti asustelin vanhempieni luona. Äiti tuosta tapauksesta kertoi ensimmäisenä ja olin aika ihmeissäni. Sen jälkeen piti lukea lehdistä kaikki mahdollinen tieto ja seurasin uutislähetykset telkkarista. Hirveästi ei pelottanut, mutta kovasti kiinnosti.

On se kumma kun ei sen enempää ole missää ollut juttua että miksi se räjähti. Jokunen vuosi sitten luin Tekniikanmaailmasta siitä selostuksen miksi räjähdys tapahtui. Sanastarkasti en pysty sanomaan. Mutta kyseessä oli jokin testi, että kuinka paljon energiaa reaktori tuottaa kun se sammutetaan. joku jälkikäymisjuttu. Testi piti alunperin tehdä jossain toisessa voimalassa, mikä olisi ollut vielä lähempänä suomea, mutta sielä ei kokeiluun suostuttu sen vaarallisuuden vuoksi. Niinpä se tehtiin Tšernobylin voimalassa. Jotenkin siinä selitettiin että "mittarit oli jo tässävaiheessa punaisella ja olisi pitänyt lopettaa testaus, mutta testiä vaan päätettiin jatkaa" En nyt muista mitä ne tekivät. Mutta kaikkein eniten tässä ärsyttää kun kansa luulee että onnettomuus tapahtui normaallissa käytössä. Suinkaan näin ei ollut. Vaan räjähdys johtui siitä idiottimaisesta testauksesta!! Ja sit heti ollaan ydinvoiman vasustajia Tšernobylin onnettomuuden takia, joka oli "tahallinen" teko. Eli tiedoksi vaan että ydinvoimalat eivät räjähtele normaallissa käyttöolosuhteissa!

Löysimpäs tarkempaa tietoa, kas tässä:

Reaktorin tehoa lasketaan kello yhdestä yöllä alkaen siten, että 3 200 megawatin normaaliteho on pudonnut puoleen yhden-kahden maissa perjantaina iltapäivällä.

Periaatteessa kyseessä on rutiinihuolto, mutta sen yhteyteen on sovittu jotain rutiineista poikkeavaa. Laitoksen henkilökunta aikoo kokeilla, paljonko sähköä alas ajettavan voimalan generaattorin mekaanisella energialla pystytään alasajon aikana tuottamaan. Kokeella simuloidaan tilannetta, jossa yhteys ulkopuoliseen sähköverkkoon katkeaa ja turbiinien höyryvirtaus katkaistaan. Kokeella halutaan varmistaa, että generaattorin sähkö riittää sähkökatkotilanteessa ydinreaktorin pää- ja hätäkiertopumpuille siihen saakka, kunnes varavoimadieselit käynnistyvät. Käynnistyminen kestäisi 40-50 sekunnista kahteen minuuttiin.

Tarkoitus on laskea reaktorin lämpöteho alimmalle sallitulle tasolle, noin 700 megawattiin, mutta ei alle sen.

Koe on turvamääräysten vastainen, mutta niin ovat monet muutkin asiat, joita silti tapahtuu Neuvostoliitossa.

http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=890960

Olin tuolloin vielä äitini kohdussa. Synnyin kuukautta myöhemmin tapahtuneen jälkeen. Kun olin muutaman vuoden ikäinen, minulla havaittiin silmissä lievä kehityshäiriö, jolla arveltiin olevan yhteyttä Tshernobyl-onnettomuuteen. Joudun siis käyttämään piilareita, kuten useat muutkin ikätoverini.

Olin Tsernobylin onnettomuuden aikaan hiukan alta 3,5-vuotias, joten tarkempia muistikuvia silloisesta olinpaikasta ei ole.. Pitäisi varmaan kysyä porukoilta.

Jenkeissä. Lehdessä oli kartta ja ympyrä suunnilleen koko Pohjois-Euroopan alueella. Alla teksti: "Saastunut alue". Ei naurattanut. Pahinta oli, että silloin oli Suomessa virkamieslakko, eikä soittaminen ollut ihan yksinkertaista. No, sain kuitenkin yhteyden Suomeen ja tajusin, että ei täällä kaikki ole kuolleet.

Jenkeissä porukka osti kaikki kaasunaamarit kaupoista. Sellaisestahan varmaan onkin paljon apua ydinlaskeuman yllättäessä. Hysteria taisi olla siellä moninkertainen verrattuna Suomeen.

Mieleeni jäi se tapa, jolla onnettomuus tuli ilmi... Ruotsalaiset ihmettelivät uutisissa, että onko Suomessa tapahtunut ydinonnettomuus. Suomessa säteilymittarit hälyttivät, mutta yllättäen niiden muka arveltiin kaikkien olevan yht'aikaa epäkunnossa. Suomen piti tuohon aikaan (tiedä pitäsikö vieläkin) vielä odottaa virallista ilmoitusta Venäjältä, ennen kuin alettiin jakaa toimintaohjeita omille kansalaisille! Ohjeethan olivat alimitoitettuja, Ruotsissa esim. lastenhiekkalaatikoista piti vaihtaa hiekka! Suomessa oltiin lähinnä huolissaan, ettei kerättöisi ja syötäisi metsäsieniä ainakaan a.d. 1986! Myöhemmin sitten alettiin spekuloida kuumillahiukkasilla ja niiden mahdollisesti aiheuttamista syöpätapauksista, vielä vuosia myöhemmin... Onkohan jollain tietoa minkä tyyppiset syövät, ihonsyövän ohella ovat yleistyneet viime aikoina???

Olin pikkunassikkana perheen kanssa lomailemassa kyproksella. Itse asiassa me lennettiin kiovan yli samana päivänä kun tshernobylissä oli onnettomuus..eli siis ihan päältä.

Itse en muista, mutta isä on joskus kertonut että ekat hetket uutisen jälkeen oli aika huolestuneita sillä seuramatkalla. Mietittiin voiko suomeen enää palata tms.

Olimme Istanbulissa, juuri olimme palanneet viikon purjehduskurssilta Välimereltä.
Joku sattui lukemaan jotain englanninkielistä lehteä jossa asia uutisoitiin. Tuntui vähän siltä, että olikohan tuo edes totta.
Silloin oli myös Virkamieslakko ja kotimaan lento-ajat olivat vähän sitä sun tätä. Meille oli kerrottu, että kone lähtee illalla klo 18 ja kun tulimme kentälle takaisin, kuulimmekin että lento oli jo lähtenyt. Eipä siinä sitten muuta kuin jouduimme yöpymään Istanbulissa. Kotimaassa sitten luimme asiasta enemmän ja koko totuus paljastui, kuten laskeumat Suomeen jne.

ensimmäistä lastani (syntyi 19.6.86). Asuimmu Myyrmäessä, jonka yläpuolella lentoliikenne normaalisti on kova äänistä ja vilkasta. Lentoliikenne oli kuitenkin tuolloin ollut seisahtuneena usean päivän ja yöllinen lentokoneen jymy herätti minut. Ihmettelin mitä on tapahtunut. Aamulla kuulin, että Suomesta oli lähtenyt kone noutamaan alueella olevia suomalaisia. Sitten myöhemmin lapseni joutui synttyään erittäin tarkkaan seurantaan, kuten varmaan moni muukin tuolloin syntynyt tai raskauden alussa ollut.

Synnyin 2 päivää onnettomuuden jälkeen, ja viiden vuoden kuluttua siitä makasin TYKS:issä leukemian kourissa. Olen varma että ydinlaskeumalla oli sormensa pelissä sairastuessani. Mutta syöpä parani, joten mitä sitä vanhoja muistelemaan.

Olin Kreetalla talvi kesälomalla 5 muun reissukaverin kanssa...parin viikon pätkä ja olihan se kova järkytys...eipä kuitenkaan häirinnyt meidän lomanviettoa kun kuultiin että kotona kaikki hyvin.
Suomessa taas pelättiin miten se Kreikassa vaikutti.

vanhempi ja Keski-Suomessa. Sen jälkeen on ollutkin kilpirauhasen toimintahäriöitä ja se on kokonaan lopettanut toimimasta! Että kun monelle on jotain tullut niin enpä usko että Suomikaan oli turvassa säteilyltä!

Sinne uutinen tuli luultavasti jo ennen kuin Suomessa tiedettiin. Ja muutaman päivän kuluttua Algarveen tulvi varsinkin saksalaisia raskaana olevia naisia sekä äitejä pienten lasten kanssa, myös muualta tuli "pakolaisia" sinne.

Itse olin äitini kohdussa jonain 3-kuukautisena möykkynä. Ei ole kovin selviä muistikuvia siis.

Mallorcalla lomalla. Discoon mennessä lipunmyyjä kertoi räjähdyksestä ja sääli meitä kun Suomea ei enää ole. Televisiossa näkyi kartta, jossa pohjoismaiden yllä oli harmaa pilvi ja teksti radioaktiivinen. Soitettiin kotiin ja kuultiin ettei mitään hätää ole. Loma jatkui mukavissa tunelmissa.

mie olin sillon vielä äitin massussa..synnyin pari kuukautta onnettomuuden jälkeen.

Olin au pairina Englannissa ja siellä uutisissa kerrottiin, että Suomessa lintuja tippuu taivaalta kuolleena.
Puhelinsoitto kotiin vahvisti, ettei tilanne sentään niin paha ollut.

Tuolloin minnuu ei vielä ollu olemassa edes äiteen masussa, pilke iskän silmäkulmassa vain :)

Olin rattaissa hesan keskustassa noin pari kuukautta vanhana, eivät voineet ees ilmoittaa tapahtuneesta silloin....tieto siis vanhemmiltani...ihan vastustuskyvyttömänä ja ilman mahdollisuuksia suojautua mitenkään!!!

Niin.

Menin sinä kyseisenä vuonna eka luokella kouluun. Pelotti kauheesti kun uutisissa vaan puhuttiin tästä onnettomuudesta ja muistaakseni kunnan neuvolassa järjestettiin myös jokin rokutusjuttu tai annettiin joditabletit. en tiiä nyt muistelenko väärin. Äiti kielsi hyppimästä kuralätäköissä. ja muistan yhen keran kun menin äitin syliin itkien ja kysyin että kuollaanko me kaikki nyt=(

Ei Neuvostoliitossa mitään avointa tiedotusta harrastettu. Silloin luultiin ensiksi, että Ruotsissa oli tapahtunut joku voimalavuoto, kun mittarit alkoivat hälyttää. Totuus selvisi vasta kauan vapun jälkeen.

Itse vietin silloin sateessa ensimmäistä teekkarivappua ja menin sitten kesällä inttiin ryömimään Cesiumilla kyllästettyyn maastoon

Olin silloin Pietarissa, valmistumassa lääkäriksi. Osallistuinkin kulkueeseen Vappupäivänä, koska silloin oli pakko osallistua. Onnettomuudesta kuulin paljon myöhemmin. Mutta Ukrainassa moniä ihmisiä pakotettiin mennä Tcernobyliin siivous ja raivous töihin, myös nuoria, esim. sotilaita.
Tcernobyl on Moskovan imperiumin rikos ihmisyyttä vastaan.
Viktor

Moi tässä mun vastaus! olin joko kotona tai sairaalassa. en tiedä kun en ole kysynyt äitiltä missä olin kun olin pieni eli noin 3 vuotias. tämä onnettomuus sattui noin viikko ennen mun syntymäpäivää. sílloin olin vielä 2 vuotias. pienenä minä olin aika paljon sairas.

Olin haravoimassa pihaa. Muistaakseni silloin oli sellainen harmaa tihkusadeilta. Ja paikka oli vielä suomenlahden rannikko. Muista miettineeni että tulikohan saatua säteilyä..

Olin silloin 5 luokalla Roomassa. Muistan sen päivän elävästi koska silloin ymmärsin minkälainen kommunistivaltio Suomi oli. Italiassa ja muualla Euroopassa kerrottiin kuinka radioaktiiviinen pilvi oli kulkenut Suomen päälle. Suomen uutisissa kerrottiin ettei täällä mitään ole. Todellisuus paljastui myöhemmin viranomaiset peitti todelliset sekaisin. Todellinen propaganda valtio oli Suomi silloin tai taitaa olla edelleen nykyäänkin...Eikös vain? Kyllä noita uutisia edelleen taidetaan vähän sensuroida Suomessa...

Olin silloin 1kk ja 2vkon vanha.. en muista ajasta kauheasti, mutta jälkeen päin olen kyllä saanut kärsiä. Sairauksia ym, jotka sanotaan osittain johtuen myrkyistä ja kyseisellä tapauksella osuutta asiaan.. ??!

Olin leikkimässä hiekkalaatikolla silloin äitini kanssa, olinhan tuolloin vasta 2- vuotias!

En ollu sillon missää, koska en ollu viel syntyny. Parempi niin.

terveyskeskuksessa,joo se säteily ei tullu kokkolaan

Kiovasta ja muutama tunti yöhemmin yöllä voimala sitten räjähti. Seuraavan päivän vietin Riiassa, menin iltajunalla Tallinnaan, olin siellä kaverilla yötä ja sunnuntai-iltana Georg Ots-laivalla Suomeen mennessä kuulin onnettomuudesta kympin uutisista (kl 22.00). "Hyvä että pääsin pois!!! ja sitten: "Mitenkähän muille kävi?"

Olin Mikkelissä mökillä vanhempien seurassa, 2-vuotiaana.

Minä taisin olla kotonani kalajoella,koska olen syntynyt reilu kuukausi ennen räjähdystä.
Onko kenellekään tietoa leviskö "saasteet" tänne rannikolle asti?

Minä taisin olla kotonani kalajoella,koska olen syntynyt reilu kuukausi ennen räjähdystä.
Onko kenellekään tietoa leviskö "saasteet" tänne rannikolle asti?

Synnyin tuona kyseisenä päivänä,olen varmaan saanut jotain säteilyä,siksi olen vähän tälläinen heh=)

ja oin pohjanmaalla Kaskisissa. Vettä satoi rankasti ja olin jossain vaiheessa ollut lastenvaunuissa vesisateessa kauppareissulla. Liekö siinä vedes jotain ydinpaskaa...

Olin lomalla 60 km Tshernobylistä ottamassa aurinkoa mummon kesämökillä.
Onneksi tuuli ei ole meidän suuntaan.
Valtio lupasi että se ei ole yhtä vaarallinen onnettomuus ,ja me uskomme....Mutta pari päivää sitten TV -uutisessa näyttävät jonkin verran kauhu…

Olin 15km päässä kyseisestä onnettomuuspaikasta. Kuulin ja näin valtavan räjähdyksen. Onneksi olin vanha kilpajuoksija ja jaksoin juosta yhtäsoittoa takaisin Suomeen

Olin lomalla 60 km Tshernobylistä ottamassa aurinkoa mummon kesämökillä.
Onneksi tuuli ei ole meidän suuntaan.
Valtio lupasi että se ei ole yhtä vaarallinen onnettomuus ,ja me uskomme....Mutta pari päivää sitten TV -uutisessa näyttävät se kauhu…

Olin lomalla 60 km Tshernobylistä ottamassa aurinkoa mummon kesämökillä.
Onneksi tuuli ei ole meidän suuntaan.
Valtio lupasi että se ei ole yhtä vaarallinen onnettomuus ,ja me uskomme....Mutta pari päivää sitten TV -uutisessa näyttävät se kauhu…

Eli olin silloin juuri vasta syntynyt..parin kuukauden ikäinen...
Kuulin onnettomuudesta vasta vanhempana..ikää en muista...
Vanhemmat kertoivat vain, että silloin satoi ja kannatti olla sisällä...

Olin juuri saanut tietää, että odotin toista lastamme ja olin melkoisen kauhuissani, kun mietin mikä seuraus tällä voisi olla sikiöön.

No keskenmeno oli todella lähellä, eikä lapsi sitten meinannut kuitenkaan syntyä millään, kun synnyttämisen aika tuli.

Mutta lapsi oli terve ja kaunis ja on sitä tälläkin hetkellä, 19v nuori neiti.

en ollu ees syntyny silloin xD
mutta noita satttuu

porukoist viis, mutta mie olin ainaki varmassa tallessa äitin masussa :D hih...
20 vuotta tosiaa siit tulee..
Kuulin koko tshernobylistä vasta nyt, en tiennytkään että tuommoisia asioita on tapahtunut. Itse olisin ollut varmaan ihan kauhuissani.

Tulin koulusta kotiin fillarilla kaatosateessa, mutsi oli radion ääressä ja kertoi mitä on tapahtunut. Ja että laskeuma oli jo täällä, koska tietoa oli pantattu. Kului muutamia päiviä lisää ja saatiin tietää, että asutaan keskellä aluetta, jonne tuli suurin laskeuma koko Suomessa. Todella hienoa.

Näiden vuosien aikana siellä on lisääntynyt huomattavasti muunmuassa kilpirauhassairaudet ja syövät mutta viranomaiset väittää, ettei säteilyllä ole mitään vaikutusta siihen. Kakskyt vuotta myöhemmin ihmisistä mitataan edelleen 3-4-kertaisia säteilyarvoja kuin mitä on se normaali (noin 200 beckerelliä). Tyypeillä tällä hetkellä 6000 - 9000 edelleen ja pitkään laskeuman jälkeisinä vuosina 40 000 - 90 000. Ja tää on vain se testiryhmä, jota tarkkaillaan. Samoin säteilyä on edelleen luonnossa, josta se maaseudulla kulkeutuu kaiken aikaa ihmisiin marjojen, sienten ja erityisesti kalojen välityksellä. Lääkärit on olleet sitä mieltä, että sairauksien lisääntyminen on selvästi yhteydessä laskeumaan mutta eihän niitä kukaan kuuntele. On helpompi vaan lakaista koko juttu maton alle, ettei ihmiset pillastu. Kuitenkin koko ajan on sanottu myös, ettei säteilyn todellisista vaikutuksista ole mitään tarkkaa tietoa vielä, ei edes Venäjällä.

Asuin itsekin siellä kotipaikkakunnalla vielä kymmenen vuotta Tshernobylin jälkeen ja sairas olen minäkin, samoin veljeni, eikä kummankaan sairauksiin ole mitään järkevää syytä löytynyt, vaikka hengenlähtö on ollut lähellä. Mitä tässä sitten uskois? Eihän se millään lailla auttaisi, vaikka tietäisikin saaneensa häiritsevästi "beckerellejä" mutta toisaalta se tuntuisi jotenkin reilulta.

isän kiveksissä

Itse olin onnellisen tietämätön tapahtuneesta ja juhlistin kyseisenä päivänä tasan 10. elinviikkoani maan päällä. Onneksi sentään olin jo niinkin vanha - enkä vastasyntynyt.

Olin silloin sukulaisporukan kanssa Tallinnassa. Se oli sitä aikaa, kun sinne vietiin tavaraa. Kaubamajassa oli myytävänä pari puuautoa leluhyllyillä, Mustamäen torilla kissanpentuja ja sinivuokkoja.
Onnettomuudesta emme tienneet mitään ennenkuin maanantaiaamuna kotona Aamulehdestä. Että silleen. Mutta laskeumaa ei ilmeisesti Tallinnan lähistöllä ollutkaan !

En ollut syntynytkään vielä tuohon aikaan xD

silloin olin 17 vuotias,asuin lähellä porvoota.Ensimmäisen kerran havahduin , että mikään ei ole itsestään selvää,luonto...eläimet..terveys...
satoi vettä,pelkäsin veden mukana tulevaa saaastetta. mietimme kaverin kanssa voisimmeko mennä iltalenkillemme. menimme kuitenkin.

en tiedä asiasta paljoakaan muuta että kauhea onnettomuus oli..synnyin 29.4.86 ja rakke-nimisessä kaupungissa.isä on vieläkin sitä mieltä että olisin jotakin säteitä saanu kun olen vieläkin aivan blondi mutta vanhempani eivät.itse en kylläkään tuohon usko sen verran kaukana olin ja eikös saasteet tulleet saden mukana ruotsiin ensimmäisenä? ja ajatelkaas siellä paikan päällä asuu vieläkin porukkaa ja on töissä koska saa parempaa palkkaa ja sitten kärsii kaikenlaisesta..surullista..

Hirveästi vastauksia, en ole varma onko samanlainen otsikko jo ollut, mutta anteeksi jos on. Itse en ollut vielä edes syntynyt silloin, kiinnostaisi kyllä tietää asiasta.

Lähdin töistä maanantaina noin klo 16:20. Satoi vettä aika reippaasti. Tulin kotiin ja silloin
kuulin eka kertaa uutista, että jotakin on tapahtunut kun säteilyarvot on korkealla. Illalla
sisäministeri Väänänen puollusteli itseään, kun ei oltu uskallettu taaskaan kysyä venäjältä mitään, tai siis CCCP miehiltä. Lapset pidettiin sisällä ja vettä tuli. Tiistaina meidän tienpäähän oli muodostunut iso lammikko kun rummut oli vielä tukossa tai jäässä. Eräs naapurin poika sanoi, että ei tarvi pelätä tätä vettä ja hän kauhaisi kädellään vettä suuhunsa ja nielaisi. Tämä tapahtui Mäntässä, jonne tuli eniten saastetta silloin.

Olin n.4-vuotias silloin, enkä todellakaan muista koko tapahtumasta yhtään mitään, mikä on perin kummallista, sillä hämärästi muistan samalta vuodelta esim. kekkosen hautajaiset...Hassua..

4kkk 4pvä myöhemmin tapahtunutta.

Odotin näin käyvänkin, se oli vain ajan kysymys. Hullua tuo ydinvoimarakentamisen villi buumi vieläkin on, etenkin Suomessa. Kenellehän tuo kysely oli tehty kun oli saatu niin paljon kannattajia. En tunne ketään tutuistani, joka olisi moiseen galluppiin saanut vastata. Ydinvoiman rakentaminen on tolkuttoman kallista ja raaka-ainekin maksaa, sen kuljetus ja jalostus. Vakavat käyttöriskit ovat olemassa! Jätteen säilytys maksaa, koska on rakennettava syvälle maahan ulottuvia luolia niille ja mitään takuuta ei ole etteivätkö tulevat sukupolvet saa siitä vielä osaansa, isien synnit!! Käyttöikä on ydinvoimalalla lyhyt ja purkaminen on taas tolkuttoman kallista puuhaa. Haluaisin tietää mikä on todellinen syy rakentaa näitä voimaloita lisää. Menkää vaikka Saksaan, siellä on kauniita tuulivoimalalaitoksia pelloilla, energiaa tulee tuulesta ilmaiseksi, ei jätteitä. Työllistystä tulee näitä rakentaessa.

Ei 25.4.

Olin tuolloin äitini masussa. Minun olisi pitänyt syntyä muutamaa päivää ennen onnettomuutta, mutta olin hieman myöhässä. Kun onnettomuuss sitten sattui, niin säikähdin niin paljon että en uskaltanut syntyä vielä pariin viikoon sen onnetomuuden jälkeenkään. Siksi olenkin syntynyt vasta toukokuun puolenvälin maissa, melkein kuukauden lasketun ajan jälkeen. =)

Hypittiin keinusta kaverin, Jounin kanssa. Olin myös 9-vuotias. Jouni sanoi että kun tullaan alas hypystä, niin maahan ei saa käsillä koskea. Sanavalintaansa en ihan tarkkaan muista, mutta vaarallista se ainakin uutisten mukaan oli ollut.

olin juuri syntynyt kun tsernobyl räjähti

Olin silloin 4-vuotias. En ole kysellyt, mitä tein räjähdyksen aikoihin.

Sairastuin kilpirauhassyöpään vuonna 2001. En tiedä johtuiko syöpä Tshernobylista. Lääkärini mukaan säteily olisi ollut syynä, kun taas viranomaiset eivät näe syy-yhteyttä. Tekisi mieli uskoa viranomaisia, mutta taidan enemmän kuitenkin luottaa lääkäriini.

Viranomaisten ainut tehtävä näyttää olevan kansalaisten rauhoitteleminen eikä asioista tiedottaminen ja näin ollen kansalaisten suojelu, "täällä ei ole mitään nähtävää, kaikki hallinnassa"... Saa nähä, jos ja kun lintuinfluenssa (tai mikä muu tahansa kansalaisia uhkaava tekijä) rantautuu Suomeen, panttaako viranomaiset tietoa tästäkin...

...juuri täyttänyt 6 vuotta ja ainoa mitä muistan koko jutusta on hämärät muistikuvat Kymmenen uutisissa näytetystä sulaneesta nelosreaktorista, heti kun sitä uutiskuvaa siitä alettiin saada. Eihän se sen ikäiselle merkinnyt mitään, tajusin vasta vuosien kuluttua koko Tshernobylin jutun vakavuuden.

Olin vuoden ja jokusen päivän ikäinen.

En muista tarkkaa hetkeä kun sain tietää, mutta muistan sen epätietoisuuden ja pelon. Uutisissa näytettiin kuinka Neuvostoliitosta matkoilta palaavia turisteja tutkittiin säteilymittarein. Etelä-Suomen maitoa ei saanut jouda ja äiti repi kasvimaalta kaiken pois. Olin 6-vuotias, mutta tapaus jäi pysyvästi mieleen.

Jatkakaa Tshernobyl-muisteluitanne tämän linkin viestin alle:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000012&posting=22000000015960115

Sinne on avattu jatkokeskustelu, koska tämä keskustelu uhkaa täyttyä - ja on jo välillä täyttynytkin.

olinnsiloinn kotona