Tämä on kysymys viisaammille ja oppineille. Minä uskon jumalaan,isään kaikki valtiaaseen...enkeleihin ja olen koko ikäni hiljaa mielessäni uskonut ja rukoillut jeesusta sekä enkeleitä taivaassa. Minä en ole uskovainen. Minulla on aina ollut "tieto" mikä on olemassa. Isäni opetti minua löytämään tieni takaisin sen pariin minkä olin hukannu kasvaessani aikuiseksi. Mutta... minä elän liitossa jossa tiedän olevani väärän miehen kanssa. Me riitelemme ja minulla on henkisesti voimat loppu. meille on syntynyt vääristä syistä lapsi mutta rakastamme häntä yhdessä paljon.jostain syystä emme kumpikaan tiedä miksi pysymme yhdessä vaikka myönsimme jo kauan aikaa sitten ettemme ole oikeita toisillemme. Jokin "voima" ei päästä meitä eroamaan. minulla on vahvat uskomukset ja vahva persoona...jos meidän on tarkoitettu olla yhdessä jotta hän löytää totuuden tai itsensä?? Olen selvästi oppineempi kuin hän persoonana. Opetan häntä.
Kysymykseni kuitenkin on...tapasin mieheni kautta hänen tuttavan. Minä tunnen suurta yhteen kuuluvuutta hänen kanssaan. Kaipaan häntä mutta kuitenkin "tiedän" että joskus hän on minun...Me tapailemme silloin tällöin ja viimeksi katsoin häntä ja koin tunteen että tunnen hänet entuudestaan..kuin olisin tiennyt hänen kasvonsa kuin omani...tuntui kuin olisin katsellut niitä aina. Me kaipaamme toisiamme niin että kietoiudumme toisiimme kuin emme voisi olla tarpeeksi lähellä toisiamme. Sellainen on minulle jotain suurta, sellaista jota en ole kokenut ennen. Hän tasan tietää mitä minä tarvitsen ja hän on "yhtä oppinut" kuin minä.Tiedän että hän tuntee saman ja kaipaus on hänenkin puolellaan.hän vaan ei koskaan mainitse sitä ääneen! Minä en puhu nyt pelkästään seksistä mutta myöskin siitä.
Teen väärin liitossani miestäni kohtaan mutta olen kai hullu kun ajattelen että minun on tarkoitettu olemaan hänen kanssaan jonkin matkaa!
kumpikaan meistä ei koskaan ole edes leikitellut asialla että voisimme asua yhdessä vaan olemme tyytyväisiä että saamme tavata toisiamme sillon tällöin ja täyttää itsemme toisen rakkaudella.Minä tunnen että en ole oikeutettu kysymään edes. tiedän vain että minä odotan loppuun asti häntä.
Kuulostaa aivan hullujen höpinöiltä mutta pohdin vaan että menenkö liian syvälliseksi vai onko kyseessä vain raaka seksisuhde ja minähän petän vain miestäni!!!???Onko??
Kysymykseni kuitenkin on...tapasin mieheni kautta hänen tuttavan. Minä tunnen suurta yhteen kuuluvuutta hänen kanssaan. Kaipaan häntä mutta kuitenkin "tiedän" että joskus hän on minun...Me tapailemme silloin tällöin ja viimeksi katsoin häntä ja koin tunteen että tunnen hänet entuudestaan..kuin olisin tiennyt hänen kasvonsa kuin omani...tuntui kuin olisin katsellut niitä aina. Me kaipaamme toisiamme niin että kietoiudumme toisiimme kuin emme voisi olla tarpeeksi lähellä toisiamme. Sellainen on minulle jotain suurta, sellaista jota en ole kokenut ennen. Hän tasan tietää mitä minä tarvitsen ja hän on "yhtä oppinut" kuin minä.Tiedän että hän tuntee saman ja kaipaus on hänenkin puolellaan.hän vaan ei koskaan mainitse sitä ääneen! Minä en puhu nyt pelkästään seksistä mutta myöskin siitä.
Teen väärin liitossani miestäni kohtaan mutta olen kai hullu kun ajattelen että minun on tarkoitettu olemaan hänen kanssaan jonkin matkaa!
kumpikaan meistä ei koskaan ole edes leikitellut asialla että voisimme asua yhdessä vaan olemme tyytyväisiä että saamme tavata toisiamme sillon tällöin ja täyttää itsemme toisen rakkaudella.Minä tunnen että en ole oikeutettu kysymään edes. tiedän vain että minä odotan loppuun asti häntä.
Kuulostaa aivan hullujen höpinöiltä mutta pohdin vaan että menenkö liian syvälliseksi vai onko kyseessä vain raaka seksisuhde ja minähän petän vain miestäni!!!???Onko??
Vastaukset 8
Vanhimmat
koskaan mitään hyvää.Teille voi tulla miehesi kanssa ero ja voit ehkä jopa olla tuon miehesi tuttavan kanssa jonkin aikaa tai ehkä vähän pitempäänkin.Tee kuitenkin niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu oikealta ja hyvältä.Sydämesi ohjaa sinua kyllä oikeaan suuntaan ja kuuntele sen ääntä etkä tule pettymään valinnoissasi.
ettei kyseessä ole ylpeytesi kun sanot olevasi oppineempi kuin hän ja opettavasi häntä?
Et tosin määritellyt millä tavalla oppineempi. Onko sinulla enemmän koulutusta? Enemmän yleissivistystä ehkä?
Oletko "henkisempi" tai muuten "parempi" ihminen kuin hän?
Oletko kertonut tämän syyn miksi olet hänen kanssaan (edelleen) naimisissa? (siis hänen opettamisensa)
Ja tarvitaanko näihin asioihin naimisissaoloa. Opettaahan voi ystäviäänkin jos siihen on halua?
Ja jos he sitä haluavat.
Mutta olisi todella hyvä jos avioliitto perustuisi molemminpuoliseen saamiseen ja kunnioitukseen.
Jäin vähän kaipaamaan sitä mitä SINÄ liitostasi saat. Jos et mitään niin SAATTAA tapahtua että miehesi tulee tuntemaan itsensä vielä muullakin tavalla loukatuksi ja petetyksi kuin vain sillä että haikailet toisen perään.
Ja voi olla että sinun "oppineisuutesi" hänen silmissään romahtaa nolla tasolle.
Tapa oppia sekin vaikkapa itsetuntemusta joltain osin mutta eikö se ole aika raaka tapa?
Mutta tuskinse sinusta tekee oppinutta tai kehittyneempää suhteessa mieheesi? Mahdollisesti vain kovemman? Mahdollisesti tyhmemmän? Ehkä. En tiedä kun en tunne miestäsi.
Mutta ihan vain sinä itse et tunnu kovin sivistyneeltä, henkiseltä, hengelliseltä tai luotettavalta?
Sillä täytyisihän sinun ymmärtää että jotain sinunkin täytyisi oppia. Jopa mieheltäsi.
Se yhdessäpitävä voima voi olla mikä tahansa. Parisuhdeterapiassa siitä voisi kumpikin päästä selville mikä se on.
Mikään näistä sanoistani ei ole tarkoitettu pahastuttamaan vaikka kirjoitin niin suorasanaisesti.Olen pahoillani jos loukkasin jotenkin turhalla tavalla.
Oppinut? Sinä vai uskollinen miehesi? Älä hyvä ihminen korota itseäsi liian korkealle,pudotus voi olla todella kamala.
oppineella tarkoitan sitä että tiedätkö kun tapaat elämässä ihmisen joka on "raaka" kaiken suhteen! Nuorisielu. Hän ei ole tyhmä,yksinkertainen tai muullakaan tavalla huono ihminen mutta hän vaan on oppimaton. Minä en nosta itseäni mitenkään korkealle. en edes ole pitänyt itseäni mitenkään ihmeellisenä mutta pikkuhiljaa suhteessa huomaa ettei toinen ole aivan samalla aaltopituudella monessakaan suhteessa. Minä saan suhteesta turvallisuutta ja opetan tätä miestä rakastamaan muitakin kuin itseäsi. miehen äiti kuoli hänen ollessa 3v. Isä hylkäsi 13vuotiaana. hän ei osaa rakastaa ketään muita kuin itseänsä. en periaatteessa tiedä olenko tyytyväinen suhteeseemme mutta olemme olleet erossakin eikä sekään tyydyttänyt meitä.tai ehkä ajankohta yritykselle oli huono. Olemme keskustelleet tästä opettamisesta mutta hänellä on eri näkemykset uskonnosta ja elämästä yleensäkin. Tämä toinen mies saataa olla vain tarpeideni tyydyttämistä mutta tunteeni on kummalisesti toisenlainen kuin ketään muuta kohtaan ikinä. Syvällisempi. Emme ole aviossa. avoliitossa.
Minua kaivaa ajoittain asia etten saa kaikkea mitä haluan mutta en tiedä mitä sydämeni siihen sanoo jos tekisin kuten ahdistuksen aikoihin haluasin...pitäisi ehkä kuunnella vielä tarkemmin.
Ehkä syy olla yhdessä on se että olen saanut kasvatettavaksi hänen kanssaan lapsen joka on vanhempisielu.Tavattoman viisas. itse en tiedä mikä olen. toivottavstai en ainakaan paha.Tai ehkä arvostan itseäni liikaa kun ajattelen etten ole ensikertaa täällä oppimassa.
Olen viimeaikoina saanut usein "sattumalta" herätystä ja olen kiinnostunut siitä. Luulen että saamme varautua jonkin ajan alkavan pian....enkä edes tiedä mistä tämä ajatus on tullut.
Kysymyksessä oli tarkoitus selvittää itselleni..tavallaan punnita..tekoni pahuus. kuitenkin rakkaudenvoima on vahva.Olisiko oikein rakastua häneen kaikkien nähden. se saattaisi loukata miestäni liikaa! vai olisiko hänen tarkoituskin oppia miltä tuntuu loukata samoin kun hän on loukannut muita!?Mutta tiedän senkin ettei minun ole tarkoitettu pohtia hänen läksyjään. rakastuminen on illuusio.
Olet mielestäni jo päässyt hyvin pitkälle pohdinnoissasi ja minusta ajatus, siitä olet opettamassa miestäsi täällä, on aika realistinen. Ehkä teidän ei ollut vielä aika erota, joskus tuntuu että asioihin ei voi vaikuttaa, ne vain tapahtuvat.
Jos tämä toinen miehesi on sielusi kaksoisliekki? Tai ehkä olet olleet edellisissä elämissänne tekemisissä toistenne kanssa ja tunnette jo sen vuoksi toisenne. Myös sinun lapsi saattaa olla teidän entisiä tuttavia. Henkinen herääminen on mielenkiintoista, mutta saattaa olla ahdistavaa! Voimaa ja rohkeutta!
Lapsista tulee vanhoja jo lapsina jos kotiolot eivät ole kunnossa. Jos esim. esiintyy narsismia, alkoholismia tms.
Olet hyvin suurella todennäköisyydellä löytänyt oman sielunveljesi - sielun, joka kuuluu samaan sieluryhmään kanssasi. Olette tunteneet toisenne jo Taivaassa ennen tänne tuloanne ja mahdollisesti edelliskerralla tai edelliskerroilla täällä murheen alhossa olette olleet läheisiä.
Sielunsiskous tai -veljeys ei merkitse välttämättä sitä, että aineellisessa maailmassa olisitte toisianne varten. Mutta saattaa olla, että olette tarkoitetut toisillenne ainakin joksikin aikaa. Tai ehkä välillänne on syvempää kuin vain lihallinen yhteys.
Avioero on olemassa sitä varten, että jos puolisot eivät ole toisiaan varten, he voivat erota ja aloittaa alusta. Siksi mielestäni, jos liitto ei toimi ja homma ei futaa, rehellisintä on erota ystävinä. Pettäminen on mielestäni epärehellisempää kuin ero.
Puolisoni ja eräs yhteinen ystävämme ovat ilmeisesti kaksoisliekki. Heillä on lähes telepaattinen yhteys keskenään. Olemme kaikki kolme samaa sieluryhmää, mutta he kaksi ovat hyvin läheisiä toisilleen. Kuitenkaan asiaan ei liity pettämistä eikä aviorikosta. Heidän yhteytensä on sielun tasolla - jossa minäkin olen mukana.
Hei
Olisi mielenkiintoista keskustella aiheesta enemmänkin henkilökohtaisesti. Onko mahdollista?