Sapatti ja apostolit.
Opetuslapset pitivät sapattia suuressa kunniassa. Tämä käy ilmi Kristuksen kuoleman yhteydessä. Kun sapatti oli alkamassa, he lopettivat hautausvalmistelunsa ja "sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan" tarkoituksenaan jatkaa työtään sunnuntaina, "ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen" (Luuk. 23:56; 24:1).
Apostolit kokoontuivat Kristuksen tavoin jumalanpalvelukseen sapattina. Evankelioimismatkoillaan Paavali meni synagogaan sapattina ja saarnasi Kristusta (Ap.t. 13:14; 17:1,2; 18:4). Pakanatkin pyysivät häntä saarnaamaan Jumalan sanaa sapattina (Ap.t. 13:42,44). Sellaisilla paikkakunnilla, missä ei ollut synagogaa, apostoli etsi sapatinpäivänä tavanomaisen rukouspaikan (Ap.t. 16:13). Kristuksen tavoin Paavalikin osoitti osallistumisellaan sapattina järjestettyihin jumalanpalvelustilaisuuksiin hyväksyvänsä seitsemännen päivän erityiseksi jumalanpalveluspäiväksi.
Tämä apostolin uskollinen viikkosapatin noudattaminen poikkesi täysin hänen asenteestaan vuotuisia juhlasapatteja kohtaan. Hän teki selväksi, että kristityt eivät olleet velvollisia viettämään näitä vuotuisia lepopäiviä, koska Kristus oli naulinnut seremonialliset säädökset ristille (katso tämän kirjan lukua 18). Hän kirjoitti: "Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla - aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä" (Kol. 2:16,17). Koska "tekstiyhteys käsittelee rituaalikysymyksiä, tässä mainitut sapatit ovat seremoniallisia juutalaisiin vuotuisiin juhliin liittyviä sapatteja, jotka olivat vain esikuvia ja varjoja siitä, mikä sai täyttymyksensä Kristuksessa."
Samoin galatalaisille kirjoittaessaan Paavali vastusti seremonialain vaatimusten noudattamista. Hän sanoi: Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla - aikoja ja määrävuosia. Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä" (Gal. 4:10,11).
Monet arvelevat Johanneksen viittaavan sunnuntaihin, kun hän sanoo, että "Herran päivänä Henki valtasi minut" (Ilm. 1:10). Kuitenkin ainoa päivä, johon Raamatussa viitataan Herran erityisenä omaisuutena, on sapatti. Kristus sanoi: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti" (2.Moos. 20:10); myöhemmin hän käyttää siitä nimitystä 'minun pyhä päiväni' ja 'Herran pyhä päivä' (Jes. 58:13). Kristus sanoi olevansa "sapatin herra" (Matt. 12:8). Koska siis Raamatun mukaan ainoa päivä, jota Herra nimittää omakseen, on seitsemännen päivän sapatti, näyttää johdonmukaiselta päätellä, että Johanneskin viittasi Herran päivästä puhuessaan sapattiin. Ainakaan Raamatusta ei löydy ennakkotapausta, mikä antaisi aiheen päätellä, että hän soveltaisi tuota sanontaa viikon ensimmäiseen päivään sunnuntaihin.
Missään ei Raamattu käske meitä viettämään mitään muuta viikoittaista päivää kuin sapattia. Se ei julista mitään muuta viikonpäivää siunatuksi tai pyhäksi. Uusi testamentti ei myöskään osoita, että Jumala olisi muuttanut sapatin jollekin toiselle viikonpäivälle.
Päin vastoin Raamattu ilmoittaa, että Jumalan aikomuksena oli, että hänen kansansa viettäisi sapattia halki ikuisuuden: "Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra" (Jes. 66:22,23).
Opetuslapset pitivät sapattia suuressa kunniassa. Tämä käy ilmi Kristuksen kuoleman yhteydessä. Kun sapatti oli alkamassa, he lopettivat hautausvalmistelunsa ja "sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan" tarkoituksenaan jatkaa työtään sunnuntaina, "ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen" (Luuk. 23:56; 24:1).
Apostolit kokoontuivat Kristuksen tavoin jumalanpalvelukseen sapattina. Evankelioimismatkoillaan Paavali meni synagogaan sapattina ja saarnasi Kristusta (Ap.t. 13:14; 17:1,2; 18:4). Pakanatkin pyysivät häntä saarnaamaan Jumalan sanaa sapattina (Ap.t. 13:42,44). Sellaisilla paikkakunnilla, missä ei ollut synagogaa, apostoli etsi sapatinpäivänä tavanomaisen rukouspaikan (Ap.t. 16:13). Kristuksen tavoin Paavalikin osoitti osallistumisellaan sapattina järjestettyihin jumalanpalvelustilaisuuksiin hyväksyvänsä seitsemännen päivän erityiseksi jumalanpalveluspäiväksi.
Tämä apostolin uskollinen viikkosapatin noudattaminen poikkesi täysin hänen asenteestaan vuotuisia juhlasapatteja kohtaan. Hän teki selväksi, että kristityt eivät olleet velvollisia viettämään näitä vuotuisia lepopäiviä, koska Kristus oli naulinnut seremonialliset säädökset ristille (katso tämän kirjan lukua 18). Hän kirjoitti: "Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla - aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä" (Kol. 2:16,17). Koska "tekstiyhteys käsittelee rituaalikysymyksiä, tässä mainitut sapatit ovat seremoniallisia juutalaisiin vuotuisiin juhliin liittyviä sapatteja, jotka olivat vain esikuvia ja varjoja siitä, mikä sai täyttymyksensä Kristuksessa."
Samoin galatalaisille kirjoittaessaan Paavali vastusti seremonialain vaatimusten noudattamista. Hän sanoi: Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla - aikoja ja määrävuosia. Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä" (Gal. 4:10,11).
Monet arvelevat Johanneksen viittaavan sunnuntaihin, kun hän sanoo, että "Herran päivänä Henki valtasi minut" (Ilm. 1:10). Kuitenkin ainoa päivä, johon Raamatussa viitataan Herran erityisenä omaisuutena, on sapatti. Kristus sanoi: "Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti" (2.Moos. 20:10); myöhemmin hän käyttää siitä nimitystä 'minun pyhä päiväni' ja 'Herran pyhä päivä' (Jes. 58:13). Kristus sanoi olevansa "sapatin herra" (Matt. 12:8). Koska siis Raamatun mukaan ainoa päivä, jota Herra nimittää omakseen, on seitsemännen päivän sapatti, näyttää johdonmukaiselta päätellä, että Johanneskin viittasi Herran päivästä puhuessaan sapattiin. Ainakaan Raamatusta ei löydy ennakkotapausta, mikä antaisi aiheen päätellä, että hän soveltaisi tuota sanontaa viikon ensimmäiseen päivään sunnuntaihin.
Missään ei Raamattu käske meitä viettämään mitään muuta viikoittaista päivää kuin sapattia. Se ei julista mitään muuta viikonpäivää siunatuksi tai pyhäksi. Uusi testamentti ei myöskään osoita, että Jumala olisi muuttanut sapatin jollekin toiselle viikonpäivälle.
Päin vastoin Raamattu ilmoittaa, että Jumalan aikomuksena oli, että hänen kansansa viettäisi sapattia halki ikuisuuden: "Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra" (Jes. 66:22,23).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siinä oli selvästi esitetty että sunnuntai ei kuulu kristinuskoon lainkaan. Lähes kaikki ovat silti astuneet ansaan ja pitävät pyhänä sellaista jota Jumala ei ole pyhittänyt.