..Kohta taas alkaa salatut elämät.Hyvä jakso elävästä elämästä.Kuinka monien kodissa on samaa ilmiötä,sitä on paljon.Mutta ihmiset ylläpitää kulisseja ja valehtelee:kaikki hyvin..ja hymyilee tyhjä hymy huulilla.
Jos perheissä olisi onnellisuutta,miksi sitten mielisairaalat on niin täynnä potilaita sillä aina joku kärsii perheen ilmapiiristä ja salaisuuksista.Yksikään tunne perheessä ei jää ilman kantajaa.
Itsemurhien suuri määrä kertoo että kodissa ei kaikki hyvin.Mutta? miksi pitää salata totuutta?
Monissa uskovais-kodeissakin on ahdistusta,puhumattomuutta,ja kärsimystä.Ja lapset ne kantaa tai heikompi puoliso.
Mutta mikä siinä on että halutaan aina NÄYTELLÄ ihmisille muuta kuin mitä oikeesti perheen sisällä on?
Johtuuko se ylpeydestä? Eikö ylpeys ole juuri pahimpia syntejä.Ei siitä pahempia voi ollakaan...
Eikö raamatussakin sanota:että olen oksentava pois sinut suustani...
muistan näin.penseys ja ylpeys kulkee käsi kädessä.
ulospäin pitää näytellä ok,vaikka hampaat irvessä mutta sijaiskärsijät on lapset eikä heidän tunteistaan piittaa kukaan.koska kaikki energia menee peittelyyn miten kulissit pysyy pystyssä että on vain ihmisten mielen mukaista touhua.Mutta kuitenkin unohdetaan Jumalan tahto asioissa?
ei Jumalan tahto ole elää Salattua Elämäää?
Mielestäni Salatut elämä sarja ei ole ollenkaan syntiä.Se on vain paljastuksia todellisesta elämästä.ei sen kummempaa.
Jos perheissä olisi onnellisuutta,miksi sitten mielisairaalat on niin täynnä potilaita sillä aina joku kärsii perheen ilmapiiristä ja salaisuuksista.Yksikään tunne perheessä ei jää ilman kantajaa.
Itsemurhien suuri määrä kertoo että kodissa ei kaikki hyvin.Mutta? miksi pitää salata totuutta?
Monissa uskovais-kodeissakin on ahdistusta,puhumattomuutta,ja kärsimystä.Ja lapset ne kantaa tai heikompi puoliso.
Mutta mikä siinä on että halutaan aina NÄYTELLÄ ihmisille muuta kuin mitä oikeesti perheen sisällä on?
Johtuuko se ylpeydestä? Eikö ylpeys ole juuri pahimpia syntejä.Ei siitä pahempia voi ollakaan...
Eikö raamatussakin sanota:että olen oksentava pois sinut suustani...
muistan näin.penseys ja ylpeys kulkee käsi kädessä.
ulospäin pitää näytellä ok,vaikka hampaat irvessä mutta sijaiskärsijät on lapset eikä heidän tunteistaan piittaa kukaan.koska kaikki energia menee peittelyyn miten kulissit pysyy pystyssä että on vain ihmisten mielen mukaista touhua.Mutta kuitenkin unohdetaan Jumalan tahto asioissa?
ei Jumalan tahto ole elää Salattua Elämäää?
Mielestäni Salatut elämä sarja ei ole ollenkaan syntiä.Se on vain paljastuksia todellisesta elämästä.ei sen kummempaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että kaiken synnin ydin on ylpeys. Siitä juontuu meidän kaikki syntielämä. Ylpeys ei anna lupaa antaa anteeksi, ylpeys ei salli toisen olevan parempi tai rikkaampi jne. No, katso salikset rauhassa, mulla on muuta tekemistä esim nukkua! :)
kaikkien vammojen ja vaurioiden taustalla on lapsena koettu hylkääminen äidin taholta!
jos lapsi on hylättynä äidistään 0-18 kk aikana,niin hän surkastuu sisäänpäin ja paholainen pääsee duuniin.äidin läheisyys,rakkaus,turvallisuus on este viholliselle!!
ja kun hylkäämisen halkeama on tullut sinne tulevat kaikkien mahdollisten syntien siemenet.
olen läksyni oppinut ihan yliopistossa.elämän yliopistossa!!!
Hän ylpistyi ja halusi jumalaksi Jumalan paikalle. Ajattele, että sana ylpeys on keskellä ja siitä juontuu erilaiset seuraukset, esim, se, että äiti hylkää lapsensa, Äitä on vastuussa teostaan. Ja lapsi vastaa aikuisena siitä, että antaa anteeksi ja alkaa tietoisen eheytymisen. Kaikki ei ole äitien syytä, avarru nyt vähän. Tiedän useamman ihmisen, jotka ovat joko adoptoituja, äitinsä synnytyksessä menettäneitä tai äiti on heidät pienenä hyljännyt toisen miehen takia. Osa on tasapainoisia kristittyja ja osa on muuten vaan tasapainoisia ihmisiä -> ilman katkeruutta. Voisin, jos haluaisin olla yksisilmäinen, kääntää asian toisinpäin. On enemmän ihmisiä, jotka kärsivät äidin suuren rakkauden takia. Sehän on ylpeyttä myös -> minun lapseni. Tai ihmiset kärsivät sen takia, että vanhemmat tahtovat elää nykyistä elämää tai lapsuuttaan lapsen kautta -> kun minä en voi tehdä / lapsena saanut, pitää sinun nyt. Jokainen meistä vastaa omasta elämästään Jumalalle. Siinä on turha mennä äidin tekojan taakae. Ainoa, jonka taakse voit mennä on Kristus ja antaa Jumalan tarkastella itseäsi Kristuksen tekojen kautta.
"kaikkien vammojen ja vaurioiden taustalla on lapsena koettu hylkääminen äidin taholta!"
Kauhen painolastin luot äideille ja turhaan. Vammoja ja vaurioita ihminen saa koko elämänsä ajan Syntymisestä kuolemaan. Jos itse olisin jokaisesta "vammasta ja vauriosta" katkeroitunut (kaikista en vielä ole yli päässyt ja niitähän ei koskaan unohda), olisin kauhean katkera ihminen.
Kriisi, hyvä tai paha on aina kasvun paikka. Ja "vammat ja vauriot" eivät ole aina syntiä, mutta niistä voi seurata synnin tekeminen. Ja ylpeys estää näistä kolhuista paranemisen joka tulee anteeksi antemisen kautta. Kaikkein vaikeinta minulle itselleni on, kun toinen ei voi tekoaan parsia ja minun on annettava anteeksi. Jos en anna, jään kiinni asiaan ja se vaivaa ja katkeroittaa minut koko loppuelämäksi. Anteeksi antaminen on tahdon teko, jonka teemme siksi, että Jumala antaa meille anteeksi -> kuinka voisimme olla antamatta anteeksi meitä rikkoneille, kun itse saamme jatkuvasti anteeksi antoa?
mukaan siis lankesi? tarinan kertoja siis on halunnut varoittaa kuulijoitaan tällaisella vertauskuvallisella tarinallaan ylpistymisen vaaroista.
siitä että ylpeys olisi kaiken synnin alku en tiedä. määrittele eka mitä on synti. onko se vain sana jonka alle uskovaiset pyrkivät sisällyttämään kaikki senhetkisesti ei-hyväksyttävänä pitämänsä asiat ja johon vielä sitten liitetään tämä 'jumalallinen' piirre ("synti on rike jumalaa vastaan"..) puheiden painoarvon lisäämiseksi?
"Anteeksi antaminen on tahdon teko, jonka teemme siksi, että Jumala antaa meille anteeksi -> kuinka voisimme olla antamatta anteeksi meitä rikkoneille, kun itse saamme jatkuvasti anteeksi antoa?"
yllä olevan mukaisella, teennäisellä ja väkinäiselläkin anteeksiantamisella usein tukahdutetaan ihmisen tunteita josta harvoin on hyvää ihmisen henkiselle kehitykselle seurannut. esim. tommy hellsten kirjoittaa kirjoissaan, että tunne reilusti vihaa jos sellainen tunne on tullakseen. älä peitä vihan tunnetta teennäisellä anteeksiantamisella. voi reilusti myös sanoa, että "arvostan anteeksipyyntöäsi mutta valitettavasti en vielä kykene sinulle anteeksi antamaan". tuon muuten siteerasin eräästä lukemastani hyvän sanoman artikkelista, jossa kristitty auttamistyöntekijä kirjoitti anteeksiantamisesta.
Minun uskoni mukaan tarina ei ole satua vaan totta.
Synti on ihmisen sydämen tila. Se ei siis ole teko vaan tila. Synninteko on elämäntapa, ei siis joku irrallinen teko. Ihminen elää synnin orjuudessa (synti pakottaa ihmisen tekemään syntiä, ts Saatana ja ihminen itse on tilan taustatekijät)
Hyvän tekeminen ei poistaa syntiä. Hyvät teot eivät voi pelastaa meitä, koska me emme voi muuttaa itseämme. Vain Jumala voi muuttaa meidän tilamme ja sydämemme.
Ef.2:4 Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti,
5 että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.
Vaikka meidät on pelastettu, me olemme ruumiissa, joka haluaisi tehdä syntiä. Siksi me sanomme, että meidät on naulittu Kristuksen kanssa ristille, mutta, pahus, meidän ruumiimme pomppaa välittömästi synnintöihin, kun herpaannumme uskossamme. No, onneksi armoa riittää..vanhurskaskin lankeaa, mutta nousee jälleen Jumalan armosta.
Synti on alkanut yhdestä ihmisestä ja sen tähden kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tarvitsevat pelastusta. Sen teon teki Kristus ristillä.
Kukaan meistä ei voi syyttää ketään omista syntiteoistaan, joita hän synnintilassa tekee. Kukaan ei pakota, ei edes Saatana, tekemään syntiä. Vaan jokainen on omista teoistaan vastuussa.
Syntiä ei ole se, että joku "synnillinen ajatus" tulee mieleeni, vaan se, jos alan sitä helliä ja toteuttaa elämässäni sitä.
Jos mennään synni määritelmään, se on todella yksinkertainen: ihminen ei noudata Jumalan säätämiä normeja ja noudata niitä (suora lainaus kirjasta "Ihminen ja synti" kirj.Simon Chan) Hän jatkaa seuraavasti "Synti ei eri kulttuureissa tarkoita eri asioita. Samat asiat ovat syntejä kaikille ihmisille...Hänen norminsa ovat ehdottomia joka kulttuurissa. ... Raamattu osoittaa selvästi tietyt asiat synneiksi. Se ei kuvaa syntiä yleisellä tasolla, vaan kuvaa synnin syitä,ominaispiirteitä, tyyppejä ja seurauksia. .. Ihmiset kokevat harvoin syyllisyyttä synnistä yleisellä tasolla. Kristittyinä me usein tiedämme, että meitä ei vaivaa mikään epämääräinen synti, vaan joku tietty synti, esm anteeksi antamattomuus. Ellemme käsittele juuri tätä syntiä, me emme pääse siitä eroon."
Mark. 7:21-23
1.Kor.6:9-10
Gal. 5:19-21
Room. 1:29-31
Kol. 3:5-9
Näistä kohden löydät syntiluetteloita, joita on Raamatussa.
Anteeksi antaminen on prosessi, jossa käydään läpi kaikki tunnetilat ja etsittään, kenties vastauksia ongelmiin. Kerron yhden oman anteeksi antamis-prosessin. Muutimme muutama vuosi sitten eri paikkakunnalle. Minusta siellä oli mukava asua ja sain paljon uusia ystäviä. Sain vakituisen työpaikan ja aloitin oppisopimuskoulutuksen lähihoitajaksi. Kuitenkin, mieheni ja osa lapsista halusi takaisin entiseen kotiin. Talo oli vielä meidän nimissä. Jouduin taipumaan. Joten jouduin irtisanoutumaan työstäni ja lopettamaan koulun. Jouluksi muutimme takaisin. Joulun päätin elää normaalisti, niin muin tein. Joulun jälkeen olmoitin miehelleni, että "muutan takaisin etelään ja jatkan omaa elämää. Minulle täällä ei ole mitään." En halunnut antaa anteeksi. Vain minun tahtoni olisi pitänyt tapahtua. Oikeasti olin ylpeä. Asioista keskusteltiin. Jälkeen päin kuulin, että lapset olivat järjestäneet nuortenilloissa rukousvalkeat pystyyn tilanteemme takia. Minulla oli kaksi ystävää, jotka jaksoivat puhelimen välityksellä kuunnella minua. Yhden, täällä olevan ystävän, kanssa kävelimme ja juttelimme. Jäin taas viikoiksi yksin. Mieheni on etelässä reissuhommissa, kuten on vieläkin. Sitten Pyhä Henki puhui. Hän kysyi, "haluatko olla katkera ja tuhota lähimmäistesi elämän?" Näin itseni katkerana, ilkeänä ja toisia tuhoavana ihmisenä. Vastasin:"En tahdo. Tahdon palvella Jumalaa."
Siitä se alkoi. Ystävät kuuntelivat ja minä puhuin. Koskaan sen jälkeen en syyttänyt toisia siitä, että he tuhosivat minun elämän. Minä olin tuhoamassa sitä itse. Päätin antaa anteeksi. Annoimme puolisoina anteeksi toisillemme ja päätimme jatkaa elämää "puhtaalta pöydältä". Neljä kuukautta tein itseni kanssa töitä, ennen kuin pystyin sanomaan, että asun kotona. Se oli RANKKAA AIKAA! Mutta minulle on turha sanoa, ettei anteeksi voi antaa. Se on prosessi, joka kestää oman aikansa, se EI OLE ASIOIDEN MATON ALLE LAKAISUA. Se on TEKEMISTÄ. Se on OMAN TAHDON TEKO, koska kukaan muu ei tee sitä sinun puolesta. VOIMAN siihen antaa Pyhä Henki, siinä mielessä se on JUMALAN TEKO MEISSÄ!
Nyt ole lähihoitaja ja olen saanut vakituisen työpaikan. En ikinä opi rakastamaan nykyistä kotikuntaa, mutta pikkuhiljaa alan viihtyä, eikä minulla ole tällä hetkellä halua muuttaa poiskaan. Katsotaan, mitä suunnitelmia Jumalalla on minulle. Tiedän, että on, en vain ole varma uskallanko toteuttaa. Mutta aika näyttää.
Minun elämäni on ollut jatkuvaa anteeksi antamista, ei vain muille, mutta myös itselleni.
Toivompa teille kaikille aneetksi antavaa mieltä tälle päivälle.
kuuluvan tapauksen tuli mieleen että mitäpä lisättävää. tunsit reilusti vihaa ja katkeruutta, mikä mielestäni siis on ihmiselle paikallaan jos tällaisia tunteita on tullakseen. toisten kohdalla tapaukset ovat hyvinkin erilaisia ja vihan tunteet vain saattavat kestää pitempään. väkinäistä anteeksiantamista ei myöskään tuo hyvän sanoman artikkelin kirjoittaja suositellut 'ihan vain niinkuin kauniina kristillisyyteen kuuluvana periaatteena'.
sinä siis sait käsiteltyä tunteesi muun muassa puhumalla ystävillesi. prosessi kuitenkin vei sinulta kuukausia. pystyit viimein antamaan siis anteeksi, mikä on hyvä asia.
ihmettelen seuraavaa toteamaasi:
"Mutta minulle on turha sanoa, ettei anteeksi voi antaa"
varmaan yleisempiä ovat tapaukset, joissa ihminen kykenee viimein antamaan anteeksi. sen sijaan kysyn sinulta, voitko yleistää oman kokemasi koskemaan kaikkia ihmisiä ja varsin erilaisia tapauksia?
minun on vaikea kuvitella että esimerkiksi koko suomea puhuttaneessa eveliina lappalaisen surmatapauksessa eveliinan sisko olisi kyennyt koskaan antamaan anteeksi surmaajalle. ikävä kyllä hän tosin ei itsekään jaksanut paria vuotta pitempään. rakkaan siskon surma oli kuulemma vienyt lopunkin elämänilon. ja miten sitten heidän vanhempien osalta, jotka menettivät lopulta kaksi tytärtään.
sille en tietenkään voi mitään jos ilmoitat itsellesi olevan turhaa tulla sanomaan että anteeksi ei voi antaa. jotenkin mieleeni vain tulee ajatus, että olisitko mennyt sanomaan tuon esimerkiksi eveliinan siskolle.
meidän kokemuksemme ovat varsin moninaisia. en lähtisi sanomaan mitään toisen kokemuksista, että "voit sinäkin antaa anteeksi". annan hänen itsensä prosessoida tunteensa ja katsoa pystyykö hän koskaan antamaan anteeksi.
"Se on OMAN TAHDON TEKO, koska kukaan muu ei tee sitä sinun puolesta. VOIMAN siihen antaa Pyhä Henki, siinä mielessä se on JUMALAN TEKO MEISSÄ!"
jotenkin tuossa mielestäni on ristiriita. toisaalta väität sen olevan vain oman tahdon teko ja toisaalta väität pyhällä hengellä olevan osuutta asiaan.
ei tarkoita sitä, että hyväksyy asiat, joita kohtaa tai loukkaukset, joita kokee. Se ei tarkoita synnin hyväksymistä eikä sen hellimistä omassa tai toisen elämässä. Anteeksi antaminen on tärkeää oman elämän kannalta. Sinä itse pääset asioiden yli ja ne eivät sido sinua. Anteeksi antaminen antaa voimaa elää, katkeruus tappaa. Siksi se on tärkeää.
Tuomasi esimerrki on hyvä. Tekoa, joka kohtasi Eveliinaa ja hänen perhettään, ei pidä hyväksyä. Olla hyväksymättä jotain ei ole sama kuin antaa anteeksi.
oletko lukenut Corrie ten Boom:n elämänkerran. Jos et, niin luepa. Ainakin kirja "Kätköpaikka" on lukemisen arvoinen kaikille. Corrie kävi läpi natsisaksan keskitysleisrielämän. Ja selvisi sieltä hengissä, toisin kuin hänen siskonsa.
""Se on OMAN TAHDON TEKO, koska kukaan muu ei tee sitä sinun puolesta. VOIMAN siihen antaa Pyhä Henki, siinä mielessä se on JUMALAN TEKO MEISSÄ!"
jotenkin tuossa mielestäni on ristiriita. toisaalta väität sen olevan vain oman tahdon teko ja toisaalta väität pyhällä hengellä olevan osuutta asiaan."
Siinä ei itseasiassa ole ristiriitaa. Ilman Pyhän Hengen apua, ei anteeksi annossa pääse eteenpäin. On totta, että kaikki eivät pysty antamaan anteeksi. Mutta se ei merkitse sitä, että he eivät kykenisi siihen. He eivät halua. Tämä tuntuu julömalta, mutta niin se on. Yleinen vastaus, jonka kuulee loukatun suusta :"en tahdo antaa anteeksi!"
Tahdon korostaa, anteeksi antaminen on eri asia kuin hyväksyä synti esim. murha, valhe, väärä syytös, perheväkivalta. Jumala haluaa, että me puutumme sen kaltaisiin tilanteisiin lain antamissa ouitteissa. Jumalan on oikeuden Jumala.
määrittelykysymykseen anteeksi antamisesta eli mitä siis anteeksi antaminen on. voi todeta, että yksinkertaisimmillaan anteeksi antaminen on sitä, että sanoo "annan anteeksi".
jokainen loppujen lopuksi määrittelee anteeksi antamisen itse itselleen, että mitä se on. määritelmiä löytyy varmaan yhtä paljon kuin on määritelmien esittäjiä. kaikki varmaan enemmän tai vähemmän suurine vivahde-eroineen käsittelevät ainakin samaa aihetta.
kuitenkin, olisitko mennyt sanomaan eveliinan siskolle vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua surmatapauksesta, että "voit sinäkin antaa anteeksi". anteeksiantaminen on loppujen lopuksi hyvin henkilökohtainen asia, jota vain karakterisoivat tietyt piirteet kuten tunteiden käsittely, tosiasioiden hyväksyminen jne. itse en tälle siskolle kuitenkaan sellaista olisi mennyt sanomaan tuota esittämääni fraasia jo ihan sen takia, että tämä sisko saattoi nähdä anteeksiantamisella olevan hiukan erilaisen merkityksen kuin minulla.
"Ilman Pyhän Hengen apua, ei anteeksi annossa pääse eteenpäin. On totta, että kaikki eivät pysty antamaan anteeksi. Mutta se ei merkitse sitä, että he eivät kykenisi siihen. He eivät halua."
tuohon pyhän hengen osuuteen en kommentoi sillä se kuuluu uskonnollisiin käsityksiisi.
sen sijaan pari viimeistä lausetta herättävät jälleen ihmetykseni. otetaanpa toinen tapaus. jammu siltavuori tappoi julmalla tavalla kaksi pikkutyttöä 80-luvun loppupuoliskolla. menisitkö sanomaan tyttöjen vanhemmille vaikkapa tästä hetkestä kymmenen vuoden kuluttua, että "on teidän omasta halustanne kiinni annatteko anteeksi. te kyllä kykenette siihen jos vain haluatte."? päälle lisäisit vielä omia ajatuksiasi pyhän hengen avusta anteeksiantoprosessissa. oletetaan vielä että jammu olisi esittänyt siihen mennessä anteeksipyyntönsä.
selkokielellä, mutta varmaan, niin kuin mainitsit, meidän hengellinen näkemyksemme on erilainen ja luo määrätyn ristiriidan keskusteluun. Kysyit, menistkö sanomaan
"on teidän omasta halustanne kiinni annatteko anteeksi. te kyllä kykenette siihen jos vain haluatte."?
En ole tyhmä! näin tytöt vastaisivat vastaavanlaisiin kysymyksiin. Pidätkö minua toopena? Haloo! Täytyy myöntää, että loukkaannuin sanoistasi. Harmi, että et tunne minua. Silloin tietäisit, etten koskaan kenellekkään kauheuksien kokeneelle menisi suoraan noin paukuttamaan. Täällä kirjoitan näin, koska haluan tuoda asian selkeästi esille. Ja tiedän, että anteeksi antamattomuudesta seuraa katkeruus.
Kuuntelisin, kuuntelisin, kuuntelisin ja kuuntelisin ihmistä. Antaisin hänen purkaa ja käydä asiaa läpi. Ehkä en koskaan sanoisi hänelle anteeksi antamisesta mitään. Rukoilisin yksin ja yhdessä. Sellaista toimintaa kutsutaan sielunhoidoksi.
Huomaatko, me emme puhu nyt anteeksi antamisesta, vaan sielunhoidosta.
Olen koulutukseltani lähihoitaja, joten tiedän jotain. Toimin myös sielunhoitajana ja opiskelen koko ajan lisää. Sorry, neljä valvottua yötä yökkönä tekee aivoissani omaa tehtävää. Silti pysyn kannassani: anteeksi on annettava. Ehkäpä on paras mennä vielä nukkumaan. Jo rauhotuin. :)
"En ole tyhmä! näin tytöt vastaisivat vastaavanlaisiin kysymyksiin. Pidätkö minua toopena? Haloo! Täytyy myöntää, että loukkaannuin sanoistasi. Harmi, että et tunne minua. Silloin tietäisit, etten koskaan kenellekkään kauheuksien kokeneelle menisi suoraan noin paukuttamaan"
et siis menisi sanomaan näin. no niin otaksuinkin. kuitenkin oman määritelmäsi anteeksiantamiselle rajoissa ajattelet, että myös näiden pikkutyttöjen vanhemmat kykenevät antamaan anteeksi jammulle, jos vain itse haluavat eli anteeksiantaminen on heistä itsestään kiinni. minun on vaikea kuvitella heidän pystyvän antamaan tapahtunutta koskaan anteeksi siinä valossa, miten itse anteeksiantamisen ymmärrän.
"Kuuntelisin, kuuntelisin, kuuntelisin ja kuuntelisin ihmistä. Antaisin hänen purkaa ja käydä asiaa läpi. Ehkä en koskaan sanoisi hänelle anteeksi antamisesta mitään. Rukoilisin yksin ja yhdessä. Sellaista toimintaa kutsutaan sielunhoidoksi.
Huomaatko, me emme puhu nyt anteeksi antamisesta, vaan sielunhoidosta."
sielunhoidosta, terapeuttisesta auttamistyöstä, ihmisen aidosta kohtaamisesta, miten vaan.
siskoni on myös lähihoitaja ja hänen kanssaan keskustelen usein vastaavista asioista. ja mielestäni näitä asioita kykenee yleensäkin ihminen ymmärtämään vaikkei olisikaan hankkinut alan koulutusta. oikeastaan siihen vaaditaan lähinnä vain elämänkokemusta. kyse on kuitenkin ihmisen kohtaamisesta.
olemme muuten samoilla linjoilla, mutta hengellinen perspektiivi on eri. Tosin osa psykologeista on sitä mieltä, että paraneminen lähtee käyntiin, kun kykenee antamaan anteeksi. Koulukuntia on monia, mutta näin yksi. Aika näyttää, kumman kanta on oikea vai onko kummankaan.
Miten voit väittää, että kyseinen ohjelma toisi ihmiselle mitään arvokasta. Elämänarvot ja maailmankuva, jota Salkkarit viestittää on lapsellista, epätodellista ja liian suomalaisen junttia! Uskomattoman huonot näyttelijätkin. Jos et halua lapsistasi omaa napanöyhtäänsä kaivelevia surkimuksia, älä anna heidän katsoa kyseistä roskaa. Yhdenkään tavallisen suomalaisen elämä ei ole täynä yhtä kummallisia tekoaitoja ongelmia. Sarjasta on tehty tavallisen suomalaisen sivistäjä numero yksi, Vaikka tekijöillä ei ole ymmärrystä ntkymaailmasta ja sen ongelmista. Uskovien ei tulisi katsoa salkkareita
olet selvästikin katsonut kyseistä ohjelmaa vaikka niin kipakasti vastustitkin.ethän muuten niin yksityiskohtaisesti olisi tiennyt mitä siinä tapahtuu.vai oletko katsonut salassa isiltä ja äiskältä.....
ja näytellyt heille vain ettet muka katso mutta kuitenkin salaa tekee mieli katsoa....
ole vaan ihan rehellinen ja katso rauhassa.ei Jumala siitä suutu!!
rehellisesti arvioiden 10-15 min. jos edes sitäkään, ja se riitti. Uskomatonta roskaa.
...sen sarjan jutuista.katsohan nyt vaikka 10 jaksoa peräkkäin niin palataan sitten asiaan...ja lauantaina ne tulee yhteenkyytiin muutaman jakso kerralla,en tosin ole ihan varma mutta tarkista se vielä tv-ohjelmasta!! ihan vaan varmuuden vuoksi:))