Room. 9-11.luvut.
Juutalaiset lainopettajat olivat selittäneet, että todellinen Israel on se Israel, joka noudattaa tinkimättömästi lakia. Mutta Paavali ei voinut turvautua tähän selitykseen, sillä hän aikaisemmin totesi ettei kukaan ihminen ollut noudattanut lakia täydellisesti.
Aabraham julistettiin vanhurskaaksi uskonsa perusteella. Aabrahamin lapsia eivät siis ole lihalliset lapset, vaan ne jotka ovat vastaanottaneet armahduksen. Tosi Israel on uskosta vanhurskautettujen yhteisö. Täten Israeliin voivat kuulua nekin pakanat jotka uskovat Aabrahamin tavoin Kristukseen.
Paavalin julistaman evankeliumin mukaan Jumala tekee jumalattomista vanhurskaita, kun nämä uskovat häneen Aabrahamin tavoin. Sen sijaan israelilaiset, jotka luulevat lain tekojen perusteella ansaitsevansa vanhurskauden, jäävät sitä ilman.
Koska lakia ei kukaan noudata täydellisesti, sen pitämisellä ei voi pelastua. Jos juutalaiset yrittävät pelastua lain pitämisellä he epäonnistuvat, sillä vain Jeesus on sen täysin pitänyt. Hyljätessään Messiaan he jäivät toivottomalle tielleen lain kanssa.
Havaitsemme että, suhde Jeesukseen ratkaisee sen, ketkä kuuluvat tosi Israeliin. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin kreikkalaisia tai mitä muuta kansaa tahansa. Pelastus on tarkoitettu kaikille.
Kun pakanat ja messiaaniset juutalaiset kasteessa liitetään siihen öljypuuhun, täyttyy Israelin lukumäärä ja näin on koko Israel pelastuva.
Tämä valtava näkemys selvittää monia ongelmia. Meidän ei tarvitse pohtia, mikä on Vanhan testamentin ja Uuden testamentin seurakuntien erona. Jumalan kannalta katsoen on vain yksi seurakunta. siihen kuuluvat kaikkien aikojen valitut ja uskolliset. Jumala ei ole istuttanut kun vain yhden puun. Jumalalla on vain yksi kansa. se kansa on tosi Israel.
Jotkut tekevät vieläkin eron juutalaisten ja muiden kansojen välillä ja selittävät, että edellisille kuuluu sellaisia Jumalan lupauksia, jotka eivät kuulu muiden kansojen edustajille. Tällainen on vastoin uuden liiton evankeliumia, ja se vähentää Jumalan ikuisen pelastussuunnitelman suuruutta ja kirkkautta.
Juutalaiset lainopettajat olivat selittäneet, että todellinen Israel on se Israel, joka noudattaa tinkimättömästi lakia. Mutta Paavali ei voinut turvautua tähän selitykseen, sillä hän aikaisemmin totesi ettei kukaan ihminen ollut noudattanut lakia täydellisesti.
Aabraham julistettiin vanhurskaaksi uskonsa perusteella. Aabrahamin lapsia eivät siis ole lihalliset lapset, vaan ne jotka ovat vastaanottaneet armahduksen. Tosi Israel on uskosta vanhurskautettujen yhteisö. Täten Israeliin voivat kuulua nekin pakanat jotka uskovat Aabrahamin tavoin Kristukseen.
Paavalin julistaman evankeliumin mukaan Jumala tekee jumalattomista vanhurskaita, kun nämä uskovat häneen Aabrahamin tavoin. Sen sijaan israelilaiset, jotka luulevat lain tekojen perusteella ansaitsevansa vanhurskauden, jäävät sitä ilman.
Koska lakia ei kukaan noudata täydellisesti, sen pitämisellä ei voi pelastua. Jos juutalaiset yrittävät pelastua lain pitämisellä he epäonnistuvat, sillä vain Jeesus on sen täysin pitänyt. Hyljätessään Messiaan he jäivät toivottomalle tielleen lain kanssa.
Havaitsemme että, suhde Jeesukseen ratkaisee sen, ketkä kuuluvat tosi Israeliin. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin kreikkalaisia tai mitä muuta kansaa tahansa. Pelastus on tarkoitettu kaikille.
Kun pakanat ja messiaaniset juutalaiset kasteessa liitetään siihen öljypuuhun, täyttyy Israelin lukumäärä ja näin on koko Israel pelastuva.
Tämä valtava näkemys selvittää monia ongelmia. Meidän ei tarvitse pohtia, mikä on Vanhan testamentin ja Uuden testamentin seurakuntien erona. Jumalan kannalta katsoen on vain yksi seurakunta. siihen kuuluvat kaikkien aikojen valitut ja uskolliset. Jumala ei ole istuttanut kun vain yhden puun. Jumalalla on vain yksi kansa. se kansa on tosi Israel.
Jotkut tekevät vieläkin eron juutalaisten ja muiden kansojen välillä ja selittävät, että edellisille kuuluu sellaisia Jumalan lupauksia, jotka eivät kuulu muiden kansojen edustajille. Tällainen on vastoin uuden liiton evankeliumia, ja se vähentää Jumalan ikuisen pelastussuunnitelman suuruutta ja kirkkautta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
The Clear Word Bible: Is It Really the Word of God?
By Dale Ratzlaff and Verle Streifling
Cover
The Seventh-day Adventists express a firm belief in the authority and inerrancy of Scripture. Their statement of beliefs claims, The Holy Scriptures, Old and New Testaments, are the written Word of God, given by divine inspiration through holy men of God who spoke and wrote as they were moved by the Holy Spirit. In this Word, God has committed to man the knowledge necessary for salvation. The Holy Scriptures are the infallible revelation of His will. They are the standard of character, the test of experience, the authoritative revealer of doctrines, and the trustworthy record of God’s acts in history.1
Despite this affirmation of the character of the Bible, the SDA Church demonstrates a different approach to Scripture in its popular Clear Word Bible. The many changes made to the biblical text in the Clear Word Bible are ultimately destructive to the integrity of God’s Word.
The gravity of deliberately changing the meaning of God’s word cannot be overemphasized. Psalm 138 equates the sacredness of God’s Word with His holy name: “Thou hast magnified Thy word according to all Thy name.” Deuteronomy 4:2 says, “Ye shall not add unto the word which I command you, neither shall ye diminish ought from it.” Proverbs 30:5, 6 reiterates this point: “Every word of God is pure…Add thou not unto his words, lest he reprove thee, and thou be found a liar.” Since God’s Word is pure and truth,2 any changes to His Word will ultimately change the truth of God into a lie, with disastrous consequences.3
Christians should inquire as to why anyone would want to make numerous additions, deletions and changes to God’s word. True, some Christians allow paraphrases that interpretively present God’s word in order to make it plain for the current generation. What is indicated, however, when a paraphrase deliberately revises God’s Word? The belief that additions, deletions and changes need to be made is a clear sign of doctrinal weakness. This article will show that The Clear Word Bible has changed God’s Word so that it supports Adventist doctrines in general and writings of their prophetess, Ellen G. White, in particular. Her writings are still held by the SDA church to be “a continuing and authoritative source of truth.”4 Following are just a few examples where the Clear Word Bible alters the statements of Scripture to make it line up with Adventist theology. To illustrate this assertion, several passages in the CW (The Clear Word Bible) will be compared with the KJV (King James Version or Authorized Version).