Valtionsyyttäjä Illman on hakoteillä. Omaisien tuskaa tuskin helpottaa mitenkään syyttömän miehen tuomitseminen, kiitosta ei Illmanille ole tulossa miltään suunnalta.
Surun ja tuskan murtamana on helppo etsiä syyllisiä, syyttömästä ei syyllistä kuitenkaan saa tehtyä taikatemppujen avulla. Kuljettaja ei ollut humalassa, vaikka tässä tapauksessa se humalassa ajaminen olisi voinut olla kuljettajan kannalta selkeämpää, ainakin olisi voinut itse ymmärtää mistä on syytettynä. Kuljettaja joka varmasti potee 24/7 omantunnon tuskia miettiessään, mitä olisi voinut tehdä toisin, olisiko onnettomuus voitu jotenkin estää, miettii varmasti jatkuuko elämä enää koskaan normaaliin tapaan..
Painostus valtionsyyttäjää kohtaan on varmasti kova omaisten taholta, luultavasti itsekin etsisin syyllistä ja vaatisin toimia, mutta Illman, valtionsyyttäjä, hänen kuuluu noudattaa objektiivisesti tervettä järkeä. Tällainen järjetön ajojahti Illmanin taholta saa aikaan vain sen, että vielä yksi uhri voidaan lisätä listalle, henkisesti ja taloudellisesti kuollut kuljettaja jonka mielenterveys järkkyy sata varmasti.
Rekkakuski joka ajoi nopeusrajoitusten mukaan menetti ajokkinsa hallinna, tuloksena syyte 23 kuolemantuottamuksesta. Onko tässä mitään järkeä, omaisten, kuolleiden tai eloonjääneiden kannalta. Olisiko valtionsyyttäjän aika keskittyä todelliseen ongelmaan, todellisten rikollisten ja väärintekijöiden tuomitsemiseen.
Me kaikki olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kuljettaja ei tahallaan menettänyt autonsa hallintaa. Rekkoja on ojassa tasaisin väliajoin, onnettomuuksia sattuu jatkuvasti, viikottain, vaikka niitä pyrittäisinkiin kaikin keinoin välttämään. Onko mitään järkeä käsitellä tätä traagista onnettomuutta oikeudessa, varsinkin kun miehen ainoa rikos on työnteko ja auton ajaminen. Useat samankaltaiset onnettomuudet missä uhreja on vähemmän eivät ajaudu valtionsyyttäjän pöydälle, ne jätetään tutkinnan jälkeen historiaan.
On erittäin epätdennäköistä että tällaisia onnettomuuksia sattuu, Konginkankaan onnettomuudessa oli mukana rutkasti huonoa tuuria, ei mielestäni tahallista kuolemantuottamusta tai piittaamattomuutta turvallisuudesta. Lähes jokainen autoa ammatikseen ajava tietää sen tosiasian, että lähes joka vuosi on muutaman kerran tilanne missä on menettää auton hallinnan. Lähes 60% ammattikuskeista käy ojassa jossain vaiheessa työuraansa.
Erittäin traaginen onnettomuus, toivottavasti omaiset jaksavat selvitä surutyöstä ja toivottavasti myös kuski pääsee jatkamaan elämäänsä tapauksen jälkeen.
Surun ja tuskan murtamana on helppo etsiä syyllisiä, syyttömästä ei syyllistä kuitenkaan saa tehtyä taikatemppujen avulla. Kuljettaja ei ollut humalassa, vaikka tässä tapauksessa se humalassa ajaminen olisi voinut olla kuljettajan kannalta selkeämpää, ainakin olisi voinut itse ymmärtää mistä on syytettynä. Kuljettaja joka varmasti potee 24/7 omantunnon tuskia miettiessään, mitä olisi voinut tehdä toisin, olisiko onnettomuus voitu jotenkin estää, miettii varmasti jatkuuko elämä enää koskaan normaaliin tapaan..
Painostus valtionsyyttäjää kohtaan on varmasti kova omaisten taholta, luultavasti itsekin etsisin syyllistä ja vaatisin toimia, mutta Illman, valtionsyyttäjä, hänen kuuluu noudattaa objektiivisesti tervettä järkeä. Tällainen järjetön ajojahti Illmanin taholta saa aikaan vain sen, että vielä yksi uhri voidaan lisätä listalle, henkisesti ja taloudellisesti kuollut kuljettaja jonka mielenterveys järkkyy sata varmasti.
Rekkakuski joka ajoi nopeusrajoitusten mukaan menetti ajokkinsa hallinna, tuloksena syyte 23 kuolemantuottamuksesta. Onko tässä mitään järkeä, omaisten, kuolleiden tai eloonjääneiden kannalta. Olisiko valtionsyyttäjän aika keskittyä todelliseen ongelmaan, todellisten rikollisten ja väärintekijöiden tuomitsemiseen.
Me kaikki olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kuljettaja ei tahallaan menettänyt autonsa hallintaa. Rekkoja on ojassa tasaisin väliajoin, onnettomuuksia sattuu jatkuvasti, viikottain, vaikka niitä pyrittäisinkiin kaikin keinoin välttämään. Onko mitään järkeä käsitellä tätä traagista onnettomuutta oikeudessa, varsinkin kun miehen ainoa rikos on työnteko ja auton ajaminen. Useat samankaltaiset onnettomuudet missä uhreja on vähemmän eivät ajaudu valtionsyyttäjän pöydälle, ne jätetään tutkinnan jälkeen historiaan.
On erittäin epätdennäköistä että tällaisia onnettomuuksia sattuu, Konginkankaan onnettomuudessa oli mukana rutkasti huonoa tuuria, ei mielestäni tahallista kuolemantuottamusta tai piittaamattomuutta turvallisuudesta. Lähes jokainen autoa ammatikseen ajava tietää sen tosiasian, että lähes joka vuosi on muutaman kerran tilanne missä on menettää auton hallinnan. Lähes 60% ammattikuskeista käy ojassa jossain vaiheessa työuraansa.
Erittäin traaginen onnettomuus, toivottavasti omaiset jaksavat selvitä surutyöstä ja toivottavasti myös kuski pääsee jatkamaan elämäänsä tapauksen jälkeen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oliko se nyt niin että rekassakin kaikki oli täysin säädöstenmukaisesti? Eli ei ylikuormaa ja lastin kiinnityskin täysin riittävä ja oikein kiinnitetty. Entäs oliko säädöstenmukaiset lepotauot voitu pitää ilman että vireystaso sen vuoksi järkkyy?
En ole ammattiautoilija mutta tuntuu olevan melko tiukkoja aikatauluja ainakin välillä että jos meinaa ajoissa selvitä niin lepoa jää vähemmälle ja pikkuista ylinopeuttakin kai pitäisi ajaa kaupan päälle.
Onhan se kyllä sattuman julmuutta että rekan perävaunu karkaa hallinnasta ja vastaan sattuu tulemaan täysi linja-auto. Eipä voi muuta kuin toivoa jaksamista kaikille osapuolille jotka tapahtumassa paikanpäällä joutuivat silloin aikoinaan olemaan.
laki hyvin yksiselitteinen näisä tapauksissa, eli kun tutustut tieliikennelakiin huomaat missä on valtionsyyttäjän järki...
Eipä tuo mitään, vedettiinhän neukkulassakin onnettomuuksista aina viattomia ihmisiä hirteen. Suurissa julkisissa tragedioissa kuuluu neuvosto-opin mukaan syyttää aina jotain ihmistä, koska muuten taivaallinen punajärjestelmä saa syyt niskoille. Eihän sosiaalidemokratiassa/kommunismissa tapahdu koskaan mitään pahaa, tälläinen maa on maanpäällinen paratiisi. Ja jos jotain pahaa sattuukin, niin se on AINA tähän punaparatiisiin tunkeutuneen porvarillisen demonin toimia, jonka ruumiillinen ilmentymä on välittömästi likvidoitava.
Kuljetusalan yritysten pomot tässä joutaisivat tuomiolle, kuten näyttää (onneksi) käyvän. Juuri ne ovat tässä takapiruna kiristämässä kuskien työaikoja äärimmilleen.
Aika on rahaa ja sitä voi saada käyttöönsä enemmän riskeillä, jotka sitten johtavat tälläisiin onnettomuuksiin.
Lukuisat rekkakuskit ajavat yleensä yrityksen painostamina ylinopeutta, vain sen takia, että sillä saadaan tavara kuljetettua nopeammin ja kilpailukyky säilytettyä.
Esimerkiksi, jos ajaa aina n. 15 km/h ylinopeutta, niin viikossa se säästää tunteja 80 km/h keskinopeuteen verrattaessa 8*5*15/80 = 7.5 eli yhden päiväpalkan verran.
Yrityksessä kaavailla niitä tiukkoja kuljetusaikatauluja kun ei itse tarvitse olla niiden puitteissa ajamassa. Vähät sitä taidetaan välittää siitä joutuuko ajamaan ylinopeuttakin, lepäämään vähemmän ja kyytiin vaikka vielä ylikuormaakin, pääasia että pysyy hyvin kilpailussa mukana.