Sotien jälkeiset suuret ikäluokat ovat eläkeiän kynnyksellä. Heistä moni on lähtöisin maaseudun rauhasta, mutta joutunut rantautumaan suureen kaupunkiin työn perässä. Vaan mitäpä työstä vapautuva viriili vanhusväestö kaupungeista löytää ? Pölyä, saasteita, nuhjuisia kuppiloita.
Suuri osa palaisi kotiseudulleen jos se suinkin olisi mahdollista. Luonnon rauha tukemassa elämän seestymisvaiheen onnellisuutta. Sinne maalle on myös kaupungissa syntyneiden ja kasvaneiden lastenlasten lysti lomillansa rientää.
Kauppa-autot, kirjastoautot, kunnalliset terveyspalvelut --- niillä pärjätään jo pitkälle. Maaseudulle sopii myös jenkkityylisiä ikäihmisten asuinyhteisöjä, mikä ettei.
Kun maksukykyisiä kypsään ikään ehtineitä elämänsankareita palaa juurilleen, elpyy myös paikallinen elinkeinoelämä ja uudisasutuskin mahdollistuu. Tietotekniikan aikakaudella on tyhmää, että liian monet lapsiperheet pakkautuvat etelän ruuhkautuviin keskuksiin. Toisinkin voisi olla.
Maaseutu luottaa keskustan voimaan. Suurten ikäluokkien maallepaluu on keskustan harteilla. Tarvitaan ennen muuta hyvää tahtoa, jotta muuttohalukkaat vanhukset voisivat viettää kotiseuduillaan laadukkaan ja ihmisarvoisen vanhuuden.
Suuri osa palaisi kotiseudulleen jos se suinkin olisi mahdollista. Luonnon rauha tukemassa elämän seestymisvaiheen onnellisuutta. Sinne maalle on myös kaupungissa syntyneiden ja kasvaneiden lastenlasten lysti lomillansa rientää.
Kauppa-autot, kirjastoautot, kunnalliset terveyspalvelut --- niillä pärjätään jo pitkälle. Maaseudulle sopii myös jenkkityylisiä ikäihmisten asuinyhteisöjä, mikä ettei.
Kun maksukykyisiä kypsään ikään ehtineitä elämänsankareita palaa juurilleen, elpyy myös paikallinen elinkeinoelämä ja uudisasutuskin mahdollistuu. Tietotekniikan aikakaudella on tyhmää, että liian monet lapsiperheet pakkautuvat etelän ruuhkautuviin keskuksiin. Toisinkin voisi olla.
Maaseutu luottaa keskustan voimaan. Suurten ikäluokkien maallepaluu on keskustan harteilla. Tarvitaan ennen muuta hyvää tahtoa, jotta muuttohalukkaat vanhukset voisivat viettää kotiseuduillaan laadukkaan ja ihmisarvoisen vanhuuden.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kiikkutuolissa keinutteleva eläkeläisväestö ei ole se ensisijainen väestönosa, jota maalaiskunnat odottavat asukkaikseen. Eivät varsinkaan Heinäluoman Suomessa, jossa kunnat joutuisivat maksamaan vanhusten sairaan- ja vanhushoidon kokonaan itse.
Jos luulette suurten ikäluokkien maalle tulevan, laittakaa ensin infrastruktuuri siellä kuntoon ! Rakennustarkastus ja muut kuntien tehtävät ovat retuperällä. Jotta sieltä uskaltaisi jotain ostaa, pitäisi hankkia viereisestä kunnasta asiantuntijat katsomaan, miten rakennukset on tarkastettu, toimiiko niissä sähköt ja vesi/jätevedet kunnolla, puhumattakaan, että talot pysyisivät edes kasassa. Taitaa kyllä olla niin, että viimeisten uutisten muodossa on tullut niin huonoa ennustetta maaseudun kuntien tehtävien laiminlyönneistä, ettei ihan heti tule mieleen hankkia sieltä mitään murheenkryyniksi.
Käräjäoikeudet pitäisi panna uuteen uskoon. Moni perhe odottelee turhaan pääsyä leivättömän pöydän ääreen. Lasten ja koko perheen elämä menee risaiseksi. Asumattomia taloja on kohta tuhka tiheään.
Suuret ikäluokat eläköityvät pian. Monella aikanaan maalta kaupunkiin opiskelemaan ja töihin lähteneellä on kotitilaqnsa maista lohkottu tontti ja sillä vähintään kesämökki, kotitilatkin on peritty, ehkä rakennuksetkin modernisoitu, eli kaikki paluumahdollisuudet ovat olemassa.
Kun suuret ikäluokat ovat olleet pitkän työuran yleensä aika hyväpalkkaisissa töissä, niin heillä on kohtalaiset työeläkkeetkin. Mikä ettei nuoruuden kotikunta ottaisi mielellään heidät ja heidän kunnallisverotuottonsa iloisesti vastaan, koska siitä hyötyisi kunnan elinkeinoelämä ja koko kunta kaikkine kanta-asukkaineenkin.
Maalle, lähelle luontoa jos ei kohta sen helmaan. Mikä ettei ettei?
käy mielessänikään, että palaisin Helsingistä maaseudulle. Lähdin aikoinaan maalta työn, mutta monen muunkin asian perään enkä ole kertaakaan haikaillut takaisin muuttoa. Kesämökki kyllä oli, mutta senkin olen luovuttanut pojalleni. Näitä haikailijoita on kyllä melko paljon, mutta tosipaikan tullen harva haluaa muuttaa.
Sanot:
>> Sotien jälkeiset suuret ikäluokat ovat eläkeiän kynnyksellä. Heistä moni on lähtöisin maaseudun rauhasta, mutta joutunut rantautumaan suureen kaupunkiin työn perässä. Vaan mitäpä työstä vapautuva viriili vanhusväestö kaupungeista löytää ? Pölyä, saasteita, nuhjuisia kuppiloita.
Kaikki eläköityvät eivät halua palata juurilleen, mutta moni haluaa. Kaikki halukkaat eivät pysty palaamaan, jollei peruspalvelut pelaa. Tästä oli kysymys.
Ja kuten mainitsin, jos palaajia on tarpeeksi, elvyttää se paikallista elinkeinoelämää ja toteutettavat tai ylläpidettävät palvelut mahdollistavat myös muunlaisen maallemuuton yleistymisen. Ruotsin malliko, jossa maantieteellisesti puoli maata pohjois-etelä -suunnassa on käytännössä autio (meillä vain lappi), olisiko se parempi vaihtoehto ? Mielestäni ei.
Eläkeikäisten maallepaluu on vain yksi mahdollisuus muiden joukossa, kun harkitsemme keinoja maaseudun pysyttämiseksi elinvoimaisena.
Hyviä vappusäitä ;-)
Alat jo olla kuntien kannalta riski-iässä. Yhä todennäköisempää on, että tarvitset kallista erikoisterveydenhoitoa tai elät ehkä pitkäänkin dementoituneena kunnan vanhainkodissa. Silloin kulutat enemmän kuntien veroeuroja kuin tuotat niitä.
Tämä on syy, miksi maalaiskunnat eivät ole tehneet käytännössä mitään eläkeläisväestön houkuttelemiseksi. Monilla niistä on jo ennestään sillä tavalla vinoutunut väestörakenne, että vanhuksia on liikaa suhteessa työssäkäyvään väestöön.
Jo koko elinikänsä kunnassa asuneille pitää rakentaa lisää rivitaloasuntoja ja palvelutaloja, laajentaa vanhainkoteja ja terveyskeskusten vuodeosastoja. Kunnat eivät kaipaa "lisärasitteeksi" sellaista vanhusväestöä, joka on maksanut veronsa suurimman osan elämästään muualle.
Suhtautuminen voi muuttua, kun yksityinen vanhustenhoito- ja sairaanhoitotarjonta lisääntyy, jolloin kuntien ei itse tarvitse sitoa pääomia palveluiden järjestämiseen. Kokonaisuutena kunnat voisivat päästä nippa nappa omilleen, mikäli vanhukset muuttavat kuntaan hyvissä ajoin ennen laitoshoitoaan.
Tätä edeltävää vaihetta ennen tarvitaan yksityistä asuntotuotantoa. Valitettavasti siitäkin on vain vähän hyötyä kunnille, sillä vuokratulot ovat pääomatuloa, joka verotetaan valtion kassaan.
Niin, aion minä käydä kyllä kesällä myös YK-palvelustoveriani tapaamassa Haminassa, siskoni mökillä Anjalankoskella, pikkuserkkuni ja koulutoverini luona Rautavaaralla, veljeni ja siskoni luona Iisalmessa ja mahdollisesti käyn myös Rovaniemessä tapaamassa Lapin vaellusvuosieni aikaista tyttöystävääni, nyt jo leskenä elelevää varmaan edelleen viehättävää naista (en ole moniin vuosiin nähnyt).
Tämä vaan tiedoksenne, jos satutte täällä pistäytymään, kuten ainakin parin teistä tiedän silloin tällöin tekevän!
Joten kyllä minulle koko Suomi on edelleen tärkeä ja rakas, mutta asumaan en halua muuttaa Helsingistä minnekään muualle. Tuossa edellisessä pitkässä viestissäni jäi mainitsematta vielä yksi tärkeä syy siihen: se on n. kolmen kilometrin päässä kotoani Maunulan uurnalehdossa sijaitseva vaimoni hauta, johon myös minun tuhkani laitetaan, kun sen aika tulee.
...en ainakaan panisi vastaan, jos noinkin tapahtuisi. Mutta mihinkään eläkeläisten massamuuttoon synnyinseuduilleen en usko. Useimmat heistä ankkuroinee nykyisille kotiseuduilleen samat syyt kuin minutkin.
Hyvää vappua sinnekin!
Lähden tässä kohta Hietaniemeen viemään veteraanipäivän kunniaksi sinne muutaman tervehdyksen, joista minitsen tuolla omassa avauksessani, ja sitten lounaalle ja pieneen veteraanipäivän juhlatilaisuuteen.
Vapunpäivänä aion mennä taas Huopalahden seurakunnan perinteiseen vapputapahtumaan kirkonmäelle Etelä-Haagaan. Siellä on hartaustilaisuuden jälkeen kirpputori, jolta olen tehnyt monta kirjalöytöä, syödään hernesoppaa ja räiskäleitä ja kuullaan torvimusiikkia.
Vaimoni oli asunut hänet tavatessani jo lähes 20 vuotta Etelä-Haagassa ja oli Huopalahden seurakunnan jäsen ja tottunut käymään aina tuolla vapputapahtumassa, ja niinpä me jatkoimme samaa käytäntöä myös täältä Pakilasta käsin, jossa ehdimme vaimonikin kanssa yhdessä asua jo 17 vuotta.
Jorma K. on löytänyt ihan hyviä syitä siihen, ettei juurille paluu ole kovin todennäköistä. Yksi tärkeä asia ehkä puuttui hänen listastaan ja se on näiden eläköityvien ihmisten lapset ja lapsenlapset. Ihmiset haluavat yleensä pitää suhteellisen lähietäisyyden myös matkassa mitattuna näihin omaisiinsa. Myös lapsille on siitä hyötyä, kun he voivat tuupata tarpeen tullen omat lapsensa isovanhempien hoiviin matkojen yms. syiden vuoksi. Tällaiset perhe- ja ystävyyssiteet pitävät ainakin oman perheeni tiukasti pääkaupunkiseudulla. Tosin omiin lapsuusmaisemiini ei täältä pitkä matka olisikaan. Joutuisin muuttamaan keskustaan päin enkä sieltä pois.
Uskon kyllä, että löytäisimme helposti maaseudulta nykyistä asumistasoamme vastaavan talon vähintään puolta halvemmalla, todennäköisesti jopa kolmasosahintaan, joten varoja vapautuisi elämiseen melkolailla tällä konstilla. Tosin silloin luultavasti investoisi ulkomaan matkoihin ja harrasteisiin paljon nykyistä enemmän, sillä kaamosaika riepoo jo täällä pääkaupunkiseudulla saati sitten jossain korvessa. Tällaisen ilmiön huomaan jo kesällä, jos makoilee mökillä liian monta päivää. Alkaa kyllästyä ja tulee tarve päästä ihmisten ilmoille. Näin ei käy minulle ihan helposti, koska olen sadesäillä lukuihmisiä, mutta muu perhe ei keksi pitemmän päälle tekemistä. Ehkä tämä on jonkinlainen urbaanin ihmisen oireyhtymä.
Maaseutu on varsinkin kesäisin erittäin kaunista katsella ja mukava oleilla varsinkin, kun tietää, ettei siellä ole pakko asua. Mutta katselepa syksysäällä ja talvella ikkunasata pelkkää kaamosta, niin kyllä alkaa maaseudun lumo väistyä.
Olen monasti haveillut maalle, luonnon helmaan muuttamisesta, sillä alle tunnin ajomatkan päässä Helsingistä löytyy jo riittävästi maaseutua ja luontoa. Tietotekniikka pelaa, joten kaikki hommatkin voi hoitaa asuinpaikasta vapaalla tasolla.
Muutto on kuitenkin jäänyt samoista syistä, joita kuvailit. Kahden lapseni perheet asuvat 10-15 min kävelymatkan päässä ja kolmaskin saman mittaisen automatkan päässä. Kaikilla lapsillani on myös omia lapsia, (yhteensä kuusi lastenlasta), joten tähän on haave kaatunut, ettyä muuttaisimme vaimoni kanssa ihailemaan kaunista järvenrantamaisemaa keskenämme.
Kyllä kaupunkiasuminen näyttää sittenkin olevan ikäihmisille vetovoimaisempaa kuin maallepaluu.
Lisäksi, kun nyt oikein muistelee, niin viime vuosikymmeninä usea ikänsä MAALLA asunut ihminen muuttikin elämän ehtooneljänneksellä KAUPUNKIIN, missä jopa arkipäivän rutiinit sujuvat paljon helpommin kuin kotiseudulla pellon laidalla. Näin siis -70 ja -80 -luvulla.