Laissa ja evankeliumissa kohdataan itse Jumala henkilökohtaisesti, Jumalan ehdoton tuomio kaikelle synnille ja Jumalan ehdoton rakkaus jokaista kohtaan. Siksi lain ja evankeliumin tulee olla aina rinnakkain ja saada vaikuttaa samanaikaisesti. Mutta niitä ei saa sekoittaa toisiinsa, niin että laista tulee evankeliumi ja evankeliumista laki, jolloin vaatimus ja käsky, joita ihminen ei voi täyttää, esitetään ilosanomana ja vapaasta, ilmaisesta lahjasta tulee velvollisuus ja kalliilla hinnalla maksettava "ostos". Kuitenkin lain ja evankeliumin rinnakkaisuus ja sekoittamattomuus ovat hyvin harvinaisia ja sen sijaan niiden sekoittaminen tai toisistaan irralleen repiminen hyvin tavallista. Edellinen eli Jumalan kohtaaminen onkin ihmiselle mahdotonta. Se on ihme, jonka vain Pyhä Henki voi vaikuttaa. Jälkimmäinen asuu jokaisen ihmisen sydämessä ja uhkaa siksi aina vääristää lain ja evankeliumin.
Legalismi eli usko lain täyttämisen onnistumiseen
Legalismi eli "lainomaisuus" lähtee kyllä Jumalan laista. Siinä asetetaan Jumala ja hänen pyhä lakinsa kaiken keskipisteeksi ja ehdottomaksi haasteeksi ihmiselle. Ihmisen on täytettävä kaikki vaatimukset: rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, tunnustettava syntinsä ja uskottava Jeesukseen pelastajanaan. Kaikessa tässä legalismi on täysin samanlaista kuin Jumalan laki, ja siksi legalismia usein erehdytäänkin pitämään lakina ja lakia vastaavasti legalismina.
MUTTA ERO TULEE SILLOIN, KUN ON KYSYMYS SIITÄ VOIKO IHMINEN TÄYTTÄÄ LAIN VAATIMUKSET.
Jumala sanoo laissaan: "Sinun täytyy täyttää tämä - mutta sinä et voi, koska et tahdo." Legalismi sen sijaan sanoo: "Sinun tulee täyttää laki - ja sinä voit niin tehdä." Pitämisen velvoitus sisältää siis myös mahdollisuuden ja kyvyn kuten Immanuel Kantin legalistisessa etiikassa. Legalismi "avaa" näin ihmiselle mahdollisuudet päästä Jumalan yhteyteen omin edellytyksin ja voimin. Ihmisestä tulee toimiva tekijä, subjekti, Jumalasta ihmisen toiminnan kohde, objekti.
Legalismi lupaa ihmiselle elämän määrätyillä ehdoilla. Mutta kun ihminen todellisuudessa ei kykene niitä sittenkään täyttämään, on hänen saamansa elämä vain näennäistä,
Legalismissa voidaan erottaa eri asteita karkeasta hienoon. Ensinnäkin ihminen voi ajatella, että Jumala hyväksyy hänet hänen erilaisten suoritustensa perusteella. Hän voi antaa Jumalalle rahaa, hyviä tekoja, hyvitystekoja, rukouksia, kieltäytymistä jostakin itsekkäästä jne. Tämä on legalismin karkein aste ja on hyvin tavallinen pakanallisissa uskonnoissa ja kristinuskon liepeillä.
Enemmän kristillistä opetusta ja kokemusta saaneet eivät kuitenkaan ajattele enää näin karkeasti. He ovat tajunneet, että tämä tie on mahdoton niin teoriassa kuin käytännössä, koska heillä ei ole itsellään voimia lain täyttämiseen. Mutta he panevat toivonsa Jumalan apuun ja voimaan rukoillen ja uskoen, että he Jumalan avulla selviytyvät. Perustana on kuitenkin vahva usko siihen, että ihminen voi muuttua. Evankeliumissa olevan Jumalan armon tällainen legalisti voi omistaa vasta muututtuaan paremmaksi - eli pystyttyään täyttämään lain. Tällaisia legalisteja on suuri osa kristillisissä piireissä mukana olevista.
Hienoin ja vaarallisin legalismin aste menee vielä pitemmälle. Siinä ihminen ei enää asennoidu edes edellä kuvatulla tavalla, yhteistyöhön Jumalan kanssa turvaten, vaan yrittää pitäytyä yksin Jumalan työhön - mutta ei Jumalan objektiiviseen työhön hänen ulkopuolellaan ja hänen puolestaan Jeesuksessa Kristuksessa, vaan Jumalan työhön Pyhän Hengen välityksellä hänessä itsessään: uskoonsa, rakkauteensa, pyhitykseensä, synneistä ja kiusauksista saamiinsa voittoihin ja muuhun Hengen hedelmään. Näin legalisti etsii Jumalalle kelpaamisensa perusteeksi ei Jumalan objektiivista armoa, vaan ikään kuin "analyyttisesti" Jumalan armon subjektiivisia vaikutuksia itsestään. Tämä on legalismin salakavalin muoto, jota harvoin legalismiksi tunnistetaankaan.
Jokainen uskova ihminen on lukenut Raamatustaan
sellaisen kohdan, missä Jeesus sanoo:
"SE ON TÄYTETTY."
Jeesus on Herra ja hän on tullut pelastamaan syntisiä ihmisiä, sillä nöyrille hän antaa armon.
Legalismi eli usko lain täyttämisen onnistumiseen
Legalismi eli "lainomaisuus" lähtee kyllä Jumalan laista. Siinä asetetaan Jumala ja hänen pyhä lakinsa kaiken keskipisteeksi ja ehdottomaksi haasteeksi ihmiselle. Ihmisen on täytettävä kaikki vaatimukset: rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, tunnustettava syntinsä ja uskottava Jeesukseen pelastajanaan. Kaikessa tässä legalismi on täysin samanlaista kuin Jumalan laki, ja siksi legalismia usein erehdytäänkin pitämään lakina ja lakia vastaavasti legalismina.
MUTTA ERO TULEE SILLOIN, KUN ON KYSYMYS SIITÄ VOIKO IHMINEN TÄYTTÄÄ LAIN VAATIMUKSET.
Jumala sanoo laissaan: "Sinun täytyy täyttää tämä - mutta sinä et voi, koska et tahdo." Legalismi sen sijaan sanoo: "Sinun tulee täyttää laki - ja sinä voit niin tehdä." Pitämisen velvoitus sisältää siis myös mahdollisuuden ja kyvyn kuten Immanuel Kantin legalistisessa etiikassa. Legalismi "avaa" näin ihmiselle mahdollisuudet päästä Jumalan yhteyteen omin edellytyksin ja voimin. Ihmisestä tulee toimiva tekijä, subjekti, Jumalasta ihmisen toiminnan kohde, objekti.
Legalismi lupaa ihmiselle elämän määrätyillä ehdoilla. Mutta kun ihminen todellisuudessa ei kykene niitä sittenkään täyttämään, on hänen saamansa elämä vain näennäistä,
Legalismissa voidaan erottaa eri asteita karkeasta hienoon. Ensinnäkin ihminen voi ajatella, että Jumala hyväksyy hänet hänen erilaisten suoritustensa perusteella. Hän voi antaa Jumalalle rahaa, hyviä tekoja, hyvitystekoja, rukouksia, kieltäytymistä jostakin itsekkäästä jne. Tämä on legalismin karkein aste ja on hyvin tavallinen pakanallisissa uskonnoissa ja kristinuskon liepeillä.
Enemmän kristillistä opetusta ja kokemusta saaneet eivät kuitenkaan ajattele enää näin karkeasti. He ovat tajunneet, että tämä tie on mahdoton niin teoriassa kuin käytännössä, koska heillä ei ole itsellään voimia lain täyttämiseen. Mutta he panevat toivonsa Jumalan apuun ja voimaan rukoillen ja uskoen, että he Jumalan avulla selviytyvät. Perustana on kuitenkin vahva usko siihen, että ihminen voi muuttua. Evankeliumissa olevan Jumalan armon tällainen legalisti voi omistaa vasta muututtuaan paremmaksi - eli pystyttyään täyttämään lain. Tällaisia legalisteja on suuri osa kristillisissä piireissä mukana olevista.
Hienoin ja vaarallisin legalismin aste menee vielä pitemmälle. Siinä ihminen ei enää asennoidu edes edellä kuvatulla tavalla, yhteistyöhön Jumalan kanssa turvaten, vaan yrittää pitäytyä yksin Jumalan työhön - mutta ei Jumalan objektiiviseen työhön hänen ulkopuolellaan ja hänen puolestaan Jeesuksessa Kristuksessa, vaan Jumalan työhön Pyhän Hengen välityksellä hänessä itsessään: uskoonsa, rakkauteensa, pyhitykseensä, synneistä ja kiusauksista saamiinsa voittoihin ja muuhun Hengen hedelmään. Näin legalisti etsii Jumalalle kelpaamisensa perusteeksi ei Jumalan objektiivista armoa, vaan ikään kuin "analyyttisesti" Jumalan armon subjektiivisia vaikutuksia itsestään. Tämä on legalismin salakavalin muoto, jota harvoin legalismiksi tunnistetaankaan.
Jokainen uskova ihminen on lukenut Raamatustaan
sellaisen kohdan, missä Jeesus sanoo:
"SE ON TÄYTETTY."
Jeesus on Herra ja hän on tullut pelastamaan syntisiä ihmisiä, sillä nöyrille hän antaa armon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei edes neljännen käskyn kohdalla!
3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
Kaikki sana tässä takoittaa KAIKKIa (toim.huomautus!)
(Ps. samoin on myös laita sanan "jokainen" kohdalla)
vaan toisinpäin!
Elävä usko ihmisessä synnyttää kuuliaisuuden tehdä kaikessa Jumalan tahto
ja Hän itse antaa meille siihen voiman.
Koska ne teot eivät enää olekkaan minun tekojani,vaan Kristus minussa!
Missä on siis kerskaus ja omat teot?
Ne ovat pois suljetut.
Kristus on siis kertakaikkinen lainloppu minussa,usko vaikuttaa niin että
minä nyt ilolla täytän rakkauden lain,
en siis minä,vaan Kristus minussa.
Siunausta kaikille joille Jeesus on Herra.
tv.Sirkka Iita.
Luitko aloituksen huolella läpi ja oletko samaa mieltä siitä? (Et muuten lukenut tekstiä)
##minä nyt ilolla täytän rakkauden lain,##
Tarkoitat tuolla omavanhurskaisella lauseella, että
sinä olet kuin Jeesus kaikissa teoissasi ja sinulla on oma liha kuoletettu täysin kokonaan pois.
Olet utopistinen adventisti-luterilainen.
Olet siis täydellinen adventisti=täydellinen ihminen=jumalolento mutta näennäisesti nöyryyden viittaan puettu?
Oletko joku valkeuden enkeli?
Oliko Paavali utopisti, kun hän kirjoitti
Room. 13:8-10 "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, *on täyttänyt lain vaatimukset*. Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin *rakkaus toteuttaa koko lain*."
Room. 7:25 "Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun *sisimpäni noudattaa Jumalan lakia*, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia."
Ef. 2:8-10 "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen *toteuttamaan niitä hyviä tekoja*, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut."
Tai Pietari, joka kirjoitti
2Piet. 1:3-11 "Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja *tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta*. Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään. Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."
Timo Flink
ole mitään hyvää,mutta Jeesus on heikoissa vahva.
Kun tulin uskoon,niin lupasin Jeesukselle,
että haluan kaikessa jättäytyä yksin Hänen varaansa.
Uskoen ja luottaen koko sydämestäni siihen,että kaikki tapahtuu oikein!
Ei senvuoksi,että minä olisin joku "valkeuden enkeli",kuten pilkallisesti nimitit.
Vaan siksi että Jumalan armo Kristuksessa varmasti riittää viemään minutkin kotiin asti!
Saan levätä Kristuksen sovitustyössä,sillä Kristus on lain loppu jokaiselle,
joka on ottanut hänessä sovituksen vastaan.
(kysy vaikka Jokke Rausteelta,hän osasi tosi hyvin avata minulekin tämän asian!)
Omat yritykset ovat turhaa,usko riittää,ja sekin on armoa!
Kuuliaisuus on uskon hedelmä,rakkaus synnyttää vilpittömyyden,
haluaa ilolla palvella Vapahtajaansa kaikessa omantuntonsa mukaan.
Usko ilman tekoja on kuollut.
Mutta niin päin,että kun sinä tulet uskoon,sinä muutut.
Sinä et enää halua tehdä kaikkea kuten kenties aikaisemmin,
vaan tahdot kaikesta mielestäsi ja voimastasi kuunella sisäistä ääntäsi.
Haluat elää aidosti ja puhtaana Jumalan ja ihmisten edessä.
Niin että minä sillä voimalla minkä Pyhä Henki minussa nyt vaikuttaa
paveleisin Kristusta ja lähimäisiäni.
Mutta kaikesta huolimatta olen vajavainen ihminen,
enkä ole mikään viisas omasta mielestänikään.
Kaikki minkä täälläkin puhun,perustelen ainoastaan omalla uskollani.
Enhän voi tietää miten toiset tämän asian kokevat?
Mutta sen me kaikki kuitenkin tiedämme,ettei Kristus ole jaettu,eikä halua,
että hänen lapsensa riitelevät opin kysymyksistä,koska ne eivät ole pelastus kysymys.
Pelastus on ainoastaan armosta,se on Jumalan lahja,ettei kukaan kerskaisi.
Usko aiheuttaa kuuliaisuuden.On ilo tehdä hänen tahtonsa,jota sydän rakastaa.
Se ei uskovalle ole lakihenkisyyttä,vaan kuuliaisuuden iloa!
Siunausta kaikille sisarille ja veljille Herrassa,yli kaikkien seurakuntarajojen,
sillä Kristus ei ole jaettu.
tv.Sirkka Iita.
Sinä selvitit ihanasti taas tuon asian.
Näin minäkin saan rakentua täällä,milloin kenenkin kautta.
Siitä näette,ettei Kristus ole jaettu.
Opinkysymyksien tulkkaaminen voi vaihdella,mutta armo pysyy aina samana.
Siihen ei kenenkään ansiot riitä,vaan täytyy nöyrtyä armon kerjäläiseksi!
Me voimme itsekukin olla toisillemme rakenukseksi Kristuksessa.
Eräs täällä sanoi mielestäni tosi osuvasti uskoon tulosta,jonka eräs äiti oli kokenut,
hän sanoi että:"En tiedä muuta,mutta ennen sydämeni oli kuin nurin niskoin,
mutta nyt se on niinkuin mummon villavakassa,lepereiden joukossa"!
Suo anteeksi sinä,jota lainasin,jos tämä ei tullut kirjaimilleen oikein?
Mutta toivottavasti asia tuli ymmärretyksi.
Näin minäkin koin uskoon tuloni ja voisin kohdallani yhtyä tämän äidin sanoihin.
Siunausta ja hyvää yötä kaikille.
tv.Sirkka Iita.
Kun puhutaan legalismista, niin silloin mennään hiljaiseksi.
Jos ei,turhaa te silloin ylvästelette tietämyksellänne
ja sillävälin ihmiset hukkuvat,
vailla todellista sanomaa Jumalan armosta Kristuksessa!
Kaikki Amerikasta tulleet opit ovat harhaoppeja!
Joo o , näin on!
ja Pyhä Henki paras neuvonantajamme!
Näin olen aina sen kokenut.
Mitkään opit,eivätkä ismit pelasta!
Ei niillä kannata päätään vaivata,
ne saattavat päinvastoin synnyttää
vihaa ja erimielisyyttä ,
jopa Kristuksen omienkin keskuudessa.
Pysytään Kristuksessa.
Annetaan hänen yksin tehdä työtään meissä ja meidän kauttamme,
niin että kaikessa heijastuisi ainoastaan hänen kuvansa.
Jospa minäkin voisin heijastaa hänen rakkauttaan,
niin silloin ei hänen armonsa olisi hukkaan
mennyt minunkaan kohdallani.
tv.Sirkka Iita.