Parga?

Parga 14.-21.5.2001

Syyskuun reppureissuun tuntui olevan tolkuttoman pitkä aika, joten vapun tienoilla varasin itselleni äkkilähdön Prevezaan. Kohde ja majoitus selviäisi vasta perillä, mutta pääasia oli päästä hetkeksi Kreikan lämpöön.

Lento oli nopea, vain kolmisen tuntia, mutta Prevezan kentällä jouduimme odottamaan koneessa pienen terminaalin ruuhkan purkua. Heti koneesta päästyäni kysyin Spiesin oppaalta majoitustani ja kuulin pääseväni Pargaan huoneistohotelli Rosaneaan. Esite luokitteli sen parhaaksi Spiesin hotelleista. Lyhyen bussimatkan jälkeen siirryimme autolautalle ja ylitimme kapean salmen. Loppumatkan köröttelimme taas bussissa. Ennen kymmentä olimme perillä, ilta oli jo hämärtynyt joten Parga jäi vielä arvoitukseksi.

Kävi tuuri; majoituin huoneeseeni yksin. Todella siisti ja rauhallisen tuntuinen paikka, lähellä rantaa ja palveluja. Huone tuntui kylmänkostealta, lämpöä oli vain 18 astetta. Ovet avautuivat omalle terassille, jossa oli kuivausteline ja muovikalusteet. Kahvit kannatti roudata mukaan, sillä puhtautta kiiltävästä keittiöstä löysin upouuden pressokeittimen.

Tyhjensin matkalaukun ja kävelin rantakatua keskustaan, jossa istuin girospitalle ja Amstelille. Jätin kylään tutustumisen seuraavaan päivään ja kävelin takaisin hotellille. Suihku ja pressot. Ja nukkumaan.

Sisälämpötila tasainen 18 astetta. Johtuneeko alimmasta kerroksesta, laattalattioista vai aikaisesta ajankohdasta. Otin yöllä lisäpeiton käyttöön (onneksi olen yksin!) ja nukuin yllättävän hyvin, unia näkemättä. Heräsin linnunlauluun, ihan kuin kotona olisi! Koska minulla ei ollut kuin vettä (sekin turhaan, hanasta tuli puhdasta vettä suoraan vuorten lähteistä), lähdin kävelemään kylille ja kauppaan.

Tosi mukavan tuntuinen pieni paikka. Olin jättänyt kameran hotelliin, mutta onhan noita aamuja kuvaamiseen, kun en aio mihinkään retkille lähteä. Marketit olivat jo kahdeksalta auki, samoin leipomo josta ostin lämpimän tumman leivän. Yhdeksältä keittelin jo itselleni pressot ja istuin terassille aamiaiselle. Klo 9.30 21, vähän pilviä vuorilla, mutta taitaa tulla ihan lämmin päivä. (Kymmeneltä oli jo 25.)

Naapurihuoneistoon oli majoittunut kaksi minua vähän vanhempaa naista ja parin huoneiston päässä asusti pari nuorta suomalaisnaista. Taisivat majoittaa naispaikkalaiset tähän hotelliin ja minä raukkaparka olin pariton luku. Onneksi ketään yölennolla saapunutta ruotsalaista tai tanskalaista ei majoitettu huoneeseeni.

Tervetulotilaisuus oli yhdeltätoista rantakadun ravintolassa. Ouzon lisäksi saimme tietoa retkistä, palveluista ja paikallisista ravintoloista. Tuskin otan osaa millekään retkelle tai lähden pidemmälle kuin kävellen jaksan. Eiköhän itse Pargassakin saa aikaa kulutetuksi yhden viikon verran. Ehtiihän sitä retkeillä sitten syksyllä.

Kävelin kujia ristiin rastiin ja ylös linnoitukselle, josta oli hyvät näköalat rannoille ja pieneen satamaan. Juotuani kahvit lähdin kävelemään hotellista toiseen suuntaan ja löysin upean oliivipuumetsän (sielläkö on otettu ne hienot netissä olevat valokuvat ks. www.parga.com ) Iltapäivällä istuin rannalla varpaitani virutellen. Oli sen verran viileää vettä, ettei juuri houkutellut uimaan.

Torkuttuani jonkun aikaa filtin alla menin punaviinilasini kanssa aurinkoiselle pihalle juttelemaan naapurin nuorten naisten kanssa. Ainakin toisella oli äkkilähtö hintaan 995 mk. Hän kertoi onnekseen ottaneensa villasukat mukaan. Olkoon vain hullu suomalainen tapa, mutta kyllä niitä tarvittaisiin näillä jääkylmillä laattalattioilla. Voin vain kuvitella, kuinka ihanan viileät nämä huoneet ovat kesähelteellä.

Vedin päälleni pitkän kietaisuhameen ja neuleen ja lähdin kävelemään keskustaan. Otin ensimmäisen filmirullan täyteen ilta-auringossa. Istuin rantakadun Zorbas-tavernaan syömään hyviä fetapiiraita ja tonnikalasalaattia, joka oli lähestulkoon tonnikalaa suoraan purkista, ei yhtään yritystä. Syötyäni katselin kauppojen tarjontaa ja ostin muutamat pakolliset kortit. Takaisin kämpille kahvin keittoon. Kaikki lämpimät vaatteet päälle ja vällyjen sisälle lukemaan. Kahvit, metaxa ja hunajajogurtti, joka aina maistuu yhtä taivaalliselta.

Koirat rähisivät yöllä pihalla ja vatsakin vaivasi niin paljon, että nousin ottamaan yhden litalginin. Se rauhoitti ja tuplapeiton alla oli niin lämmin että nukuin aamuseitsemään. Suihkun ja aamukahvin jälkeen lähdin päivän vaellukselle. Vein ensin muutamat kortit postiin ja jatkoin siitä ylös kohti Anthoussan kylää. Rooms to rent -kylttejä oli tien varrella pilvin pimein, samoin lisää hotelleja. Ja rinteet kukkivat kirjavina. Olin lähtenyt matkaan tietysti ilman hattua ja vesipulloa, onneksi oliivipuut ja vuoren rinteet varjostivat tietä. Jossain korkealla yläpuolellani pilkotti Trikorfon linnoituksen rauniot, ja Anthoussaan päästyäni päätin jatkaa polkua pitkin ylös linnoitukselle, muuten se jäisi kiusaamaan mieltäni. Polku muuttui välillä kiviportaiksi ja loppumatkan kävelin asfaltoitua maantietä. Raikas vuoristoilma virkisti ja janokin unohtui. Paluumatkalla ostin pikkuruiselta mummulta pari pussia kuivattuja yrttejä. Sikakalliita, joten otin samaan hintaan pariskunnasta valokuvan. Anthoussan keskustassa istuin ansaitulle oluelle. Paluu Pargaan sujui joutuisasti, olihan alamäki. Hetken harkitsin girospitaa, mutta kävelin suoraan hotelliin suihkuun ja terassille juustoleivälle ja oluelle. Vuokraemäntäni äiti (?) toi minulle jotain hedelmiä, edellispäivänä hän kiikutti minulle keksejä.

Syötyäni kävelin ylös rinteeseen ja istuskelin hetken keskeneräisellä rakennuksella, josta oli hyvät näköalat Pargaan. Kamera ei tietenkään ollut mukana, joten sinne on käveltävä jonain päivänä uudelleen. Nahkaa alkoi jo polttamaan, ja päätin palata leipomon kautta hotelliin. Suklaamousseleivos (400 dr), kahvit ja metaxa terassilla. Naapuritaloa restauroidaan, ehkä paukkeesta huolimatta saan päiväunet nukuttua.

Illan tullen vedin taas pitkää päälleni ja kävelin ylös linnoitukselle. Kuvaamisen jätin seuraavaan päivään. Harkitsin rantakadun viimeistä pizzeriaa, mutta aurinko paistoi vielä vastapäiselle rannalle, joten istuin ilta-aurinkoon Soulia-tavernaan syömään kreikkalaista salaattia ja chefin kanafileetä. Oli todella lämmin, kunnes aurinko painui pilviharsoon lähellä vuoria. Ostin lisää kortteja ja kävelin takaisin omalle terassilleni. Emäntäni kasteli pihan kukkia ja kertoi, että seuraavaksi päiväksi oli luvattu aina vain lämpimämpää. Ehkä sisälämpötilakin nousee pikkuhiljaa 20:een.

Kun torstaiaamuna avasin terassilleni johtavat säleovet, taivas oli pilvien peitossa! Pitkät housut ja neule päälle ja leipomoon leivän hakuun. Marketista pussillinen mehukkaita appelsiineja ja takaisin presson keittoon. Taivas kirkastui ja varjossa oli jo 25. Taitaa todellakin tulla lämmin päivä! (Helsingissä 9 ja vettä satoi kaatamalla.) Syötyäni aamiaisen kevensin vaatetusta ja lähdin ohjeet mukanani kävelemään oliivipuumetsän läpi kohti Lichnos-rantaa. Polkuja risteili pitkin metsää, mutta suunnistin rakennustyömaalta kuuluvaa kalketta kohti. Ihmeen kaupalla löysin jopa perille! Ranta oli pieni, kaunis ja kuuma paikka, eipä ollut tunkua. Useimmat tulivat Pargasta tälle rannalle venekuljetuksella. Paluumatkalla en löytänyt samaa polkua kuin mennessä. En ihan eksynytkään, tulin vain toista reittiä takaisin. Ajattelin jatkaa samaa matkaa keskustaan, mutta kolmen tunnin aamupäivälenkki sai sittenkin riittää. Kulmakaupasta ostin kananmunia, juustoa ja säilykepapuja. Kahvia täytyy pian alkaa säännöstelemään, joten "kevyen" lounaan juomaksi kaadoin lasiin punaviiniä. Illalla syön sitten vain jotain pientä… niin varmaan!

Tein vielä pienen kävelylenkin kuvaten Pargaa toisesta suunnasta. Tultuani takaisin hotelliin oli jo niin kuuma, että vaihdoin bikinit päälle, otin mukaan avaimen, vesipullon ja pyyhkeen ja menin läheiselle rannalle uimaan. Vesi ei tuntunutkaan yhtään kylmältä, tämänhän voisi tehdä loppuloman jokaisena päivänä! Kuivatellessani juttelin kolmen pienen kreikkalaistytön kanssa, he olivat selvästi innoissaan kun osasivat kommunikoida englanniksi. Suihkun jälkeen silpaisin lähileipomoon (olen löytänyt niitä Pargasta jo 4) hakemaan ihanan suklaaleivoksen. Ne kyllä tuhoavat linjani lopullisesti! Ison leivoksen olisi hyvin voinut puolittaa jonkun kanssa.

Iltapäiväunien jälkeen istuin hetken terassilla, johon ilta-aurinko alkoi paistamaan. Kävelin keskustaan, lueskelin ruokalistoja, katselin tuliaisia ja koruliikkeiden ikkunoita. Vaikkei minulla mikään nälkä ollutkaan, söin kokonaisen pizzan pitkän oluen kanssa (2500 dr) Ostria-pizzeriassa. Sinne voisi joku ilta mennä vielä pastalle. Kun kreikkalainen hilipatiheijaa vaihtui Saden levyyn, tuli koti-ikävä. Kävelin hetken keskustassa ja poikkesin pariin liikkeeseen tekemään hintavertailuja, ostamatta kuitenkaan vielä mitään. Taas aikaisin kämpille, lukemaan ja nukkumaan viileään vuoteeseen paksut sukat jalassa.

Pitkin yötä olin ajoittain hereillä, mutta nukahdin uudelleen filttien alle ja heräsin vasta 9.25! Taivas oli utuinen, mutta se enteili helteistä päivää. Aamukahvin jälkeen lähdin kävelemään kohti Anthoussan kylää, tällä kerralla oli tarkoitukseni kulkea pitkin luontopolkua. Varustauduin hatulla ja vesipullolla. Kun Pargan keskustasta nousin kujia pitkin kohti linnoitusta, tuli tunne, että kotiudun paikkaan kuin paikkaan siinä vaiheessa, kun pikku kujaset alkavat tulla tutuiksi, kun tiedän missä olen ja löydän etsimäni, kun tuttuja kasvoja alkaa näkymään siellä täällä. Yleensä siinä vaiheessa onkin aika vaihtaa paikkaa, jatkaa matkaa.

Ohitin Valtos-rannan ja jatkoin ohi hotellialueen kohti oliivilehtoja. Näin vuolaan puron, kauniita paikkoja, mutta en millään löytänyt oikeaa reittiä. Kävelin Anthoussaan pidemmän kautta, pitkin korkealle nousevaa, kuumaa maantietä. Matkan varrella palavan puun tuoksu toi mieleeni Intian, sen lukuisat katukeittiöt. Kylälle päästyäni istuin rauhassa oluella ja nautin siitä, kun voin lähes näkymättömänä sivusta seurata kylän omaa elämää. Taas kerran ihmettelin, miksi minua aina Kreikassa kulkiessani luullaan hollantilaiseksi. Eivätkö hollantilaiset ole pitkiä?! Ehkä se johtuu siitä, että liikun yksin, eri lailla kuin useimmat suomalaiset.

Takaisin lähdin toista reittiä (minullahan on tapana eksyttää itseni tahallani ties mihin, niin näkee paljon enemmän) ja ihan vahingossa osuin oikealle, lyhyemmälle luontopolulle. Lähestyessäni Pargaa suunnittelin nälissäni syöväni vaikka mitä, vähintään girospitan oluen kera, muta keskustaan päästyäni ostin vähän tuliaisia ja menin hotelliin suihkuun. Samanlainen lounas kuin edellispäivänäkin; leipää, vahvan makuista vuohenjuustoa, tomaattia, papuja, keitetty kananmuna ja punaviiniä. Terassilla varjossa 27. (Helsingissä 11 ja vettä sataa.) Lounaan jälkeen istuin hetken pihalla, sikakuuma! Keitin kahvit ja hain tien toiselta puolelta itselleni jäätelön. Kahvit juotuani otin pyyhkeen mukaan ja kävin uimassa. Päätin, että kävelyt saavat nyt riittää ja loppuloman vietän läheisellä rannalla. Juu, juu, näkis vaan!

Suihku ja terassille istumaan. Kuuden jälkeen vielä 26. Illan tullen istuin leppoisassa säässä terassillani jutellen naapurin rouvien kanssa. Toinen heistä oli (onnekseen) tämän vuoden vuorotteluvapaalla ja käyttää ajan matkusteluun. Syksyllä hän aikoo lähteä Nepaliin.

Vaikken ollutkaan yhtään nälkäinen, pukeuduin illallista varten ja kävelin taverna To Kyma'an syömään merellistä pastaa. Ihan hyvää, mutta mukavampaa ja edullisempaa olisi jakaa jonkun kanssa kreikkalaisia alkupaloja ja pullo viiniä. Aikaisin taas takaisin kämpille lukemaan ja nukkumaan.

Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, oli todella kurja yö. Vatsaa alkoi vääntämään heti kun yritin nukahtaa. En oikein tiennyt missä vika, joten varmuuden vuoksi otin 2 litalginia, mutta ne eivät auttaneet joten tuskin oli kyse sisäkaluista kuten pelkäsin. Oksettava olo, johtuiko sitten hanavedestä (tuskin), pastasta vai mistä. Oli ollut helteinen päivä, mutta olinhan kulkenut hattu päässä koko pitkän vaelluksen ajan.

Aamulla taivas oli pilvinen, ehkä se siitä kirkastuu kuten muinakin päivinä. Mitähän tekisi? Annan vatsan rauhoittua ja lepäilen. Käyn tuliaisostoksilla ja uimassa. Klo 10.00 varjossa 31!

Kävelin hissukseen Pargan pikku kujilla. Täällä ei liukkailla nahkasandaaleilla ole käyttöä! Hain uusia kuvauskulmia ja katselin tuliaisia, ei oikein jaksanut innostaa. Ostin girospitan, jonka söin satamassa istuen. Lähtisinkö jollekin meriretkelle?

Viikko Pargassa (varsinkin yksin) riittää mainiosti. Ilmeisesti olen jo niin tottunut reppureissaamiseen, että kyllästyn paikkaan heti kun se alkaa tulla tutuksi. Mutta lepolomahan tästä pitikin tulla, ja sellainen se on ollutkin. En muista, koska viimeksi olen nukkunut näin paljon.

Aurinko oli pilviharson takana, silti oli hiostavan kuuma. Mitähän se merkitsee? Luultavasti aina vain helteisempää. Suomessa tällainen sää ennustaa ukkosta. Otin hotellin pihalla hetken aurinkoa, kävin uimassa, sitten suihkussa ja söin ihanaa Total-jogurttia. Miksei sitä saa Suomesta? Vai saako? (Saa, ainakin Prismasta, toim.huom.)

Kävelin keskustaan "takakujia" pitkin etsien kuvattavaa. Ostin vähän tuliaisia ja tulin takaisin terassilleni lukemaan ja syömään hedelmiä. Nukuin iltapäiväunet. Taivas vetäytyi pilveen ja luulin, että ilma kylmenee, mutta ulkona olikin paljon lämpimämpää kuin huoneessani ja keskustaan kävellessäni huomasin pukeneeni turhan paljon vaatteita päälleni. Aurinkokin pilkisti pilviharson raoista. Teki mieli alkupaloja ja istuin taas taverna To Souliin. Tilasin friteerattuja sardiineja ja täytettyjä tomaatteja. Ihan liikaa yhdelle pienelle ihmiselle! Syötyäni istuin hetken ranta-aukiolla ihaillen illan hämärtymistä ja valojen syttymistä pitkin rantakatua ja rinteitä. Kävelin hiljalleen hotelliin ja jäin istumaan terassille leppoisaan kesäiltaan ( 22). Jäljellä yksi kokonainen päivä Pargassa.

Nukuin taas ällistyttävän hyvin, lähes kellon ympäri. Pesin hiukseni ja kävin leipomossa hakemassa tuoksuvan, tumman leivän. Sekin silkkaa haaskausta, ettei voi jakaa sitä kenenkään kanssa, kun se vielä on lämmin ja tuore. No, sitten syksyllä… Puolipilvistä mutta lämmintä. Marketista tomaatti ja kämpille kahvin keittoon, porot ovat pian lopussa. Aamiainen terassilla, samalla juttelin naapurin rouvien kanssa ja seurasin ihmisiä kadulla; perheet olivat lähteneet sunnuntaikävelylle. Pyhästä huolimatta kaupat olivat auki ja elämä jatkui yhtä vilkkaana kuin muinakin päivinä. Emäntäni koko perhe puuhasteli taas näkyvissä, isäntäväki kaupassaan ja muut pihaa ja hotellia siistien. Lapsilla sentään taisi olla vapaapäivä. He asuvat hotellia vastapäätä tien toisella puolella, kauppansa yläpuolella. Koska heillä ei ole siinä minkäänlaista pihaa, rouva istuttaa kukkia ja pensaita hotellin pihaan ja hoitaa "puutarhaansa" huolella. Minunkin terassini edessä kasvoi upea ruusu, terälehdet olivat keskustasta kermanvaaleat ja ulkoreunoista roosan väriset, kukan läpimitta lähes 20cm. Pikkuteillä kävellessä ruusuihin törmäsi jatkuvasti, niitä kasvoi pitkin pientareita ja perunapeltojen reunoja. Muutenkin koko Parga on hyvin vehreä paikka. Runsaiden kukkien lisäksi vuorenrinteet ovat oliivipuiden peitossa ja tasaisella maalla kasvavat sitruspuut. Tämä on tosiaan paikka, jossa saattaisin viihtyä pidempäänkin, keskellä kyläläisten arkea. Mutta en välttämättä yksin. Se maailman paras paikka on vielä löytämättä.

Rasvaa nahkaan vaikka taivas olikin utuinen ja kylille kuvaamaan toinenkin rulla loppuun. Kävin pikkuisessa kirkossa. Ostin tuliaisia ja kävelin hissukseen takaisin hotellille, jossa isäntäväki vietti pihalla puolenpäivän siestaansa. Hetken päästä lähdin uudelleen kävelemään, kun huonettani tultiin jokapäiväiseen tapaan siistimään. Oliivilehdossa istuin kannolla kuuntelemassa hiljaisuutta, jonka rikkoi ainoastaan lintujen laulu. Valaistus oli sadunomainen eikä muita värejä ollut kuin vihreän eri sävyt.

Kävin pikipäin uimassa, aurinko edelleen usvapilvien takana, 30 varjossa. (Etelä-Suomessa 7, sadetta ja tuulta. Taidan sittenkin jäädä tänne. Eihän minulla ole edes vaatteita, joilla tarkenisin kotimatkalla noin kylmässä.) Terassilla nautin lounaaksi hyvää leipää, juustoa, kananmunan ja päärynän. Iltapäivän torkuin, ensin pihalla ja hetken vielä sisällä viileässä. Kuinka unta voikin riittää niin paljon?

Kun lähdin illalla kävelemään keskustaan, olin jo päättänyt että haluan tonnikalasalaattia (tietysti toivoen, että se olisi sitä "mössöä" mitä saarilla saa) ja jotain muuta pientä, vaikka piiraita. Piti vain löytää hyvä paikka. Istuin hetken rantakadun aukiolla seuraamassa sataman elämää. Siinä vaiheessa, kun joku paikallinen Kostas lupasi tarjota minulle kahvit, jatkoin matkaa. Kävelin rantakadun loppuun saakka ja istuin Ostria-pizzeriaan. Söin itseni ähkyyn turhankin isolla tonnikalasalaatilla (se olisi riittänyt!) ja pinaattilasagnella. Illan valossa Parga näytti upealta ja kun siinä oli muutenkin mukava istua, tilasin vielä kahvin ja metaxan (veden kanssa yht. 4800 dr). Illan hämärtyessä kävin kahdessa pienessä kirkossa sytyttämässä kynttilät neitsyille. Löysin vielä uusia kukkia täynnä olevia kapeita kujia, ne käyn huomenna kuvaamassa kun aikaa on kuitenkin johonkin kulutettava. Jäin terassilleni istumaan ja juttelemaan naapureiden kanssa, rouvat olivat nauttineet leivokset iltateellä. Ilma oli leppeän lämmin.

Kumma juttu, paikassa kuin paikassa minuun iskee aina se viimeisen illan ikävä. Toisaalta ikävä kotiin ja toisaalta tiedän, että tätäkin paikkaa tulen ikävöimään, tietämättä palaanko koskaan.

Maanantaina ravistin pussista viimeiset kahvinporot ja tyhjensin jääkaapin. Kävin ostamassa marketista vähän kreikkalaisia herkkuja kotiin vietäväksi. Vietin aamupäivän hotellilla pakaten ja terassilla istuen. Puolenpäivän aikaan jätin matkatavarani lukittuun säilytykseen ja lähdin kylille. Kävelin edellisiltana löytämäni pikku kujat ja raput uudelleen ja otin viimeiset kuvat. Ostin girospitan ja söin sen satamassa istuen, samalla ihailin ylös rinteille kohoavaa monenkirjavaa talorypästä; tekeillä olevia rakennuksia, vanhoja ränsistyneitä taloja ja kauniisti maalattuja taloja, kaikki vieri vieressä sulassa sovussa. Ja jokaisessa mahdollisessa kolossa kasvoi rönsyileviä kukkia ja vehreitä pensaita. Tätä kaikkea on Parga.

Kapusin rinnettä rappuja myöten ja jäin linnoituksen alapuolelle istumaan vielä kauttaan avaamattoman kuppilan terassille. Upeat näköalat avautuivat silmieni eteen. Itse olin näkymättömissä, kenenkään tai minkään häiritsemättä. Vanhemmiten minäkin olen oppinut istumaan hetken hiljaa, tekemättä yhtään mitään, vain nauttien olostani ja maisemista.

Ennen hotelliin paluuta istuin vielä rantakadun kahvilaan konjakkikahville ja leivokselle (1800 dr). Loppuajan kulutimme naisporukassa jutellen hotellin pihalla. Bussi lähti 16.00 lentokentälle, Prevezaan ajoimme tunnissa. Lyhyt lauttamatka ja vielä lyhyempi bussimatka. Lentokentällä jouduimme jonottamaan ulkona helteessä, kun edellinen ryhmä täytti pienen lähtöaulan. En viitsinyt jäädä ulos, vaikka odotusajan olisi voinut viettää läheisessä tavernassa, vaan otin istumapaikan ilmastoidussa odotushallissa. Kävin tax-freesta ostamassa vielä yhden Robola-viinin (puolet kalliimpaa kuin saarten kentillä) ja luin kirjan loppuun.

Lento oli ajassa, perille tulimme vähän aikataulusta myöhässä; laskeuduimme Vantaalle 24.00. Puolipilvistä 6 astetta. Onneksi minua odotti lämmin sauna. (Ruisleivän sainkin jo koneessa.)

Olin vaimon kanssa samassa paikassa, selostus sopii aika tarkkaan meidänkin kokemuksiin, samat paikat. Retkillä kävimme vain Korfulla, mukava merimatka. Paikasta jäi miellyttävä kokemus jota voi suositella mullekkinjoka kaipaa etelän lämmintä, rauhallisuutta, menoakin löytyy jos haluaa, kaunista luontoa, miellyttäviä ihmisiä, jne.

Pargasta kannattaa vuokrata auto ja käydä aiakin Metsovossa ja Meteorassa.
Anchor -joki ei maksanut vaivaa.