Humanismi eli rappiontiede ylistää yksilöä ja korottaa yksilön arvon äärettömäksi. Ristiriitoja syntyy yksilöiden välille ja humanismi väittää niiden syntyvän epähumanistisesta toiminnasta. Todellisuudessa jo yksilön arvon äärettömäksi korottaminen tekee humanismista kykenemättömän ratkaisemaan yksilöiden välisiä ristiriitoja.
Ongelmat syntyvät, kun massaa ei kohdella massana, vaan jokaisen yksilön yksilöllisyyttä korostetaan. Yksilöllä ei ole kykyä toimia järkevästi ilman lakia ja valvontaa yhteisössä. Humanismi tuhoaa valtion auktoriteetin hitaasti, mutta varmasti, tuhoamalla lain kunnioituksen. Yksilöllisyyden korostaminen tekee yksilöistä itsekkäitä ja välinpitämättömiä, koska humanismi korostaa yksilön omaa vapaata tahtoa ja uskoo että valvonta heikentää yksilön vapaata tahtoa ja siksi humanismi pyrkiikin vähentämään lain valvontaa. Kun lakia ei valvota, niin kuin on säädetty, niin syntyy ristiriita ja yksilö menettää luottamuksensa lakia säätävään ja lakia valvovaan auktoriteettiin. Kun auktoriteetti menettää arvostuksensa, niin yksilöt täyttävät tämän auktoriteettien tarpeen jollain lain ulkopuolisella auktoriteetilla. Yksilö tarvitsee auktoriteetin, joka ohjaa toimintaa.
Humanismi ei voi ratkaista ongelmia, jotka syntyvät ihmisten välisistä ristiriidoista ja siksi se taisteleekin syiden seurauksien kanssa, mutta ei tule koskaan niitä ratkaisemaan, koska humansimi itse on ongelmien alku ja juuri.
Joukko ihmisiä ei voisi toimia joukon ja yksilön parhaaksi, jos kaikki voisivat toimia kuten itse haluavat. Massaa tulisi johtaa loogisesti, tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti, jotta yksilöt osaisivat toimia omaksi parhaakseen. Väkivaltaiset ja häiriintyneet yksilöt tulisi poistaa joukosta ja laittaa ympäristöön, johon häiriintyneet yksilöt kuuluvat. Humanismi ei hyväksy häiriintyneiden yksilöiden lopullista eristämistä yhteisöstä ja tämän epäloogisuuden tulokset voimme nähdä katukuvassa. Häiriintynyt yksilö voi pilata suurenkin joukon kunnioituksen auktoriteetteja kohtaan lopullisesti.
Rikosen voi hyvittää rangaistuksella ja kun rikos on "hyvitetty" yksilö on taas täysivaltainen kansalainen. Todellisuudessa yksilö, joka suorittaa rikoksen ei voisi loogisesti ajateltuna enään koskaan saavuttaa yhteiskunnan ja valtion luottamusta. Humanismi katsoo siis että murhaaja voi olla rangaistuksen suoritettuaan täysin luotettava kansalainen. Murhaajia ja tappajia on alle 1 % väestöstä, mutta silti näitä yksilöitä ei voida humanistisen ajattelun mukaan sulkea lopullisesti yhteisön ulkopuolelle, joka olisi tietysti loogisin ja järkevin ratkaisu.
Epäloogisuudet, jotka humanismin aate synnyttää rikkovat yhteiskunnan yhteinäisyyden ja lain voiman. Kun rikolliset voittavat auktoriteetin yhden kerran, niin seuraavalla kerralla rikollisen on aina helpompi voittaa auktoriteetti.
Auktoriteettien valtaa tulisi vahvistaa ja valtion yleisiä päämääriä tulisi korjata ja lain voimaa tulisi vahvistaa, jotta todellinen oikeudenmukaisuus toteutuisi. Ongelmat tulisi ratkaista löytämällä niiden alku ja juuri ja löydetyt viat tulisi korjata ennen kuin palaamme kivikauteen vain todetaksemme että humanismi ei voi koskaan toimia.
Ongelmat syntyvät, kun massaa ei kohdella massana, vaan jokaisen yksilön yksilöllisyyttä korostetaan. Yksilöllä ei ole kykyä toimia järkevästi ilman lakia ja valvontaa yhteisössä. Humanismi tuhoaa valtion auktoriteetin hitaasti, mutta varmasti, tuhoamalla lain kunnioituksen. Yksilöllisyyden korostaminen tekee yksilöistä itsekkäitä ja välinpitämättömiä, koska humanismi korostaa yksilön omaa vapaata tahtoa ja uskoo että valvonta heikentää yksilön vapaata tahtoa ja siksi humanismi pyrkiikin vähentämään lain valvontaa. Kun lakia ei valvota, niin kuin on säädetty, niin syntyy ristiriita ja yksilö menettää luottamuksensa lakia säätävään ja lakia valvovaan auktoriteettiin. Kun auktoriteetti menettää arvostuksensa, niin yksilöt täyttävät tämän auktoriteettien tarpeen jollain lain ulkopuolisella auktoriteetilla. Yksilö tarvitsee auktoriteetin, joka ohjaa toimintaa.
Humanismi ei voi ratkaista ongelmia, jotka syntyvät ihmisten välisistä ristiriidoista ja siksi se taisteleekin syiden seurauksien kanssa, mutta ei tule koskaan niitä ratkaisemaan, koska humansimi itse on ongelmien alku ja juuri.
Joukko ihmisiä ei voisi toimia joukon ja yksilön parhaaksi, jos kaikki voisivat toimia kuten itse haluavat. Massaa tulisi johtaa loogisesti, tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti, jotta yksilöt osaisivat toimia omaksi parhaakseen. Väkivaltaiset ja häiriintyneet yksilöt tulisi poistaa joukosta ja laittaa ympäristöön, johon häiriintyneet yksilöt kuuluvat. Humanismi ei hyväksy häiriintyneiden yksilöiden lopullista eristämistä yhteisöstä ja tämän epäloogisuuden tulokset voimme nähdä katukuvassa. Häiriintynyt yksilö voi pilata suurenkin joukon kunnioituksen auktoriteetteja kohtaan lopullisesti.
Rikosen voi hyvittää rangaistuksella ja kun rikos on "hyvitetty" yksilö on taas täysivaltainen kansalainen. Todellisuudessa yksilö, joka suorittaa rikoksen ei voisi loogisesti ajateltuna enään koskaan saavuttaa yhteiskunnan ja valtion luottamusta. Humanismi katsoo siis että murhaaja voi olla rangaistuksen suoritettuaan täysin luotettava kansalainen. Murhaajia ja tappajia on alle 1 % väestöstä, mutta silti näitä yksilöitä ei voida humanistisen ajattelun mukaan sulkea lopullisesti yhteisön ulkopuolelle, joka olisi tietysti loogisin ja järkevin ratkaisu.
Epäloogisuudet, jotka humanismin aate synnyttää rikkovat yhteiskunnan yhteinäisyyden ja lain voiman. Kun rikolliset voittavat auktoriteetin yhden kerran, niin seuraavalla kerralla rikollisen on aina helpompi voittaa auktoriteetti.
Auktoriteettien valtaa tulisi vahvistaa ja valtion yleisiä päämääriä tulisi korjata ja lain voimaa tulisi vahvistaa, jotta todellinen oikeudenmukaisuus toteutuisi. Ongelmat tulisi ratkaista löytämällä niiden alku ja juuri ja löydetyt viat tulisi korjata ennen kuin palaamme kivikauteen vain todetaksemme että humanismi ei voi koskaan toimia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensinnäin sekoitat käsitteet individualismi ja humanismi. Individualisaatio saattaa johtaa yhteiskunnan hajoamiseen ja disorganisaatioon. Lisääntyvä individualismi on historiallisen uuden ajan ilmiö ja voi olla että siinä ollaan menossa liian pitkälle. Esim. taloudellinen liberalismi mielellään varjelee jo syntyaikoinaan omaksumaansa utopistista atomistista ihmiskuvaa, jossa jokainen on omien ratkaisujensa herra. Niinpä olemme yhä sokeita mm. sille, ettei taloudellisessa järjestelmässämme yksilöiden taloudellisista järkiratkaisuista seuraa mitään yleistä hyvää. Toisaalta kuitenkin oikeutamme taloudellisten toimijoiden toimintavapauden kuvitelmalla että kun systeemi toimii, se tuottaa kaikille hyvää.
Humanismilla on pitemmät perinteet kuin individualismilla, ja käsitteellä voidaan kattaa aika monenlaisia sisältöjä. Minä käyttäisin sanaa humanismi niin että se on vain yritys tavoittaa ja kunnioittaa ihmisessä sitä mikä edustaa "ikuista ihmistä", on siis inhimillistä. Humanismiin ei välttämättä liity individualismia - jos ikuinen ihminen kuvitellaan sosiaaliseksi olennoksi, yksilöä ei voi korostaa yhteisön kustannuksella.
Tietysti ihmisystävällisyys on ristiriidassa sen hengenlaadun kanssa jota sinä näytät edustavan, eli tuollaisen autoritaarisen, valtiokoneiston ylivaltaa korostavan fasismin kanssa. Se on oppi, jolla kaikista ylläesitetyistä on pisimmät historialliset juuret. Se palaa oikeastaan ihmiseläimen alkulauman tasolle, jossa johtajan tottelemisen piti olla ehdotonta jotta lauma olisi reagoinut vaaroihin nopeasti, ja säilynyt olemassaolonkamppailussa hengissä.
Periaatteessa kulttuuri-ihmisen selviytymisongelma on toisenlainen. Yhteiskunta ei ole selviytymiskykyisin silloin kun se on yhtenäinen monoliitti tai fasistinen kioneisto, ei liioin silloin kun se koostuu vain yhdenlaisista (esimerkiksi vain älykkäistä) ihmisistä - vaan yhteiskunta on selviytymiskykyisin kun se koostuu monenlaista yksilöistä.
Eli siis, summaten: individualismiin liittyy vaaroja mutta ne tuskin ovat siellämissä sinä niitä näet. Humanismi taas on kehittyneempi ja terveempi suhtautumistapa (tai elämänasenne) kuin älyllisesti jäykistä itsekuri, joka sitten heijastuu myös muiden kurittamisena.
"Humanismin täydellisyysihanne on sivistynyt ihminen, joka tunnustaa totuuden itseisarvon kaikkia auktoriteetteja korkeammaksi" - G.H. von Wright
Auktoriteettien tulisi tunnustaa totuuden tavoittelu omien henkilökohtaisia arvoja korkeammaksi päämääräksi ja siten voidaan saavutta sama mitä humanismi periaatteessa yrittää tavoitella, mutta jota se ei voi saavuttaa, koska se tuhoaa auktoriteetin uskottavuuden. Hierarkisen valtion johdon tulisi olla päämääriensä orjia, jolloin väärinkäytöksien mahdollisuus eliminoitaisiin täydellisesti.
Kyllä auktoritaarisessa valtiossa voi ajatella lakien rajoissa ja olla yksilö lakien puitteissa. Miksi kukaan järkevä ihminen tekisi mitään järjetöntä?
päätään nostavan uusfasismin, uusnatsien ja ihan vain vaistonvaraisesti autoritaarista komentoyhteiskuntaa haikailevien nuorukaisten jonkinlainen anti-ihanne, sylkykuppi?
Siis filosofi, jolla on suomalaisten sieluissa sellainen auktoriteetiasema, että kaikissa kyselyissä kohottavat hänet maan viisaimmaksi mieheksi?
Hmm. Hyvin mielenkiintoista. Harvoin ovat epä-älyllisyys ja intellektualismi olleet näin valaisevassa vastakkainasettelussa.
Minulla ei ole mitään tekemistä fasismin kanssa. En sitä edusta tai puolusta. Fasistisessa valtiossa on aate ja yksinvaltias. Sellaista en kannata.
Kun rupeaa esittämään väitteitä, niin länsimaissa on yleensä tapana esittää myös perusteluita väitteille, koska muuten väitteitä on vaikea pitää todistettuina. Vai onko se sitä humanismia, joka näkee asiat niinkuin luulee niiden olevan eikä niin kuin ne todellisuudessa ovat?
Mitä pelättävää rehellisellä ihmisellä voisi olla?
edusti sinun näkemystäsi:
"Ongelmat syntyvät, kun massaa ei kohdella massana, vaan jokaisen yksilön yksilöllisyyttä korostetaan. Yksilöllä ei ole kykyä toimia järkevästi ilman lakia ja valvontaa yhteisössä. Humanismi tuhoaa valtion auktoriteetin hitaasti, mutta varmasti, tuhoamalla lain kunnioituksen."
Kyllä siinä on fasismin käsitys yksilön roolista yhteisössä ilmaistu tasan tarkkaan. Tämän paremmin fasismia ei juuri voisi kuvata. Fasismi-käsitehän tulee roomalaiselta äärisuunnalta, ja myöhemminkin sitä on pidetty nimenomaan kovan, koneistomaisen valtion kannattamisena.
Se että luja johtaja meidän aikanamme liittyy lujaan valtioon johtuu vain siitä, että nykyään (uudella ajalla) valtiot ovat olleet yksilön metaforia.
Tunteehan historia toki kivettyneitä kulttuureja, joissa muodot ja elämänmeno ovat säilyneet muuttumattomina tuhansiakin vuosia. Niissä ei todellakaan ole esiintynyt niitä ongelmia joita ruodussa pysyttelemättömät yksilöt aiheuttavat. Esimerkiksi muinainen Egypti ja muinaiset Etelä-Amerikan intiaanien korkeakulttuurit olivat tällaisia. Niissä murhat on korvattu rituaalimurhilla, pahoinpitelyt rituaalirangaistuksilla. Ne eivät välttämättä ole olleet yhtään sen väkivallattomampia tai (humanistisessa mielessä) ihmisystävällisempiä kuin nykyinen aikamme.
Keskustelu muuten edellyttäisi paitsi perusteluja, myös sitä että edes alkeellisista peruskäsitteistä olisi jonkinlainen yleiseen kielenkäyttöön palautuva perusselvyys. Jään odottelemaan sitä.
valtion hallinnon toiminta, koska valtiolla ei ollut päämääriä, ei myöskään mitään kehitystä voinut tapahtua ja kun kehitystä ei tapahtunut niin viholliset voittivat Rooman, koska se ei enään kehittänyt omaa kulttuuriaansa/valtiota ja se oli lopettanut valloitus sodat.
Kehitys tapahtuu suhteessa (valtion tai substanssin) päämääriin. Jos ei olisi ongelmia, niin ei olisi tarvetta pohtia mitään ratkaisujakaan.
"Se että luja johtaja meidän aikanamme liittyy lujaan valtioon johtuu vain siitä, että nykyään (uudella ajalla) valtiot ovat olleet yksilön metaforia."
Missään valtiossa ei ole koskaan ollut sellaista hallintoa, kun minä olen kuvaillut; valtion tulisi toimia suhteessa päämääriinsä. Johtajalla tulee olla velvollisuuksia, mutta ei oikeuksia, joita se ei tarvitse velvollisuuksien täyttämiseen. Kaikki mikä ei ole sallittua, on siis kiellettyä.
"Esimerkiksi muinainen Egypti ja muinaiset Etelä-Amerikan intiaanien korkeakulttuurit olivat tällaisia. Niissä murhat on korvattu rituaalimurhilla, pahoinpitelyt rituaalirangaistuksilla. Ne eivät välttämättä ole olleet yhtään sen väkivallattomampia tai (humanistisessa mielessä) ihmisystävällisempiä kuin nykyinen aikamme."
No en kyllä ole mitään rituaali murhia kannattanut tai edes kuolemantuomiota. Vastustan kuolemantuomiota rauhan aikana, sota-aika se on välttämätöntä, jos käytetään asevelvollisuus armeijaa puolustukseen. Inhmillisyys on vain yksi muuttuja, joka vaikuttaa valtion toimintaan, joka tulee ottaa huomioon, kun johdetaan massoja.
Nyt ruvetaan jo olemaan lähellä oikeaa ajatusta, ja ehkä jonain päivänä ihminen tajuaa ettei hän yksilönä ole minkään arvoinen vaan yhteisössä ei laeissa eikä valtioissa, on se voima joka varmistaa ettei ihminen kuole sukupuuttoon, mutta enpä usko että ihminen sitä ymmärtää vaan seuraava evoluution aste tulee ja raivaa itsekkään homo sapiensin tieltään eikä itseasiassa tarvitse edes raivata vaan itse hoidamme senkin puolen koska olemmehan "korvaamattomia yksilöitä". Mutta maapallo ei tarvitse yhtään ainutta ihmistä päällään, joten siitä voi jokainen miettiä oman arvonsa tässä elämän suuressa pala pelissä.