Olen kristitty, mutta olen aina tuntenut tiettyä lukkarinrakkautta skeptisismiä kohtaan. Sitä kun voi soveltuvin osin käyttää myös kristitty aatteellisissa keskusteluissa. Näin suhtautuvat asiaan eräät muutkin, mm. kristityt lääkärit, jotka vastustavat uskomuslääketiedettä.
Skeptisismi tarkoittaa elämänasennetta, jonka mukaan tieteellisesti todennettava on totta, mutta yliluonnollisista asioista emme voi varmuudella sanoa, ovatko ne yliluonnollisia vai eivät, erityisesti juuri siksi, ettei niitä voi tieteellisesti tutkia.
Jaloimmassa ja puhtaimmassa muodossaan se ei siis tarkoita sitä, miten popularisoijat sen usein käsittävät: että skeptikot eivät uskoisi yliluonnolliseen. Sellaiselle käsitykselle on oma nimityksensä, ateismi.
Ihastuin taas skeptisismiin ostettuani Ursan kustantaman kirjan Ihmeellinen maailma, jonka on kirjoittanut suomalainen skeptikko Risto Selin. Se on sanakirja, jossa esitellään yliluonnollisia ilmiöitä sekä skeptisismin alaan kuuluvia henkilöitä ja ajatuksia.
Vaikka esipuhe on yleensä kirjojen kuivinta antia, tässä kirjassa se päinvastoin on hyvin kiinnostava. Selin kirjoittaa niin suurella nöyryydellä ja varovaisuudella tutkimuskohteensa edessä, että moista nöyryyttä sietäisi meidän kristittyjenkin oppia. Hän on todella aito skeptikko, ei popularisoija.
Todellinen skeptisismi on oikeastaan lähellä uskonvaraista käsitystä maailmasta: on asioita, joita ei voida todistaa, mutta se, mikä on todistettavaa, on varmuudella reaalista.
Näinhän moni kristittykin suhtautuu (ei kuitenkaan jokainen), hän sanoo että esim. Jumalan olemassaoloa tms. ei voida tieteellisesti todistaa. Samalla hän hyväksyy tieteen kertomat realiteetit, sillä rehellinen ja arvovapaa tiedehän operoi hänen mielestään Jumalan luomassa maailmassa eikä siten voi tuoda esille mitään, mikä toimisi Jumalaa vastaan.
Luonnollisestikaan kristitty ei koskaan voi olla puhtaasti skeptikko, mutta aina hän voi ottaa jotain opikseen skeptikoilta.
Skeptisismi tarkoittaa elämänasennetta, jonka mukaan tieteellisesti todennettava on totta, mutta yliluonnollisista asioista emme voi varmuudella sanoa, ovatko ne yliluonnollisia vai eivät, erityisesti juuri siksi, ettei niitä voi tieteellisesti tutkia.
Jaloimmassa ja puhtaimmassa muodossaan se ei siis tarkoita sitä, miten popularisoijat sen usein käsittävät: että skeptikot eivät uskoisi yliluonnolliseen. Sellaiselle käsitykselle on oma nimityksensä, ateismi.
Ihastuin taas skeptisismiin ostettuani Ursan kustantaman kirjan Ihmeellinen maailma, jonka on kirjoittanut suomalainen skeptikko Risto Selin. Se on sanakirja, jossa esitellään yliluonnollisia ilmiöitä sekä skeptisismin alaan kuuluvia henkilöitä ja ajatuksia.
Vaikka esipuhe on yleensä kirjojen kuivinta antia, tässä kirjassa se päinvastoin on hyvin kiinnostava. Selin kirjoittaa niin suurella nöyryydellä ja varovaisuudella tutkimuskohteensa edessä, että moista nöyryyttä sietäisi meidän kristittyjenkin oppia. Hän on todella aito skeptikko, ei popularisoija.
Todellinen skeptisismi on oikeastaan lähellä uskonvaraista käsitystä maailmasta: on asioita, joita ei voida todistaa, mutta se, mikä on todistettavaa, on varmuudella reaalista.
Näinhän moni kristittykin suhtautuu (ei kuitenkaan jokainen), hän sanoo että esim. Jumalan olemassaoloa tms. ei voida tieteellisesti todistaa. Samalla hän hyväksyy tieteen kertomat realiteetit, sillä rehellinen ja arvovapaa tiedehän operoi hänen mielestään Jumalan luomassa maailmassa eikä siten voi tuoda esille mitään, mikä toimisi Jumalaa vastaan.
Luonnollisestikaan kristitty ei koskaan voi olla puhtaasti skeptikko, mutta aina hän voi ottaa jotain opikseen skeptikoilta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Skeptikko kristitty = liberaaliluterilainen
Puheesi todellisen skeptismin ja uskovaisuuden läheisyydestä on juuri sitä populismia, josta ohimennen mainitsit.
On suorastaan VITSI puhua skptismin ja uskonnollisuuden rinnakkaisuudesta !
Oikea skeptismi nimenomaan EI USKO yliluonnollisiin asioihin !
Älä raiskaa tuota sanaa.
Miten skeptikkokristitty on liberaaliLUTERILAINEN? Maailmassahan on muitakin kristittyjä kuin luterilaiset. Ja mikä ylipäätään sellainen ihminen on? Käsitteenä skeptikkokristitty on mahdoton. Sellaisia ei ole.
Sen sijaan on kristittyjä, jotka voivat hyväksyä osan skeptisismistä. Itse suosisin tällaisen toiminnan yhteydessä kuuluisan ajattelijan Pakanan (M) lanseeraamaa termiä rusinapullauskovaisuus: poimitaan parhaat palat asiasta. :)
Kaikki kristityt eivät esim. ajattele, että joka ainoa uskomuslääketieteen hoitotapa on demonien inspiroima ja toimii demonien voimalla. Jotkut ajattelevat skeptikkojen tavoin, että uskomuslääketieteen oletettuja vaikutuksia voidaan selittää biologisilla ja psykologisilla lainalaisuuksilla.
Mikäli muuten väität, että skeptikko ei usko yliluonnollisiin asioihin, pyytäisin lukemaan mainitsemani kirjan. Siinä on kylläkin Skepsis ry. :n jäsenellä täysin toisenlainen kanta asiaan, mutta ehkä hän ei todellakaan tiedä, mitä skeptisismi on... Ettei vain olisi liian yliluonnollinen asia? ;)
Ateisti on skeptinen uskovainen.
Uskovainen ei voi olla skeptikko. Skeptikko ei usko mihinkään todistamattomaan. Jos ei usko mihinkään todistamattomaan, ei voi olla kristitty uskovainen. Se on mahdottomuus. Jos vähänkään on uskoa todistamattomaan, niin ei ole oikea skeptikko.
Siispä kirjoitat melkoista soopaa.
Kannattiko sinun kirjoittaa toisilla sanoilla täsmälleen sama asia, jonka minä äsken kirjoitin? Juurihan sanoin kahteenkin eri otteeseen, että uskovainen ei voi olla skeptikko, mutta että hän voi kyllä hyväksyä joitakin kohtia skeptikon ajattelusta.
Skeptisismi mm. käyttää asiansa ajamiseksi tiettyjä filosofisia lakeja kuten Occamin partaveitseksi kutsuttua periaatetta sekä Humen giljotiiniksi kutsuttua periaatetta.
William Occamilainen, keskiaikainen filosofi, laati filosofian JA skeptisismin JA kristinuskon yleisesti hyväksymän periaatteen, että jos ilmiölle on olemassa kaksi eri selitystä, vaikea ja yksinkertainen, kannattaa valita yksinkertainen koska se on todennäköisemmin oikea.
David Hume, valistusajan filosofi, sanoi puolestaan, että maailmassa olemassaolevista tosiasioista ei pidä vetää johtopäätöksiä sen suhteen, miten asioiden moraalisesti PITÄISI olla. Tämäkin näkemys hyväksytään filosofian JA skeptisismin JA kristinuskon piirissä.
Kristitylle siis soveltuvat ne samat teräaseet, joita skeptisismi käyttää.
ei ole mitään ehdotonta totuutta mistään asiasta, vaan viitteitä johonkin suuntaan. tieteellisessä tutkimuksessa on niin paljon subjektiopositioita, että ei voida koskaan puhua faktasta vaan turkijan luomista representaatioista tai rekonstruktioista.
skeptisyys liittyy yleiseen humanistiseen kriittiseen asenteeseen, joka suhtautuu tutkivan kriittisesti kaikkeen. skeptisyys ei siten rajaa tietynlaista uskonnollisuutta pois.
ks. esim. konstruktivistinen epistemologia ja ontologia tai kriittinen teoria:
tuossa alkua:
Konstruktivismi perustuu neurobiologisesti kognitiotieteen teorialle. On mahdotonta ymmärtää maailmaa kuten se todella on. Maailma on kognitiivinen, piiloutunut mieleen, sisäänpääsemätön. Aivomme eivät näytä ulkoista maailmaa kuten se on, meidän kognitio konstruoi spesifin maailman. Jopa meidän visuaaliset ja auditiiviset havainnot eivät ole kopioita objektiivisesta maailmasta, vaan impulssien muunnoksia. Konstruoinnin kriteeri ei ole totuus, vaan toteuttamiskelpoisuus. Tämä merkitsee, että luomme maailman joka toimii ja mikä mahdollistaa meille elää ja toimia menestyksellisesti. (Siebert 1998.)
Konstruktivismi kuvaa ihmistä toiminnallisena suljettuna systeeminä. Tällä mentaalisella systeemillä on sen yksilöllinen elämäkertansa: meidän oppimisemme perustuu aikaisemmin opittuun. Uusi tieto integroidaan jo olemassa olevaan tietoon, jopa meidän visuaaliset havainnot riippuvat tiedostamme. Ihmiset yhdistää ympäristöön informaatio, mutta me emme määräydy ympäristömme mukaan. (Siebert 1998.)
Skeptikko ei usko kuin todistettuun. Ei se ole ristiriidassa sen kanssa, että ei ole olemassa ehdottomia totuuksia. Skeptikkohan ei usko juuri mihinkään.
Hume tuhosi empirismin. Ei ole mitään perustetta uskoa että jos jotain on tapahtunut aikaisemmin, niin että se tapahtuisi uudelleen jollain todennäköisyydellä. Skeptismi johtaa irrationalismiin, jos ajatellaan loogisesti. Eli skpetikko kieltää kaiken tiedon luotettavuuden, jos ajattelee loogisesti.
ja mikäs se PAREMPAA...!?
empirismi on ollut kaiken tieteen ehdoton tuhoaja!
tarkkailtiin vain ulkoista toimintaa, joka johti edelleen ärsyke --> reaktio tulkintoihin (looginen positivismi ja behaviorsimi)
mikä alentava vaikutus sillä oli 50 vuotta esim. opetukseen, psykologiaan ja yleensä tieteeseen...
Totta. Vaikka Hume tunnetaan parhaiten uskontokritiikistään, mutta se ei tarkoita, etteikö hänen giljotiiniaan voitaisi käyttää myös kristillisessä argumentoinnissa. Tarkoitan tätä: jos joku toteaa esim. että esiaviollinen seksi on oikein, KOSKA se on yleinen käytäntö, voin ottaa giljotiinin esiin ja todeta, että yleisesti Humen periaatteen mukaan realiteetit eivät oikeuta tekemään moraalisia johtopäätöksiä.
Totta. Vaikka Hume tunnetaan parhaiten uskontokritiikistään, se ei tarkoita, etteikö hänen giljotiiniaan voitaisi käyttää myös kristillisessä argumentoinnissa. Tarkoitan tätä: jos joku toteaa esim. että esiaviollinen seksi on oikein, KOSKA se on yleinen käytäntö, voin ottaa giljotiinin esiin ja todeta, että yleisesti Humen periaatteen mukaan realiteetit eivät oikeuta tekemään moraalisia johtopäätöksiä.
jopa uskovaiset parit harrastavat esiaviollista seksiä. Siispä teikäläiset olette vain tekopyhiä. Jos reilusti alle 1 prosentti pareista odottaa hääyötä, niin se todistaa uskovaisten olevan valheellista kansaa.
Odotitko sinä hääyötä?
...joskin lisäisin sen verran, että:
tiede(kin) on joutunut muuttamaan näkökantojaan aika monesti tässä maailmassa. Erityisesti ns. positivistinen tiedekäsitys on useilla alueilla kriisissä.
Kysyisinkin:
Miten skepsismi välttää "tiedeuskon"? - aito tieteilijä on sellainen, joka osaa olla skeptinen myös aiemmin esitettyjä tieteellisiä tulkintoja kohtaan...
Toisaalta - skepsismi uskovan asenteena "koetella kaikki" on jotain sellaista, jota mielestäni liian VÄHÄN nykyseurakunnissa esiintyy. Liian paljon niellään kaikki opetus miettimättä sitä ja tutkailematta.
Kunhan vain oppisi "pitämään sen mikä on hyvää" - sekä uskonasioiden, että tieteen ja koko elämän alueella.
Kristitty skeptikko vai skeptinen kristitty?
Aivan sama, kunhan se ei johda siihen että OMA uskon opit kyllä uskotaan sinisilmäisesti, kun taas nimenomaan kaikki muut uskonnot asetetaan skeptisen tarkastelun alle.
Taitaa kuitenkin olla liikaa vaadittu. Inhorealistina pahoin pelkään että juuri niin käy ettei se skeptisyys kohdistu kaikkeen tasapuolisesti. Voidaan siis kokonaan unohtaa koko sana SKEPTISYYS kun kristityistä on puhe!
...kristinuskossa, joita en osaa kyseenalaistaa:
Ideaali: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (en osaa kyseenalaistaa sitä, etteikö pitäisi pyrkiä tähän).
Fakta: en tunnu pystyvän tähän -> olen syntinen ihminen (ja samanarvoinen, en enempää enkä vähempää, kuin kaikki muutkin)
Jumala: voiman lähde, että arkipäivässä voin rakastaa toisia - itsessäni en voi - ja olen saanut myös kokea tuota voimaa.
Kristinusko on opettanut minua olemaan skeptinen
a) suhteessa omaan erinomaisuuteeni
b) suhteessa siihen, mitä ihminen luonnostaan on (joka on aika hyvin esillä historiassammekin)
Usko ei voi koskaan olla skeptinen "uskon alkajaa" kohtaan - uskonnollisia oppeja kohtaan kylläkin (etenkin sellaisia uskonnollisia oppeja, joiden lähtökohta on jonkun ihmisen ajattelu).
Jotta uskoisi johonkin, on uskottava johonkin - josta käsin voi skeptisesti tarkastella sitten erilaisia "mielipidekysymyksiä", jotka liikkuvat ihmisjärjen kokoisissa asioissa.
Eli, kristityillä on edelleen iso alue, jossa voi olla skeptinen. Raamattu sanoo myös, että Jumalaa voi koetella, onko Hän uskollinen - mutta silloin ei voi enää ollakaan uskomatta, etteikö Hän olisi.
Siihen olen kyllä skeptinen, että minä tuskin ketään toista ihmistä saan uskomaan samoin kuin minä - sen täytyy olla Jumalan työ, jos joku tulee uskoon.
Mielenkiinnosta kysyisin Sinulta: mihin asioihin sinun mielestäsi kristityn TULISI suhtautua skeptisesti, joihin eivät tällä hetkellä suhtaudu? Tästä keskustelisin mielelläni enemmän (joskin tulen takaisin palstalle ehkäpä vasta ensi viikolla).
” Voidaan siis kokonaan unohtaa koko sana SKEPTISYYS kun kristityistä on puhe!”
Jotenkin saan vaikutelman, että sinulla on tapana yleistää, kun puhut kristityistä.
Jospa kerrankin mainittaisiin aivan oikeita ihmisiä. Esimerkiksi piispa Eero Huovinen, jonka kanssa minulla kerran on ollut kunnia keskustella ihan livenä. Erittäin sympaattinen ja älykäs henkilö. Kirjassaan Pappi? hän minusta vallan erinomaisesti kuvasi sitä jatkuvaa miettimisen ja epäilyn prosessia, jonka kanssa papit kamppailevat.
Toisena esimerkkinä mielikirjailijani Mika Waltari. Hän varmaan tunsi mm. pakanauskonnot syvemmin kuin monet. Kuitenkin hän oli uskovainen. Ja juuri älyllisellä tavalla. Joka kyllä heijastuu hänen kirjoistaan.
Puhumattakaan näistä, joita tunnen IRL, minua koulutetumpia ja sivistyneimpiä. No, tämä rima tietenkin on tosi alhainen.
No voi hellanlettas sentään, kun MITÄÄN ei ikinä saa eikä voi kommentoida, ettei VAAN yleistäisi mitään.
Jotenkin saa sen vaikutelman, että sinulla on tapana olla ivallinen, kun vastaat minulle. Mutta samapa tuo. Nettikeskustelu on kovin rajoittavaa ja se tunnetusti tekee ihmisistä aggressiivisia kun saatuun palautteeseen ei liity eleitä ja ilmeitä yms.
Skeptisyys ei mitenkään voi olla kovin yleinen piirre kristin-USKOVAISISSA. En usko enkä luule niin, enkä ole myöskään moista piirrettä heissä tavannut. Joten jos siis sanon että skeptisyys voidaan unohtaa kristittyjen yhteydessä, niin se on aika suuren varmuusprosentin omaava lausunto, olkoon yleistys tai ei.
Skeptisyys käytännössä tässä maassa muuten YLEENSÄ ilmenee mihinkään uskomattomuutena, joten revi siitä.
Minusta olisikin liikaa vaadittu että kristitty asettaisi kyseenalaiseksi "jumalan" olemassaolon, vaikka tietysti uskonkriisejä toi tulla rankkojen kokemusten myötä. Mutta niinkuin kuvailit niin ITSEÄÄN kohtaan voi kyllä olla skeptinen, hyvä kun mainitsit siitä!
Tässä juuri onkin kasvun paikka itsekullakin. Olen tällä foorumilla tullut vähän saarnailleeksi siitä ettei kellään olisi aihetta olla kovin omahyväinen ja kuvitella omaavansa sen ainoan oikean totuuden, sen vuoksi minusta olisi huutava vääryys että esim. kristitty suhtautuisi ylen skeptisesti (=käytännössä melkein ivallisesti, jos ajatellaan millaisia skeptikot yleensä ovat!) muiden uskontojen hengellisyyteen samalla kun pitää omaa tietään arvossa arvaamattomassa. Mutta vielä tarkemmin ajateltuna juuri tuo sinun ajatuksesi skeptisyydestä omaa erinomaisuutta kohtaan on vielä paremmin muotoiltu ja seuraava porras tässä ajatusrakennelmassa.
(Seuraavaksi joku täällä tietysti alkaa vinkua siitä että haukuin skeptikot... Tässä kun pitäisi koko ajan kumarrella kaikille ryhmille nääs...)
***
Laita ensi viikolla sitten vaikka uusi otsikko jos sinulla herää ajatuksia, minun itseni on välillä vähän vaikea pysyä kärryillä vanhempien tekstien kanssa että mihin tuli kirjoitettua ja mitä, sekä mistä löytyy!)
että yritin keskustella kanssasi. Teet vain niin ahkerasti keskustelunavauksia, että tulee vastattuakin.
Pahoittelen. Olet tietenkin aivan oikeassa kaikessa.
Parhaimmat jatkot sinulle, ja kaikkea hyvää elämässäsi.
Ja hyvästit.
Voi eläkeläis-seriffi poloista... No, ehkä minun ei pitäisi niin kärkkäästi arvostella muiden tapaa ilmaista itseään, omassakin ulosannissani on omat vajavaisuutensa, pardon.
Tsosri vaan, niin herneen nenääsi vetäminen ei aukea minulle. Kelasin viestini, enkä nähnyt siinä piirun vertaa ivaa, ja aivan tosimielessä sen kirjoitinkin. Minusta perustelinkin aiheena olevan kysymyksen. Jos vastauksena tulee vittuilua, ja pelkkää mutua, niin katson omalta osaltani keskustelun päättyneeksi. Koska se ei johda mihinkään.
Mutta ilman sarvia tai hampaita: en ole koskaan ottanut ”julistustasi” vakavasti. Kyllähän saarnaajia riittää palstalla, ja olet yksi ahkerammista. Teissä kaikissa on yksi yhteinen ominaisuus: Usko omaan totuuteenne, ja kyvyttömyyteen keskusteluun.
Kun kerran vedit mukaan ex-sheriffityneeni, niin lisättäköön, (olkoonkin sitten tiukkapipoinen) niin oman moraalini lähtökohdista en kykene kunnioittamaan sinua keskustelijana. Yritin kuitenkin tässä omassa aloituksessani ohitta menneen menneenä.
Aika kylmäävää sanoa toisesta ettei kunnioita häntä. Mutta samapa tuo.
Kyllä kristittykin voi epäillä omaa uskoaan, ainakin sen määrää: Jeesuksen maininta seuraajiensa sinapinsiemenen kokoisesta uskosta. Muutoinkaan skeptisyyttä ei voida unohtaa, kun kristityistä puhutaan. On virhekuvitelma, että skeptikko epäilisi VAIN (kristinuskon) Jumalan olemassaoloa - hän epäilee myös parapsykologisia ilmiöitä, pseudotieteitä, satoja eri uskontoja... Juuri tältä MUULTA skeptisismin alueelta kristitty voi löytää omien ajatustensa kanssa yllättävänkin samansuuntaista skeptisismiä.
>Tsosri vaan, niin herneen nenääsi vetäminen ei aukea minulle. Kelasin viestini, enkä nähnyt siinä piirun vertaa ivaa, ja aivan tosimielessä sen kirjoitinkin.
Kun joskus ammoin tulin tänne palstalle pidin sinua "hyvänä tyyppinä", ja olen tietysti ollut pettynyt etten voi olla sitä sinulle (kaiketi olen liian ärsyttävä). Siksi minua harmittaa että yleiseksi linjaksesi minua kohtaan on NÄHDÄKSENI muodostunut pisteliäisyys (ehkä parempi sana kuin iva). En tietysti tiedä, kun en kaikkea aina lue, onko se sinun vakiotyylisi kaikille.
>Minusta perustelinkin aiheena olevan kysymyksen. Jos vastauksena tulee vittuilua, ja pelkkää mutua, niin katson omalta osaltani keskustelun päättyneeksi. Koska se ei johda mihinkään.
V-tuilua? Yritin laittaa asian leikiksi, mutta ehkä kömpelösti. Minua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt että miksi tämän foorumin pitää olla niin hemmetin pönöttävä ja p-skantärkeä. Mietin sitä tietysti nikki-itsestänikin - miksi "Tellu" on sellainen kun on ja ärsyttää ihmisiä?
Mutua puolestaan usko nimenomaan on. Jos taas olen täällä sanonut välillä väärin historiaa koskevista asioista, niin pitääkö minun niistä IKUISESTI itkeä anteeksiantoa polvillani?
Tämä on viesti TURHAUTUMISESTANI, ei v-tuilua.
>Mutta ilman sarvia tai hampaita: en ole koskaan ottanut ”julistustasi” vakavasti. Kyllähän saarnaajia riittää palstalla, ja olet yksi ahkerammista. Teissä kaikissa on yksi yhteinen ominaisuus: Usko omaan totuuteenne, ja kyvyttömyyteen keskusteluun.
Jos kyvyttömyyttä on se etten millään jaksaisi riidellä otsikkokaupalla jonkun ihmisen kanssa... Jos kyvyttömyyttä on se että minusta on hemmetin mukava tehdä uusia avauksia... niin sitten olen kyvytön. Toki tiedostan sen kipeästi että hölösuita ei moni diggaa. Vietin vain niin monta vuotta elämäni alusta hipihiljaisena, että nyt minua ei kai saa hiljaiseksi kuin viikatemies.
Se että et ota julistustani vakavasti on mielenterveyden merkki, ja arvostan sinua siitä. Sehän nyt vielä puuttuisi että täällä pitäisi alkaa ottaa tosissaan yhden tai useamman tyypin hölötykset!
>Kun kerran vedit mukaan ex-sheriffityneeni, niin lisättäköön, (olkoonkin sitten tiukkapipoinen) niin oman moraalini lähtökohdista en kykene kunnioittamaan sinua keskustelijana. Yritin kuitenkin tässä omassa aloituksessani ohitta menneen menneenä.
Ilmeisesti loukkaannuit syvästi ex-sheriffiydestäsi ja vedit herneenpalon nenääsi. En tajua miksi, vaikka olihan se huonoa huumoria. Sen kyllä sanon että jos sinä et kykene kunnioittamaan jotakuta ihmistä, niin ei sinulla sitten kovin kaksinen moraali ole.
Etkä näemmä onnistunut yrityksessä ohittaa mennyt menneenä. Olet minut punninnut ja köykäiseksi havainnut, ja mikään mitä sanoisin ei saisi sinua mieltäsi muuttamaan. Kertooko tämä sitten enemmän sinusta vai minusta jää itsekunkin pohdittavaksi.
Kyllähän minä tiedän että olen todella kyllästyttävä tyyppi, senhän näkee jo nikkistänikin. Tenavien Tellu on kertakaikkiaan kamala akan alku!
Aamen.
Sitähän juuri epäilinkin että kristitylle on helpompi epäillä MUITA uskontoja ja oppeja, joten sen vuoksi minua ihmetyttää miten kristitty voisi olla muka skeptikko. Aito skeptikko kun mielestäni epäilee KAIKKEA.
Enivei, en erityisemmin itse edes pidä hampaat irvessä -lajin skeptisyydestä, sekin on vain usko, ja paranoidi sellainen. Skeptisyyttäkin tulee noudattaa kohtuudella. Joten en voi vaatia täys-skeptisyyttä.
Epäilemisiin...
Ei tietenkään hihhuli usko kaikkeen. Kristitty hihhuli ei usko esim. hindujumaliin. Mutta ei sellaista kutsuta skeptismiksi.
Teikäläiset ovat todella huvittavia kun yritätte uskonnollisessa propagandassa käyttää tieteellisiä tai muita uskontoon kuulumattomia termejä.
Jos uskovainen ajoittain ei ole vahva uskossaan, niin se ei todellakaan ole mitään skeptisyyttä. Henkilö on skeptinen jumalien suhteen vasta silloin kun hän ei uskoa niihin ellei hänelle tarjota jotain todisteita. Ateisti sanoo ettei usko jumaliin. Skeptikko sanoo että hän uskoo mikäli hänelle esitetään todisteita jumalista. Uskovaiseksi itseään kutsuva, vaikka oliskin uskossaan epäilevä, ei ole millään muotoa skeptikko.
Missä ihmeen kohdassa minä muka olen väittänyt, että kristitty VOISI olla skeptikko? Olen päinvastoin kolme neljä kertaa sanonut että hän EI voi olla! Miksi kirjoitettuun tekstiin pitää sisäänlukea asioita, joita siellä ei ole? Tarkkuutta sisälukuun!
> Olen kristitty, mutta olen aina tuntenut tiettyä lukkarinrakkautta skeptisismiä kohtaan. Sitä kun voi soveltuvin osin käyttää myös kristitty aatteellisissa keskusteluissa.
Jos on skeptinen, eikö silloin ole skeptikko? Jos rakastaa jotakin, eikö silloin halua olla sitä?
Mutta näen nyt että paino on todellakin tuossa sanassa "soveltuvin". Selvä.
johtaa irrationalismiin.