Mitä sinulle merkitsee tasa-arvoinen maailma? Onko se mahdollisuuksien luvattu maa vai onko se kaikille kaikkea paratiisi? Takaako tasa-arvoinen maailma kaikille yltäkylläisyyttä ja hyvää elämää vai takaako se sinulle mahdollisuuden niihin?
Omasta mielestäni tasa-arvon tulee taata mahdollisuuksia ei niinkään lopputuloksia. Yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia laiskojen ja saamattomien yltäkylläisyydestä. Yhteiskunnan tulee luoda koulutusmahdollisuuksia sukupuoleen, rotuun, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen ja aatteista riippumatta. Samoin yhteiskunnan tulee taata, että ed. mainitut seikat eivät vaikuta valittaessa ihmisiä erilaisiin työtehtäviin ja asemiin. Tasa-arvo ei toisaaltaan saa laittaa ed. mainituin seikoin ihmisiä järjestykseen. Siksi on ehkä kyseenalaista asettaa kiintiöitä. Sukupuolikiintiöt ovat perusteltuja, mutta samaa perustetta voidaan käyttää muutenkin. Kaupungin valtuustossa tulee olla yhtäpaljon mustia ja valkoisia, katolilaisia ja luterilaisia, kommunisteja ja kapitalisteja.
Sukupuoli on biologinen ominaisuus ja poikkeaa siksi aatteellisista ominaisuuksista. Mutta biologinen ominaisuus kiintiössä edellyttäisi myös rodun, kätisyyden, nenän koon yms. perusteen vaikutusta kiintiöön. Kaupungin valtuustossa tulee olla yhtäpaljon vasenkätisiä naisia kuin oikeakätisiä miehiä.
Kiintiöitä tärkeämpänä olisi ennakkoluulojen ja asenteiden muokkaus. Tämä on pitkä tie. Siksi sukupuolikiintiöitä on perusteltu tätä tietä nopeuttavana. Mutta vaikuttaako se lopulta asenteisiin. Mahdollista on, että tällainen menettely jakaa sukupuolet enemmän leireihin. Kiintiön perusteella valittu nainen saattaa törmätä työpaikallaan ennakkoluuloihin, joissa häntä pidetään perusteetta pätemättömänä: hänet on valittu vain siksi, että hän on nainen.
Tasa-arvoisessa maailmassa ei saa kuitenkaan kävellä yksilön oikeuksien yli. Yksilön oikeus elää hyvä elämä ja oikeus tehdä itse valinnat jää joskus tasa-arvon jalkoihin. Toisaaltaan tasa-arvokeskustelu on vaarassa painottua liikaa materialistiseksi. Liikaa kiinnitetään mielestäni huomiota siihen, että minkä verran sukupuolella on yhteiskunnassa rahaa ja valtaa. Mielekkäämpää olisi keskustella, että miten teemme yhteiskunnan sellaiseksi, jossa sukupuolilla on yhtälainen mahdollisuus rahaan ja valtaan. Yhteiskunnan ei tule mielestäni maksaa sukupuolirahaa, jotta yhteiskunnassa olisi yhtäpaljon vallassa naisia ja miehiä sekä yhtä paljon ja yhtä varakkaita naisia ja miehiä.
Yhteiskunnan säätelemään tasa-arvoon ei myöskään voi sisältyä perhe-elämä eikä koti. Yhteiskunta ei voi säädellä miten perheessä tulee elää. Tällainen menisi yksilönoikeuksien yli. Perhe ei saa elää tavallaan vaan sen tulee elää yhteiskunnallisten säädösten mukaan. Ja kuulostaahan laki tiskausvuoroistakin suorastaan naurettavalta.
Perheen sisällä tapahtuva väkivalta on vaikeampi asia käsiteltävänä. Pelkästään se, että kuuluuko väkivalta tasa-arvoon, on vaikea. Väkivalta on rikosoikeudellinen seikka. Voidaan siis mieluummin kysyä onko rikosoikeus tasa-arvoinen. Miestä ei voida tasa-arvon nimissä kieltää lyömästä ketään, ei miestä eikä naista. Mutta rikosoikeudessa häntä voidaan.
Lehdessä olleet väkivalta tilastot puhuvat karua kieltään. Parisuhteiden väkivalta on ongelma Suomessa. Mielestäni tässä ei kyse ole niinkään tasa-arvon epäonnistumisesta vaan rikosoikeuden epäonnistumisesta. Perheväkivalta on käsittääkseni opittua. Mitä isä edellä, sitä poika perässä. Perheväkivaltaan ei siksi ole löydettävissä nopeita ratkaisuja vaan pidempi kestoinen asenteellinen muokkaus. Kenties tämä on se kohta, jossa tasa-arvo kohtaa väkivallan. Naisella ja miehellä on yhtälainen oikeus olla tulematta väkivallan kohteeksi. Siksi tasa-arvon nimissä voidaan yhteiskunnan varoja käyttää perheväkivallan ehkäisemiseksi. Toinen asia on, että miten, missä ja koska. Kuuluuko tällainen asenteiden muokkaava kasvatus esimerkiksi peruskouluun vai pitääkö yhteiskunnan sijoittaa varoja perhekriisikeskuksiin tms?
Mielenkiintoista olisikin lukea palstalaisten ajatuksia pitkästä aikaa tasa-arvosta. Katsotaan onko sellainen mahdollista.....
Omasta mielestäni tasa-arvon tulee taata mahdollisuuksia ei niinkään lopputuloksia. Yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia laiskojen ja saamattomien yltäkylläisyydestä. Yhteiskunnan tulee luoda koulutusmahdollisuuksia sukupuoleen, rotuun, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen ja aatteista riippumatta. Samoin yhteiskunnan tulee taata, että ed. mainitut seikat eivät vaikuta valittaessa ihmisiä erilaisiin työtehtäviin ja asemiin. Tasa-arvo ei toisaaltaan saa laittaa ed. mainituin seikoin ihmisiä järjestykseen. Siksi on ehkä kyseenalaista asettaa kiintiöitä. Sukupuolikiintiöt ovat perusteltuja, mutta samaa perustetta voidaan käyttää muutenkin. Kaupungin valtuustossa tulee olla yhtäpaljon mustia ja valkoisia, katolilaisia ja luterilaisia, kommunisteja ja kapitalisteja.
Sukupuoli on biologinen ominaisuus ja poikkeaa siksi aatteellisista ominaisuuksista. Mutta biologinen ominaisuus kiintiössä edellyttäisi myös rodun, kätisyyden, nenän koon yms. perusteen vaikutusta kiintiöön. Kaupungin valtuustossa tulee olla yhtäpaljon vasenkätisiä naisia kuin oikeakätisiä miehiä.
Kiintiöitä tärkeämpänä olisi ennakkoluulojen ja asenteiden muokkaus. Tämä on pitkä tie. Siksi sukupuolikiintiöitä on perusteltu tätä tietä nopeuttavana. Mutta vaikuttaako se lopulta asenteisiin. Mahdollista on, että tällainen menettely jakaa sukupuolet enemmän leireihin. Kiintiön perusteella valittu nainen saattaa törmätä työpaikallaan ennakkoluuloihin, joissa häntä pidetään perusteetta pätemättömänä: hänet on valittu vain siksi, että hän on nainen.
Tasa-arvoisessa maailmassa ei saa kuitenkaan kävellä yksilön oikeuksien yli. Yksilön oikeus elää hyvä elämä ja oikeus tehdä itse valinnat jää joskus tasa-arvon jalkoihin. Toisaaltaan tasa-arvokeskustelu on vaarassa painottua liikaa materialistiseksi. Liikaa kiinnitetään mielestäni huomiota siihen, että minkä verran sukupuolella on yhteiskunnassa rahaa ja valtaa. Mielekkäämpää olisi keskustella, että miten teemme yhteiskunnan sellaiseksi, jossa sukupuolilla on yhtälainen mahdollisuus rahaan ja valtaan. Yhteiskunnan ei tule mielestäni maksaa sukupuolirahaa, jotta yhteiskunnassa olisi yhtäpaljon vallassa naisia ja miehiä sekä yhtä paljon ja yhtä varakkaita naisia ja miehiä.
Yhteiskunnan säätelemään tasa-arvoon ei myöskään voi sisältyä perhe-elämä eikä koti. Yhteiskunta ei voi säädellä miten perheessä tulee elää. Tällainen menisi yksilönoikeuksien yli. Perhe ei saa elää tavallaan vaan sen tulee elää yhteiskunnallisten säädösten mukaan. Ja kuulostaahan laki tiskausvuoroistakin suorastaan naurettavalta.
Perheen sisällä tapahtuva väkivalta on vaikeampi asia käsiteltävänä. Pelkästään se, että kuuluuko väkivalta tasa-arvoon, on vaikea. Väkivalta on rikosoikeudellinen seikka. Voidaan siis mieluummin kysyä onko rikosoikeus tasa-arvoinen. Miestä ei voida tasa-arvon nimissä kieltää lyömästä ketään, ei miestä eikä naista. Mutta rikosoikeudessa häntä voidaan.
Lehdessä olleet väkivalta tilastot puhuvat karua kieltään. Parisuhteiden väkivalta on ongelma Suomessa. Mielestäni tässä ei kyse ole niinkään tasa-arvon epäonnistumisesta vaan rikosoikeuden epäonnistumisesta. Perheväkivalta on käsittääkseni opittua. Mitä isä edellä, sitä poika perässä. Perheväkivaltaan ei siksi ole löydettävissä nopeita ratkaisuja vaan pidempi kestoinen asenteellinen muokkaus. Kenties tämä on se kohta, jossa tasa-arvo kohtaa väkivallan. Naisella ja miehellä on yhtälainen oikeus olla tulematta väkivallan kohteeksi. Siksi tasa-arvon nimissä voidaan yhteiskunnan varoja käyttää perheväkivallan ehkäisemiseksi. Toinen asia on, että miten, missä ja koska. Kuuluuko tällainen asenteiden muokkaava kasvatus esimerkiksi peruskouluun vai pitääkö yhteiskunnan sijoittaa varoja perhekriisikeskuksiin tms?
Mielenkiintoista olisikin lukea palstalaisten ajatuksia pitkästä aikaa tasa-arvosta. Katsotaan onko sellainen mahdollista.....
Vastaukset 20
Vanhimmat
"seuraaja(mies)"
Aika pitkä keskustelun alustukseksi...jos kannat huolta ajatusten herättämisestä ehkä hieman tiiviimpi viesti olisi iskevämpi ja herättävämpi. Tässä muutamia ajatuksia minulta.
Kysyt mitä (minulle) merkitsee tasa-arvoinen maailma. Annat muutamia adjektiivejä siitä millainen se saattaisi olla. Tasa-arvon näkisin tilanteena jossa kaikkia täysi-ikäisiä ihmisiä kohdellaan tasapuolisesti ainakin yhteiskunnan jäseninä. Olisiko maailma tällöin yltäkylläisyyden paratiisi, ei varmaankaan. En usko että oma elämäni olisi myöskään paljon nykyistä kummempaa, sitä vastoin olen vakuuttunut että maailmassa olisi paljon vähemmän inhimillistä tuskaa ja kärsimystä.
Heittäisin Sinullekin kysymyksen liittyen kohtaan jossa toteat että: "yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia laiskojen ja saamattomien yltäkylläisyydestä". Haluaisitko että yhteiskunta luopuisi mekanismeista jotka mahdollistavat tämän?
"Laiskuus ja saamattomuus" ovat paljolti luonteenpiirteitä ja sitä myötä meille myötäsyntyisiä. Jos haluat että yhteiskunta todella varmistaisi etteivät "laiskat ja saamattomat" pääse elämään yltäkylläisyydessä pitäisi perintöoikeus poistaa. Osa perinnöillä eläjistä - ei kuitenkaan varmaan sen suurempi osa kuin muistakaan keskimäärin - on "laiskoja ja saamattomia". Nykyisin he elävät yltäkylläisyydessä yhteiskunnan siunaamina.
-.-
"yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia laiskojen ja saamattomien yltäkylläisyydestä"
Tarkoitan tuolla, että yhteiskunnan tehtävänä ei siis ole antaa yltäkylläisyyttä laiskoille ja saamattomille. Yhteiskunnan ei tule antaa perusteettomasti hyödykkeitä ihmisille, jotka eivät ole niiden eteen mitään valmiita tekemään. Jos yhteiskunta antaa kaikille yhtälaiset mahdollisuudet niin yltäkylläisyyttä (voi tuohon olla parempikin sana) saavat ne, jotka sen eteen jotain tekevät.
Jotkut yhteiskuntafilosofistit haluaisivat poistaa mahdollisuuden perusteettomaan hyötyyn. Tämä tarkoittaisi nimenomaan perinnön tuoman hyödyn poistamista. Mielestäni yhteiskunnan ei kuitenkaan pidä rangaista laiskuudesta ja saamattomuudesta. Sitähän perintöoikeuden poistaminen tarkoittaa. Laiskuus ei ainakaan vielä ole rikollista, eikä sen sitä varmasti pidä ollakkaan. Olisi perin ikävää saada esimerkiksi sakkoa, jos ei jaksaisi tehdä jotain (jokaisella on laiskoja hetkiä).
Perinnöstä maksetaan nykyisin veroa. Sillä tasataan tulonsiirtoja ja varallisuuden jakautumista. Eikä perintö ole minun mielestäni epäoikeudenmukaista. Samalla periaatteella pitäisi lailla kieltää myös lottovoitto (tiedän, on kyseenalaista verrata perintöä ja lottovoittoa).
Olen eri mieltä kanssasi: laiskuus ja saamattomuus ovat enemmän ympäristöstä opittuja kuin muuttumattomia luonteenpiirteitä. Ja moni suuren perinnön saanut laiska ihminen on muuttunut perinnön myötä ahkerammaksi (ahneeksi?) ja alkanut kartuttamaan omaisuuttaan entisestään.
Perintöoikeus ei ole tasa-arvoon liittyvä. Rikkaaseen perheeseen synnytään samoin kuin synnytään eri valtioon ja mieheksi ja naiseksi. Perheen status ei saa vähentää tai lisätä oikeuksia ja mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Perintöoikeuden poistaminen olisi rangaistus siitä, että synnyt rikkaaseen perheeseen, olit sitten laiska tai ahkera.
"seuraaja(mies)"
Olen havaitsevinani logiikassasi tarkoituksenmukaisuuden häivän.
En edelleenkään aivan ymmärrä mitä tarkoitat kohdassa: "Yhteiskunnan ei tule antaa perusteettomasti hyödykkeitä ihmisille, jotka eivät ole niiden eteen mitään valmiita tekemään." Sillä käsittääkseni tällaisia hyödykkeitä ovat ainoastaan lapsilisät, kaikkiin muihin tulonsiirtoihin vaaditaan asianomaisen henkilön aktiivisuus. Ja muista yhteiskunnan mahdollistamista varallisuuden saamisista ainoastaan perinnöt ovat sellaisia ettei niiden saaminen edellytä mitään asianomaiselta.
En ymmärrä logiikkaasi että perinnöt silti pitäisi maksaa perillisille jos haluat että kukaan ei saa mitään ilman omia ansioitaan. Vielä vähemmän ymmärrän asiaa kun toteat että: "yhteiskunnan ei kuitenkaan pidä rangaista laiskuudesta ja saamattomuudesta. Sitähän perintöoikeuden poistaminen tarkoittaa". Perinnöt muodostavat käsittääkseni paljon suuremman osan kansantaloudesta kuin lapsilisät, jos nuo molemmat varallisuusvirrat otettaisiin yhteiskunnan käyttöön olisi meillä varmaan paremmat mahdollisuudet maksaa lainamme pois?
Selvyyden vuoksi: itse en kannata perintöoikeuden poistamista, koetan vain löytää loogista linjaa teesissäsi.
-.-
Eikös jossain yhteiskuntamuotokokeilussa yritetty tätä perintöoikeuden poistoa. Omaisuus meni valtiolle kuoleman jälkeen. Se ei toiminut, kukaan ei tehnyt mitään mökkien, asuntojen, talojen kunnon eteen, - ihmisellä kun on tuo suvunjatkamisen vietti johon tiiviisti kuuluu työnteko ja omaisuuden keruu jälkipolvia(kin) ajatellen. Työn jatkajaa kai nykypäivänä harvemmin.
Epäselvyyden välttämiseksi en kirjoittanut vallitsevasta tilanteesta vaan teoreettisemmalla tasolla. Tarkoitin lähinnä sitä, että mitä haluamme tasa-arvon nimissä yhteiskunnassamme tehdä.
Täällä on ollut kirjoituksia erilaisista korvauksista, joita yhteiskunnan pitäisi mahdollisesti korvata jäsenilleen. Puhun näiden korvausten mielekkyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. En lähde erittelemään niitä nyt ja on kenenkään aivan turha alkaa paasaamaan, että vastustan kotitöistä saatavaa korvausta tms. Tarkoitan vain sitä, että jos tasa-arvolla ymmärretään samanlaista tulosta eikä yhtälaisia mahdollisuuksia niin se tarkoittaisi silloin, että kaikilla olisi oltava hyödykkeitä ainakin lähes saman verran. Tämä tarkoittaisi sitä, että ahkerilta otetaan enemmän pois ja tästä annetaan laiskoille. Tuloksellisen tasa-arvon nimessähän kaikilla on oltava kaikkea saman verran.
Perintöoikeus on tasa-arvosta keskusteltaessa mielestäni perheen sisäinen asia. Eikä mielestäni tasa-arvo saa puuttua perheen elämään. Tasa-arvo ei saa sanella miten perhe varallisuuttaan käyttää.
Lapsilisät maksetaan valtion varoista. Perintö tulee perheen jo omistamasta omaisuudesta. Perintö ei siis rasita valtion taloutta. Toisekseen lapsilisä maksetaan sukupuolesta, uskonnollisuudesta sekä poliittisesta kannasta huolimatta. Perintö ja lapsilisät eivät tasa-arvo keskustelussa ole toisiinsa kytköksissä. Toisaalta perintöoikeus on Suomessa tasa-arvoinen, joskin joistakin uudistuksista ollaan eri mieltä (maatilojen perinnönjaon uudistus).
Mutta tähän lopuksi vielä: kirjoitukseni oli pohtiva eikä siinä kerrottu miten asiat ovat tai pitäisi olla. Ilmennän siinä vain omia näkemyksiäni, jotka eivät ole siis totuuksia tai yleisesti hyväksyttyjä suosituksia.
"Sanelma"
Minä jo kirjoitin että itse en perintöoikeuden poistoa kannata, sitävastoin se tuntuu loogiselta osalta "seuraaja(mies)" -nimimerkin teesiä.
-.-
Perintöoikeuden poistaminen tarkoittaisi, että maatilat ja yrityset menisivät valtiolle. Tällainen järjestelmä olisi kestämätön. Sukupolven vaihdokset voitaisiin unohtaa ja yrityksen omistajan kuollessa olisi perillisten ostettava yritys takaisin. Samoin olisi maatilojenkin kohdalla. Lopputuloksena olisi, että jokainen joutuu keräämään omaisuutensa nollasta eikä pääomia pääse kasaantumaan. Tällöin kaikki yritykset ja maatilat omistaisi valtio (kenelläkään ei ole rahaa ostaa miljoonien yrityksiä ja maatiloja) tai sitten kaikki siirtyisivät ulkomaalaisten omistukseen.
Ei sinällään ole ihme, että tällainen järjestelmä ei onnistuisi.
"seuraaja(mies)"
Logiikkasi ihmetyttää minua edelleen.
Kuinka sitten joillain on vara ostaa miljardien edestä valtionyhtiöitä - vaikkapa Soneraa?
Vai tarkoitatko että ne kaikki ostetaan perintörahoilla, eikä oman ahkeruuden tuotoksilla?
-.-
Sen enempää menemättä talouselämän omituisuuksiin on perintö yksi tapa säilyttää pääomia omassa maassamme. En ole väittänytkään, että rikastuminen ei olisi mahdollista ilman perintöä. Tietenkin on, sen eteen pitää vain tehdä jotain.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli kenties hieman huonosti ilmaistu. Tarkoitin siis sitä, että yhteiskunnan ei tule antaa hyödykkeitä / varallisuutta kenellekkään vain sen vuoksi, että jollain on enemmän varallisuutta. Perustellut tulonsiirrot ovat oikeutettuja. Minkä verran ne sitten ovat kytköksissä tasa-arvoon on eri asia. Tulonsiirtoja tehdään lähinnä siksi, että kaikilla on mahdollisuus tietynlaiseen perusturvaan (koulutus, terveydenhuolto, ruoka ja juoma, asunto). Tarkoitin siis sitä, että tulonsiirtoja ei tulisi tehdä, jotta kaikilla olisi kaikkea! Laiskuudesta ei tule rangaista, mutta ei siitä pidä palkitakkaan. Vaihtoehto, jonka mukaan perintö menee valtiolle on typerä.
"Vai tarkoitatko että ne kaikki ostetaan perintörahoilla, eikä oman ahkeruuden tuotoksilla?"
Tarkoitan, että vaikka joillain on varaa ostaa (ilman perintöä) miljardien edestä valtionyhtiöitä ei tarkoita sitä, että jokaisella olisi varaa ostaa esimerkiksi isänsä yritys takaisin valtiolta (tai maatila).
Vai kuvitteletko yritysomistajien ja heidän perillistensä olevan aina automaattisesti niin varakkaita, että perillisilllä on varaa ostaa yritys kuolemantapauksen jälkeen pois valtiolta?
Miljardien omaisuus on kuitenkin vielä Suomessa enemmän poikkeus kuin sääntö.
Ja siksi toisekseen taisin jo mainitakkin, että perintöoikeus ei suoranaisesti kuulu tasa-arvoon. Alun perin kyseessä oli tuloksellinen tasa-arvo, jossa valtio maksaa laiskalle rahaa vain siksi, että joku ahkerampi on häntä varakkaampi!!
ei mitään erityisesti kenellekään :)
"seuraaja(mies)"
Joudun jälleen kerran toistamaan että minä EN kannata perintöoikeuden poistamista.
Muutoin: vieläkin etsin logiikkaasi, onko ydin tuo viimeisen lauseen: "valtio maksaa laiskalle rahaa vain siksi, että joku ahkerampi on häntä varakkaampi"? Jos on niin mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa niin kuin minä sen näen. Se on pikemminkin oikeudenmukaisuuskysymys.
-.-
Eli, kyse oli tasa-arvomallista!!!! Kirjoitin alunperin kahdesta eri tasa-arvomallista. Toinen on mahdollisuuksien tasa-arvo ja toinen on "tuloksellinen"tasa-arvo.
Lyhyesti:
Mahdollisuuksien tasa-arvo takaa yhtälaiset mahdollisuudet riippumatta sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta, poliittisesta vakaumuksesta, jne..
Tuloksellinen tasa-arvo tarkoittaa, että kaikille kaikkea tasa-arvon nimissä. Tällöin syntyy perusteettomia hyötymisiä. Eli ahkeran rikastumista ja laiskan köyhtymistä kompensoidaan maksamalla köyhälle, jotta hänellä tasa-arvon nimissä on yhtä paljon omaisuutta kuin ensiksi mainitulla.
Peruskoulusta voidaan käyttää samaa esimerkkiä. Onko tasa-arvoisessa peruskoulussa saman verran opetusta tarjolla jokaiselle vai onko peruskoulun loputtua jokaisella saman verran tietoa hallussa.
Toivottavasti tämä selvensi. Yksittäisten asioiden irroittaminen kokonaisuudesta ja asiayhteydestä yleensä aiheuttaa ei-toivottuja väärinkäsityksiä.
Aivan mieltäni piristävä vastaus sinulla.
Sen verran kuitenkin noista laiskoista ja saamattomista, että katsoisin tarkemmin näitten ihmisten sosiaalisia taustoja.
Ehkäpä he eivät olekaan laiskoja tai saamattomia toisessa ympäristössä ja kanssaihmisten ja yhteiskunnan mukavammalla kohtelulla.
Taas on tämä sama dilemma.
Syyt ja seuraukset menee sekaisin.
Kyllähän paljon meidän yhteiskuntamme antamista mahdollisuuksista ja asenteista riippuu, miten saamattomilta ja laiskoilta "rupusakki" vaikuttaa.
No onhan tuollainen järjestelmä joissakin maissa ollutkin, valtio omistaa kaiken, kutsutaan kommunismisksi, jos et ennen ole kuullut.
Mutta tylsältä vaikuttaa, ei kovinkaan hauska paikka elää ja kuolla.
"seuraaja(mies)"
Tämä selventää jo hieman. En osannut ajatella asiaa näin monimutkaisesti. Kuten jo kirjoitin, ajattelen tasa-arvoisuudella sitä että ihmisiä kohdellaan - nykyisin olemassa olevan järjestelmän - puitteissa tasa-arvoisesti.
En ymmärtänyt tätä puolta jossa spekuloidaan perintöoikeuden poistolla, tulonsiirron ja koulutuksen uudistuksilla tms. ne kun kuuluvat mielestäni enemmänkin yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pohtimisen alaan.
-.-
"Tytsy"
Kiitoksia muistutuksesta, ajattelin tuossa jossain vaiheessa että en oikein sulata sitä että ahkeruutta suorasukaisesti pidetään hyvänä ja laiskuutta huonona.
Laiskat eivät ole koskaan saaneet maailmassa mitään suurta pahaa aikaan. Ahkerat sitävastoin yhtä ja toista. Monet traagisetkin tapahtumat ovat ahkerien ihmisten kärsimättömyyden tulosta. En tarkoita etteivät ahkerat ihmiset saisi hyvääkin aikaan, mutta laiskat eivät pääse tekemään suurta tuhoa millään.
Tämän päivän Suomessa, jossa töitä löytyisi, mutta ei maksajia sille on hyvä jos edes joku onneton työtön on tyytyväinen laiskuuttaan, se on vain yhteiskuntarauhan kannalta positiivista.
-.-
Tuttua tekstityyliä.
Saat minut hyvälle tuulelle.
"Laiskat eivät ole koskaan saaneet maailmassa mitään suurta pahaa aikaan. Ahkerat sitävastoin yhtä ja toista. "
Toivottavasti tämä oli sinulta vain heitto muiden joukossa. Vai onko sinut ymmärrettävä niin, että parempi olla tekemättä mitään, koska tekeminen sisältää riskin pahan teosta??
Kyllä monet traagiset tapahtumat ja teot johtuvat aivan jostain muusta kuin ahkeruudesta. Hulluutta, vallanhimoa, raakuutta mutta tuskin pelkkä ahkeruus riittää selitykseksi millekään pahalle toimelle / tapahtumalle tässä maailmassa...
Kiitos kaunis!
-.-
"seuraaja(mies)"
Tämä on niin pitkä juttu että tarvitsisi oman otsikkonsa, mutta jotain tässä, mahdollisimman lyhyesti.
Niin, lähtökohta on se että mikäli ahkeruus olisi pelkästään hyve se edellyttäisi että kaikki ihmisen tekemä olisi hyvää. Näin naivia käsitystä maailmasta ei liene kellään.
Toisaalta, on selvää, että tekemättömyys on tietyissä tilanteissa haitallista. Kuitenkin, tekemättömyys ei ainakaan haitallisissa tapauksissa juurikaan aiheudu laiskoista, sillä suurimmat haitat tekemättömyydestä tulevat tilanteissa, joissa - ei laiska - muutoin aivan pätevä, ehkä jopa ahkera ihminen joutuu tilanteeseen, jossa ei kykene tekemään mitään. Laiskat ihmiset eivät yleensä pääse asemiin missä heidän laiskuudestaan voisi olla kovinkaan suurta haitta, yleensä vain pientä kiusaa ja mieliharmia muille.
Otan vain yhden esimerkin: viikon tapaiset traagiset tapahtumat Moskovassa. Elleivät ahkerat - mutta mielestäni moraalittomat - kemistit olisi keitelleet kaasujaan ja elleivät ahkerat erikoisjoukot olisi hyökänneet teatteriin olisi tällä hetkellä olevien tietojen mukaan noin sata ihmistä enemmän elossa. Ja koko tilannetta ei olisi syntynyt jos ei olisi ollut suurta joukkoa ahkeria terroristeja hyökkäämään teatteriin. Yhdistelmällä laiskat kemistit, laiskat erikoisjoukot ja laiskat terroristit ei olisi syntynyt moista tuhoa. Ja ehkäpä jos Venäjällä olisi vielä presidenttinä laiska ja viinaanmenevä mies nykyisen viriilin ja ahkeran mutta varsin yksinkertaisen sijaan koko Tsetsenian sota olisi jo lakannut silkkaan laiskuuteen.
Kirjoitat hulluudesta, vallanhimosta, raakudesta, kuitenkin - tämän olen lukenut jostain, joten sen täytyy olla totta - käytännöllisesti katsoen kaikkia ihmisiä ohjaa halu tehdä hyvää. Tätä saattaa olla vaikea uskoa kun maailmaa katsoo, mutta se selittyy sillä että "hyvä" nähdään niin monella tavalla. Eräät tahot kokivat Afganistanin pommitukset "hyväksi" asiaksi vaikka niissä kuoli viattomia siviiliuhreja, naisia, lapsia, vanhuksia enemmän kuin ihmisiä 11.9.-01 World Trade Centerissä.
-.-