Ensinnäkin, kuinka kauan naisilla kestää nousta oman avuttomuutensa ylitse? Onko kyse samanlaisesta tapahtumasta kuin Yhdysvalloissa, jossa mustat (afro-amerikkalaiset) eivät kykene nousemaan sorrosta, koska eivät koe itse itseänsä yhtä hyviksi valkoisen kansanryhmän kanssa?
Toiseksi, miksi naisia tulisi kannustaa ja avustaa, jos heillä ei todellakaan ole kykyjä kilpailla miesten kanssa erinäisillä osa-alueilla?
Kolmanneksi, onko tasa-arvoisuudesta tullut synonyyminen käsite yhdenvertaisuuden kanssa? Toisin sanoen, vaikka ihminen olisi ihminen ja siksi arvokas (ei saa tappaa, kohdeltava aina päämääränä eikä koskaan ainoastaan välineenä jne jne), tarkoittaako se myös samalla, että jokainen olisi yhtä hyvä (kykenevä tekemään ja toimimaan luovasti, tehokkaasti jne jne)? Mielestäni ei.
Naisten tulisi osoittaa oma kykeneväisyytensä, ennen kuin heistä voisi tehdä läheskään yhdenvertaisia miesten kanssa. Tähän mennessä siihen on kyennyt vain hyvin harva nainen, ja siksi kaikki kunnia NÄILLE harvoille.
Toiseksi, miksi naisia tulisi kannustaa ja avustaa, jos heillä ei todellakaan ole kykyjä kilpailla miesten kanssa erinäisillä osa-alueilla?
Kolmanneksi, onko tasa-arvoisuudesta tullut synonyyminen käsite yhdenvertaisuuden kanssa? Toisin sanoen, vaikka ihminen olisi ihminen ja siksi arvokas (ei saa tappaa, kohdeltava aina päämääränä eikä koskaan ainoastaan välineenä jne jne), tarkoittaako se myös samalla, että jokainen olisi yhtä hyvä (kykenevä tekemään ja toimimaan luovasti, tehokkaasti jne jne)? Mielestäni ei.
Naisten tulisi osoittaa oma kykeneväisyytensä, ennen kuin heistä voisi tehdä läheskään yhdenvertaisia miesten kanssa. Tähän mennessä siihen on kyennyt vain hyvin harva nainen, ja siksi kaikki kunnia NÄILLE harvoille.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tämän käsittelevän kyvyttömyyttä. Siis seksissä.
Se mitä naisilta puuttuu, on taistelutahtoa! Vaatii aika paljon naiselta rämpiä jo vaikkapa internetin keskustelupalstalla, saati live-elämässä! Miehet eivät anna mitään "ilmaiseksi", eivät edes lupaa ilmaista naisen omia mielipiteitään.
Naisilla on kykyjä vähintäänkin yhtä paljon kuin miehillä, taistelutahtoa lukuunottamatta. Tottakai naisia pitää tukea pyrkimyksissään, eikä painaa alas - sehän on aivan päivänselvää. Tasa-arvo ja ydenvertaisuus ovat aika lähellä toisiaan, mutta ei tasa-arvo ja samankaltaisuus.
Viimeistä kappalettasi en viitsi edes kommentoida. Jos tekisin samantyyppisen aloituksen miehistä, sokerikuorrutteella, niin mikä hirveä haloo siitä nousisi. Miehet haukkuisivat ja ilkkuisivat ja myös muutamat naisnimimerkillä kirjoittavat...saattaisivatpa JOPA feministitkin vähän älähtää.
Että semmoinen tasa-arvo tällä kertaa!
Itse en usko, että kukaan on estämässä menestymistäsi sp:n perusteella.
Akuperäinen kirjoitus esitti hyviä ydinkysymyksiä.
Naisia on paljon vaativissa tehtävissä ja osaavaa ihmistä ei sp:n perusteella kyseenalaisteta. Mielenkiintoista onkin, ketä ovat nämä sorretut naiset? Itse olen kokenut alistamista/vähättelyä jopa niin, että se liittyy sukupuoleeni. En silti syytä siitä naisia. Sukupuolen merkitys on nostettu määrittäväksi tekijäksi, mitä se ei ole.
tuota aloitusta viitsinyt enää edes kunnolla lukea, semmosta pulinaa taas. Jos olet samaa mieltä, niin voivoi..
on molempia naisen "kimpussa".
Miehiä vaan lellittiin yhellä työpaikallanikin.
kertoo enemmän sinusta kuin mikään muu se, että pidät aloitusta hyvänä. Kirjoittaja on sovinisti sekä rasisti.
Sukupuoli on ollut - ja on yhä edelleen - määrittävä tekijä rekrytoinnissa. Sen osoittaa historia niin selvästi että kiistäminen on kohtalaisen rankkaa älyllistä epärehellisyyttä. Tai syvää tietämättömyyttä. Tai kyvyttömyyttä ottaa vastaan tietoa joka poikkeaa omista ennakkoluuloista.
Sukupuolen määräävän tekijän rekrytoinnissa (tässä tapauksessa työtehtävien jaossa) omalta osaltani kertoo lyhyt kokemus työnantajan palveluksessa. Sekä oma pitkäaikanen kokemus työn antajana.
kyvyttömyyttä" ymmärtää asioita yleisellä tasolla.
"suosit" tai kohtelit muutoin eri tavalla rekrytoinnissa tai työtehtävien jaossa? (viestistäsi sai sen kuvan, että työnantajana toimiessasi toimisit siten).
Tätä sp vaikutusta, jota täällä yritetään joukkovoimalla kieltää, ihmettelen. Ihmettelen, että mihin kieltäminen perustuu? Mitä kieltäjä voittaa kieltämisellään? Ketä se palvelee?
Eli JOS omakohtaisesti ei ole jotakin kokenut, sitä ei voi olla olemassa.
Suosin miehiä ja edellytin naisilta lojaalisuutta työnantajaa kohtaan, mitä tuli lasten saannin suunnitteluun. Sanoin erään nuoren naisen irti, kun hän alkoi odottaa lasta pian hänen työsuhteensa alkamisen jälkeen. Jouduin tietenkin aikamoisiin vaikeuksiin.
Tämän vuoden yrittäjäksi valittu Tuula Linnonmaa on ollut aktiivinen ja äänekäs ajaessaan kustannusten tasausasiaa kummankin vanhemman työnantajien kesken. Naisen palkkaaminen on riski PK-yrittäjille, siitä ei pääse mihinkään. Työntekijän toivoisi olevan sitoutunt työtehtäviinsä. Samaa haluavat myös työntekijät itse. Pätkätyöt luovat rankkaa epävarmuutta työntekijän tulevaisuuden suunnetteluun, etenkin perheen perustamiseen.
Sukupuolisyrjintä toimi myös toiseen suuntaan. Yritin hakea headhunterin välityksellä henkilöä erääseen tehtävään. Minulle ilmoitettiin, että kaikki mahdolliset po. tehtävään sopivat henkilöt sillä hetkellä olivat miehiä. Mutta miehet taas hänen kokemuksensa mukaan eivät tule naispuolisen työnanatajan palvelukseen...
Mielestäni tämä esimerkki jos mikä, kertoo niistä sukupuoleen kohdistuvista asenteista, jos jätetään lastensaanti syrjään. Kesko työnanatajana tuli kuuluisaksi samoihin aikoihin, kun joku heidän johtotason henkilöistä ilmoitti julkisesti, että naista ei voi palkata työtehtäviin heidan "voimakkaan hoitoviettinsä vuoksi"!!!
...niin.
...vielä, että "työtehtävien jaossa" en suosinut kumpaakaan osapuolta.
...jos tulee tuo kustannusten tasaus, niin et enää edellytäkään "lojaalisuutta" kummaltakaan osapuolelta jatkossa?
Minusta pk-yrittäjänä on ihan kohtuullista odottaa, että ihminen ei ala heti "lomailemaan", kun hänet on palkattu. Toisaalta - en ymmärrä, miksi lapsia pitäisi ensinkään tehdä työnantajan kustannuksella? (esim. omamme ovat tulleet opiskeluaikoina, minimivanhempainrahoilla on tultu jotenkin toimeen).
Ajatus voitaisiin kääntää niinkin päin, että työvoimalainsäädäntö on epäedullinen pk-yrittäjille, jotka joutuvat ottamaan kohtuuttomia riskejä palkatessaan ihmisiä. Mielestäni oikeansuuntainen ei ole lisätä ko. riskejä myös perheenisien kontolle, joiden usein (ollessaan vanhempia kuin vaimonsa) on elätettävä tuo perhe, naisen usein halutessa olla kotona lasten ollessa pieniä.
Toisaalta - yksityissektorilla onneksi on lupa vielä palkata kuka hyvänsä.
Tuossa toit myös esille sen, että aika usein liiketoiminnassa jne. ei ole saatavilla naishakijoita vaativiin tehtäviin - ja ilmeisesti mieshakijoillakin on vara valita, mihin menevät töihin - ts. silloin mennään markkinoiden ehdoilla, kun haastavammista hommista on kyse. Ja mikäs siinä.
"
Suosin miehiä ja edellytin naisilta lojaalisuutta työnantajaa kohtaan, mitä tuli lasten saannin suunnitteluun. Sanoin erään nuoren naisen irti, kun hän alkoi odottaa lasta pian hänen työsuhteensa alkamisen jälkeen
"
Niin, tämä ei ole kivaa mutta joskus pienen firman selviytymisen kannalta välttämätöntä.
Jokin sellainen velvoite olla lisääntymättä tietyn ajan työsuhteen solmimisesta alkaen voisi olla toimiva ratkaisu. Koskemaan molempia sukupuolia.
Narikin oikeastaan tuossa edellisessä viestissään implisiittisesti myönsi asenteiden olemassa olon ja edellyttää, että ihmisten on järjestettävä elämänsä vallitsevan asenteiden mukaan. Mielestäni asenteet, ja siitä johtuvat vääristymät sukupuolten kannalta työelämässä, on juuri se seikka, joka meidän tulisi pyrkiä korjaamaan. Ja tähän korjaustyöhön on saatava mukaan yhteiskunta, elinkeinoelämä ja työntekijät ja työn antajat.
Olin itse yksinhuoltaja yrittäjänä ollessani. Huonommissa olosuhteissa (tai erilaisella temperamentilla varustettuna) olisin yhtä hyvin voinut olla työntekijä jonka tulevaisuus olisi ollut pelkkää "pätkää", työttömyyttä ja toimeentulon rajoilla elämistä.
Jokaisella on oikeus (vakituiseen) työhön. Myös hedelmällisesssä iässä tai raskaana olevilla naisilla.
Tulee mieleen ajatus, että täällä(kin) katsotaan naisten velvollisuudeksi olla vahva nainen. Se on 'väärin ajateltu'.
Kaikki IHMISET eivät tule milloinkaan olemaan yhtä vahvoja.
Sivystyneen YHTEISKUNNAN velvollisus on järjestäytyä niin että se huomioi myös heikoimmat jäsenensä.
Ongelma vain on siinä, että miten homma saadaan toimimaan.
Itse en näe ongelmana niinkään sitä, että tulee kuluja. Ongelmana näen sen riskin, että juuri työhönsä oppinut ja 'talon tavat' hallitseva ihminen lähteekin äippäilemään tai isuloimaan.
Se on pienelle firmalle melkoinen isku joutua ottamaan sijainen ja aloittamaan koko 'sisäänajo' ruljanssin alusta.
Tämä ei tietenkään koske kaikkia aloja mutta ns. asiantuntija tehtäviä mitä suuremmissa määrin.
Ja se päättää, kenellä valta on. Jos esim. nainen ei tule valituksi johonkin tehtävään, vaan siihen valitaan mies sillä perusteella, että hän on yhteistyökykyisempi, on naisen valtavan vaikea, mahdotontakin, toteennäyttää, että hänet on ohitettu sukupuolensa vuoksi.
Ymmärsinkö aivan oikein tuon alun "Suosit miehiä..." ?
Voisitko selventää mitä tarkoitat ja miksi?
Tuo loppu taas olikin valitettavan selvää, etteivät miehet tulisi mielellään naisen alaiseksi. Sekin täällä palstalla joskus muuten testattiin, jos joku muistaa.
Missä suosit miehiä? Miksi? Noin vain?
kirjoitin vahvasta lapsesta, joka kulkee omia teitään, vanhempien kasvatuksesta huolimatta. Se jäi kuulostamaan itsestänikin sellaiselta mitä en sillä tarkoittanut.
Minusta ei pidä odottaa, että naisten/tyttöjen pitäisi olla parempia, kiltimpiä, vahvempia... että pärjäävät. Saman pitäisi riittää.
(halusi vain nyt korjata tuon asian)
Suosin miehiä ainostaan siitä syystä että he eivät jääneet äitiyslomalle. Naisten kanssa oli muutenkin helpompaa työskennellä, luontevampaa. Ei ollut tarpeettomia sukupuoleen viittaavia jännitteitä pomo-työntekijä-akselilla. Liekö sitten sattumaa mutta naiset olivat myös pätevämpiä tehtävissään.
Ei pitäisi syödä vanhentunutta mämmiä.
Kyse on kyllä provokaatiosta, totta. Mutta kyse on myös siitä, että mielestäni feminismiä ei tulisi ruveta käyttämään verukkeena sellaiselle aktiviteetille, johon vedoten voi jo itsessään tyrmätä useita näkökulmia. Vivahde-erojen näkeminen feministisessä liikkeessä ei ole pelkkää saivartelua. Feministit itsekin ovat erimielisiä, mitä heidän tulisi tehdä. Sen sijaan, että he kykenisivät vastaamaan miehiseen haasteeseen, he taistelevat jo toistensa kanssa toisiaan vastaan.
Jos toinen nainen on enemmän haaste kuin mies, niin kai se jo ottaa joitakin miehiä päähän.
Niin varmaan ottaa joitakin miehiä päähän. Valitettavasti "haaste" on usein vain ollut kovin keinotekoinen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000014917981