Ovatko tämän palstan kirjoittajat vain kirkosta eronneita pikku-piruparkoja, joiden myös pitää uskoa "johonkin"? - Ja sitten pulistaan asian vierestä. Miksi täällä ei keskustella perusteista. MIKSI USKONNOT ON KEKSITTY JA MIHIN NIITÄ YHÄ TARVITAAN? Miettikää, vastatkaa!
Turhaa pulinaa
Piru mieheks xx
5268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskonnot ovat syntyneet ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, ihminen kun pystyy keksimään vaikka miljoona erilaista jumalaa.
Ja ihminen keksii jumalia koska ajatus omasta kuolevaisuudesta ja asemasta pienenä mitättömänä
murusena valtavassa maailmankaikkeudessa tuntuu suuruudenhulluista ihmisistä liian ahdistavalta. Omaa katoavaisuutta ja sitä että ihminen on vain eläin muiden eläinten joukossa ei voida millään hyväksyä, vaan on pakko keksiä joku epätoivoinen selitys kuolemanjälkeisestä elämästä ja omasta ylivertaisesta asemasta maailmankaikkeudessa.
Tämän vuoksi uskonnot on keksitty ja samasta syystä kaikki (henkisesti) heikot, kuolemaa pelkäävät tyhmät ja suuruudenhullut ihmiset tarvitsevat niitä edelleen, kun todellisuutta ei voida hyväksyä.
Ja entisaikaan uskonnot olivat tietysti myös kätevä tapa hallita ja alistaa tietämätöntä taikauskoista kansaa, jota oli helppo pelotella jumalan kirouksella ja kostolla, jos ei noudatettu tiettyjä hallitsevan luokan eli papiston sääntöjä ja määräyksiä...
Salamat, ukkosen jyrinä, tulvat ja kuivuus olivat aikoinaan käsittämättömiä ja pelottavia ilmiöitä, joten niille oli kiva keksiä jokin "uskottava" syy. Heimon ovelin keksi ryhtyä välikädeksi tulkkaamaan niitä näkymättömiä voimia ja sai näin kunnioitusta, sapuskaa ja nuoria tyttöjä/poikia aina tarvitessaan.
Papin ja muiden uskonvälineiden ammatti on nykyisin niitä erittäin harvoja, joiden mukana saa automaattisesti "pomon" aseman, eräänlaisen kohteliaisuuteen perustuvan immuniteetin ja usein myös lauman kuuliaisia seuraajia. Mammonallisia etuja on usein myös tarjolla. Tämän vuoksi kirkot ja uskonnot sinnittelevät yhä, vaikka nykymaailmassa unet ja ukkoset ovat selvästi selitettävissä ja ainoa opinkappale on "silmät ja aivot kiinni, tämä on USKOTTAVA" - eihän noita jumalallisen ihania saavutettuja etuja vapaaehtoisesti käsistä päästetä!
Siksipä ihmettelenkin ketjun avaajan motiiveja kysymyksensä esittämiselle. (Taitaa pelleillä.)
Ei kukaan aikuinen ihminen voi nykyaikana enää olla noin tietämätön.
Edes lukemattomuus ei ole pätevä selitys, sillä jos osa kirjoittaa ja käyttää tietokonetta, osaa varmasti myös sen verran ajatella, että kaikki tuo on itsestään selvää.
Sairaus ei ole pelkkää terveyden poissaoloa. Oire ei ole sairaus, vaan signaali sairaudesta. Oire ilmoittaa sairauden. Niinpä sairautta ei voi parantaa turruttamalla oireen. Sairaus voi olla myös henkinen,esimerkiksi pelko. Suurin ihmisen luontaisista peloista on kuolemanpelko. Tämän jälkeen yleisimpiä pelkoja ovat yksin jäämisen pelko,sekä merkityksettömyyden pelko. Otamme Jumalahypoteesin-jota ei tarvita ensimmäisenkään tuntemamme ilmiön selittämiseen,siis ilman minkäänlaisia todisteita-vain,koska kuolema -tai ajatus olemassaolomme turhuudesta jos emme ole täyttämässä jotain kosmista suunnitelmaa- pelottaa. On myös lohdullista ajatella,ettei ole koskaan yksin,kun Taivaallinen Isäpappa jeesaa. Näin saamme olemassaolomme tuntumaan järkevältä,itsemme tarpeellisilta, moraalinormien itsestäänselvyyksiltä- eikä kuolemakaan ei enää pelota.
Lisäksi mukana tulee sisäinen varmuus. On taatusti upeaa kun tietää mitä Jumala haluaa ja tämän kautta voi laittaa Jumalalle sanoja suuhun ja päättää hänen puolestaan, kuka on oikea uskovainen ja ansaitsee ikuisen elämän. Kylläpä siinä sitten tunteekin itsensä erinomaiseksi ihmiseksi.
-Eli itse asiassa uskomme vain,jotta meillä olisi kivempaa. Näinollen usko ei siis ole lääke sairauteen vaan lääke oireeseen. Uskon kanssa voimme sairastaa koko elämämme,ilman että se näkyy päälle päin.
Olihan noissa ajatusta