Olisiko ajateltavissa, että näille päiviensä päättämistä ja keinoja miettiville perustettaisiin ihan oma palsta: Suruntuottajat
Tämä kun on suruhuone Sureville ja kuolemaa SUREVILLE, ei sitä suunnitteleville.
Nämä itsensätappokeinoja miettivät ovat surun tuottajia. Itsehän he eivät jää omaa kuolemaansa suremaan, vaan kuinka moni muu jää ja tuhoutuu...
Suruhuoneessa pitäisi saada olla muiden surevien kesken, on julmaa tulla tänne miettimään omaa tapaansa tuottaa surua.
Tämä kun on suruhuone Sureville ja kuolemaa SUREVILLE, ei sitä suunnitteleville.
Nämä itsensätappokeinoja miettivät ovat surun tuottajia. Itsehän he eivät jää omaa kuolemaansa suremaan, vaan kuinka moni muu jää ja tuhoutuu...
Suruhuoneessa pitäisi saada olla muiden surevien kesken, on julmaa tulla tänne miettimään omaa tapaansa tuottaa surua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen samaa mieltä,eivät kuulu tänne.Täällä koen jakavani surua,eihän itsemurhaa hautova tunne samoin,eihän?
Minä olen myös samaa mieltä edellisten kanssa. Tämä keskustelupaikka olisi yksi keino auttaa toisia surussa kun voi jutella heidän kanssaan. Tiedämme mistä keskustelemme kun meitä on kohdannut sama asia elämässä. Minulla ainakin on välillä tarve puhua surustani.
Itsemurhaa aikovat eri paikkaan juttelemaan.
Entäpä me kuolemansairaat, jotka tiedämme, että aikamme lähestyy. Saammeko me häiritä teitä surevia palstalla, jonka nimi on ainakin toistaiseksi Kuolema ja suru? Meillä on molemmat, ja osa meistäkin suunnittelee poislähtönsä aikaistamista. Se onkin ainoa asia, miten parantumattoman sairauden kulkuun pystyy vaikuttamaan. Muuten se on hallitsematon tilanne, jossa tunteet vellovat laidasta laitaan.
Jep, missä sanotaan että tämä on AINOASTAAN suruhuone Sureville ja kuolemaa SUREVILLE??
Palsta on aiheeltaan kuolema ja suru. Itsemurhasta seuraa kuolema, itsemurhaa hautova käsittelee kaikkia tunteita, myös surua. Antakaa kaikkien kukkien "kukkia"...vai pidättekö muiden surua vähemmässä arvossa kuin omaanne? Noh, varastetaanhan muiden haudoiltakin kukkia omien haudoille. Samaan sarjaan kuuluu nämä arvostelijat.
Tv. lapsensa menettänyt.
Jospa keksittäisiin kuitenkin ryhmälle toinen nimi,joka tarjoaisi palstan ko.aioiden kanssa painiskeleville?
Aivan! Aloitukseni oli provosoiva tarkoituksellisesti.
Mutta minuun sattuu lukea näitä kahta ryhmää sekaisin. Välillä se on suorastaan makaaberia.
Uusi palsta voisi ohjata näitä kovin eri kokemuksesta syntyviä kirjoituksia vähän erilleen, valitkoon itse kukin sitten siitä.
ainakin onnellinen jos kuolisin, en olis enää täällä sähläämässä ja aiheuttamassa pahaa mieltä.
ainoa asia mikä surettaa on se kuinka lapsille jää muistikuva rähjäävästä äidistä.
ja jos lähden lähden MAHDOLLISIMMAN näyttävästi, niin että kaikki v**n iltapäivälehdet ym. kirjoittaa siitä.
Miten tuo tarinasi liittyy tähän?
Jos haluat lähteä, senhän sinä teet.
Palstat jatkavat omaa elämäänsä.
Mutta viestistäsi tuli mieleeni kyllä lähinnä avioeron harkinta - eihän sen takia tarvitse kuolla, jos joku sitä sinulle toivoo. Ei edes kostoksi.
Omakin elämä sinulla voi olla, jos sen jonain päivä rohkenet itsellesi suoda. Näin sanon vain lyhyen viestisi perusteella, enempäähän en tiedä kuin itse kerroit. Eronneena kuitenkin sen eron tuskan...
Uskallan vakuuttaa, että se tuska hellittää. Toisin kin kuolema, se on lopullinen.
Ei vain sinulle, joka sitä et jää suremaan, mutta ennenkaikkea lapsillesi.