Naimisiin menon tarkoitus?

Kirjoituksesi oli hieno. Siinä oli selkeä alku, mielenkiintoinen keskivaihe ja lopuksi opetus. Vähän kuitenkin jäi alavireinen olo.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Monesti miesten suhtautuminen avioliittoon on juuri tuo "älä unta nää" suhteen alkupuoliskolla. Jos taas olette olleet yhdessä pitkään niin sitten ei ehkä mieli muutu.

Toisaalta jos olette olleet jo pitkään yhdessä, niin miksei sitä voisi jatkaa edelleenkin ellei mikään muu mättää kuin naimisiin meno?

Kirjoituksestasi paistaa aika rankasti läpi, että lähinnä haluaisit miehesi sitoutuvan sinuun. Et vaikuta ollenkaan varmalta itsestäsi, etkä miesystävästäsi, ehkä olisi aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja jutella asioista (sekä itsesi että miehesi kanssa)?
Jos suhde on ok ja molemmat välittävät ja olo on hyvä, mikä pakko on mennä naimisiin? Ja kihlaushan on lupaus avioliitosta, ei mikään avioliiton korvike joka kertoo suhteen vakavuudesta.
Itse seurustelin 8v. olematta kihloissa tai naimisissa, enkä silti ajatellut että suhde loppuisi, yksinkertaisesti elin sitä elämää, sitä päivää ja sitä suhdetta. No, suhde kuitenkin loppui, vaikka olisi toki saattanut kestää lopun elämää ilman sormuksiakin.
3 vuotta sen suhteen päättymisen jälkeen törmäsin nykyiseen kumppaniini, kihloihin emme menneet, mutta naimisiin hyvinkin nopeasti, jo puolen vuoden seurustelun jälkeen...miksikö? Siksi, koska molemmilla oli edessään ihminen, jonka kanssa halusi jakaa elämänsä ja olla yhdessä sinne hautaan asti (joka toivottavasti ei ole kovin lähellä :D ). Ja sen tunteen takia sitten mentiin naimisiin, sitä tunnetta ei ollut kummallakaan ollut aiemmin, että kuuluu, ja haluaa kuulua toiselle, ilman omistamista.

"Mielensä muuttanut"

Älä tingi mielipiteistäsi noin helposti! Elämme aikaa jossa sopimus, vaikka virallinenkin tällä elämänalueella on aika köykäinen asia etenkin kun siihen liittyy sosiaalinen riitti.

Parisuhteen pitää koossa nykysin vain sen osapuolten sisäinen sitoutuminen toisiinsa ja suhteeseen, mikään muu ei pidä sitä kasassa.

Vaikuttaa siltä kuin olisit tulkinnut että miesystäväsi suhtautuu avioliittoon toisin kuin Sinä aiemmin, että hänelle se on sitova liitto.

Kun nyt tunnet epävarmuutta tuon miehen suhteen - kun epäilet ettei hän ole yhtä tosissasi Sinun suhteesi kuin sinä hänen, haet keinoja sitoa häntä tiukemmin itseesi.

Vahvin keino olisi avioliitto - olettaen että sillä on hänelle erityistä merkitystä. Sinullehan tietenkin riittäisi että hän - olettaen että avioliitto on miehen kokema korkein sitoutumisen aste - kosisi Sinua. Kosinta olisi tae Sinulle siitä että hän on vakavissaan suhteesi, niin vakavissaan että on valmis suurimpaan tietämäänsä sitoumukseen.

Toisaalta, Sinun kannalta pelkkä kosiminekin riittäisi vakuuttamaan Sinut hänen tunteistaan. Kun kieltäytyisit siitä - tekisit sen tieten ettei hän silti jättäisi Sinua, se ei ilmeisesti olisi hänelle - arvelujesi mukaan - luonteenomaista.

Kieltäytymällä kosinnasta Sinä saisit enemmän valtaa suhteessanne, etenkin kun hän - ilmeisesti oletat - kuitenkin sen jälkeen taivuttelisi Sinua kohti avioliittoa. Koko asetelmanne, jossa Sinä olet nyt anova osapuoli kääntyisi toisin päin.

Mitä sitten tehdä? Sinun tuskin kannattaa katkaista suhdetta koska rakastat häntä liikaa. Sinuna koettaisin vain jatkaa kuten ennekin, voi olla että hän ei välitä Sinusta kovin tosissan, mutta voi olla että se on vain hänen tyylinsä. Et mainitse onko hänellä muita naisia, onko hän väkivaltainen tai onko suhteessanne muuta epänormaalia. Ellei ole, anna mennä vaan, ja koeta samalla kerätä itseäsi kasaan, älä muutu liikaa hänen arvojensa mukaan, unohda naimisiinmeno. Muutamassa vuodessa intohimosi hänen suhteensa asettuvat, ja voi käydä niinkin että hänen intohimonsa Sinuun syttyvät.

Nauti suhteestanne minkä voit, onnettomaksi ehdit ryhtyä myöhemminkin!

-.-

Avioliiton tarkoitus on virallistaa suhde niin, että lupautuu huolehtimaan toisesta ja rakastaa myötä- ja vastamäessä. Avioliiton yksi tarkoitus on perustaa perhe, saada jälkikasvua ja huolehtia heistä yhdessä.

Avioliiton avulla suhde tulee viralliseksi, siksihän meille tehtiin tämä parisuhdelakikin. Jos ihmiset asuvat yhdessä vuosikausia ja toinen kuolee, sukulaiset perivät puolet yhteisestä omaisuudesta, jos ei ole testamenttia. Ja testamentinkin kanssa perintövero on aivan toista luokkaa. Myöskään avopuoliso ei saa mitään eläkettä toisen jälkeen.

Eli avioliiton perimmäinen tarkoitus on todellakin turvata puolison ja yhteisten lasten asema, jos ikävää tapahtuu.

Jos haluaa niin tehdä, kannattaa mennä naimisiin tai rekisteröidä suhteensa. Jos ei, voi pysyä avoliitossa.

On erittäin hyvä että konkreettisesti huomasit, miten typerä ajatuksesi naimisiinmenosta on ollut. On paljon ihmisiä joiden tulisi huomata omat vinoutuneet ajatuksensa juuri lyömällä omaan nilkaan, muuten niitä kun ei sitten millään saa käännetyksi oikeille raiteille.

Joku vertasi parisuhdelakia virallistamisessa avioliittoon. Avioliitto on luonnollinen asia, parisuhteen virallistaminen ei, niitä ei kannata olenkaan panna samalle viivalle! Seuraava askelhan olisi ihmisen ja eläimen suhteen virallistaminen "että kissani kaiken perisi".

Miksi suhteessa pitäisi mennä aina miehen ehdoilla? Hänelle kaikki hyvä kuten vapaus ajatella olevansa periaatteessa "vapaa"...? Ei teidän naimisiin tarvitse mennä, mutta mies voisi kyllä tunnustaa ääneen että haluaa olla nimenomaan sinun kanssasi nyt ja aina. Ellei edes semmoista tunnustusta voi sinulle antaa, niin kyllä tulee hyväksikäytön maku hänen puoleltaan.

Voihan hänellä tietysti olla omat syynsä. Ehkä hän pelkää että luvattuaan sinulle "maat ja taivaat" hän menettääkin sinut? Mene tiedä. Kuulostaa kovasti perinteiseltä mieheltä, suorastaan Kauriilta, jos astrologiassa perää on.