Raamattu kumoaa
Kirjoittanut: even-el, 1.11.2002 klo 20.42
Raamattu kumoaa vl -opin täydellisesti. Jos luet tarkasti seuraavan tekstin, niin tulet itsekin asiasta vakuuttuneeksi:
Millä perusteella voimme todeta jonkun Jumalan seurakunnaksi itseään nimittävän ryhmittymän olevan Jumalan seurakunta?
”Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!' ” (Jeremia 7:4). Kysymme tätä asiaa nyt vain Raamatun edessä, eio uskontokuntien opeista käsin:
Ensiksi paikkakunnallamme on oltava raamatullisella tavalla uskoon tulleita ihmisiä (Hebr.4:3), uudestisyntyneitä (1 Piet.1:23), joiden elämän perustaksi on tullut Jeesus ja Hänen sovintotyönsä, ristin veren ansio (1 Kor.3:11) ja
·jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen tehneet parannuksen synneistään (Luuk.24:47 ym.),
·ovat kastattaneet itsensä upotuskasteella Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimeen (Matt. 3:13-17; Joh. 3:23; Apt.2:38; 8:36-39 ym..),
·ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan kielilläpuhumisineen (Efes.1:13; Apt.10:44-48; 19:1-6 ym.).
Tällä tavalla uskoon tulleiden keskuudessa Pyhä Henki alkaa toimia. He ovat paikallinen seurakunta. Mikään yhdistys tai ihmisperusteinen organisaatio keksittyine nimineen ei ole Raamatun tarkoittama JUMALAN SEURAKUNTA. Esim. vanhoillislestadiolaisuus -nimitys tai luterilaisuus ovat Raamatulle vieraita seurakuntanimityksiä.
Vai olivatko alkuseurakunan uskovat vl -laisia? Jos olivat tulee meidänkin olla. Elleivät olleet ei meidänkään tule olla. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin. Meidän tulee olla alkuperäisessä kristinuskossa.
Alkuseurakunnan keskuudessa armolahjat (1 Kor.12-14) ja seurakuntavirat toimivat (Efes.4:11-15). Samoin nykyisen Jumalan seurakunnan suhteen. He toimivat tietoisesti oman paikkakuntansa yhtenä seurakuntana.
Näin yksilöuskovista koostuva seurakunta on ottanut vastaan Jeesuksen Herrakseen kaikkine Hänen opetuksineen.
USKOON TULLEET IHMISET OVAT SEURAKUNTA.
Raamattu ei tunne oppia, että jollakin paikkakunnalla voisi olla kaksi tai useampia seurakuntia (Tiit.1:5; Ilm. 1:11 ym.). Kokouspaikkoja (koteja ym.) taas tulee olla useita. Yksi seurakunta, monta kokouspaikkaa. Mutta tunnustus ja oppi on kaikilla oltava sama.
Keskinäisen rakkauden on oltava Totuuden Sanaan perustuvaa (1 Kor. 13:6). ”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen” (1 Piet.1:22). Keskinäinen kunnioitus Raamatun mukaisia tehtäviä kohtaan, mm. seurakuntavirkojen suhteen pitää toimia (mm. 1 Tes. 5:12-13; 1 Timot.5:17).
Lisää todisteita löytyy sivuilta:
www.Jeesus-on-Herra.com
Katso sivuilta myös kokousosoitteet ja ajat. Tervetuloa mukaan.
Kirjoittanut: even-el, 1.11.2002 klo 20.42
Raamattu kumoaa vl -opin täydellisesti. Jos luet tarkasti seuraavan tekstin, niin tulet itsekin asiasta vakuuttuneeksi:
Millä perusteella voimme todeta jonkun Jumalan seurakunnaksi itseään nimittävän ryhmittymän olevan Jumalan seurakunta?
”Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!' ” (Jeremia 7:4). Kysymme tätä asiaa nyt vain Raamatun edessä, eio uskontokuntien opeista käsin:
Ensiksi paikkakunnallamme on oltava raamatullisella tavalla uskoon tulleita ihmisiä (Hebr.4:3), uudestisyntyneitä (1 Piet.1:23), joiden elämän perustaksi on tullut Jeesus ja Hänen sovintotyönsä, ristin veren ansio (1 Kor.3:11) ja
·jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen tehneet parannuksen synneistään (Luuk.24:47 ym.),
·ovat kastattaneet itsensä upotuskasteella Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimeen (Matt. 3:13-17; Joh. 3:23; Apt.2:38; 8:36-39 ym..),
·ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan kielilläpuhumisineen (Efes.1:13; Apt.10:44-48; 19:1-6 ym.).
Tällä tavalla uskoon tulleiden keskuudessa Pyhä Henki alkaa toimia. He ovat paikallinen seurakunta. Mikään yhdistys tai ihmisperusteinen organisaatio keksittyine nimineen ei ole Raamatun tarkoittama JUMALAN SEURAKUNTA. Esim. vanhoillislestadiolaisuus -nimitys tai luterilaisuus ovat Raamatulle vieraita seurakuntanimityksiä.
Vai olivatko alkuseurakunan uskovat vl -laisia? Jos olivat tulee meidänkin olla. Elleivät olleet ei meidänkään tule olla. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin. Meidän tulee olla alkuperäisessä kristinuskossa.
Alkuseurakunnan keskuudessa armolahjat (1 Kor.12-14) ja seurakuntavirat toimivat (Efes.4:11-15). Samoin nykyisen Jumalan seurakunnan suhteen. He toimivat tietoisesti oman paikkakuntansa yhtenä seurakuntana.
Näin yksilöuskovista koostuva seurakunta on ottanut vastaan Jeesuksen Herrakseen kaikkine Hänen opetuksineen.
USKOON TULLEET IHMISET OVAT SEURAKUNTA.
Raamattu ei tunne oppia, että jollakin paikkakunnalla voisi olla kaksi tai useampia seurakuntia (Tiit.1:5; Ilm. 1:11 ym.). Kokouspaikkoja (koteja ym.) taas tulee olla useita. Yksi seurakunta, monta kokouspaikkaa. Mutta tunnustus ja oppi on kaikilla oltava sama.
Keskinäisen rakkauden on oltava Totuuden Sanaan perustuvaa (1 Kor. 13:6). ”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen” (1 Piet.1:22). Keskinäinen kunnioitus Raamatun mukaisia tehtäviä kohtaan, mm. seurakuntavirkojen suhteen pitää toimia (mm. 1 Tes. 5:12-13; 1 Timot.5:17).
Lisää todisteita löytyy sivuilta:
www.Jeesus-on-Herra.com
Katso sivuilta myös kokousosoitteet ja ajat. Tervetuloa mukaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten vienosti soivatkaan Kellokosken kellot. Ketähän ne kutsuvatkaan? Olisiko kirjoittajan syytä poiketa käymässä matkallaan Honkanummelle? Ei kai sentään NIIN kiire? Kun pitaisi vielä palstallekin ehtiä kirjoittaa runsaasti suurenmoisia viisauksia tulevina vuosisatoina?
Mitä minuun tulee, vaadin saada klo 18:20 mennessä ensi vuonna selvityksen siitä mitä kirjoittaja aikoo kirjoittaa seuraavaksi. Tunnusmerkithän alkavat hyvää vauhtia olla täyttymässä. Jo karjuu Laihian laiha leijona nälissään, ja kuola valuu likaisille rintakarvoille!
toki raamattu kumoaa muotojumalisuuden, mutta muotoa enemmän kuin sisältöä seuraavia, perinnäissääntöjä enemmän kuin henkilökohtaista suhdetta pohtivia löytyy kaikista seurakunnista; niin helluntailaisista kuin luterilaisista, babtisteista jne. muodon pyhittämistä on myös olettaa, että kaiken pitäisi tapahtua jokaisella ihmisellä samalla tavalla. toki on olemassa vain yksi usko, yksi Herra ja yksi kaste, mutta se, että pelastumisen tai jotenkin muodon vastakohdaksi otettaisiin toinen muoto; "täytyy olla upotuskastettu, täytyy puhua kielillä jne." on taas toinen ääripää.
luterilaisessa kirkossa helposti ajatellaan, että pelkkä muoto esim. lapsikasteessa riittää, helluntailaisuudessa sisältöä korostetaan kyllä, mutta muoto on monissa helluntaiseurakunnissakin keskeisellä sijalla.
mieleen tulee tarina kolmesta miehestä, jotka kuolemansa jälkeen löysivätkin itsensä helvetistä. luterilainen mies ihmetteli tapahtunutta ja sanoi; miten tämä voi olla mahdollista, minuthan on kastettu lapsena. helluntailainen ihmetteli vielä enemmän; mutta minuthan on sentään kastettu oikein ja olen puhunut vielä kielilläkin, menestysteologi ohi hetken hiljaa ja totesi sitten; minä en ole täällä, minä en ole täällä.
eli kyllä se on Jumalan armosta sitten loppuviimeksi kiinni, emmekä me voi välttämättä tietää mitään muotoja tarkkailemalla ketkä pelastuvat.